Ammatillisen opettajan osaaminen täydennyskoulutuksessa

Monet Urareitti-hankkeen toimintoja ja tuloksia esittelevistä artikkeleista käsittelevät maahanmuuttajien urareittejä, niiden edellyttämää osaamista ja opintoja. Tässä artikkelissa pohditaan puolestaan maahanmuuttajataustaisten sairaanhoitajien opettajien ammatillista osaamista ja sen haasteita kirjallisuuden ja opettajien kokemusten valossa.

Johdanto

Terveydenhuollon osaamisvaatimukset muuttuvat, jolloin niin alan ammattilaisilta kuin kouluttajiltakin vaaditaan jatkuvaa osaamisen uudistamista. Myös ulkomailla sairaanhoitajien koulutuksen suorittaneiden ohjausjärjestelmät ovat muuttumassa Suomessa. Viranomaiset ovat tuoneet eri yhteyksissä esiin, että ulkomailla sairaanhoitajan koulutuksen suorittaneet henkilöt tulee ohjata nimenomaan sairaanhoitajien tehtäviin (OKM 2014, 2017). Heitä ei ohjata suomalaiseen tutkintokoulutukseen suorittamaan vastaavaa tutkintoa, vaan pätevyyden tunnustaminen perustuu tutkintojen ja osaamisen vertailuun sekä ammattipätevyyden vaatimusten mukaisten täydentävien opintojen suorittamiseen. Kun ammattipätevyyteen johtava täydennyskoulutus uudistuu, nousee kouluttajien ja ohjaajien osaaminen yhdeksi täydennyskoulutuksen onnistumisen keskeiseksi avaintekijäksi.

Artikkelissa tuodaan esiin opettajien kokemuksia siitä, mitä opettajan ja ohjaajan on olennaista osata ohjatessaan Euroopan ulkopuolella kouluttautuneita ja eri kulttuureista tulevia sairaanhoitajia Suomessa. Opettajien kokemuksen kautta hankkima osaaminen täydentää terveysalan tai ammatillisen opettajankoulutuksen tarjoamaa pedagogista- ja substanssiosaamista, jota on käsitelty erikseen muissa tämän julkaisun artikkeleissa. Opettajien kuvaamaa osaamista peilataan tässä artikkelissa sairaanhoitajien ja erityisesti hoitotyön opettajien osaamisvaatimuksiin. (Ks. Urareitti 2018.) Artikkeliin sisältyy myös lyhyt videoesitys Opettajan ydinosaaminen ulkomailla kouluttautuneiden sairaanhoitajien täydennyskoulutuksessa.

Tehokkaan täydennyskoulutuksen edellytykset

Ulkomaalaistaustaisten sairaanhoitajien tehokkaan täydennyskoulutuksen edellytyksiä on tiivistetty alla taulukossa 1 kansainvälisten tutkimusten valossa (Atack ym. 2012; Bourgeault ym. 2013; Sattler ym. 2015). Ajatusviivalla erotettuna on tuotu esiin vastaavia Urareitti-hankkeessa esiin nousseita täydennyskoulutuksen edellytyksiä Suomessa.

Kansainvälisten tutkimusten valossa	Edellytyksiä Suomessa
Tehokas osaamisen arviointi sisältäen myös työelämävalmiudet	Sairaanhoitajan osaamisen arviointi on Suomessa tapahtunut pitkälti dokumenttipohjaisesti eri maiden koulutusjärjestelmien ja opetussuunnitelmien tuottaman ammatillisen osaamisen vertailuna. Työelämävalmiuksien arviointi on ollut lähinnä dokumentteihin perustuvaa kuvailua.
Joustavuus tarvekohtaisiin ratkaisuihin	Suomessa on tarjolla kolmenlaisia ammattipätevyyteen johtavia ratkaisuja: 1) ammattipätevyyden hyväksyminen ehdottomana ammattipätevyytenä (Valvira), 2) ammattipätevyyden tunnustaminen ehdollisena edellyttäen täydennyskoulutusta (Valvira), 3) aiemmin hankitun ammattiosaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) hyväksymällä osasuorituksia suomalaista ammattikoulutusta korvaavana tai siihen sisällytettävänä suorituksena (edellyttää korkeakoulun tutkinto-opiskelijaksi hyväksymistä).
Yhteistyön avulla optimoitu kohderyhmän laajasti tavoittava markkinointi sekä yhteistoimintaan perustuva verkostoyhteistyö ja viestintä	Suomessa on viime vuosina luotu projektiperustaisesti uusia korkeakoulujen yhteistyöratkaisuja maahanmuuttajataustaisten ammatillisten kohderyhmien tavoittamiseksi (esim. Urareitti-hanke ja SIMHE-korkeakouluyhteistyö).
Jatkuvuus ja resurssitehokkuus	Kestävän täydentävän koulutuksen luominen edellyttää turvattua, pitkän aikavälin julkista rahoitusta. Koska opiskelijamäärät ovat suhteellisen pieniä, keskitetyn koordinaation avulla voidaan laskea yksikkökustannuksia. Eri maissa täydentävää koulutusta on kuitenkin yleisesti toteutettu projektiluonteisesti, vailla taloudellista jatkuvuutta.
Kokenut henkilökunta	Maahanmuuttajien pirstaleiset koulutus- ja urareitit ovat tuottaneet myös henkilökunnan pirstaleista kokemus- ja osaamisperustaa maahanmuuttajien ohjauksessa.

Ulkomailla sairaanhoitajan koulutuksen suorittaneiden tehokas täydennyskoulutus edellyttää tutkimus- ja kokemustiedon valossa ensinnäkin oppijalähtöistä osaamisen ja työelämävalmiuksien arviointia sekä oppijoiden tarpeita vastaavia joustavia koulutusratkaisuja. Aidoissa työympäristöissä toteutuva harjoittelu ja sen arviointi on todettu tulosten kannalta keskeiseksi, joskin harjoittelupaikkojen hankkiminen on vaatinut tutkimusten (Sattler ym. 2015) ja Urareitti-hankkeen opettajien kokemusten mukaan ylimääräistä työtä. Lisäksi harjoittelun toteuttaminen työelämässä on Suomessa vaatinut sairaanhoitajilta opiskelijastatusta, koska kyse on luvanvaraisesta ammatinharjoittamisesta. Yleisestikin ammatinharjoittamisluvan saantiin ja pätevöitymiseen liittyvät prosessit ovat EU-/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien terveydenhuollon ammattilaisten kokemusten mukaan haastavia ja monimutkaisia niin Suomessa kuin sen ulkopuolellakin.

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) tarjoaa ulkomailla tutkinnon suorittaneelle mahdollisuuden hakea korvaavuutta aiemmin hankitusta vastaavasta osaamisesta. Harjoittelun tavoin myös korvaavuuden hakemisen edellytyksenä on kuitenkin opiskelupaikka, jossa korvaavuutta haetaan ja aiempaa osaamista arvioidaan suhteessa suomalaisiin osaamistavoitteisiin. Kansainvälisten kokemusten valossa AHOT-järjestelmä ei ole sujuvoittanut korkeasti koulutettujen maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden urareittejä siinä määrin kuin järjestelmää luotaessa uskottiin. Suomessa maahan muuttaneille sairaanhoitajille on kuitenkin tarjottu räätälöityä, suomalaisen sairaanhoitajan ammattipätevyyteen johtavaa sairaanhoitajakoulutusta, jota ovat toteuttaneet työvoimakoulutuksena Turun ammattikorkeakoulu ja Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Ammattipätevyyteen johtavat joustavat koulutusratkaisut edellyttävät koulutussisällöistä ja toteutustavoista sopimista sekä myös uudenlaista verkostoyhteistyön rakentamista oppilaitosten ja työyhteisöjen välille. Esim. Kanadassa on koettu tärkeäksi, että pätevöittävän koulutuksen toteutuksesta vastaavat oppilaitokset, joissa on vastaavaa alan tutkintokoulutusta ja kokenutta henkilökuntaa. Kokeneen henkilökunnan merkitys on suuri myös täydennyskoulutuksen jatkuvuuden kannalta. Lisäksi täydennyskoulutuksen toteutuksessa tulee kiinnittää huomiota myös taloudelliseen jatkuvuuteen, niin ettei koulutuksen toteutus ole riippuvainen projektirahoituksesta.

