Kohti avointa tuotekehitystä – muutosta monella tasolla


Jokainen yritys toimii yksilöllisten, juuri sille ominaisten resurssien ja osaamisen varassa. Näiden avulla se on vuorovaikutuksessa toimintaympäristönsä muiden organisaatioiden kanssa. Tällaisia yrityskohtaisia ”resurssivarantoja” kuvataan yksittäisten yritysten innovaatioympäristöinä (Kolehmainen 2016, 412). Yksittäisen yrityksen innovaatioympäristö voidaan jakaa kolmeen tasoon (emt.):

1) Rakennetasolla on kyse niistä ulospäinkin näkyvistä puitteista, joissa yritys toimii; toimipaikkarakenne, toimitusketjut ja arvoverkostot, asiakkuudet, toiminnan mahdollistavat konkreettiset resurssit ja järjestelmät.

2) Organisaatiotasolla on kyse yrityksen verkostoista: miten vuorovaikutus ja yhteistyö yrityksen ja muiden organisaatioiden välisissä suhteissa tapahtuu. Vuorovaikutuksen laatua voi luonnehtia: se voi esimerkiksi olla etäistä ja toimia puhtaasti markkinoiden ehdoilla tai se voi olla syvällistä ja luottamuksellista verkostokumppaneiden välistä yhteistyötä.

3) Yksilötasolla on kyse ihmisistä, jotka yrityksessä toimivat; osaamisesta ja kehittymismahdollisuuksista. Lisäksi merkittäviä ovat henkilöstön jäsenten omat verkostot: niin satunnaiset seminaaritapaamiset kuin pitkät kollegiaaliset ystävyydet muodostavat osan yrityksen mahdollisuuksien maisemaa.

Toiveena yhteinen tuotekehitys

Tarkastellaan edellä esitetyn yksittäisen yrityksen innovaatioympäristön mallin kautta erästä todellisen elämän tapausta metalli- ja konepajateollisuudesta, joka tuli esiin hämäläisten pk-yritysten tarpeita koskevassa selvityksessä (Kentta 2016). Selvitys tehtiin HAMKissa pohjaksi Teräsrakentamisen huippuosaamiskeskittymän palveluiden suunnittelulle. Esimerkkiyritys tekee alihankintana osavalmistusta ja on yhteydessä sekä päämieheensä että suunnittelutoimistoon, jolle päämies on ulkoistanut tuotteen teknistä suunnittelua. Yrittäjän näkökulmasta tuote suunnitellaan ja aikataulutetaan liian kaukana alihankkijan vaikutuspiiristä. Tieto välittyy jälkijättöisesti ja yksisuuntaisesti, aiheutuu turhaa työtä ja menetettyjä mahdollisuuksia. Lopputulos voi näistä syistä olla huonompi ja kalliimpi kuin muuten voisi olla. Yrittäjällä on ajatuksia yhteisen tuotekehitysprosessin uudistamisesta:

…se, että pääsisimme aikaisemmin kiinni siihen, minkä tyyppisiä juttuja he (päämies) suunnittelee. Kun suunnittelijoilla on jo jotain työn alla, vasta silloin saamme tietoa.

Prosessin kehittämisellä saavutettavat hyödyt ovat yrittäjän mielessä kirkkaat:

…saataisiin valmiimpia tuotteita heti. Valmistusnäkökulma kehittyy. [—] Asiakas, tai se joka suunnittelee, ei välttämättä tunne omia tuotteitaan. Loppufunktion varmaan tietää, mutta työvaiheet ja muut… Siellä on paljon sellaista, mikä meidän näkökulmasta voitaisiin tehdä järkevämmin, nopeammin ja halvemmalla.

