Moduulirakenteinen täydennyskoulutusmalli maahan muuttaneille sairaanhoitajille

Tässä artikkelissa esitellään Urareitti-hankkeessa kehitettyä maahanmuuttajasairaanhoitajien moduulirakenteista täydennyskoulutusmallia. Kehittämistyössä on kiinnitetty erityistä huomiota täydennyskoulutuksen sujuvoittamiseen, joustavuuteen ja yksilöllistämiseen – periaatteisiin, jotka ovat tulleet esille myös opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön toiveissa. Tavoitteena on, että maahan muuttaneille sairaanhoitajille tarjotaan jatkossa heidän osaamistarpeidensa ja työelämän vaatimusten mukaista täydennyskoulutusta, jonka avulla edistetään potilasturvallisuutta ja laadukasta hoitoa.

Johdanto

Suomessa on vuodesta 2003 alkaen järjestetty pätevöitymiskoulutusta EU-/ETA-alueiden ulkopuolelta maahan muuttaneille sairaanhoitajille. Vuoden 2017 jälkeen ELY-keskus ei kuitenkaan enää rahoita tutkintoon johtavia koulutuksia (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017; Rajala, Takaeilola & Sairanen 2018). Urareitti-hankkeessa selvitettiin, miten maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutus tulisi jatkossa toteuttaa. Jatkossakin sairaanhoitajan ammattioikeuden laillistamisesta päättää sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, joten hankkeen kehittämistyön aikana on sekä tiedotettu että kuultu Valviran edustajia. Täydennyskoulutuksen kehittämistyössä on huomioitu myös opetus- ja kulttuuriministeriön asettamat suuntaviivat täydennyskoulutuksen järjestämisestä ja ulkomaisen koulutuksen suorittaneiden ammattioikeuden laillistamisesta (ks. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017).

Urareitti-hankkeessa kehitetty täydennyskoulutus on suunnattu EU-/ETA-alueiden ulkopuolelta maahan muuttaneille sairaanhoitajille. Täydennyskoulutus ei tähtää suomalaiseen sairaanhoitajan ammattikorkeakoulututkintoon, vaan aikaisempaa koulutusta ja osaamista täydennetään lisäkoulutuksella, jonka jälkeen sairaanhoitaja voi hakea ammattioikeuden laillistusta ja rekisteröintiä Valviralta. Moduulirakenteisessa koulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota sairaanhoitajan aikaisemman osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen ja pyritään minimoimaan koulutuksien päällekkäisyys. Moduulirakenteisuutensa ansiosta koulutus on aikaisempaa pätevöitymiskoulutusta nopeampaa ja joustavampaa, mikä edistää ja sujuvoittaa maahan muuttaneiden sairaanhoitajien työllistymistä. Moduulirakenteinen täydennyskoulutus toteutetaan ensimmäisen kerran SOTE-silta -hankkeessa vuonna 2018.

Osaamistavoitteiden ja sisältöjen kartoitustyö pohjana täydennyskoulutuksen suunnittelulle

Moduulirakenteisen täydennyskoulutuksen kehittämistyö käynnistettiin kartoittamalla pätevöitymiskoulutukseen osallistuvien sairaanhoitajien kokemuksia pätevöitymiskoulutukseen pääsystä, koulutukseen osallistumisesta ja omasta osaamisestaan sairaanhoitajana. Lisäksi tutkittiin Metropolia Ammattikorkeakoulun lausuntoja aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta (AHOT) ulkomaisten sairaanhoitajan tutkintojen kohdalla. Kartoitustyön tavoitteena oli selvittää, millaiset osaamistavoitteet ja sisällöt täydennyskoulutuksessa tulisi huomioida. Tavoitteen saavuttamista tukivat myös perehtyminen Tampereen yliopistossa kehitettyyn maahanmuuttajalääkäreiden täydennyskoulutusmalliin sekä tutustuminen muiden Euroopan maiden (Saksa, Iso-Britannia ja Ruotsi) vastaaviin pätevöitymisprosesseihin.

