Työn opinnollistamisen malli sosiaalialan lisäkoulutuksessa Oulun ammattikorkeakoulussa

Kokeilimme UOMA-hankkeen Oamkin toteutuksessa uudenlaista työn opinnollistamiseen perustuvaa koulutusmallia. Työn opinnollistamisessa on perinteisesti kolme osapuolta, opiskelija, oppilaitoksen ohjaava opettaja ja työpaikan ohjaaja. Lisäsimme siihen uuden palasen, suomen kielen. Suomen kieli on erittäin tärkeä osa, kun opiskelijoina ovat maahanmuuttajataustaiset henkilöt. Kun työtä ja opintoja yhdistetään, tarvitaan siihen monitahoista ja säännöllistä ohjausta. Tässä artikkelissa esittelemme Oamkissa syntynyttä uutta työn opinnollistamisen ja ohjauksen integrointimallia.

Sosiaalialan lisäkoulutuksen kehittämisen ja työn opinnollistamisen taustoja

Suomalaisen sosiaalialan ja suomen kielen lisäkoulutus on uusi 15 opintopisteen opintokokonaisuus, joka on kehitetty valtakunnallisessa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamassa hankkeessa UOMA – uraa ja osaamista korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille (S21495 UOMA-hanke). Hankkeen tavoite on toteuttaa lisäkoulutus, joka edistää maahanmuuttajan pääsyä sosiaalialan ammattiin ja työelämään. Tässä artikkelissa kuvaamme lisäkoulutuksen toteutusta Oulun ammattikorkeakoulussa (Oamk), jossa sosiaalialan työtä opinnollistetaan ja opintoja yhdistetään.

Maahanmuuttajat tarvitsevat tukea sopeutuakseen suomalaisille työmarkkinoille ja osatakseen tarjota työvoimaansa työnantajille. Osalla Suomeen saapuvista maahanmuuttajista on jo ennestään korkeakoulututkinto. (Kosonen ym., 2019, s. 3) Luvanvaraisen ammattitutkinnon ulkomailla suorittanut voi hakea ehdollista tunnustamispäätöstä, jossa ehtona voidaan vaatia joko sopeutumisaikaa tai kelpoisuuskoetta. Ehtojen tulee toteutua ennen varsinaisen myönteisen päätöksen saamista. (Valvira, 2020) Kelpoisuuskokeessa on usein ollut sisältöalueina Suomen sosiaali- ja terveysjärjestelmä, sosiaalilainsäädäntö ja sosiaalipalvelut. Näihin sisältöalueisiin perehtyminen ei ole mahdollista ulkomailla suoritetuissa koulutuksissa, joten lainsäädäntöön ja palvelujärjestelmään tutustuminen on välttämätöntä sijoittaa kelpoisuuskokeeseen. (Helminen, 2019, s. 54)

UOMA-hankkeessa kehitettävä sosiaalialan lisäkoulutus voi edistää tunnustamispäätöksen saamista. Lisäkoulutuksessa alan käsitteistön, lainsäädännön ja palvelujärjestelmän tuntemus laajenee ja samalla suomen kielen taito kehittyy. UOMA-hankkeen lisäkoulutukset ovat muotoutuneet Urareitti-hankkeen luomista koulutusmalleista, joissa pohjana on Suomalaisen työelämäosaajan korkeakouludiplomi. (Ks. Alila, Hiitelä, Kolu & Mäntysaari, 2018) Toinen hanke, jonka tuotoksia hyödynnetään UOMA:ssa ja jossa Oulun ammattikorkeakoulu oli mukana, on Verkkovirta – Työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä (2015–2017). Siinä kehitettiin uusia toimintamalleja, joista saadut opiskelijan työn opinnollistamisen ohjeet jalostuvat nyt toteutettavaan sosiaalialan lisäkoulutukseen sopiviksi. (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, n.d.)

