Ammattina ravihevosten valmennus

Ravivalmennuksella elinkeinona on vuosikymmenten perinteet. Yritystoiminnan kehityssuuntiin vaikuttavat vallitsevat taloussuhdanteet, hevosenomistamisen sekä ravipelaamisen kentillä tapahtuvat muutokset. Jotta ravivalmennus on jatkossakin houkutteleva vaihtoehto ammatiksi, tarvitaan pitkän tähtäimen suunnitelmallisuutta ja luottamusta tulevaisuuteen.

Tässä artikkelissa arvioidaan Hevosyrittäjyys 2017 -kyselyn valossa ravivalmennusta yritystoimintana sekä käytännön kokemuksia toimintaympäristön muutoksista. Tarkastelussa ovat kyselyyn vastanneet 30 ravivalmennusta päätoimisesti harjoittavaa yrittäjää. Tulokset tuottavat suuntaa-antavaa tietoa kehityssuunnista.

Suomen Hippoksen ammattilisenssit 260 henkilöllä

Raviurheilun perinteet ulottuvat vuosikymmenten taakse. Nykyaikaisen raviurheilun taitekohtana voidaan pitää 1960-70-lukua, jolloin kiinnostus lajia kohtaan ja ravipelit toivat kansaa raviradoille. Ravien ja hevospelien kasvu oli kiivasta 1970-luvun alussa (Mahlamäki 2013). Nykyään raviratojen verkosto kattaa kaikkiaan 18 maakuntarataa, 24 kesäravirataa ja Vermon pääraviradan (Suomen Hippos 2018). Tämä historiasta juontuva maantieteellinen kattavuus, hevosten parissa toimivien harrastajien laaja pohja ja toiminnan moninaisuus voivat hyvinkin olla syitä raviurheilun vahvaan asemaan Suomessa. Tänä päivänä ravihevosia tapaa niin syrjäisellä maaseudulla kuin kaupunkien läheisyydessä raviratojen ratatalleilla, pienissä ja suurissa yksiköissä.

Ravivalmentajan ammatti vaatii monipuolista osaamista. Ravivalmentajan arkeen kuuluvat hevosten hoidon ja valmentamisen ohessa yhä enemmän yritysjohtaminen ja asiakaspalvelu. Suomen Hippoksen myöntämiä ammattilisenssejä ovat valmentajalisenssi A (116 valmentajaa), kilpailijalisenssi B (119), yksityislisenssi F (13) ja ammattiohjastajalisenssi D (13), siis yhteensä 261 henkilöä on ammattilisenssijärjestämän piirissä (Suomen Hippos 2018). Näiden lisäksi hevosia voi valmentaa harrastuksena: harrastajalisenssi on 5400 henkilöllä (Saarinen 2018). Unohtaa ei sovi raviratojen ja ravitapahtumien tuomaa vaikuttavuutta: ravitapahtuman aikana työssä on osaajia tuomaristosta kilpailueläinlääkäreihin, jopa yli sata henkilöä ravitapahtumaa kohden.

Kyselyn mukaan kannattavuus kohtalaista

Raviurheilun pitkät perinteet näkyivät myös Hevosyrittäjyys 2017 -kyselyssä, sillä vastaajien joukossa oli sekä pitkäaikaisia konkareita että vain muutamia vuosia toimintaa harjoittaneita. Ravitoimintaa oli harjoitettu keskimäärin 18 vuotta, mikä on enemmän kuin hevosyritystoiminnassa yleisesti ottaen. Vastaajajoukon talleissa oli keskimäärin 17 hevospaikkaa. On kuitenkin huomioitava, että tyypillisesti raviradan yhteydessä toimivassa tallissa voi olla paikkoja enemmänkin, esimerkiksi Tampereen Teivon talleissa on 19 paikkaa. Suomen suurimmilla ravivalmennustalleilla voi olla käytössään useita kymmeniä, jopa sata hevospaikkaa, eri toimipisteissä. Vaikka ravivalmennus mielletään monesti ikääntyvien miesten lajiksi, on viime vuosien trendinä nähtävissä nuorten, myös nuorten naisten marssi ammatin pariin. Kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli miesten osalta 54 vuotta (n=16) ja naisten osalta 43 vuotta (n=14). Tämä osaltaan kuvaa nuorten naisten osuuden hienoista kasvua osana raviurheilua.

