Pätevöitymiskoulutukseen hakevien maahanmuuttajasairaanhoitajien kielitaidon kartoitus

Urareitti-hankkeessa kartoitettiin EU-/ETA-alueen ulkopuolella tutkinnon suorittaneiden sairaanhoitajien suomen kielen valmiuksia. Tavoitteena oli arvioida ammatillista kielitaitoa pätevöitymiskoulutuksen näkökulmasta, jotta kartoitustyön tuloksia voidaan hyödyntää tulevien täydennyskoulutusmoduulien suunnittelussa ja jotta koulutukseen hakeutuville sairaanhoitajille laadituissa ammatillisen osaamisen profiileissa voidaan kuvata myös suomen kielen osaamista.

Kielitaidon kartoitus osana laajempaa osaamiskartoitusta

Urareitti-hankkeessa kehitettiin EU-/ETA-alueen ulkopuolella tutkinnon suorittaneille sairaanhoitajille moduulirakenteinen täydennyskoulutusmalli (Sairanen & Takaeilola 2018) sekä sen osaksi uudenlainen osaamisen alkukartoitus (Ezeonodo, Rimpioja & Lehtinen 2018). Osaamisen alkukartoitusta pilotoitiin täydennyskoulutukseen hakevien sairaanhoitajien kohdalla yhdessä SIMHE-Metropolian kanssa syksyllä 2017 ja alkukartoituksen yhteydessä arvioitiin myös sairaanhoitajien suomen kielen valmiuksia.

Osaamisen alkukartoitukseen haki Suomessa asuvia terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat kotoisin Itä-Euroopasta ja Venäjän alueelta sekä Afrikan ja Aasian maista. Osa hakijoista oli osallistunut eri tahoilla järjestettyyn kielikoulutukseen, osa oli juuri saanut loppuun kotoutumiskoulutuksen ja osa osallistui kotoutumiskoulutukseen parhaillaan. Lisäksi osa filippiiniläisistä hakijoista oli osallistunut Filippiineillä lähtömaakoulutukseen ja opiskellut sen jälkeen Suomessa lähihoitajaksi.

Alkukartoitukseen etsittiin sairaanhoitajia, joiden yleiskielitaito oli eurooppalaisen viitekehyksen mukaan noin tasoa B1. Kielitaidosta ei kuitenkaan edellytetty todistusta. Sairaanhoitajien aikaisemmissa suomen kielen opinnoissa ja hoitoalan työkokemuksessa oli suuria eroja määrällisesti, minkä vuoksi kielitaitoa testaavissa tehtävissä ei pyritty niinkään autenttisen tai tilanteisen kielitaidon mittaamiseen vaan haettiin pikemminkin yleiskuvaa ammattialan kielitaidosta hakijoille tutuilla tehtävätyypeillä. Kielitaidon arvioinnissa käytettiin tietokoneavusteista monivalintatehtävää, ryhmäkeskustelua sekä luetun ymmärtämisen ja tekstin tuottamisen tehtävää. Tehtävien laadinnassa ja arvioinnissa käytettiin apuna eurooppalaisen viitekehyksen B-tason kriteereitä, arviointiin osallistuvien opettajien kokemusta sekä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Suomen kielen testeihin osallistui alkukartoituksen orientaatiopäivänä syyskuussa 2017 yhteensä 16 sairaanhoitajaa. Lisäksi yksi sairaanhoitaja suoritti myöhemmin osan testeistä. Suomen kielen taitoa arvioitiin myös myöhemmin syksyllä ns. asiantuntijakeskusteluissa sekä joulukuussa toiminnallisessa tehtävässä, johon kuului myös kirjaamista ja raportointia. Tässä artikkelissa esittelemme orientaatiopäivän suomen kielen testejä, niiden perusteella tehtyä arviointia sekä niistä annettua palautetta kahdentoista sairaanhoitajan osalta. Lisäksi pohdimme yleisesti kielitaidon kehittymistä.