Yrittäjä näkee, että tuote voisi syntyä kaikkien kolmen osapuolen kannalta järkevämmin, nopeammin ja halvemmalla, jos yhteistyö osapuolten kesken alkaisi ajoissa ja olisi avoimempaa. Tuotekehitysvaiheen avaaminen usean osapuolen yhteiseksi jo aikaisemmassa vaiheessa vaatii kuitenkin nykyisten toimintatapojen muuttamista ja uusien opettelua. Lisäksi muutos toimintatavoissa säteilee varsinaisen tuotekehitysprosessin alueelta laajemmalle kunkin osapuolen toimintaan.

Tilannetta voidaan jäsentää tarkastelemalla sitä yksittäisen yrityksen innovaatioympäristön viitekehyksessä. Mitä muutoksia avoimempaan tuotekehitykseen siirtyminen tarkoittaa?

1) Rakennetasolla tuotekehitysprosessin avaaminen kolmen osapuolen kesken aiheuttaa muutoksia kaikkien kolmen toimitusketjun käytännöissä. Kunkin osapuolen olisi avattava omaa toimintaansa muille ja muutettava sitä, jotta tavoite tiiviimmässä vuorovaikutuksessa tapahtuvasta suunnittelusta, protovalmistuksesta ym. toteutuisi. Tämä vaatii myös hyvin käytännöllisiä uudistuksia, esim. tietojärjestelmissä ja sopimuksissa.

2) Organisaatiotasolla siirtyminen monen osapuolen yhteiseen tuotekehitystyöhön tarkoittaa roolien ja tämän myötä yhteistyön luonteen muuttumista. Osapuolten läheisyys lisääntyy ja aiemmin markkinaehtoiset suhteet liikkuvat verkostosuhteen suuntaan. Esim. päämies joutuu arvioimaan, kannattako sitoutua aiempaa tiiviimmin yhteen alihankkijaan ja tuotekehityskumppanuuteen tämän kanssa, vaikka aiempi toimintatapa olisi ollut kilpailutukseen painottuva. Nämä muutokset tulevat rakennetasolla (1.) näkyviksi, jos käytännössä aletaan toimia eri tavoin kuin ennen.

3) Yksilötasolla kolmen osapuolen kesken jaettu tuotekehitysprosessi tarkoittaa työyhteisön ulottumista yli organisaatiorajojen. Tämä tuottaa muutos- ja sopeutumistarpeita työn tekemisen tapoihin: on luotava yhteinen toimintakulttuuri ja pelisäännöt samalla kun on hoidettava varsinainen yhdessä tehtävä tuotekehitystyö.

Kolmeen tasoon avaaminen havainnollistaa tuotekehitysprosessin muuttamisen laajoja vaikutuksia. Muutoksen käynnistäminen, sen kaikkien ulottuvuuksien hahmottaminen ja hallinta on yksittäisen osapuolen kannalta vaivalloista. Toisaalta, jos tapausta tarkastellaan teknologiateollisuuteen vaikuttavien isojen kehityskulkujen valossa, nähdään että vaivannäkö olisi strategisesti viisasta. Tapauksessa näkyvät ruohonjuuritasolla ne haasteet, joita toimintojen ulkoistaminen ja teollisuuden siirtyminen palvelutalouteen ovat aiheuttaneet ja myös ne mahdollisuudet, joita open innovation -ajattelu ja digitalisaatio perinteiselle teollisuudelle tuovat.

Tuumasta toimeen?