Myönteistä on, että yritysten (n=30) liikevaihdossa näkyi lievä kasvusuunta, sillä vastaajat ilmoittivat vuoden 2013 keskimääräiseksi liikevaihdokseen 69 000 euroa, kun vuonna 2016 liikevaihto oli 73 300 euroa. Merkillepantavaa kuitenkin on, että tämä kysely ei ole tavoittanut suurimpia ravivalmennusyrityksiä, sillä aiempien kyselyiden mukaan ravitallien liikevaihdot ovat olleet keskimäärin 100 000 euron paikkeilla (Pussinen & Thuneberg 2010, Pussinen ym. 2007). Suurimmilla ravivalmennustalleilla liikevaihto voi yltää miljoonaan euroon ja työllistävyysvaikutus voi olla lähes kymmenkunta työntekijää (Pussinen ym. 2007). Liikevaihtoon vaikuttavat yrityksen strategiset valinnat: osa ravivalmennustalleista on keskittynyt hevosten hoitoon, kilpailuttamiseen ja valmennukseen, kun taas osalla on olla ravivalmennuksen ohessa mittavaa kasvatustoimintaa, hevosenomistamista ja hevoskauppaa. Kyselyn mukaan hevosyritysten kannattavuuden parantaminen on lähitulevaisuuden tärkeä kehittämiskohde, sillä vastaajista lähes puolet (40 %) piti kannattavuutta vain kohtalaisena, neljäsosa tyydyttävänä (26 %) tai jopa huonona (26 %).

Suurin osa säilyttää ennallaan, kolmasosalla vähentämisaikeita

Taloussuhdanteet ja raviurheiluun liittyvät epävarmuudet, kuten ravivalmentajien huoli ravikilpailujen palkintojen kehityksestä, näkyivät selvästi investointihalukkuudessa. Investointeja olosuhteisiin, kuten talliin, ulkoilu- ja harjoittelualueisiin tai lantaloihin oli tehty viimeisen viiden vuoden aikana 29 000 eurolla ja tulevien vuosien aikana aiotaan parannuksia tehdä 34 000 eurolla. Euromäärät ovat tässä joukossa pienemmät kuin yleisesti ottaen hevosyrityksissä: kokonaisuutta tarkastellessa Hevosyrittäjyys-kyselyn yrittäjät (n=432) olivat tehneet investointeja keskimäärin 98 000 eurolla. Tosin ravitalleilla investointikohteet eivät välttämättä ole niin mittavia kuin esimerkiksi ratsastuskouluissa, joissa maneesi-investoinnit nostavat keskimääräisiä euromääriä.

Selittäviä tekijöitä investointien vähäiselle määrälle voivat olla suurien tallien puuttuminen vastaajajoukosta, kysymykseen vastaamatta jättäminen tai vastanneiden yritysten vakiintunut tila: lähes puolet (43 %) vastaajista aikoi vuoteen 2022 mennessä säilyttää toimintansa ennallaan ja reilu kymmenesosa (13 %) aikoi laajentaa toimintaansa. Pääpaino toiminnan säilyttämisessä ennallaan on ymmärrettävää, sillä onhan moni toimintaa pitkään harjoittanut yrittäjä jo saavuttanut haluamansa laajuuden. Varjona vastauksissa oli havainto, että kolmasosalla (33 %) oli vähentämisaikeita ja seitsemän prosenttia vastanneista aikoi lopettaa toimintansa. Vakiintunut tila näkyi myös sukupolvenvaihdos- tai yrityskauppasuunnitelmissa. Valtaosalle (77 %) sukupolvenvaihdos on ajankohtainen vasta yli 10 vuoden päästä. Ravivalmennustallien työllistävyyttä kuvaa, että tässä joukossa kaikki (yhtä lukuun ottamatta) työllistivät itsensä, kolmasosalla oli työntekijä ja/tai harjoittelija ja 60 prosenttia käyttivät ostopalveluita kuten eläinlääkärin, kengittäjän tai neuvojan palveluita. Yrittäjien hyvinvointia koskevissa kysymyksissä näkyi korkea motivaatio omaan työhön ja kokemus työn merkityksellisyydestä. Sitä vastoin oma jaksaminen jossain määrin huolettaa: vaikka suurin osa kokee jaksamisensa hyvänä, oli väittämästä jokseenkin tai täysin eri mieltä kolmasosa (36 %).

