Suositukset ammatillisesta suomi toisena kielenä -opetuksesta moduulirakenteisessa sairaanhoitajien täydennyskoulutuksessa


Tässä artikkelissa tarkastellaan ammatillisen suomen kielen opetusta maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksessa. Kielitietoisen opetuksen perustana on yhteisopettajuus ja integrointi, joita toteutetaan mm. simulaatioissa ja muissa toiminnallisissa opetustilanteissa. Suomen kielen opetuksessa hyödynnetään entistä enemmän yksilöllistä ohjausta ja työharjoittelupaikkoja oppimisympäristönä.

Miksi tarvitaan uusi moduulirakenteinen koulutusmalli?

Työvoimapoliittisena koulutuksena toteutettu maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutus on tullut tiensä päähän: ELY-keskus ei enää rahoita tutkintoon johtavia koulutuksia vuoden 2018 alusta lähtien (ks. esim. Työ- ja elinkeinoministeriö 2017). Taustalla ovat myös laajemmat koulutuspoliittiset linjaukset aiemman osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta, päällekkäisyyden minimoimisesta koulutuksessa sekä työllistymisen nopeuttamisesta ja sujuvoittamisesta. Uusi moduulirakenteinen täydennyskoulutus ei enää tuota suomalaista korkeakoulututkintoa (sairaanhoitaja AMK), vaan aiempaa, lähtömaassa suoritettua tutkintoa täydennetään lisäkoulutuksella, jonka jälkeen voi hakea Valviralta ammattioikeuden laillistusta ja rekisteröintiä. Täydennyskoulutus toteutetaan aikaisempaa nopeammin ja joustavammin ja sitä kehitetään edelleen keväällä 2018 alkavassa SOTE-silta -hankkeessa. Moduulirakenteinen koulutusmalli kokonaisuudessaan esitellään tarkemmin Sairasen ja Takaeilolan artikkelissa (2018), ja tässä artikkelissa puolestaan keskitytään tarkastelemaan moduulimallia kielen opetuksen näkökulmasta.

Urareitti-hankkeen yhtenä tehtävänä oli uudistaa ja kehittää ammatillista suomen kielen opetusta, ja kehittämistyön tuloksena laadittiin suositukset suomen kielen opetukselle tulevassa maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutuksessa. Suositukset perustuvat viimeisen tutkintoon johtavan pätevöitymiskoulutuksen (2016–2017) aikana Turun ammattikorkeakoulussa tehtyihin opetuskokeiluihin ja opiskelijoille tehtyyn kyselyyn. Tämän artikkelin sitaatit on poimittu kyseisessä koulutuksessa opiskelleiden palautteista ja kommenteista. Viitattaessa opiskelijoihin tarkoitetaan pätevöitymiskoulutuksessa opiskelleita maahanmuuttajataustaisia sairaanhoitajia. Opetuskokeilujen sisältöjä ja toteutusta esitellään tarkemmin Rajalan ja Takaeilolan (2017) aiemmassa julkaisussa ja tutkintoon johtavaa pätevöitymiskoulutusta kokonaisuudessaan ko. koulutuksen historiikissa (Sairanen 2018).

Käsitys ammattitaidosta muuttuu ja kielikoulutus uudistuu

Suomen kielen taito osana sairaanhoitajan ammattitaitoa on keskeisessä asemassa. Hoitotiimissä työskentely vaatii monipuolista kielitaitoa sekä viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Hoidon tarpeen ja potilaan tilan arvioinnissa tarvitaan laajaa ilmaisutaitoa: kuuntelutaitoa, keskustelutaitoja, taitoa kysyä oikeita kysymyksiä ja rohkeutta kysyä, jos ei ymmärrä. Laaja kielitaitokäsitys välittyi myös opiskelijoiden näkemyksistä. Pätevöitymiskoulutuksen opiskelijat luonnehtivat ammatillista kielitaitoa mm. seuraavasti:

SH:n työssä tärkeää on oma osaaminen ja potilaan kanssa työskentely. Se vaatii kielitaitoa: on osattava puhua potilaan kanssa ja pitää osata kirjoittaa (kirjata) oikein.

Emme vaikuta vain lääkkeen kautta, täytyy puhua, antaa tukea lähellä olon kautta, kuuntelua, luottamuksellisuutta – nämä voivat vaikuttaa enemmän kuin lääke.

