Hevoset lisäävät seutujen elinvoimaa


Maakunnat, seutukunnat ja niiden yksittäiset kunnat työskentelevät elin- ja vetovoimansa lisäämiseksi. Monet alueet ovat laatineet tätä varten omia elinvoimastrategioitaan. Käytännössä tämä tarkoittaa yritystoiminnan ja kuntalaisten arjen toimintaedellytysten parantamista, palvelutuotantoa ja terveydenhuollon osalta ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kehittämistä. Joillakin seuduilla ja kunnissa hevosiin liittyvillä ja hevostoimintaa edesauttavilla toimenpiteillä voidaan tässä nähdä mahdollisuus.

Hevoskaupunkiseudut

Uudistuva hevostalous -hankkeen Hevosyrittäjyys2017 -kyselyn perusteella voidaan Suomeen nähdä muodostuneen reilut kymmenen ”hevoskaupunkiseutua”, jotka sijaitsevat yhdeksässä maakunnassa. Näillä seutualueilla hevosten määrä ja talliyksiköiden koko ovat suuret. Alueet ovat SYKEn (SYKE 2016) Kaupunki-maaseutu -luokituksen mukaan kaupunkien läheistä maaseutua. Joissakin maakunnissa on enemmän kuin yksi ”hevoskaupunkiseutu”. Kaupunkiseudut voidaan jakaa kolmeen koon mukaiseen ryhmään: 1. Helsinki, Turku, Tampere, 2. Lahti, Hämeenlinna, Forssa, Seinäjoki, 3. Lappeenranta, Kuopio, Oulu, Jyväskylä. Hevosyritysten ryhmittyminen tiettyjen kaupunkien läheisyyteen on havaittu myös aiemmassa selvityksessä hevostallien sijoittumisesta ja hevostiheydestä Suomessa (Pussinen ym. 2007). Noin 17 prosenttia hevosalan yritystoiminnasta sijoittuu maaseudulle (Saastamoinen 2014).

Hevosyrittäjyys on osaamista

Hevosyrittäjyys vaatii vahvaa osaamista, ja siihen on yleensä johtanut vuosien hevosharrastus ja sen aikana hankittu koulutus ja käytännön kokemus. Hevosalan yrittäjiä leimaa intohimo ja innostuneisuus. Yrittäminen voi olla monelle elämäntapa, mutta tekemämme yrittäjäkysely osoittaa, että 45 prosenttia vastanneista yrityksistä pyrkii kannattavaan liiketoimintaan ja kannattavuuden jatkuvaan parantamiseen.

Hevosalan yrittäjät ovat sitoutuneita työhönsä – heidän motivaationsa on suuri, ja he arvostavat sekä omaa että työntekijöittensä osaamista ja ammattitaitoa Aiempien tutkimusten mukaan hevosalan yrittäjät ovat myös innovatiivisia (Liga ym. 2013). Työ hevosten parissa on sitovaa ja uhrautuvaa. Hevosten hyvinvointi on yrittäjille tärkeätä, ja se voi mennä joskus jopa omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimisen edelle. Noin kolmannes Hevosyrittäjyys2017 -kyselyyn vastanneista ilmoittikin jaksamisensa olevan heikkoa.

Monipuolinen ala

Hevosyrittäjäkysely tukee aiempia tutkimuksia ja selvityksiä (Pussinen ym. 2007; Pussinen & Thuneberg 2010) siitä, että hevosala on hyvin monipuolinen, yritykset ovat erilaisia, ja että hevosalan yrittäminen on enimmäkseen palveluliiketoimintaa.

Palveluja myydään erilaisille asiakkaille, esimerkiksi hevosurheilun harrastajille, toisille hevosalan yrittäjille, ja nykyisin myös yrityksille ja kunnille. Myytäviä palveluita ovat esimerkiksi virkistystoiminta sekä sosiaali- ja terveysalaan liittyvät kuntoutus- ja terapiatoiminta. Uusilla palvelutuotteilla hevosala on vahvasti mukana yhteiskunnan kehityksessä.