Muiden maiden pätevöitymisprosesseissa nähtiin toimivana se, että maahan muuttaneiden aiempien todistusten oikeellisuuden tarkistaa keskitetysti vain yksi viranomaistaho, ja että maahan muuttaneilta vaaditaan kielitaitotaso B2 jo täydennyskoulutuksen alkaessa. Lisäksi koettiin hyvänä, että jokainen maahan muuttanut voi edetä opinnoissaan yksilölähtöisesti ja suorittaa tarvittavat moduulit, kun aiemmat todistukset on tarkistettu ja kielitaito on riittävä. Muiden maiden mallien mukaisesti nähtiin, että myös kliinisten taitojen testauksen tulee olla keskitettyä ja että teoriataitojen arvioinnin tulee voida olla mahdollista myös verkossa.

Maahanmuuttajasairaanhoitajien kokemukset – haastattelemalla selvityksen ytimeen

Maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutukseen osallistuvia haastateltiin sekä Turun ammattikorkeakoulussa että Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) keväällä 2016. Haastateltavia oli 16 kussakin ammattikorkeakoulussa, ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina pienryhmissä. Turun ammattikorkeakoulussa haastattelut videoitiin ja Diakissa haastatteluista tehtiin äänitallenne. Haastattelujen pohjana käytettiin sairaanhoitajan osaamisvaatimuksia (Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015).

Haastatteluissa nousi esiin, että sairaanhoitajat olivat kokeneet viranomaistaholta saamansa ohjauksen riittämättömänä. Esimerkiksi TE-toimisto ei ollut ohjannut lisäkoulutukseen, jos sairaanhoitaja oli jo työllistynyt. Myöskään erilaisten rekrytointiyritysten kautta maahan muuttaneita sairaanhoitajia ei ollut ohjattu pätevöitymiskoulutukseen vaan sen sijaan lähihoitajakoulukseen tai jopa hoiva-avustajakoulutukseen. Sairaanhoitajille oli kerrottu, että ”sairaanhoitajaksi pääsee, kun kielitaito riittää”. Joidenkin sairaanhoitajien kohdalla pätevöitymiskoulutukseen pääseminen oli kestänyt yli kuusi vuotta, joko ohjauksen puutteen tai riittämättömän suomen kielen taidon vuoksi. Yksi sairaanhoitajista kertoi työskennelleensä teollisuuden alalla yli viisi vuotta ennen kuin edes kuuli pätevöitymiskoulutuksen mahdollisuudesta. Haastateltavat jakoivat myös kokemuksen kielikoulutuksiin pääsemisen hitaudesta: osa oli odottanut paikkaa koulutukseen jopa kaksi vuotta.

Haastattelussa kävi ilmi, että sairaanhoitajan työnkuva on Suomessa erilainen kuin pätevöitymiskoulutukseen osallistuneiden sairaanhoitajien kotimaassa. EU:n ulkopuolella perushoito ei kuulu sairaanhoitajan työnkuvaan, vaan siitä huolehtivat omaiset tai tehtävään palkataan joku ulkopuolinen. EU:n ulkopuolella sairaanhoitaja nähdään vahvemmin lääkärin avustajana. Suomessa sairaanhoitajan työ on itsenäisempää ja vastuullisempaa, ja sairaanhoitajan on kyettävä itsenäiseen päätöksentekoon.

Haastattelujen perusteella maahan muuttaneet sairaanhoitajat tarvitsevat lisäkoulutusta seuraavilla osa-alueilla: sairaanhoitajan rooli, päätöksenteko ja vastuun ottaminen, lääkehoito, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä, sähköinen kirjaaminen, potilaan ja omaisten ohjaus, kuntoutusosaaminen, vanhusten hoito, mielenterveys- ja päihdehoitotyön osaaminen, kuoleman kohtaaminen ja saattohoito, ammatillinen suomen kieli sekä viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen. Haastattelujen perusteella pätevöitymiskoulutuksen kielitaitovaatimus tulee pitää korkeana, mutta toisaalta edes taitotaso B2/YKI 4 ei takaa ammatillista kieli- ja viestintätaitoa. (Ks. Nylund & Sairanen 2018.) Ammatillisen kielitaidon kehittämisessä toimivana nähtiin esimerkiksi ammatillisen sanaston ja muun suomen kielen opetuksen integroiminen ammattiaineen opetukseen sekä yhteisopettajuus.

