Vaikuttava hevosala

Eri toimialoilta peräänkuulutetaan yhteiskunnallista ja taloudellista vaikuttavuutta. Tämän vuoksi ne tarjoavat mittareita ja tunnuslukuja argumentoidakseen sen puolesta, että yhteiskunta ymmärtäisi alaa ja sen merkitystä.

Vaikuttavuutta syntyy, kun käytetyt panokset tuottavat jotain aineellista tai laadullista ja saavat näin aikaan vaikutuksia. Vaikutukset ulottuvat eri osiin yhteiskuntaa ja taloutta. Vaikutuksia pidetään merkittävinä, kun ne kohdistuvat aluetalouteen eli näkyvät paikkakunta- ja seutukuntatasolla. Laadullista vaikuttavuutta ovat esimerkiksi vaikutus kansanterveyteen liikunnan ja luontoläheisyyden kautta sekä asutuksen ja maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäminen.

Joitakin vaikutuksia ja niiden tuottamaa vaikuttavuutta on helpompi mitata kuin toisia. Positiivisten vaikutusten tuloksena voi syntyä hyvin menestyvä talous, hyviä päätöksiä ja hallintomenettelyjä, hyvin toimiva yhteiskunta, hyvinvoiva luonto tai vastuullista toimintaa. Viimeksi mainittu on tärkeä, koska vaikuttavuuden on synnyttävä aina vastuullisesti. Vaikutukset näkyvät ja vaikuttavuus syntyy aina tietyllä viiveellä ja myös välillisesti.

Vaikuttavuuden mittarit eivät ole yksiselitteisiä ja yhteismitallisia, mutta yhdeksi on vakiintunut työllisyysvaikutus. Eri toimialat esittävät usein arvioita siitä, kuinka suurelle joukolle ne antavat työtä ja työpaikkoja ja siten vaikuttavat yhteiskuntaan myönteisesti. Tämä artikkeli keskittyy muihin kuin hevostalouden työllisyys- ja aluetaloudellisiin vaikutuksiin, joita on käsitelty tämän julkaisusarjan muissa kirjoituksissa (Saastamoinen 2018a, 2018b).

Erilaisia yrityksiä

Uudistuva hevostalous -hankkeen Hevosyrittäjyys 2017 -kyselyyn vastanneista yrittäjistä kaikkiaan 42 prosenttia (242) ilmoitti, että hevostalous on heille päätoiminen elinkeino, joka on ”merkittävä osa heidän toimeentuloaan”. Rantamäki-Lahtinen ym. (2017) luokittelivat nämä päätoimisiksi hevosalan yrittäjiksi. Kaikkiaan 33 prosenttia (192) vastaajista ilmoitti, että hevostalous on heille sivuelinkeino, jolla on ”jonkin verran merkitystä toimeentulolle”. Osa yrityksistä voi olla ns. orastavia yrityksiä, ja yritykset voivat toimintansa aikana siirtyä luokasta toiseen. Mitään vähimmäiskokoa esimerkiksi hevosmäärän tai liikevaihdon suhteen ei voida asettaa yritysmäisen toiminnan tai päätoimisuuden perustaksi, vaikkakin Rantamäki-Lahtisen ym. (2017) mukaan päätoimisten hevosyritysten keskimääräinen liikevaihto on sivutoimisia suurempi.

Hevosalan yrityksiä voi luokitella myös muista näkökulmista: ne voivat olla perheyrityksiä, tiimiyrittäjyyttä, kansainvälisiä yrityksiä ja yksinyrittäjyyttä. Yksi yhteinen ominaisuus hevosalan yrityksille on, että ne ovat usein monialaisia, eli sama yritys tarjoaa erilaisia palveluita tai sillä on monia hevosalan toimintoja. (Emt. 2017.)

Yritysten lukumäärä arvioitava monista lähteistä

Hevosyritysten lukumäärästä voidaan esittää vain arvioita, koska niistä merkittävä osa on sivutoimisia ja osa-aikaisia (emt. 2017), eikä niistä pidetä rekisteriä. Hevosyritysten lukumäärän Suomessa voidaan eri lähteiden perusteella arvioida olevan yhteensä noin 3000. Suomen Ratsastajainliitto (SRL 2018) arvioi ratsastuspalveluja tarjoavien tallien lukumääräksi noin 1000. Suomen Hippoksen (2018) tilastojen mukaan ammattivalmentajalisenssejä on myönnetty noin 250, mikä antaa arvion ravivalmennusta harjoittavien yritysten määrästä. Eviran (2018) hyväksymiä keinosiemennystoiminnan harjoittajia on vuosittain 45–50, minkä lisäksi merkittävää astutustoimintaa (oriinpitoa) voidaan arvioida olevan noin 10 tallilla. Suomen vaellustallien liiton, Suomen ratsastusterapeutit ry:n, Suomen ratsastuksenopettajain yhdistyksen, Suomen hevos- ja koirahierojat ry:n sekä Suomen kengityssepät ry:n ym. yhdistysten jäsenmäärä on kyselyä varten tehdyn haun mukaan yhteensä 400–500. Hevosten karsinapaikkoja tarjoavia talleja, hevoskasvatusta harjoittavia talleja ja muita tallitoiminnantoiminnan harjoittajia voidaan arvioida olevan noin 1000–1500.

