Monikulttuuriset nuoret Ohjaamoissa: palvelun saavutettavuuden vahvistaminen


Eri kulttuureista ja kulttuuritaustoista tuleville ihmisille tulee lain (Yhdenvertaisuuslaki 2014/1325) mukaan taata yhdenmukaiset palvelut Suomessa. Palveluiden tarjoajien velvollisuutena on siis huomioida niiden saavutettavuus kaikille kohderyhmään kuuluville henkilöille. Ohjaamot ovat monialaisia matalan kynnyksen palvelupisteitä alle 30-vuotiaille nuorille. Ohjaamot tukevat nuoria koulutukseen ja työllistymiseen sekä hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. (Kautto, Korpilauri, Pudas, & Savonmäki 2017, 14–16.) Tässä artikkelissa käsittelemme Ohjaamojen tarjoamien palveluiden saavutettavuutta eri kulttuureista tuleville asiakkaille sekä esittelemme työvälineen, jolla saavutettavuutta voidaan arvioida ja kehittää.

Mitä saavutettavuus on?

Saavutettavuus on käsitteenä moniulotteinen ja laaja sisältäen useita osa-alueita. Sitä määritellään kirjallisuudessa ja tutkimuksissa monin eri tavoin. Hirvosen, Koskimiehen ja Pirttimaan (2009, 12) mukaan saavutettavuudella tarkoitetaan palveluiden ja niiden ympäristön soveltumista mahdollisimman hyvin erilaisten ihmisten käyttöön. Palvelu tulee saada käyttöön helposti ja sen tulee olla yhdenvertaista ja tasa-arvoista kaikille käyttäjille.

Esteettömyys on yksi saavutettavuuden osa-alueista, jolla tarkoitetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön soveltumista yhtäläisesti kaikille. Palveluiden tarjoajilta esteettömyys edellyttää palveluiden saavutettavuuden jatkuvaa arviointia ja valmiutta muutosten tekemiseen (Hirvonen ym. 2009, 12). Esteettömyyden toteutumisen taustalla vaikuttavat Suomen perustuslaki (1999/731) ja yhdenvertaisuuslaki (2014/1325). Lisäksi esteettömyyttä vaaditaan YK:n rotusyrjinnän poistamista koskevassa puiteyleissopimuksessa ja Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevassa puiteyleissopimuksessa vuodelta 1995 (Nieminen 2013, 299–300).

Digitaalisten palveluiden lisääntymisen myötä niiden saavutettavuuden turvaaminen ja kehittäminen on noussut keskeiseksi teemaksi. Digitaalisten palveluiden tulee olla kaikille käyttäjille soveltuvia ja ymmärrettäviä sekä teknisesti että sisällöllisesti (Valtiovarainministeriö 2018). Euroopan parlamentti ja neuvosto on asettanut direktiivin (2016/2102) julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta. Direktiivi ohjaa digitaalisten palveluiden saavutettavuuden turvaamista etenkin vammaisten henkilöiden osalta. Vammaisten henkilöiden lisäksi myös eri kulttuureista tulevat henkilöt on otettava huomioon saavutettavuudessa.

Nieminen, Kivijärvi ja Toivikko (2015) nostavat esiin esteitä, joita maahan muuttaneet nuoret kohtaavat asioidessaan eri viranomaisten kanssa. Suomalainen palvelujärjestelmä tuntuu paikoin olevan rakennettu vain Suomen kansalaisille, eikä palveluiden yhdenvertainen saavutettavuus aina toteudu. Ajankohtaisista digitaalisista haasteista esimerkkinä on verkkopankkitunnusten hankkiminen. Maahan muuttanut nuori saa tunnukset vain tietyin, joskus vaikeasti täyttyvin ehdoin silloin, kun kansalaisuutta ei vielä ole. Verkkopankkitunnukset ovat välttämättömiä esimerkiksi Kelan ja TE-toimiston palveluissa asioimiseen ja etujen saamiseen. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta on myös kyseenalaista, jos palvelun käyttäjän puutteellinen suomen kielen taito estää palvelun käyttämisen tai johtaa sanktioita tuottavaan tilanteeseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että saavutettavuuden keskeisimpiä osa-alueita ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen esteettömyys, yhdenvertaisuus, tasa-arvoisuus ja soveltuvuus erilaisille ihmisille. Palveluiden saavutettavuuden näkökulmasta on tärkeää huomioida, että Suomessa elää monenlaisessa asemassa ja kulttuurissa olevia ihmisiä. Miten Ohjaamoissa varmistetaan saavutettavuus kaikille, etenkin eri kulttuureista tuleville nuorille?

Monikulttuurisuuden käsite

Kuvattaessa eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja heidän välistä toimintaansa voidaan käyttää useita erilaisia käsitteitä, jotka sisältävät erilaisia merkityksiä, vivahteita ja jopa arvolatauksia. Tässä artikkelissa käytämme monikulttuurisuuden käsitettä kuvaamaan eri kulttuureista tulevia alle 30-vuotiaita henkilöitä, jotka kuuluvat Ohjaamojen asiakaskuntaan. Käsitteen valinta perustuu artikkelin pohjana olevaan OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin (ESR) -hankkeeseen.

Monikulttuurisuus on haastava ja monin eri tavoin määritelty käsite. Monikulttuurisuudella tarkoitetaan yleensä kulttuurien välisien erojen tutkimista eikä siinä oteta kantaa vieraassa kulttuurissa toimimiseen (Hirsch 2016). Puukarin (2003, 139) mukaan monikulttuurisuus on monisyinen ja piiloinenkin ilmiö, jossa on kyse tavasta, jolla hahmotetaan ihmisten erilaisuus sekä oman ja muiden kulttuurien kerrostumat. Monikulttuurisuus onkin saanut rinnalleen kulttuurienvälistä toimintaa ja kommunikaatiota kuvaavan interkulttuurisuuden käsitteen (Deardorff 2009). Interkulttuurisuus tai kulttuurienvälisyys on Lasosen ym. (2009) mukaan suositellumpi termi kuin monikulttuurisuus, koska se herättää positiivisia mielleyhtymiä. Kulttuurisensitiivisyyden käsite puolestaan korostaa yksilön suhdetta muihin kulttuureihin ja niiden edustajiin. Kulttuurisensitiivisyyden muodot voidaan karkeasti jakaa muihin kulttuureihin vähättelevästi suhtautuviin etnosentrisiin ja muihin kulttuureihin sopeutumista korostaviin etnorelatiivisiin lähestymistapoihin (Bennet 1993). Nämä lähestymistavat muodostavat jatkumon, jolle myös erilaiset ohjaustyön toimintatavat sijoittuvat. Erityisesti etnosentrisessä ajattelumallissa korostuu käsitys oman kulttuurin erottamisesta muista kulttuureista sekä kulttuurin ymmärtäminen selvärajaisena ilmiönä.

Monikulttuurisuudella viitataan yhä useammin kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen, joka perustuu erilaisten kulttuurien pysyvyyden sijaan kulttuurin ymmärtämiseen prosessiluonteisena. Tällöin eri kulttuuritaustoista tulevien toimijoiden välisessä dialogisessa vuorovaikutuksessa syntyy ikään kuin uusia kulttuureja, jotka ovat rakentamassa yksilöiden ja ryhmien identiteettejä. (Jensen 2011; Derwin & Keihäs 2013.)

Monikulttuurisuus Ohjaamojen toiminnassa

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -hanke selvitti vuonna 2017 sähköisen kyselyn avulla, millä tavoin monikulttuurisuus näyttäytyy Ohjaamojen toiminnassa. Kyselyyn saatiin yhteensä 58 vastausta 24 eri Ohjaamosta. Monikulttuurisuus on kyselyn mukaan läsnä Ohjaamoissa monin tavoin. Kyselyyn vastanneista Ohjaamo-työntekijöistä kolme neljännestä kertoi työskennelleensä eri kulttuuritaustoista tulevien nuorten kanssa. Lähes puolet Ohjaamojen työntekijöistä kohtasi viikoittain nuoria, jotka tulevat eri kulttuuritaustasta kuin he itse. Monikulttuuristen nuorten ohjauksessa eniten hämmennystä herättivät kieli- ja viestintäongelmat sekä maahanmuuttoprosessiin ja kotoutumiseen liittyvät kysymykset. Maahanmuuttoprosessissa haasteita aiheutti maahanmuuttajien palveluverkoston rakentuminen ja siihen liittyen nuorten eteenpäin ohjaamisen vaikeus (41 % vastaajista). Myös eri kulttuuritaustojen vaikutukset kanssakäymiseen sekä syrjinnän kohtaaminen olivat aiheita, joissa Ohjaamo-työntekijät kaipasivat lisää osaamista työhönsä. (Michelsson & Ikonen 2017, 116–119.)

Ohjaamoiden palveluiden kuvauksissa käytetään monikulttuurisuusteemasta useita eri käsitteitä. Ohjaamo Helsinki (2017, 28–29) kuvaa toimintaansa moninaisuuden, monikulttuurisuuden sekä sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyyden käsitteillä. Kohderyhmäänsä tästä näkökulmasta Ohjaamo Helsinki kuvaa termillä “maahanmuuttajataustaiset nuoret”. Samoin Ohjaamo Vantaa (2017, 11) mainitsee maahanmuuttajanuorten palvelut osana toimintaansa. Näiden lisäksi on kuitenkin huomioitava myös muut Suomessa asuvat monikulttuuriset vähemmistöryhmät, kuten esimerkiksi romanit ja pakolaiset (Pohjola 2010, 48). Yhden oikean käsitteen valinta kuvaamaan laajaa ilmiötä ja joukkoa on vaikeaa. Oleellista onkin perustella käsitteen valinta ja sen rajaus, kuten Ohjaamo Helsinki (2017, 9–10) on tehnyt.

Ohjaamo Helsingissä (2017, 9–10) on kiinnitetty huomiota siihen, että käytetyt käsitteet vaikuttavat myös siihen, millä tavoin toimintaan osallistuvat nuoret mieltävät itsensä osana yhteiskuntaa. Ohjaamojen toimintaan osallistuvat nuoret tulevat monenlaisista monikulttuurisista taustoista. Osa heistä on muuttanut Suomeen lapsena tai nuorena, osa puolestaan on kasvanut Suomessa joko usean kulttuurin perheessä tai toisen polven maahanmuuttajana. Nuoren taustojen moninaisuus haastaa ohjauspalvelujen saavutettavuutta niin kielen ja viestinnän kuin erilaisten palvelupolkujen rakentamisen näkökulmasta.

Palveluiden saavutettavuus monikulttuurisille nuorille

Monikulttuurisille nuorille suunnattujen palveluiden saavutettavuuden turvaamiseen otetaan kantaa lainsäädännössä ja palvelujärjestelmien kuvauksissa. Käytännön toteutuksessa tämä on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi. Pohjolan (2010, 48) mukaan monikulttuuristen palveluiden ja niiden saavutettavuuden kehittäminen on jäänyt yleisten palveluiden kehittämisen jalkoihin.

Ohjaamot ovat vastanneet lainsäädännöstä nouseviin saavutettavuuden turvaamisen velvollisuuksiin monikulttuurisesta näkökulmasta. Yksi keino edistää saavutettavuutta monikulttuurisille nuorille on heidän osallistamisensa palveluun ja sen kehittämiseen (Kivijärvi 2013). Näiden nuorten mukanaolo jo palvelun kehittämisen vaiheessa voi lisätä palvelun saavutettavuutta ja siten edistää nuorten kiinnittymistä palveluun. Ohjaamo Helsinki on kehittänyt toimintaansa osallistamalla siihen nuoria. Haasteena on kuitenkin ollut maahanmuuttajataustaisten nuorien saaminen mukaan toimintaan. (Ohjaamo Helsinki 2017, 27.) Myös Ohjaamo Espoossa on havaittu tarve vahvistaa maahanmuuttajien osallisuutta Ohjaamon järjestämiin toimintoihin nuoren oma kulttuuritausta huomioiden (Sabitova & Vainikainen 2017, 32). Saavutettavuuden kehittämisessä näyttää olevan haasteena monikulttuuristen ja kantaväestön nuorten vuorovaikutuksellinen osallistuminen Ohjaamon toimintoihin, jotta saavutettavuudessa tulisi aidosti näkyviin erilaisista taustoista tulevien nuorten näkökulmat.

Ohjaamoissa esteettömyyttä on tarkasteltu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta. Monikulttuurisille nuorille saavutettavuuden esteinä voivat näyttäytyä etenkin kielirajoitteet sekä henkinen turvattomuus. Erityisesti pääkaupunkiseudun Ohjaamoissa nämä esteet on tunnistettu ja niitä pyritään vahvistamaan esimerkiksi palvelun monikielisyydellä, kulttuurisensitiivisellä työotteella ja maahanmuuttajataustaisten nuorten vanhempien infotilaisuuksilla. (Ohjaamo Helsinki 2017, 29–30.)

Monikulttuuristen nuorten mukanaolo palveluissa haastaa tutkimaan myös yksittäisen työntekijän toimintaa saavutettavuuden näkökulmasta. Usein ajatellaan, että asiakastyössä lähtökohtana on nuoren kohtaaminen yksilönä sekä osana omaa yhteisöään ja yhteiskuntaa (ks. Vuoti 2017). Monikulttuurisen nuoren kanssa työskentely tuo kuitenkin mukanaan omia erityispiirteitä ja osaamisvaatimuksia työntekijälle. Monialaisessa kontekstissa kuten Ohjaamossa työskentelevien olisikin tärkeä tunnistaa monialaisen yhteistyön mahdollisuudet myös saavutettavuuden vahvistamisessa (vrt. Vuoti 2017). Monikulttuurisen ohjaustyön kompetensseja Ohjaamo-työssä saavutettavuuden näkökulmasta käsittelemme myöhemmin erillisessä artikkelissa.

Näkökulmia saavutettavuuden vahvistamiseen Ohjaamoissa

Ohjaamojen saavutettavuutta monikulttuurisille nuorille voidaan tarkastella ja vahvistaa useasta eri näkökulmasta. Tässä artikkelissa käsittelemme erityisesti verkostotyön ja monialaisuuden näkökulmia.

Jotta Ohjaamoiden saavutettavuuden mahdollisuuksia ja esteitä voidaan tunnistaa, on ensin tunnistettava monikulttuurisille nuorille palveluita tarjoavat tahot. OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin (ESR) -hankkeessa on kehitetty monikäyttöinen työväline, Ohjaamon monikulttuurisuusverkosto -malli (Monikulttuurisen ohjauksen työkalupakki 2018), jonka avulla Ohjaamoiden saavutettavuutta on mahdollista arvioida ja kehittää. Monialaisen yhteistyön mahdollisuudet ja esteet on tarpeen tunnistaa, kun tavoitteena on tehdä saavutettavaa, monikulttuurista ohjaustyötä (Vuoti 2017). Saavutettavuuden näkökulmasta on tärkeää myös tarkastella, onko tavoitteena maahanmuuttajien erillispalvelut vai monimuotoiset ja monipuolisesti maahanmuuttajia tukevat palvelut. Maahanmuuttajien erillispalveluista Vuoti (2017) toteaa osuvasti, että palveluiden eriyttämisen riskinä on maahan tulleiden kategorisointi omaan palveluputkeensa, jolloin he voivat jäädä muiden julkisten hyvinvointipalvelujen ulkopuolelle.

Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että suomalainen palvelujärjestelmä näyttäytyy maahanmuuttajalle usein pirstaleisena, minkä myötä palveluiden saavutettavuus ja käyttö sekä palvelusta toiseen siirtyminen muodostuvat haasteeksi (Lehdonvirta & Peltola 2005, 82.) Heino (2017) on toisaalta todennut, että useat palveluiden saavutettavuuden ja käytettävyyden haasteet, kuten palveluiden pirstaleisuus, palvelutiedon vaikea saatavuus ja läheisten toimiminen palvelutukihenkilöinä, koskevat myös valtaväestöä eivätkä ole maahanmuuttoerityisiä. Maahanmuuttajataustaisten kohdalla kielitaidon sekä palvelutiedon puute voivat kuitenkin syventää palveluiden käytön haasteita (Heino 2017). Palveluverkosto saattaa näyttäytyä hyvin monimutkaisena jopa verkostossa toimijoille. Saavutettavuuden näkökulmasta onkin taattava riittävä tiedonsaanti palvelutarjonnasta sekä varmistettava sisällön selkeys. Ohjaamot ovat erittäin tärkeässä roolissa tämän toteuttamisessa. Onkin erityisen tärkeää varmistaa, että Ohjaamoiden henkilöstö tuntee monikulttuurisille nuorille tarjolla olevat palvelut ja niiden verkostot.

Verkosto-osaaminen saavutettavuuden mahdollistajana

Ohjaamo voidaan lyhyesti määritellä paikaksi, josta saa apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa (Ohjaamo n.d.). Seuraavassa kuviossa (Kuvio 1) on kuvattu Ohjaamoiden kolme keskeistä palvelua omina lohkoinaan sekä verkoston eri toimijatahoja ympyrän kehinä (Monikulttuurisen ohjauksen työkalupakki 2018).

Kuvio 1. OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin (ESR) -hankkeessa kehitetty Ohjaamon monikulttuurisuusverkostomalli.

Monikulttuurisuusverkostomallia voi käyttää työkaluna:

  • yksilötason verkostojen kuvaamiseen
    • Ohjaamon työntekijät
    • monikulttuuriset nuoret
  • organisaatiotason verkostojen kuvaamiseen
    • verkoston aukkokohdat
    • verkoston päällekkäiset toiminnot.

Mallin avulla on pyritty OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -hankkeen valmennuksissa ja koulutuksissa selvittämään, kuinka hyvin Ohjaamoissa toimivat henkilöt tuntevat valtakunnalliset ja alueelliset muut palveluntarjoajat. Tämä malli voidaan nähdä myös karttana monikulttuuristen nuorten koko palveluverkostoon, ja sitä kautta se voi selkeyttää yksittäisen Ohjaamon työntekijän omaa roolia palvelujärjestelmässä.

Yhtenä kuvion käyttömahdollisuutena on myös kuvata alueelliset monikulttuurisuuteen liittyvät toimijat ja selvittää, puuttuuko alueelta joitakin palveluita kokonaan tai ovatko eri toimijoiden tarjoamat palvelut keskittyneet vain muutamiin tiettyihin aihealueisiin. Kun alueen monikulttuurisuuteen panostava palveluverkosto on kuvattu, on luontevaa siirtyä tarkastelemaan eri toimijoiden palvelujen “aukioloa” – olipa kyseessä verkkopalvelu tai fyysinen ovi.

Monet palveluntarjoajat tarjoavat palveluita sekä kantasuomalaisille että maahanmuuttajille. Onkin tärkeää kartoittaa verkostoja myös siitä näkökulmasta, mitkä palvelut on kohdennettu pääosin maahanmuuttajille ja mitkä ovat kaikille suunnattuja palveluita. Monikulttuurisuusverkostomallin avulla on lisäksi mahdollista kuvata yleisellä tasolla tietyn organisaatiotason toimijoita, kuten viranomaisorganisaatiot, alueen julkishallinto sekä kolmannen sektorin toimijat tai yksilötason toimijoita, nimeämällä esimerkiksi alueen julkishallinnon asiantuntijoita sekä Ohjaamon sisäisiä asiantuntijoita.

Monialaisuus ja moniammatillisuus saavutettavuuden mahdollistajina

Moniammatillisuutta ja monialaisuutta käytetään usein käsitteinä rinnakkain kuvaamaan Ohjaamojen työotetta (Pukkila, Helander & Laitila 2015). Moniammatillisella yhteistyöllä viitataan viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa samaan hallinnon- ja tieteenalaan kuuluvien asiantuntijoiden väliseen organisaation sisäiseen tai verkostossa tapahtuvaan yhteistyöhön (Helander, Leppänen, Pasanen, Pukkila, Sesay, & Uusinoka 2017, 107; Pukkila & Helander 2016, 53). Monialaisuus kattaa Nykäsen (2010, 58–59) mukaan myös yksityisten palveluntuottajien, yritysten ja työnantajien osallistumisen ohjauspalveluiden tarjoamiseen. Monikulttuurisuusverkostomallia voidaan käyttää myös Ohjaamon rakenteen monialaisuuden ja moniammatillisuuden tutkimiseen. Mallin avulla on mahdollista selvittää, onko Ohjaamon toiminta eri hallinnonaloja ylittävää ja eri sektoreiden palvelut yhteen kokoavaa aidosti monialaista yhteistyötä.

Ohjaamo Forssa (2017) on kuvannut moniammatillista palveluiden integraatiota seuraavasti: ensimmäinen vaihe on saada nuorten parissa työskentelevät yhteisen katon alle. Näin mahdollistuvat tiedon vaihto, hiljaisen tiedon siirtyminen ja muut moniammatillisen yhteistyön edut. Seuraavassa vaiheessa on saatava palvelut pelaamaan sujuvasti yhteen, jotta nuoren kannalta palvelut olisivat kattavat ja muodostavat eheän kokonaisuuden. Yhtenäinen palvelukokonaisuus syntyy siitä, miten asiakkaat otetaan vastaan Ohjaamossa, löydetään oikea asiantuntija, tehdään monialaista työtä sekä asetetaan asiakkaan kanssa yhdessä hänelle sopivat tavoitteet ja edetään niitä kohti.

Monialaisuutta ja moniammatillisuutta voidaan selvittää monikulttuurisuusverkostotutkan avulla esimerkiksi selvittämällä Ohjaamon ja muiden monikulttuuristen nuorten ohjaukseen osallistuvien tahojen vastuun- ja työnjakoa palvelujärjestelmässä sekä ohjauksen sisällöllisiä ja menetelmällisiä eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia.

Kun suunnitellaan monialaista ja moniammatillista nuorille suunnattua palvelua, on tärkeää olla realistinen, sillä kaikkea ei tarvitse eikä voi yksittäinen toimija osata. Saavutettavuuden näkökulmasta on tärkeää löytää ratkaisuja palveluverkoston tasolla. Jokaisen yksittäisen toimijan ei välttämättä tarvitse olla monikulttuurisen ohjauksen asiantuntija. Tärkeää on, että kaikki palveluverkostossa toimijat tietävät ja tuntevat koko verkoston toimijoiden vahvuudet ja mahdollisuudet eri palveluiden tarjoamiseen.

Monikulttuuristen nuorten ohjauspalveluiden saavutettavuuden vahvistaminen Ohjaamoissa

Tässä artikkelissa olemme käsitelleet saavutettavuuden vahvistamista Ohjaamoissa eri kulttuureista tulevien nuorten näkökulmasta. Keskeisiksi saavutettavuuden ulottuvuuksiksi olemme määritelleet esteettömyyden, yhdenvertaisuuden ja siihen liittyvän tasa-arvoisuuden sekä soveltuvuuden erilaisille ihmisille.

