Nuoren elämäntilanteen hahmottaminen 3X10D-mittarilla


Julkisia palveluita on kritisoitu sektori- ja professiokeskeisiksi, ylhäältä alaspäin johdetuiksi. Nykyään on kuitenkin entistä vahvemmin nostettu esiin asiakasnäkökulmaa toiminnan kehittämisen perustana. Voimassa oleva lainsäädäntö on hankaloittanut tämän näkökulman huomioimista palveluiden kehittämisessä. Valtiovarainministeriön väliaikainen kuntakokeilulaki mahdollisti lainsäädännöstä irrottautumisen ja nuorille suunnattavan tuen asiakaslähtöisen suunnittelun. Kuopiossa kehitettiin kokeilulain turvin uudenlainen tapa moniammatilliseen yhteistyöhön nuorten kohdalla. Palveluiden pääpaino oli siinä, että nuori itse arvioisi elämäntilannettaan ja asettaisi sille tavoitteita. Nuoren oman näkökulman mahdollistamiseksi kehitettiin itsearviointikysely, joka toimi asiantuntijakeskustelujen pohjana. 3X10DTM ‑kyselyä käyttivät kuntakokeilussa mukana olleet , ja kyselyä testattiin laajalla kuopiolaisnuorten (N=771) aineistolla. Artikkelissa validoidaan 3X10DTM ‑kysely vertaamalla sitä jo olemassa oleviin mittareihin ja nuorten objektiiviseen elämäntilanteeseen. Analyyseissa 3X10DTM ‑kysely osoittautui toimivaksi menetelmäksi kartoittaa nuoren elämäntilannetta.

Nuorten elämäntilanteen kartoittamisen tarve

Ihmisten toimintakykyä on jo kauan arvioitu erilaisilla lääke- tai terveystieteellisillä mittareilla. Mittaamisen tavoitteena on useimmiten ollut toimintakyvyn arviointi niin, että on voitu suunnitella interventioita ja rakentaa objektiivista näyttöä niitä edellyttäviä diagnooseja varten. Mittaamisen perusteet ovat nousseet professioiden ajattelutavoista ja palvelujärjestelmän tarpeista. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana ollaan kiinnostuttu myös sosiaalisesta ulottuvuudesta, erityisesti sosiaalityön saralla. Sosiaalityössä ei ole kuitenkaan ollut vastaavaa mittaamisen perinnettä kuin esimerkiksi terveystieteissä, eikä vakiintuneita mittareita ole juurikaan käytettävissä. Oman lisänsä mittaamiseen on tuonut asiakkaan asemassa tapahtunut muutos. Entistä vahvemmin halutaan hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimista ja varmistamista siirtää ihmisten omalle vastuulle. Näiden kehitystrendien seurauksena on syntynyt suuri tarve sellaisille itsearviointimittareille, joilla on myös keskeinen rooli asiakkaan ja ammattilaisen välisessä yhteistyössä.

Kuopion kaupungissa etsittiin vastausta ja työvälineitä vastaamaan edellä kuvattuun ongelmaan. Se lähti kehittämään hyvinvoinnin integroitua toimintamallia osana valtiovarainministeriön vuosien 2015 ja 2016 aikana toteutettavaa kuntakokeiluhanketta. Tehtävänä oli kehittää ja kokeilla käytännössä kuntakokeilulakiin (1350/2014) pohjautuvaa, henkilökohtaiseen työntekijään ja palvelusuunnitelmien yhdistämiseen perustuvaa toimintaa. Kokeilun kohderyhmäksi valittiin 16−29‑vuotiaat. Kehittämistyöhön osallistui 17 työntekijää nuorisopalveluista, oppilashuollosta, sosiaali- ja terveyspalveluista, päihde- ja mielenterveystyöstä sekä matalan kynnyksen ostopalveluista.

Palvelusuunnitelmien yhdistämiskokeilun aloittaminen koettiin vaikeaksi, koska eri ammattilaisten laatimien palvelusuunnitelmien yhdistämistä sellaisinaan ei katsottu hyödylliseksi. Nuorta ja ammattilaisia varten haluttiin yhteinen palvelusuunnitelma, joka ei perustuisi eri ammattiryhmien tekemiin palvelutarpeen arviointeihin, vaan nuoren arvioon omasta elämäntilanteestaan ja tavoitteistaan. Yhteinen palvelusuunnitelma ja sen edellyttämä moniammatillinen työ tarvitsi yhteisen jäsennyksen ja systemaattisen tavan kuvata nuoren elämäntilannetta ja hänen tulevaisuudentoiveitaan.

Helppokäyttöistä ja lyhyttä työhön soveltuvaa kuvaamisen tapaa ei löytynyt, jolloin työryhmä päätyi itse kehittämään sellaisen. Tässä artikkelissa kuvataan kehitetyn mittarin periaatteita ja analysoidaan sen keskeisimmän osa-alueen eli nykytilanteen toimivuutta tilastollisesti. Artikkelin tavoitteena on arvioida mittarin yhden osa-alueen validiteettia, jotta voidaan arvioida sen hyödynnettävyyttä nuorten kanssa tehtävässä työssä laajemminkin.

Nuorten elämäntilanteen itsearvioinnin lähtökohdat

Nuoruusikää ja siihen kytkeytyvää elämäntilannetta hahmotettaessa on syytä katsoa nuoruuden erityispiirteitä. Nuoruushan voidaan nähdä siirtymävaiheena lapsuuden ja aikuisuuden välissä (ks. Sinkkonen-Tolppi 2005; Kainulainen 1991). Tätä vaihetta leimaavat monenlaiset siirtymäriitit, kuten siirtyminen lapsuuden kodista kouluttautumisen kautta työelämään kiinnittymiseen ja oman kodin perustamiseen. Silloin muodostetaan usein myös pitkäkestoisia ihmissuhteita ja muodostetaan oma perhe. Elämänalueissa on tiettyjä pysyviä alueita, mutta niiden rooli ja merkitys painottuvat eri tavoin eri iässä. Myös kokonaan uusia elämänalueita syntyy, joista esimerkkinä työelämässä toimiminen. Nuoruus on muutoksen aikaa, jossa on vahva tulevaisuusorientaatio. Noin 30-vuotiaina suomalaisnuoret ovat löytäneet paikkansa yhteiskunnassa (Kainulainen 2006).

Anna Rönkä (1999) on tutkinut pitkittäisaineistolla lasten elämänkulkua aikuisikään (36 v.) saakka. Tarkastelun keskiössä oli niin sanotun sosiaalisen selviytymisen analysointi. Rönkä oli kiinnostunut siitä, miten lapset ja nuoret selviytyivät ikävaiheensa keskeisistä kehitystehtävistä ja miten tutkittavat sopeutuivat yhteiskunnan normeihin. Hän tarkasteli työelämään, talouteen, sosiaalisiin suhteisiin, parisuhteeseen, identiteettiin, tulevaisuuteen suuntautumiseen, kehityskulkujen hallintaan ja (ongelma)käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. Tarkastellut tekijät heijastavat sitä, mitkä tekijät tutkija oli nähnyt teorian mukaan tähän siirtymävaiheeseen keskeisimmiksi. Kaiken kaikkiaan nuoruutta on kuvattu biologisen, fysiologisen ja psykologisen kasvun ja kehityksen ajaksi (Salmela 2006).

