Kansanopistot ja minäpystyvyyden tukeminen

Tässä artikkelissa tarkastelemme korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden minäpystyvyyden tukemista kansanopistokontekstissa. Arvioimme myös kohderyhmän mahdollisuuksia valmentautua kansanopistokoulutuksen aikana suomalaisiin korkeakouluopintoihin. Minäpystyvyyden käsitteen tarkastelu pohjautuu Anne Partasen väitöskirjaan “Kyllä minä tästä selviän” (2011) sekä hänen Jyväskylän kristillisessä opistossa pitämäänsä luentoon (2017).

Johdanto

Maahan muuttaneiden opiskelijoiden osuus kansanopistokoulutuksissa on kasvanut viime vuosina. Maahanmuuttajataustaisille nuorille ja aikuisille suunnattu koulutustarjonta on laaja ja monipuolinen. Syyslukukaudella 2016 kansanopistojen vapaan sivistystyön opinnoissa opiskeli päätoimisesti 6384 opiskelijaa, joista 1513 oli maahan muuttaneita, ja vuotta myöhemmin osuus oli kasvanut 1810:een (Suomen kansanopistoyhdistys n.d.).

Kansanopistoissa yhdistyvät opiskelu, asuminen ja vapaa-aika. Maahan muuttaneet opiskelijat voivat olla integroituneina suomalaisiin ammatillisiin koulutusohjelmiin, kotoutumiskoulutuksiin tai vapaan sivistystyön koulutuksiin, ns. kansanopistolinjoihin. Kansanopistot tarjoavat mahdollisuuden myös kodinomaiseen asumiseen opistokampuksella, jolloin kielen oppiminen kytkeytyy luontevasti myös arkielämään ja vapaa-aikaan.

Kansanopistoissa opiskelevien maahan muuttaneiden minäpystyvyyden tukemisen arvioimiseksi teimme kyselyn kansanopistojen opettajille ja ohjaajille yhteistyössä Suomen Kansanopistoyhdistyksen kanssa. Selvitimme minäpystyvyyden tukemista myös Jyväskylän kristillisen opiston opiskelijoista kootun pilottiryhmän avulla. Korkeakouluopintoihin siirtymistä tarkastelimme yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa.

Minäpystyvyys käsitteenä

Motivaatiota ja oppimista käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että yksilön käsitykset omasta pystyvyydestä vaikuttavat hyvin paljon opiskelijan toimintaan ja sen lopputulokseen, jopa enemmän kuin oppilaan todelliset kyvyt ja taidot (Partanen 2011, 19–23). Minäpystyvyys (self-efficacy) on osa Albert Banduran (1977) kehittämää sosiokognitiivista teoriaa. Suomenkielisessä kirjallisuudessa self-efficacy käännetään kolmella eri tavalla: minäpystyvyys, itsepystyvyys ja itsetehokkuus. Käytämme tässä artikkelissa termiä minäpystyvyys.

Minäpystyvyys on eräänlainen lajitelma uskomuksia, joita henkilöllä on omista kyvyistään, kiinnostuksistaan, motivaatiostaan, kognitiivisista taidoistaan ja itsesäätelytaidoistaan. Näiden uskomusten on todettu vaikuttavan muun muassa motivaatiotasoon, tunteisiin ja toimintaan enemmän kuin sen, mikä objektiivisesti ottaen on totta. Toisin sanoen, kun uskoo vahvasti omiin kykyihinsä, on mahdollista saavuttaa enemmän, kuin jos arvioisi realistisesti kykyään suoriutua jostakin tehtävästä. (Rapo 2012.)

Siirtyminen uuteen koulutuskulttuuriin ja yhteiskuntaan, kielelliset haasteet ja oman koulutustaustan hyödyntäminen uudessa tilanteessa tarvitsevat käsityksemme mukaan tukea, jotta opiskelijoiden ajatukset omasta osaamisestaan ja sen kehittämisestä edistäisivät henkilökohtaisen urapolun rakentamista. Aiemmin hankittu koulutus ja asema koetaan vahvuutena, mutta samalla havaitaan oma riittämättömyys uudessa kontekstissa.