Pitäs osata kirjata niin, että toinen hoitaja osais tulkita sun kirjaamiset, mitä sä oot siellä niinku tarkoittanut.

SH päättää puhelimessa ja vastaanotolla, hoitaako potilasta SH vai lääkäri.

— kommunikoida tai kommunikoittamisen taito on tosi tärkeä. Vaikka osataan jo kaikki, tai mutta jos ei tule vuorovaikutus, se ei toimita hyvin.

B2-taso/YKI 4 ei takaa ammatillisen kieli- ja viestintätaidon osaamista.

Kielen opetusta on siis tarkasteltava uudesta näkökulmasta muuttuneissa olosuhteissa (vrt. esim. Virtanen 2017; Lehtimaja & Kurhila 2017; Nieminen 2011a; Seilonen & Suni 2016). Viimeaikainen tutkimus tarjoaa tukea ja perusteluja uudenlaisen ammatillisen kielen opetuksen tarpeisiin.

Moduulirakenteinen suomen kielen opetus

Vuonna 2016 pätevöitymiskoulutuksen aloitti Turun ammattikorkeakoulussa 16 sairaanhoitajaa, joista yksi keskeytti opinnot ensimmäisen lukukauden aikana. Kielitaidon monipuolinen kartoittaminen heti moduulin alussa on tärkeää, jotta opetusta voidaan yksilöidä kielitaidon mukaan. Tämän vuoksi opiskelijaryhmän kanssa pilotoitiin tulevan moduulirakenteisen täydennyskoulutuksen suomen kielen opetusta viidellä eri teema-alueella, joista kukin vastasi yhtä moduulia. Kunkin moduulin alussa ja lopussa testattiin opiskelijoiden osaamista simulaatiomenetelmällä, ja arvioinnin kohteena olivat sekä opiskelijoiden suomen kielen taito että sairaanhoitajan osaamisvaatimusten mukainen osaaminen (Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015). Lisäksi alkutestiä edelsi verkossa suoritettava teoriakoe.

Kussakin moduulissa hyödynnettiin erilaisia opetusmenetelmiä ja tehtäviä: reflektiopäiväkirja, sairaalapäivä, osastotunnit, verkkotestit, teoriakokeet ennen alkutestejä, simuloidut alku- ja lopputestit, simulaatioharjoitukset ja prekliininen harjoittelu. Osallistujien kokemuksia kustakin teemasta sekä em. opetusmenetelmistä ja tehtävistä kartoitettiin Webropol-kyselyn avulla. Vastaajien lukumäärä kaikkien kysymysten kohdalla oli 15 eli vastausprosentti oli sata.

Moduulit koettiin selkeinä, ja selkeiden oppimiskokonaisuuksien ansiosta osaamistavoitteet oli helppo ymmärtää. Kyselyn avointen kysymysten vastauksissa viitattiin 25 kertaa suomen kielen, puhekielen tai ammattisanaston oppimiseen tai kirjoittamiseen. Lähes kaikki kokivat kirjoittaminen vaikeaksi, erityisesti reflektiopäiväkirjan kohdalla, jolloin teksti oli vapaata oman oppimisen kuvausta. Varmuutta ja rohkeutta lisäsi puhekielen harjoittelu eri oppimistilanteissa. Oppimistilanteita toteutettiin sekä prekliinisillä harjoitustunneilla että simulaatioissa. Ammattisanaston osaamisen koettiin lisääntyneen erityisesti sairaalapäivän sekä osastotuntien ansiosta (Rajala & Takaeilola 2017). Opiskelijoiden vastauksissa painottuivat siis ammattisanaston oppiminen, rohkeus puhua, puhekielen oppiminen, aikaisempaa parempi taito aloittaa keskustelu potilaan kanssa ja kielitaidon välttämättömyys jokapäiväisessä hoitotyössä. Huomionarvoista oli vastaajien kokemus lähiopetuksessa käsitellyistä aiheista, erityisesti suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä ja laista. Esimerkiksi simuloitujen oppimistilanteiden jälkipuintitilanteissa keskusteltiin konkreettisella tasolla sairaanhoitajan toimintaa ohjaavasta lainsäädännöstä (esim. potilaan itsemääräämisoikeus) sekä terveydenhuoltojärjestelmässä toimimisesta (esim. hoitoon hakeutuminen ja ohjautuminen sekä jatkohoito).

Simulaatiomenetelmällä toteutettavia oppitunteja oli moduuleissa useita. Kaikki opiskelijat kokivat kyseiset oppitunnit positiivisina, koska ne lisäsivät rohkeutta lähteä harjoitteluihin ja antoivat mahdollisuuden kerrata aikaisemmin opittuja asioita, palauttaa mieleen mitä omassa maassa on aikaisemmin opiskellut ja samalla verrata mitä erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia on suomalaisessa hoitotyössä. Opiskelijoiden mielipiteet kuitenkin vaihtelivat moduulien alkutestien osalta. Osa koki alkutestit haasteellisena, koska niissä käytetty simulaatiomenetelmä oli monelle ennestään tuntematon. Sen sijaan alkutestiä edeltävää verkkopohjaista teoriakoetta opiskelijat pitivät yhtä opiskelijaa lukuun ottamatta helppona. Myös lopputesti koettiin jo helpoksi, koska menetelmä oli tullut tutuksi moduulien aikana.

Miten ammatillista kieltä opitaan tehokkaasti – suositukset ammatillisesta suomen kielen opetuksesta

Lähtökohdat täydennyskoulutuksen ammatilliselle kielenopetukselle ovat seuraavat: yhteisopettajuus, integrointi, aktivoivat opetusmenetelmät, yksilölähtöisyys, autenttiset materiaalit ja ohjaus (kuvio 1). Näitä tarkastellaan seuraavassa tarkemmin.

Kuvio 1. Suositukset ammatillisesta suomen kielen opetuksesta.

Yhteisopettajuus ja integrointi perustana täydennyskoulutukselle

Pätevöitymiskoulutuksen uudistuksen ytimessä on ammattiaineiden opettajien ja suomen kielen opettajan entistä tiiviimpi yhteistyö ja kielitietoinen lähestymistapa kaikessa opetuksessa. Moduulirakenteisen täydennyskoulutuksen peruslähtökohtana on, että suomen kielen ja ammattiaineiden opiskelu toteutuvat läpi koko koulutuksen integroidusti. Kussakin moduulissa opetus toteutuu yhteisopettajuutena lähiopetuksessa ja verkossa, niin että suomen kielen taito ja ammatillinen osaaminen kehittyvät yhtäaikaisesti ja opiskelija saa tukea ja ohjausta molemmilla osa-alueilla (ks. Rajala ja Takaeilola 2017). Yhteisopettajuus läpäisee koko moduulin suunnittelun, opetuksen ja arvioinnin. Yhteisopettajuutta ja sen toteutumista opetuksessa on jo aiemmin tarkasteltu laajasti Urareitti-hankkeessa toteutetun valmentavan koulutuksen yhteydessä (Hirard & Takaeilola 2017). Yhteisopettajuus ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta järjestää tarvittaessa myös erillisiä suomen kielen tai ammattiaineiden oppitunteja.

Kahden opettajan samanaikainen läsnäolo oppitunnilla vaatii kaksinkertaisesti resursseja, mutta yhteis- ja samanaikaisopettajuus on perusteltua. Yksi peruste samanaikaisopetukselle on myös se, että tulevassa täydennyskoulutuksessa on huomattavasti vähemmän lähiopetusta kuin aiemmissa pätevöitymiskoulutuksissa. Samanaikaisopetuksen ansiosta samoja lähiopetustunteja voidaan hyödyntää niin ammatillisen substanssin oppimisessa kuin kielenoppimisessakin.

Simulaatioharjoitukset esimerkkinä aktivoivista opetusmenetelmistä

Moduulirakenteista koulutusta pilotoitaessa osa oppitunneista toteutettiin simulaatiomenetelmällä, niin että suomen kielen ja viestintätaitojen opetus integroitui kiinteästi simuloituun hoitotilanteeseen, jonka aiheena oli esim. vuoronvaihtoraportti tai anafylaksian hoitoprotokolla. Simulaatio-opetuksessa keskiössä ovat tiimityötaidot, kommunikaatio ja päätöksenteko, joiden harjoitteleminen tukee kielen oppimista autenttisissa tilanteissa. Lisäksi lähiopetustunneilla toteutetut harjoitukset voidaan yhdistää työharjoitteluihin, jolloin oppimisessa säilyy jatkumo, ja oppiminen on dynaamista ja syventää koko työyhteisön osaamista. (Handberg & Baraki 2009, 2.)

Opiskelijoille teetetyn Webropol-kyselyn perusteella (Kuvio 2) voidaan todeta, että simulaatio-opetus ja siihen integroitu suomen kielen opetus tuottavat uskallusta ja itsevarmuutta sairaanhoitajan työhön ja lisäävät ymmärrystä suomen kielen tärkeydestä useissa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Kaikkien vastaajien kokemus simulaatioharjoituksista olikin positiivinen, ja opiskelijat kokivat saaneensa niiden myötä lisää rohkeutta lähteä työharjoitteluun. Luottamuksella omaan osaamiseen on merkitystä laaja-alaisesti myös potilasturvallisuuden näkökulmasta. Simulaatioharjoitusten myötä opiskelija pääsivät myös vertaamaan erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia suomalaisessa ja muiden maiden hoitotyössä. Samalla opiskelijat saivat mahdollisuuden kerrata ja palauttaa mieleen aikaisemmin opittuja asioita. Lähtömaassa hankitusta sairaanhoitajakoulutuksesta voi olla kulunut useita vuosia, joten asioiden kertaamisella on suuri merkitys ennen työharjoittelua ja kliinistä työtä.

Taulukko 1. Opiskelijapalaute simulaatioharjoituksista.

Opiskelijapalaute asteikolla 1-512345Yhteensä
Simulaatiot lisäsivät varmuutta osata tehdä sairaanhoitajan työtä.00051015
0 %0 %0 %33,33 %66,67 %
Simulaatiot auttoivat ymmärtämään, kuinka tärkeää on osata viestiä suomen kielellä oikein.0007815
0 %0 %0 %46,67 %53,33 %
Simulaatiot auttoivat näkemään omaa osaamista hyvin00051015
0 %0 %0 %33,33 %66,67 %
Simulaatiossa pystyi oppimaan katsomalla muiden suoritusta.0007815
0 %0 %0 %46,67 %53,33 %
Simulaatiossa pystyi hyvin näyttämään oman kliinisen osaamisen taidot.0006915
0 %0 %0 %40,00 %60,00 %

Oppimisen yksilölähtöisyys

Oppimisen joustavuutta ja yksilöllisyyttä tavoitellaan siten, että suomen kielen opetusta painotetaan kunkin moduulin kohdalla opiskelijan tarpeen mukaan. Jos opiskelijan ammatillinen osaaminen on vahvaa ja suomen kielen taito heikompi, voidaan suomen kielen opintojen osuutta lisätä. Esimerkiksi lääkehoitomoduulin rinnalla voidaan tarjota enemmän suomen kielen opetusta ja tukea niille, joilla ei alkutestin perusteella ole riittävän hyvä kielitaito. Vastaavasti ne, joilla kielitaito on jo riittävä, eivät tarvitse yhtä paljon suomen kielen opetusta (taulukko 1). Yksilölähtöisyyttä ja joustavaa etenemistä suomen kielen opinnoissa ja samalla koko koulutuksessa pyritään jatkossa korostamaan aiempaa enemmän:

SATU-koulutuksessa [maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksessa] kaikki samalla viivalla suomen kanssa, joten kielitaito ei kehity.

Kuvio 2. Suomen kielen ja ammatillisen osaamisen sekä opetuksen suhde moduulissa.

Lisäksi aikaisemman osaamisen, muun kielitaidon ja kulttuurisen osaamisen hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa on keskeistä. Koulutuksessa korostuu yksilölähtöisyyden lisäksi myös yhteisöllisyys niin, että opiskelijat pääsevät oppimaan paitsi opettajilta, myös toisiltaan, ja että opettajatkin oppivat maahanmuuttajasairaanhoitajilta.

Autenttiset materiaalit

Täydennyskoulutuksessa on tarkoitus hyödyntää entistä laajemmin jo olemassa olevaa tarjoumaa ja autenttisia materiaaleja. Harjoitteluympäristöt jo itsessään ovat autenttisia oppimisympäristöjä, ja ne tarjoavat paljon uusia mahdollisuuksia myös kielenoppimiseen. Kieltä opittaessa päästään pureutumaan erilaisiin ammattikielen ilmaisuihin ja slangiin sekä puheessa että teksteissä. Autenttista materiaalia ovat myös esim. sosiaalisen median keskusteluista poimitut ilmaisut.

