Kuka haluaa ammatilliseksi opettajaksi?

Millainen on tyypillinen ammatillisen opettajankoulutuksen hakija? Miksi hän haluaa opettajankoulutukseen? Entä miten opettajakorkeakoulut voivat ennakoida tulevaisuuden opettajatarvetta?

Ammatillisten opettajakorkeakoulujen tehtävänä on kouluttaa opettajia ja opettajaksi aikovia sekä ammatilliseen koulutukseen että ammattikorkeakouluun (Ammattikorkeakoululaki 932/2014, 7 §). Ammatilliseen opettajankoulutukseen hakeutuu jo opettajana toimivia, joilta puuttuu muodollinen opettajankelpoisuus, sekä opettajiksi aikovia. Ammatilliseen opettajankoulutukseen hakeutuu myös sekä ammatillisten opintojen että yhteisten opintojen opettajiksi aikovia. Koulutus tuottaa yleisen pedagogisen kelpoisuuden.

Ammatilliset opettajakorkeakoulut keräävät hakijoista ja valituista vuosittain tilastotietoja. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön asettamassa OPEKE Ammatillisen opettajankoulutuksen uudistaminen -hankkeessa on koottu tilastotietoja ja selvitetty hakijoiden motivaatiota koulutusta kohtaan.

Hakijoiden tausta

Ammatillisen opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat laskeneet neljä viime vuotta. Kun vuonna 2015 hakijoita koulutukseen oli yhteensä 6144, vuonna 2018 heitä oli 3661. Taloussuhdanteet ovat ennenkin vaikuttaneet ammatillisen opettajankoulutuksen hakijamääriin, eli korkea työllisyysaste on vähentänyt hakijoita, mutta viime vuosien hakijalukuihin on todennäköisesti vaikuttanut myös ammatillisen koulutuksen saama negatiivinen julkisuus liittyen rahoituksen leikkaamiseen, opettajien irtisanomisiin ja reformin tuomiin muutoksiin. Koulutukseen valittiin vuonna 2018 yhteensä 1473 hakijaa, eli 40 prosenttia hakijoista sai opiskelupaikan. Vuonna 2015 vastaava luku oli 26 prosenttia.

Vuonna 2017 hakulomakkeella kysyttiin lisätietona hakijoiden opettajana toimimisesta viimeisen vuoden aikana. Hakijoista 31 prosenttia oli toiminut opettajana ja vastaavasti 69 prosenttia ei ollut toiminut opettajana. Opettajana toimineet jakautuivat oppilaitoksittain seuraavasti:

Taulukko 1. Hakijoiden toimiminen opettajana (huom. hakijalla oli mahdollisuus valita useampi vaihtoehto).

Ammatillinen oppilaitos	31 %
Ammattikorkeakoulu	14 %
Peruskoulu tai lukio	18 %
Yliopisto	8 %
Muu oppilaitos	12 %
Muu koulutusorganisaatio	17 %

Opettajankoulutukseen valituista opettajina oli toiminut viime vuoden aikana tai opintojen aloitusvaiheessa vuonna 2017 noin 40 prosenttia ja vuonna 2018 valituista noin 50 prosenttia.

Vuonna 2018 hakulomakkeella kysyttiin lisätietona hakijoiden motivaatiota koulutusta kohtaan. Vastaukset jakautuivat seuraavasti:

Taulukko 2. Hakijoiden motivaatio (huom. hakijalla oli mahdollisuus valita useampi vaihtoehto).

Työskentelen opettajana ja työnantajani edellyttää muodollista pätevyyttä	13 %
Työskentelen opettajana ja haluan kehittyä työssäni	23 %
Haluan siirtyä työurallani opetustehtäviin oppilaitokseen	52 %
Harkitsen siirtymistä opetustehtäviin tulevaisuudessa	35 %
Haluan kehittää itseäni, vaikka en toimi opetustehtävissä	23 %
Muu syy	4 %

Verrattaessa hakijoiden motivaatiota ammatillisen opettajankoulutuksen lainsäädännölliseen tehtävään voidaan todeta, että kolme hakijaa viidestä on joko opettajana toimivia tai selkeästi opettajiksi aikovia.

Ikä, sukupuoli ja koulutusala
Koulutukseen hakeneiden keski-ikä oli 40 vuotta ja valittujen 41 vuotta. Ammatilliseen opettajankoulutukseen haetaan, kun oma ammatillinen ura on vakiintunut ja etsitään uusia haasteita.

Naisten osuus hakukelpoisista hakijoista vuonna 2018 oli yhteensä 72 prosenttia ja valituista 64 prosenttia. Naisten osuus on erityisesti valituista opiskelijoista noussut kymmenen viime vuoden aikana. Kasvu selittyy osin sillä, että sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan hakijamäärä on noussut johtuen kelpoisuusasetuksen muutoksesta vuonna 2011. Lisäksi opettajakorkeakoulut ovat myös nostaneet koulutusalan aloituspaikkoja, joka on kasvattanut naisten osuutta valituista. Tekniikan ja liikenteen alan hakijoissa ja valituissa on perinteisesti ollut enemmän miehiä kuin naisia. Tekniikan ja liikenteen alan hakijamäärä on ollut laskussa viimeiset neljä vuotta. Parhaimpina vuosina alan hakijoita oli peräti 1200.

Taulukko 3. Hakijat koulutusaloittain.

Koulutusala	2017	2018
Humanistinen ja kasvatusala	584	498
Kulttuuriala	334	291
Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala	828	689
Luonnontieteiden ala	190	150
Tekniikan ja liikenteen ala	710	552
Luonnonvara- ja ympäristöala	121	102
Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala	1273	1050
Matkailu, ravitsemis- ja talousala	361	283
Muu koulutusala	49	46
Yhteensä	4450	3661

Aloituspaikkojen jakautuminen

Opetus- ja kulttuuriministeriö asettaa määrälliset tavoitteet opettajankoulutukselle. Nykyinen sopimuskausi on voimassa 2017–2020. Ammatilliset opettajakorkeakoulut päättävät vuosittain, miten aloituspaikat jaetaan eri koulutusaloille.

Artikkelin tekijät selvittivät Vipusen tilastoihin perustuen (Vipunen, 2018a; Vipunen, 2018b), paljonko ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa oli opiskelijoita kullakin koulutusalalla vuonna 2017. Luvuista laskettiin suhteelliset osuudet opiskelijoiden kokonaismäärästä. Näitä lukuja verrattiin opettajakorkeakoulukohtaisiin suhteellisiin aloituspaikkamääriin, jotta selviäisi, vastaavatko aloituspaikkamäärät suhteellisella tasolla opiskelijamääriä.

Taulukko 4. Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulun suhteellinen opiskelijamäärä sekä ammatillisen opettajankoulutuksen suhteellinen aloituspaikka määrä vuonna 2017 (prosentit on pyöristetty lähimpään kokonaislukuun).

Koulutusala	opiskelijoiden jakauma koulutusaloittain vuonna 2017	opettajankoulutuksen aloituspaikkojen suhteellinen määrä vuonna 2017
Humanistinen ja kasvatusala	3 %	8 %
Kulttuuriala	5 %	5 %
Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala	21 %	17 %
Luonnontieteiden ala	3 %	4 %
Tekniikan ja liikenteen ala	33 %	34 %
Luonnonvara- ja ympäristöala	5 %	3 %
Sosiaali-, terveys ja liikunta-ala	24 %	22 %
Matkailu-, ravitsemis- ja talousala	7 %	6 %

Aloituspaikkoja näyttää olevan liian vähän yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla, luonnonvara- ja ympäristöalalla, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla. Aloituspaikkoja on puolestaan enemmän kuin opiskelijoita humanistisella ja kasvatusalalla sekä luonnontieteiden alalla. Näihin aloihin sisältyy kuitenkin yhteisten opintojen opettajia, jolloin aloituspaikkamäärän on tarpeen olla jonkin verran suurempi kuin alan opiskelijoiden määrän.

Vaikka valtakunnallisella tasolla koulutusalakohtaiset aloituspaikkamäärät vastaavat keskimäärin aika hyvin opiskelijamääriä, on eri opettajakorkeakoulujen kesken selkeitä eroja alakohtaisten aloituspaikkojen määrissä. Esimerkiksi tekniikan ja liikenteen alan aloituspaikkamäärä vaihteli 22–39 prosentin ja sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan aloituspaikkamäärä vaihteli 16–25 prosentin välillä.

Pohdintaa

Leena, 41-vuotias sairaanhoitaja, AMK, on valittu ammatilliseen opettajankoulutukseen. Leenalla on tavoitteena siirtyä työurallaan lähihoitajien opettajaksi ammatilliseen koulutukseen. Leenan opiskelukaverina on Maija, 32-vuotias filosofian maisteri, pääaineenaan ruotsin kieli. Maija haluaa pedagogisen kelpoisuuden, koska hän työskentelee jo epäpätevänä opettajana lukiossa. Matti, 46-vuotias diplomi-insinööri, työskentelee kansainvälisessä tietoliikennetekniikan yrityksessä ja hänellä olisi pedagogisten opintojen jälkeen mahdollisuus hakeutua lehtoriksi ammattikorkeakouluun tekniikan ja liikenteen alalle.

Ammatilliseen opettajankoulutukseen tulee valituiksi Leenan kaltaisia sosiaali- ja terveysalan ammatillisiksi opettajiksi aikovia naisia, mutta myös yhä enemmän Maijan kaltaisia, pedagogista kelpoisuutta hakevia, muualle kuin ammatilliseen koulutukseen opettajiksi aikovia. Haasteeksi on viime vuosina muodostunut, miten Matin kaltaisia uraa luovia tekniikan ja liikenteen alan taitajia saataisiin motivoitua hakeutumaan ammatilliseen opettajankoulutukseen ja sen jälkeen ammatillisiksi opettajiksi joko ammatilliseen koulutukseen tai ammattikorkeakouluun.

Korkealla työllisyysasteella on suuri merkitys etenkin tekniikan ja liikenteen alan hakijoiden kiinnostuksen puuttumiseen hakeutua ammatilliseen opettajankoulutukseen. Myös ammatillisen koulutuksen reformin tuomat haasteet ovat vaikuttaneet siihen, että ammatillisen opettajan uraa ei välttämättä nähdä niin vetovoimaisena kuin joitakin vuosia sitten. Erityisesti tekniikan ja liikenteen alalla tämä on tulevaisuuden haaste, sillä hakijamäärät ovat laskeneet eniten, vaikka opettajatarve on tällä alalla suurin. Tämä näkyy myös tekniikan ja liikenteen alalla opettajien rekrytointivaikeutena sekä ammatillisessa koulutuksessa että ammattikorkeakouluissa.

Opettajatarpeen ennakointi on varsin haasteellista ja siihen vaikuttavat mm. väestökehitys opiskelija- ja opettajamäärineen, opettajien uraliikkuvuus sekä eläköityminen. Tärkeää olisi, että myös ammatilliset opettajakorkeakoulut kartoittaisivat säännöllisesti ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen alueellista ja koulutusalakohtaista opettajatarvetta. Ammatillisilla opettajakorkeakouluilla voisi olla yhteinen laskenta- ja seurantamalli, jonka avulla pystyttäisiin entistä paremmin vastaamaan koulutusalakohtaiseen opettajatarpeeseen.

Vaikka ammatillisen opettajankoulutukseen hakeva on yhä todennäköisimmin 40-vuotias sosiaali- ja terveysalalla toimiva nainen, joka ei ole vielä toiminut opettajan työssä, on hänen motivaationsa koulutusta kohtaan kuitenkin selkeä: hän haluaa siirtyä opetusuralle tai vähintään harkitsee sitä. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa opettajuutta sekä opiskelussa että työelämän haasteissa.