Monivalintatehtävät

Tietokoneavusteinen monivalintatesti sisälsi kaksikymmentä satunnaisjärjestyksessä esitettyä kysymystä, joiden vastaamiseen oli varattu aikaa 25 minuuttia. Kysymykset jakautuivat rakennekysymyksiin (13 kysymystä) ja substanssikysymyksiin (7 kysymystä). Osa rakenne- ja substanssikysymyksistä voidaan nähdä vuorovaikutusta jäljittelevinä kysymyksinä, joissa sanamuoto on sellainen, että niitä voisi käyttää puheessa.

Rakennekysymykset

Monivalintatestin rakennekysymykset olivat enimmäkseen eurooppalaisen viitekehyksen tasoa B1 ja B2, ja ne koskivat kieliopin rakenteita terveydenhuoltoalalle tyypillisissä funktioissa (ks. Kela & Komppa 2011, 178).

1. Mitä lihavoitu kohta tarkoittaa?
Netin kautta tilattavissa seksitautien testeissä tulee ilmi enemmän tartuntoja kuin Vantaan terveysasemilla otetuissa näytteissä.

Valitse yksi:
a. Netin kautta tarjotaan testejä.
b. Netin kautta on mahdollista tilata testejä.
c. Verkon kautta täytyy tarjota testejä.

2. Lisää sana.
________________ potilas saa mukaansa kotihoidon ohjeet.

Valitse yksi:
a. Kotiutettaessa
b. Kotiuduttuaan
c. Kotiutuakseen

3. Annoin happea, mutta ensihoitolääkäri käski ottaa _______________ hapen pois.
Nykyään happea suositellaan annettavaksi vain, jos potilas on hypoksinen (SpO2-tavoite 94–98 %).

Valitse yksi:
a. alkavan
b. aloittamani
c. aloittavan

Partisiippimuodoista tilattavissa-muodon tunnisti oikeaksi yhdeksän hoitajaa ja kotiutettaessa-muodon seitsemän hoitajaa kahdestatoista. Kyseisten partisiippimuotojen käyttö tai ainakin tunnistaminen eri funktioissa opitaan tavallisesti B1-tasolta alkaen. Samassa yhteydessä opitaan usein myös agenttirakenne. Se kuitenkin tunnistettiin huonommin kuin edelliset partisiippirakenteet, sillä kyseiseen kysymykseen vastasi oikein neljä hoitajaa. Sen perusteella, miten hoitaja hallitsee edellä mainitut kolme verbimuotoa, voidaan hahmottaa jossain määrin hänen osaamistaan ja suunnitella hänen opiskelutarpeitaan.

Partisiippirakenteiden lisäksi rakennekysymyksissä testattiin nominien monikkomuotojen hallintaa. Nominien monikkomuotoihin liittyi kaksi kysymystä:

4. Lisää sana.
Laatikossa on paljon ________________.

Valitse yksi:
a. sidosta.
b. sidoksien.
c. sidoksia.

5. Lisää sana.
Kosketuksessa saadut mikrobit elävät _________________ käsissä kymmeniä minuutteja, jopa tunteja.

Valitse yksi:
a. desinfioimattomien
b. desinfioimattomassa
c. desinfioimattomissa

Sidoksia-muodon tunnisti oikeaksi seitsemän ja desinfioimattomissa-muodon kuusi hoitajaa. Sidos-sanan monikkomuodon pitäisi olla tuttu muiden hoitokielen sanojen analogian perusteella, esim. pistoksia, taitoksia, viruksia. Lisäksi on tiedettävä, että paljon edellyttää lauseessa monikkomuotoa kappalesanan kanssa. Sen sijaan ton-loppuisten sanojen monikkomuodot voivat olla tuntemattomampia nominityyppejä. Joka tapauksessa näiden kahden kysymyksen perusteella voidaan tehdä varovaisia päätelmiä kielitaidosta sen tarkkuuden ja monikkomuotojen hallinnan osalta.