Edellä esitettyihin tehokkaan täydennyskoulutuksen edellytyksiin perustuen sairaanhoitajakoulutuksesta vastaavat opettajat ovat laatineet Urareitti-hankkeessa uudenlaisen moduulipohjaisen täydennyskoulutusmallin (ks. Sairanen & Takaeilola 2018, tulossa). Tavoitteena on, että täydentävä koulutus vastaa kohderyhmän osaamistarpeita ja työelämän vaatimuksia huomioiden hoitoturvallisuuden ja laadukkaan hoidon. Kullekin moduulille on määritelty osaamistavoitteet, jotka perustuvat niihin oppiaineisiin, joita sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on ammattipätevyyttä koskevissa arvioissaan yleisesti edellyttänyt Suomeen muuttaneilta sairaanhoitajilta: sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä, sairaanhoitajan työtä ohjaava lainsäädäntö, lääkehoidon sekä kliinisen hoitotyön teoriaperusta ja käytännön työn hallinta. Moduuleissa kehitetään rinta rinnan sekä ammatillista osaamista että ammatissa vaadittavaa kielitaitoa.

Oppijalähtöiset tarpeet

Ulkomailla sairaanhoitajan koulutuksen suorittaneiden ammattipätevyyden arviointi on Suomessa ollut pikemminkin tutkintolähtöistä ja dokumenttipohjaista kuin oppijalähtöistä ja osaamistarpeita arvioivaa. Koulutusta järjestävien oppilaitosten sijaan Valviralla on ollut merkittävä rooli sairaanhoitajan ammattioikeutta hakevien ammattipätevyyden määrittelemisessä. Valvira määrittelee kunkin sairaanhoitajan ammatinharjoittamisluvan joko ehdottomaksi tai ehdolliseksi, jolloin lupa edellyttää täydennyskoulutuksen ja työharjoittelun suorittamista.

Nykyisen pedagogisen tietämyksen valossa maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutuksen tulisi perustua kohderyhmän todellisten tarpeiden ja toiveiden huomioimiseen ja ymmärtämiseen suomalaisen terveydenhuollon työ- ja toimintaympäristössä. Koulutettavien osaamisen alkuarviointia pidetään täydennyskoulutuksen onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeänä (Sattler ym. 2015). Urareitti-hankkeessa kehitetyssä moduulirakenteisessa täydennyskoulutusmallissa ammattipätevyyteen johtavien täydentävien opintojen onkin esitetty alkavan yksilöllisellä ja kriteeriperustaisella arvioinnilla ja ohjauksella. Tämä osaamisen alkukartoitus ohjaa opettajaa ja koulutettavaa rakentamaan yhteistyössä henkilökohtaisen opintosuunnitelman koulutettavalle ja tunnistamaan ne ratkaisut, jotka tehokkaimmin edistävät sairaanhoitajan oppimista ja ammattipätevyyden hankkimista Suomessa.

Opettajan ydinosaaminen ja erityisosaaminen

Hoitotyön opettajan osaamista on pohdittu sekä kansainvälisesti (WHO 2016) että maakohtaisesti, mm. Australiassa ja Suomessa (Nursing and Midwifery Board of Australia n.d.; Guy, Taylor, Roden, Blundell & Tolhurst 2011; Saaranen, Koivula, Ruotsalainen, Wärnå-Furu & Salminen 2016). WHO (2016) jakaa hoitotyön opettajan ydinosaamisen kahdeksaan eri osaamisalueeseen (ks. kuvio 1). Kyseiset osaamisalueet on tunnistettu kansalliset ja kulttuuriset rajat ylittävinä hoitotyön opettajan osaamisvaatimuksina, joiden muodostaman universaalin viitekehyksen avulla voidaan tarkastella myös sairaanhoitajakoulutuksessa toimivan opettajan työssä vaadittavaa osaamista tietoina, asenteina ja taitoina (vrt. OKM 2009).

Ydinosaamisen lisäksi toisesta kulttuurista tulevan sairaanhoitajan oppimisen ohjaaminen edellyttää myös ammatillista erityisosaamista. Monimuotoinen erityisosaaminen voi tuottaa merkittävää lisäarvoa edistettäessä toisesta kulttuurista tulevien sairaanhoitajien ammattipätevyyden käyttöönottoa suomalaisen työelämään. Hoitotyön opettajan ydinosaamista täydentävä erityisosaaminen voidaan tiivistää neljään osaamisalueeseen, jotka ovat opiskelijalähtöinen pedagogiikka ja substanssin hallinta, työelämä- ja verkosto-osaaminen, jatkuva kehittäminen sekä muutoksen mahdollistaminen (Kuvio 1).

Urareitti-hankkeessa haastateltiin maahanmuuttajataustaisia hoitajia pitkään kouluttaneita opettajia (n=11). Seuraavaksi esitellään heidän näkemyksiään sairaanhoitajia kouluttavien opettajien erityisosaamisesta.

