Yhteistä opettajankoulutusta HAMKissa ja VIAssa

Kumppanikorkeakoulut toteuttivat vuodenvaihteessa ensimmäisen opettajankoulutuksen yhteisprojektin. Kansainvälinen toteutus haastoi opiskelijat astumaan mukavuusalueidensa ulkopuolelle. Palkintona oli opintopisteiden lisäksi arvokasta kokemusta.

Tausta ja tavoitteet

Strategiset kumppanit HAMK ja tanskalainen VIA University College toteuttivat 3.10.2016–20.1.2017 yhteisen opintoprojektin. Projektissa oli mukana opettajankoulutuksen opiskelijoita molemmista korkeakouluista, ja suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi kaksi opettajaa kummastakin korkeakoulusta. Työskentelykielenä oli englanti.

Peruslähtökohtana oli luoda korkeakoulujen välille aitoa yhteistyötä, johon sekä opetushenkilöstö että opiskelijat pääsevät osallistumaan. Projekti oli tärkeä ja mielenkiintoinen myös siksi, että se oli ensimmäinen HAMKin ja VIAn opettajankoulutusten yhteinen opintoprojekti.

Tavoitteena oli, että tanskalaiset ja suomalaiset opettajaopiskelijat perehtyvät yhdessä monipuolisesti oppimisen ja osaamisen arvioinnin kysymyksiin. Viitekehys muodostui matematiikan opetuksen kehittämisestä (Niss & Højgaard 2011) ja STEM-pedagogiikasta (Reeve 2015). Mukana olleet tanskalaiset opiskelijat olivat opiskelemassa nimenomaan matematiikan opettajiksi ja suomalaiset opiskelijat puolestaan olivat opiskelemassa eri tekniikan alojen ammatillisiksi opettajiksi. Ammatillisen opettajan on osattava myös integroida matemaattis-luonnontieteellisiä sisältöjä ammatillisten oppisisältöjen yhteyteen (Enqvist 2013). Opintoprojektissa yhdistävänä tekijänä toimi käsitys siitä, että matematiikan ymmärtäminen ja osaaminen on nyky-yhteiskunnassa tärkeää. Tämä korostuu jatkuvasti teknologisoituvassa maailmassa ja erityisesti työskenneltäessä tekniikan eri osa-alueilla.

Suunnittelu ja toteutus

Opintoprojektin suunnitteluprosessi käynnistyi syksyllä 2015, jolloin molempien opettajankoulutusyksiköiden koulutuspäälliköt vertailivat toistensa opetus- ja toteutussuunnitelmia. Yhteistyötä helpotti se, että molemmilla on osaamisperustaiset opetussuunnitelmat ja moduulimuotoiset toteutussuunnitelmat. Vertailussa löydettiin useita yhteisiä osaamisalueita, joista tähän projektiin valittiin oppimisen ja osaamisen keskeinen osa-alue: arviointiosaaminen. VIAn toiveena oli, että projektin kontekstina olisi matematiikan opetus, koska heillä yhtenä painopisteenä on matematiikan opetuksen tutkimustoiminta. Tämä ehdotus sopi HAMKille hyvin, koska opettajankoulutuksessamme oli myös jo useamman vuoden ajan perehdytty matemaattisten aineiden opettamiseen ammatillisessa koulutuksessa.

Keväällä 2016 päätettiin opintoprojektin toteuttajaopettajat sekä kohdeopiskelijat. Lisäksi hahmoteltiin alustavasti projektin keskeiset toimintarakenteet, joita sitten toteuttajaopettajat työstivät lopulliseen muotoonsa syksyllä 2016. Pedagogisena mallina hyödynnettiin projektioppimista.

Opintoprojektin varsinainen toteutus sisälsi neljä eri vaihetta:

1. Opiskelijat perehtyivät tahoillaan opettajien yhdessä valitsemaan kirjallisuuteen ja aineistoihin.
2. Århusissa Tanskassa pidettiin kahden päivän mittainen yhteinen lähijaksotyöskentely 16.–17.11.2016. Lähijaksolla muodostettiin opintopiirit, joissa kussakin oli kummankin maan opiskelijoita. Lisäksi aihepiiriin perehdyttiin opettajien alustusten ja yhteisen työskentelyn avulla sekä tehtiin oppilaitosvierailuita. Opintopiirit myös käynnistivät yhteisen työskentelynsä ja työstivät oppimistehtäviä, joiden tekemistä jatkettiin lähipäivien jälkeisellä etäjaksolla.
3. Etäjaksolla, joka kesti hieman vaajat 2 kuukautta, opintopiirit työskentelivät perehtyen opiskeltavaan sisältöön ja rakentaen oppimistehtävien avulla omia esityksiään päätösseminaaria varten. Opintopiirit hyödynsivät mm. Moodle-oppimisympäristöä ja erilaisia verkkotyövälineitä, joiden avulla he työstivät oppimistehtäviä ja pystyivät myös pitämään reaaliaikaisia verkkoistuntoja. Opintopiirejä ohjattiin etäjaksotyöskentelyn aikana.
4. Lopuksi Hämeenlinnassa pidettiin kahden päivän mittainen päätösseminaari 18.–19.1.2017. Tällöin kukin opintopiiri esitteli laajasti omia yhteiskehittelyn tuotoksiaan projektin teemoista. Lähijaksolla oli myös oppilaitosvierailuja sekä projektituotosten ja koko projektin yhteisarviointia.

Arviointi

Projektin yhteisessä kokonaisarvioinnissa nousi esiin monia positiivisia seikkoja. Esimerkiksi vieraalla kielellä työskentely tarjosi opiskelijoille erinomaisen väylän kuljettaa itseään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle: ylittämään itseään sisältöjen ymmärtämisessä ja vieraalla kielellä tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa. Opiskelijoiden erilaiset kulttuuriset ja opiskelun taustat pakottivat työstämään asioita yhteisen ymmärryksen tavoittamiseksi, ja tämä oli palkitsevaa. Oppimisen ja osaamisen arvioinnin kysymykset synnyttivät kansainvälisen lähestymisen myötä opiskelijoille monipuolisemman näkökulman kuin minkä he olisivat saaneet pelkästään oman opiskelijaryhmänsä kanssa.

Oppilaitosvierailut molemmissa maissa synnyttivät uusia ajatuksia ja ideoita, kun huomattiin esimerkiksi, että Tanskan ja Suomen oppilaitoskulttuureissa on selkeitä toiminnallisia eroja. Hauskana kuriositeettina mainittakoon, että århusilaisessa ammatillisessa oppilaitoksessa vieraillessaan tanskalaiset opettajankouluttajat ja heidän opiskelijansa oivalsivat, mitä mahdollisuuksia oppilaitokset voivat tarjota heidän omaan opetukseensa.

Molempien maiden opettajat totesivat yhteisen suunnittelun ja työskentelyn sujuneen hyvin. Suunnittelua tehtiin pääosin yhteisten Skype-istuntojen avulla. Kumpikin opettajapari työsti aihepiiriä ensin oman ryhmänsä näkökulmasta ja sitten Skype-istunnossa haettiin yhteistä ymmärrystä, jonka pohjalta pystyttiin luomaan yhteinen toimintarakenne. Vaikka opiskelijaryhmien ja opettajankoulutusten lähtörakenteet poikkeavat selvästi toisistaan, yhteisessä suunnittelussa ei ilmennyt ylitsekäymättömiä vaikeuksia. Yhteisen opintokokonaisuuden luominen syntyi yllättävänkin sujuvasti.

Ensimmäisen yhteisen opintoprojektin toteutuksen jälkeen olemme aiempaa viisaampia. Uskomme tunnistavamme tiettyjä kriittisiä kohtia, jotka vaikuttavat opiskelijoiden työskentelyyn varsinkin etäjakson aikana. Esimerkiksi opiskelijoille olisi pitänyt antaa alussa enemmän aikaa opintopiirien ryhmäytymiseen ja yhteisen työskentelyn käynnistämiseen. Oppimistehtävien annossa olisi tullut ottaa huomioon paremmin tanskalaisten ja suomalaisten opiskelijoiden lähtöajattelun erilaisuus. Sen vuoksi oppimistehtäviä olisi ollut syytä avata heille vielä yksityiskohtaisemmin.

Tanskalaisten ja suomalaisten opiskelijoiden lähtötilanne opettajaopintojen käynnistyessä on huomattavan erilainen. Tanskalaiset opiskelijat aloittavat opettajankoulutuksen käytännössä suoraan lukion jälkeen ja he sijoittuvat valmistuttuaan luokan- ja aineenopettajiksi. Sen sijaan suomalaiset opettajaopiskelijamme ovat selvästi vanhempia ja heillä on jo erilaisia tutkintoja. Lisäksi monet heistä toimivat ammatillisina opettajina ja heillä on monenlaista työkokemusta.

Opiskelijoiden kokemukset projektista olivat monella tavalla positiivisia. Hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi se, kuinka opiskelijat ottivat vastuuta ja osallistuivat innokkaasti oman maansa lähipäivien ohjelmajärjestelyihin. Kaiken kaikkiaan opettajaopiskelijamme kokivat onnistuneensa projektin vaativissa interkulturaalisissa oppimistilanteissa hyvin.

Opettajat olivat tyytyväisiä opintoprojektin onnistuneeseen toteutukseen, yhteisen työskentelyn etenemiseen ja saavutettuihin tuloksiin. Erityisen iloisia he olivat opiskelijoiden kokonaisvaltaisesta sitoutumisesta projektiin. Projektissa saatiin toteutettua myös niin sanottua piilo-opetussuunnitelmaa, jonka tavoitteena oli hankkia osallistujille arvokasta kansainvälistä osaamista. Kansainvälisen yhteistyön edelleen kehittäminen on jo sinänsä tavoittelemisen arvoista sekä HAMKin että VIAn opettajankoulutuksille.

The translation of this article can be found here.