Mustialan peltolinnustoa seurataan

© AdobeStock_239370678


Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan maatila-alueen linnusto kartoitettiin vuonna 2018 maatilan siirryttyä luomuun. Kartoituksessa todettiin peltolinnuston määrän olevan yllättävän pieni. Jokioisissa samankokoisella alueella noin kymmenen vuotta aikaisemmin tehdyissä laskennoissa kiurun, niittykirvisen ja töyhtöhyypän tiheydet olivat moninkertaiset verrattuna Mustialaan. Yleisen kehityksen lisäksi syynä voi olla maatila-alueen sulkeutuneisuus, koska alueella on runsaasti metsäsaarekkeita.

Maatila-alueella pesii 44 maatalousympäristön lintulajia, joista runsaimpina räkättirastas, naakka ja keltasirkku. Ekologisesti ryhmiteltyinä eniten esiintyi peltojen metsälajeja, esimerkiksi räkättirastaita. Seuraavaksi eniten esiintyi maaseudun pihalajeja, joista runsaimpana varpunen. Varsinaisia peltolajeja, joihin kuuluvat kiuru, töyhtöhyyppä, niittykirvinen, taivaanvuohi ja ruisrääkkä, oli vähiten. Reunalajeista runsaimpina esiintyivät pensaskerttu ja viitakerttunen. (Pakkala & Tiainen, 2018)

Varsinaisten peltolajien määrä on pinta-alaan nähden pieni, johon vaikuttanee peltomaiseman rikkonaisuus. Peltojen reunalajien määrä on alueellista keskitasoa. Peltojen metsälajien samoin kuin maaseudun pihalajienkin määrät ovat suuret, mihin vaikuttaa alueen saarekkeisuus ja rakennusten suuri määrä. (Pakkala & Tiainen, 2018; Tiainen, Pakkala, Piiroinen, Vickholm & Virolainen, 1985)

Mitä linnustoseurannat kertovat

Lintualaa tuntemattomalle tämä, kuten muutkin linnuston runsautta seuranneet kartoitukset, nostavat esiin monia kysymyksiä. Esimerkiksi millaisia ilmiöitä ja asioita seurantojen avulla kyetään arvioimaan ja kuinka päteviä ja luotettavia ne ovat niiden arvioinnissa. Lisäksi kiinnostusta herättävät seurantamenetelmät ja havainnoijalta vaadittavat taidot.

Mustialan kartoituksen tavoitteena on selvittää maatila-alueen lintukantojen kehityssuuntauksia tuotantotekniikan vaihtuessa tavanomaisesta luomuun. Maatalouden on todettu olevan merkittävin lintukantojen vähenemiseen vaikuttava tekijä. Muita tekijöitä ovat esimerkiksi metsien hakkuu ja puunkorjuu sekä vieraslajien ilmaantuminen. Myös ilmastonmuutoksen on arvioitu vaikuttavan noin kahdensadan ja maatalouden noin tuhannen uhanalaisen lintulajin olemassaoloon. (FAO, 2019, s. 97; Butchart ym., 2010) Ilmastonmuutoksen vaikutusta lintukantoihin on vaikea arvioida yksittäisen tutkimuksen perusteella, mutta mahdolliset jatkoseurannat antanevat siitä lisätietoa myös Mustialassa.

Suomalainen maatalousympäristö on keskimäärin suotuisampi peltolintujen elinympäristönä kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, koska Suomessa maatalousmaisema on rikkonainen ja lohkot ovat pieniä. Luomun vaikutus lintukantoihin onkin edellä mainittujen tekijöiden vuoksi vähäisempi Suomessa kuin maatalousvaltaisemmilla alueilla. (Tiainen, Seimola & Rintala, 2014) Luomuun sisältyvät pakolliset ja linnustoa suosivat nurmivuodet, mikä ei muutu lypsykarjataloutta jatkavassa Mustialassa.

Seurantamenetelmät eroavat

Kartoitusmenetelmän (Pakkala, Tiainen & Väisänen, 2001) avulla voidaan seurata elinympäristöjen muutosten vaikutusta linnustoon. Suomessa vuosina 2001–2011 tehdyissä kartoituksissa peltoalueilla pesivien lintujen on todettu runsastuneen. Tutkimus koski neljääkymmentä lintulajia. Runsastumisen taustalla oletetaan olevan luonnonhoitopeltojen sisällyttäminen maatalouden ympäristötukeen. (Tiainen ym., 2014)

Linjamenetelmällä (Luomus, 2019) tehdyt tutkimukset osoittavat kartoitusmenetelmästä poiketen peltolajien taantuneen (Laaksonen & Lehikoinen, 2013). Luonnontila.fi-sivustolle (n.d.) koottu peltolintuindeksi näyttää selkeää negatiivista kehityssuuntausta. Peltolintu-indikaattori perustuu neljäntoista lintulajin linjaseurantaan koko Suomen alueella. Linjalaskenta on todettu tehokkaaksi ja luotettavaksi laajoilla alueilla.

Runsain peltolaji Mustialan alueella oli kiuru (15 paria/km2) ja seuraavaksi runsain töyhtöhyyppä (3 paria/km2). Kiuru on runsastunut Suomessa kartoitusmenetelmän mukaan vuosina 2001–2011 puolitoistakertaisesti ja töyhtöhyyppä yli kaksinkertaisesti (Tiainen ym., 2014). Linjamenetelmän mukaan kiurun runsaus olisi samana ajanjaksona lievästi laskenut. Töyhtöhyyppäkannan kehitys on samansuuntainen molempien seurantamenetelmien mukaan. (Tiainen ym., 2014; Luonnontila.fi, n.d.)

Lajintuntemus ja tilanhallinta tärkeää

Varsinkin laulavien lintujen, kuten kiurun ja pensastaskun, havainnoinnissa keskeistä on tilan hallinta lajintuntemuksen ja äänien tunnistamisen lisäksi. Reviirien kartoituksessa paras aika onkin varhainen aamu, kun monet linnut laulavat yhtä aikaa. Havainnoija saa silloin käsityksen laulun perusteella yksilöiden määrästä ja niiden sijainnista suhteessa toisiinsa. Avoimella pellolla kiurun äänen tunnistaa 500 metristä, ja kovaäänisen kaulushaikaran ääni kantaa jopa kolmesta kilometristä.

Mustialassa eniten aikaa kului maaseudun pihalajien, esimerkiksi varpusten pesäpaikkalaskentaan. Myös pelloilla ruokaileva runsaslukuinen naakkaparvi asustaa rakennuksissa ja puissa, joita Mustialan alueella on runsaasti.

Luotettavan käsityksen saaminen lintukannasta vaatii kahden peräkkäisen vuoden havainnointeja, minkä vuoksi linnusto kartoitetaan uudestaan alkukesällä 2019. Myöhempien jatkotutkimusten avulla saadaan käsitys luomun vaikutuksesta linnustoon ja voidaan tuoda lisätietoa myös ilmastonmuutos keskusteluun.

Artikkelin pääkuva: © AdobeStock_239370678

Lähteet

FAO (2019). The State of the World’s Biodiversity for Food and Agriculture. Teoksessa J. Bélanger & D. Pilling (toim.), FAO Commission on Genetic Resources for Food and Agriculture Assessments (ss. 96–136). Haettu 24.4.2019 osoitteesta http://www.fao.org/3/CA3129EN/CA3129EN.pdf

Laaksonen, T. & Lehikoinen, A. (2013). Population trends in boreal birds: Continuing declines in agricultural, northern, and long-distance migrant species. Biological Conservation 168, 99–107.

Luomus (2018). Pesimälintujen linjalaskentaohjeet. Haettu 4.4.2019 osoitteesta http://www.luomus.fi/fi/linjalaskenta-ohjeet

Luonnontila.fi, (n.d.). Lintukannat. Haettu 26.4.2019 osoitteesta https://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/suomen-luonnon-avainindikaattorit/lintukannat

Pakkala, T., Tiainen, J. & Väisänen, R. A. (2001). Kesäatlas käynnistyi vuonna 2000. Linnut 36, 11–15.

Pakkala, T. & Tiainen J. (2018). Mustialan maatalousoppilaitoksen alueen maatalousympäristön pesimälinnuston kartoitus 2018. Raportti 25.9.2018. Julkaisematon.

Tiainen, J., Pakkala, T., Piiroinen, J., Vickholm, M. & Virolainen, E. (1985). Lammin peltolinnuston muutokset puolen vuosisadan aikana. Lintumies 20, 30–42.

Tiainen, J., Seimola, T. & Rintala, J. (2014). Maatalousympäristön pesimälinnusto. Teoksessa J. Aakkula & Leppänen, J. (toim.), Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimus (MYTVAS 3) – loppuraportti. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 3/2014: 106–132.

Kirjoittaja

Eeva-Liisa Juvonen toimii tutkijayliopettajana HAMK Bio -tutkimusyksikössä. Hänen tutkimusaiheitaan ovat muun muassa luomukasvintuotannon menetelmät.

Viittausohje:
Juvonen, E.-L. (2019). Mustialan peltolinnustoa seurataan. HAMK Unlimited Professional 20.5.2019. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/biotalous-ja-luonnonvara-ala/mustialan-peltolinnustoa-seurataan

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

HAMK Bio »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  kartoitusmenetelmä linjamenetelmä luomu

Bookmark and Share




Previous Post
Simulation games and virtual reality promoting safe patient care
Next Post
Toisen asteen koulutuksen läpäisy nousuun – pakolla vai tuella?






More Story
Simulation games and virtual reality promoting safe patient care
Safe patient care requires continual practice and skills maintenance. Learning methods which model real life situations,...