Pirkanmaan toisen asteen koulutuksen PAOK‑hanke jakoi vuonna 2010 Avoin oppimiskulttuuriteko ‑palkinnon kolmelle lukion äidinkielen opettajalle. He olivat jakaneet toisilleen kaikki vuosikymmenten aikana tekemänsä materiaalit, rakentaneet yhdessä verkkoympäristön kaikille oppiaineen pakollisille kursseille ja samalla luopuneet oppikirjoista. Kehittämistyön edetessä oppimisympäristöjen teknisistä kysymyksistä oli siirrytty syvällisempään pedagogiseen keskusteluun. Olin paikalla, kun tämä palkinto jaettiin ja muistan yhä, kuinka yleisössä toimintatapaa ihailtiin ja kuiskittiin, että onpa hienoa ja olisipa kiva, mutta ei onnistuisi meillä.

Johdanto

Edellinen esimerkki kuvaa yhä monien asennetta avoimeen jakamiseen: sitä ihaillaan ja pidetään toivottavana, mutta ei itse uskalleta kokeilla eikä työyhteisöön ole syntynyt avoimen jakamisen kulttuuria. Yhä useammin tapaan myös opettajia, jotka jo jakavat materiaalejaan tai joista ajatus tuntuu mahdolliselta. Jo neljänä keväänä tähän on opettajia kannustanut Jaa jotain ‑päivä (Jaa jotain ‑päivä 2016).

Tässä artikkelissa tarkastelen avointa jakamista etenkin oppimateriaalien näkökulmasta. Tällaiset materiaalit voivat olla yksittäisiä diasarjoja, videoita tai vaikka kokonaisia verkkokursseja. Toikkasen ja Oksasen (2011, 99) määritelmän mukaan avoimuudella tarkoitetaan ”teoksia, joiden tekijä on avannut osan yksinoikeuksistaan muille ja antaa siten mahdollisuuden hyödyntää teostaan laajemmin kuin tekijänoikeuslaki muuten sallisi”. Usein tällaisella materiaalilla viitataan käytännössä sekä maksuttomuuteen että muokattavuuteen, jotka ovat monelle avointen oppimateriaalien hyödyntämisen perusedellytyksiä. Käytännön esimerkkeinä artikkelissa ovat opetusalan maakunnallisen hankkeen ja sitä kautta omat täydennyskouluttajana saamani kokemukset.

Avoin jakaminen

”Ihmiskunnan menestyminen tällä pallolla on aina perustunut siihen, että opimme toisiltamme ja välitämme osaamistamme yli sukupolvien”, toteaa Anne Rongas (2014) Jaa jotain ‑päivän blogikirjoituksessaan ja jatkaa muistelemalla yhteisöjä, joissa naapuriapu ja talkoot olivat arkea ja isovanhemmat opastivat, että ”hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.” Tähän toisilta oppimiseen perustuu niin ammatillisen koulutuksen oppipoika‑kisälli‑mestari ‑malli kuin työpaikoilla tapahtuva yhteisöllinen oppiminen ja hiljaisen tiedon siirtäminen eteenpäin uusille sukupolville.

Yhteisöllisyys oli keskeinen piirre jo Suomen 1960–70‑lukujen tietokoneiden käyttäjien keskuudessa, ennen sosiaalisen median aikaa. Tuolloin osaamista jaettiin etenkin omassa porukassa eikä oppimateriaalia tietotekniikasta juuri ollut saatavilla. (Saarikoski 2009, 40−41.) Tietotekniikassa avoimen lähdekoodin jakaminen on merkittävä ilmiö, mistä hyvänä esimerkkinä on Linus Torvaldsin Linux‑käyttöjärjestelmä. Sisällön avoimesta jakamisesta tunnetuin esimerkki lienee Wikipedia. Ilman avoimia lisenssejä tällaiset yhteistuotantoprojektit tuskin olisivat mahdollisia. (Toikkanen & Oksanen 2011, 99).