Uutta kysyntää on syntynyt myös kasvavalle matkailualalle. Hevosyritysten tuottamilla palveluilla on erityistä merkitystä vilkkailla matkailualueilla kuten Pohjois-Suomessa (Saastamoinen 2018), mutta luontoläheisellä hevosmatkailulla nähdään mahdollisuuksia myös muualla Suomessa. Hevosala on osa elämys- ja liikuntapalveluliiketoimintaa, ja sillä on liikunnan lisäämisen ja luontoläheisyyden vuoksi kansanterveyttä kohentava ja monia sairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus.

Hevostalous lisää alueiden taloudellista vilkkautta ja elinvoimaa, kun se ostaa palveluita, tavaroita ja tuotantopanoksia muilta yrityksiltä ja maataloudelta (Rummukainen 2006; Saastamoinen 2014; Pussinen & Thuneberg 2014). Näin se ylläpitää alueen palvelutarjontaa. Hevoset ja niihin liittyvät toiminnot ja palvelut antavat myös työtä (Pussinen ym. 2007). Hevostalous tuo alueille toimeentuloa sekä henkilö- ja yhteisöverotuloja. Ei siis voida puhua vain ”tyttöjen harrastuksesta” tai ”pussihousuisista ravimiehistä”, jollainen mielikuva valitettavan monella päättäjällä ja suurella yleisöllä hevostaloudesta vieläkin on.

Hevosalan tarvitsema huomio

Hevosala ja hevosiin perustuva yrittäminen tarvitsee paljon tilaa. Jotta yritys voi hyötyä esimerkiksi hyvinvointi- ja virkistyspalveluiden lisääntyvästä kysynnästä, on sen sijaittava lähellä asiakkaita – liikepaikka on tärkeä hevosyrityksellekin. Matkailuyritys puolestaan tarvitsee alueita hevosvaelluksiin ja liikkumiseen.

Hevosten hyvinvointi edellyttää riittäviä ulkoilu- ja jaloittelualueita. Hevosen kanssa on päästävä lähelle luontoa, jolloin tarvitaan hevostoimintaan rauhoitettuja reittejä ja alueita. Yhteiset ulkoilu- ja liikunta-alueet muiden harrastuslajien kanssa tulevat harvoin kyseeseen. Hevosyrityksille ei riitä pelkkä kentälle tai maneesille osoitettu oma alue, vaikka sekin on tärkeätä asiakkaitten ja harrastajien sekä ulkopuolisten turvallisuudelle.

Parhaimmillaan hyvin suunnitellut ja sopivasti kuntien hevostoiminnan käyttöön varaamat ja antamat alueet, esimerkiksi metsäalueet, peltomaisemat tai vesistöjen rantakaistaleet, voivat muodostaa kaupunkeihin ”keitaita” eli monimuotoisia viheralueita. Luonnon monimuotoisuus lisääntyy ja monet alueet pysyvät kunnossa, kunhan niiden käytössä huomioidaan vuodenaikojen aiheuttamat rajoitukset maan pinnan kulumisessa ja kasvillisuuden säilymisessä. Luonnon monimuotoisuus puolestaan edistää asukkaiden viihtyvyyttä ja tutkitusti myös ihmisten terveyttä (Jäppinen ym. 2013).

Joissakin kunnissa erilaiset hevostoiminnot on otettu huomioon aluevarauksissa ja kaavoituksissa. Esimerkiksi Suomen virallisessa hevospitäjässä Ypäjällä on rakennettu hevosvaelluksille reittejä, jotka mahdollistavat hevosmatkailuyrittämisen tai omaehtoisen liikkumisen hevosilla omilla reitistöillään. Yrittämiselle on lisäksi varattu tontteja.