Koulutuksellisen minäpystyvyyden osatekijät jaotellaan vaatimattomiin, voimistuviin ja vahvoihin sen mukaan, miten paljon ne edistävät kouluttautumista. Merkittävillä toisilla tarkoitetaan ulkoapäin tulevaa arvostusta ja kannustusta, esimerkiksi opettajien ja ohjaajien sekä vertaisoppijoiden tukea. (Partanen 2017.)

Vaatimattomista kasvattavista ja ei-kasvattavista, merkittävistä koulutuskokemuksista on tärkeää tarkastella mm. syntymäkodin odotuksia, ulkopuolisuuden kokemuksia ja oppijan valmiuksia suunnitella koulutusratkaisuja. Vaatimaton käsitys itsestä oppijana ilmenee usein haasteena jaksaa koulutuksessa. Voimistavia osatekijöitä ovat puolestaan kokemukset tiedollisen kapasiteetin ja akateemisen kompetenssin riittävyydestä sekä osallisuus heterogeenisessa opiskeluympäristössä. Voimistuva käsitys itsestä oppijana ilmenee periksiantamattomuutena ja koulutuspäämääriin sitoutumisena.

Vahvoja koulutuksellisen minäpystyvyyden tuntomerkkejä ovat onnistuneet opiskelukokemukset, opiskelijan roolin vahvistuminen ja elämänlaajuisen opiskeluasenteen muodostuminen. Vahva käsitys itsestä oppijana ilmenee itsensä kehittämisen haluna, uusien haasteiden kohtaamisena sekä ajan tasalla pysymisen tavoitteluna. Tällöin opiskelija menestyy erilaisissa opiskelijaryhmissä ja voi toimia roolimallina toisille opiskelijoille.

Aikuisopiskelijan ohjausprosessissa minäpystyvyyden vahvistamisen merkitys on suuri. Prosessi sisältää relevanttien lähitavoitteiden asettamista, koulutuskokemusten luonteen arviointia ja psykologisten esteiden tunnistamista. Lisäksi on tärkeää tukea suoritusitsetuntoa ja kehittää itsesäätelytaitoja sekä myönteisiä odotuksia ja opiskeluasenteita. Tavoitteena on myös tiedostaa ja vahvistaa myönteisiä pystyvyyttä ja kouluttautumista koskevia uskomuksia.

Kansanopistotoimijoiden käsityksiä korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden minäpystyvyyden tukemisesta

Selvitimme Urareitti-hankkeessa kansanopistojen opettajien ajatuksia siitä, miten kansanopistot tukevat korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden minäpystyvyyttä. Lähetimme kyselyn kaikkiin Suomen kansanopistoihin (76). Selvitys toteutettiin Webrobol-kyselynä, ja saimme siihen 18 vastausta. Vastaukset pyydettiin kouluarvosana-asteikolla (4–10).

Kyselyyn vastanneissa kansanopistoissa korkeasti koulutetut maahan muuttaneet ovat yleensä integroituneina muihin opiskelijaryhmiin, sillä useissa opistoissa on varsin vähän maahan muuttaneita opiskelijoita. Opetusta henkilökohtaistettiin tehtävien, S2-opetuksen ja ohjauksen avulla. Vain muutamassa opistossa korkeasti koulutetuille maahan muuttaneille on perustettu omat ryhmät. Näissä ryhmissä kielen opetus oli muita maahanmuuttajaryhmiä tavoitteellisempaa ja akateemisiin taitoihin tähtäävää. Osa vastaajista koki ongelmallisena korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden integroitumisen ns. sekaryhmiin.