Opiskelija voi myös itse toimia oppimateriaalin tuottajana ja tuottaa materiaalia koko opiskelijaryhmää kiinnostavista ja hyödyttävistä aiheista, jotka ovat nousseet esiin esim. harjoittelujaksolla. Menetelmä sopii hyvin korkea-asteen opiskelijoiden erikoiskielten opiskeluun, joihin hoitotyön suomikin lukeutuu. Yhteinen materiaali, jossa opastetaan esim. Kela-taksin tilaamisessa tai ohjeistaan verensiirtoa, voidaan jakaa muille lähiopetuksessa tai verkossa. Myös simulaatioharjoitusten pohjana voi olla todellisia työtilanteita tai esim. potilaskertomuksia mukailevia tapauksia.

Suomen kielen ohjaus harjoitteluissa

Työharjoittelujaksoilla on keskeinen asema terveysalan ammattikorkeakoulutuksissa. Maahanmuuttajasairaanhoitajat ovatkin kokeneet harjoittelujaksot lähes poikkeuksetta pätevöitymiskoulutuksen parhaana antina. Harjoittelujaksot mahdollistavat sosiaalistumisen ammattikulttuurisille tavoille arvojen, normien ja toimintakäytäntöjen havainnollistamisen kautta. Harjoittelujaksoja pidetään myös kielen oppimisen kannalta tehokkaina, sillä niiden avulla kielenoppiminen viedään autenttiseen ympäristöön (vrt. esim. Nieminen 2011b, 238). Opiskelijat kuvasivat harjoittelun aikana tapahtuvaa kielenoppimista seuraavasti:

Harjoittelussa oppii kieltä hyvin ja puhuminen helpottuu.

Osastolla oppii peruskieltä, kieli kehittyy työssä.

Potilaan kanssa voi harjoitella.

Potilaat selittää, mikä on oikea sana.

Koulussa puhutaan kirjakieltä, mutta potilaat puhuu eri lailla.

Urareitti-hankkeessa kehitettiin hoitotyön opettajan ja suomen kielen opettajan yhteistyötä myös työharjoittelujen aikana tapahtuvan ohjauksen osalta, niin että myös suomen kielen opettaja osallistui ohjauskäynneille harjoittelujaksojen aikana. Suomen kielen opettajan kohdalla ohjauskäyntien tavoitteena oli tukea ja ohjata opiskelijaa hänen viestinnällisissä työtehtävissään samoilla periaatteilla kuin Urareitti-hankkeessa kehitetyssä työelämän kielikoulutuksessakin eli osallistumalla todellisiin työtehtäviin, havainnoimalla sekä antamalla opiskelijalle yksilöllistä ja välitöntä palautetta (ks. tarkemmin Rajala, Hakala & Kuparinen 2017). Muutamia käyntejä lukuun ottamatta ohjauskeskustelut käytiin kuitenkin irrallaan työtilanteista tai yhdessä harjoitteluohjaajan kanssa.

Harjoitteluohjauskäynnit edellyttävät paitsi hoitotyön opettajan ja suomen kielen opettajan yhteistyötä myös yhteistyötä työelämän harjoitteluohjaajan kanssa. Pääsääntöisesti harjoitteluohjaajat suhtautuivat innostuneesti suomen kielen ohjaukseen harjoittelupaikassa ja toivoivat opettajien ohjauskäyntejä myös perustutkintoa opiskeleville. Lisäksi myös opiskelijalta itseltään vaaditaan aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta, jotta harjoitteluohjauskäynneistä saatava hyöty olisi mahdollisimman suuri. Tulevan täydennyskoulutuksen yhtenä suosituksena on, että myös suomen kielen opettajalla on aktiivinen rooli harjoitteluohjauskäynneillä.