Hevoset ovat tärkeä harrastamisen kohde – joko liikuntaharrastuksena, hevosten hoitamisena ja liikkumisena tai muuna toimintana, vaikkapa hevosten kanssa puuhasteluna. Siksi harrastusmahdollisuudet on pystyttävä turvaamaan kunnissa riittävillä aluevarauksilla ja pitämällä hevosharrastus tasavertaisena muiden eri ikäryhmien harrastusten kanssa. Hevoset ovat osa muun muassa nuorisotoimintaa ja ajanvietettä, ja voivat olla myös tulevaisuuden kuntien ennaltaehkäisevää ja terveyttä edistävää toimintaa kaikenikäiselle väestölle. Yhä suurempi osuus varsinkin ratsastuksen harrastajista on aikuisia (SRL 2017).

Artikkelin pääkuva: Terhi Piispa-Helisten / Equipose-kuvapankki.

Lähteet

Jäppinen, J.-P., Tyrväinen, L., Reinikainen, M., & Ojala, A. (2013). Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013–2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Haettu 15.12.2017 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153461

Liga, P., Järvinen, M., Karhu, K., Pyysiäinen, J., Kolstrup, C.L., Pinzke, S., & Löfqvist, L. (2013). Good practices and innovations in the equine sector: current trends and future opportunities. Focus group report on situation in Finland, Sweden and Latvia. Haettu 12.12.2017 osoitteesta http://projects.centralbaltic.eu/project/459-innoequine

Pussinen, S., Korhonen, J., Pölönen I., & Varkia R. (2007). Kasvava hevosala. Hevosalan kehitysnäkymiä Suomessa. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B19. Haettu 15.12.2017 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016070113462

Pussinen, S. & Thuneberg, T. (2010). Katsaus hevosalan yritystoimintaan. HAMKin julkaisuja 1/2010. Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna.

Pussinen, S. & Thuneberg, T. (2014). Hevosala vaikuttaa, työllistää ja liikuttaa. Teoksessa A. Laitinen & S. Mäki-Tuuri (toim.) Hevoset ja kunta – rajapintoja. Hippolis ry, 19–29.

Rummukainen, L. (2006). Hevostalous Hausjärven, Hyvinkään, Lopen ja Riihimäen alueella. Opinnäytetyö. Laurea ammattikorkeakoulu. Hyvinkää.

Saastamoinen, M. (2014). Hevoset maaseudulla. Teoksessa A. Laitinen & S. Mäki-Tuuri (toim.) Hevoset ja kunta – rajapintoja. Hippolis ry, 13–17.

Saastamoinen, M. (2018). Alueiden välillä eroja hevosyrityksissä. Suomen maataloustieteellinen seura. Maataloustieteen päivät 2018 luentokokoelma (painossa).

SRL (2017). Suomen ratsastajainliitto ry. Haettu 15.12.2017 osoitteesta http://www.ratsastus.fi

SYKE (2016). Kaupunki-maaseutu-luokitus (YKR). Suomen ympäristökeskus. Haettu 14.12.2017 osoitteessta https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/kaupunki-maaseutu-luokitus-ykr

Kirjoittaja

Markku Saastamoinen (MMT, dosentti) työskentelee erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa, joka on Uudistuva hevostalous -hankkeen osatoteuttaja.

Viittausohje:
Saastamoinen, M. (2018). Hevoset lisäävät seutujen elinvoimaa. HAMK Unlimited Professional 23.2.2018. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/biotalous-ja-luonnonvara-ala/hevoset-lisaavat-seutujen-elinvoimaa

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Uudistuva hevostalous »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  aluetalous hevostalous hevosyrittäjyys hyvinvointi kaupunkiseutukunnat terveys

Bookmark and Share




Previous Post
Asiantuntijaluennot yrityksistä antavat uusia näkökulmia
Next Post
LUO -kehittäjäverkosto vauhdittaa biotalouden innovaatioita Hämeessä




You might also like




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Asiantuntijaluennot yrityksistä antavat uusia näkökulmia
Opetuksen ja työelämän välinen vuoropuhelu on erinomainen tapa ylläpitää opettajien ammattitaitoa sekä ajantasaistaa...