Ohjaamot ovat pyrkineet toiminnassaan vastaamaan saavutettavuuden vaatimuksiin erilaisin keinoin. Ohjauspalvelut on pyritty tuomaan jokaisen saataville esimerkiksi tarjoamalla palveluja eri kielillä ja tuomalla yhteen eri alojen ammatillista osaamista. Ohjaamoissa on myös edistetty maahanmuuttajataustaisten nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa Ohjaamojen toimintaan. Ohjaamojen saavutettavuuden voikin arvioida entisestään parantuneen viime vuosina. Samanaikaisesti Ohjaamojen työntekijät ovat heille tehdyssä kyselyssä kertoneet kokemastaan monikulttuurisen toiminnan kehittämisen tarpeesta (Michelsson & Ikonen 2017).

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -hankkeen valmennustyössä on havaittu palveluverkoston ja monialaisen yhteistyön kehittämisellä olevan merkittävä vaikutus Ohjaamon saavutettavuuden parantamiselle. Palveluverkostotuntemusta kehittämällä Ohjaamo-toimijat ovat tunnistaneet paikallisia monikulttuurisuustoimijoita ja heidän osaamistaan. Näin on ollut mahdollista luoda esimerkiksi yhteisiä toimintamalleja eri toimijoiden kesken. Tämä on ollut erityisen tärkeää, koska maahanmuuttajataustaisten nuorten palvelupolut ovat usein monimutkaisia niin nuorille itselleen kuin ohjaustyötä tekeville.

Saavutettavuuden arvioimisen ja kehittämisen työvälineeksi esitämme tässä artikkelissa Ohjaamon monikulttuurisuusverkosto -työkalun, jonka avulla on mahdollista tarkastella Ohjaamon monikulttuurisen työn verkostoja toiminnan eri osa-alueilla.

Ohjaamojen saavutettavuutta kehittämällä tuetaan yhdenvertaisuuden toteutumista ohjaustyössä eli sitä, että jokaisella nuorella kulttuuritaustastaan riippumatta on oikeus tulla kohdatuksi ja saada koulutukseen, työllistymiseen ja hyvinvointiin liittyviä palveluja. Paikallisen palveluverkoston tunteminen ja siinä toimiminen vahvistaa ohjaustyötä ja edistää nuorten osallisuutta yhteiskunnassa. Ohjaamojen monialainen toiminta antaa erinomaisen mahdollisuuden kehittää paikallisia ja valtakunnallisesti koordinoituja ohjauspalveluja palvelemaan monikulttuurisia nuoria yhä paremmin.

OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -hankkeen toteuttajat ovat Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK, Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK, Diakonia ammattikorkeakoulu Diak ja Åbo Akademi ÅA. Hankkeen rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hanke toteutetaan 1.8.2016–28.2.2019 välisenä aikana.

Abstract in English

Multi-cultural young people as customers of One-Stop Guidance Centers: How to strengthen the accessibility of guidance services?

In this article, we will discuss strengthening the accessibility of One-Stop Guidance Centers, called Ohjaamo in Finnish, from the perspective of young people from different cultures.

One-Stop Guidance Centers are multidisciplinary and low-threshold service points for young people under 30 years of age. One-Stop Guidance Centers offer information, advice and guidance relating to education, finding employment and welfare. One-Stop Guidance Centers have tried to meet the accessibility requirements by various means, such as providing services in different languages and offering young people with immigrant backgrounds opportunities to influence activities at One-Stop Guidance Centers. However, previous studies have revealed a need felt by One-Stop Guidance Center employees to develop their multicultural competence. The service paths of young people with an immigrant background are often complex both for the young people themselves as well as the employees offering guidance.

The coaching work of OSMO – Multicultural skills to One-Stop Guidance Centers -project, has detected that developing the service network and multidisciplinary cooperation has a significant impact on improving the accessibility of One-Stop Guidance Centers. By developing the knowledge of their service network, One-Stop Guidance Centers’ employees have identified local multicultural operators and their competences. As a result, it has been possible to create shared practices between different participants. For the assessment and development of accessibility, we propose a multicultural network tool, which offers a view of One-Stop Guidance Center’s multicultural networks in different areas of operation.

Developing the accessibility of One-Stop Guidance Centers supports the realisation of equality in guidance work and contributes to the participation of young people in society. Multidisciplinary operations and knowledge of the local service network provide an excellent opportunity to develop even better local and nationally coordinated guidance services for multicultural young people.