Hoitokielessä aikasuhteiden hallitseminen on tärkeää, ja rakennekysymyksillä pyrittiinkin selvittämään, miten hoitaja hallitsee passiivin aikamuodot sekä perfekti- ja preesensmuotojen välisen aikasuhteiden vaihtelun:

6. Mitä hoitaja sanoo potilaalle, kun hän aloittaa virtsakatetroinnin?

Valitse yksi:
a. Nyt teille laitetaan virtsakatetri.
b. Teille on nyt laitettu virtsakatetri.
c. Tulen laittamaan teille virtsakatetrin.

Yllättäen vain kaksi hoitajaa vastasi oikein passiivin aikamuotoihin liittyvään kysymykseen. Kun asiasta keskusteltiin myöhemmin syksyllä asiantuntijakeskusteluissa, ilmeni, että hoitajat ilmoittavat usein potilaalle jo etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Testikysymyksen vaihtoehdoista moni oli siis nähtävästi valinnut itselleen tutuimman ilmauksen.

Toisessa aikamuotoihin liittyvässä kysymyksessä piti tunnistaa aikasuhteiden vaihtelu perfektin ja preesensin välillä:

7. Mitä hoitaja sanoo potilaalle?

Valitse yksi:
a. Koska vaihdatte potilasvaatteet, anestesialääkäri tulee käymään.
b. Kun vaihdoitte potilasvaatteet, anestesialääkäri tuli käymään.
c. Kun olette vaihtanut potilasvaatteet, anestesialääkäri tulee käymään.

Tähän kysymykseen tuli seitsemän oikeaa vastausta, vaikka monessa muussakin kielessä aikamuotoja käytetään vastaavalla tavalla.

Rakennekysymyksistä eniten vastattiin oikein numeroilmauksiin liittyvään kielitaitotason A2 kysymykseen yksikön partitiivin käytöstä lukusanan yksi kanssa (11 hoitajaa), mikä olikin odotuksenmukaista. Muut kysymykset, joihin useimmat vastasivat oikein, liittyivät joilla-relatiivipronominiin (11) ja epäsuoran kysymyslauseen onko-kysymyssanaan (10).

Substanssikysymykset

Substanssikysymyksissä sovellettiin väljästi käyttöpohjaista kielikäsitystä ja kysymykset liittyivät mm. aseptiikkaan, kivun hoitoon ja pistämiseen. Kysymykset laadittiin niin, että niissä ei käytetty kompleksisia rakenteita, mutta sanasto oli ammatillista. Sanat olivat frekventtejä ja osa raakalainoja.

Yksi substanssikysymyksistä, joihin useimmat vastasivat oikein, koski NEWS-lyhenteen mukaista toimintatapaa. Siihen vastasi oikein kymmenen hoitajaa kahdestatoista. Monet vastasivat oikein myös kahteen kipulääkepistoksia koskevaan substanssikysymykseen, jotka edellyttivät myös vertailumuotojen tarkkaa ymmärtämistä. Oikeita vastauksia tuli yhdeksän ja yksitoista. Ruiskeena annettavan lääkkeen määrään liittyvään kysymykseen vastasi oikein viisi hoitajaa ja aseptiikkaan liittyvään kysymykseen neljä hoitajaa. Aseptiikkakysymys koski norovirukselta suojautumista:

8. Osastolla on norovirus. Siksi monilla on ripuli.
Hoitajat käyttävät suojaimia.

Valitse yksi:
a. Hoitaja riisuu ensin essun päältä ja silmäsuojat.
b. Hoitaja riisuu ensin suusuojan ja sitten hanskat.
c. Hoitaja riisuu ensin hanskat ja viimeiseksi suusuojan.