Opiskelijalähtöinen pedagogiikka ja substanssin osaaminen

Monimuotoisessa toimintaympäristössä toteutuva oppiminen edellyttää opettajalta oppimistarpeita vastaavien pedagogisten periaatteiden ja substanssin eli alan sisältöjen ymmärtämistä (kuvio 1). Opettajan osaaminen ilmenee myös opetussuunnitelmien uudistamisena palautetiedon ja arvioinnin perusteella. Oppimista edistäviä tekijöitä ja samalla oppimisen mahdollisia karikkoja maahanmuuttajataustaisten hoitajien opettajat kiteyttävät mm. seuraavasti:

1. Tieto:

   Opettajan tulee tuntea oma substanssi. Lisäksi kulttuurin ymmärrys sekä pedagoginen monipuolisuus ja aktiivisuus, oppijalähtöisyys tärkeitä.

   Mahdollisuuksien tunnistaminen, sillä voimme toimia monella eri tavalla toimintaympäristöstä riippuen.

   Ei saa olettaa liiaksi etukäteen, että jotain osataan tai ei osata.

2. Asenteet ja opettajan henkilökohtaiset ominaisuudet – hyvä opettaja luo oppimista edistävän ilmapiirin:

   Ulkomaisten sairaanhoitajien opettajan työssä tärkeää avarakatseisuus ja joustavuus.

   Ennakkoluulojen tunnistaminen.

   Ei ikinä valmis. Kärsivällisyys ja valmius toistoon.

   Ryhmädynamiikka tärkeä – opettaja rohkaisee tiimityöhön.

3. Taito – monipuoliset tehtävätyypit ja pedagogiset lähestymistavat ammatillisen osaamisen ja suomen kielen taidon arvioinnissa

   Kielitietoisuus – vaatii erityisasiantuntijuutta ymmärtää Suomi2-kielen elementtejä, kielen osaamisen kasvua ja oppimista.

4. Opiskelijan itsereflektion vahvistaminen:

   Perustelen menetelmän, pyydän palautteen.

   Tuetaan opiskelijaa oman oppimateriaalin tuottajana.

Työelämä- ja verkosto-osaaminen

Opettaja on oman alansa osaaja ja ohjaaja ja kasvavassa määrin omaa alaa koskevan työn sekä oppimisympäristöjen kehittäjä ja uudistaja (kuvio 1). Samalla hän on verkostojen ja kumppanuuksien rakentaja, joka kartoittaa myös työelämän tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntää maahan muuttaneiden sairaanhoitajien osaamista ja mahdollistaa hoitajien oppimisen työelämässä. Tämä vaatii ulkomailla tutkinnon suorittaneiden sairaanhoitajien kohdalla yksilöllisten täydentävien opintojen ja urapolkujen suunnittelua, mikä puolestaan edellyttää resurssien ja työnjaon uudenlaista tarkastelua täydennyskoulutuksessa.

Terveysalan työssä painottuvat niin kansallisesti kuin kansainvälisesti näyttöön perustuvat käytännöt. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön sekä alan palvelujen tuntemus, kliinisen hoitotyön hallinta sekä näyttöön perustuva toiminta ja päätöksenteko (Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015) ovat täydentävissä opinnoissakin keskeisiä sairaanhoitajalta vaadittavia osaamisalueita, jotka myös opettajan on tunnistettava ja hallittava. Niiden oppimisessa pyritään samaan aikaan kehittämään opiskelijan innovatiivisuutta ja luovuutta. Kliinisen hoitotyön opinnot ja EU-direktiivien mukaiset harjoittelut toteutetaan mm. kotihoidossa, gerontologisena hoitotyön harjoitteluna. Sairaalaympäristöt tarjoavat puolestaan mahdollisuuden oppia ohjatusti turvallista lääkehoitoa sekä siihen liittyvää lainsäädäntöä ja käytäntöjä.

Eri alojen ammattilaisten välillä ja eri sektoreilla tehdään tuloksellista yhteistyötä soveltaen erilaisia verkosto- ja yhteistyömenetelmiä asiakkaiden kokonaisvaltaisen terveyden edistämiseksi. Hoitotiimissä työskentely vaatii monipuolista kielitaitoa sekä viestintä- ja vuorovaikutustaitoja, mikä saattaa etenkin alkuvaiheessa asettaa haasteita maahanmuuttajataustaisille sairaanhoitajille. Opettajien kokemusten mukaan on tärkeää vahvistaa muista kulttuureista tulevien sairaanhoitajien kykyä viestiä tehokkaasti työelämän eri tilanteissa ja ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Tätä kautta vahvistetaan myös tarveperustaista, asiakaslähtöistä ja monimuotoisuutta edistävää terveydenhoitoa sekä taitoja viestiä eri väestö- ja kulttuuriryhmille sopivilla menetelmillä.

Urareitti-hankkeessa haastateltujen opettajien mukaan koulutuksesta vastaavilta opettajilta edellytetään työelämä- ja verkosto-osaamista. Työelämäkontekstissa opettajalta vaaditaan rohkaisevaa ja kokonaisvaltaista ohjausta:

Rohkaisua oppimiseen:

Opiskelijalla on paineet näyttöön. Palautteessa tärkeä tuoda esiin myös valmiudet ja mahdollisuus oppia lisää.

Arvioiva palaute – mitä tulee osata lisää. Oppija itse oppii arvioimaan omaa osaamistaan. Esim. simulaatiomenetelmä tutuksi, reflektiopäiväkirja, Ammatillinen S2.

Kokonaisvaltaisuus:

Heittäytyminen mukaan – arvioitava lähtötaso, ei pakettiratkaisua vaan joustavuutta: plan A ja B, aina jokin muu vaihtoehto.

Opettaja- vai oppijakeskeinen; opettajan kunnioitus – rajojen rikkominen ja meneminen mukavuusalueen ulkopuolelle.

Jatkuva kehittäminen

Kehittämisosaamisen ytimessä on opettajan kyky hyödyntää ja edistää alan tutkimus- ja kehittämistyötä (Kuvio 1). Siten opetuksessa voidaan tehokkaasti vastata alalla ilmeneviin ongelmiin tai ennakoida alan kehittämistarpeita. Kehittäminen edellyttää opetuksessa ja työelämässä toteutuvan oppimisen systemaattista seurantaa ja seurantatiedon kriittistä reflektointia. Tämä koskee myös opettajan omaa toimintaa ja kriittiseen reflektioon perustuvaa oppimista. Opettajan asiantuntemus olisi tärkeä ulottaa myös sellaisten monimuotoisuutta edistävien ohjelmien ja toimintatapojen luomiseen, joilla edistetään eri sektoreiden yhteisiä monikulttuurisen terveydenhuollon tulevaisuuden visioita ja strategioita.

Haastattelussa kävi ilmi, että opettaja voi kokea olevansa työssään yksin. Samaan aikaan tuli kuitenkin esiin, että kokeneet opettajat olivat alansa kehittäjäpioneereja ja aktiivisia kansallisia ja kansainvälisiä verkottujia. Urareitti-hankkeessa opettajat tekivät verkostoitumis- ja kehittämistyötä kartoittamalla täydentävien opintojen toteutusta ja ammattipätevyyden arviointia mm. Kanadassa, Saksassa ja Ruotsissa.

Muutoksen mahdollistaminen

Muutoksen mahdollistaminen edellyttää opettajilta paitsi muutostarpeiden myös terveydenhuollon palvelujärjestelmän ja sitä ohjaavan lainsäädännön tuntemusta sekä terveys- ja koulutusalan eettisten ja lainsäädännöllisten periaatteiden tuntemusta (kuvio 1). Lainsäädännöllisen viitekehyksen tuntemus korostuu erityisesti EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien dokumenttipohjaisessa ammattipätevyyden arvioinnissa. Valvira vastaa käytännössä sairaanhoitajan ammattipätevyyden arvioinnista, ulkomailla suoritetun tutkinnon oikeellisuuden arvioinnista sekä ammatinharjoittamisoikeuden myöntämisestä. Valviran ammattipätevyyttä koskevat linjaukset viitoittavat vahvasti myös täydennyskoulutuksesta vastaavien opettajien osaamisvaatimuksia ja täydennyskoulutuksen sisältöjä.

Monimuotoisessa koulutuksessa toimivalta opettajalta edellytetään muutosjohtamisen taitoja eli kykyä tuoda esiin uuttaa tietoa ja ideoita monimuotoisen terveydenhuollon ja alan opetuksen käytäntöjen kehittämiseksi. Tarvitaan myös rohkeutta ottaa käyttöön moniammatillista työtä vahvistavia menetelmiä ja työkaluja. Keskeistä on muista kulttuureista tulevien sairaanhoitajien oman ammatillisuuden vahvistaminen ja heidän integroitumisensa tukeminen täysvaltaisiksi toimijoiksi suomalaiseen työelämään.