Suomessa on panostettu julkisten tietovarantojen avaamiseen ja avoimen tiedon ohjelma on määritellyt julkishallinnon viralliseksi lisenssisuositukseksi CC BY, mikä tarkoittaa, että dataa saa hyödyntää vapaasti lähde mainiten. Tämän toivotaan synnyttävän myös liiketoimintaa. Toistaiseksi on avattu tietoja esimerkiksi maastosta, säästä, liikenteestä ja taloudesta sekä kulttuuriaineistoja. Suomi on pärjännyt hyvin avoimen tiedon kansainvälisissä vertailuissa. (Valtiovarainministeriö 2015, 3, 13−15.) Julkishallinnon on luontevaa avata tietojaan niiden maksajille eli veronmaksajille. Moni kaupallinen toimija jakaa jotain maksutta, jolloin se toimii samalla mainoksena palveluille. Moni harrastaja avaa aineistojaan auttaakseen muita tai saadakseen näkyvyyttä.

Myös opetuksen kentällä on huomattu avoimen jakamisen hyödyt. New Media Consortium on useassa Horizon‑raportissa nostanut avoimet oppimisresurssit esille lähivuosien globaaleina trendeinä (Johnson ym. 2014; New Media Consortium 2015). Opetushallituksen Edu.fi-sivustolla (2010) on pitkään ollut seuraava suositus: ”Uskomme, että avoimien ja vapaiden oppimateriaalien tuotanto on osa koulu‑ ja opetusmaailman tulevaisuutta. Toivottavaa olisi, että ne opettajat, jotka tekevät itse oppimateriaalia jota käyttävät omassa opetuksessaan, julkaisisivat materiaalit CC‑lisenssien alaisina verkossa. Näin käyttäjät tietäisivät välittömästi, millaisin ehdoin sisältöä voi käyttää tai kehittää edelleen.”

Itse kiinnostuin verkon avoimista oppimateriaaleista, kun PAOK‑hankkeen alkaessa selvisi, että noin puolet opettajista ei käytä verkon avoimia materiaaleja. Rakensin koulutuspaketin aiheen ympärille hyödyntäen runsaasti myös muiden materiaaleja, ja myöhemmin jaoin Oppimateriaalia verkosta ‑diasarjan avoimella lisenssillä verkkoon. Monesti päivitetty kokonaisuus on yli 30 000 katsomiskerralla kaikista katsotuin diasarjani. Yli puolet katsomiskerroista tulee kymmeniltä omilta ja muiden verkkosivuilta, joille se on upotettu. Yli 110 henkilöä on ladannut sen itselleen, ja heistä moni muokannut omanlaisekseen ja hyödyntänyt omissa koulutuksissaan.

Tässä tiivistyy maailman käytetyimmän avoimen käyttöluvan eli Creative Commons ‑lisenssien idea: niiden tuntemisesta on hyötyä sekä niille, jotka tuottavat ja jakavat sisältöä, että niille, jotka haluavat hyödyntää muiden jakamaa sisältöä joko sellaisenaan tai osana omia materiaalejaan.

Creative Commons ‑lisenssit

Creative Commons on 2001 perustettu voittoa tavoittelematon järjestö. Sen Creative Commons‑ eli CC‑lisenssien avulla voi antaa toisille tekijänoikeuslakia laajempia oikeuksia omiin teoksiin. Lisenssi sopii kaikille muille teoksille paitsi ohjelmistoille, joille on omat lisenssinsä. Lähtökohtaisesti CC‑lisenssin avulla voi antaa toisille oikeudet ”kopioida, välittää, levittää, näyttää ja esittää teos sekä siitä mahdollisesti tehtyjä johdannaisteoksia, joskin näitä oikeuksia voi eri lisäehtoja valitsemalla rajoittaa”. Lisensseillä on kolme muotoa: jokaisen kansalaisen, lakimiesten ja tietokoneen ymmärtämä versio. Näin esimerkiksi hakukoneet osaavat etsiä CC‑lisensoituja teoksia, joita on jaettu verkossa jo yli miljardi. (Toikkanen & Oksanen 2011, 105; Creative Commons 2016.)