Työn opinnollistaminen tarkoittaa ammattikorkeakouluopintojen aikaisen työssäkäynnin tuottaman ja työtä tekemällä hankittavan osaamisen tunnistamista, arvioimista ja tunnustamista opintopisteiksi. Työn opinnollistaminen on vaihtoehtoinen tapa opiskella ja se keskittyy reaaliaikaiseen osaamisen näkyväksi tekemiseen. Kyse ei siis ole aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta. Työn opinnollistamisen päätavoitteena on koulutuksen ja työn tekemisen saumaton yhdistäminen ajallisesti. Opinnollistaminen pohjautuu lähtökohtaan, jossa työtä tekemällä kehitytään monitasoisesti. Käytännön työssä esiin tulevat, tiedostettavat ja työtä ohjaavat teoriat yhdistyvät koulutuksen antamaan tietopohjaan. Opiskelijan taidot ja asenteet integroituvat työhön. (Kotila & Mäki, 2015, s. 136)

Parhaimmillaan työssä hankitun osaamisen arviointi on työpaikan edustajan ja opettajan antamaa arviointia ja palautetta sekä opiskelijan omaa itsearviointia. Arviointi tukee opiskelijan ammatillista kehittymistä vastavuoroisen arviointitiedon ja palautteen avulla. Työn opinnollistaminen haastaa niin opiskelijat, ohjaavat opettajat kuin työelämän edustajat. Opiskelijalta se edellyttää opintokokonaisuuksien osaamistavoitteiden ymmärtämistä ja sisäistämistä. Opiskelija tarvitsee kykyä sanallistaa ja kuvata työn tekemisensä sekä opitut taidot. (Kotila & Mäki, 2015, s. 141)

Vanhanen-Nuutisen, Saaren, Kotilan, Mäen ja Syrjäsen (2018, s. 9) mukaan noin puolet ammattikorkeakouluopiskelijoista käy töissä opintojen aikana. Työn ja opiskelun synergia parantaa opiskelijan oppimista ja motivaatiota sekä lisää työssä opitun soveltamisen tuomia etuja. Keskeistä ohjauksessa ja oppimisessa on edistää teorian ja käytännön vuoropuhelua ja siten osaamisen syntymistä. Vuorovaikutuksessa tarvitaan autenttisia työn foorumeita korkeakouluopiskelun rinnalle. Hyvät työelämäkäytännöt opiskelijan ohjauksessa vähentävät opiskelijoiden työssäkäynnissä koettua stressiä ja lisäävät opiskelijan tyytyväisyyttä opintojensa etenemiseen sekä omaan oppimiseen. (Vanhanen-Nuutinen ym., 2018, ss. 9, 14, 25)

Ammattiaineiden ja kieltenopetuksen integrointi ammattikorkeakoulussa on jo laajasti käytössä ja se on lisääntynyt mm. tiimiopettajuuden myötä, vaikkakin työelämäyhteyksiä tarvitaan lisää (Kostiainen, 2003, ss. 184–211; Kammonen, 2012; Rajander, 2015). Kielen oppimisen integrointia sisällön oppimiseen voidaan tehdä monella eri tavoin (Content and Language Integrated Learning, ks. Coyle, Hood & Marsh, 2010; Cenoz, Genesee & Gorter, 2014). Oamkin toteutuksessa integrointi tapahtuu monella tasolla. Kielen oppiminen integroidaan sosiaalialan sisältöihin jo suunnitteluvaiheessa. Lisäksi kielen oppiminen integroidaan työn opinnollistamiseen, mikä tuo hankkeelle erityistä uutuusarvoa.
Lähtökohtana kielen integroinnille on kokonaisvaltainen oppiminen, mikä pohjautuu teorioihin oppimisesta kokemusten kautta sekä siihen, että oppiminen on kontekstisidonnaista. (Experiental Learning, ks. Kolb, 2015; Miettinen, 2010; Learning by developing, ks. Raij, 2007) Myös eri hankkeiden ja tuloksia on toteutuksessa hyödynnetty. Suomi toisena kielenä integrointia ja yhteisopettajuutta on kehitetty Valmentavasta valmiiksi, Urareitti- ja SOTE-silta -hankkeissa (Stenberg, Hirard, Autero & Korpela, 2019; Hirard & Eskola-Kronqvist, 2018; Sairanen & Takaeilola, 2018; Rajala, Hakala & Kuparinen, 2017; Hirard & Takaeilola, 2017; Rajala & Takaeilola, 2017; Hirard). SIMHE polku -hankkeessa kokeiltiin integrointia ammattialan opintoihin ohjauksella (Juvonen & Kukkohovi, tulossa).

