Ajatuksia avoimuudesta ammattikorkeakoulussa

Hämeen ammattikorkeakoulu on julkaissut avoimuuden periaatteet, joilla linjataan avoimen tieteen ja tutkimuksen tavoitteita ammattikorkeakoulun toimintaympäristössä. Avoimuus on tullut agendalle nopeasti, ja sen saavuttaminen edellyttää merkittäviä muutoksia koko organisaation toimintakulttuurissa.

Yliopistot ovat laatineet viime vuosina avoimuuspolitiikkojaan. Niissä keskitytään ennen muuta tutkimukseen: dataan ja julkaisuihin. HAMKissa otettiin laajempi näkökulma, ja avoimuuden periaatteet laadittiin tutkimuksen ohella myös opetusta ja operationaalista dataa silmällä pitäen. Tavoitteena on edetä pienin, mutta määrätietoisin askelin kohti luontevan avointa toimintakulttuuria.

Kolme hamkilaista opettajaa arvioi avoimen tki-toiminnan periaatteita omista näkökulmistaan.

Jaana Nuuttila, tietojenkäsittelyn lehtori Mustialasta

”Aloin jakaa materiaalejani avoimesti kymmenisen vuotta sitten. Rupesin tuolloin ajattelemaan, että siitä ei ole mitään haittaa. Päinvastoin olen iloinen, jos joku haluaa käyttää hyväkseen tekemiäni materiaaleja. Se on minunkin etuni. Lisäksi materiaalin jako on helppoa, ei tarvitse muuta kuin antaa linkki. Ei tarvita mitään käyttäjätunnuksia ja salasanoja.

On kieltämättä mukavaa saada positiivista palautetta omasta materiaalista. Joskus sitä tulee ihan yllättäviltäkin tahoilta. Olen saanut palautetta HAMKin ulkopuolisiltakin ihmisiltä, jotka ovat törmänneet videoihini YouTubessa ja tykänneet.

En ole suoranaisesti opettanut avoimuutta opiskelijoilleni. CC-lisenssit ovat esillä, mutta niihin ei perehdytä kovinkaan syvällisesti. Tuon toki esiin sen, että omat aineistoni ovat avoimia. Tässä minulla olisi kyllä parantamisen varaa.

Opettajat voisivat jakaa materiaalejaan enemmän, jos saisivat positiivisia esimerkkejä. Ne, jotka jo jakavat materiaalejaan, voisivat tuoda ne esiin ja kertoa, mitä hyvää jakamisesta seuraa. Uskon, että moni ei jaa materiaaliaan siksi, että kokee, ettei se ole tarpeeksi hyvää, tai ajattelee, että jakaa voi vasta viimeisen päälle valmista. Pitäisi oppia sietämään keskeneräisyyttä.”

Tero Keso, tietojenkäsittelyn tuntiopettaja Visamäestä

”Olen ollut HAMKissa aiemmin IT-vastaavana, ja vasta toista vuotta opettajana. Viimeistelen juuri opettajaopintojani, ja huomaan, että kuljen samaa polkua opettajien kanssa. Lähestymme toisiamme vastakkaisista suunnista: he kulkevat opettajuuden osaamisesta kohti digiosaamista, minä taas digiosaamisesta kohti opettajuuden syvempää ymmärtämistä. Aluksi meillä oli hankaluuksia ymmärtää toisiamme.

Opetusmateriaaleihin suhtaudutaan yhä vanhanaikaisesti: ajatellaan että materiaali on yhtä kuin opettaja. Omat materiaalini ovat suurimmaksi osaksi muiden tekemiä. Opettajan osaaminen näkyy siinä, että hän löytää sopivat materiaalit ja luo niille kontekstin. Väitetään, että verkossa on avoimena Harvardin koko tutkinnon materiaalit. Voi olla, mutta ilman kontekstia ne ovat merkityksettömiä.

Avoimen jakamisen tarkoituksena ei ole se, että kaikki tuottavat itse tyhjästä materiaalia ja lätkivät siihen CC-leimoja. Ideana on hyödyntää jo aiemmin tehtyä ja kehittää sitä eteenpäin.

Useimmiten avoimen datan innovaatioissa on kyse kahden jo olemassaolevan ohjelman yhdistämisestä uudella tavalla. Opiskelijoiden pitäisi osallistua avoimen datan kilpailuihin ja kehittää oikeita tuotteita. Meidän opiskelijat voisivat vaikka tuottaa 3D-rakennuksia Hämeenlinnan Google-kartalle. Ongelmana on se, ettei asiakas osaa pyytää emmekä me osaa tarjota.”

Risto Viitala, metsätalouden lehtori Evolta

”Olen mukana työryhmässä, joka valmisteli avoimen tki-toiminnan periaatteet. Tänä aikana ajatukseni avoimuudesta ovat muuttuneet. Aiemmin ajattelin, ettei esimerkiksi opetusmateriaaleja kannata jakaa avoimesti. Luulin, että se edistäisi lähinnä muiden ammattikorkeakoulujen etua. Nyt uskon, että avoimien aineistojen hyödyntäjät pitävät kiinni eettisistä normeista.

Tutkimuksessa ja opetuksen kehittämisessä avoimuus on ilman muuta kaikkien etu. Meillä on yli kymmenen vuoden kokemus aineistojen jakamisesta. Kohteena on ollut lasertekniikan soveltaminen metsäinventoinnissa, ja meidän tehtävänämme on ollut lähinnä maastossa mitattujen referenssikoealojen mittaaminen. Yhteistyötahot ovat laserkeilanneet ja analysoineet aineistoa yhdistämällä meidän metsästä mittaamiamme tietoja vastaavista kohdista laskettujen laseraineistopiirteiden kanssa. Tämä yhteistyö on tuottaneet meille paitsi uutta tietoa, myös luennoitsijoita, osallisuutta tieteellisiin julkaisuihin sekä Evon ja koko HAMKin näkyvyyttä.

Suurin haaste avoimissa aineistoissa on mittaustiedon laadun ylläpitäminen. Opiskelijoiden ja harjoittelijoiden on ymmärrettävä, että taidoikkainkaan analyysi ei voi pelastaa tutkimusta, jos aineisto on tuotettu huolimattomasti.

Avoimuuteen olisi hyvä saada monenlaista tukea kotiorganisaatiosta. Pitäisi luoda infra, jota avoimet aineistot edellyttävät. Se olisi paitsi fasiliteettien tarjoamista ja tukea, myös opetuksen harmonisoinnin ohjeistusta. Muu avoin aineisto vaatii aineiston kokoamisen, testauksen, metatietojen kirjaamisen sekä jakelualustat ja ‑kanavat. Ja kaikesta tästä pitäisi tiedottaa potentiaalisille avoimen tiedon hyödyntäjille.”