Kun aseptiikkakysymystä pohdittiin myöhemmin syksyllä asiantuntijakeskusteluissa, hoitajat ymmärsivät oman virheensä. Vaikuttaakin siltä, että substanssikysymyksissä hallittiin heikoimmin ne asiat, joita ei työtilanteissa ole välttämätöntä sanallistaa ja kielentää. Esimerkiksi kipulääkityksen kohdalla lääkkeen antotapa täytyy kuitenkin osata perustella myös potilaalle.

Substanssikysymyksistä kaikkein yllättävimmin hoitajat vastasivat kysymykseen, jossa haettiin tulohaastattelutilanteessa tarvittavaa sanaa:

9. Tulohaastattelussa osastolle hoitaja kysyy potilaalta ______________.

Valitse yksi:
a. syntymäpäivää.
b. syntymäaikaa.
c. syntymäpäivästä.

Ainoastaan kaksi hoitajaa valitsi vastauksessaan syntymäaika-sanan. Kyseisessä kontekstissa konteksti korjaa usein väärinkäsittämisen, mutta koska ilmaus kysyä joltakin jotakin on hoitoalalla frekventti, se on hyvä osata.

Monivalintatestin kokonaistulokset

Monivalintatestissä kahdentoista hoitajan tulosten keskiarvo oli 13/20 pistettä (65 %) (ks. taulukko 1). Eniten pisteitä (19) sai lähtömaakoulutukseen osallistunut, Suomessa lähihoitajaksi opiskellut sairaanhoitaja, joka toimi työelämässä. Testistä sai hyvät pisteet (17) myös kotoutumiskoulutuksen ja yleisen kielitutkinnon tasolla B1 suorittanut sairaanhoitaja, jolla oli jonkin verran työharjoittelukokemusta. Seuraavaksi eniten pisteitä (16) sai venäjää ja viroa osaava, Suomessa kauan asunut ja hoitoalalla muissa kuin sairaanhoitajan tehtävissä työskentelevä hoitaja. Testistä keskiarvoisen tuloksen (12–14 pistettä) saaneet hoitajat olivat edenneet työelämään samaa polkua kuin eniten pisteitä saanut hoitaja. Kolme hoitajaa sai monivalintatestistä 7 tai 8 pistettä. Heidän suomen kielen opintonsa olivat testin perusteella vielä selvästi kesken. Tulokseen vaikutti heidän kohdallaan luultavasti myös se, että kaksi heistä ei ollut työskennellyt suomenkielisessä ympäristössä.

Kysymykset	Keskiarvo pistettä (%)	Pistemäärä 16–19	Pistemäärä 12–14	Pistemäärä 7–8
Koko testi	13/20 (65)	3	6	3
Rakennekysymykset	8,4/13 (65)
Substanssikysymykset	4,1/7 (58)
Vuorovaikutuskysymykset	4,3/8 (53)

Kaiken kaikkiaan substanssikysymykset osoittautuivat vähän rakennekysymyksiä vaikeammiksi. Eroa on seitsemän prosenttiyksikköä (taulukko 1). Kysymysten luokittelu on kuitenkin joissakin tapauksissa hankalaa, koska vastaajat todennäköisesti kiinnittivät eri asioihin huomiota ja käyttivät erilaisia päättelytapoja. Hoitajat antoivatkin palautetta siitä, että samassa kysymyssarjassa oli sekä rakenne- että substanssikysymyksiä. Tämä oli aiheuttanut epävarmuutta siitä, miten joitakin kysymyksiä olisi pitänyt lähestyä.

Ryhmäkeskustelu

Ryhmäkeskustelussa hoitajat jaettiin taustatietojen perusteella neljän ja kolmen hengen ryhmiin. Keskustelun aiheena oli hätätilanne työpaikalla. Keskusteluun varattiin aikaa kymmenen minuuttia.

