Leena Rantamäki-Lahtinen, Markku Saastamoinen & Minna Väre
Suomessa toimii hyvin erilaisia hevosalan yrityksiä. Usein näitä yrityksiä jaotellaan niiden toiminnan mukaan, jolloin tarkastelukohteena voivat olla vaikkapa ratsastuskoulut tai ravitallit. Hevosalan yrityksiä voi luokitella monesta muustakin näkökulmasta, sillä mukana on esim. perheyrityksiä, tiimiyrittäjyyttä, kansainvälisiä yrityksiä ja yksinyrittäjyyttä. Yksi hevosalallakin paljon puhuttanut teema on yritystoiminnan päätoimisuus ja sivutoimisuus, toimivathan kaikki yritykset samoilla markkinoilla. Tässä artikkelissa avaamme ilmiön taustoja sekä tarkastelemme millaisia hevosalan päätoimiset ja osa-aikaiset yritykset ovat vuonna 2017 toteutetun yrittäjäkyselyn valossa (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2017).
Orastavia, osa-aikaisia ja päätoimisia yrityksiä
Päätoimisuus ja sivutoimisuus termeinä liittyvät henkilön tai perheen tulonmuodostukseen. Sivutoimisella tai osa-aikaisella yrittäjyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa yrittäjyys yhdistetään muuhun ammatilliseen toimintaan. Osa-aikayrittäjyys on hyvin yleistä ja se on myös yleistymässä. Esimerkiksi vuonna 2015 keskimäärin 25 prosenttia suomalaisten viljelijöiden tuloista tuli maataloudesta (Suomen virallinen tilasto n.d.). Eräissä maissa taas jopa 60 prosenttia yrityksistä on osa-aikaisia. Osa-aikaisuuden syyt ovat moninaisia; osa henkilöistä haluaa osa-aikaisen yritystoiminnan avulla saada lisätuloja, toiset taas haluavat toteuttaa hyviä ideoita, joillakuilla on tavoitteena riskien hallinta tai ajatuksena ensin kokeilla yritystoimintaa ja laajentaa sitä myöhemmin päätoimiseksi (Block & Landgraf 2016; Petrova 2012). Alalla jo toimivien yritysten lisäksi on olemassa orastavien (nascent) yritysten ryhmä. Orastavalla yrityksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa yritys on suunnitelmavaiheessa, mutta ei yritystä vielä ole perustettu vaan toimitaan ”esiorganisaation” asteella (Grossman 2012).
Hevosalalla on tunnistettavissa nämä kolme edellä kuvattua erilaista yrittäjäryhmää: 1) orastavat yrittäjät 2) osa-aikaiset yrittäjät ja 3) päätoimiset yrittäjät. Kuviossa 1 on esitetty Rantamäki-Lahtista ja Vihistä (2004) mukaellen dynamiikkaa myös näiden ryhmien välillä. Kipinä hevosalan yrittäjyyteen syttyy usein oman harrastustoiminnan kautta (Pussinen ym. 2007). Orastavasta yrittäjyydestä voi syntyä osa-aikainen tai päätoiminen yritys. Yrittäjä voi ajan kuluessa myös siirtyä ryhmästä toiseen. Osa-aikaisesta yrityksestä voi kasvaa päätoiminen tai vaikkapa elämäntilanteen vuoksi päätoiminen hevosalan yrittäjä voi kehittää uuden liike-idean ja siirtyä orastavien yrittäjien ryhmään.
Kuvio 1. Hevosalan yrittäjien ryhmät.
Monialaisuus yhteisenä piirteenä
Kyselyyn vastanneista yrittäjistä kaikkiaan 42 prosenttia (n=240) ilmoitti, että hevostalous on heille päätoiminen elinkeino, joka on merkittävä osa toimeentuloa. Nämä vastaajat on luokiteltu tässä artikkelissa päätoimisiksi hevosalan yrittäjiksi. Kaikkiaan 33 prosenttia (n=192) vastaajista ilmoitti, että hevostalous on heille sivuelinkeino, jolla on jonkin verran merkitystä toimeentulolle, eli yritystoiminta oli sivutoimista. Loput vastaajista oli joko lopettanut yritystoiminnan (1 %) tai ilmoitti, että toiminta on harrastus, jolla ei ole taloudellista merkitystä (23 %). Harrastajien joukosta löytyi 26 vastaajan ryhmä, jolla oli konkreettisia suunnitelmia aloittaa hevosalan yritystoimintaa seuraavan viiden vuoden sisällä, ja nämä vastaajat luokiteltiin orastaviksi hevosalan yrittäjiksi.