Nuoruuden ikävaiheessa tulevaisuus on keskeinen aihepiiri. Tällöin kyse on siitä, millaisia tavoitteita nuorella on ja kuinka hän pyrkii tavoitteisiinsa mahdollisista vastuksista huolimatta. Voidaan puhua jossain mielessä elämänhallinnasta. Elämänhallinta on Pauli Niemelän (1991) mukaan valmiutta toimia uusissa tilanteissa, kykyä kohdata vaikeita tilanteita ja ehkäistä niihin liittyviä ahdistavia kokemuksia sekä kykyä ratkoa erilaisia ongelmatilanteita. Tutkimusten mukaan nimenomaan alle 30-vuotiaiden elämänhallinnan ongelmat ovat kasvaneet Suomessa voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Erityisesti masennusdiagnoosien lisääntyminen työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syynä on voimistunut. Masennus ei ole tauti, joka iskee yllättäen, vaan se kehittyy pikkuhiljaa ja kietoutuu yhteen monen muun elämänalueen kanssa. (Raitasalo & Maaniemi 2008.)

Hyvinvointitutkimuksen historiassa on tehty lukemattomia jäsennyksiä hyvinvointiin keskeisesti liittyvistä aihepiireistä, samalla kun on etsitty hyvinvoinnin käsitteen syvintä olemusta (ks. Saari 2011; Kainulainen 2011; Simpura & Uusitalo 2011). Kansainvälisesti käytetyssä Personal Wellbeing Index (PWI) -mittarissa on eroteltu aikuisten keskeisiksi hyvinvoinnin ulottuvuuksiksi elintaso, terveydentila, saavutukset elämässä, henkilökohtaiset ihmissuhteet, oma turvallisuus, ryhmiin kuuluminen, turvattu tulevaisuus ja hengellisyys (International Wellbeing Group 2006). OECD (2013) taas jaottelee hyvinvointia esimerkiksi terveydentilaan, elämässä menestymiseen tai saavutuksiin, henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin, henkilökohtaiseen turvallisuuteen, yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen, tulevaisuuteen (luottamus), mahdollisuuteen tehdä mitä erityisesti haluaa tehdä, ympäristön laatuun ja työhön. Näkökulmasta riippuen hyvinvoinnin keskeisimpiä ulottuvuuksia voidaan katsoa olevan noin kymmenkunta. Keskeisiä ovat muiden muassa taloudellinen toimeentulo, työ, terveys, koulutus ja erityisesti sosiaaliset suhteet (Saari 2011; Kainulainen 2014). Suomessa nuorisotutkimusverkosto on vuoden 2007 nuorisobarometrissa kartoittanut 15−29‑vuotiaiden tyytyväisyyttä terveyteen, ihmissuhteisiin, vapaa-aikaan, työhön, koulutukseen ja talouteen (Myllyniemi 2007).

Oma keskustelunsa käydään myös sen ympärillä, onko koetussa hyvinvoinnissa kyse yksi- vai moniulotteisesta ilmiöstä. Vahvimmin yhden kokonaisvaltaisen käsitteen takana on hollantilainen Ruut Veenhoven (2016), jonka mukaan ihminen kykenee arvioimaan onnellisuuttaan ”subjective enjoyment of life” yhdellä kysymyksellä. Ehkä eniten maailmanlaajuisesti käytetty kysymys on ”kun arvioit elämääsi kokonaisuutena, niin kuinka tyytyväinen olet siihen…”.[1]

Kehitetyssä 3X10D™-mittarissa tarkastellaan nuoruutta osana ihmisen elämänkaarta, jolloin kymmentä hyvinvoinnin osa-aluetta: itsetunto, terveydentila, resilienssi, ystävyyssuhteet, perhe, pärjääminen, talous, asuminen, ja vahvuudet, tarkastellaan kolmesta ajallisesta näkökulmasta. Ensin kartoitetaan sitä, minkä painoarvon tai merkityksen nuori antaa kullekin elämänalueelle. Toiseksi näitä elämänalueita arvioidaan nykyhetkessä; millaista elämä on arviointihetkellä. Kolmantena näkökulmana ovat nuorten asettamat napakat tavoitteet kullekin kymmenelle elämänalueelle.

Tässä artikkelissa pyritään osoittamaan 3X10DTM ‑kysely päteväksi mittamaan kokonaisvaltaisesti nuorten elämäntilannetta hyvinvoinnin näkökulmasta. Vielä tarkemmin tavoitteena on saada varmuus siitä, voidaanko arviointihetken elämään tyytyväisyyttä käyttää luotettavasti laajemmista ilmiöistä käytävien asiantuntijakeskustelujen pohjana. Mittarin taustalla on muun muassa edellä kuvattu tieto nuoren ihmisen keskeisistä elämänalueista. Keskeisten elämänalueiden määrittämisessä hyödynnettiin lasten ja nuorten ryhmissä tapahtuneiden hyvinvointimuutosten arviointiin kehitettyä ”NPC’s Well-being Measure” ‑jäsennystä (Nevill 2009). Tässä artikkelissa ei käsitellä kuitenkaan koko mittaria, vaan keskitytään ensimmäisenä sen ytimen, elämänalueisiin kohdistuvan tyytyväisyyden, arviointiin. Jatkossa tullaan käymään tarkemmin läpi tärkeyden ja tulevaisuuden näkökulmia sekä muutoksen mittaamista aidoissa asiakastapauksissa.

Oletamme, että valitut kymmenen elämänaluetta mittaavat hyvin laajempaa elämäntilannetta, jota sen halutaan mittaavan. Oletamme myös, että valitut ulottuvuudet ovat suhteellisen itsenäisiä ulottuvuuksia. Hypoteesimme on, että mukana olevat validointikysymykset korreloivat voimakkaimmin aina sen ulottuvuuden kanssa (kultainen standardi), johon sen oletetaan liittyvän. Oletamme myös, että korrelaatiokertoimet ovat hyvin voimakkaita kertoen siitä, että yhdellä tarkalla kysymyksellä on mahdollista kartoittaa laajaakin ilmiötä tai elämänaluetta. Oletamme myös, että korrelaatio on suhteellisen suoraviivainen, kertoen selkeästi mitta-asteikon kasvun merkityksen.

Oletamme myös, että erottelee erilaisessa elämäntilanteessa olevia nuoria toisistaan eli ryhmien välillä on eroja. Hypoteesimme on, että työssä tai opiskelemassa olevien nuorten hyvinvoinnin kokemus on korkeampi useimmilla elämänalueilla kuin työttömänä, työpajatoiminnassa tai vastaavassa olevien nuorten.

Artikkelimme vastaa seuraavaan kysymykseen: ovatko teoreettisesti valitut ulottuvuudet valideja kuvaamaan nuoren elämäntilannetta?