Ryhmäkeskustelut arvioitiin holistisesti kriteerien avulla. Ensinnäkin seurasimme, miten kukin pystyi ottamaan omalla tasollaan osaa keskusteluun. Eräs hoitaja ilmoitti nimittäin heti keskustelun alussa, ettei hänellä ole kokemusta hätätilanteista. Varsinaisina kriteereinä oli vuorovaikutteisuus ja ammatillisuus. Näiden kriteerien lisäksi kielen sujuvuuteen ja idiomaattisuuteen kiinnitettiin huomiota, toisin sanoen esiintyikö puheessa hoitoalan työpaikkakielelle tyypillisiä ilmauksia.

Keskusteluissa näkyi selvästi kielen käytön ja käyttäytymisen kannalta, ketkä hoitajista toimivat työelämässä mm. siinä, miten vuorot vaihtuivat, miten he osallistivat toisiaan ja millaisen roolin he ottivat itselleen. Tehtävä oli tärkeä joillekin osallistujille. Eräs hoitaja pääsi näyttämään keskustelussa omaa osaamistaan enemmän kuin muissa tehtävissä, koska hätätilanteet olivat tulleet hänelle tutuksi hänen työssään vanhusten parissa. Joidenkin kohdalla osuva lyhyt puheenvuoro osoitti, että pystyi seuraamaan tällaisesta aiheesta keskustelua, jota välillä jopa vaikeutti puuroutunut tai tyrehtynyt puheenvuoro. Koska ryhmäkeskusteluja ei videoitu, muistiinpanot ja havainnot olivat nopeita. Lisäksi suullisen taidon arvioimiseen tarvittaisiin enemmän tilaisuuksia näyttää taitojaan kuin yksi ryhmäkeskustelu.

Luetun ymmärtäminen ja tekstin tuottaminen

Luetun ymmärtämisen ja tekstin tuottamisen tehtävässä hoitajat saivat luettavakseen artikkelitekstin, jonka perusteella heidän oli vastattava neljään avokysymykseen. Kysymyksistä kolmessa edellytettiin tietojen etsimistä artikkelin eri kohdista, mikä teki tekstin suoran kopioimisen vaikeaksi. Yksi kysymys tehtiin tarkoituksella helpommaksi kuin muut. Tehtävän tekemiseen oli aikaa 30 minuuttia.

Teksti oli Eva Aggen (2016) kirjoittama Sairaanhoitaja-lehden artikkeli Kukaan ei jäädy – mikä akuutissa tilanteessa on tärkeää?, jota muokattiin tehtävää varten hieman helpommaksi ja lyhemmäksi. Tekstin sanamäärä oli noin 1 200 sanaa. Henkilöhaastattelun muotoon laadittu artikkeli ei ole keskeinen hoitoalan tekstilaji, mutta sen ajateltiin sopivan koko ryhmälle paremmin kuin esimerkiksi raportti tai hoitotilanteeseen liittyvä teksti. Aihe osuikin aika monen hoitajan omimmalle alueelle, sillä moni oli työskennellyt ensiavussa.

Hoitajien vastaamistekniikka vaihteli kopioinnista ja luetelmista kokonaisiin itse muodostettuihin lauseisiin, mikä vaikeutti luetun ymmärtämisen arviointia. Tehtävää arvioitaessa selvitettiin, kuinka monta kysymystä kukin hoitaja oli ymmärtänyt, minkä jälkeen arvioitiin vastausten sisältöä pistein. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota tuottamisessa rakenteiden varioivuuteen ja tekstin koherenssiin. Osa hoitajista oli käyttänyt monipuolisesti erilaisia rakenteita. Joissakin vastauksissa huomio kiinnittyi puolestaan puhekielen vaikutukseen ja horjuvaan ortografiaan. (Ks. Seilonen, Suni, Härmälä & Neittaanmäki 2015, 123.)