Muutoksen mahdollistamisen taito kiteytyy Urareitti-hankkeessa opettajien luomassa moduulirakenteisessa täydennyskoulutusmallissa. Malli mahdollistaa ulkomailla kouluttautuneiden sairaanhoitajien osaamisen täydentämisen ja käyttöönottamisen suomalaisessa terveysalan työelämässä. Se rakentuu joustavasti koulutettavien jo olemassa olevaa osaamista täydentäen ja rikastaen. Lisäksi moduulirakenteinen malli lisää myös ammattikorkeakoulujen verkostomaista ja muutoksia mahdollistavaa yhteistyötä, mikä samalla edellyttää opettajilta ja ammattikorkeakouluilta joustavuutta ja selkeää työnjakoa.

Lopuksi

Ammatillisen opettajan rooleihin ja työnkuvan painotuksiin vaikuttavat toimintaympäristö ja koulutettavien tarpeet. Opettajan roolin moninaisuus ulkomailla tutkinnon suorittaneiden sairaanhoitajien täydennyskoulutuksessa näyttäytyykin opettajien kuvaamien kokemusten ja toiminnan valossa yhtäältä haastavana ja toisaalta houkuttelevana mahdollisuutena kehittää monimuotoisia terveydenhuollon toimintatapoja ja omaa osaamista. Myös opettajien oma mielenkiinto ja ammatillinen kunnianhimo vaikuttavat siihen, että alalla vallitsee jatkuvan kehittämisen ja muutoksen mahdollistamisen henki.

Urareitti-hankkeessa luotu moduulirakenteinen täydennyskoulutusmalli tarjoaa mahdollisuuden tehostaa ulkomailla tutkinnon suorittaneiden sairaanhoitajien pätevöitymistä Suomessa. Samalla se edellyttää opettajilta uudenlaista osaamista seuraavilla osa-alueilla: yksilöllisten koulutustarpeiden arviointi, opintojen sisällön ja toteutusmuodon optimointi, työelämäosaamisen vahvistaminen sekä koulutus- ja työelämäverkoston rakentaminen tukemaan pääsyä alan työmarkkinoille.

Uuden moduulirakenteisen täydennyskoulutusmallin kehittäminen taloudellisesti, toiminnallisesti ja sisällöllisesti toimivaksi on pitkä prosessi. Koulutuksen taloudellisen jatkuvuus toisi pitkäjänteisyyttä paitsi koulutuksen toteuttamiseen myös sen kehittämiseen. Lisäksi yhtenä tavoitteena on, että täydentävien opintojen saatavuus ja saavutettavuus ovat yhdenvertaisia kaikille ulkomailla tutkinnon suorittaneille asuinpaikasta riippumatta. Tulevaisuudessa täydentäviä opintoja tarjotaan verkko-, lähi- ja monimuotototeutuksina. Edellä mainittuihin tavoitteisiin vastataan keväällä 2018 alkavassa SOTE-silta -hankkeessa.

Täydennyskoulutusta on esitetty tarjottavaksi myös monialaisena niin, että esim. ulkomaalaisten lääkärien täydennyskoulutusmoduuleja voitaisiin tarjota myös sairaanhoitajille. Monialaisesti tarjottavien opintojen avulla voitaisiin edistää työelämässäkin toteutuvaa monialaisuutta. Koulutustarjonnan ja erilaisten opetusmenetelmien onnistunut valinta edellyttää kuitenkin, että opettajilla ja kouluttajilla on mahdollisuus perehtyä yhdessä koulutettavien tarpeisiin ja oppimistavoitteisiin sekä tehdä yhteistyötä monialaisesti toteutettavien opetussisältöjen ja koulutusmoduulien luomisessa.

Jatkuvan kehittämisen ja muutoksen mahdollistamisen näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää kerätä systemaattisesti ja laaja-alaisesti palautetta täydentävien opintojen ja työelämään sijoittumisen onnistuneisuudesta. Palautteen avulla voidaan kehittää täydennyskoulutusta sekä huomioida maahanmuuttajasairaanhoitajien omat tarpeet ja toiveet. Monen toiveissa on, että sairaanhoitajien moninainen kulttuuritausta ja kielitaito koettaisiin työyhteisöjä rikastuttavana asiana terveydenhuollossa.

Artikkeli on tuotettu ESR-rahoitteisessa ”Urareitti – korkeasti koulutetun maahan muuttaneen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen viitekehys -hankkeessa”. Rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen päätoteuttaja on Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK ja osatoteuttajat ovat Centria-ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän kristillinen opisto, Lapin ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sedu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2015–30.9.2018.