Opiskelumenetelmien osalta haastateltavat nostivat esiin lähiopetuksen ja oppitunneilla käytyjen keskustelujen ja yhteisten harjoitusten merkityksen. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että koulutusmoduulien suorittaminen itsenäisesti verkossa vaatii hyvää motivaatiota ja kielitaitoa. Koulutuksen ei ehdotettu toteutuvan pelkästään verkossa, vaan haastateltavat arvostivat myös lähiopetusta:

Verkkokoulutukset eivät korvaa keskustelua ja sitä kokemusta, mitä opettajalla on.

Tämä vanha koulutusmalli on hyvä! Ei tarvitse muuttaa.

Erilaiset simulaatio-oppimisen kokemukset tukivat ajatusta osaamisen osoittamisesta näytöillä:

Pitäisi olla näyttökokeita, jotta opettaja näkee, mitä osaa ja mitä pitää osata lisää. Pelkkä kielitesti ei riitä.

Metropolia Ammattikorkeakoulun lausunnot osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta

Valvira on pyytänyt ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain 1093/2007 perusteella Metropolia Ammattikorkeakoulua antamaan asiantuntijalausunnot EU-/ETA-alueiden ulkopuolella sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneiden koulutusten vastaavuudesta suhteessa Suomessa suoritettuun koulutukseen. Lausuntojen perusteella Valvira päättää ammattioikeuden laillistusta hakevalle sairaanhoitajalle määrättävistä korvaavista toimenpiteistä, sopeutumisajasta tai kelpoisuuskokeesta. (Valvira 2016, Valvira 2008.)

Metropolia Ammattikorkeakoulun asiantuntija perehtyy käytössä oleviin hakijan asiakirjoihin sekä vertaa hakijan koulutusta suomalaiseen sairaanhoitajan (AMK) tutkintoon, jonka laajuus on 210 op ja kesto 3,5 vuotta. Tutkinto sisältää 120 op teoriaopetusta, 75 op ohjattua harjoittelua ja 15 op opinnäytetyötä (direktiivi 2005/36/EY). Asiantuntija selvittää, vastaako hakijan osaaminen EU-direktiivin (Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto 2005) vaatimaa osaamista, ja selvittää hakijan työkokemuksen ja sen tuoman lisäarvon. Tämän jälkeen laaditaan yhteenveto ja annetaan lausunto siitä, mitä lisäopintoja sairaanhoitajan tulee suorittaa tai miten hänen tulee osoittaa omaa osaamistaan. Huomioitavaa on, että lausunnoissa ei oteta kantaa kieliopintoihin eikä opinnäytetyöhön, vaan osaamista peilataan sairaanhoitajan ammattitaitovaatimuksiin (ks. Eriksson ym. 2015).

Lausuntojen antaminen on ongelmallista, sillä tiedot EU-/ETA-alueiden ulkopuolella suoritetun tutkinnon opetussuunnitelmasta ovat usein riittämättömät. Urareitti-hankkeessa tarkasteltiin Metropolia Ammattikorkeakoulun antamia lausuntoja ja havaittiin, että lausuntojen mukaan kaikkien hakijoiden on suoritettava lisäopintoja seuraavilla osa-alueilla: suomalainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä ja sitä ohjaava lainsäädäntö, lääkehoito sekä kliininen hoitotyö (mm. ohjaus ja ravitsemustietous). Lisäksi kaikkien hakijoiden on osallistuttava työharjoitteluun vanhustenhoidossa, kotisairaanhoidossa sekä lasten ja mielenterveyspotilaiden hoitotyössä.