Ilahduttavaa oli, että useimpien eli kahdestatoista hoitajasta kahdeksan luetun ymmärtämisen ja tekstin tuottamisen taidot olivat riittävät lehtiartikkeliin liittyviin kysymyksiin vastaamiseksi. Selvästi pintasujuvuuden ylittäviä vastauksia oli yksi. Kolme hoitajaa ei ymmärtänyt tekstiä tai ei pystynyt osoittamaan ymmärtämistään. Yhden hoitajan vastaukset osoittivat hänen ymmärtäneen kysymykset, mutta vaikeudet näkyivät tekstin tuottamisessa taivuttamisen puutteena. Kyseinen hoitaja oli kuitenkin saanut monivalintatehtävässä keskiarvoisen tuloksen. Huomionarvoista on, että vaikka monivalintatehtävässä käytetty sanasto oli ammatillista, hyvä tulos monivalintatehtävässä ei välttämättä korreloinut luetun ymmärtämisen ja tekstin tuottamisen tehtävän kanssa. Yleiskielitaidon mittaamiseksi luetun ymmärtämisen taitoja olisikin ollut hyvä testata myös yleiskielisemmän tekstin avulla.

Lopuksi

Osaamiskartoituksen suomen kielen testien tarkoituksena oli antaa kouluttajille tietoa kunkin hakijan kielitaidosta. Testitulokset erottelivat selvästi hakijoita. Esimerkiksi monivalintatestin tulokset vaihtelivat seitsemästä 19:ään pisteeseen (20 maksimi). Kielitestejä ei kuitenkaan käytetty porttiarviointina; pelkästään kielitestien tulosten perusteella ei hylätty yhtään pätevöitymiskoulutukseen pyrkivää hakijaa. Joidenkin hakijoiden kohdalla painoivat enemmän tiedot heidän aiemmista suomen kielen opinnoistaan. Eräs hakija taas jatkoi kotoutumiskoulutustaan. Tulosten perusteella hakijoita ohjattiin kehittämään kielitaitoaan ennen pätevöitymiskoulutuksen alkua ja osallistumaan suomen kielen yleiseen kielitutkintoon (YKI).

Osaamiskartoituksen monivalintatestissä keskityttiin sanastoon lauseympäristössä ja rakenteisiin sekä sisältöihin luetun ymmärtämisen muodossa. Nykyään painotetaan kuitenkin enemmän funktionaalisten taitojen tutkimista. Monivalintatestin tuloksia ei voikaan verrata suoraan muiden tutkimusten tuloksiin, mutta testissä menestymistä voi. Samoin kuin Seilosen ym. (2015, 137) tutkimuksessa hoitajien ja lääkärien funktionaalisesta kielitaidosta, monivalintatestin tuloksissakin näkyi positiivisesti maassaoloaika ja työelämässä toimiminen, mutta ei poikkeuksitta. Seilonen ym. (emt., 129) tutkivat myös, kuinka monen vuoden työkokemusta terveydenhoitoalalla yleisen kielitutkinnon läpäiseminen tasolla 3 edellyttää, kun työkielenä on käytetty suomea. Tutkimuksen mukaan vuoden tai alle vuoden Suomessa työskentelemisen jälkeen 35:stä tutkimukseen osallistuneesta seitsemän oli suorittanut tutkinnon tasolla 3 ja 1–2 vuoden jälkeen vastaavan tason oli saavuttanut yhdeksän. Tämä ennusti, että osaamiskartoitukseen osallistuneet työelämässä toimivat pääsisivät työvuosiensa perusteella tutkinnosta läpi, mutta loppujen lopuksi kaikki tutkintoon keväällä 2018 osallistuneet pääsivät läpi, myös alimmat pistemäärät testeistä saaneet. Tässä tulee esille terveydenhoitoalan kielen ja yleiskielen hallitsemisen ero. Pidetyt testit sopivat sittenkin parhaiten jo terveydenhoitoalalla työskenteleville (ks. emt., 137).

Monivalintatesti oli ennakkotestaamaton. Koska verrokkiryhmää ei ole, tarkastelemme kuuden filippiiniläisen kotimaassaan sairaanhoitajaksi opiskelleen tuloksia. He olivat osallistuneet kotimaassaan kielikoulutukseen, valmistuneet lähihoitajiksi Suomessa ja ovat nyt työelämässä. Siksi heidän odottaisi menestyvän suunnilleen samalla tavalla. Heidän saamansa pistemäärät olivat 12, 12, 12, 13, 14, 19. Tulokset olivat tasaiset lukuun ottamatta yhtä kaikki testit erinomaisesti tehnyttä hakijaa. Siksi emme ota tässä huomioon hänen tulostaan. Monivalintatestin lähempi tarkastelu osoittaa, että viidellä tai neljällä vastaajalla oli samoja vääriä vastauksia 50 prosenttia vääristä vastauksista (10 + 8 / 36). Vastaavasti oikeita vastauksia on viidellä tai neljällä vastaajalla 68 prosenttia kaikista oikeista vastauksista (20 + 24 /64). Se on vähän enemmän kuin vähiten saaneen pisteet 12 muutettuna prosenteiksi eli 60 prosenttia. Näiden neljän väärän vastauksen tarkastelu osoitti mm., että agenttirakenteen aloittamani-muoto ei nähtävästi ollut tuttu tälle ryhmälle. Aseptiikkaan liittyvän kysymyksen moni osasi jälkeenpäin korjata ammattialan tiedoilla, joten se ei ollutkaan kielitaidon arviointiin sopiva kysymys. Monivalintatestin validiteetin kannalta onkin ongelmallista erottaa luetun ymmärtämisen ja substanssikysymysten raja.

Vaikka monivalintatesti kaiken kaikkiaan erotteli hakijoita, se on suppea. Näin saadaan kuitenkin selville täsmällisesti passiivisesti hallittuja tietoja kielestä esimerkiksi opetusta varten. Testin tyyppi on hyödyllinen yhtenä alkutestinä.

Jos kieli nähdään funktionaalisen kielikäsityksen mukaisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä, opitaan ammattikieltä ennen kaikkea työelämässä. Työllistyminen voi kuitenkin olla vaikeaa pitkällekin kouluttautuneelle sairaanhoitajalle. Kielitaidon puutteet näkyvät pintasujuvuuden alta, kun on kyse esimerkiksi tarkkaa lukemista vaativasta tekstistä. Monissa työtilanteissa saa kuitenkin toimia holistisesti, voi olla spontaani ja etua on reagointinopeudesta sekä tilannetajusta (ks. Kela & Komppa 2011, 189). Vahva ammatillinen osaaminen voi kompensoida heikkoa kielitaitoa, mutta heikko kielitaito voi johtaa myös siihen, että osaaminen tai sen puute jää huomaamatta kielellisten haasteiden vuoksi.

Kela & Komppa (2011, 187–188) ovat pohtineet, pitäisikö opetuksessa erottaa yleiskielitaito ja ammattikielitaito. Sairaanhoitajan työtilanteet ovat monipuolisia, ja niissä tarvitaan sekä ammatillista kielitaitoa että yleiskielitaitoa ja kieliopin hallintaa. Usein sairaanhoitajan ammatillista kielitaidon oppimisen mahdollisuuksia pidetään puutteellisena (Seilonen ym. 2015, 137). Kun kielitaidon merkityksestä keskusteltiin orientaatiopäivän jälkeen alkukartoituksen myöhemmässä vaiheessa, moni hoitaja näki suomen kielen nimenomaan työvälineenä ja työmaana, vaikka kielen opiskelu antaa mahdollisuuden moniin kiinnostaviin ja rentouttaviinkin asioihin.

Artikkeli on tuotettu ESR-rahoitteisessa ”Urareitti – korkeasti koulutetun maahan muuttaneen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen viitekehys -hankkeessa”. Rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen päätoteuttaja on Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK ja osatoteuttajat ovat Centria-ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän kristillinen opisto, Lapin ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sedu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2015–30.9.2018.