Uskaltautuvatko yrittäjä ja tilanteen muut osapuolet siirtymään avoimemman tuotekehityksen toimintatapaan, vaikka se vaatii laajavaikutteisia ja ainakin aluksi työläitä muutoksia? Kolehmaisen (2016, 415) mukaan juuri tällaiset monen toimijan näkökulmissa yhtäaikaisesti tapahtuvat muutokset ovat se mekanismi, jolla yksittäisten yritysten innovaatioympäristöistä koostuvat paikalliset innovaatioympäristöt kehittyvät. Toimialojen käytäntöjen uudistuminen on siis useiden toimijoiden samanaikaisen, jatkuvasti muuttuvan toiminnan summa. Yksittäiset toimijat tekevät valintansa kuitenkin vain omista lähtökohdistaan ja siksi myös kokonaisuuden kehittämistä tulisi tarkastella yksittäisten toimijoiden näkökulmista: Voidaanko erottaa toimijoita yhteen sitovia intressejä? Voidaanko löytää taloudellis-toiminnallisia tekijöitä, jotka samanaikaisesti, mutta ehkä eri syistä vahvistavat toimijoita? (Kolehmainen 2016, 487). Avoimen tuotekehitysprosessin tapauksessa hyödyt koituvat kaikille osapuolille mutta niiden saavuttaminen edellyttää kaikilta omakohtaista toimintatapojen etsintää, kokeilua ja rakentamista oman innovaatioympäristön ulottuvuuksissa.

Voisi olla hyödyllistä, että toiminnan kehittämistä vauhdittaisi ja sparraisi ulkopuolinen, puolueeton toimija. Sen tehtäviin voisi kuulua osapuolten välisen luottamuksen ja rakentavan yhteistyön edellytysten luominen sekä toimintatapojen kehittämisessä ja mahdollisten konfliktien ratkomisessa apuna ja välittäjänä toimiminen. Myös konsultoiva tiedon- ja koulutustarpeiden täyttäminen voisi olla kehittäjäkumppanin tehtävä. Tällaiset toimet muistuttavat Kolehmaisen (2016, 488) mainitsemia fasilitointia ja informaatio-ohjausta, keinoja, joilla paikallisten innovaatioympäristöjen kehittymiseen voidaan vaikuttaa. Artikkelin esimerkissä ulkopuolinen puolueeton toimija voisi muodostua esim. HAMKin Teknologiaosaamisen yksikön ja Ammatillisen osaamisen tutkimusyksikön yhteistyöstä. Luonteva kotipesä tämän tyyppiselle kehittämistoiminnalle olisi puolestaan Hämeen alueen metalli- ja konepaja-alan toimijoiden yhteistyöfoorumi Teräsrakentamisen huippuosaamiskeskittymä.

Lähteet

Kentta, V. (2017). ”Miten voimme auttaa?” Selvitys pk-yritysten tarpeista – pohja-aineistoa Teräsrakentamisen huippuosaamiskeskittymän pk-yrityksille suunnatun tarjonnan muotoilulle. Hämeen ammattikorkeakoulu (julkaisematon selvitys).

Kolehmainen, J. (2016). Paikallinen innovaatioympäristö. Kohti alueellisen innovaatiotoiminnan ymmärtämistä. Tampere: Tampere University Press.

Kirjoittaja

Virve Kentta työskentelee koulutussuunnittelijana HAMKin tekniikan yksikön työelämäpalveluissa. Hän tuottaa täydennyskoulutuksia jo työssä olevien tarpeisiin sekä tilauskoulutuksia organisaatioille, jotka haluavat lisätä henkilöstönsä tai sidosryhmiensä osaamista. Lisäksi hän työskentelee työelämän kehittämisen hankkeissa.

Viittausohje:
Kentta, V. (2018). Kohti avointa tuotekehitystä – muutosta monella tasolla. HAMK Unlimited Professional 20.1.2018. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/kohti-avointa-tuotekehitysta

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä..

Täydennys- ja jatkokoulutus »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  innovaatioympäristö kehittäminen tuotekehitysprosessi

Bookmark and Share




Previous Post
Väitöslektio: Yrittäjyyskasvatus ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa
Next Post
Transforming pedagogy in Higher Education




You might also like




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Väitöslektio: Yrittäjyyskasvatus ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelmassa
Yrittäjyyskasvatus on yhdyssana, jonka ensimmäinen käsite, yrittäjyys, viittaa ainakin toimeliaisuuteen, aloitteellisuuteen,...