Lähteet

Bennet, M. (1993). Towards Ethnorelativism: A Developmental Model of Intercultural Sensitivity. Teoksessa R. M. Paige (toim.) Education for the Intercultural Experience. Yarmouth – London: Intercultural Press, 21−71.

Deardorff, D. K. (2009). How do I approach my role in teaching students with very different cultural backgrounds? University of North Carolina. Haettu 5.6.2018 osoitteesta http://www.soe.unc.edu/news_events/news/2009/090917_esl_workshop/2_Model_of_intercultural_competence.pdf

Derwin, F., & Keihäs, L. (2013). Johdanto uuteen kulttuurienväliseen viestintään ja kasvatukseen. Kasvatusalan tutkimuksia 63. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta. Haettu 5.6.2018 osoitteesta https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32016L2102

Heino, E. (2017). Asiakkaana maahanmuuttaja. Teoksessa S. Aaltonen & A. Kivijärvi (toim.) Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Nuorisotutkimusverkosto. Helsinki: Unigrafia, 127–147.

Helander, J., Leppänen, A., Pasanen, M., Pukkila, P., Sesay A., & Uusinoka, S. (2017). Monialainen ja verkostomainen työ Ohjaamoissa. Teoksessa M. Määttä (toim.) Uutta auringon alla? Ohjaamot 2014–2017. Jyväskylä: Kohtaamo-hanke ja Keski-Suomen ELY-keskus, 102–114.

Hirsch, S.E. (2016). Understanding the Relationship Between Teacher and Organizational Intercultural Competency in International Schools: A Mixed Methods Study. Doctoral Dissertation. The University of San Francisco. Haettu 5.6.2018 osoitteesta https://repository.usfca.edu/diss/302

Hirvonen, M., Koskimies, H., & Pirttimaa, R. (2009). Erillisyydestä yhteisyyteen. Teoksessa M. Hirvonen (toim.) Esteettömyydellä osallisuuteen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun puheenvuoroja -sarja. Haettu 30.5.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1236326673-1

Jensen, I. (2011). If Culture is Practice…? A Practice-Theoretical Perspective on Intercultural Communication and Mediation. Teoksessa J. Finch & P. Nynäs (toim.) Transforming Otherness. New Brunswisk – London: Transaction Publishers.

Kautto, T., Korpilauri, T., Pudas, M., & Savonmäki, P. (2017). Ohjaamojen synty ja kehittämishaasteet. Teoksessa M. Määttä (toim.) Uutta auringon alla? Ohjaamot 2014–2017. Jyväskylä: Kohtaamo-hanke ja Keski-Suomen ELY-keskus, 14–20.

Kivijärvi, A. (2013). Monikulttuurisuus nuorisotyön arjessa. Maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten välisten rajanvetojen purkautuminen. Nuorisotutkimus 2/2013. Haettu 30.05.2018 osoitteesta http://elektra.helsinki.fi/oa/0780-0886/2013/2/monikult.pdf

Lasonen, J., Halonen, M., Kemppainen R. P., & Teräs, M. (2009). Monikulttuurisuus, kulttuurienvälisyys ja osaamisen tunnustuksen tarve. Teoksessa J. Lasonen & M. Halonen (toim.) Kulttuurienvälinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä. Turku, Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura, 9–24.

Lehdonvirta, J., & Peltola, U. (2005). Maahanmuuttajien kuntoutusluotsauksen palvelumalli. Teoksessa K. Härkäpää & U. Peltola (toim.) Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen ja kuntoutusluotsaus. Kuntoutussäätiön työselosteita 29. Helsinki: Kuntoutussäätiö, 81–95.

Michelsson, R., & Ikonen, T. (2017). Monikulttuurinen osaaminen Ohjaamo-työssä. Teoksessa M. Määttä (toim.) Uutta auringon alla? Ohjaamot 2014–2017. Jyväskylä: Kohtaamo-hanke ja Keski-Suomen ELY-keskus, 115–120.

Monikulttuurisen ohjauksen työkalupakki. (2018). Haettu 5.6.2018 osoitteesta https://oppimateriaalit.jamk.fi/monikulttuurinenohjaus/3-toimintaymparistoosaaminen/3-1-verkostoosaaminen/

Nieminen, H., Kivijärvi, A., & Toivikko, K. (2015). Kiertoteitä. Maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä. Helsinki: Into Kustannus.

Nieminen, J. (2013). Monikulttuurinen ohjaus nuorisotyössä. Teoksessa V. Korhonen & S. Puukari (toim.) Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö. Jyväskylä: PS-kustannus, 296–307.

Nykänen, S. (2010). Ohjauksen palvelujärjestelyjen toimijoiden käsitykset johtamisesta ohjausverkostossa. Matkalla verkostojohtamiseen? Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimuksia 25. Jyväskylän yliopisto.

Ohjaamo (n.d.). Haettu 23.8.2018 osoitteesta http://ohjaamot.fi/etusivu

Ohjaamo Forssa. (2017). Onnistunut palveluintegraatio – 28 käytännössä kokeiltua ratkaisua. Haettu 5.6.2018 osoitteesta http://www.tyovoitto.fi/sisalto/uploads/Onnistunut-palveluintegraatio-28-k%C3%A4yt%C3%A4nn%C3%B6ss%C3%A4-kokeiltua-ratkaisua.pdf

Ohjaamo Helsinki (2017). Maahanmuuttajataustaisten nuorten palvelut Ohjaamo Helsingissä. Haettu 5.6.2018 osoitteesta https://drive.google.com/file/d/0BypoP8jAoy9YT25EZWIxOWphc1E/view

Ohjaamo Vantaa (2017). Näin tehdään Ohjaamo Vantaa. Toimintamallin kuvaus 02/2017. Haettu 5.6.2018 osoitteesta http://kohtaamo.info/documents/21827/35242/Näin+tehdään+ohjaamo/430521e4-a588-4745-beb5-58e4ab39e73a

Pohjola, A. (2010). Asiakas sosiaalityön subjektina. Teoksessa M. Laitinen & A. Pohjola (toim.) Asiakkuus sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus, 19–74.

Pukkila, P., Helander, J., & Laitila, K. (2015). Matkalla monialaisuuteen. Elinikäisen ohjauksen verkkolehti ELO 24.11.2015. Haettu 30.4.2018 osoitteesta http://urn.fi/urn:nbn:fi:jamk-issn-1799-8395-1

Pukkila, P., & Helander, J. (2016). Työotteena monialaisuus – katsaus Ohjaamojen monialaisen yhteistyön rakentumiseen. Nuorisotutkimus 34/3. Haettu 5.6.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111016870

Puukari, S. (2003). Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys monikulttuurisessa ohjauksessa. Teoksessa M. Lairio & S. Puukari (toim.) Ohjauksen uudet orientaatiot. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos, 139–152.

Sabitova, K., & Vainikainen, A. (2017). Maahanmuuttajataustaisten nuorten kokemuksia Ohjaamo Espoon palveluista. Opinnäytetyö. Sosiaalialan koulutusohjelma. Laurea ammattikorkeakoulu. Haettu 5.6.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053011065

Suomen perustuslaki 1999/731. Haettu 28.8.2018 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Valtiovarainministeriö (2018). Saavutettavuus. Haettu 5.6.2018 osoitteesta http://vm.fi/saavutettavuusdirektiivi

Vuoti, M. (2017). Asiakkaana maahanmuuttaja. Teoksessa J. Helminen (toim.) Asiakkaan moniammatillinen ohjaus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Helsinki: Edita.

Yhdenvertaisuuslaki 2014/1325. Haettu 30.5.2018 osoitteesta https://ww.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325#L1P1

Kirjoittajat

Tiina Ikonen, TT, toimii lehtorina, kuraattorina ja ammatillisena opettajana Diakonia-ammattikorkeakoulussa. OSMO-hankkeessa hän toimii asiantuntijana, erityisosaamisenaan monikulttuurisuus ja oppiminen.

Taru Lilja, FM, toimii projektitutkijana Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisen osaamisen tutkimusyksikössä. OSMO Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -hankkeessa hän toimii asiantuntijana.

Päivi Pukkila, KM, toimii lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja asiantuntijana ammatillisen osaamisen tutkimusyksikössä. OSMO Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -hankkeessa hän toimii projektivastaavana.

Soili Rinne, FM, työskentelee lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana OSMO Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -hankkeessa.

Viittausohje:
Ikonen, T., Lilja, T., Pukkila, P., & Rinne, S. (2018). Monikulttuuriset nuoret Ohjaamoissa: palvelun saavutettavuuden vahvistaminen. HAMK Unlimited Journal 29.8.2018. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/ohjaamot-ja-palvelun-saavutettavuus

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Ohjaamot »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  monikulttuurisuus nuori Ohjaamo saavutettavuus verkosto-osaaminen

Bookmark and Share




Previous Post
Challenges faced by students from rural areas when applying to NIS schools
Next Post
Sulautuva opetus ja käänteinen oppiminen moduulin kehittämisessä




You might also like






More Story
Challenges faced by students from rural areas when applying to NIS schools
The recent emergence and rapid amplifications of modernisation of Kazakhstan have led to a major interest in education that...