Sosiaalialan ja suomen kielen lisäkoulutuksen rakenne, sisällöt ja oppimisympäristö

UOMA-hankkeessa lisäkoulutuksen rakenne ja sisällöt suunniteltiin mukana olleiden ammattikorkeakoulujen sosiaalialan ja suomen kielen asiantuntijoiden yhteistyönä. Opintokokonaisuudessa on kolme opintojaksoa (ks. kuvio 1), jotka sisältävät sosiaalialan käsitteistöä ja lainsäädäntöä sekä tietoa Suomen palvelujärjestelmästä. Jokaisessa opintojaksossa on suomen kielen oppiminen integroitu sosiaalialan tehtäviin. Tehtävät ja materiaalit tukevat opiskelijan ammatillista osaamista. Sisältöjä ovat sosiaalialan kompetenssit, hyvinvoinnin ja osallisuuden peruskäsitteet, yleis- ja erityislainsäädäntö, palvelujärjestelmän rakenteet, palvelutarpeen arviointi ja palveluiden kehittäminen (sosiaalialan opintokokonaisuuksista, ks. Helminen, 2019, s. 74–76).

Kuvion 1 integrointimalli kuvaa, miten työn opinnollistamisen kokonaisuus oppimisympäristöineen muotoutuu. Kuviossa 1 sisäympyrä kuvaa oppilaitoksen oppimisympäristöä ja sen ympärillä suurempi kehäalue sosiaalialan työympäristöä. Niin koulutus kuin suomen kielen oppiminen yhdistyvät työssäoppimisessa. Keskellä sisäympyrää on lisäkoulutuksen opintopolku ja rakenne. Uloimmat kehät kuvaavat opintoihin hakeutumista.

Sisältöjä kehitettäessä keskusteltiin siitä, millaiset opinnot on koettu tarpeellisiksi erityisesti maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden näkökulmasta, joille sosiaalialan ammattitermit, palvelujärjestelmätietous ja laaja lainsäädäntö ovat haastavia. Tämän pohjalta sisällöt valittiin sosiaalialan opetussuunnitelmista ja koulutuksen rakenne sekä tavoitteet saivat muotonsa. Kokonaisuus sai yhteisesti päätetyn rakenteen ja nimen Suomalaisen sosiaalialan ja suomen kielen lisäkoulutus ja laajuuden 15 opintopistettä.

Samaan aikaan suomen kielen asiantuntijat täydensivät sisältöjä ja tavoitteita suomen kielen oppimisen osalta linkittäen ja upottaen ne koulutuskokonaisuuden rakenteisiin. Suomen kielen oppiminen integrointiin suoraan sosiaalialan opintojen sisältöihin, tehtäviin ja harjoituksiin. Suomen kieltä ei siis opeteta irrallisena, vaan suomen kielen harjoitukset ja tuki auttavat opiskelijaa suoraan ammatillisten tehtävien suorittamisessa ja opiskelijat kehittävät suomen kieltään ammattialan tehtävien kautta suoraan työelämän tarpeisiin.

Osaamistavoitteisiin kuuluu, että opiskelija saa tietoa sosionomin työstä ja asiakastyötä säätelevästä lainsäädännöstä. Suomen kielen osaamistavoitteet liittyvät esimerkiksi ammattikielen käyttämiseen työyhteisön jäsenenä. Kaikissa kolmessa opintojaksossa on kaksi tehtävää, jotka tukevat osaamistavoitteisiin pääsemistä. Tehtävinä on esimerkiksi sosiaalialan asiantuntijahaastattelu ja perehtyminen sosionomin ydinosaamiseen. Jokaisessa opintojaksossa on myös oma teoriaosuus. Haastavimmat tehtävät ovat lainsäädäntöön ja palvelujärjestelmän kehittämiseen liittyvät tehtävät.

Työn opinnollistamisessa ohjaus nousee tärkeään asemaan. Tehokkaan ohjauksen myötä opiskelija saa nopeasti palautetta ja voi täydentää suoritustaan, jos tehtävälle asetetut tavoitteet eivät täyty. Jokaista tehtävää saa täydentää niin usein, että siitä saa hyväksytyn arvosanan. Näin opiskelussa toteutetaan kokemuksellisen ja prosessioppimisen periaatteita (Kolb, 2015; Miettinen, 2010). Oppimistehtävien tavoite on, että teoriaa reflektoidaan käytännön työssä ja samalla teoreettinen ymmärrys syvenee.