Avoimissa vastauksissa kuvattiin korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden asemaa kansanopistoissa mm. seuraavasti:

Akateemiset maahanmuuttajat toisaalta kärsivät luku-, kirjoitus- ja laskutaidottomien opiskelijatovereidensa kanssa. Toisaalta, akateemisilla maahanmuuttajilla on usein tietoa ja ymmärrystä, minkä vuoksi he suhtautuvat asiallisesti heikompiin opiskelijoihin. Opettajalle akateemiset maahanmuuttajat ovat “pelastus”, koska heillä on opiskelutaitoja ja luokasta löytyy edes muutama, joka ymmärtää, miksi jotakin asiaa opiskellaan…

Kansanopistojen tarjoama opintopolku sopii erityisen hyvin akateemisille maahanmuuttajille, koska opetus tapahtuu pienissä ryhmissä, opiskelija saa sekä henkilökohtaista että ryhmässä tapahtuvaa ohjausta. Kansanopistoissa on yleensä vahvaa yhteisöllisyyttä ja maahanmuuttajaopiskelijat integroituvat osaksi yhteisöä. Myös ryhmän tuki on vahvaa.

Tekemämme selvityksen mukaan korkeasti koulutetut maahan muuttaneet ohjautuvat kansanopistoihin ystävien ja TE-toimiston kautta. Maahan muuttaneiden ohjauksen ja kotouttamisen tueksi opistot ovat verkostoituneet muiden alueen koulutuksen järjestäjien ja alueella maahan muuttaneiden parissa työtä tekevien kanssa. Esimerkiksi erilaiset monikulttuurisuuteen liittyvät hankeverkostot tukevat kansanopistoissa tapahtuvaa ohjausta. Verkostoyhteistyön kehittämiskohteeksi kyselyssä nousi kansanopistojen ja työelämän yhteistyön tiivistäminen. Tällä yhteistyöllä voitaisiin tukea korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden ammatillista kehittymistä ja työllistymistä.

Tukea arkielämän taitoihin ja suomen kielen oppimiseen

Kansanopistot tukevat selvityksemme perusteella korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden minäpystyvyyttä parhaiten arkielämän taidoissa, sopeuttamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan, suoritusitsetunnon kehittämisessä ja merkityksellisten lähitavoitteiden löytämisessä.

Maahan muuttaneiden ystävyyssuhteiden luomista kantaväestöön pystyttiin kansanopisto-opintojen aikana tukemaan vähiten. Kansanopistopedagogiikkaan vahvasti liittyvää yhteisöllisyyttä voisi varmasti hyödyntää nykyistä tehokkaammin maahan muuttaneiden opiskelijoiden integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan ja kohderyhmän minäpystyvyyden tukemisessa.

Taulukko 1. Kansanopistojen itsearvio korkeasti koulutetuille maahan muuttaneille tarjottavasta tuesta (kouluarvosana asteikolla 4–10).

	KESKIARVO
sopeutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan	8,26
arkielämän taidoissa	8,26
suoritusitsetunnon kehittämisessä (opiskelijan luottamusta omiin kykyihinsä, osaamiseensa ja selviytymiseensä)	8,23
merkityksellisten lähitavoitteiden löytymisessä	8,22
sopeutumisessa suomalaiseen työelämään	8
asioinnissa viranomaisten kanssa (esim. KELA ja TE-keskus)	7,95
harrastusten hankkimisessa	7,47
hakeutumisessa vaativimpiin työtehtäviin	7,26
ystävyyssuhteiden luomisessa kantaväestöön	7,21

Kohderyhmän suomen kielen taito ja vuorovaikutustaidot kehittyivät kansanopistotoimijoiden mielestä kansanopistovuoden aikana eniten. Vähiten kansanopisto-opiskelun aikana pystyttiin kehittämään akateemisia opiskelutaitoja. Korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden integrointi kansanopistojen muihin maahan muuttaneiden ryhmiin tuo osaltaan haasteita akateemisten opiskelutaitojen opettamiseen.

Akateemisten taitojen kehittämiseen suomen kielellä on suuri tarve. Kielitaito englannin kielellä ei riitä Suomessa opiskeluun, saati sitten työskentelyyn. Kansanopistot voisivat järjestää korkeakouluihin valmentavaa koulutusta juuri akateemisille aloille suuntaaville korkeakoulutetuille maahanmuuttajille yhteistyössä korkeakoulujen kanssa.

Taulukko 2. Kansanopistojen itsearvio korkeasti koulutetuille maahan muuttajille tarjottavasta tuesta/ohjauksesta/opetuksesta (kouluarvosana asteikolla 4–10).

	KESKIARVO
suomen kielen oppimista	9
palautetta oppimisesta	8,79
vuorovaikutustaitoja	8,74
onnistumisen kokemuksia /kannustusta	8,47
jatko-opiskelupaikan löytymistä	8,37
urasuunnittelua	8
akateemisia opiskelutaitoja	7,89
unelmointia (esim. unelmakarttatyöskentely)	7,32

Opettajat ja yhteisöllisyys motivoinnin lähteenä

Opettamisen ja ohjaamisen näkökulmasta motivoinnilla on vahva merkitys oppimistuloksiin. Tekemässämme selvityksessä kysyttiin, kuka tai mikä motivoi kansanopistossa korkeasti koulutettuja opiskelijoita. Eniten motivoitumista edistivät opettajat ja toiset maahan muuttaneet opiskelijat. Myös kansanopistojen yhteisöllisyyden (juhlat, tapahtumat, opiskelijakunta) merkitys nähtiin tärkeänä motivoitumisen lähteenä. Motivointia voitaisiin kansanopistoissa lisätä kantaväestöä edustavien opiskelijoiden ja asuntolatoiminnan avulla.

Taulukko 3. Arvioi (kouluarvosana asteikolla 4–10), mitkä seikat kansanopistossanne vaikuttavat korkeasti koulutetun maahan muuttaneen opiskelumotivaatioon.

	KESKIARVO
opettajat	8,95
kansanopiston toimintaan osallistuminen (opiskelijakunta, tapahtumat, juhlat)	8,42
muiden maahan muuttaneiden onnistuminen	8,26
muun henkilökunta	7,83
kantaväestöä edustavavat opiskelijat	7,67
asuntolatoiminta	7,29

Silta urareitille – opiskelijoiden kokemuksia minäpystyvyyden tukemisesta

Urareitti-hankkeen aikana selvitimme myös Jyväskylän kristillisen opiston korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden käsityksiä minäpystyvyyden tukemisesta. Tekemämme kysely sisälsi 18 minäpystyvyyden vahvistamiseen liittyvää osa-aluetta, joita arvioitiin asteikolla 1–6. Kyselyyn osallistui 15 opiskelijaa.

Eniten opiskelijat arvostivat kansanopiston opiskeluympäristön turvallisuutta (6/6). Merkityksellistä oli myös opettajilta saatu kannustus ja arvostus (5,4/6). Minäpystyvyyttä tuettiin myös tutustuttamalla opiskelijoita suomalaiseen kulttuuriin ja tapoihin (5,25/6) ja ottamalla huomioon aiempi koulutus opintojen henkilökohtaistamisessa (5,08/6).

Nivelvaihe kotoutumiskoulutuksesta korkeakouluopiskeluun koettiin haasteellisena. Suomen kielen opiskelua pidettiin yleisesti tärkeimpänä oppimissisältönä, sillä suurin osa korkeakoulujen koulutustarjonnasta on suomenkielistä. Myös englannin kielen taitoa pidettiin tärkeänä. Jatko-opintoihin siirtymiseen toivottiin enemmän ohjausta.

Haluan jatkaa korkea-asteen opintoihin, mutta en voi määrittää ammatti… Haluan opiskella tietojenkäsittelyoppi. Haluan opiskella englanti intensiivisesti noin 6 kk.

I need help with my future studies, I want to know where should I go for my next studies. I already studied before now I want to convert my diploma to Finland diploma and study the subjects which I didn’t study but I don’t know where to go and what to do.

Korkeakouluopintojen suorittaminen suomalaisissa koulutusohjelmissa vaatii riittävää suomen kielen taitoa sekä englannin kielen ja opiskelutaitojen hallintaa. Kotoutumiskoulutuksen aikana tavoitellaan yleisen kielitutkinnon taitotasoa 3, mutta korkeakouluopintojen aloittaminen edellyttää yleisen kielitutkinnon taitotasoa 4. Lisäksi korkeakouluissa edellytetään mm. tietotekniikan ja digitaalisten opiskelutaitojen hallintaa. Oppimisympäristöt ja -tavat eroavat eri kulttuurien välillä, ja valmiudet siirtyä suomalaisiin opiskelu- ja työelämäympäristöihin edellyttävät niihin perehtymistä ennen varsinaisia korkeakouluopintoja tai työelämään siirtymistä.