Mittarin kehittäminen ja validointiaineiston keruu ja käytetyt muuttujat

Mittarin kehittämisprosessi

3X10D™ ‑kyselyssä on kyse, ainakin osittain, ihmisen toimintakyvyn arvioimisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Toimia-verkosto on erikoistunut arvioimaan vanhoja ja uusia mittareita. Toimia-verkoston oppaan (Valkeinen, Anttila & Paltamaa 2014) mukaan pätevyydellä eli validiteetilla tarkoitetaan sitä, mittaako mittari juuri sitä tutkittavan ilmiön konstruktiota, jota sen on tarkoitus mitata. Verkoston ohjeistuksen mukaan on tarkasteltava muun muassa kysymysten relevanttiutta ja riittävää laajuutta. Kriteerivalidoinnissa analysoidaan taas uuden mittarin yhtenevyys kultaiseen standardiin, eli jo aiemmin hyväksi todettuun mittariin. Keskeistä on myös arvioida mittarin toimivuutta juuri siinä yhteisössä tai joukossa, jossa sitä on ajateltu käytettävän. (de Vet ym. 2011.) Ohjeiden mukaisesti mittarin lisäksi otettiin mukaan niin sanotun kultaisen standardin mukaisia muita mittareita ja poimittiin näyte edustamaan haluttua ikäryhmää tarkoituksenmukaisissa elämäntilanteissa.

Mittarin validiteettia, ymmärrettävyyttä ja käytettävyyttä rakennettiin prosessissa, jossa oli mukana kuntakokeilussa mukana olevia työntekijöitä (17) ja kuopiolaisnuoria (14). Ensimmäinen versio nuorille keskeisistä elämänalueista muodostettiin elokuussa 2015, jolloin kokeiluhankkeeseen osallistuneet ammattilaiset kävivät keskustelua mittarin perusteista ja sisällöstä. Seuraavaksi kolmen kuopiolaisen nuorisoryhmän kanssa käytiin ryhmäkeskustelut. Mittaria muutettiin saatujen kokemusten perustella. Ensimmäisen kerran mittaria testattiin tilastollisessa mielessä kokoamalla pieni aineisto (N=54) Diakonia-ammattikorkeakoulun yhdeltä kurssilta. Testivastaukset vahvistivat näkemystä, että mittari toimii tilastollisesti: vaikka jakaumat olivat perinteisten hyvinvointivastausten mukaisesti vinoja ja painottuen suurimpiin vastausvaihtoehtoihin, niin myös matalampia vastausvaihtoehtoja käytettiin.

Aineistonkeruu

Perusjoukon määrittelyssä hyödynnettiin Kuopion kaupungin tietopalvelun, Tilastokeskuksen, ELY-keskuksen ja alueen oppilaitosten tietoja. Johtuen kireästä aikataulusta ei satunnaista väestöotosta ollut mahdollista toteuttaa, jolloin päädyttiin rakentamaan näyte oppilaitoksista koottujen aineistojen varaan ja täydentämään sitä työssä olevilla ja erityispalveluissa olevilla nuorilla sekä mahdollisesti työttöminä olevilla nuorilla. Tavoitteena oli saada yli 600 nuoren vastaukset siten, että lukioista, ammattikouluista, ammattikorkeakouluista ja yliopistosta kustakin tulisi noin 150 vastausta, ja lisäksi työelämässä olevien ja erityispalveluissa olevien nuorten vastaukset. Perusteena tälle linjaukselle oli se, että korkeakoulukaupunkina Kuopion nuorissa on hyvin paljon Kuopioon opiskelemaan tulleita nuoria ja koulutuksen ulkopuolella (työssä tai työttömänä) valitusta ikäryhmästä on vain joka viides.

Aineistonkeruuseen osallistuivat Itä-Suomen yliopiston sosiologian harjoittelija kahden kuukauden työpanoksella, neljä Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijaa sekä eri oppilaitosten opettajia. Aineistoa kerättiin oppitunneilla, oppilaitosten käytävillä, ilmoittamalla tiedonkeruusta oppilaitosten intranet-sivuilla, viemällä materiaalia työpaikkoihin, informoimalla tiedonkeruusta asiakaskäynneillä, lähettämällä sähköisiä viestejä sekä kokoamalla tietoa paperilomakkeilla. Aineistonkeruu toteutettiin 15.2.–15.6.2016 välisenä aikana.

Vastauksia kertyi kaikkiaan 877 kappaletta, joista alle 30-vuotiaita yhteensä 771 kappaletta. Tässä artikkelissa analysoidaan alle 30-vuotiaiden osajoukkoa. Tavoiteltu vastaajamäärä ylittyi selvästi, ja vastauksia saatiin kaikista vastaajaryhmistä. Ainoastaan työttömien tavoittaminen osoittautui vaikeaksi, ja työttömiä vastaajia saatiin mukaan ainoastaan kahdeksan henkeä, vaikka heitä tavoitettiin noin sata. Toisaalta työpajoissa ja vastaavissa toimissa mukana olevat nuoret olivat myös työttömiä, jolloin nämä ryhmät yhdistäen saatiin kasaan myös koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria. Vaikka aineiston ei voida katsoa edustavan kaikkia kuopiolaisnuoria, niin se on hyvä näyte eri elämäntilanteessa olevista kuopiolaisnuorista. Näytteestä johtuen sen perusteella ei voida esittää tarkkoja arvioita ilmiöiden yleisyydestä, mutta voidaan tarkastella hyvin mittarin validiteettia ja vertailla nuorisoryhmiä toisiinsa. Aineistoa ei myöskään painotettu edustamaan kuopiolaisnuoria laajemmin.

Muuttujat

3X10DTM ‑kysely koostuu kokonaisuudessaan 30 kysymyksestä. Kymmentä elämänaluetta tai elämälle keskeistä seikkaa arvioidaan kolmesta näkökulmasta: kuinka tärkeitä ne ovat, kuinka tyytyväisiä niihin ollaan ja mitä niistä haluttaisiin tulevaisuudessa. Tässä artikkelissa analysoidaan vain kymmentä nykytilaa koskevaa kysymystä.

Elämäntilanteeseen tyytyväisyyttä pyydettiin arvioimaan kysymällä vastaajilta: Kun ajattelet nykyhetkeä, niin kuinka tyytyväinen olet seuraaviin asioihin? (vastausasteikko 0 = Erittäin tyytymätön − 10 Erittäin tyytyväinen) seuraavien kymmenen elämänalueen avulla: itsetunto, terveydentila, kyky voittaa elämässä eteen tulevia vaikeuksia, luotettavien ystävien määrää, perhe, päivittäinen pärjääminen (esim. opiskelu, työpaja, työ), taloudellinen tilanne, asumisolot, elämä kokonaisuutena ja omien vahvuuksien kehittäminen (esim. harrastamalla mieluisia asioita).

Kultaisiksi standardeiksi etsittiin jo runsaasti käytettyjä mittareita, jotka olisivat mahdollisimman lähellä kutakin ulottuvuutta. Tällaisia vertailukysymyksiä olivat Rosenbergin (1989) itsetuntomittari (10 osiota), koettu terveys (yksi kysymys), Beck Depression Index (13-osioinen; Raitasalo 2007), The Perceived Social Provision Scale (ks. Salmela 2006; ystävyyssuhteet 8 väittämää; perhe 4 väittämää) ja Tulojen riittävyys (yksi kysymys). Yleinen elämään tyytyväisyys vastaa jo itsessään muissa tutkimuksissa runsaasti käytettyä mittaria, jolloin sille ei asetettu vastaavaa vertailumittaria kuin edellä luetellut mittarit. Aiemmassa pienessä pilotissa (N=54) todettiin elämään tyytyväisyyden korreloivan voimakkaasti koetun hyvinvoinnin mittarin kanssa (International Wellbeing Group 2013). Taulukossa 1 esitetään tulos samaan aikaan kerätystä TITA-aineistosta.