Tehtävien ohjeita muokattiin, kun saatiin opiskelijoilta käyttäjäkokemuksia. Suomen kielen asiantuntijoiden näkemystä hyödynnettiin kirjallisten ohjeiden selkokielistämiseen. Selkokielisyyden käyttäminen on taito, jota tulee kehittää oppilaitoksissa ja se tukee ketä tahansa opiskelijaa. Selkokielinen vuorovaikutus tarkoittaa puheen ja tekstien rakenteen, sanaston ja sisällön muokkaamista niin, että vastaanottajan on helppo niitä ymmärtää (Kartio, 2015, s. 8). Tämä on tärkeä taito myös tehtävänannoissa ja ohjeita kerrottaessa.

Osaamisensa kehittymisen opiskelija osoittaa yksi osaamistavoite kerrallaan. Jokaiseen opintojaksoon on laadittu tarkat arviointikriteerit, joten arviointikeskustelu on helppo toteuttaa. Arviointikriteereihin kuuluu, että opiskelija osaa kertoa käytännön esimerkkejä ja käsitellä asiakastyön haasteita eettisestä näkökulmasta, hän osaa kertoa tehtäviin liittyvästä lainsäädännöstä sekä pohtia myös sosiaalipalveluiden kehittämistä. Arviointikeskustelu käydään sosiaalialan asiantuntijan ja työelämän edustajan kanssa. Mukana voi olla myös suomen kielen asiantuntija.

Oamkin työn opinnollistamisen toteutus opiskelijan polkuna

Oamkin sosiaalialan lisäkoulutuksen toteutuksen kuvaamme prosessina opiskelijan opintopolun mukaisesti, mikä näkyy alla olevassa kuviossa 2 opiskelijan opintopolkuprosessi. Polku koostuu kolmesta eri osiosta: alkutoimista, opintojen toteutusvaiheesta ja jatkuvasta ohjausprosessista.

Yllä olevassa kuviossa 2 polku lisäkoulutukseen alkaa hakuprosessilla. Lisäkoulutusta markkinoitiin jatkuvalla opiskelijahaulla ja opiskelijavalinnassa korostimme aikaisemmin hankittua korkeakoulutusta, sosiaalialan opintoja ja sosiaalialan työkokemusta. Jatkuva haku toi joustavuutta opiskelijan opintojen aloittamiseen.

Opiskelijat aloittivat opinnot omaan tahtiinsa yhteistyössä työpaikan kanssa sovitulla tavalla. Aiemmin hankittu osaaminen, opiskelijan tavoitteet ja sosiaalialan työkokemus merkitsivät jokaiselle hakijalle erilaista opintopolkua. Kaikille yhteistä oli se, että opiskelijat saivat tehdä opintoja ja samalla olla sosiaalialan työssä tai harjoittelussa.

Alkuohjauksen aikana kartoitettiin haastatellen hakijan taustoja ja osaamisen tarpeita. Alkuohjauksessa tehtiin toteutuksen henkilökohtainen suunnitelma, ohjattiin sähköisen oppimisympäristön käyttöön sekä esiteltiin opintokokonaisuus. Alkuohjauksen vaiheessa etsittiin opiskelijan tavoitteisiin sopiva harjoittelupaikka, jos sitä ei vielä ollut. UOMA-hanke sai kentällä positiivisen vastaanoton ja harjoittelupaikat löytyivät nopeasti. Tätä edistivät myös hankkeen markkinointi ja tutut maahanmuuttajaverkostot.

Opiskelijan alkuohjauksessa olivat mukana sekä sosiaalialan että suomen kielen asiantuntija. Hakijoille kerrottiin, mitä työn opinnollistaminen tarkoittaa käytännössä. Samalla keskustelussa kartoitettiin opiskelijan suomen kieltä, motivaatiota ja mielenkiinnon kohteita sosiaalialan työ- ja toimintaympäristöstä.

Kuvion 2 toinen sarake kuvaa opiskeluvaihetta. Koulutuksen pääsisällöt ovat sosiaalialan perusteet, lainsäädäntö ja palvelujärjestelmä, johon suomen kieli on integroitu. Opiskelijan opinnot etenivät yksilöohjauksessa ja tiimiohjauksessa.

Opiskelija tekee tehtävien yhteydessä suomen kielen harjoituksia, jotka pohjautuvat suoraan tehtävien oppimismateriaaleihin ja joiden tavoite on helpottaa ja tukea ammattialan sisältöjen oppimista. Harjoitusten avulla suomea toisena kielenä oppija kehittää suomen kielen niin kirjoittamisen kuin puhumisen taitoaan käytännön työssä selviytymisen näkökulmasta. Hän oppii alan termejä ja käsitteitä ja pystyy soveltamaan oppimaansa työelämän käytännön tilanteissa. Tavoite on, että lisäkoulutus tukee opiskelijan osaamista niin, että hän voi toimia tasavertaisena työyhteisön jäsenenä suomen kielellä.

Oppimispäiväkirja toimii sekä sosiaalialan sisältöjen että suomen kielen oppimisen kannalta tärkeänä ohjauksen työkaluna. Siinä opiskelija kuvaa ja pohtii oppimisensa etenemistä samalla peilaten oppimaansa työn kautta saamiinsa kokemuksiin. Kirjoittamisen sijaan oppija voi myös nauhoittaa puhettaan eli hän voi raportoida oppimisestaan myös suullisesti. Sosiaalialan asiantuntija voi seurata, miten tehtävät etenevät ja siten auttaa heti oppimisprosessin aikana tavoitteisiin pääsemisessä. Suomen kielen asiantuntija taas pystyy antamaan ohjausta juuri opiskelijan sen hetkiseen tarpeeseen selvitä kielellisistä haasteista.

Ohjaustapaamisten lopussa kerrattiin, missä vaiheessa opiskelu on osaamistavoitteiden ja tehtävien osalta ja määriteltiin seuraavat tavoitteet. Usein kerrattavaksi jäi teoriaa, lainsäädäntöä tai yksittäisiä sosiaalialan palveluja ja käsitteitä.

Kuvion 2 kolmannessa sarakkeessa on yksilöllisen ohjauksen kolmikantamalli eli ohjaus toteutuu sosiaalialan ja suomen kielen koulutuksen asiantuntijoiden sekä työelämän edustajien ohjauksena. Ohjaustapaamiset toteutettiin oppilaitoksessa, työ- tai harjoittelupaikassa sekä etäyhteyksillä. Koulutuksen päätteeksi opiskelija saa suorittamastaan lisäkoulutuksesta todistuksen.

Kehittämistyötä kokemuksen ja palautteiden kautta

Opiskelijoiden palautteet kerättiin kirjallisina tehtäväkohtaisina verkkopalautteina sekä suullisina palautteina oppimisprosessin aikana ohjaustapaamisissa. Tähän olemme koonneet tärkeimpiä esiin nousseita asioita saamastamme palautteesta.

Oppimisalustana Moodlen toimivuus verkossa tapahtuvassa opiskelussa kehittyi koko ajan. Opiskelijat antoivat palautetta tehtävien ohjeista, sisällöistä ja valmiista materiaaleista. Palautettujen tehtävien sisällöistä saattoi myös huomata, onko tehtävän ohjeita kuvattu riittävän selkeästi.

Suomen kielen harjoituksista annettiin positiivista palautetta. Niiden koettiin tukevan alakohtaisten termien ja käsitteiden ymmärtämistä. Etenkin sosiaalialan lainsäädäntö on vaikeaa ja sen tueksi on tarvittu suomen ja sosiaalialan asiantuntijoiden yksilöohjausta. Opiskelijoita ovat tukeneet myös työ- tai harjoittelupaikan edustajan kanssa käydyt keskustelut lainsäädännöstä ja sosiaalialan käsitteistä.

Tuen riittävyyden osalta saatiin myös positiivista palautetta. Integrointimallissa opiskelijaa tuetaan yksilöllisellä ja joustavalla kolmikantaisella ohjauksella eli sosiaalialan ja suomen kielen asiantuntijan sekä työelämän edustajan tuella. Opiskelijoiden opinnot etenivät koko oppimisprosessin ajan yksilöllisellä opintojen ohjauksella sekä koulutuksessa että työelämässä.

Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden haave on saada työpaikka ja UOMA-hankkeen opiskelijoiden tavoitteena oli työllistyä sosiaalialalle. Jokainen opiskelija tiedosti, kuinka tärkeää on saada hyvä suomen kielen taito. Kokemukset vuorovaikutustilanteista työssä tai harjoittelussa kaikessa haasteellisuudessaan koettiin parhaaksi tavaksi saada tuntumaa siitä, millaista on tehdä työtä sosiaalialalla. Kokemuksia oli myös toisinpäin. Sosiaalialan työ oli tuttua, mutta alaan liittyvien käsitteiden ja lainsäädännön tuntemus vahvistui hankkeen opinnoissa ja ohjauskeskusteluissa.