Kyselyn perusteella päätoimiset ja osa-aikaiset hevosalan yritykset ovat varsin erilaisia. Yhteinen ominaisuus kaikille hevosalan yrityksille on, että ne ovat monialaisia. Toisin sanoen saman yrityksen sisällä tarjotaan erilaisia palveluita erilaisille asiakkaille: talliyritys voi tarjota ratsastuspalveluita, hevosten täyshoitopalveluita ja käydä hevoskauppaa. Yli puolet, 58 prosenttia päätoimisista yrittäjistä, ilmoitti, että heillä on samanaikaisesti vähintään kolmen eri alan toimintaa. Osa-aikaisissa oli enemmän niitä, joilla oli yrityksessään vain yhden tai kahden toimialan toimintaa.
Päätoimiset yrittäjät toimivat useammin kuin muut paljon aikaa ja osaamista vaativilla asiakaspalvelualoilla, kuten ratsastuspalveluissa ja ravivalmennuksessa. Sitä vastoin hevoskasvatus on ainakin jossain määrin keskittynyt osa-aikaisiin yrityksiin: 29 prosenttia osa-aikaisista yrittäjistä ilmoitti liikevaihdon perusteella tärkeimmäksi alakseen hevoskasvatuksen, kun päätoimisista yrittäjistä näin teki vain 3 prosenttia. Karsinapaikkojen vuokraus ja täysihoitopalvelut olivat yleisiä kaikenlaisissa yrityksissä. Kuviossa 2 on esitelty yritysten jakauma tärkeimmän toimialan ja kaikkien toimialojen mukaan.
Kuvio 2. Yritysten toimialat.
Lähitulevaisuudessa sama kehitys tullee jatkumaan, sillä päätoimisia yrittäjiä kiinnosti jatkossa keskimääräistä enemmän karsinapaikkojen vuokrauksen ohella erityisesti ratsastuspalveluiden ja ratsujen valmennus. Osa-aikaisia yrittäjiä kiinnostivat hevoskasvatus, hevosavusteinen toiminta ja karsinapaikkojen vuokraus. Orastavat yrittäjät suunnittelivat erityisesti hevoskasvatuksen, karsinoiden tai täyshoitopaikkojen vuokraamisen, matkailu- tai vaellustallin sekä ravivalmennuksen aloittamista (kuvio 3).
Kuvio 3. Tulevaisuuden suunnitelmat.
Päätoimiset uskovat tulevaisuuteen
Päätoimisten yrittäjien yritykset olivat usein isompia sekä liikevaihdolla, henkilöstön määrällä että myös hevospaikkojen määrällä mitattuna (taulukko 1). Yrityksen koko voi luoda jossain määrin mittakaavaetuja, ja isommalla yrityksellä on usein käytössään hyvät voimavarat. Vaikka talouden tunnusluvut ovat hevosalalla usein heikkoja, päätoimiset yritykset menestyivät subjektiivisten taloudellisten mittareiden mukaan paremmin kuin osa-aikaiset yritykset (kuvio 4). Päätoimiset yrittäjät näkivät, että heillä oli merkittäviä mahdollisuuksia uusien asiakkuuksien luomisen ja yrityksen tunnettuuden kautta. Päätoimiset yrittäjät myös kokivat osa-aikaisia useammin yrityksensä vahvuuksiksi erityisesti erikoistumisen, työntekijöiden osaamisen, hyvän ilmapiirin ja tehtäviinsä hyvin soveltuvat, hyvinvoivat hevoset.
Taulukko 1. Päätoimisten ja osa-aikaisten hevosalan yritysten tunnuslukuja.