Asumisviihtyvyysmittari oli ainoa verrokkimittari, joka jouduttiin rakentamaan itse kyselyä varten muun muassa kaupungin vuokrataloyhtiön asiantuntemusta hyödyntäen. Asumista mitattiin tutkimusta varten erikseen rakennetulla mittarilla kysymällä ”Kuinka tyytyväinen olet tällä hetkellä seuraaviin asumiseen liittyviin asioihin? 0 = Täysin tyytymätön, 5 = Neutraali, 10 Täysin tyytyväinen” ja tarjoamalla seitsemän arviointikohdetta: asuinympäristön viihtyisyys, lähipalvelujen toimivuus, joukkoliikenne ja liikkuminen (esim. pääsy keskustaan), asuinympäristön turvallisuus, asunnon taso, asunnon koko sekä oma rauha ja yksityisyys. Asuinympäristöön oltiin tyytyväisimpiä (ka 8,24) ja joukkoliikenteeseen ja liikkumiseen tyytymättömimpiä (ka 7,41). Joukkoliikenne ja liikkuminen korreloi heikoimmin muihin asumisen ulottuvuuksiin. Yhdessä ulottuvuudet muodostivat ehyen kokonaisuuden (Cronbach Alpha .803).

Harrastamista ja aktiivisuutta kartoittava kokonaisuus poimittiin kouluterveyskyselystä, vaikka se ei ollutkaan yhtenäiseksi rakennettu mittari. Mukana oli 11 väittämää:
1) Harrastan urheilua tai liikuntaa omatoimisesti.
2) Harrastan ohjattua urheilua tai liikuntaa seuran tai järjestön tunneilla, harjoituksissa, kilpailuissa tai otteluissa.
3) Osallistun jonkin muun seuran, yhdistyksen tai järjestön toimintaan, esim. partio, 4H-kerho, vapaapalokunta, seurakunta.
4) Harrastan laulamista, soittamista tai näyttelemistä.
5) Harrastan kirjoittamista, piirtämistä, maalaamista, valokuvaamista tai videokuvaamista.
6) Teen käsi- tai puutöitä, askartelen tai korjaan koneita tai laitteita.
7) Seuraan uutisia televisiosta, sanomalehdistä tai netistä.
8) Hoidan lemmikkiä tai kotieläintä tai oleskelen luonnossa.
9) Luen kirjoja omaksi ilokseni.
10) Harrastan säännöllisesti jotain muuta.
11) Teen työtä, josta saan palkkaa.

Aktiivisuus vaihteli kohteittain ja näin ollen mittarin reliabiliteetti jäi alhaiseksi (Cronbach Alpha .537).

Mittaavatko ulottuvuudet sitä mitä pitääkin?

Seuraavassa analysoidaan, miten oikein kehitetty mittari kykenee tavoittamaan ne hyvinvoinnin osa-alueet, joita sen tavoitellaan mittaavan. Tätä arvioidaan tarkastelemalla korrelaatioiden voimakkuuksia ja osa-alueiden tyytyväisyyden keskiarvoja verrokkimittareihin.

Korrelaatiot 3X10DTM ‑kyselyn kysymysten ja näitä testaavien validointikysymysten välillä olivat hyvin korkeita (r>.702) kaikkien muiden paitsi omien vahvuuksien kehittämistä koskevan kysymyksen kohdalla (r=.325). Korkeat korrelaatiot (r> .7) viittaavat siihen, että kyseessä ovat samaa ilmiötä kuvaavat muuttujat (Lyubomirsky & Lepper 1999). Noin 0.05 ero korrelaatiossa on tämän kokoisella aineistolla tilastollisesti merkitsevä (ks. Steiger 1980; Hoerger 2013).

 

Taulukko 1. Kymmenen elämänaluetta, niitä vastaavat olemassa olevat mittarit ja näiden väliset korrelaatiot.

Ulottuvuus Asteikko KA Kh Verrokkimittari Asteikko KA Kh Korrelaatio (Pearson)
Itsetunto 0-10 6,98 2,40 Rosenberg itsetuntomittari (10 kys) 4-40 30,41 6,35 ,736**
Terveydentila 0-10 7,39 2,20 Koettu terveys 1-5 2,03 0,96 ,754**
Resilienssi 0-10 7,28 2,31 Beck Depression Index (Raitasalo) 0-39 3,98 5,59 -,774**
Ystävyyssuhteet 0-10 7,54 2,62 Perceived Social Support Scale –R (ystävät) 8-40 33,67 6,47 ,711**
Perhe 0-10 8,28 2,22 Perceived Social Support Scale –R (perhe) 4-20 16,37 3,71 ,792**
Pärjääminen 0-10 7,39 2,39 Beck Depression Index (Raitasalo) 0-39 3,98 5,59 -,710**
Talous 0-10 6,33 2,77 Tulojen riittävyys 1-6 3,63 1,40 ,702**
Asuminen 0-10 7,87 2,23 Asumisviihtyvyys (rakennettu) 0-10 7,85 1,52 ,714**
Elämään tyytyväisyys 0-10 7,65 2,14 Elämään tyytyväisyys(* 0-10 8,12 1,24
Vahvuudet 0-10 7,44 2,27 Harrastamisen useus 1-5 2,80 0,54 ,325**

*) 18-30-vuotiaat TITA-aineistossa, erillinen kysymys

 

Itsetuntoa kuvaava Rosenbergin itsetuntomittari (Rosenberg 1989) korreloi voimakkaimmin (r=.73) itsetuntoon tyytyväisyyden kanssa ja Beckin Depressio Indexin (RBDI, Raitasalo 2007) kanssa (r=-.70). Kaikkien muiden tekijöiden korrelaatiot itsetuntoon tyytyväisyyden kanssa eroavat tilastollisesti Rosenbergin itsetuntomittarin korrelaatiosta ollen selvästi tätä matalampia. Korrelaatiot muiden verrokkitekijöiden kanssa jäivät matalammalle tasolle (taloudellinen toimeentulo r=.24).  *) 18-30-vuotiaat TITA-aineistossa, erillinen kysymys

Tyytyväisyys omaan terveydentilaan korreloi odotetusti voimakkaimmin koetun terveyden kanssa (r=-.76) ja voimakkaasti myös RBDI:n kanssa (r=-.65), ja selvästi vähemmän muiden verrokkimuuttujien kanssa (aktiivisuus r=.20).

Resilienssi (kyky voittaa eteen tulevia vaikeuksia) vaihtelee selkeimmin masennuskokemusten (r=.-78) ja itsetunnon (r=.73) kanssa. Pienimmät korrelaatiot löytyvät resilienssin ja tulojen riittävyyden (r=.28) ja aktiivisuuden kanssa (r=.28). Resilienssin mittaamiseen ei löydetty käytettävää vertailumittaria, mutta odotetusti se korreloi voimakkaimmin masennus- ja itsetuntokokemuksen kanssa.