Kartoitustyön ja selvitysten perusteella hahmoteltiin EU-/ETA-alueiden ulkopuolelta maahan muuttaneiden sairaanhoitajien pätevöitymisprosessi Suomessa (kuvio 1):

Moduulirakenteisen täydennyskoulutuksen pilottikokeiluja

Urareitti-hankkeessa tehtiin moduulirakenteisen täydennyskoulutuksen pilottikokeiluja hankkeen aikana toteutuvassa maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksessa. Moduulirakennetta pilotoitiin viidellä koulutusmoduulilla, joista kukin keskittyi tiettyyn teemaan ja kesti yhden viikon ajan. Moduulien teemat keskittyivät sairaanhoitajan osaamisvaatimuksiin (ks. Eriksson ym. 2015, 32–47), esimerkiksi näyttöön perustuvan tiedon käyttöön ja hyödyntämiseen päätöksenteossa sekä kliinisiin taitoihin ja niiden käyttöön simulaatiotilanteissa.

Sairaanhoitajien osaamisvaatimusten lisäksi pilottimoduuleissa keskityttiin suomen kielen taitoon ja sen arviointiin (ks. Rajala & Takaeilola 2017). Ammatillista osaamista ja kielitaitoa kehitettiin siis rinta rinnan ns. vetoketjumallin mukaisesti (ks. Tampereen yliopisto 2017).

Kunkin moduulin alussa järjestettiin alkutesti, joka toteutettiin simulaatiotilanteena ja jossa arvioitiin sairaanhoitajien osaamista sairaanhoitajan osaamisvaatimusten perusteella. Tulevassa täydennyskoulutuksessa moduulien alkutestien tavoitteena on tunnistaa opiskelijan aikaisempi osaaminen, niin että alkutestin läpäistyään opiskelija saa hyväksytyn merkinnän koko kyseisestä moduulista. Jos opiskelija ei kuitenkaan läpäise alkutestiä, suorittaa hän kyseisen moduulin ja osallistuu moduulin lopussa alkutestiä vastaavaan lopputestiin. Alku- ja lopputestien lisäksi pilottikokeilussa järjestettiin kussakin moduulissa myös teoriatestejä.

Teemakohtaisten moduulien sekä alku- ja lopputestien lisäksi pilottikokeiluissa korostui ammattiaineen opettajan ja suomen kielen opettajan välinen yhteisopettajuus. Yhteisopettajuus toteutui esimerkiksi sairaalapäivässä, jonka aikana opiskelijat harjoittelivat mm. hoitotyön raportointia, hoitosuunnitelman ja lääkelistan laatimista sekä lääkkeiden jakamista. Jokaisessa harjoituksessa ohjaajina toimivat sekä ammattiaineen että suomen kielen opettaja. Näin oli mahdollista oppia ammatillista kieltä eli esimerkiksi ammattisanastoa ja puhekielen eri piirteitä sairaanhoitajan todellisia työtilanteita jäljittelemällä ja opiskelijan omista tarpeista lähtien. (Rajala, Takaeilola & Sairanen 2018; Rash 2008, 515–517.) Toteutuupa moduulirakenteinen täydennyskoulutus jatkossa sitten verkko- tai lähiopetuksena, yhteisopettajuus on avain ammatillisen suomen kielen oppimiseen.

Opiskelijoiden kokemus pilottikokeiluista oli positiivinen. Moni nosti palautteessaan myönteisinä asioina esiin ammattiaineen opettajan ja suomen kielen opettajan yhteistyön sekä opintojen selkeän etenemisen. Simulaatio-oppiminen nähtiin hyvänä menetelmänä, joka mahdollisti oman osaamisen testaamisen ja kehittämisen turvallisessa ympäristössä sekä jo opittujen asioiden kertaamisen ja mieleen palauttamisen.

Moduulirakenteinen täydennyskoulutusmalli

Maahanmuuttajasairaanhoitajien haastattelujen, Metropolia Ammattikorkeakoulun lausuntojen ja edellä esiteltyjen pilottikokeilujen perusteella rakennettiin 30 opintopisteen täydennyskoulutuskokonaisuus, josta teoriamoduulien osuus on 12 opintopistettä ja harjoittelumoduulien osuus 18 opintopistettä (kuvio 2).

Ennen täydennyskoulutukseen osallistumista kunkin EU-ETA-maiden ulkopuolelta maahan muuttaneen sairaanhoitajan kohdalla tehdään alkuselvitys ja arviointi täydentävien koulutusmoduulien suorittamisesta. Alkuselvityksessä voidaan ahotoida eli hyväksilukea täydennyskoulutuksen teoria- ja harjoittelumoduuleita, mikäli sairaanhoitaja voi osoittaa vastaavan osaamisensa tutkinto- tai työtodistusten perusteella. Metropolia ohjaa sairaanhoitajaa lähettämään todistuksensa ja alkuselvityslausunnon Valviraan, joka tarkistaa todistukset ja niiden laillisuuden ja antaa näiden pohjalta oman lausuntonsa. Ennen täydentävien opintojen aloittamista suomen kielen taidon tulee olla vähintään tasolla YKI 3/B1 ja sairaanhoitajan on hankittava vaadittava kielitaitotodistus.

Metropolia Ammattikorkeakoulu ohjaa sairaanhoitajaa eteenpäin myös alkuvaiheen jälkeen koko pätevöitymisprosessin ajan. Ohjauksen merkitys korostuu moduulirakenteisessa koulutuksessa, ja se on keskitetty Metropoliaan, joka toimii koko prosessin koordinoijana.

Täydennyskoulutukseen kuuluu neljä teoriamoduulia, jotka ovat laajuudeltaan 3 opintopistettä. Moduulien kehittämistyöhön ovat osallistuneet Lapin, Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulut sekä Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak).

Moduuli 1: Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä ja lainsäädäntö sekä sairaanhoitajan toimintaa koskevat säädökset (Lapin amk)

Moduuli 2: Lääkehoito (Tampereen amk)

Moduuli 3: Kliininen hoitotyö, somaattiset ja mielenterveystyön caset (Turun amk)

Moduuli 4: Ammatillinen suomen kieli (Turun amk, Tampereen amk, Lapin amk ja Diak)

Jos teoriamoduuleja ei ahotoida alkuselvityksen yhteydessä, opiskelija suorittaa vaadittavien moduulien alkutestit. Kuhunkin alkutestiin kuuluu teoriaosio sekä simulaatiotilanteessa annettu näyttö. Mikäli opiskelija suorittaa vaadittavat alkutestit hyväksytysti, hänen ei tarvitse suorittaa kyseisiä teoriamoduuleja. Jos opiskelija ei kuitenkaan läpäise alkutestiä, suorittaa hän kyseisen moduulin. Alkutestit suoritetaan Turun ammattikorkeakoulussa ja Diakissa, koska kyseisillä korkeakouluilla on pitkä kokemus maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksista ja simulaatio-opetuksesta.

Moduulit toteutetaan pääosin verkko-opetuksena. Moduuleissa 1, 2 ja 3 opetukseen integroidaan myös suomen kielen opetusta. Moduulit voi suorittaa missä järjestyksessä tahansa tai samanaikaisesti. Moduulit alkavat jaksotetusti muutaman kerran vuodessa, ja myös täydennyskoulutuksen alkuinfotilaisuuksia järjestetään muutaman kerran vuoden aikana. Kunkin vaadittavan teoriamoduulin lopussa suoritetaan lopputesti, johon kuuluu alkutestin tavoin teoriaosio sekä simulaatiotilanteessa annettu näyttö. Lopputestit suoritetaan Turun ammattikorkeakoulussa ja Diakissa.

Teoriamoduulit suoritettuaan opiskelija voi suorittaa harjoittelumoduuleja. Kunkin harjoittelumoduulin laajuus on kuusi opintopistettä ja kesto neljä viikkoa.

Moduuli 5: Somaattinen harjoittelu sairaalassa

Moduuli 6: Mielenterveys-/päihdehoitotyön harjoittelu

Moduuli 7: Vanhustenhoidon harjoittelu laitoksessa/kotisairaanhoidossa

Harjoittelumoduulit voi suorittaa missä järjestyksessä tahansa ja missä tahansa Suomessa. Myös harjoittelumoduuleihin on integroitu suomen kielen opetusta. Kaikkien, myös moduuleja ahotoineiden opiskelijoiden on lopuksi suoritettava kunkin harjoittelumoduulin lopputesti simulaatiotilanteessa joko harjoittelupaikalla tai simuloidussa ympäristössä oppilaitoksessa. Harjoittelumoduulien lopputesteistä vastaavat Turun ammattikorkeakoulu ja Diak.

Ennen Valviran tekemää ammattioikeuden laillistusta ja rekisteröintiä EU-/ETA- alueiden ulkopuolelta tulevan sairaanhoitajan on osoitettava suomen kielen taitonsa olevan tasolla YKI 4/B2. Pätevöitymisprosessin lopussa opiskelija toimittaa Valviraan paitsi kielitaitotodistuksensa myös kaikki muut vaadittavat dokumentit saadakseen oikeuden toimia sairaanhoitajana Suomessa (kuvio 1).

Lopuksi

Urareitti-hankkeen kehittämistyö ja sen tulokset osoittavat, että täydennyskoulutuksen ja koko pätevöitymisprosessin valtakunnallinen koordinointi on ensisijaisen tärkeää. Siksi alkuselvitys, ohjaus ja koordinointi on keskitetty yhdelle toimijalle, Metropolia Ammattikorkeakoululle. Ohjauksen onnistuminen pätevöitymisprosessin alusta loppuun on kaiken perusta. Maahanmuuttajasairaanhoitajille toteutetussa haastattelussa moni toi esiin kokemuksiaan nimenomaan puutteellisesta ohjauksesta.

Opetusmenetelmien osalta täydennyskoulutuksessa nähdään keskeisenä suomen kielen opetuksen integrointi ammattiaineiden opetukseen sekä mahdollisuus yhteisopettajuuteen jokaisessa moduulissa. Jotta myös harjoittelumoduulit tuottaisivat mahdollisimman paljon osaamista kaikille osapuolille, on harjoittelupaikkojen ohjaajille taattava monipuolista kulttuurisensitiivistä koulutusta. Täydennyskoulutuksen saatavuuden parantamiseksi koulutuksessa tulee hyödyntää laajalti verkko-opetusta, niin että koulutus voi tavoittaa maahanmuuttajasairaanhoitajat kaikkialla Suomessa. Samalla on kuitenkin tärkeä hyödyntää myös olemassa olevia hyviä käytänteitä sekä tarjota opiskelijoille mahdollisuus verkostoitua keskenään ja työnantajien kanssa.

Edellä esitettyä täydennyskoulutusmallia voidaan mahdollisesti hyödyntää myös muiden terveysalan ammattien täydennyskoulutuksessa. Mallia on kuitenkin vielä kehitettävä niin sisällön kuin toteutustapojenkin osalta sekä tarkennettava ja pilotoitava kokonaisuudessaan. Tämä kehittämistyö tapahtuu keväällä 2018 alkavassa SOTE-silta -hankkeessa. Uudesta täydennyskoulutusmallista, tutkintoon johtavan maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksen päättymisestä ja koko pätevöitymisprosessista on tiedotettava laajalti sekä maahan muuttaneita sairaanhoitajia että muista keskeisiä toimijoita, jotta sairaanhoitajat osataan ohjata oikealle koulutus- ja pätevöitymispolulle.

Artikkeli on tuotettu ESR-rahoitteisessa ”Urareitti – korkeasti koulutetun maahan muuttaneen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen viitekehys -hankkeessa”. Rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen päätoteuttaja on Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK ja osatoteuttajat ovat Centria-ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän kristillinen opisto, Lapin ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sedu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2015–30.9.2018.