Urheilumenestystä ja osaamista arvostetaan

Yritystoiminnan tavoitteita kuvaavista väittämistä eniten ääniä saivat tavoitteet urheilumenestykseen ja kilpailemiseen, mahdollisimman hyvä taloudellinen tulos sekä pyrkimys hankkia parasta osaamista niihin asioihin, joissa oma osaaminen ei ole parhaimmillaan. Lisäksi tunnuslukujen seuranta ja tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautuminen nähtiin tärkeiksi tavoitteiksi.

Toimintaympäristön muutosten arvioinnissa selkeästi yli puolet (63 %) piti vuonna 2017 toteutunutta Veikkaus-peliyhtiöuudistusta mahdollisuutena. Tärkeimpänä mahdollisuutena vastauksissa kuitenkin nähtiin oma osaaminen, sillä lähes kaikki (87 %) pitivät tätä tärkeänä mahdollisuutena. Myönteistä on, että osaamisen lisäämistä erityisesti liiketalouden hallintaan sekä talous- ja markkinointiasioihin voi hankkia myös muualta kuin hevosalan oppilaitoksista. Käytäntö on osoittanut, että nuoret ravivalmentajat hyödyntävät jo monipuolisesti digitaalisen viestinnän välineitä pitäessään yhteyttä hevostenomistajiin. Sosiaalisessa mediassa voi viestiä kuulumisia vaikka ravipäivän päätteeksi.

Ravivalmentajille on tyypillistä tiivis yhteisöllisyys ja sitä kautta saa myös kasvatettua omaa osaamistaan vertaistuen kautta. Käytännön esimerkkinä tästä on Lahden raviradan ravivalmentajien yhteinen Team Jokimaa, jossa tehdään yhteistyötä ja vuosittaisia opintomatkoja (Unkuri 2017). Yhteisöllisyys näkyy myös kyselyssä, jonka mukaan 70 prosenttia vastaajista koki yhteistyön saman alan tai muiden yritysten välillä mahdollisuutena. Kilpailutilannetta saman alan yritysten välillä ei näin ollen välttämättä koeta haasteena. Eläinsuojelu- ja muita viranomaismääräyksiin suhtaudutaan kohtalaisen neutraalisti tai myönteisesti (69 %). Tämä kuvastaa ravivalmentajien halua huolehtia hevosten hyvinvoinnista ja vastata vaadittuihin säädöksiin asiallisesti.

Palveluiden hinnoittelu kohdalleen

Tulosten perusteella ravivalmentajien ammattikunnassa näkyy kahtiajakoa: osa uskoo tulevaisuuteen, kun taas osa aikoo vähentää, jopa lopettaa toimintaansa. Muutoksen mukana elämisestä esimerkkinä on, että kyselyn mukaan ravivalmentajat pitävät uusien asiakkaiden tavoittamista ja toiveisiin vastaamista merkittävänä mahdollisuutena yritystoiminnalle. Tämä on asiakaslähtöisyyttä, jota menestyvä yritys alalla kuin alalla toteuttaa.

Jotta ravivalmennus on houkutteleva vaihtoehto tulevaisuudessakin ammatiksi ja elinkeinoksi, tulee olla edellytyksiä kannattavaan yritystoimintaan ja riittävästi taustatukea. Yritykset kaipaavat tukea investointeihin, kehittämiseen, hinnoitteluun ja työntekijöiden palkkaukseen. Raviratojen yhteydessä toimiville ratatalleille on tärkeää, että raviradan toimesta tai muilla järkevillä ratkaisuilla investoidaan harjoittelualueisiin, talleihin, lantaloihin ja hevosten ulkoilualueisiin. Osana kannattavuutta on oikea hinnoittelu: opinnäytetyönä (Leinonen & Jämsä 2013) tehdyssä kyselyssä ravivalmentajat arvioivat, että palkintotasolla on merkitystä valmennusmaksun muodostumiseen. Hyvä palkintotaso tuo hyvän kierteen: hevosten tienaamat palkintorahat pitävät hevosenomistajien mielen hyvänä ja myönteisenä hevosen ylläpidolle ja investoinneille. Oikealla hinnoittelulla on suuri merkitys, sillä yritystoiminnan on oltava kannattavaa ja oman työn palkkavaatimuksen täyttyä. (Leinonen & Jämsä 2013).

Raviurheilun toimintaympäristössä myönteisenä suuntana on, että vuoden 2017 aikana ravipalkinnot nousivat huomattavasti ja hevoskasvatus, valmennus ja kilpailutoiminta ovat saaneet uskoa tulevaisuuteen. Suomessa tarvitaan omaa hevoskasvatusta ja tukea nuorille valmentajille raviurheilun tason ja jatkuvuuden varmistamiseksi. Ilmapiiriin on luotu vakautta ja on tärkeää, että voidaan luottaa tasaiseen kasvuun.

Taustatukea ja uskoa tulevaisuuteen

Raviurheilussa kilpailupalkinnot ovat tärkeä moottori koko toimialalle. Arpajaislain mukaan neljä prosenttia Veikkaus Oy:n tuotosta käytetään hevoskasvatuksen ja hevosurheilun edistämiseen (Maa- ja metsätalousministeriö n.d). Tästä MMM:n hallinnoimasta kertymästä ohjautuu varoja mm. raviradoille palkintorahoihin. On tärkeää, että raviurheilun verkoston eri toimijat – raviradat, järjestöt ja yhdistykset, raviurheilun ammattilaiset – huolehtivat kukin omalta osaltaan ravipelaamisen kiinnostavuudesta, tapahtumien vetovoimaisuudesta ja ravihevosten urheilullisesta tasosta. Palkintorahat ikään kuin “ansaitaan” hyvin tehdyllä työllä. Kehittämiskohteita ja ottajia on monia, ja tämä tuo haasteen: ohjataanko varoja raviratojen investointeihin, jolloin parannetaan tapahtumien laatua ja olosuhteita, vai panostetaanko palkintorahoihin, joka edistää hevosenomistamisen kiinnostavuutta ja ravivalmennustallien kannattavuutta? Ravivalmennuksen ammattilaisten näkökulmasta ravipalkintojen hyvä taso on toiminnalle edellytys.

Kuten kyselyn tuloksista oli nähtävissä, vastaajilla oli varovaista suhtautumista investointeihin. Epävarmuus palkintotason kehittymisestä ja kustannusten jatkuva kasvu ovat kenties ajaneet yrittäjiä tilanteeseen, jossa laajentamista ja investointeja ei ole uskallettu suunnitella. Käytännön kokemusten mukaan yritystasolla erityisesti nuorten, aloittavien valmentajien alalle tulemiseksi kaivataan helpotuksia: nuorille yrittäjille esimerkiksi raviratojen tai hevoskylien yhteydessä toimivat tallit voivat olla toivottu vaihtoehto, jolloin suhteellisen pienin investoinnein pääsee toimiviin olosuhteisiin. Myös monet kaupungit ja kunnat näkevät hevosalassa mahdollisuuksia, jolloin ne voivat tarjota esimerkiksi edullisia tontteja. Omaan talliin ja olosuhteisiin on matalampi kynnys investoida ja hakea ulkopuolista rahoitusta, kun on taustatukea. Tarvetta on myös osaavalle henkilökunnalle: ravivalmentajien piirissä tuntumana on, että hevosalalla alkaa jopa olla pulaa osaajista. Yhä harvemmalla nuorella on enää lapsuudesta vahvaa taustaa hevosten kanssa harrastamisesta, mikä tuo hevosalan oppilaitoksille yhä suurempaa vastuuta käytännönläheiseen koulutukseen. Myös hevosyrittäjien pitää panostaa työntekijöidensä kouluttamiseen, sitouttamiseen ja työolosuhteiden tasoon. Hevosalalla toimialana on tarvetta työntekijöille ja mahdollisuuksia työllistää, ja tähän toivotaan apua yhteiskunnan tukitoimista, kuten työllistämistuesta.

Tulevaisuuden yrittäjä

Raviurheilun, ja tätä kautta koko hevosalan hyödyksi, tarvitaan yhteistä, uskottavaa, pitkän tähtäimen strategiaa. Vuodet, jolloin ravikilpailujen palkinnot laskivat rajusti, ovat vielä ammattilaisten tuoreessa muistissa. Nykytilanteessa toiveena onkin, että ravikilpailujen palkintotasot voitaisiin määrittää pidemmälle ajanjaksolle, ei vain vuodeksi kerrallaan. Esimerkiksi Ruotsissa päätökset nuorten hevosten palkintotasoista vuosiksi eteenpäin vilkastuttivat varsahuutokauppoja ja takasivat töitä valmentajille lupaavien nuorten hevosten kanssa. Tämä antaisi alan yrittäjille uskoa tulevaisuuteen ja helpottaisi epävarmuuden tunnetta. Kun nuorille hevosille on tarjolla riittävästi hyväpalkintoisia kilpailuja, on mielenkiintoa kasvattaa varsoja, omistaa hevosia, valmentaa urheilijoita – ja toimia yrittäjänä hevosalalla.