Kielitietoinen ohjausosaaminen saavutettavuuden edistäjänä Ohjaamoissa

Kielellinen saavutettavuus on teema, joka puhuttaa julkisissa palveluissa yhä enenevässä määrin. Ohjaamoissa oman haasteensa kielelliselle saavutettavuudelle luo sen moninainen kohderyhmä: palvelu on suunnattu kaikille alle 30-vuotiaille nuorille kulttuuri- tai kielitaustasta riippumatta. Minkälaisia kielellisiä taitoja ohjaaja tarvitsee palvellakseen tasapuolisesti kaikkia nuoria? Mitä on kielitietoinen ohjaus ja onko siitä apua monikulttuurisen nuoren kohtaamisessa?

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin (ESR) -projektin kehittämistyön aikana on havaittu erilaisia kielellisiä ymmärtämisen esteitä, joita nuoret kohtaavat asioidessaan Ohjaamoissa (Lilja, Pukkila & Rinne, 2019). Myös työntekijät itse ovat raportoineet kieli- ja viestintäasioiden tuottavan eniten ongelmia monikulttuuristen nuorten kanssa tehtävässä työssä (Michelsson & Ikonen, 2017).

Ymmärtämisen esteiden syyt ovat usein yhtä moninaiset kuin Ohjaamon nuorten asiakkaiden taustat. Väärinymmärrykset ja hämmennykset liittyvät kuitenkin usein kulttuurien välisiin eroihin ja yhteisen kielen puutteeseen. Ratkaisuna tilanteissa, joissa yhteistä kieltä ei ole tai toisen osapuolen kielitaito on heikko, on Ohjaamoissa käytetty tulkkipalvelua tai nojauduttu selkokielisiin verkkomateriaaleihin. Vaikka nämä keinot ovat toimivia, ne eivät ole riittäviä kielellisen saavutettavuuden näkökulmasta.

Kielellisessä saavutettavuudessa on kyse laajemmasta ymmärretyksi tulemisesta: yhdenvertaisesta ja tasa-arvoisesta tiedon ja palvelujen pariin pääsystä. Kielellisesti saavutettava palvelu ottaa huomioon kaikki, joilla on kielellisen ymmärtämisen vaikeuksia – oli taustalla sitten eri äidinkieli kuin suomi tai ruotsi, neurobiologiset syyt kuten lukivaikeus tai muusta syystä heikentynyt kielitaito.

Kielitietoisuus on ilmiö, jota on ehdotettu ratkaisuksi kielellisen erilaisuuden huomioon ottamiseksi. Ilmiö on ajankohtainen ja se koskettaa monia aloja. Aiheesta on vielä varsin vähän tutkimusta ja monet tässä kielitietoisen ohjauksen yhteydessä mainitut asiat sopivat myös kielitietoiseen opetukseen tai muuhun toimintaan. Kirjoitus perustuu Ohjaamoissa OSMO-projektin aikana tehtyihin havaintoihin. Kielitietoista ohjausta lähestytään ensin ilmiönä, jonka jälkeen pohditaan kielitietoista ohjausosaamista ja sen käytännön toteutusta Ohjaamoissa.

Kielitietoinen ohjaus

Ohjausalan ammattilaisiin kohdistuu monenlaisia paineita. Yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja yksilöllisen kohtaamisen korostamisen aikana erityisesti hyvinvointi- ja sosiaalialalla työskentelevien osaamisen vaatimukset kasvavat. Oma substanssiosaaminen ei riitä, vaan alalla tarvitaan yhä monipuolisempaa syrjinnästä vapaata, sensitiivistä osaamista. Aika ajoin esiin nousee ilmiö, jonka sensitiivisyyttä korostetaan, ja josta tehdään uusi osaamissuositus. Ilmiöitä riittää, sillä pelkästään yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) luetellaan 13 asiaa, jotka tulee ottaa huomioon syrjinnästä vapaassa ohjaamisessa.

Kielitietoisuus on katseen suuntaamista kieleen ilmiönä, ja siihen, että kieli voi olla syrjimisen väline. Kielitietoisuuden avulla pyritään poistamaan ymmärtämisen ja osallistumisen esteitä. Kielitietoisuus ei periaatteessa vaadi meiltä mitään uutta: ihmiselle on täysin luonnollista ottaa huomioon puhekumppaninsa kielelliset kyvyt ja sopeuttaa puheensa niihin (jos kaikki on neurologisesti kunnossa). Puhuessamme etsimme tiedostamattamme merkkejä kuuntelijasta ja ulkoisesta tilanteesta, jonka avulla päättelemme, onko toinen ymmärtänyt puheemme, ja jos on, mitä mieltä hän siitä on. Jos esimerkiksi keskusteluamme häiritsee vieressä jyräävä katupora, puhumme kovempaa, jotta tulemme kuulluiksi. Jos toinen kurtistaa kulmiaan ja näyttää olevan ymmällään, toistamme ehkä sanomamme tai muotoilemme sen eri tavoin.

Ohjaajan tarvitsema kielitietoisuus ei ole kuitenkaan pelkästään tätä. Emme ole koskaan aiemmin kohdanneet näin suurta ja nopeaa monikielisyyden kasvua yhteiskunnassa, joten on luonnollista, että ihmisen tiedostamaton taipumus reagoida puhekumppaninsa viesteihin ei enää riitä. Tarvitaan julkisten palveluiden laajamittaista sopeutumista asiaan. Henkilöstön kielitietoisuuden kehittäminen on osa tätä prosessia.

Kielitietoinen ohjausosaaminen Ohjaamoissa

Kielitietoisen ohjausosaamisen kehittämisessä Ohjaamoissa tärkeintä on tunnustaa kielen merkitys ohjauksessa ja kaikessa toiminnassa. Kielitietoisuutta on se, että ilmapiiri on kaikkia kieliä arvostava ja kielten annetaan näkyä luontevana osana toimintaa. Kielitietoisen ohjausosaamisen voidaan myös ajatella koostuvan erilaisista tiedollisista, taidollisista ja asenteellisista tekijöistä.

Kaiken perustana ovat asenteelliset tekijät. Ohjaajan on tärkeää tiedostaa ja tunnistaa mahdolliset esteet kielelliselle saavutettavuudelle sekä ohjaustilanteessa että omassa itsessään. Esimerkiksi monikulttuurisissa tilanteissa tarvitaan tietoisuutta omista kieliasenteista: arvotanko toiset kielet paremmiksi kuin toiset? Uskonko, että suomea vasta opettelevan kanssa ei voi keskustella ja vaihdan kielen heti esimerkiksi englanniksi?

Kielitietoisessa ohjauksessa tarvitaan taitoa arvioida ja kuvata omaa kielitaitoaan. Kyse ei ole (välttämättä) uusien kielten opettelusta, vaan realistisen arvion tekemisestä omista taidoistaan, rohkeudesta käyttää kielitaitoaan ja toisaalta sen myöntämisestä, että tarvitsee tukea joissakin asioissa. Esimerkiksi oman alan keskeisen sanaston tunteminen englanniksi on hyödyllistä alalla kuin alalla.

Tieto kielellisistä häiriöistä ja niiden tunnistamisesta on olennaista niin laajan ja moninaisen kohderyhmän kuin Ohjaamon kohtaamisessa. Myös tieto muiden kielten ominaispiirteistä, jotka kytkeytyvät usein kulttuurisiin seikkoihin, on erittäin hyödyllistä vuorovaikutustilanteessa. Esimerkiksi teitittelyn, kohteliaisuuden ja auktoriteettien kunnioituksen ilmaisemisen keinot ovat usein kielellisiä ja niiden huomaamatta jättäminen saattaa johtaa väärinymmärryksiin. Ainakin niiden tunteminen selittää monia hassulta tuntuvia tilanteita.

Kohti käytännön kielitietoista ohjausta

Käytännössä kielitietoista ohjausta voidaan toteuttaa eri menetelmällisten valintojen avulla. Ohjaamoissa on jo käytössä keinoja, joiden avulla ohjausta toteutetaan mahdolliset ymmärtämisen esteet huomioiden. Selkokieli ja sen perusteiden tunteminen on hyvä tapa lisätä kielellistä saavutettavuutta – varsinkin, jos sen käyttö on monipuolista ja kattaa sekä kirjoituksen että puheen. Myös tulkkipalveluiden käyttö on monessa Ohjaamossa arkipäivää.

Ohjauksen monikanavainen toteuttaminen puhetta, kirjoitusta ja kuvia käyttämällä edistää ymmärtämisen mahdollisuuksia. Joskus ohjaajan kieliosaamista parhaimmillaan voi olla kuitenkin se, että muistaa kenelle puhuu ja sopeuttaa puheensa hänelle. Kielitietoista ohjausta on esimerkiksi viranomaistekstin tulkkaaminen nuorelle, joka ei muuten saisi siitä selvää.

Ohjaamojen kielellisen saavutettavuuden kehittäminen on prosessi, joka alkaa kielellisen saavutettavuuden esteiden tunnistamisesta (Lilja, Pukkila & Rinne, 2019) ja oman Ohjaamon paikallisen kohderyhmän tuntemisesta (ks. Ikonen, Lilja, Pukkila & Rinne, 2018). Ohjaajan näkökulmasta kielitietoisessa ohjauksessa kyse on yksinkertaisimmillaan taidosta sopeuttaa puheensa nuorelle, jota kulloinkin on ohjaamassa. Onnistumiseen tarvitaan avointa asennetta monikielisyyttä kohtaan sekä pieni ripaus tietoa kielestä, erilaisista puhujista ja kielisidonnaisista tavoista puhua. Tavoite on kohdella nuorta yksilönä ja kehittää ohjausosaamista yhdenvertaisempaan, kielitietoisempaan suuntaan.

Artikkelin pääkuva: kevin laminto kuvapalvelussa Unsplash

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -hankkeen toteuttajat ovat Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK, Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK, Diakonia ammattikorkeakoulu Diak ja Åbo Akademi ÅA. Hankkeen rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hanke toteutettiin 1.8.2016–28.2.2019 välisenä aikana.