Tyytyväisyys ihmissuhteisiin korreloi odotetusti voimakkaimmin The Perceived Social Support Scale –Revised PSSS-R (Kansanterveyslaitos 2005; Laakso 2013) -mittarin ystäviä koskeviin arvioihin (r=.71). Kaikkien muiden tekijöiden kanssa korrelaatiot ovat selvästi matalammat ja pienimmillään tulojen riittävyyden (r=.16) ja aktiivisuuden (r=.20) kanssa. Hyvin samansuuntainen tulos näkyy tyytyväisyydessä perheeseen: vahvin yhteys on perhettä koskeviin arvioihin (r=.79) ja heikoin aktiivisuuteen (r.=15) ja tuloihin (r=.17).

Kokemus päivittäisistä toimista selviytymisestä korreloi voimakkaimmin masennuskokemuksen (r=.-.71) ja itsetunnon (r=.64) kanssa ja yllättäen heikoimmin aktiivisuuden (r=.25) kanssa. Samoin kuin kokemus päivittäisistä toimista selviytyminen, myös omien vahvuuksien kehittäminen korreloi voimakkaimmin masennuskokemuksen (r=.-65) kanssa. Korrelaatio aktiivisuuden kanssa oli samoin heikompaa (r=.34), vaikkakin heikoimmin omien vahvuuksien kehittäminen korreloi tulojen riittävyyden (r=.27) kanssa. Taloudelliseen tilanteeseen tyytyväisyys korreloi vahvimmin tulojen riittävyyden (r=.69) ja heikoimmin aktiivisuuden (r=.23) kanssa.

Asumisolosuhteisiin tyytyväisyys korreloi voimakkaimmin asumisen tasoa laajasti mittaavan mittarin kanssa (r=.71) ja vähiten aktiivisuuden (r=.20) kanssa.

Elämään tyytyväisyyden kokonaisuus korreloi suhteellisen voimakkaasti tarkemmin eri elämänalueita mittaavien tekijöiden kanssa. Eniten elämään tyytyväisyys korreloi masennuskokemuksen (r=.-80), itsetunnon (r=.72) ja koetun terveydentilan (r=.62) kanssa. Heikoimmin elämään tyytyväisyys korreloi tulojen riittävyyden (r=.26) kanssa.

Itsetunto ja erityisesti masennuskokemukset heijastuvat laajimmin muihin tyytyväisyysarvioihin. Masennuskokemus korreloi voimakkaimmin neljän tyytyväisyysulottuvuuden kanssa ja korreloi loppujenkin ulottuvuuksien kanssa vahvasti. Muut vertailuun valitut mittarit korreloivat selkeästi voimakkaimmin aina sen tyytyväisyysulottuvuuden kanssa, jonka kanssa sen oletettiinkin korreloivan. Valtaosassa ulottuvuuksista voimakkaimman ja seuraavaksi voimakkaimman korrelaation ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Aktiivisuutta kartoittava mittari korreloi kauttaaltaan heikoimmin tyytyväisyysulottuvuuksien kanssa, mutta senkin osalta korkein korrelaatio oli omien vahvuuksien kehittämisen (r=.34) kanssa, kuten oletettiinkin.

Kuvioon 1 on koottu tyytyväisyysulottuvuudet ja niitä kuvaavien kultaisten standardien keskiarvot. Kuvioiden tavoitteena on selvittää, kuinka johdonmukaisesti kultaisten standardien keskiarvot lisääntyvät tai vähentyvät asteikon kasvaessa tai vähentyessä. Samalla on mahdollista arvioida, missä kohdin tyytyväisyysasteikkoa on sellaisia kohtia, joissa kultainen standardi saavuttaa jonkin merkityksellisen tason.

Itsetunto (Kuvio 1 A) kasvaa lineaarisesti siihen tyytyväisyyden kanssa. Alimmillaan itsetunto on tyytyväisyysarvion nolla kohdalla ja suurimmillaan arvon kymmenen kohdalla. Keskimääräistä matalampi itsetunto (alle 15 pistettä) on niillä vastaajilla, jotka arvioivat tyytyväisyytensä siihen tasolle nollasta neljään.

Terveydentilaan tyytyväisyytensä (B) tasolle nolla tai yksi arvioivat luokittuvat koetun terveyden mittarilla tasolle melko huono tai huono. Tätä korkeammat tyytyväisyysarvot saavat koetun terveyden mittarilla arvon keskitasoinen, melko hyvä tai hyvä.

Arvon kuusi tai sitä korkeamman omaan resilienssiin (kyky voittaa elämässä eteen tulevia vaikeuksia, C) antaneilla vastaajilla ei ollut depressio-oireita (pisteitä alle viisi). Lieviä masennusoireita oli vastaajilla joiden tyytyväisyys resilienssiin oli tasolla neljä tai viisi. Tätä alhaisemman tyytyväisyyden omaavilla oli kohtalainen masennus ja tasolla nolla jo vakava masennus. Vaikeuksista selviytyminen käyttäytyy masennuksen kanssa samoin kuin päivittäisissä toimissa (opiskelu, työ) pärjääminen (F). Mitä tyytymättömämpi on päivittäiseen pärjäämiseen, sitä voimakkaampia masennusoireita vastaajalla on.

Tyytyväisyys ystäviin (D) seuraa PSSS-R ‑mittarista poimittua ystävyyssuhteita kuvaavaa mittaria siten, että mitä tyytyväisempi ystäviin on, sitä enemmän saa erilaista tukea ystäviltään. Tyytyväisyyden matalimmilla tasoilla sosiaalista tukea ei saa ystäviltä juuri lainkaan. Vastaava tilanne näkyy perheeltä saatavan tuen osalta; mitä enemmän tukea, sitä tyytyväisempi vastaaja on perheeseensä (E) ja päinvastoin.

Tyytyväisyys taloudelliseen toimeentuloon (G) kertoo taloudellisesta selviytymisestä. Arvo pienimmästä mahdollisesta tyytyväisyydestä asteikon puoleen väliin (0−5) kertoo tulojen riittämättömyydestä menoihin, ja tätä suurempi tyytyväisyys kertoo tulojen riittävän menoihin.

Tyytyväisyys asumisoloihin (H) seuraa laajemman asumisolomittarin muutoksia niin, että asteikon keskikohtaa (viisi) suurempi tyytyväisyys nosti tasaisesti laajemman tyytyväisyysmittarin keskiarvoa noin kuudesta yhdeksään. Asteikon puoliväliä pienempi tyytyväisyys kertoi matalammasta tyytyväisyydestä laajemmin asuinoloja kohtaan.

Omien vahvuuksien tyytyväisyys (J) heijasteli systemaattisesti harrastamisen ja aktiivisuuden useutta vaikkakin ero keskiarvoissa tyytyväisyysasteikon pienimmän ja suurimman arvon välillä oli tarkastelluista tekijöistä kaikkein pienin.

Kuvio 1. Vertailumuuttujien keskiarvot tyytyväisyysulottuvuuksittain.

 

Mikä on ulottuvuuksien oikea määrä?

Vastaajien tyytyväisyys eri elämänalueisiin korreloi aina voimakkaimmin siihen vertailumuuttujaan, johon sen oletettiinkin korreloivan. Kuitenkin elämänalueisiin tyytyväisyys korreloi myös yhteen tai kahteen muuhun vertailumuuttujaan. Kaiken kaikkiaan kokemukselliset asiat korreloivat keskenään suhteellisen voimakkaasti. Elämänalueet korreloivat myös keskenään suhteellisen vahvasti (ks. liitetaulukko 1). Tämä keskenään korreloiminen herättää pohdinnan siitä, onko elämänalueita liikaa ja voisiko kaksi tai useampia elämänalueita linkittää yhdeksi uudeksi ulottuvuudeksi. Tätä mittarin sopivien ulottuvuuksien määrää pyrittiin arvioimaan kahdella tapaa faktoroimalla: pääkomponenttianalyysillä ja konfirmatorisella faktorianalyysillä. Edellisellä testattiin, muodostuuko ulottuvuuksia vähemmän kuin oletettiin (kymmenen). Jälkimmäisellä taas testattiin sitä, kuinka hyvin kymmenen ulottuvuuden malli istuu kuopiolaisnuorten aineistoon.

Kymmenen tyytyväisyysmuuttujaa sopivat pääkomponenttianalyysiin hyvin (KMO = .831). Muuttujien kommunaliteetit vaihtelivat asumisoloihin tyytyväisyyden arvosta .192 perheeseen tyytyväisyyden arvoon .837, osoittaen kaikkien muuttujien sopivan mukaan analyysiin. Pääkomponenttianalyysi Varimax-rotaatiolla muodosti kaksi ominaisarvoltaan yli yhden olevaa faktoria. Ensimmäinen faktori muodostui kaikista muista paitsi ihmissuhteita arvioivista seikoista, selittäen 50,4 prosenttia kaikkien muuttujien varianssista. Tyytyväisyys perheeseen ja luotettavien ystävien määrään muodostivat toisen faktorin (15,1%). Ihmissuhteiden keskinäisestä korrelaatiosta huolimatta näiden yhdistämistä ei katsottu mielekkääksi sillä perusteella, että nimenomaan tässä ikäryhmässä ystävien ja perheen asema nuoren elämässä muuttuu voimakkaasti. Valittuja kymmentä elämänaluetta voidaan tällä perusteella pitää toisistaan erillään olevina siten, että ne eivät mene limittäin toistensa päälle, vaikkakin kaikki kiinnittyvät toisiinsa.

Konfirmatorinen faktorianalyysi toteutettiin Amos21-ohjelmalla rakenneyhtälömallinnuksella (SEM). Testattavan mallin taustalla oli teoreettinen ja empiirinen hyvinvointitutkimuksellinen tieto ihmisen koetulle hyvinvoinnille merkityksellisistä asioista. Malli perustui aiempiin tutkimuksiin hyvinvoinnin keskeisistä ulottuvuuksista ja hankkeessa tehtyihin haastatteluihin ja testauksiin nuorten parissa. Lisäksi mallin käyttöä puolsi edellä kuvattu testaus pääkomponenttianalyysillä. Oletuksena oli, että jokainen valituista kymmenestä tekijästä kuvaa riittävän hyvin nuorten yleistä tyytyväisyyttä elämäntilanteeseensa.

Mallin tunnusluvut (IFI, NFI, CFI, TLI; RMSEA) ovat hyväksyttävällä ja osin hyvällä tasolla (>.9;<.10). Johtuen aineiston suuruudesta (N=777) Khiin neliötesti saa suuren arvon, jolloin tilastollinen merkitsevyys jää pieneksi (p<.000). Mitattujen muuttujien regressiokertoimet latenttiin muuttujaan (tyytyväisyys; elämänhallinta; toimintakyky) olivat kaikki suhteellisen korkeita. Pienimmät kertoimet olivat asumiseen, taloudelliseen tilanteeseen ja perheeseen tyytyväisyydessä (.56−.58) ja suurimmat elämään, päivittäisissä toimissa pärjäämiseen ja vaikeuksien voittamiseen tyytyväisyydessä (.91−.82). Tunnuslukujen ja kertoimien perusteella voidaan arvioida mallin sopivan hyvin kuvaamaan nuorten tyytyväisyyttä elämäntilanteeseensa.

 

Kuvio 2. Konfirmatorinen faktorianalyysi. Chi-sq = 287,840; Df = 35; P = ,000; NFI = ,942; IFI = ,948; TLI = ,919; CFI = ,948; RMSEA = 0,096.

 

Erotteleeko mittari elämäntilanteet toisistaan?

Tyytyväisyys eri elämänalueisiin vaihtelee eri elämäntilanteessa olevien välillä. Pelkistäen voi sanoa, että opiskelun tai työskentelyn ulkopuolella olevien nuorten tyytyväisyys on kaikilla elämänalueilla kaikkein matalimmalla tasolla. Työssä tai opiskelemassa olevien nuorten tyytyväisyys vaihteli jonkin verran riippuen siitä, minkä elämänalueen tyytyväisyydestä oli kyse. Työssä olevat nuoret olivat muita useammin tyytyväisiä eri elämänalueisiin. He arvioivat itsetuntonsa, resilienssinsä, arjessa pärjäämisensä, taloudellisen tilanteensa ja itsensä kehittämisen muita korkeammalle tasolle. Myös ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opiskelevien tyytyväisyys näihin tekijöihin oli korkealla tasolla ja varsin lähellä työssä olevien tasoa. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden tyytyväisyys oli muita ryhmiä korkeammalla tasolla ystävyyssuhteiden, perheen ja yleisesti elämän kohdalla. Yliopisto-opiskelijoiden tyytyväisyys terveydentilaan oli muita korkeammalla tasolla. Lukiossa tai opistoissa opiskelevien tyytyväisyys eri elämänalueisiin oli näitä matalammalla tasolla. Lukiossa opiskelevien tyytyväisyys asuinolosuhteisiin oli kuitenkin muita ryhmiä korkeammalla tasolla. Ryhmien väliset erot olivat kaikki tilastollisesti erittäin merkitsevällä tasolla (p<.000).

 

Taulukko 2. Tyytyväisyysulottuvuudet eri elämäntilanteissa. Korkeimmat keskiarvot lihavoitu.

Opistossa Lukiossa Amk Yliopistossa Työssä Työpajalla tms. Keskim.
Itsetunto KA 6,51 6,82 7,65 7,41 7,69 5,41 6,98
Std. Dev. 2,79 2,37 1,86 1,97 1,69 2,80 2,40
Terveys KA 6,96 7,51 7,77 7,90 7,81 6,07 7,39
Std. Dev. 2,46 2,10 1,76 1,81 1,94 2,69 2,20
Resilienssi KA 6,79 7,09 7,97 7,80 8,08 5,55 7,28
Std. Dev. 2,61 2,40 1,81 1,76 1,45 2,68 2,31
Ystävyysuhteet KA 7,14 7,71 8,14 7,65 7,92 6,10 7,54
Std. Dev. 2,70 2,79 2,11 2,50 2,20 3,12 2,62
Perhesuhteet KA 7,96 8,08 8,84 8,46 8,68 7,53 8,28
Std. Dev. 2,56 2,27 1,85 1,64 1,80 2,72 2,22
Pärjääminen KA 7,01 6,82 7,97 7,96 8,53 5,97 7,39
Std. Dev. 2,61 2,76 1,80 1,51 1,53 2,82 2,39
Talous KA 5,96 6,69 6,14 6,43 7,50 5,06 6,33
Std. Dev. 3,09 2,86 2,65 2,26 1,86 2,94 2,77
Asuminen KA 7,56 8,18 8,10 7,81 8,14 7,19 7,87
Std. Dev. 2,60 2,21 1,71 2,02 1,87 2,73 2,23
Elämään tyytyväisyys KA 7,22 7,57 8,37 7,96 8,31 5,96 7,65
Std. Dev. 2,44 2,15 1,45 1,69 1,42 2,70 2,14
Itsensä kehittäminen KA 6,88 7,58 7,99 7,51 8,19 6,24 7,44
Std. Dev. 2,68 2,25 1,82 1,99 1,56 2,52 2,27

 

Johtopäätökset

Aineisto edustaa suhteellisen hyvin yhden (keski)suuren kaupungin nuoria aikuisia, vaikka ei olekaan satunnaisotannalla valittu. Ryvästetyllä otannalla on poimittu näyte toisen ja korkea-asteen opiskelijoista, työssä käyvistä, tuetussa toiminnassa olevista ja kunnan palveluita käyttävistä nuorista.

