Väitöslektio: Yrittäjyyskasvatus ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa


Yrittäjyyskasvatus on yhdyssana, jonka ensimmäinen käsite, yrittäjyys, viittaa ainakin toimeliaisuuteen, aloitteellisuuteen, kekseliäisyyteen, aikomuksiin ja ahkeruuteen. Usein se viittaa myös taloudellisuuteen, tehokkuuteen ja kannattavuuteen. Jälkimmäinen käsite, kasvatus, puolestaan viittaa monimuotoiseen inhimillisen kasvun tukemiseen. Molemmilla käsitteillä on lukusia erilaisia merkityksiä kontekstista riippuen. Näin ollen yhdyssanalla yrittäjyyskasvatus täytyy niin ikään olla lukuisia eri merkityksiä eri asiayhteyksissä. Käsitteenmäärittely onkin erityisen tärkeää, kun toimitaan tieteellistä tietoa tuottamaan pyrkivän tutkimuksen parissa. On osoitettava, mitä tutkimuksen peruskäsitteillä tarkoitetaan nimenomaan tässä tapauksessa.

Yrittäjyyskasvatuksen keskeinen lähtökohta on, että yrittäjyyden edellyttämä inhimillinen toiminta ei ilmene ainakaan pelkästään ihmisten synnynnäisten ominaisuuksien pohjalta, vaan yrittäjyyteen on mahdollista myös kasvaa ja kehittyä ja näin ollen myös tavoitteellisesti kasvattaa. Yhteiskunnalla, järjestöillä, koulutusjärjestelmällä, oppilaitoksilla ja opettajilla on mahdollisuus valinnoillaan joko tukea tai mahdollisesti myös rajoittaa ja estää yrittäjyyden ilmenemistä tietyssä kohderyhmässä ja sen yksilöissä.

Viime vuosina ja nyt jo oikeastaan vuosikymmeninä on tutkittu ja kehitetty melko runsaastikin niitä pedagogisia valintoja, joiden uskotaan edistävän yrittäjyyden ilmenemistä. Vaikka epämuodollisella eli informaalilla ja non-formaalilla oppimisella lieneekin merkittävä sijansa myös yrittäjyyteen kasvun taustalla, niin tutkimus- ja kehittämistyö on suuntautunut erityisesti formaaliin esiasteen, ensimmäisen ja toisen asteen sekä korkea-asteen koulutukseen ja se on tuottanut runsaasti ansiokasta tietoa yrittäjyyteen kasvua tukevista sisällöllisistä ja menetelmällisistä ratkaisuista.

Kasvatuskäytänteiden toteutuksen ytimessä ovat opettajat. He tulkitsevat yhteiskunnan, hallinnonalansa ja työantajaorganisaationsa strategisia linjauksia ja opetussuunnitelmia sekä toteuttavat niitä kasvatustyössään. Heidän valintansa lopulta ratkaisevat sen, millaisena arjen kasvatustyö toteutuu ja miten heidän oppilaansa ja opiskelijansa sen kokevat. Tätä työtä he tekevät oman ymmärryksensä ja osaamisensa mukaan. Opettajien osaaminen kehittyy toki elinikäisten ja kokonaisvaltaisten toiminta- ja oppimiskokemusten pohjalta, mutta tavoitteellisella opettajankoulutuksella on sekä mahdollisuus että velvollisuus tukea opettajaopiskelijoiden osaamisen kehittymistä. Tavoiteltaessa esimerkiksi yrittäjyyskasvatusta, on tärkeätä varmistaa, että nykyiset ja tulevat opettajat osaavat tehdä tavoitteen saavuttamisen kannalta tarkoituksenmukaisia valintoja.

Vuosina 2010–2013 suomalaista opettajankoulutusta kehitettiin niin sanotun YVI-hankkeen avulla. YVIn tarkoituksena oli kehittää yrittäjyyskasvatusta niin yleissivistävän kuin ammatillisen opettajankoulutuksen toiminnassa. YVIin kuului sekä hyvin käytännöllistä toimintaa että tieteellisen toiminnan kriteerit täyttävää tutkimusta.

Kuvio 1. Tutkimusasetelma.

 

Oheisessa kuviossa on kuvattu tutkimukseni asetelma. Ylimpänä on ammatillinen opettajankoulutus, jonka tilaan tällä toimintatutkimuksella on ollut määrä vaikuttaa kehittämällä sitä opetus- ja kulttuuriministeriön yrittäjyyskasvatukselle asettamien tavoitteiden suuntaisesti. Lopullisena päämääränä kehittämistyöllä on yrittäjyyskasvatuksen kehittyminen suomalaisessa ammatillisessa koulutuksessa ja edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa. Näihin päämääriin pyrittiin neljän intervention eli väliintulon kautta. Kukin interventio on kuvattu tarkemmin omassa artikkelissaan, joista koostuu väitöstutkimukseni ydin.

Ammatillisen opettajankoulutuksen yrittäjyyskasvatustoimintaa on toki mahdollista kehittää monin eri tavoin. Yksi mahdollisuus on edetä erillisten kehittämisprosessien kautta. Aluksi on järkevää kartoittaa nykytilanne, jota voidaan lähestyä esimerkiksi voimassa olevia strategisia linjauksia ja opetusta koskevia suunnitelmia tutkimalla. Jos yrittäjyyskasvatus näkyy suunnitelmissa, on mahdollista, että se näkyy myös käytännön toiminnassa. Jos se taas ei näy suunnitelmissa, on erittäin epätodennäköistä, että se näkyisi käytännön toiminnassakaan. Yrittäjyyskasvatus oli otettu huomioon ammatillisen opettajankoulutuksen strategioissa ja opetussuunnitelmissa jo vuonna YVI-hankkeen alkaessa vuonna 2010, mutta kehittämisen mahdollisuuksiakin ilmeni.

Ammatillisten opettajankouluttajien toiminnalla on tai ainakin pitäisi olla vaikuttavuutta siihen, millaiset käytännöt siirtyvät ammatillisen koulutuksen käytänteiksi. YVI-hankkeen pedagogisen kehittämistyön yksi merkittävimmistä tuloksista oli niin sanottu YVI-mittaristo. Se kehitettiin aiemmin Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kehitetyn Yrittäjyyskasvatusmittariston pohjalta siten, että kysymyksiä ja väittämiä muokattiin paremmin opettajankouluttajien työnkuvaa vastaaviksi. Mittaristoa kehitettiin eri vaiheiden kautta. Sitä testattiin ja kehitettiin saadun palautteen pohjalta edelleen. Jo pilottivaiheessa saatujen tulosten pohjalta voidaan sanoa, että opettajankouluttajat ovat sitoutuneet vahvasti pedagogiseen ajatteluun ja malleihin, jotka nähdään myös yrittäjyyskasvatusta tukevina. He kuitenkin tuntuvat jossain määrin karsastavan yrittäjyyden käsitettä ja suhtautuvat suotuisammin muihin lähikäsitteisiin. On siis ehkä syytä miettiä, olisiko lopputuloksen kannalta tuloksellisempaa puhua esimerkiksi aktiivisen kansalaisen käsitteen avulla samasta asiasta. Silloin kuitenkin menetettäisiin yrittäjyyskasvatuksen perimmäinen idea siitä, että yrittäjyyden kautta toivotaan kiihdytettävän nimenomaan taloudellista toimeliaisuutta koko yhteiskunnan tasolla. Ja viimeaikaisesta uutisoinnistakin voimme päätellä, että sitä on varaa vielä parantaa.

Muun muassa YVI-hankkeen välitulosten pohjalta Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa alettiin toteuttaa kokeilua, jossa opettajaopiskelijat saavat tavanomaista suuremman vastuun omien opintojensa suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kukin opiskelijaryhmä vastaa heille nimetyn opintojakson suunnittelusta ja toteutuksesta suhteellisen itsenäisesti opettajankouluttajien tarjotessa toki tarvittaessa tukea. Arvioinnin ryhmä tekee yhdessä opettajankouluttajien kanssa. Kokeilun tarkoituksena oli kehittää opiskelijoissa yrittäjämäistä oppimista ja toimintaa, joka toteutuikin hyvin professori Paula Kyrön luoman vastuupedagogiikan mallin mukaisesti: Alkuvaiheelle tyypillistä oli opiskelijoiden hämäännys ja jopa negatiivinen suhtautuminen uuden menetelmän oppimiseen. Mutta tunnolliset opiskelijat kuitenkin tarttuivat toimeen ja lopulta itsekin huomasivat oppineensa asian tällä tavoin paremmin kuin olettivat, että olisivat oppineet perinteisemmillä menetelmillä. Kokeilun pohjalta on kehittynyt Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa nykyään jo laajalti toteutuva niin sanottu ”Köydenpunojan pedagogiikka”. Voidaankin sanoa, että yrittäjyyskasvatusta voidaan edistää paitsi opetuksen ja oppimisen sisältövalintojen, myös ja erityisesti pedagogisten menetelmävalintojen avulla.

Samoihin aikoihin Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa otettiin käyttöön uusi opetussuunnitelma, jossa yrittäjyyskasvatustavoitteet kirjoitettiin opiskelijoiden arviointia ohjaaviin arviointikriteereihin. Haluttiin myös tutkia opiskelijoiden kokemuksia suhteessa opetussuunnitelmassa asetettuihin yrittäjyyskasvatustavoitteita tukeviin arviointikriteereihin. Tulosten perusteella ammatilliset opettajaopiskelijat tuntuisivat olevan mielestään hyviä yrittäjyyskasvattajia. He ymmärtävät ammatillisen opettajan merkityksen työelämän kehittäjänä. Yrittäjyyden he näkevät osana työelämää. Osa tosin ei näe ammatillisen opettajankoulutuksen vaikuttaneen näkemyksiinsä. Tulosten perusteella yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden integrointi on oikeansuuntainen lähtökohta. Olisi kuitenkin tarpeen varmistaa, että opettajankoulutuksen opetus ja arviointi myös tapahtuvat tavoitteiden suuntaisesti.

Edellä olen kuvannut muutamaa tapaa lähestyä yrittäjyyskasvatuksen ilmiötä ammatillisen ja osin myös yleissivistävän opettajankoulutuksen kentässä. Tieteellisen tiedon tuottamisessa on tärkeää, että tietoa hankitaan luotettavilla menetelmillä. Ihmistieteissä tietoa voidaan hankkia esimerkiksi hyödyntäen suurta määrää havaintoja ja laskea niistä tilastollisia tunnuslukuja. Voidaan kuitenkin myös hyödyntää niin sanottuja laadullisia menetelmiä, jolloin ollaan kiinnostuneita yhdestä tai useammasta ilmiön kannalta merkityksellisestä tiedon lähteestä. Tällöin saavutetaan yleensä tilastoja syvällisempää, joskin ehkä jossain määrin tilastollisia menetelmiä vähemmän yleistettävissä olevaa tietoa. Esiteltävänä olevassa työssä on hyödynnetty useampia tutkimusmenetelmiä, joskin vahvimmin tätä työtä kuvaa toimintatutkimuksen perinne.

Toimintatutkimusta voidaan kuvata syklinä, johon kuuluvat suunnittelu-, toteutus-, havainnointi- ja reflektiovaihe. Tämän työn ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin opettajankoulutuksen opetussuunnitelmia ja opettajankouluttajien toimintaa. Toisessa vaiheessa puolestaan osittain ensimmäisessä syklissä syntyneen tiedon avulla suunniteltiin ammatillista opettajankoulutusta kehittämään kaksi kokeilua, joissa tapahtunutta toimintaa havainnoitiin ja reflektoitiin. Kaksi viimeksi mainittua kokeilua voidaan nähdä molemmat myös omina toimintatutkimuksinaan, joissa suunnitelmallista toimintaa havainnoitiin ja reflektoitiin erikseen. Ensimmäisessä syklissä käytettyjä erillisiä menetelmiä voidaan luonnehtia sisällönanalyysin ja tilastollisten menetelmien avulla.

Tämän artikkelin taustana olevan väitöstutkimuksen pääkysymys oli: Miten ammatillisten opettajaopiskelijoiden yrittäjyyskasvatusosaamista voidaan kehittää opetussuunnitelman avulla? Vastaus siihen ei tämänkään tutkimuksen jälkeen ole ehdoton ja yksiselitteinen. Siihen pystyttiin kuitenkin löytämään uusia näkökulmia. On selvää, että haluttaessa kehittää yrittäjyyskasvatusta, se ja sen tavoitteet on myös kirjoitettava opetussuunnitelmaan. Jos näin ei tehdä, niin pelkät suulliset suunnitelmat ja puheet jäävät helposti toteutumatta. Vastaus pääkysymykseen voidaan esittää kolmena väittämänä:

  1. Opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamista kuvaavat lauseet ja virkkeet tulee kirjoittaa yrittäjyyteen liitettävää osaamista kuvaaviksi.
  2. Opetussuunnitelman menetelmäratkaisuja ohjaavat virkkeet tulee kirjoittaa siten, että ne tukevat yrittäjämäistä toimintaa.
  3. Opetussuunnitelman eri osien tulee tukea yrittäjyyteen liitettävän osaamisen tavoittelemista linjakkaasti

Näitä kolmea väittämää voidaan argumentoida erityisesti kahden viimeksi tehdyn osatutkimuksen avulla. Niissä osoitetaan yhtäältä, että menetelmällisillä ratkaisuilla on suuri merkitys esimerkiksi yrittäjämäisen käyttäytymisen oppimisessa ja toisaalta opetussuunnitelmaan linjakkaasti kirjoitetuilla tavoitelauseilla on mahdollista ohjata opetuksen toteutusta ja vaikuttaa myös oppimistuloksiin.

Yrittäjyyskasvatuksesta käytävään tieteelliseen keskusteluun tutkimus tuo uutta tietoa yrittäjyyskasvatuksen asemasta ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmissa, ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden toteutumisesta, opiskelijan vastuuta lisäävän pedagogiikan onnistuneisuudesta sekä ammatillisten opettajankouluttajien toiminnasta yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden edistämiseksi. Tämä tieto on siis luonteeltaan lähinnä pragmaattista, mutta toisaalta ainakin ihmistieteissä myös tieteellinen tieto kuvaa aina reaalimaailman käytäntöjä.

Voidaan väittää, että tämä on ensimmäinen, erityisesti ammatillisen opettajankoulutuksen yrittäjyyskasvatustoimintaan päähuomionsa kiinnittävä vähintään väitöskirjatasoinen tutkimus. Siksi onkin syytä haastaa myös muut tutkijat tuottamaan tietoa yrittäjyyskasvatuksesta nimenomaan ammatillisen opettajankoulutuksen toimintaympäristössä. Yrittäjyyskasvatuksen vaikuttavuutta ajateltaessa, on helppo havaita, että uusia yrityksiä synnyttämään tarvitaan erityisesti ja erityistä ammatillista osaamista. Tämän osaamisen kehittämisessä ammatilliset opettajat ovat avainasemassa. Samoin ovat heitä kouluttavat ammatilliset opettajankouluttajat. Tietoa tarvittaisiin toki kansainvälisilläkin foorumeilla, mutta johtuen suomalaisen opettajankoulutuksen erityislaatuisuudesta suhteessa muissa maissa toteutettuihin malleihin, olisi erityisen mielenkiintoista saada lisää tietoa suomalaisen ammatillisen opettajankoulutuksen tavoitteista, menetelmistä, tuloksista ja vaikuttavuudesta suhteessa yrittäjyyskasvatuksen tavoitteisiin.

Kirjoittaja Heikki Hannula väitteli kasvatustieteen alalla Tampereen yliopistossa 25.9.2015. Väitöskirja Yrittäjyyskasvatus ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa – Tapaustutkimus HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa on saatavilla Tampub-julkaisuarkistossa.

Kirjoittaja


KTM, KT, lehtori Heikki Hannula toimii opettajankouluttajana. Hän ollut mukana erilaisissa ammatillisen koulutuksen ja opettajankoulutuksen kehittämisprojekteissa ja toimii muun muassa Yrittäjyyskasvatuksen tutkimusseuran sihteerinä.

Viittausohje:
Hannula, H. (2018). Väitöslektio: Yrittäjyyskasvatus ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa. HAMK Unlimited Journal 17.1.2018. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/vaitoslektio-yrittajyyskasvatus-ammatillisen-opettajankoulutuksen-opetussuunnitelmassa

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Ammatillinen opettajakorkeakoulu »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  ammatillinen opettajankoulutus opetussuunnitelma toimintatutkimus yrittäjämäisyys yrittäjyyskasvatus yrittäjyyskasvatusosaaminen

Bookmark and Share




Previous Post
Uraohjauksen valmennusohjelma
Next Post
Kohti avointa tuotekehitystä – muutosta monella tasolla




You might also like




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Uraohjauksen valmennusohjelma
NOPSA-Nopea ammatillinen väylä työelämään -hankkeessa (ESR) (myöhemmin tekstissä NOPSA) työstetään uraohjauksen...