Mittari | Osa-aikainen yritys | Päätoiminen yritys |
Liikevaihto1, ka | 35 000 euroa ** | 110 000 euroa** |
Henkilöstö2 ka | 6 htkk** | 15 htkk** |
Hevospaikat, ka | 13** | 22** |
Täyttöaste, ka | 80** | 84** |
1 mukana vain yritykset, jotka ovat ilmoittaneet liikevaihdon, 2mukana vain yrittäjien ja palkatun henkilöstön osuus, ** ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä
Kuvio 4. Yritysten taloudellinen tilanne.
Menestymiselle mahdollisuuksia niin pienessä kuin isossa yrityksessä
Sekä päätoiminen että osa-aikainen yrittäjyys on hevosalan kehittämisen ja kehittymisen kannalta tärkeää. Pää- ja sivutoimiset yritykset ovat varsin erilaisia, ja ne ovat keskittyneet eri toimintoihin. Tämän takia yritykset täydentävät ja tarvitsevat toisiaan. Verkostoituminen ja yhteistyö tuovat mahdollisuuksia molemmille. Alan dynamiikka vaatii sekä isoja ammattimaisia yrityksiä että pienempiä, mutta ammattimaisesti hoidettuja osa-aikaisia yrityksiä. Liiketaloudellisen osaamisen kehittäminen on todella tärkeää myös pienemmissä ja osa-aikaisissa yrityksissä: yritystoimintaa ja etenkään hinnoittelua ei saa rakentaa yrittäjän muiden tulojen varaan. Hevosalan yrittäjillä on luottamusta tulevaisuuteen: kyselyyn vastanneet yrittäjät arvioivat yrityksensä taloudellisen tilanteen parantuvan lähitulevaisuudessa.
Kirjoittajat
Leena Rantamäki-Lahtinen, Markku Saastamoinen & Minna Väre. MMT Leena Rantamäki-Lahtinen toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksella, ja hänellä on monipuolinen hevosharrastustausta. Hän on tutkinut maaseudun muuttuvaa yrittäjyyttä ja toimii Uudistuva hevostalous-hankkeen ohjaus- ja työryhmissä asiantuntijana. Markku Saastamoinen ja Minna Väre toimivat erikoistutkijoina Luonnonvarakeskuksessa.
Lähteet
Block, J. & Landgraf, A. (2016). Transition from part-time entrepreneurship to full-time entrepreneurship: the role of financial and non-financial motives. International Entrepreneurship and Management Journal 12(1), 259–282. Haettu 15.12.2017 osoitteesta https://doi.org/10.1007/s11365-014-0331-6
Grossman, E. B. (2012). Resource Search, Interpersonal Similarity, and Network Tie Valuation in Nascent Entrepreneurs’ Emerging Networks. Journal of Management 38(6), 1760–1787. Haettu 15.12.2017 osoitteesta https://doi.org/10.1177/0149206310383693
Petrova, K. (2012). Part-time entrepreneurship and financial constraints: evidence from the Panel Study of Entrepreneurial Dynamics. Small Business Economics 39(2), 473–493. Haettu 15.12.2017 osoitteesta https://doi.org/10.1007/s11187-010-9310-7
Pussinen, S., Korhonen, J., Pölönen I, & Varkia R. (2007). Kasvava hevosala. Hevosalan kehitysnäkymiä Suomessa. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B19. Haettu 15.12.2017 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016070113462
Rantamäki-Lahtinen, L. & Vihinen, H. (2004). The role of equine industries in Finnish rural development – rural entrepreneurship and policy perspectives. Konferenssiesitys. NJF seminar no 367 “Horse management – premises and landscape”, Alnarp, 18.–20.10.2004.
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy (2017). Raportti Hevosalan mielikuvat -kyselystä. Uudistuva hevostalous -hanke. Julkaisematon tilaustyö. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.
Suomen virallinen tilasto (SVT) (n.d.). Maa- ja metsätalousyritysten taloustilasto. Haettu 17.8.2018 osoitteesta http://www.stat.fi/til/mmtal/