Katso: Creative Commons – A Shared Culture -video

CC‑lisenssejä on kuusi ja ne saadaan yhdistelemällä neljää ehtoa: BY (ByAttribution, Nimeä) ehto on aina mukana ja se edellyttää tekijän nimen mainitsemista. ND (NoDerivatives, EiMuutoksia) ehto rajaa teoksen hyödyntämisen vain alkuperäiseen muotoon eikä salli siihen tehtävän minkäänlaisia muutoksia. SA (ShareAlike, JaaSamoin) vaatii, että teoksesta tehdyt johdannaisteokset julkaistaan samalla lisenssillä kuin alkuperäinenkin teos. NC (NonCommercial, EiKaupallinen) rajaa oikeudet vain ei‑kaupallisiin käyttötarkoituksiin. Tämän ehdon ongelma on se, että kaupallisuutta ei ole lisenssin ehdoissa eikä laissa selkeästi määritelty, joten se kannattaa tehdä itse, jos tämän ehdon haluaa lisätä. (Creative Commons Suomi, 2016; Toikkanen & Oksanen 2011, 109−110.)

Yhdistelemällä neljää edellä kuvattua ehtoa saadaan kuusi alla mainittua CC‑lisenssiä, joiden hyperlinkeistä avautuu lisenssin jokaisen kansalaisen ymmärtämä versio. Näiden lisäksi on vielä CC0-lisenssi, joka tarkoittaa, että tekijä luopuu kaikista oikeuksista, joista hän paikallisen lainsäädännön mukaan voi luopua. (Toikkanen & Oksanen 2011, 110−114.)

CC BY SA

Kuva 1. CC BY-SA on epävirallinen lisenssisuositus oppimateriaaleille.

Toikkasen ja Oksasen (2011, 120) mukaan oppimateriaaleille sopii yleensä parhaiten kuvan CC BY‑SA ‑lisenssi. Muiden lisenssien käyttöön kannattaa olla mietitty perustelu. Kaikki CC‑lisenssiä suosittelevat koulutusorganisaatiot eivät ole ottaneet kantaa siihen, mitä lisenssiä tulisi käyttää.

Kopiosto ry:n selvityksen mukaan opettajat kokevat osaamattomuutta tekijänoikeuskysymyksissä. Ne koetaan usein niin hankaliksi ja rajoittaviksi, että ne ohitetaan. Esimerkiksi lähes kaksi kolmasosaa opettajista käyttää ainakin muutaman kerran kuukaudessa verkossa jaettua materiaalia, mutta kouluasteesta riippuen 25−39 % ei tiennyt, oliko hänellä lupaa käyttää kyseistä materiaalia ja 38−57 % käytti materiaalia, vaikka tiesi, ettei siihen ole lupaa. Opettajat kuitenkin toivoivat selkeitä ohjeita. (Kopiosto 2015, 5−6, 27, 37, 41−42, 47−49.) Vuodelta 1961 oleva tekijänoikeuslaki ei tähän opettajien tiedon tarpeeseen vastaa, sillä se on monelta osin vanhentunut ja nykyisen opetusteknologian näkökulmasta tulkinnanvarainen. Lakia on paikkailtu erilaisilla säädöksillä lähes 40 kertaa (Finlex 2016).

Taulukko 1. Taulukkoon on koottu tietoja kuukauden sisällä tapahtuneesta toiminnasta, jotta se kertoisi enemmän arjen toimintatavoista kun satunnaisesta käytöstä. Kopioston (2015, 31, 35) alkuperäisestä lähteestä löytyvät tarkemmat tiedot eri ajanjaksoilta.

Taulukko 1

Avoin jakaminen maakunnallisessa hankkeessa

PAOK‑hankkeisiin (2009−2014) kuului kaksi perättäistä ESR‑osarahoitteista hanketta, joiden tavoitteena oli avoimen ja yhteisöllisen oppimiskulttuurin edistäminen ja tvt:n opetuskäytön pedagogisesti mielekäs hyödyntäminen. Alkuvuosina projektitiimistämme kukin teki omat koulutusdiansa, joskin muutamia työstettiin myös yhdessä. Osallistujille ne jaettiin paperilla tai pdf:nä, jotta muut eivät voisi niitä jatkokäyttää. Maailma onneksi muuttuu ja niin mekin.

Vapusta 2012 alkaen PAOK sitoutui siihen, että projektitiimi ja projektilta rahoitusta saavat kymmenet opettajat jakavat kaiken hankeajalla tuottamansa oppimateriaalin CC BY‑SA ‑lisenssillä. Pian käytäntö levisi työyhteisössämme Tampereen kaupungin opetusteknologiakeskuksessa ja tuli sitä kautta myös osaksi Tampereen kaupungin (2012) sosiaalisen median opetuskäytön ohjetta. Muualtakin olen kuullut, miten avoimen jakamisen kulttuuri käynnistyy yhden henkilön innostuksesta ja laajenee siitä työyhteisön toimintatavaksi.

Hankkeena perustelimme CC‑lisenssin käyttöä mm. sillä, että se on osa verkostoyhteiskunnan ja sosiaalisen median toimintatapaa. CC‑lisenssiin perustuivat myös useat käyttämämme palvelut, ja tärkeä oli myös Opetushallituksen suositus sekä muutoinkin julkishallinnon askeleet kohti avointa dataa. Vetosimme myös siihen, että pääosin julkisrahoitteisten hankkeiden tuotosten tulee olla avoimesti kaikkien hyödynnettävissä.

PAOK‑hankkeen ensisijaiseen kohderyhmään kuului noin 3000 opettajaa, mutta reilun kahden vuoden aikana yksistään projektitiimin dioja katsottiin SlideShare‑palvelusta yli 100 000 kertaa. Tämän lisäksi dioja, Prezi‑esityksiä, videoita, blogeja, wikejä, verkkokursseja ja muita materiaaleja olivat jakaneet myös kymmenet hankkeelta rahoitusta saaneet opettajat. Hankkeen loppuraportissa todetaan, että CC‑lisenssi oli otettu hyvin vastaan ja se oli merkittävästi edistänyt hankkeen tulosten levittämistä ja jatkokäyttöä, myös ensisijaisen kohderyhmän ulkopuolella. Tästä oli saatu myös paljon kiittävää palautetta. (ESR‑projektin loppuraportti 2014.) Koska suurin osa materiaalista jaettiin henkilöiden omien käyttäjätunnusten kautta ja vain linkitettiin hankesivuille, suuri osa sisällöistä on edelleenkin käytettävissä ja osa niistä myös päivittyy jatkuvasti, vaikka toiminta hankkeena on päättynyt eikä hankesivuja enää ole.

Avoin jakaminen yksittäisen kouluttajan näkökulmasta

Edelläkävijöiden esimerkki ja vastavuoroisuuden ajatus sekä tvt:n opetuskäytön edistäminen kannustivat minua aloittamaan avoimen jakamisen. Koska työskentelin tuolloin hankkeessa, tärkeää oli sen näkyvyys ja tulosten eli hankekielellä hyvien käytäntöjen jakaminen. Aloittaminen vaati kuitenkin kypsyttelyä, uskallusta ja käytännön työtäkin, sillä materiaalit oli etenkin kuvituksen osalta päivitettävä CC‑lisenssin mukaisiksi. Suurin oli kuitenkin kysymys, ovatko materiaalini tarpeeksi hyviä. Koin, että kouluttajana olin useimmiten asiantuntija suhteessa oppijoihin, mutta avoimesti jakaessa minua verrattaisiinkin toisiin kouluttajiin.

Tärkeimmät jakamisen paikkani ovat oma blogi ja esitystenjakopalvelu SlideShare, josta diojani on katsottu kaikkiaan lähes 400 000 kertaa. Avoimesta jakamisesta on tullut tärkeä toimintatapa enkä näe paluuta vanhaan. Jatkamiseen kannustaa halu auttaa muita opetusalalla työskenteleviä, jatkuva palaute materiaalien käyttäjiltä sekä sen tuoma näkyvyys, joka tuo uusia työtilaisuuksia. Jakamisen negatiivisiin puoliin en juuri ole törmännyt, mikä ei tarkoita, etteikö niitäkin olisi. Oman kokemukseni mukaan lähdeviite meinaa toisilta unohtua, kun taas toiset pyytävät käyttölupaa, vaikka se jo CC-lisenssillä on annettu.

Lopuksi

Jos avoin jakaminen ja CC‑lisenssien hyödyntäminen ei vielä ole tuttua, kannattaa sitä kokeilla. Verkko on täynnä hyvää materiaalia, jota voi hyödyntää, ja jokaisella on sellaisia materiaaleja, joista on toisillekin hyötyä. Jakamisen voi aloittaa omassa työyhteisössä, mutta verkon kautta julkinen jakaminen onnistuu yhtä helposti. Arvokasta on myös se, että vinkkaat verkosta löytämiäsi hyviä avoimia materiaaleja kollegoille ja esimerkiksi Facebook‑ryhmien kautta laajemminkin.

Tämä teos on julkaistu Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) julkaisujärjestelmässä CC BY‑SA ‑lisenssillä. HAMK (2016) valitsi sen lisenssisuosituksekseen ja perustelee valintaa seuraavasti: “Avoimuus tuottamisessa on nykypäivää. Omiin tuotoksiin kannattaa liittää tekijänoikeusmerkinnät. Kun tuotoksia jaetaan merkinnöillä, jotka sallivat tuotosten jatkokäytön, on tämä kaikkien yhteinen etu.” Tällä suosituksella siis kannustetaan jakamaan omia tuotoksia ja mahdollistamaan oppimateriaalien yhteiskäyttö ja niiden jatkojalostaminen.

Vastaavia suosituksia julkishallinnon avoimen tiedon edistämiseksi on tehty ja tehdään tällä hetkellä monissa muissakin korkeakouluissa. Avoin tieto on esillä niin EU‑direktiiveissä kuin Juha Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeissa. Opetus‑ ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus ‑hankkeen tavoitteena on, että vuoteen 2017 mennessä Suomi nousee yhdeksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa ja että avoimen tieteen mahdollisuudet hyödynnetään laajasti yhteiskunnassa. (Valtiovarainministeriö 2015, 21−22, 25.)

Artikkeli on osa Oppimisen digiagentit II -kokoelmaa.

Lähteet:

Creative Commons (2016). History. Haettu 27.4.2016 osoitteesta https://creativecommons.org/about/history/

Creative Commons Suomi (2016). Tietoa lisensseistä. Haettu 27.4.2016 osoitteesta http://creativecommons.fi/lisenssit/

Edu.fi (2010). Tulevaisuus. Haettu 28.4.2016 osoitteesta http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/tekijanoikeudet/creative_commons/tulevaisuus

ESR-projektin loppuraportti (2014). Pirkanmaan yhteisöllinen kehittämisverkosto. Toteuttaja Tampereen kaupunki/II aste. Painamaton lähde.

Finlex (2016). Tekijänoikeuslaki. Haettu 28.4.2016 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/1961/19610404

Hämeen ammattikorkeakoulu (2016). Tekijänoikeudet. Haettu 29.4.2916 osoitteesta http://www.hamk.fi/ohjeita/digitaalisuus/ohjelmat-ja-oppaat/tekijanoikeudet/Sivut/default.aspx

Jaa jotain ‑päivä (2016). Vuosittainen Open Education Week ‑tapahtuma Suomessa. Haettu 29.4.2016 osoitteesta https://jaajotain.wordpress.com/