Esitetty noin kolmen tuhannen yrityksen arvio on linjassa eri tavoin saatujen arvioiden kanssa. Hevosyrittäjyys 2017 -kyselyä varten löydettiin noin 2500 toiminnanharjoittajan osoitetiedot edellä mainituilta aloilta. Tämä on puolestaan samaa luokkaa kuin Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin YTR perusteella verohallinnon (Verohallitus 2013) löytämät 2255 hevosalan yritystä tai yhteisöä. Hevostietokeskuksen tutkimuksessa (Heiskanen ym. 2002) todettiin, että kaikista hevostalleista noin viidesosa toimi liiketaloudellisin periaattein. Tämä tarkoittaisi noin 3000 talliyritystä. Aluehallintoviraston eläinlääkintäviranomaisilta saadun tiedon mukaan  ammattimaista tai laajamittaista toimintaa harjoittavia talleja (vähintään kuusi täysikasvuista hevosta) Suomessa on noin 2900 (Parviainen 2017).

Laadullista vaikutusta vaikea mitata

Hevosalan vaikuttavuus on muutakin kuin toimivat yritykset tai työpaikat ja näiltä kertyvät verotulot yritys-, palkka- ja arvonlisäverojen muodossa. Suomen Hippos ry:n arvion mukaan ravitalouden 200 miljoonan euron liikevaihdosta muodostuu arvonlisäveroja minimissään 30–40 miljoonaa euroa (Runsten 2018). Myös harrastustoiminnasta kertyy arvonlisä- ja välillisiä veroja.

Yhteiskunnallista hyötyä tuovat myös vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä vaikutukset maisemaan, luontoympäristöön ja sen monimuotoisuuteen. Vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin tulevat suoraan liikunnan ja ulkoilun lisääntymisen seurauksena ja epäsuorasti hevosten myönteisistä vaikutuksista luontoon ja ympäristöön (Jäppinen ym. 2014, Neuvonen ym. 2016). Harrastaminen ja toimiminen hevosten kanssa lisäävät ihmisten välistä kanssakäymistä, eli niillä on sosiaalisia vaikutuksia.

Hevosrehujen tuotanto ja laiduntaminen lisäävät viljeltyjen ja luonnonalueiden monimuotoisuutta ja luontoarvoja (mm. Saastamoinen ym. 2017). Nurmikasvien viljely ja hevosenlannan käyttö maanparannuksessa ja lannoituksessa parantavat maan hiilitasetta vaikuttaen siten ilmastonmuutosta hidastavasti ja lisäten ravinteiden kiertoa. Ruotsissa hevostalouden kasvu on ollut merkittävin sosioekonominen ajuri maan hiilitaseen ohittaessa muiden Pohjoismaiden tason (Poepleau ym. 2015).

Hevostalous ja etenkin hevoskasvatus osana maataloutta on tyypillisesti pienimuotoista (Thuneberg 2017, Thuneberg & Saastamoinen 2018), mutta se voi olla maatilayrittäjälle motivaattori maatalouden harjoittamiselle. Hevostalous tarjoaa maatalouden ja maaseudun rakennemuutoksessa olevalle maaseudulle uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Samalla se pitää maaseutua asuttuna ja elävänä ostamalla palveluita ja ylläpitämällä julkishyödykkeitä. Hevosalan yritystoiminnasta kolme neljännestä sijoittuu maatiloille, ja hevostaloutta harjoitetaan paljon monialaisilla maatiloilla (Verohallitus 2013, Saastamoinen 2014). Maaseutuviraston maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmän mukaan vuonna 2017 tukia saaneita tiloja, joilla harjoitetaan hevostaloutta, oli yhteensä 2862 (Hippolis 2018).

Työllisyyden lisäksi hevostalouden taloudellinen merkitys ja vaikutus kohdistuvat maatalouteen rehujen ostoina. Hevosten rehuntuotantoon käytettävä peltoala on noin 100 000 hehtaaria (Saastamoinen 2014). Jokainen hevonen kuluttaa suomalaista maataloustuotantoa (heinä, kaura) 1,6–1,8 eurolla päivässä. Tuottajahintojen ja kotimaisen elintarvikekulutuksen (Tietohaarukka 2017) perusteella tämä on noin kaksinkertainen summa verrattuna asukaskohtaiseen keskiarvoon.

Aluetaloudelliset vaikutukset riippuvat siitä, millaista hevostalouden toimintaa alueilla on, sillä eri alueilla on erityyppisiä ja erilaisilla tavoitteilla toimivia yrityksiä (Saastamoinen 2018c). Hevostalouden harjoittajat voivat tarvita paljon ostopalveluita erilaisilta yrityksiltä. Hevosalan tapahtumat voivat tuoda paikkakunnille ja alueille suuriakin rahasummia. Esimerkiksi Kuninkuusravien on todettu jättävän tapahtuman lähiseudulle jopa 8–10 miljoonan euron tulot (Ahtiainen ym. 2013, Suomen Hippos 2017). Isot kansainväliset tapahtumat kuten ratsastuksen MM-kilpailut voivat tuoda alueille yli kymmenkertaisen rahamäärän (Vial ym. 2017). Myös investoinneissa on alueellisia eroja (Saastamoinen 2018c).

Suomalaiset hevosyritykset työllistävät, investoivat ja ostavat kotimaisia tuotantopanoksia ja palveluita. Elämystalouden osana sekä matkailu- ja hyvinvointipalveluiden tuottajina niillä on monia hyödyllisiä välittömiä ja välillisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia.