Väitöslektio: Luomupuutarhayrittäjän asiantuntijuuden kehittyminen vaatii toimijuuden syntymistä


”Mutta tehän tapatte maan puuvillalla” toteaa John Steinbeck (1944) kirjassaan ”Vihan hedelmät” vuokratiloiltaan häädettyjen farmareiden suulla ja kuvatessaan paikkaansa sopimatonta tuotantotoimintaa.

Vaikka suomalainen maataloustuotantoympäristö ei olekaan yhtä hauras kuin USA:n preeria, ja vaikka teollistuneen maatalouden haittavaikutukset, esimerkiksi pölyttäjähyönteisten häviäminen, ei ole yhtä hälyttävää kuin Keski-Euroopassa, ihmisen luonnosta riippuvaan ja luonnon tukemaan yhteyteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Tietoa tarvitaan turvaamaan sekä luonnon että ihmisten tulevaisuus. Ihmiselo ei ole mielekästä ilman monimuotoista ja hyvinvoivaa luontoa.

Asiantuntijuus ja toimijuus

Asiantuntijuustutkimus alkoi 1960-luvulla ongelmanratkaisuun keskittyvällä tutkimuksella. 1970-luvulla ja myöhemminkin tutkittiin yhä monimutkaisempia kognitiivisia taitoja (VanLehn 1996). 2000-luvulla muun muassa Hakkarainen ym. (2004) laajensi asiantuntijuuden käsitettä kognitiivisuuden ulkopuolelle tuomalla esiin yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden merkityksen asiantuntijuuden kehittymisessä. Emme, eivät edes yksityisyrittäjät, kehity tyhjiössä, vaan saamme ja myöskin yksityisyrittäjät saavat kehitysvirikkeensä toimintaympäristöstään, joka on enemmän tai vähemmän kollektiivisesti syntynyt ja muotoutunut. Oma aikeellisuus on kuitenkin kaiken perusta.

Menestyäksemme toiminnassamme meidän täytyy olla tietoisia toimintaympäristön rakenteista, esimerkiksi olemassa olevasta teknologiasta. Tässä tutkimuksessa teknologialla tarkoitetaan luomuteknologiaa tai tavanomaista teknologiaa. Kun tiedostamme rakenteet sekä mahdollisesti niiden taustalla olevan eetoksen, eli moraalisen hengen, pystymme niin halutessamme haastamaan ja myös erottautumaan tästä eetoksesta, tai hyväksymään kyseisen eetoksen ja ja samastumaan siihen. Kun teemme näin, pohdimme silloin eksistentiaalisia kysymyksiä ja luomme omaa toimijuuttamme. Yritystoiminnassa, etenkin yksityisyrittäjyydessä, toimijuus näkyy liiketoimintamalleina, esimerkiksi mitä tuotetaan, kenelle ja miten.

Kuviossa 1 on tuotu esiin moraalisen hengen eli eetoksen, yhteiskunnassa vallitsevan toimintalogiikan sekä yrityksen liiketoimintamallin yhteys, koska luomupuutarhayrittäjän asiantuntijuuden kehittyminen edellyttää myös toimijuuden taustalla olevien asioiden huomioonottamista.

Kuvio 1. Eetoksen, yhteiskunnassa vallitsevan toimintalogiikan sekä yritysten liiketoimintamallien välinen yhteys.

Liiketoimintamallit tyypiteltiin monipuolisiksi ja erikoistuneiksi yrityksiksi. Monipuolisen toimintamallin mukaan toimivat tuottavat useita, jopa kahtakymmentä erilaista kasvia, kun taas erikoistuneet yrittäjät tuottavat muutamia tai vain yhtä. Ilmeistä on, että luomu yhdessä puutarhatuotannon kanssa mahdollistaa monipuolisen ja kohtuullisen kannattavan tuotannon myös pienillä pinta-aloilla.

Tutkimukseen valikoitui enemmän (viisi seitsemästä) monipuolisia kuin erikoistuneita yrittäjiä, mikä kuvaa alan yritysten liiketoimintamallijakaumaa varsin hyvin. Kuitenkin esimerkiksi ketjuliikkeiden luomuporkkanamarkkinoista yli 50 prosenttia on muutaman erikoistuneen yrityksen hallussa, tai perunamarkkinoilla viisi yritystä tuottaa yli puolet (Iivonen ym. 2014).

Informantit hankittiin lumipallomenetelmällä, eli haastatellulta yrittäjältä kysyttiin hänen esikuvaansa, tarkoituksena haastatella häntä (ks. Brick 2011). Tyypillistä oli, että erikoistuneet yrittäjät suosittelivat erikoistuneita yrittäjiä ja monipuoliset yrittäjät monipuolisia yrittäjiä. Liiketoimintamalli on siis merkityksellinen, kun yrittäjät etsivät itselleen inspiroivia esikuvia. Huomionarvoista oli, että suositelluiksi tulivat tietyt pioneerit. Heille yhteistä oli se, että he olivat aloittaneet luomutuotannon ennen kuin luomu virallistettiin Suomessa 1995.

Yritystoiminnan jatkuvuus perustuu vaikuttimille

Toimijuus muotoutuu pääasiassa vaikuttimien perusteella. Toimijuuden synty on esitetty kuviossa 2 yrittäjyys- ja luomuvaikuttimien nelikenttänä. Molemmat vaikuttimet voitiin jakaa sekä ulkoisiin että sisäisiin. Ulkoisia vaikuttimia luonnehti rationaalisuus suhteessa yhteiskuntaan ja luontoon. Sisäisiä vaikuttimia luonnehti ei-rationaalisuus, eli että ulkopuolinen ei kykene välttämättä rationaalisesti ymmärtämään toisen ihmisen vaikuttimen luonnetta. (Yeager, Bundick & Johnson 2012.)

Kuvio 2. Toimijuuden kehkeytyminen vaikuttimien avulla.

Kuviosta 2 havaitaan, että informanttien enemmistöllä oli sisäisiä yrittäjyysvaikuttimia. Luomuvaikuttimet sen sijaan jakautuivat tasaisemmin ulkoisten ja sisäisten kesken. Merkitykselliseksi toiminnan jatkuvuuden kannalta havaittiin yrittäjyysvaikuttimet ja niiden ei-rationaalinen luonne. Yrittäjyyden täytyi siis antaa jotain itselle sisäisesti merkityksellistä, esimerkiksi tekemisen tai asumisen vapautta. Yritystoimintaan tulee jatkuvuutta, kun yrittäjyys perustuu myös sisäisille vaikuttimille ulkoisten eli rationaalisten vaikuttimien lisäksi.

Luomuvaikuttimet määrittivät yrityksen toimintamallin. Sisäisiin luomuvaikuttimiin liitettiin tahto tehdä käsin töitä tai liittyä luonnon kiertokulkuun, ja ulkoisiin vaikuttimiin ekologiset näkökohdat. Yrityksen jatkuvuuden kannalta luomuvaikuttimet merkitsivät vähemmän kuin yrittäjyysvaikuttimet. Kun tavoitteena on hankkia elanto luomutoiminnalla ja kun yrittäjä on syvällisesti sitoutunut yritystoimintaansa, toiminta ei surkastu harrastustoiminnaksi.

Asiantuntijuus rakenteissa ja niiden ulkopuolella

Asiantuntijuustutkimukseen tutustuessani ristiriitaa loi tietoisuus, että informanttien asiantuntijuutta ei voi määritellä yksiselitteisesti, vaan sitä ja sen kehittymistä ohjaa valittu liiketoimintamalli, eli erikoistunut tai monipuolinen liiketoimintamalli tässä tutkimuksessa. Liiketoimintamallien taustallahan on (kuvio 1) erilaisiin eetoksiin perustuvat toimintalogiikat.

Nykyisessä asiantuntijuustutkimuksessa (esim. Ericsson ym. 2006), esimerkiksi kun on tutkittu lentäjien, pelastajien, soittajien tai opettajien noviisiutta tai eksperttiyttä, ei ole tarvinnut pohtia yhteiskunnassa vallitsevaa toimintalogiikkaa, yritysten liiketoimintamallia tai niiden taustalla olevaa eetosta, niiden kyseenalaistamisesta puhumattakaan. Nämä ovat kuitenkin niitä seikkoja, joita yrittäjiksi aikovat joutuvat pohtimaan pystyäkseen perustelemaan itselleen toimintansa mielekkyyden. Pelkkä rahan ansaitseminen ei riitä motiiviksi, vaikka elannon hankkiminen onkin tärkeää.

Yrittäjät, ja tässä tutkimuksessa luomupuutarhayrittäjät, synnyttävät liiketoimintansa yhteiskunnan rakenteellisiin reikiin. He siis kuvaannollisesti sanoen “leventävät hiekkalaatikkoa”. Tämän tutkimuksen aineiston keruussa tuli selvästi ilmi, että erityisesti monipuoliset yrittäjät eivät samaistuneet ”laatikon sisäpuoliseen” toimintaan, eli hegemonisen aseman omaavaan teolliseen toimintalogiikkaan, vaan pyrkivät erottautumaan siitä ja tekemään toisin.

Onkin ilmeistä, että asiantuntijuus on suhteellinen käsite. Se on suhteellinen kahdella tavalla. Ensinnäkin se tiedostetaan selvimmin silloin, kun on olemassa paljon vertaisia, eli samalla alalla toimivia. Heidän saavutuksiaan yksinkertaisesti voidaan verrata toisiinsa määrällisesti. Silloin, kun samalla alalla toimivia ei ole, eli kun yrittäjä tai muu toimija lähtee uusille urille, hänen toimintansa tuloksia verrataan olemassa olevaan niin sanottuun normaaliin toimintaan ja pohditaan, mitä uutta hänen toimintansa luo. Silloin on kyse laadullisesta parantamisesta.

Tähän tutkimukseen valikoitui useita monipuolisia luomupuutarha-yrittäjiä ja useita erikoistuneita yrittäjiä. Mikäli monipuolisia yrittäjiä olisi ollut vain yksi, hänen toimintaansa olisi ollut mahdotonta arvioida tai sitä olisi arvioitu suhteessa erikoistuneisiin, mikä ei olisi ollut tasapuolista. Yksittäisen erikoistuneen yrittäjän toiminnan arviointi sen sijaan olisi ollut mahdollista, koska sitä ohjaa sama toimintalogiikka kuin tuotantotoiminnassa yleensäkin, eli erikoistuminen ja kannattavuuden lisääminen tuotantomääriä kasvattamalla.

Asiantuntijuuden kehittyminen

Luomu muutti aikoinaan teollistunutta toimintalogiikkaa monokulttuurisesta tuotannosta kiertoviljelyyn pakottamalla sisällyttämään viljelykiertoon maata lataavan nurmiviljelyn. Tämä pakotti pidentämään toiminnan suunnittelua vähintään kolmeen vuoteen. Monipuolinen tuotanto pidentää ja hajauttaa suunnittelua edelleen.

Huolimatta erilaisista toimijuuksista, joita siis liiketoimintamallit edustavat, monipuolisten ja erikoistuneiden yrittäjien koettu asiantuntijuus kehittyi pääpiirteittäin samalla tavalla. Kokeneiden yrittäjien toiminta oli jäsentyneempää ja ennakoivampaa kuin nuorten yrittäjien. Kokeneet yrittäjät muodostivat itselleen pidemmän ajan toiminnallisen suunnittelukehän, jonka sisään he sovittivat tärkeysjärjestykseen lyhyemmän ajan toimenpiteet. Syntyi systeemistä tietoa (ks. Gott & Lesgold 2000). Oleellista toimintojen järjestämisessä oli, että heillä oli kokemuksellista tietoa siitä, miten heidän omalla tilallaan toiminta järjestetään parhaiten.

Kuviossa 3 kuvataan strategisen tiedon sekä operatiivisen toiminnan yhteyttä ja merkitystä asiantuntijuuden kehittymisessä. Strategisen tiedon ulottuvuudet ovat sen jäsentyneisyys tilan olosuhteissa tai strategisen tiedon yleisyys. Operatiivisen toiminnan ulottuvuudet ovat reagoivuus ja ennakoivuus.

Kuvio 3. Strategisen tiedon ja operatiivisen toiminnan yhteys.

Kuviosta 3 havaitaan, että mitä jäsentyneempää strateginen tieto tilan olosuhteissa on, sitä ennakoivampaa on operatiivinen toiminta. Kun yrittäjällä ei ollut strategista tietoa, hän ei sijoittunut kyseiselle kehityskäyrälle. Hänen toimintansa oli silloin kylläkin ennakoivaa, mutta ei pitkän ajanjakson suunnitteluun yltävää. Eikä systeemistä tietoa syntynyt.

Vaikka molemmat kokeneet, eli sekä monipuolinen että erikoistunut yrittäjä olivat samalla strategisen ajattelun tasolla, heidän ajattelutapansa eivät kuitenkaan olleet täysin samanlaisia. Erikoistunut yrittäjä ennakoi toimintaa pidemmälle kuin monipuolinen. Sama ajattelun ero oli havaittavissa myös nuorempien monipuolisten ja erikoistuneiden yrittäjien välillä.

On mahdollista, että ajattelun ero on yhteydessä pelkästään toimintamalliin, eli että valittu liiketoimintamalli pakottaa tietynlaiseen ajatteluun. Tutkimustiedossa (Allwood 1999) on kuitenkin viitteitä siitä, että ihmisten ajattelutavat yleensäkin jakautuisivat kahteen eri tyyppiin, eli toiset ihmiset hahmottaisivat asiat prosesseina ja toiset ihmiset asioiden tiloina. Vertauskuvallisesti asia voitaisiin ilmaista siten, että prosessinomaisesti ajattelevat ihmiset osaavat niin kutsutusti lukea paremmin ihmisen profiilikuvaa, kun taas asioiden tilaa tarkastelevat ihmiset tulkitsisivat paremmin kasvokuvaa. Katsottaessa asioita eri näkökulmista, näemme siis eri asioita.

Tässä tutkimuksessa prosessinomaisin ajattelu oli erikoistuneilla yrittäjillä. Tämä näkyi tapahtumien peräkkäisenä hahmottamisena. Informantti itse ohjasi tapahtumia sivusta. Monipuolisten yrittäjien ajattelussa sen sijaan oli asioiden tilan näkökulma, ikään kuin informantti olisi ollut tapahtumien keskellä. Edellä mainitun havainnon varmistaminen vaatii uutta tutkimusta. Mikäli jako todella olisi olemassa, tieto auttaisi kasvattajia, opettajia, työnantajia ymmärtämään oppijoita ja työntekijöitä paremmin.

Tässä tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että prosessinomaisesti ajattelevat, jotka siis olivat erikoistuneimpia yrittäjiä, kytkeytyivät toiminnassaan toimintaympäristön rakenteisiin enemmän kuin monipuoliset yrittäjät. Tämä on luonnollistakin, koska teollistunut toimintalogiikka perustuu toimintojen ketjuuntumiseen. Tuotteiden ympärille muodostuu siis arvoketjuja. Ketjuuntunut toiminta pakottaa ajattelun ketjuuntumiseen, eli tiedetään ketjun seuraavan toimijan tarpeet ja ehkä myös sitä seuraavankin. Monipuolisten yrittäjien ajattelu ei ollut yhtä ketjuuntunutta.

Keskeistä on, että muodollisella ammatillisella koulutuksella ei ollut merkitystä koetun asiantuntijuuden kehittymisessä. Luomupuutarha-asiantuntijuus kehittyi pelkästään kokemuksen kautta. Merkityksellistä sen sijaan oli, että kehittymisen alkaminen edellyttää luomupuutarhayrittäjän toimijuuden ja etenkin sen yrittäjyysulottuvuuden syntymistä. Asiantuntijuuden samoin kuin toimijuudenkin kehityksessä auttavat yhteydet vertaisiin. Tiedon vaihtaminen sekä teknologinen yhteistyö vertaisten kanssa vahvistaa sekä asiantuntijuutta että identiteettitoimijuutta.

Vastuu luonnosta ja yhteiskunnasta vaatii rohkeutta

Kun nykyistä ruoantuottamisen ja tuotantotalouden tietoa yleisestikin tarkastellaan kriittisesti, herää väistämättä kysymys siitä, onko tiedon taustalla oleva logiikka rakentunut liian yksinkertaistettujen ja lyhytnäköisten ajattelumallien varaan sekä puutteelliseen luonnon vuorovaikutus- ja palautemekanismien tuntemiseen. On mahdollista, jopa todennäköistä, että meidän täytyy muuttaa kilpailuun perustuvaa eetostamme yhteisöllisempään ja luonnon monimutkaiset sekä hitaat prosessit paremmin huomioivaan toimintatapaan.

Kun tuotamme tietoa eri ammattialojen toiminnasta, täytyy meidän tiedontuottajien olla tietoisia liian ahtaiden näkökulmien vaaroista sekä väärien asioiden merkityksellisestämisestä. Sosiokulttuurinen näkökulma asiantuntijuuteen auttaa näkemään oman ”hiekkalaatikkomme” reunat, hiekkalaatikossamme vallitsevan ilmapiirin ja toiminnan laadun sekä syyt laatuun. Mutta silloin, kun vastuutunto yhteiskunnasta, ihmiskunnasta ja luonnosta on herännyt, täytyy uskaltaa astua laatikon ulkopuolelle omien intentioiden mukaisesti ja tuottaa uutta tietoa yhteisön käyttöön.

Abstract in English

The expertise of organic gardener entrepreneurs develops along with experience and formal education had insignificant meaning. Expertise manifested itself as structured practices. Planning of activity was the more proactive and long-lasting the more experience the organic garden entrepreneurs had. Expertise was most clearly manifested by systemic knowledge, which was the more hierarchical the more experience the entrepreneurs had.

A s a cognitive and social phenomenon expertise can be evaluated within the structures of the society as long as logic of the action go along with the dominating one. For example when the business model of an enterprise comply with the typical model of action in a society. At the moment dominating logic of action is industrial. If the planned business model somehow transgress the existent norms of action, the expertise cannot be evaluated before successors start to appear. Expertise is thus relative concept.

The most experienced informant started his business before there were any official standards for organic farming and before organic farming had any official status in society. It is noteworthy that his and the other pioneers’ inspiring action had suck into organic regime successors and contributed to the formalization of the status of organic farming in society.

Expertise is first of all a cognitive phenomenon, but before it starts to develop an entrepreneur candidate needs to ponder also emotional and even existential dimensions of motives. Motives together with role models bring forth an agency. The more intrinsic the motives are the more existential the agency is.

Lähteet

Allwood, J. (1999). Semantics as meaning determination with semantic-epistemic operations. Teoksessa P. Gärdenfors & J. S. Allwood (toim.) Pragmatics & beyond new series: Cognitive Semantics: Meaning and cognition. Amsterdam: John Benjamins, 1–18.

Brick, J. M. (2011). The future of survey sampling. Public Opinion Quarterly 75 (5), 872–888.

Ericsson, K. A., Charness, N., Feltovich, P. J. & Hoffman, R.R. (toim.) (2006). The Cambridge handbook of expertise and expert performance. New York: Cambridge University Press.

Gott, S.P. & Lesgold, A. (2000). Competence in the workplace: How cognitive performance models and
situational instruction can accelerate skill acquisition. Teoksessa R. Glaser (toim.) Advances in
instructional psychology: Educational design and cognitive science. Vol. 5. Mahwah, NJ: Erlbaum, 239–267.

Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S. & Lehtinen E. (2004). Communities of Networked Expertise: Professional and Educational Perspectives. Advances in learning and instruction series. Amsterdam: Elsevier.

Iivonen, S., Koivisto, A., Mikkola, M., Väisänen, H-M., Tuomisto, J., Kivijärvi, P. & Mattila, T. (2014). Luomukasvistuotannon kannattavuus ja tarjontaketjujen toimivuus Suomessa. Raportteja 125. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Haettu 28.8.2018 osoitteesta http://hdl.handle.net/10138/229346

Steinbeck, J. (1944). Vihan hedelmät. Suomentanut Raimo Salminen. Englanninkielinen alkuteos 1939. Helsinki: Tammi.

VanLehn, K. (1996). Cognitive skill acquisition. Annual Review of Psychology 47 (1).

Yeager, D., Bundick, M. & Johnson, R. (2012). The role of future work goal motives in adolescent identity development: A longitudinal mixed-methods investigation. Contemporary Educational Psychology 37 (3), 206–217.

Kirjoittaja


Eeva-Liisa Juvonen toimii yliopettajana maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmassa ja väitteli keväällä 2018 Itä-Suomen yliopistosta. Väitöskirjan aiheena oli “Luomupuutarhayrittäjän asiantuntijuuden ja toimijuuden kehittyminen” ja se löytyy UEF Electronic Publications -julkaisuarkistosta osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2730-9

Viittausohje:
Juvonen, E-L. (2018). Väitöslektio: Luomupuutarhayrittäjän asiantuntijuuden kehittyminen vaatii toimijuuden syntymistä. HAMK Unlimited Journal 4.9.2018. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/luomupuutarhayrittajan-asiantuntijuuden-kehittyminen

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Luomulehti »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  asiantuntijatieto asiantuntijuus kokemus koulutus toimijuus

Bookmark and Share




Previous Post
Yrittäjyyslukuvuosi tuo työelämän lähemmäksi koulutusta
Next Post
Ohjelmistorobotiikka osana muuttuvaa työelämää




You might also like






More Story
Yrittäjyyslukuvuosi tuo työelämän lähemmäksi koulutusta
Työelämä vaatii jokaiselta yritteliäisyyttä, sillä harvassa on enää ne työpaikat, joista jäädään 40 vuoden työuran...