Hankkeen aikana pohdittiin mahdollisuuksia järjestää kansanopistoissa erilaisiin korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta. Valmentavassa koulutuksessa opiskelija voisi kehittää kielitaitoaan sekä korkeakoulussa tarvittavia opiskelutaitoja.

Lopuksi

Selvitykseen osallistunut Jyväskylän kristillisen opiston korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden ryhmä tutustui opintojensa aikana Jyväskylän ammattikorkeakoulun oppimisympäristöihin sekä koulutustarjontaan ja sai henkilökohtaista ja ryhmäohjausta ammattikorkeakoulun opinto-ohjaajilta jo kansanopisto-opintojen aikana. Osa opiskelijoista siirtyi joustavasti suorittamaan avoimen korkeakoulun opintoja kansanopistokoulutuksen rinnalla.

Johtopäätöksenä kielitaitovaatimuksesta voimme todeta, että menestyäkseen korkeakouluopinnoissa opiskelijalla tulee olla korkeakouluun siirtymisen aloitusvaiheessa yleisen kielitutkinnon tason 4 suomen kielen taito. Kansanopistoissa suomen kielen opiskelu on monitasoista, ja kielitaito kehittyy formaalien opintojen lisäksi suomenkielisten opiskelijoiden kanssa mm. yhteisöllisissä tapahtumissa ja asuntolassa. Yhteisöllinen ja kohderyhmän turvalliseksi kokema kansanopistoympäristö voi tarjota tärkeän koulutuksellisen minäpystyvyyden tuen urareitillä korkeakouluopintoihin.

Näemme tärkeänä, että korkeakoulut tiivistäisivät yhteistyötä vapaan sivistystyön oppilaitosten kanssa joustavien opintopolkujen rakentamiseksi. Toisaalta olisi tärkeää, että kansanopistojen koulutustarjontaan kehitettäisiin erityisesti korkeasti koulutetuille maahan muuttaneille kohdennettuja koulutuksia, joissa opintoja voisi suorittaa sivutoimisesti esimerkiksi työn ohessa tai muunlaiseen elämäntilanteeseen sopivalla tavalla.

Myös hallitus on asettanut tavoitteeksi, että maahanmuuttajien koulutukseen ja työelämään siirtymistä nopeutetaan kotoutumiskoulutuksen ja sitä seuraavien koulutusten raja-aitoja madaltamalla. Vuonna 2018 voimaan tulleen vapaan sivistystyön lain mukaan vapaan sivistystyön koulutuksista ei peritä koulutusmaksuja, mikäli opinnot sisältyvät kotoutumissuunnitelmaan. Tämä lakiuudistus laajentaa maahan muuttaneiden koulutusmahdollisuuksia kansanopistoissa, mutta rajaa korkeasti koulutetut maahan muuttaneet kokonaan rahoituksen ulkopuolelle, mikäli kohderyhmän kototutumisaika on päättynyt. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017.)

Kansanopistoilta edellytetään aktiivista verkostoitumista esimerkiksi kuntien, TE-toimistojen ja vastuukorkeakoulujen kanssa, jotta korkeasti koulutetut maahan muuttaneet ohjautuisivat jo kotoutumisajan alkuvaiheessa kansanopistojen monipuolisiin oppimisympäristöihin ja kehittämään akateemisia opiskeluvalmiuksiaan.

Artikkeli on tuotettu ESR-rahoitteisessa ”Urareitti – korkeasti koulutetun maahan muuttaneen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen viitekehys -hankkeessa”. Rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen päätoteuttaja on Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK ja osatoteuttajat ovat Centria-ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän kristillinen opisto, Lapin ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sedu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2015–30.9.2018.