Ammatillinen suomen kieli – työyhteisöviestintää ja sairaanhoitajan työn viestintätilanteita

Ammatillisiin moduuleihin integroidun suomen kielen opetuksen lisäksi tulevaan täydennyskoulutukseen sisältyy myös erillinen ammatillisen suomen kielen moduuli. Moduulin suunnittelussa voidaan hyödyntää aikaisempien pätevöitymiskoulutusten suomen kielen opintojaksokuvauksia, jotka perustuvat Eurooppalaiseen viitekehykseen (2004), yleisten kielitutkintojen (YKI) taitotasokuvauksiin (Opetushallitus 2018), korkeakoulutuksen ammatillisia suomi toisena kielenä -viitekehyksiin (Komppa, Jäppinen, Herva & Hämäläinen 2014) ja lähihoitajan ammatin kielelliseen ja viestinnälliseen viitekehykseen (Kela, Komppa & Tuononen n.d.).

Aikaisemmassa pätevöitymiskoulutuksessa suomen kielen opinnot jakautuivat kolmelle lukukaudelle niin, että kullakin lukukaudella harjoiteltiin uudentyyppisiä ja entistä haastavampia viestintätilanteita, jotka olivat kiinteässä yhteydessä harjoittelujaksoihin. Ensimmäisellä lukukaudella tavoitteena oli perehtyä suomen kieleen käytännön perushoitotyössä ja oppia erilaisten (esim. muodollisten ja epämuodollisten) kielimuotojen tunnistamista, puhekieleen ja ääntämiseen liittyviä asioita, ymmärtämisen varmistamista (esim. tarkistuskysymyksillä), hoitoalan keskeisiä rakenteita sekä kehottamista ja ohjaamista hoitotilanteissa.

Toisella lukukaudella jatkettiin edellisten tavoitteiden syventämistä työharjoitteluista saatujen kokemusten perusteella. Sisältöinä olivat mm. murteet, erityisryhmien puhe, hoitoalan kielen erityisrakenteet, lyhenteet, ammattislangi ja kirjaamiskäytännöt. Uusina viestintätilanteina harjoiteltiin esim. raportointia, lääkärinkiertoja, kotiuttamista, hoitopalavereja ja puhelinviestintää.

Viimeisimpänä laajennettiin näkökulmaa erikoissairaanhoitoon, ja aiheina olivat mm. hoitotyön ja terveysalan tutkimus, abstraktit ja käsitteelliset ilmaisut, erikoisalojen ammattikieli sekä säädösten ja määräysten kieli. Tavoitteena oli, että opiskelija hallitsee hoitoalan erityisrakenteet sujuvasti suullisesti ja kirjallisesti, laajan yleissanavaraston sekä sairaanhoitajan työssä tarvittavan alan sanaston. Harjoituksissa keskityttiin mm. palaveri- ja neuvottelutilanteisiin sekä keskusteluihin potilaan, omaisen, lääkärin, kollegan tai muun ammattilaisen kanssa.

Edellä esitettyjä aikaisemman pätevöitymiskoulutuksen sisältöjä ja menetelmiä voidaan hyödyntää myös moduulirakenteisessa täydennyskoulutuksessa ja erityisesti siihen sisältyvässä ammatillisen suomen kielen moduulissa.

Lopuksi

Tuleva moduulirakenteinen täydennyskoulutus on laajuudeltaan suppeampi (30 op) kuin tutkintoon johtava pätevöitymiskoulutus. Lähiopetukseen perustuvan koulutuksen sijaan opetus toteutetaan sekä verkko- että lähiopetuksena sekä työharjoitteluna. On selvää, että lähituntien määrän ollessa pienempi myös verkko-opetuksen ja itsenäisen opiskelun menetelmien tulee olla kielellistä ja ammatillista osaamista lisääviä. Moduulirakenteisessa koulutuksessa on vain muutamia lähipäiviä, joten on suunniteltava tarkkaan, mitä keskeisiä asioista opitaan yhteisopettajuuden avulla lähiopetuksessa ja mitkä asiat taas sopivat yhteisopettajuutena toteutettuun verkko-opetukseen. Suositukset ovat syntyneet ja niitä on kokeiltu laajemmassa koulutuksessa, mutta niitä voidaan soveltaa myös suppeammassa koulutuksessa.

Edellä kuvattujen suositusten lisäksi tulevassa täydennyskoulutuksessa on vielä jatkettava kehittämistyötä ja testattava monia muitakin asioita. Vaikka pätevöitymiskoulutus on aikaisemminkin toteutunut kokonaan suomeksi ja työharjoittelut on suoritettu suomalaisissa terveydenhuollon yksiköissä, opiskelijat kertoivat palautteessaan kaipaavansa enemmän kontakteja suomalaisten opiskelijoiden ja ylipäänsä suomalaisten kanssa:

Lisää puhetta natiivipuhujan kanssa sekä koulussa että vapaalla.