Palautteessaan opiskelijat kertoivat, että hankkeen kautta sosiaalialan osaaminen vahvistui, mikä lisäsi motivaatiota työllistyä alalle. Lisäkoulutus kehitti suomen kieltä erityisesti sosiaalialan termien, käsitteiden ja lainsäädännön osalta. Osa harmitteli, ettei kyseessä ole tutkinto, mutta työn ja opintojen yhdistäminen nähtiin hyvänä kokemuksena. Ansaittu todistus koulutuksesta koettiin tärkeäksi. Yksilöllistä ohjausta oli saanut hyvin ja nopeat palautteet tehtävistä tukivat ymmärtämistä ja kannustivat jatkamaan. Osaaminen edistyi työssä tai harjoittelussa sekä sosiaalialaa ja suomen kieltä tukevia tehtäviä tekemällä. Integrointi on hyvin perusteltua.

Kokemukset työelämän edustajan ja sosiaalialan asiantuntijan yhteisistä ohjauksista olivat opiskelijoille mieluisia. Opiskelijat antoivat ohjauksessa palautetta siitä, että on helpompaa ymmärtää tehtävien sisältöjä, käsitteitä ja teoriaa, kun ne liitetään omaan työhön tai harjoittelupaikkaan. Ohjaus on vuorovaikutteista ja opiskelijalla on aktiivisin rooli.

Opiskelijoiden ja asiantuntijoiden mielestä työn opinnollistamisen parhain puoli on aito työelämäkontakti. Työssä työtehtäviään joutuu perustelemaan sosiaalialan käsitteillä ja lainsäädännöllä eli niillä asioilla, joita lisäkoulutuksessa opiskellaan. Työn kautta saatu kokemus tukee osaamistavoitteisiin pääsemistä. Palautteen mukaan työelämäohjaukset paikan päällä olivat parhaita ja samalla hankkeen asiantuntija saattoi tehdä toimintaympäristön kuvausta. Ammattialan toiminnan sanoittaminen käytäntöön liittyvin esimerkein auttaa opiskelijan ohjaamista.

Tuloksena työn opinnollistamisen uusi ohjauksen integrointimalli

Opiskelijoiden palautteeseen ja hankkeen kokemuksiin perustuen Oamkin sosiaalialan lisäkoulutuksen työn opinnollistamisen toteutuksessa eri asiantuntijoiden yhteistyöstä kehittyi uusi ohjauksen muoto eli ohjauksen integrointimalli, jossa myös ammattialan suomen kielen oppiminen integroitui suoraan koulutukseen ja työhön.

Lisäkoulutuksen toteutuksessa syntyi lopulta työn opinnollistamisen uusi ohjauksen integrointimallli (Kuvio 3), jossa opiskelijan rooli oman asiantuntijuutensa kehittäjänä on tärkein. Siksi opiskelijan rooli näkyy kuvion keskellä. Mallissa asiantuntijuuden kehittymistä tuetaan monialaisesti. Opiskelijaa ohjaavat työelämän, sosiaalialan ja suomen kielen asiantuntijat, josta muodostuu ohjauksen kokonaisuus.

Työn opinnollistamisen lisäkoulutuksesta voi hyötyä jokainen ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelija, joka tahtoo kerrata sosiaalialan perusteita, lainsäädäntöä ja palvelujärjestelmäosaamista. Varsinaisen lisän opinnoille tuo siihen kiinnittyvä sosiaalialan työ- tai harjoittelupaikka, jossa saa aidosti soveltaa teoriaa käytäntöön ja samalla tilannepalautetta osaamisesta. Hyötynä on myös, että lisäkoulutuksen voi hyväksilukea tutkintoon kunkin ammattikorkeakoulun käytänteiden mukaisesti.

Ammattikorkeakoulut luovat maahanmuuttajille joustavia koulutus- ja työllistymispolkujen suomalaiseen työelämään. Kun henkilö hakee ulkomailla suorittamansa tutkinnon perusteella oikeutta harjoittaa sosionomin ammattia Suomessa, ammattikorkeakoulujen lähtökohtana on tämän tavoitteen edistäminen. (Helminen, 2019, s. 50)

Ansaittua hyvää tulosta ja jatkossa huomioitavaa

Hankkeessa on ainakin välillisesti voitu edistää yksilön pääsemistä sosiaalialan ammattiin tai kohti työelämää. Oamkissa kolme opiskelijaa työllistyi vuoden 2020 aikana, joten heidän oma aktiivisuutensa palkittiin. Saadun palautteen perusteella on ollut hyvä kerrata suomalaista sosiaalialan ammattikieltä, sillä esimerkiksi sosiaalialan lainsäädäntö on laaja ja vaikea.

