Prosessinäkökulma avoimiin innovaatioihin


Avointa innovaatiotoimintaa hyödyntävät organisaatiot voivat käyttää apuna myös yrityksen ulkopuolisia tahoja ja niiden osaamista (Mäntyneva 2012). Avoin innovaatioprosessi voi olla nopeampi ja tehokkaampi kuin perinteinen suljettu innovaatioprosessi. Lisäksi siinä on käytössä uusien tuotteiden kehittämiselle laajempi innovaatiopohja sekä monipuolisempi osaamisverkosto. Avoimen innovaatioprosessin hyötyjä organisaatiolle ovat muun muassa tehokkaampi tuotekehitys ja markkinoiden mahdollisuuksien hyödyntäminen.

Avoin innovaatio toteutuu eri organisaatioissa eri tavoin. Käytännössä avoimen innovaation prosessit on jaettavissa kolmeen päätyyppiin (Gassmann & Enkel 2004):

  1. ulkoa sisälle ‑prosessi,
  2. sisältä ulos ‑prosessi ja
  3. kahden edellä mainitun yhdistelmä.

Ulkoa sisälle ‑prosessissa tavoitteena on laajentaa yrityksen tietämyspohjaa ja siten innovatiivisuutta toteutetaan vuorovaikutuksessa toimittajien, asiakkaiden ja muiden tahojen kanssa. Yksi esimerkki suuremman yrityksen toteuttamasta ulkoa sisälle ‑prosessista on päivittäistavaramarkkinoilla toimivan Procter & Gamblen Connect+Develop ‑toimintamalli. Tässä yhteydessä kyseinen yritys pyrkii selkeästi rajaamaan, millaisia ideoita se etsii. Näitä rajauksia ovat mm. innovatiivinen teknologia, markkinoille valmis tuote, ainutlaatuinen asiantuntemus tai muu kaupallinen mahdollisuus. Tämän lisäksi toiveena usein on, että ideat vastaavat yrityksen olemassa olevien asiakkaiden vielä tyydyttämättömiin tarpeisiin tai sisältävät merkittävästi paremman ratkaisun suhteessa nykyiseen toteutukseen ja tarjoavat siten kuluttajille merkittävästi lisäarvoa. Kaiken tämän lisäksi he toivovat, että immateriaalioikeudet ovat suojeltavissa, mitä ilmentää esimerkiksi patentti tai patenttihakemus.

Sisältä ulos ‑prosessissa yrityksen kehittämän teknologian tai vastaavan kilpailukykyä tuovan ratkaisun todelliset markkinat nähdään laajemmiksi kuin mitä yritys itse pystyy hoitamaan. Tällöin yksi vaihtoehto on lisensoida teknologiaa ulkopuolisille tahoille ja saada siitä lisensointituloja. Erityisesti pienillä aloittavilla yrityksillä tämä on yksi aito vaihtoehto sen sijaan, että ne alkaisivat itse valmistaa kyseisen teknologian mahdollistamia tuotteita ja myydä niitä markkinoille. Yksi esimerkki tällaisesta yrityksestä on Minima Prosessor, joka on kehittänyt esineiden internetiin (IoT) kytkettävien laitteiden energiatehokkuutta merkittävästi. Koska aloittelevilla teknologiayrityksillä on yleensä rajallinen määrä käyttöpääomaa liiketoimintansa nopeaan kasvattamiseen, teknologian lisensointi on keino hyödyntää kehitetyn teknologisen ratkaisun uutuusarvo. Suurempaan yrityskokoon liittyvänä esimerkkinä avoimeen innovaatiotoimintaan liittyvästä sisältä ulos ‑prosessista on Nokia Technologies, jonka saamat lisensointitulot muodostavat nykyään merkittävän osan koko yrityksen liiketoiminnallisesta tuloksesta.

Esimerkkinä kahden yllä kuvatun toteutustavan yhdistelmästä on kiinalainen oman alansa markkinajohtaja Haier Group, joka on erikoistunut kuluttajaelektroniikkaan ja kotitalouslaitteisiin. Se pyrkii omalla avoimen innovaation HOPE-alustallaan luomaan innovaatioekosysteemin partneriyritysten välille.

Myös julkisella sektorilla on tavoitteena edistää innovatiivisuutta. Euroopan Unionilla on avoimeen innovaatioon kannustavaa rahoitusta ja tällä rahoitettuja aktiviteetteja. Suomessa innovaatiotoimintaa on toteutettu yliopistojen ja korkeakoulujen, valtion ja yritysten välillä. Usein avoimen innovaatiotoiminnan mallia kuvataan triple helix ‑mallin avulla, joka ilmentää eri tahojen välistä yhteistyötä ja suhteita (Lahtonen & Tokila 2014).

Kokonaisuudessaan tarkasteltuna avoin innovaatiotoiminta lisää innovaatiotoimintaa ja sen tulosten hyödyntämistä. Yrityksen omaa innovaatiotoimintaa kehitettäessä avoimen innovaatiotoiminnan mahdollisuudet on syytä huomioida, sillä kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Lähteet:

Gassmann, O. & Enkel, E. (2004). Towards a theory of open innovation: three core process archetypes. R&D Management Conference (RADMA), Lissabon, Portugal.

Lahtonen, J. & Tokila, A. (2014). Triple Helix: Malli menestyvälle alueelliselle innovaatiokeskittymälle. Kansantaloudellinen aikakauskirja 110(1), 50−60.

Mäntyneva, M. (2012). Kasvua innovaatioista. Helsinki: Kauppakamari.

Artikkeli on osa Innovaatiojohtaminen-kokoelmaa.

Kirjoittajat

Anu Aaltonen, Tuomas Heino, Elise Pöysä ja Marjo Ronkainen opiskelevat ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa Liiketoiminnan kehittäminen ‑koulutusohjelmassa.

Mikko Mäntyneva toimii yliopettajana Hämeen ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Liiketoiminnan kehittäminen ja Business Management and Entrepreneurship ‑koulutuksissa. Lisäksi hän toimii tutkimuspäällikkönä Älykkäät palvelut ‑tutkimusyksikössä.

Viittausohje:
Aaltonen, A., Heino, T., Pöysä, E., Ronkainen, M. & Mäntyneva, M. (2016). Prosessinäkökulma avoimiin innovaatioihin. Teoksessa M. Mäntyneva (toim.) Innovaatiojohtaminen. HAMK Unlimited Professional 16.12.2016. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/yrittajyys-ja-liiketoiminta/prosessinakokulma-avoimiin-innovaatioihin/

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Liiketoiminnan kehittämisen koulutus »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  innovaatiojohtaminen

Bookmark and Share




Previous Post
Avoimen innovaatiotoiminnan hyödyt
Next Post
Johda ideointia systemaattisesti




You might also like






More Story
Avoimen innovaatiotoiminnan hyödyt
Suomen kilpailukyvyn ja tuottavuuden kasvu ovat pitkälti riippuvaisia innovaatioista.  Yritykset etsivät uusia toimintatapoja...