Siltoja tulevaisuuteen ja työhön


Ammatillisen koulutuksen reformi on yksi hallituksen kärkihankkeista (OKM 2017). Reformi uudistaa koulutusta vastaamaan opiskelijoiden ja työelämän tarpeita. Työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja lisätään. Reformin yhtenä tavoitteena on myös ehkäistä koulutuksen keskeyttämistä ja nuorten syrjäytymistä. Ammatillisen koulutuksen reformin yhtenä tavoitteena on ehkäistä koulutuksen keskeyttämistä ja nuorten syrjäytymistä. Koulupudokkuutta, syrjäytymistä ja työttömyyttä on ehkäisty erilaisilla hankkeilla ja muilla toimilla. Tässä artikkelissa selvitetään, mitä on tehty ja miten onnistuneita erilaiset toimet ovat olleet.

Johdanto

Koulutuksen yhtenä yhteiskunnallisena tehtävänä on integroida yksilöitä yhteiskuntaan ja tuottaa työelämän tarvitsemaa työvoimaa (Antikainen, Rinne & Koski 2013). Yksilön kannalta hyvän elämän ja työelämän saavuttaminen liittyy näihin tavoitteisiin, jotka mahdollistavat osallistumisen ja vaikuttamisen. Tässä artikkelissa aiheeseen paneudutaan kolmen opettajaopiskelijoiden tekemän pienimuotoisen tutkimus- ja kehitystutkielman (TKI) kautta. Soili Uotila-Välimäki (2017) kuvaa artikkelipohjaisesti koulupudokkuuden tilannetta. Susanna Hiltunen (2017) on haastatteluin selvittänyt lastensuojelun asiakkuuden vaikutusta opinto- ja urapolkuihin. Lisäksi Jaana Mäkelä (2017) selvittää työllisyyden hoidon mahdollisuuksia Forssan alueella. (Kuvio 1.) Yliopettaja Leena Nikander on ohjannut TKI-töitä ja koostanut itsenäisistä töistä yhteisen artikkelin.

Opettajaopiskelijoiden TKI-töiden aiheet

Kuvio 1. Artikkelin jäsentyminen opettajaopiskelijoiden TKI-töiden mukaan.

Koulupudokkuuden ehkäiseminen

Uotila-Välimäki (2017) on perehtynyt koulupudokkuutta, koulutuksen keskeytymistä sekä perusopetuksen ja toisen asteen ammatillisen opetuksen nivelvaihetta käsitteleviin tutkimuksiin ja julkaisuihin. Aineistoa on kerätty erilaisista dokumenteista, kirjoista ja artikkeleista sekä osallistuvana havainnointina perhetyössä. Tuloksena esitellään katsaus muutamiin opintoja tukeviin käytäntöihin, joita on toteutettu perusopetuksessa, ammatillisessa opetuksessa ja kolmannen sektorin hankkeina.

Suomen virallisesta tilastosta (2016) ilmenee, että peruskoulun kesken jättäneiden määrä on hieman kasvanut 2000-luvun alusta. Lukuvuonna 1999‒2000 yhdeksäsluokkalaisten ikäluokasta koulupudokkaita oli 0,29 prosenttia. Lukuvuonna 2014‒2015 koulupudokkaita oli 0,51 prosenttia vastaavasta ikäluokasta. Ammatillisessa koulutuksessa keskeyttäminen on puolestaan vähentynyt samana ajanjaksona. Lukuvuonna 2000‒2001 keskeyttäjien osuus oli suurimmillaan, 13,1 prosenttia. Lukuvuonna 2013‒2014 taas keskeyttäjien osuus oli tarkastellun ajanjakson pienin, 7,6 prosenttia. (Suomen virallinen tilasto 2017.)

Koulupudokas käsitteenä tarkoittaa Tilastokeskuksen (n.d.) määritelmän mukaan peruskoulun oppilasta, joka keskeyttää koulunkäynnin ennen oppivelvollisuuden suorittamista eikä saa suoritettua peruskoulun koko oppimäärää. Koulutuksen keskeyttäminen tarkoittaa Nurmen (2014) mukaan vuoden aikana tapahtunutta perusasteen jälkeisen tutkintotavoitteisen koulutuksen keskeyttämistä. Syrjäytyminen tai syrjäytymisuhka tarkoittavat puolestaan koulutuksen eri vaiheissa tapahtuvia yksilöllisiä ja sosiaalisia mekanismeja, jotka voivat johtaa syrjäytymiseen (Nurmi 2014, 25). Kurosen (2014, 67) mukaan yleisimpiä keskeyttämisen syitä ovat motivaatio-ongelmat, mielenterveysongelmat ja uupuminen sekä väärälle alalle ajautuminen.

Vasalampi (2012, 54) toteaa, että yksilön ympäristö vaikuttaa suuresti hänen motivaatioonsa, ja näin ollen on tärkeää, että nuori valitsee itse koulutuspolkunsa oman kiinnostuksensa mukaisesti. Edistyminen omissa tavoitteissa heijastuu hyvinvointiin, ja on tärkeää tukea nuoren sisäistä motivaatiota ja kouluhyvinvointia käytännössä. Varhaiseen puuttumiseen ja korjaavaan toimintaan kuuluvia toimintamalleja on kehitetty lukuisissa hankkeissa. Pysyvänä toimintana on koulujen opiskeluhuolto. Seuraavassa otetaan esiin muutamia keskeisiä toimintamalleja.

Joustava perusopetus (JOPO) tarkoittaa opetuksen järjestämistä joustavasti nivelvaiheessa olevalle tai sitä lähestyvälle nuorelle, ja sen tavoitteena on ehkäistä koulun keskeyttämistä ja koulupudokkuutta. Kymppiluokka on peruskoulun päättäneille tarkoitettua lisäopetusta, joka rakennetaan yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Kiiveri, Peltomaa & Toivanen (2014, 83) syventyvät artikkelissaan peruskoulun jälkeisen nivelvaiheen merkitykseen nuoren syrjäytymiskehityksessä. Ohjauksella on merkittävä rooli eri toiminnoissa. Tukena voi kouluarjessa olla nuorisotyö, jonka vastuulla on usein kerho- ja harrastustoiminnan sekä pienryhmätoiminnan ohjaaminen. Toiminnalla on tavoitteina nuoren sosiaalisten taitojen vahvistaminen, itseluottamuksen kohentaminen, kaverisuhteiden kehittäminen, vastuunotto ja yhteisöllisyyden kokemus.

VALMA eli ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus on tarkoitettu nuorille, jotka eivät tiedä, mitä tekisivät peruskoulun jälkeen, kaipaavat lisätietoa jatko-opiskelumahdollisuuksista, tarvitsevat opiskeluvalmiuksien vahvistamista tai haluavat parantaa peruskoulun päättötodistusta. (Opetushallitus n.d.)

Ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelman keskeisenä tavoitteena oli auttaa opiskelijoita, jotka olivat jättäneet tai jättämässä tutkinnon suorittamatta työelämään siirtymisen takia. Tämän lisäksi tavoitteena oli aikaisempien opintojen tunnistamis- ja tunnustamismenetelmien sekä -käytäntöjen kautta nopeuttaa tutkinnon suorittamista. (Pirttiniemi & Vehviläinen 2012, 53–54.) Ammatillisen koulutuksen yhteydessä on lisäksi toteutettu monenlaista työpajatoimintaa.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton selvityksen pohjalta on kehitetty toimintamalli koulupudokkuuden ehkäisemiseen. Selvityksessä tutkittiin epämuodollista kasvatusta nuorisotiloissa ja koulupudokkuuden ehkäisyä kymmenessä eri nuorisotilassa eri puolilla Suomea. Toteutettavia tukitoimintoja olivat toimintaluokka, pajakoulutoiminta, Oma ura -projekti, tsemppileiri ja Potkuri-projekti. Näitä toteutettiin yhteistyössä koulun kanssa. (MLL 2017.)

Perhetyö on sosiaalihuoltolain alaista hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksen ja muun tarvittavan avun keinoin. Perhetyötä tehdään erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi. (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301.) Perhetyön muotoja ovat ohjaava perhetyö, palvelutarpeen arvioinnin kautta saatava palvelu ja tehostettu perhetyö, joka on lastensuojelun asiakkaille.

Reformin tavoitteena on tukea yksilöllisten lähtökohtien huomioon ottamista opinnoissa. Ensisijainen kehittämistehtävä on panostaa tuen tarpeen tunnistamiseen, jos opiskelijalla on ongelmia. Riittävän varhaisella tuella voidaan vaikuttaa itsetuntoon tuottamalla onnistumisen kokemuksia koulussa, mikä taas motivoi opiskelijaa.

Toinen kehittämisen kohde on moniammatillisen yhteistyön syventäminen, minkä avulla voitaisiin ajoissa tunnistaa mahdolliset nivelvaiheessa erityistä tukea tarvitsevat nuoret ja tarjota heille ennemmin ennaltaehkäisevää kuin korjaavaa tukea. Opiskeluhuolto vastaa oppilaitoksessa näistä toiminnoista. Yksittäisen opettajan osaamisessa tulee korostumaan ohjaus- ja verkosto-osaaminen.

Lastensuojelun sijaishuollon merkitys elämässä

Hiltunen (2017) perehtyi siihen, miten lastensuojelun asiakkuus vaikuttaa opinto- ja urapolkuihin. Syrjäytymistä koskevissa tutkimuksissa näkökulma on vaihdellut kasvatuksen, kuntoutuksen ja erityisopetuksen välillä. Vain harva näistä tutkimuksista tarkastelee ilmiötä lastensuojelun näkökulmasta. Joissakin tutkimuksissa lastensuojelu on tullut vahingossa mukaan. (Eronen 2007.)

Hiltunen (2017) mukailee Jahnukaisen (2004) tutkimusta, jossa hän selvittää jo koulukodista muuttaneiden nuorten kokemuksia ja selviytymistä koulukodin jälkeen. Useimmiten sijoituksen aikana on saatu peruskoulu päätökseen ja aloitettu jatkokoulutus, mutta jatkokoulutus on lähes poikkeuksetta jäänyt kesken sijoituksen päättymisen jälkeen. Syynä on osittain ollut paikkakunnan ja oppilaitoksen vaihtuminen. Muita syitä keskeyttämiselle ovat olleet mm. motivaation puuttuminen, vaikeudet opettajan kanssa, päihdeongelma, siirtyminen työelämään ja puutteelliset perustaidot, jotka olisi pitänyt oppia jo peruskoulussa. Ongelmat parisuhteessa tai tytöillä raskaaksi tuleminen ovat myös vaikeuttaneet ammatillisen koulutuksen loppuun saattamista.

Jahnukaisen (2004) tutkimusaineiston pohjalta yhteiskuntaan jäsentymistä määriteltiin kolmen eri uralinjan avulla: yhteiskuntaan jäsentyvä sekä epävakaa ja riskikäyttäytymisen uralinja. Yhteiskuntaan jäsentyneen uralinja jaettiin vakiintuneisiin ja pärjääjiin. Epävakaa uralinja sijoittui yhteiskuntaan kiinnittymisen ja riskialttiin elämäntavan välille. Riskialttiin uralinja jaettiin päihde- ja rikollisuusuraan. Tutkimuksen mukaan koulukodin nuorten työllistyminen on selvästi vähäisempää kuin muiden vastaavan ikäisten nuorten. Viimeaikaisten tutkimusten valossa tämä kehitys oppimisen tiellä ja urapoluilla koskee kaikkia nuoria, jotka ovat olleet sijoitettuina kodin ulkopuolelle lastensuojelusyistä (Pekkarinen 2017).

Lastensuojelun sijaishuoltoa tarjotaan lastensuojelun asiakkaille, joiden kasvu tai kehitys on vaarantunut kotioloissa. Sijaishuoltoa tarjoavat paitsi tavalliset sijaisperheet, myös ammatilliset perhekodit sekä lastensuojelulaitokset, kuten esimerkiksi koulukodit. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman tilaston mukaan vuonna 2015 lastensuojelun sijaishuollossa oli kaikkiaan 17 664 lasta ja nuorta. Tämä on noin 1,4 prosenttia kaikista Suomen alle 18-vuotiaista. Sijoitetuista noin 60 prosenttia on sijoitettu perhehoitoon ja 40 prosenttia lastensuojelulaitoksiin. Koulukotien osuus sijaishuollosta on hiukan alle 1,5 prosenttia. (THL 2016.)

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko lastensuojelun sijaishuollolla syrjäyttävä vaikutus nuoren elämässä myös silloin, kun se toteutetaan perhehoitona. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimusaineisto saatiin haastattelemalla pääkaupunkiseudulla pitkään toimineita perhekoti- ja sijaisvanhempia, jotka olivat jo eläkkeellä tai eläkeiän kynnyksellä. Sijaisperheitä oli yhteensä neljä, ja perheistä omilleen muuttaneita lastensuojelun asiakkaita noin 40. Tähän tutkimukseen saatiin tietoa 35 nuoren aikuisen elämäntilanteesta tällä hetkellä. Jokaisen haastateltavan kanssa sovittiin erikseen haastatteluajankohta ja -paikka. Haastateltavat olivat kaikki sijaisperheiden äitejä, yhdellä haastattelukerroista oli mukana myös perheen isä.

Tutkimuksen valossa voi perustellusti kyseenalaistaa käsityksen, jonka mukaan kaikki tai ainakin suurin osa lastensuojelun asiakkaista jättävät koulunsa kesken sekä odotusarvoisesti syrjäytyvät yhteiskunnan valtavirrasta ja ajautuvat rikoksen poluille. Tutkimuksessa tarkastellut 35 lasta ovat päätyneet aikuisina seuraaviin elämäntilanteisiin:

  • Yhteiskuntaan menestyksekkäästi integroituneita on 19 eli 54 prosenttia otannasta.
  • Vaihtelevasta elämästä huolimatta yhteiskunnassa selviytyjiä on 12 eli 34 prosenttia otannasta.
  • Syrjäytyneiksi luokiteltavia on kolme eli yhdeksän prosenttia otannasta.
  • Kuolleita on yksi eli kolme prosenttia otannasta.

Tarkemmin eritellen yhteiskuntaan integroitumisen uralinjat esiintyivät Jahnukaisen (2004) jäsennyksen mukaan seuraavasti:

  • Yhteiskuntaan jäsentyneet (yht. 19 nuorta):

a) vakiintuneet, joilla on ammatillinen koulutus ja jotka ovat työuralla sekä mahdollisesti perheellisiä: yhdeksän nuorta
b) yhteiskuntaan jäsentyneet pärjääjät, joilla ei ole ollut riskikäyttäytymistä sijoituksen jälkeen: kymmenen nuorta (näistä perheuralla, ovat valinneet perheellistymisen ts. ovat hankkineet lapsia tai ovat parisuhteessa: neljä nuorta, koulutusuralla kaksi nuorta ja työuralla ilman koulutusta neljä nuorta).

  • Selviytyjät; epävakaat, joilla on ollut vaihtelevaa elämää, muuttoja, koulupaikan vaihtoja, lyhyitä työ- ja/tai seurustelusuhteita (yht. 12 nuorta):

a) koulutettuja tai koulun keskeyttäneitä pätkätyöläisiä: kolme nuorta
b) terveysongelmien vuoksi pätkätyöläisiä: kaksi nuorta
c) ei töissä eikä koulussa, muttei tarvitse yhteiskunnan palveluita: yksi nuori (elää perinnön turvin)
d) koulun keskeyttäneitä, ei työllistyneitä, elää toimeentulotuella tai tukipalveluiden varassa, muttei ole riskikäyttäytymistä: kuusi nuorta.

  • Riskikäyttäytyjät, joilla sijaishuollon jälkeinen elämä on ollut päihteiden käyttöä, keskeytynyttä koulutusta, työttömyyttä, yksinäisyyttä sekä asumiseen liittyviä ongelmia ja joilla ei ole yhteyttä omaan sukuun (yht. kolme nuorta):

a) päihdeura: kaksi nuorta
b) rikollisura: yksi nuori.

Koska otanta oli näin pieni, tulokset eivät ole tilastollisesti luotettavia. Ei siis voida tehdä johtopäätöstä, että 88 prosentista lastensuojelun perhehoidossa kasvaneista lapsista tulee yhteiskuntaan integroituvia aikuisia. Aihepiiriä olisi kuitenkin mielenkiintoista tutkia lisää. Toistaiseksi äänessä ovat olleet lastensuojelun kaksi ääripäätä: koulukodissa ja perheissä kasvaneet. Aineistoa varmasti löytyy lisätutkimuksille.

Opinnollistamisella potkua rakennemuutokseen

Mäkelä (2017) tarkastelee Forssan tukitoimia työllistymistilanteen parantamiseksi ja esittelee uusia koulutus- ja työllistymispolkujen toimintamalleja. Kokonaistilanteen selvittämiseen hän on käyttänyt selvityksiä ja tilastoja sekä haastatellut työpajan ohjaajaa. Kokemuksia on hankittu myös osallistuvana havainnointina.

Forssan kokema rakennemuutos on asettanut kaupungin työllisyyspalveluille haasteita nuorten ja pitkäaikaistyöttömien motivoimisessa (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2012). Forssassa työpaikkojen määrä väheni 1 600 työpaikalla vuosien 2000‒2012 välisenä aikana. Kun koko maassa työpaikkojen määrä kasvoi keskimäärin 5,4 prosenttia, Forssan seudulla se pienentyi 10,4 prosenttia. (Aro 2015.) Maaliskuun lopussa 2017 työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli Forssassa edelleen korkea, 13,9 prosenttia. (Suomen virallinen tilasto 2017.)

Tilanteen parantamiseksi perustettiin Forssan kaupungin työllisyyspalvelut, jonka toimintoihin kuuluvat mm. sosiaalityö ja -ohjaus, yksilö- ja työvalmennus, kuntouttava työtoiminta, työkokeilu, työpajapalvelut sekä tukityöllistäminen. Tarjolla on useita erilaisia palvelupisteitä, esimerkiksi aikuisten työvalmennus, Työvoitto -palvelupiste, Työvalmennus Aktiivi sekä Ohjaamo Viltteri, joka on 16‒29-vuotiaiden matalan kynnyksen palvelupiste. (Forssan kaupungin työllisyyspalvelut n.d.a.)

Salon (2015) mukaan opinnollistaminen on oppimisympäristön tunnistamiseen liittyvä prosessi. Sen avulla voidaan tunnistaa ja dokumentoida työvaltaisessa ympäristössä tekemällä kertyvää osaamista. Opinnollistamista voidaan tehdä erilaisissa oppimisympäristöissä, kuten työpajoilla, (sosiaalisissa) yrityksissä ja toimintakeskuksissa. Työympäristöä voidaan pitää oppimisympäristönä, siellä hankittua osaamista voidaan dokumentoida, ja työn tekijä voi hyödyntää sitä. (Salo 2015.)Seuraavassa tarkastellaan alueen tukitoimia ja keskitytään kuntouttavaan työtoimintaan sekä työpajatoimintaan, joihin molempiin on pyritty luomaan koulutusta osaksi tukitoimia.

Kuntouttava työtoiminta on kuntien järjestämä sosiaalipalvelu, jonka tavoitteena on parantaa henkilön elämän hallintaa ja toimintakykyä, jotta hän voisi työllistyä, hakeutua koulutukseen tai osallistua TE-hallinnon työllistymistä edistäviin palveluihin (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 2001/189). Työvoimakoulutusten suosio on vuosittain vähentynyt maanlaajuisesti, kun painopiste on siirtynyt enemmän omaehtoiseen koulutukseen.

Forssan toimintatupa on ns. matalan kynnyksen palvelu, jonne TE-toimisto pyrkii ohjaamaan asiakkaita, jotka ovat jääneet palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Tarkoituksena on lisätä asiakkaan sosiaalisuutta ja estää syrjäytyminen. (Karjalainen, Kirjavainen, Mattila, Sipilä & Valkonen 2015.)

Forssan kaupungin työllisyyspalvelut (n.d.b) järjesti yhteistyössä Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän Faktian kanssa kolme kuukautta kestävän kuntouttavan työtoiminnan kurssin nimeltä Ideapaja – Vaihtoehdoista valinnoiksi. Ideapajassa selvitettiin työttömälle parhaiten sopiva ammattiala ja tutustutaan nykypäivän aikuisopiskeluun.

Työpajatoiminnassa on tarjolla esimerkiksi Wirta-paja, Kädentaitopaja, Puutyöpaja ja Logistiikkapaja (Forssan kaupungin työllisyyspalvelut n.d.a). Wirta-pajaan osallistumiseen riittää halu oppia uutta. Työaika ja työtehtävät sovitaan yksilöllisesti. Työpajan toimintaan osallistuvilla henkilöillä on erityyppisiä sopimuksia. He voivat olla esimerkiksi palkkatuetussa työssä, työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminna, työelämään valmentautumisessa, avotyösopimuksella tai avotyökokeilussa. Lisäksi Wirta-paja tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden työssäoppimisjakson suorittamiseen. Toimintaan osallistuvien henkilöiden tavoitteet vaihtelevat elämänhallintataitojen harjoittelusta ja sosiaalisuudesta työllistymiseen ja opiskeluun. (Forssan kaupungin työllisyyspalvelut n.d.c.)

Nuoriin kohdistuvissa toimissa keskeisiä haasteita ovat koulutukseen osallistuminen, ammatillinen osaaminen sekä työttömyyden pitkittymisen estäminen. Varttuneimmille haasteita aiheuttaa nykyinen työmarkkinatilanne, jossa he ovat liian vanhoja työmarkkinoille, mutta kuitenkin liian nuoria eläkkeelle. Myös heille olisi saatava koulutuspolku, jolla voisi työllistyä passivoitumisen ja syrjäytymisen sijaan.

Näihin haasteisiin on pyritty vastaamaan erilaisilla työllisyydenhoidon tukipalveluilla ja eri toimijoiden yhteistyöllä. Asiantuntijoiden mukaan jo pienikin kouluttautuminen parantaa huomattavasti työllistymistä ja estää syrjäytymistä. Monelle pitkäaikaistyöttömälle kouluttautuminen on haastavaa, ja he tarvitsisivatkin erityistä ja yksilöllistä tukea opintojensa suorittamiseen. Harvalle opiskelijalle soveltuu pelkkä luokkaopetus, joten joustavampia opintopolkuja sekä koulutustarjontaa tulisi kehittää ja lisätä erityisesti rakennemuutosalueilla.

Wirta-pajan aloittama opinnollistaminen on tuottanut lyhyessä ajassa paikkakunnan parhaat tulokset työllistymisessä ja koulutuksen aloittamisessa. Opinnollistaminen on ollut todellinen työvoitto, joten tähän toimintaan tulisi panostaa entisestään. Nyt tarvitaan muiltakin palvelupisteiltä todellisia toimia ja ennakkoluulottomuutta. Seuraavaksi olisikin äärimmäisen tärkeätä, että opinnollistaminen tuotaisiin mahdollisimman nopeasti myös muuhun työpajatoimintaan.

Kesäkuusta 2015 tähän päivään mennessä toimintaan on osallistunut noin 110 henkilöä, joista

  • 25 prosenttia on ollut työkokeilussa,
  • 65 prosenttia on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa,
  • viisi prosenttia on suorittanut työssäoppimisjakson ja
  • viisi prosenttia on ollut työelämään valmentautumisessa, avotyösopimuksessa tai -kokeilussa (Kaleva 2017).

Tällä hetkellä toiminnassa on noin 50 henkilöä, joista

  • kymmenen prosenttia on työkokeilussa,
  • 80 prosenttia kuntouttavassa työtoiminnassa ja
  • kymmenen prosenttia työelämään valmentautumisessa, avotyösopimuksella tai avotyökokeilussa tai suorittanut työssäoppimisjaksoa.

Työkokeilussa olleista henkilöistä noin 15 prosenttia on työllistynyt ja noin 35 prosenttia on aloittanut opiskelun, yleensä ammattikoulussa. Tällä hetkellä yksi asiakkaista hakeutuu tulevassa yhteishaussa ammattikorkeakouluun. Kuntouttavassa työtoiminnassa olleista henkilöistä noin 20 prosenttia on työllistynyt ja noin 15 prosenttia on aloittanut opiskelun. (Kaleva 2017.) 

Yhteenveto

Ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on mahdollistaa yksilölliset joustavat opiskelupolut ottamalla huomioon erilaiset lähtökohtatilanteet. Tässä artikkelissa esitetyt työpajatoimintaa koskevat tulokset rohkaisevat jatkamaan keskeyttämis- tai syrjäytymisvaarassa oleville nuorille ja aikuisille räätälöityä toimintaa. Koulutuksessa on pitkään panostettu opintojen keskeyttämisen ja syrjäytymisen ehkäisyyn sekä työllistymisen mahdollistamiseen. Esimerkiksi Opetushallituksen rahoittamissa hankkeissa on löydetty hyviä käytäntöjä keskeyttämisen ehkäisyyn ja koulutukseen aktivointiin (Launonen 2006).

Nuoria tukevaa toimintaa voidaan luonnehtia silloiksi tulevaisuuteen ja työhön. Tällöin kysymys on varhaisesta tuesta, ohjausosaamisen hallitsevista henkilöistä, monipuolisista oppimisympäristöistä, osaamisen tunnistamisesta ja riittävästä vaihtoehtoisesta koulutustarjonnasta (kuvio 2). Perhekodeissa asuneiden nuorten tarinat vahvistavat ohjaavan ja turvallisen aikuisen tuen tarpeellisuutta oman elämän ja uran löytämisessä.

Piirakkakuvio nuoria tukevan toiminnan osa-alueista

Kuvio 2. Siltoja tulevaisuuteen ja työhön.

Lähteet

Antikainen A., Rinne R. ja Koski L. (2013). Kasvatussosiologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Aro T. (2015). Forssan seudun elinvoima. Seminaariesitys 26.5.2015. Haettu 6.4.2017 osoitteesta http://www.forssa.fi/uutisnostot/?newsid=1281

Eronen, T. (2007) Katsaus 2000-luvulla julkaistuun suomalaiseen lastensuojelututkimukseen. Lastensuojelun tutkimus. Lastensuojelun käsikirja. Helsinki: THL/ Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Forssan kaupungin työllisyyspalvelut (n.d.a). Työvoitto. Haettu 15.5.2017 osoitteesta http://www.tyovoitto.fi/

Forssan kaupungin työllisyyspalvelut (n.d.b) Ideapaja – vaihtoehdoista valinnoiksi. Haettu 28.11.2016 osoitteesta http://www.tyovoitto.fi/tapahtuma/ideapaja-vaihtoehdoista-valinnoiksi-2/?instance_id=535

Forssan kaupungin työllisyyspalvelut (n.d.c) Wirta-paja. Haettu 6.4.2017 osoitteesta http://www.tyovoitto.fi/toimipisteet/wirta-paja/

Hiltunen S. (2017). Onko lastensuojelun sijaishuollolla syrjäyttävä vaikutus oppimisen tiellä ja urapoluilla? Ammatillisen opettajankoulutuksen TKI-työ. Julkaisematon lähde. Hämeen ammattikorkeakoulu.

Jahnukainen, M. (2004) Koulukodissa ja koulukodin jälkeen. Vuosina 1996 ja 2000 valtion koulukodeista kotiutettujen nuorten koulukotikokemukset ja jälkiseuranta vuoteen 2002. Stakes Aiheita 29/2004. Helsinki: Stakes.

Kaleva T. (2017). Wirta-pajan ohjaajan Tero Kalevan haastattelu 2.3.2017

Karjalainen, J., Kirjavainen, E., Mattila, I., Sipilä, H.-M. & Valkonen, T. (2015). Kohti kuntouttavampia työelämäpalveluita. KOPPI-hankkeen tuloksia. Haettu 1.3.2017 osoitteesta http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125702/URN_ISBN_978-952-302-438-0.pdf?sequence=

Kiiveri, L., Peltomaa, I. & Toivanen J. (2014). Niveltyö ja keskeyttämisen ehkäisy. Teoksessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, 82‒97.

Kuronen, I. (2014). Keskeyttämisilmiön tarkastelua. Teoksessa Määttä, S., Kiiveri, L. & Kairaluoma L. (toim.). Otetta opintoihin. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, 61‒72.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 2001/189. Haettu 2.12.2016 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010189

Launonen, A. (2006). Ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen ehkäisy ja ammatilliseen koulutukseen aktivointi – Rahalla vai rakkaudella? Opetushallitus. Haettu 12.6.2017 osoitteesta http://www.oph.fi/julkaisut/2006/ammatillisen_koulutuksen_keskeyttamisen_ehkaisy_ja_ammatilliseen_koulutukseen_aktivointi

MLL (2007). Nuorisotiloille toimintamalli koulupudokkuuden ennaltaehkäisemiseen. Mannerheimin lastensuojeluliitto. Haettu 18.2.2007 osoitteesta http://docplayer.fi/6432650-Nuorisotiloille-toimintamalli-koulupudokkuuden-ennalta-ehkaisemiseen.html

Mäkelä J. (2017). Opinnollistamisella potkua rakennemuutosalueelle. Ammatillisen opettajankoulutuksen TKI-työ. Julkaisematon lähde. Hämeen ammattikorkeakoulu.

Nurmi, J.-E. (2014). Miksi nuori syrjäytyy? Teoksessa S. Määttä, L. Kiiveri & L. Kairaluoma (toim.) Otetta opintoihin. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti, 22‒27.

OKM (2017). Ammatillisen koulutuksen reformi uudistaa koulutuksen vastaamaan opiskelijoiden ja työelämän tarpeita. Haettu 12.6.2017 osoitteesta http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ammatillisen-koulutuksen-reformi-uudistaa-koulutuksen-vastaamaan-opiskelijoiden-ja-tyoelaman-tarpeita

Opetushallitus (n.d.). Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus ‒ VALMA. Opintopolku-portaali. Haettu 28.2.2017 osoitteesta https://opintopolku.fi/wp/ammatillinen-koulutus/%EF%BB%BFammatilliseen-peruskoulutukseen-valmentava-koulutus/

Pekkarinen, E. (2017) Koulukoti muutoksessa. Selvitys koulukotien asemasta ja tehtävästä. Nuorisotutkimusseura. Nuoristotukimusverkosto, verkkojulkaisuja 110. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Haettu 30.3.2017 osoitteesta https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/koulukoti_muutoksessa.pdf

Pirttiniemi, J. & Vehviläinen, J. (2012). Ammatillisen koulutuksen läpäisyn edistäminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2/2012, 53‒56. Haettu 30.3.2017 osoitteesta http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/arkisto.php?nro=2012-2.

Salo P.-L. (2015). Käsikirja opinnollistamisen työkaluihin. Ammattiosaamista välityömarkkinoilta -hanke. Bovallius-ammattiopisto. Haettu 5.5.2017 osoitteesta http://www.bao.fi/wp-content/uploads/2015/08/Käsikirja-opinnollistamisen-työkaluihin_versio-FINAL.pdf

Sosiaalihuoltolaki 2014/1301. Haettu 2.4.2017 osoitteesta

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301

Suomen virallinen tilasto (SVT) (2016). Koulutuksen keskeyttäminen [verkkojulkaisu]. 2014, Liitetaulukko 2. Peruskoulun koulupudokkaat lukuvuosina 1999/2000–2014/2015. Helsinki: Tilastokeskus. Haettu 7.3.2017 osoitteesta http://www.stat.fi/til/kkesk/2014/kkesk_2014_2016-03-17_tau_002_fi.html

Suomen virallinen tilasto (SVT) (2017). Työ- ja elinkeinoministeriö, Työnvälitystilasto. 2017: maaliskuu. Hämeen työllisyyskatsaus, maaliskuu 2017. Lahti: Elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus. Haettu 15.5.2017 osoitteesta http://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?ely=15#ctl00_MainContainer_img1-image

THL (2016). Lastensuojelu 2015. Tilastoraportti 20/2016, 1798‒0887. Helsinki: THL/ Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Haettu 30.3.2017 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016122031615

Tilastokeskus (n.d.). Käsitteet. Haettu 20.3.2017 osoitteesta http://www.stat.fi/meta/kas/index.html?K

Uotila-Välimäki S. (2017). Kalossi – takaisin kouluun ja eteenpäin elämässä. Ammatillisen opettajankoulutuksen TKI-työ. Julkaisematon lähde. Hämeen ammattikorkeakoulu.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2012). Äkillisten rakennemuutosalueiden tukeminen. Tuloksellisuustarkastuskertomus. Valtiontalouden tarkastuskertomukset 2/2012. Haettu 5.2.2017. http://www.vtv.fi/files/3158/2_2012_Akillisten_rakennemuutosaluieiden_tukeminen2.pdf

Vasalampi, K. (2012). Appraisals of Education-Related Goals During Educational Transitions in Late Adolecense. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 445. Haettu 26.3.2017 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-4853-5

Kirjoittajat

Susanna Hiltunen, sosionomi (AMK), AmO, perhekotiyrittäjä

Jaana Mäkelä, logistiikkainsinööri (AMK), AmO

Soili Uotila-Välimäki, sosionomi (YAMK), AmO, perhetyöntekijä, lastensuojelun tehostettu perhetyö, Kangasalan kunta

Leena Nikander, KT, yliopettaja, osaamisen johtamisen tutkimusryhmän tutkimuspäällikkö, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Viittausohje:
Hiltunen, S., Mäkelä, J., Uotila-Välimäki, S. & Nikander, L. (2017). Siltoja tulevaisuuteen ja työhön. HAMK Unlimited Journal 25.9.2017. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/siltoja-tulevaisuuteen-ja-tyohon/

LISENSSITIETO
Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Ammatillinen opettajakorkeakoulu »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  koulupudokkuus koulutuksellinen syrjäytyminen kuntouttava työtoiminta lastensuojelu työpajatoiminta varhainen tuki




Previous Post
Analytiikka henkilöstöjohtamisen tukena
Next Post
Kesäopinnot ovat vakiinnuttaneet paikkansa HAMKin tekniikan koulutuksessa




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Analytiikka henkilöstöjohtamisen tukena
Digitalisaatio on tuonut 2010-luvulla henkilöstöhallinnon (HR) käyttöön mahdollisuuden hyödyntää analytiikkaa entistä...