Kieli tulee keskustelemalla ja puhumalla.

Yksi mahdollisuus kontaktien lisäämiseksi on simulaatioharjoitusten toteuttaminen yhdessä suomen kieltä äidinkielenään puhuvien opiskelijoiden kanssa ja myös moniammatillisesti. Kontaktien tarpeeseen voi vastata myös dialogisella mentoritoiminnalla. Etenkin jatkossa, kun täydennyskoulutus on lyhyt, opiskelijalle voisi nimetä koko koulutuksen ajaksi saman alan suomenkielisen mentorin tai kummin, jonka kanssa olisi mahdollista jakaa kokemuksia ja jolta voisi saada tukea myös kielenoppimiseen.

Suomen kielen mentori olisi hyvä koko koulutuksen ajan.

Kieliopintojen yhteydessä nousi esille myös ruotsin kielen opiskelun tärkeys. Viimeistään työelämään siirtyessään pätevöityneet sairaanhoitajat huomaavat tarvitsevansa myös ruotsin kielen osaamista.

Tässä artikkelissa on opiskelijoiden äänelle annettu painoa, heidän kokemuksensa ja näkemyksensä ovat vaikuttaneet suuresti laadittuihin suosituksiin. Oleellista on, että kehittämis- ja suunnittelutyön sekä itse koulutuksen lähtökohtana ei ole opettaminen, vaan opiskelijan oppiminen. On kyse hänen elämästään ja tulevaisuudestaan. Urareitti-hankkeen järjestämässä terveysalan ammatillista osaamista ja kielitaitoa koskevassa seminaarissa (11.12.2017) eräs pätevöitymiskoulutuksesta valmistunut hoitaja pohti, missä hän olisi nyt, ellei olisi saanut pätevöitymiskoulutuksen myötä tarvittavaa osaamista sekä laillistusta ammatilleen ja voinut toimia sairaanhoitajana Suomessa jo useiden vuosien ajan.

Artikkeli on tuotettu ESR-rahoitteisessa ”Urareitti – korkeasti koulutetun maahan muuttaneen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen viitekehys -hankkeessa”. Rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen päätoteuttaja on Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK ja osatoteuttajat ovat Centria-ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän kristillinen opisto, Lapin ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sedu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2015–30.9.2018.

Lähteet

Eriksson, E., Korhonen, T., Merasto, M. & Moisio, E.-L. (2015). Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen – Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus -hanke. Ammattikorkeakoulujen terveysalan verkosto, Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Porvoo: Bookwell.

Eurooppalainen viitekehys (2004). Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. Euroopan neuvosto. Suom. I. Huttunen & H. Jaakkola. Helsinki: WSOY.

Handberg, A.D. & Baraki, K. (2009). Seamless Simulation for Undergradeate Pedagogy and Practicum Alignment. Haettu 23.11.2017 osoitteesta https://www.ncsbn.org/4359.htm

Hirard, T. & Takaeilola, M. (2017). Uudistuva opettajuus – yksi innovaatiopedagogiikan kulmakivi. AMK-lehti/UAS Journal 3/2017. Haettu 11.1.2018 osoitteesta https://uasjournal.fi/3-2017/uudistuva-opettajuus

Kela, M., Komppa, J. & Tuononen, N. (n.d). Lähihoitajan ammatin kielellinen ja viestinnällinen viitekehys. Haettu 1.3.2018 osoitteesta https://www.s2opettajat.fi/@Bin/763904/0+L%C3%A4hihoitajan+ammatin+kielellinen+ja+viestinn%C3%A4llinen+viitekehys.pdf

Komppa, J. Jäppinen, T. Herva, M., & Hämäläinen, T. (2014). Korkeakoulutuksen ammatilliset suomi toisena kielenä -viitekehykset. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja, AATOS-artikkelit 16, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 1.3.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6690-12-4

Lehtimaja, I. & Kurhila S. (2017). Vuorovaikutus sairaanhoitajan työvälineenä ja kielenoppimisympäristönä. Urareitti-seminaari 30.5.2017. Laurea, Vantaa.