Oletimme, että valitut kymmenen ulottuvuutta ovat suhteellisen itsenäisiä. Ulottuvuudet oli valittu aiempien hyvinvointitutkimusten ja nuorten kanssa työskentelevien asiantuntijoiden sekä kolmen nuorten työpajakeskustelun perusteella. Analyysien tulokset osoittivat, että kymmenen elämänaluetta kuvaavat hyvin yleistä elämäntilanteeseen kohdistuvaa tyytyväisyyttä. Kukin elämänalue on oma ulottuvuutensa, joten niiden määrää ei ole tarpeen vähentää.

Validointiin oli poimittu verrokkimittarit lähes kaikille kymmenelle ulottuvuudelle. Hypoteesimme oli, että mukana olevat validointikysymykset korreloivat voimakkaimmin sen ulottuvuuden kanssa (kultainen standardi), johon sen oletetaan liittyvän. Korrelaatiot olivat aina selvästi korkeimmat kultaisen standardin kanssa. Lähinnä toisiaan olivat itsetunto ja masennuskokemukset, joiden korrelaatiot muiden tekijöiden kanssa olivat korkeita.

Oletimme myös, että korrelaatiokertoimet ovat hyvin voimakkaita kertoen siitä, että yhdellä tarkalla kysymyksellä on mahdollista kartoittaa laajaakin ilmiötä. Korrelaatiot olivat varsin korkeita (>.7) kertoen siitä, että verrokkimittari ja kulloinenkin elämänalueen ulottuvuus kuvasivat samaa ilmiötä. Ainoastaan aktiivisuutta mittaavaksi aiotun verrokkimittarin korrelaatiot jäivät selvästi matalammalle tasolle.

Oletimme myös, että korrelaatio kunkin tyytyväisyysulottuvuuden ja verrokkimittarin välillä on suhteellisen suoraviivainen, kertoen selkeästi tyytyväisyysulottuvuuden kasvun yhteyden verrokkimittariin. Kuviosta 1 voitiin havaita selkeät ja systemaattiset erot tyytyväisyysulottuvuuden asteikon luokkien välillä.

Hypoteesimme oli, että työssä tai opiskelemassa olevien nuorten hyvinvoinnin kokemus on useimmilla elämänalueilla korkeampi kuin työttömänä tai työpajatoiminnassa tai vastaavassa olevien nuorten. Hypoteesi piti paikkansa, sillä työpajatoiminnassa tai muussa vastaavassa toiminnassa mukana olevien nuorten tyytyväisyys kymmeneen elämänalueeseen oli selvästi matalampi kuin muilla ryhmillä.

Jokainen nuori on erilainen, kuten keskihajonnoista ja vastausjakaumistakin voi päätellä. Verrattaessa tyytyväisyysulottuvuuksia vertailumittareihin nousee kuitenkin jokaiselta ulottuvuudelta esiin pistemäärä, jonka kohdalla olisi syytä keskustella nuoren kanssa tarkemmin hänen elämäntilanteestaan. Hyvin karkeasti arvioiden näyttää siltä, että jos nuoren tyytyväisyys elämänalueisiinsa on osapuilleen asteikon puolivälissä tai sen yläpuolella, niin erityistä tarvetta keskustelujen aloittamiselle ei näytä olevan. Sen sijaan tätä pistettä matalammat tyytyväisyysarviot kielivät tarpeesta käydä keskustellen läpi nuoren elämäntilannetta. Mitä alemmas tyytyväisyysasteikolla mennään, sitä selkeämpää on keskustelun tarve. Tämä tarkoittaa sitä, että mittarin avulla on mahdollista tehdä päätelmiä siitä, keiden nuorten olisi perusteltua miettiä elämäntilannettaan vaikka yhdessä asiantuntijan tai vertaisen kanssa.

Mittari vaatii toki vielä tarkistuksia joidenkin kysymysten osalta. Jatkossa tuleekin kerätä lisäaineistoa mittarin luotettavuudesta ja sen hyödyntämisestä. Samoin mittausmenetelmän edelleen kehittämiseksi tarvitaan vielä lisätietoa palveluja käyttävien nuorten ja tähän perusjoukkoon kuuluvien nuorten elämänhallinnan välillä. Samoin edelleen kehitettäväksi jää kymmenen elämänalueen tärkeyden ja tulevaisuuden toiveiden vertaaminen arviointihetken elämäntilanteeseen, sekä mahdollisten erojen tulkitseminen. Lopulta voidaan arvioida mitä nuoret arvostavat, millaiseksi he elämänsä kokevat ja mitä elämältään haluavat, ja rakentaa tukia näiden asioiden välille yhdessä asiantuntijoiden kanssa.

[1] Yhdelläkään mittarilla ei kuitenkaan ole ylivertaista asemaa suhteessa muihin. Yleisen elämään tyytyväisyyden lisäksi käytetään myös esimerkiksi elämän saavutuksia kartoittavaa Cantril’s Ladder -asteikkoa ja tunnetilaa kartoittavia mittareita (positiiviset tunteet vs. negatiiviset tunteet; onnellisuus).

Lähteet

de Vet, H.C.W., Terwee, C.B., Mokkink, L.B. & Knol D.L. (2011). Measurement in medicine. Practical guides to biostatistics and epidemiology. Cambridge: Cambridge University Press.

Hoerger, M. (2013). ZH: An updated version of Steiger’s Z and web-based calculator for testing the statistical significance of the difference between dependent correlations. Haettu 24.1.2017 osoitteesta  http://www.psychmike.com/dependent_correlations.php

International Wellbeing Group (2013). Personal Wellbeing Index: 5th Edition. Melbourne: Australian Centre on Quality of Life, Deakin University. Haettu 24.1.2017 osoitteesta http://www.acqol.com.au/iwbg/wellbeing-index/pwi-a-english.pdf

Kainulainen, S. (1991). Myöhäisnuoruus (ikävuodet 18−24) elämänvaiheena. Teoksessa P. Niemelä (toim.) Turvattomuus, sen syyt ja hallintakeinot eri ikävaiheissa. Kuopion yliopiston julkaisuja. Yhteiskuntatieteet. Kuopio: Alkuperäistutkimukset 3/1991.

Kainulainen, S. (2006). Huono-osaisuuden kasautuminen ja pitkittyminen Suomessa 1970−2000. Yhteiskuntapolitiikka 71(4), 373−386.

Kainulainen, S. (2011). Hyvinvointitutkimuksen kehityslinjat Suomessa. Teoksessa J. Saari (toim.) . Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus.

Kainulainen, S. (2014). Raha ja rakkaus hyvinvoinnin lähteinä. Yhteiskuntapolitiikka 79(5), 485−497.

Kansanterveyslaitos (2005). Menetelmäraportti. Terveys 2000 -tutkimuksen toteutus, aineisto ja menetelmät. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B6. Helsinki.

Laakso, M. (2013). Sosiaalisten tekijöiden yhteys 15–18-vuotiaiden tyttöjen itsetuntoon ja ruumiinkuvaan. Pro gradu ‑tutkielma. Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto. Haettu 24.1.2017 osoitteesta http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20130083

Laki kuntien velvoitteiden ja ohjauksen vähentämistä ja monialaisten toimintamallien tukemista koskevista kokeiluista. Finlex 2014/1350. Haettu 24.1.2017 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141350

Lyubomirsky, S. & Lepper, H. (1999). A Measure of Subjective Happiness: Preliminary Reliability and Construct Validation. Social Indicators Research 46(2), 137−155. Haettu 24.1.2017 osoitteesta  http://www.jstor.org/stable/27522363

Myllyniemi, S. (2007). Perusarvot puntarissa. Nuorisobarometri 2007. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 37. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 79. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.

Nevill, C. (2009). Feelings count. Measuring children’s subjective well-being for charities and funders. London: New Philantrophy Capital. Haettu 24.1.2017 osoitteesta http://www.well-beingmeasure.com/media/44382/feelings_count.pdf

Niemelä, P. (1991). Väestön turvattomuus- ja elämänhallintatutkimuksen käytännölliset ja teoreettiset lähtökohdat. Teoksessa P. Niemelä (toim.) Turvattomuus, sen syyt ja hallintakeinot eri ikävaiheissa. Osa 1: Tutkimuksen teoreettiset ja käytännölliset lähtökohdat, ikävaihekuvaukset, empiiriset esitutkimustulokset, muuttujien muodostaminen ja haastattelulomake. Kuopion yliopiston julkaisuja 1991:3, 7–24.

OECD (2013). OECD Guidelines on Measuring Subjective Well-being. Pariisi: OECD Publishing. Haettu 24.1.2017 osoitteesta http://dx.doi.org/10.1787/9789264191655-en

Raitasalo R. (2007). Mielialakysely. Suomen oloihin Beckin lyhyen depressiokyselyn pohjalta kehitetty masennusoireilun ja itsetunnon kysely. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 86. Helsinki.

Raitasalo, R. & Maaniemi, K. (2008). Mielenterveyden häiriöt syrjäyttävät nuoria työelämästä. Sosiaalivakuutus 46(6): 8−10.

Rosenberg, M. (1989). Society and the Adolescent Self-Image. Revised edition. Middletown, CT: Wesleyan University Press.

Rönkä, A. (1999). The accumulation of problems of social functioning: outer, inner, and behavioral strands. Väitöskirja. Jyväskylä studies in Education, Psychology, and Social Research 148. Jyväskylä: University of Jyväskylä.

Saari, J. (2011). Hyvinvoinnin kentät. Teoksessa J. Saari (toim.) Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus.

Salmela, J. (2006). Koetun sosiaalisen tuen, pätevyyden, itsearvostuksen ja liikunnan yhteyksiä nuoruusiän kasvuvuosina. Väitöskirja. Chydenius-instituutin tutkimuksia 1. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Haettu 24.1.2017 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:951-39-2490-4

Siljander, E., Luoma, M-L. & Meriläinen-Porras, S. (2015). Validity and reliability of Finnish version of WHOQOL-Bref on adult population in Finland, Int. J. Happiness and Development 2(1), 52–68.

Simpura, J & Uusitalo, H. (2011). Hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys. Teoksessa J. Saari (toim.) Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus.

Sinkkonen-Tolppi, M. (2005). Maailma kutsuu, katkeavatko juuret? Nuorten kotiseudulle kiinnittyminen ja sen yhteys nuorten sosiaaliseen pääomaan. Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja E, yhteiskuntatieteet 125. Haettu 24.1.2017 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:951-27-0076-X

Steiger, J. H. (1980). Tests for comparing elements of a correlation matrix. Psychological Bulletin 87(2), 245−251.

Valkeinen, H. & Anttila, H. & Paltamaa, J. (2014). Opas toimintakyvyn mittarin arviointiin TOIMIA-verkostossa (1.0). Haettu 24.1.2017 osoitteesta https://www.thl.fi/documents/974257/1449823/Mittariopas_VALMIS_090614+%282%29.pdf/b53595b9-15b8-4fa3-8765-23cd9221de8f

Veenhoven, R. (2016). World Database of Happiness. Rotterdam: Erasmus University. Haettu 24.1.2017 osoitteesta http://worlddatabaseofhappiness.eur.nl

 

Liitteet

Liitetaulukko 1. Korrelaatiot tyytyväisyysulottuvuuksien ja vertailumittareiden välillä.

 

Liitetaulukko 2. Elämäntilanteeseen tyytyväisyyden keskinäiset korrelaatiot.

A B C D E F G H I J
A Itsetuntoosi 1
B terveydentilaasi ,594 1
C kykyysi voittaa elämässä eteen tulevia vaikeuksia ,740 ,701 1
D luotettavien ystävien määrään ,514 ,449 ,554 1
E perheeseesi ,396 ,429 ,497 ,457 1
F päivittäiseen pärjäämiseesi ,601 ,598 ,781 ,495 ,495 1
G taloudelliseen tilanteeseesi ,416 ,402 ,488 ,330 ,340 ,537 1
H asumisoloihisi ,403 ,406 ,439 ,344 ,419 ,464 ,524 1
I elämääsi kokonaisuutena ,733 ,656 ,812 ,585 ,539 ,742 ,523 ,528 1
J omien vahvuuksiesi kehittämiseen ,666 ,553 ,665 ,476 ,431 ,614 ,473 ,483 ,740 1

 

Kirjoittajat

Sakari Kainulainen, YTT, erityisasiantuntija, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Anna-Mari Juutinen, YTM, kuntakokeilukoordinaattori, Kuopion kaupunki

Viittausohje:
Kainulainen, S. & Juutinen, A-M. (2017). Nuoren elämäntilanteen hahmottaminen 3X10D™ -mittarilla. HAMK Unlimited Scientific 9.2.2017. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/hyvinvointi-ja-sote-ala/nuoren-elamantilanteen-hahmottaminen-3x10d-mittarilla/

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Print Friendly, PDF & Email

Tags:  Elämään tyytyväisyys Elämänlaatu Hyvinvointi Mittari Nuoret Validointi




Previous Post
Poistotekstiilien hyödyntämistä kehitetään Kanta-Hämeessä
Next Post
About Collective Responsibility




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Poistotekstiilien hyödyntämistä kehitetään Kanta-Hämeessä
Käytöstä poistettuja vaatteita ja kodintekstiileitä kutsutaan poistotekstiileiksi. Ne voivat olla esimerkiksi vaatteita,...