Johnson, L., Adams Becker, S., Estrada, V., Freeman, A., Kampylis, P., Vuorikari, R., & Punie, Y. (2014). Horizon Europe ‑raportti. Koulut 2014. Tiivistelmä ja johdanto. Luxembourg: Publications Office of the European Union, & Austin, Texas: The New Media Consortium. Haettu 27.4.2016 osoitteesta https://ec.europa.eu/jrc/sites/default/files/horizon_report_eu_fi.pdf

Kopiosto (2015). Tekijänoikeus ja opetus ‑selvitys. Selvitys opettajien opetuksessa käyttämistä materiaaleista sekä heidän kokemistaan tekijänoikeudellista ongelmista. Haettu 28.4.2016 osoitteesta http://www.kopiosto.fi/kopiosto/ajankohtaista/uutiset/2015/fi_FI/Kopioston_tekijanoikeus_ja_opetus_selvitys_julkaistu/_files/94398864210071121/default/kopiosto-tutkimustulokset-a4-2408-www[4].pdf

New Media Consortium (2015). NMC Horizon Report. 2015 Higher Education Edition. Haettu 27.4.2016 osoitteesta http://www.nmc.org/publication/nmc-horizon-report-2015-higher-education-edition/

Rongas, A. (2014). Jaa jotain ‑päivää viritellessä #jaajotain. Opeblogi 16.2.2014. Haettu 27.4.2016 osoitteesta http://opeblogi.blogspot.fi/2014/02/jaa-jotain-paivaa-viritellessa-jaajotain.html

Saarikoski, P. (2009). Verkonpunontaa − tietoverkkojen esihistoria ja Suomi. Teoksessa P. Saarikoski, J. Suominen, R. Turtiainen & S. Östman (toim.) Funetistä Facebookiin, Internetin kulttuurihistoria. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 23−72.

Tampereen kaupunki (2012). Tampereen kaupungin sosiaalisen median opetuskäytön ohje. Haettu 28.4.2016 osoitteesta http://tvt.tampereenseutu.fi/@Bin/696974/Sosiaalisen+median+opetusk%C3%A4yt%C3%B6n+ohje.pdf

Toikkanen, T. & Oksanen, V. (2011). Opettajan tekijänoikeusopas. Helsinki: Finn Lectura.

Valtiovarainministeriö (2015). Avoimesta datasta innovatiiviseen tiedon hyödyntämiseen. Avoimen tiedon ohjelman 2013–2015 loppuraportti. Valtiovarainministeriön raportti 31/2015. Haettu 28.4.2016 osoitteesta http://vm.fi/documents/10623/1107406/Avoimen+tiedon+ohjelman+loppuraportti/8eaaee68-6f3b-4a48-8b57-c5866315bf13?version=1.0

Kirjoittajat

Matleena Laakso Matleena Laakso, KM, AmO on freelancer-kouluttaja ja työskentelee täydennyskoulutuksen parissa pääosin opetusalalla. Hän kouluttaa tieto- ja viestintätekniikan (tvt) pedagogisesti mielekästä hyödyntämistä opetuksessa ja muussa oppilaitoksen toiminnassa. Aiemmin hän on työskennellyt yliopistolla ongelmaperustaisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen kouluttajana ja edistänyt tvt:n hyödyntämistä ja avoimen oppimiskulttuurin edistämistä maakunnallisessa hankkeessa. Koulutusmateriaalinsa hän on jakanut avoimella CC-lisenssillä vuodesta 2012. https://www.linkedin.com/in/matleenalaakso 

Viittausohje:
Laakso, M. (2016). Miksi jakaa avoimesti? HAMK Unlimited Professional 8.6.2016. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/miksi-jakaa-avoimesti/

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

digitaalisuus hamkissa »

Tags:  avoimuus avoin jakaminen Creative Commons tekijänoikeus




Previous Post
Oppimiskokemuksena MOOC
Next Post
Digiopettaja ja onnistunut verkkokurssi




You might also like




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Oppimiskokemuksena MOOC
Digitalisaatio on saanut meidät uudistamaan koulutuksen rakenteita ja oppimisympäristöjä. Kehitys on muuttanut käsitystämme...