Nieminen, S. (2011a). Kuulumisen politiikkaa. Maahanmuuttajasairaanhoitajat, ammattikuntaan sisäänpääsy ja toimijuuden ehdot. Väitöskirja. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1077. Haettu 12.1.2018 osoitteesta http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8458-2

Nieminen, S. (2011b). Maahanmuuttajasairaanhoitajien työläät tiet ammattiin. Teoksessa A. Laiho & T. Ruoholinna (toim.) Terveysalan ammatit ja koulutus. Helsinki: Gaudeamus, 224–246.

Opetushallitus (2018). Yleisten kielitutkintojen taitotasot. Haettu 1.3.2018 http://www.oph.fi/download/169733_Taitotasokuvaukset_CEFR.pdf

Rajala, S. Hakala, E., & Kuparinen, K. (2017). Taipumusta tarvitaan sairaanhoitajan urareitin jokaisessa vaiheessa. Suomenopettajat 2/2017, 10–16.

Rajala, S. & Takaeilola, M. (2017). Ammatillisen kielitaidon kehittyminen sairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, Lokakuu 2017. Haettu 11.1.2018 osoitteesta https://www.kieliverkosto.fi/fi/article/ammatillisen-kielitaidon-kehittyminen-sairaanhoitajien-patevoitymiskoulutuksessa

Sairanen, R. (toim.) (tulossa). SATU – Sairaanhoitajia Turkuun maahanmuuttajista -koulutuksen historiikki. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Seilonen, M. & Suni, M. (2016). Ohjeita, tietoa ja turvaa kielen keinoin: Ulkomailta palkatut sairaanhoitajat ammatillista suomen kielen taitoaan osoittamassa. Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 26, 450–480. Haettu 1.3.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201612084996

Työ- ja elinkeinoministeriö (2017). Työ- ja elinkeinoministeriön ohje julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain ja asetuksen soveltamisesta. TEM/2579/00.03.05.02/2016. Haettu 2.3.2018 osoitteesta http://www.finlex.fi/data/normit/42910/TEM2579Ohje.pdf

Virtanen, A. (2017). Toimijuutta toisella kielellä. Kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillinen suomen kielen taito ja sen kehittyminen työharjoitteluissa. Jyväskylä Studies in Humanities 311. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Haettu 1.3.2018 osoitteesta https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/53539/Virtanen_Aija_screen.pdf

Kirjoittajat


Sirpa Rajala, FL, lehtori, toimii suomen kielen ja viestinnän lehtorina ja S2-opettajana Turun ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut suomen kielen opettajana maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksissa. Urareitti-hankkeessa hän on toiminut asiantuntijana.


Mervi Takaeilola, KM, SH (AMK), toimii terveysalan lehtorina Turun ammattikorkeakoulussa. Hän vastaa monimuoto-opetuksen simulaatioista ja on toiminut hoitotyön opettajana maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksessa. Urareitti-hankkeessa hän on toiminut asiantuntijana.


Raija Sairanen, VTM, SHO, ESH, toimii terveysalan lehtorina Turun ammattikorkeakoulussa. Hän on koordinoinut pitkään maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutusta sekä ollut aktiivisesti mukana kansainvälisessä toiminnassa kv-koordinaattorina ja -yhteyshenkilönä. Urareitti-hankkeessa hän on toiminut osatoteuttajan projektivastaavana ja asiantuntijana.

Viittausohje:
Rajala, S., Takaeilola, M., & Sairanen, R. (2018). Suositukset ammatillisesta suomi toisena kielenä -opetuksesta moduulirakenteisessa sairaanhoitajien täydennyskoulutuksessa. Teoksessa T. Hirard & A. Eskola-Kronqvist (toim.) Maahanmuuttajien urareitit. HAMK Unlimited Journal 9.5.2018. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/suositukset-ammatillisesta-suomi-toisena-kielena-opetuksesta

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Urareitti »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  ammattikorkeakoulu maahanmuuttaja opetus S2-kieli sairaanhoitaja urareitti

Bookmark and Share




Previous Post
HAMKin tietojenkäsittelyn toisen vuosikurssin kansainvälisyys
Next Post
Tukiverkostot cleantech-yritysten kansainvälistymiseen




You might also like






More Story
HAMKin tietojenkäsittelyn toisen vuosikurssin kansainvälisyys
Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjausryhmä on valmistellut korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisiä linjauksia...