Todistuksen saaneet opiskelijat ovat tyytyväisiä konkreettiseen todistukseen siitä, että heillä on 15 opintopistettä sosiaalialan ammattikorkeakouluopintoja. Todistuksella on se arvo, että sen voi liittää työhakemuksiin ja sillä on merkitystä työllistymisen sekä työuralla etenemisen kannalta.

Sosionomit työskentelevät sosiaalialan erilaisissa toimintaympäristöissä, kuten lasten ja nuorten, aikuisten tai ikäihmisten parissa. Ihmiset ovat voineet kohdata erilaisia sosiaalista hyvinvointia ja elämänhallintaa uhkaavia tekijöitä. Sosionomin työ on monipuolista, niin ongelmien ennaltaehkäisemistä kuin ongelmallisiin elämäntilanteisiin ratkaisujen hakemista. Vaikka ammatillisen osaamisen ja ammattipätevyyden arviointi on haastavaa sosionomin ammattia harjoittavan työkentän moninaisuudesta johtuen, tulee tälle työkentälle luoda mahdollisuuksia ulkomailla koulutuksensa suorittaneille, sillä sosiaalialalla tarvitaan maahan muuttaneiden osaamista ja työpanosta. (Helminen, 2019, s. 80)

Suomen kielen tuen kehittämisen osalta on tärkeää, että myös kielikoulutuksen asiantuntijat tutustuvat ammattialan toimintaympäristöihin. Siten suomen kielen oppimista ja sen integrointia voidaan kehittää vastaamaan paremmin työelämän tarpeita. Suomen kielen ohjauksen ulottaminen työpaikalle asti ei tässä vaiheessa hanketta toteutunut. Oppimispäiväkirja ja ohjauskeskustelut antoivat kuitenkin mahdollisuuden seurata työpaikalla tapahtuvaa toimintaa. Tuloksia suomen kielen integroinnista on UOMA-hankkeen S2-asiantuntijoiden artikkelissa (Johansson, Kukkohovi & Mertala, 2020) ja vastaavasti SIMHE polku -hankkeen S2-integroinnista tulossa oma artikkelinsa (Juvonen & Kukkohovi, tulossa).

Suomen kielen asiantuntijan jalkauttamisen lisäksi myös sosiaalialan asiantuntijan pidempi kenttäohjaus työ- tai harjoittelupaikassa on tärkeä jatkokehittämisen aihe. Työn opinnollistamisen integrointimalli kaipaa myös opiskelijoiden yhteisöllisyyden edistämistä opintojen aikana. Pienryhmäohjaukset väliajoin voivat tukea opiskelijoiden itsetuntoa ja lisätä yhteisöllistä motivaatiota. Kokonaisuutena korkeakoulun toimintakulttuurin ja pedagogisten käytänteiden on tuettava opiskelijan liittymistä yhteisön jäsenyyteen, keskinäisiin kohtaamisiin ja vuorovaikutukseen (Penttinen, Kosonen, Anttinen & Mäkinen, 2017, s. 14).

Koronavirusepidemia toi integrointimallimme toteutukseen muutoksia. Opiskelijoiden työ- tai harjoittelupaikka keskeytyi tai muuttui etätyöksi. Opiskelijat jatkoivat opintojaan ja yksilöllistä ammattiohjausta sekä suomen kielen ohjausta lisättiin etäyhteyksillä. Ammattiohjauksessa keskusteltiin sosiaalialan ammattisisällöistä, jotka työssäoppimisen ja osaamisen tuessa menetettiin.

UOMA-hankkeen sosiaalialan ja suomen kielen lisäkoulutus yhdistettynä työn opinnollistamiseen jatkaa Oulun ammattikorkeakoulun perinnettä korkeasti koulutettujen maahanmuuttajataustaisten koulutuksen kehittäjänä ja yhtenä maahanmuuton vastuukorkeakouluna. Oulun ammattikorkeakoulussa UOMA-hankkeen lisäkoulutus on otettu mukaan sosiaalialan tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmaan.