Nopsasti ja ohjatusti ammattioppilaitoksesta korkeakouluun


NOPSA – nopea ammatillinen väylä työelämään -hankkeella haetaan ratkaisua ammatillisesta koulutuksesta jatko-opintoihin siirtymisen sujuvoittamiseen ja työelämään johtavan opintopolun nopeuttamiseen. Hankkeessa kehitetään opiskelijoille yksilöllisiä ja joustavia opintopolkuja kohti korkea-asteen koulutusta. Osaamisen hankkiminen perustuu opiskelijan henkilökohtaiseen kehittymissuunnitelmaan, joka toimii suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin välineenä.

Ammatillinen koulutus rakentaa yksilön ammatillista uraa. Koulutuksen järjestäjien opetussuunnitelmissa ei tosin useinkaan käytetä käsitteitä urapolku tai uraohjaus. Niitä kuitenkin vastaavat yksilölliset opintopolut ja ohjaus, joilla tähdätään ammatilliseen tutkintoon ja tutkinnon suorittamisen kautta työelämään (vrt. Hotti 2016, 25).

Opetushallituksen (2014) hyvän ohjauksen kriteereistä opettajien tehtäviin kuuluvia asioita ovat:

  • ohjauspalveluista tiedottaminen
  • riittävä ja monipuolinen ohjaus
  • aktiivisuuden, osallisuuden ja vastuullisuuden tukeminen
  • tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen
  • työelämätaidot ja työelämään tutustuminen
  • ohjaus koulutukseen ja uravalintoihin liittyvien päätösten tukena
  • nivelvaiheet ja
  • ohjaus yhteisenä työnä.

Hintsasen ym. (2016) Liikettä niveliin -arviointiselvityksen mukaan keskeisiä kehittämistarpeita ammatillisessa koulutuksessa ovat jatko-opintoihin ohjauksen toimintamallien selkeyttäminen ja systematisointi järjestäjätasolla sekä ohjauksen laadullinen kehittäminen ja toimivuuden varmistaminen. Myös ohjauksen saatavuutta ja ajoitusta tulee kehittää.

Tällä NOPSA-hankkeeseen liittyvällä esiselvityksellä kartoitettiin keväällä 2017 opettajien käyttämiä ohjausmenetelmiä, osaamista yksilöllisten opintopolkujen laadinnassa, osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa sekä niitä tietoja ja taitoja, joita opettajat tarvitsevat lisää laadukkaan ohjaustyön tekemiseksi. Esiselvityksellä kartoitettiin myös opettajien näkemyksiä opintopoluista, joiden kautta opiskelijat siirtyvät korkeakouluun ja edelleen työelämään.

Aineistonhankinta ja menetelmät

NOPSA-selvityksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka toimitettiin Porvoon ammattiopiston Amiston, Tampereen seudun ammattiopiston Tredun, Turun ammatti-instituutin sekä Satakunnassa ja Vakka-Suomessa toimivan Winnovan opettajille. Vastauksia saatiin yhteensä 55.

Selvityksessä käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä analysointiin taustamuuttujat sekä osaamisen tunnistamisen, tunnustamisen ja arvioinnin tavat.

Kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käytettiin opettajilta saatujen avointen vastausten analysointiin. Avoimia vastauksia käytettiin hyväksi täydentämään ja syventämään kvantitatiivista aineistoa. Kvalitatiivinen aineisto luokiteltiin vastausten perusteella, jolloin aineistoa tyypiteltiin teemoittain havaintoja yhdistelemällä. Teemoittelu on aineiston jakoa samankaltaisuuden eli yhteisen piirteen mukaisiin alustaviin sisältöluokkiin. Laadullisessa analyysissa on tärkeää pyrkiä pelkistämään havainnot mahdollisimman pieneksi sisältöluokkien määräksi.

Avoimet vastaukset lisäävät selvityksen luotettavuutta, koska niistä nousi esille asioita, joita kvantitatiivinen aineisto ei pystynyt tuottamaan.

Vastaajien taustatiedot

Vastaajat (n=55) jakaantuivat siten, että vastaajista miehiä oli 51 prosenttia (n=28) ja naisia 49 prosenttia (n=27). Heistä 41 toimi ammatillisina opettajina ja 11 yhteisten tutkinnon osien opettajina. Lisäksi vastaajissa oli yksi ammatillisten ja yhteisten tutkinnon osien opettaja, yksi projektipäällikkö ja ammatillinen opettaja sekä yksi opinto-ohjaaja.

Kyselyyn vastanneet opettajat toimivat seuraavilla aloilla:

  • humanistinen ja kasvatusala (n=4)
  • yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala (n= 3)
  • luonnontieteiden ala (n=1)
  • tekniikan ja liikenteen ala (n=33)
  • sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala (n=6)
  • matkailu-, ravitsemis- ja talousala (n=8).

Vastaajista suurin osa, 60 prosenttia (n=33) oli tekniikan ja liikenteen alalta, johon NOPSA-hanke pääsääntöisesti painottuu. Kyselyyn vastaaminen mahdollistettiin myös muiden alojen opettajille, jotta vastauksia saatiin kattavasti.

Vastanneilla opettajilla oli runsaasti opetusalan työkokemusta. Opettajista 47 prosenttia (n=26) on työskennellyt alalla 10‒20 vuotta ja vastaavasti yli 20 vuotta alalla työskennelleitä on 31 prosenttia (n=17). Vain seitsemän prosenttia opettajista oli työskennellyt alalla alle viisi vuotta.

TAULUKKO 1. Opettajien työkokemus opetusalalta

Työkokemus vuosina n=55 %
0‒5 vuotta 4 7,3
5‒10 vuotta 8 14,6
10‒15 vuotta 14 25,5
15-20 vuotta 12 21,8
yli 20 vuotta 17 30,9

Opettajien vahva työkokemus heijastaa myös opettajien ikää. Opettajista 67 prosenttia kuuluu ikäjakaumaan 40‒59 vuotta. Nuoria, 20‒29-vuotiaita opettajia ei vastaajien joukossa ollut lainkaan. Tämä on tyypillistä ammatillisessa koulutuksessa, jossa opettajilta vaaditaan alan työkokemusta vähintään kolme vuotta ennen opettajaopintoja.

TAULUKKO 2. Opettajien ikäjakauma

Ikä N=55 %
20‒29 vuotta 0 0
30‒39 vuotta 11 20
40‒49 vuotta 18 32,7
50‒59 vuotta 19 34,5
60‒69 vuotta 7 12,7

Opettajien antama ohjaus ammatillisissa oppilaitoksissa

Ammatillista koulutusta varten on laadittu kriteerit hyvälle ohjaukselle. Niissä ohjaus määritellään jatkuvaksi, vuorovaikutteiseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi opiskelijan oppimisen, kasvun ja kehityksen tueksi. Ohjaus on kaikkien oppilaitoksessa sekä erilaisissa oppimisympäristöissä työskentelevien yhteistä työtä. (Opetushallitus 2014, 5.)

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opinto-ohjauksen ja muun ohjauksen merkitys tulee korostumaan seuraavista syistä:

  • Opiskelijoiden opintopolut monipuolistuvat ja yksilöllistyvät.
  • Osaamisen hankkimisen yksilöllistämisen vaatimukset lisääntyvät.
  • Oppimisympäristöt monipuolistuvat.
  • Työelämäyhteistyö korostuu.
  • Tutkinnot ja työelämän osaamistarpeet muuttuvat (vrt. Paaso ja Korento 2010, 66).

Opiskelijan ohjauksessa tulee huomioida, että opiskelija saa riittävästi tietoa koulutuksista ja tutkinnoista ennen opintojen alkua. Hänen tulee saada tietoa ja kokemusta työelämästä, yrittäjyydestä sekä ammateista ja mahdollisuuksia tutustua asioihin myös kansainvälisestä näkökulmasta. Opiskelijalla on oikeus saada tukea ja ohjausta opiskeluunsa opintojen erilaisissa vaiheissa (vrt. Numminen ym. 2005, 6).

Ammatilliseen koulutukseen valituille opiskelijoille tulee antaa tietoa suoritettavista tutkinnoista, niihin kuuluvien opintojen muodostumisesta ja sisällöistä sekä opinnoista, joita he tarpeidensa mukaan voivat valita muista oppilaitoksista. Opiskelijoita tulee tukea valintojen tekemisessä.

Ammatillisessa koulutuksessa jatko-opintoihin ohjauksen toimintamuotoja ovat läpäisyperiaatteella toteutettu ohjaus, yhdistelmätutkinnon mahdollistaminen, koulutuksen järjestäjän omat valmennusopinnot sekä ammattikorkeakouluopintojen mahdollistaminen opiskelijalle ammatillisen perustutkintokoulutuksen aikana (Hintsanen ym. 2016, 1).

NOPSA-selvityksen mukaan opettajat käyttävät opiskelijoiden ohjauksessa monipuolisia ohjausmenetelmiä, joista keskeisimmiksi nousivat yksilö- ja ryhmänohjaus. Pääpaino on opiskelijan ohjaamisessa henkilökohtaisesti sekä oppituntien aikana että välitunneilla.

Opettajat käyttävät esimerkiksi avoimia kysymyksiä, ongelmaperusteista oppimista, työpajatyöskentelyä, case-pohjaisuutta, digitaalista materiaalia ja tutustumiskäyntejä opiskelijoiden osallistamiseen ohjauksessa.

Opettajat käyttävät ohjaukseen liittyvään viestintään Wilmaa, WhatsAppia, puhelinta, tekstiviestejä, sähköpostia, Moodlea, Facebookia ja OneDrivea. Erilaiset mobiilit ratkaisut viestinnässä ovat yleistyneet, koska niiden avulla opiskelijat tavoitetaan parhaiten.

Ohjauksen tueksi on oppilaitoksissa laadittu erilaisia sähköisiä materiaaleja, joita on vaihtelevasti erilaisissa sähköisissä oppimisympäristöissä, kuten Moodlessa tai OneDrivessa.

Opiskelijoiden henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laadinta

Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma tulee laatia kaikille opiskelijoille osaamisen tunnustamisen, valinnaisuuden, työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteutuksen eriytymisen vuoksi. Opiskelijoiden opiskeluvalmiuksien erilaisuus saattaa edellyttää myös henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimista. (Opetushallitus 2016, 32.)

Harjunpään, Ågrenin ja Laihon (2017, 79) selvityksen perusteella opiskelijoiden oma aktiivisuus opintopolkunsa suunnittelussa nähtiin vähäisenä, ja vain alle puolet kyselyyn vastanneista koulutuksen järjestäjistä koki, että opiskelijat ovat itse aktiivisia oman opintopolkunsa suunnittelijoita.

NOPSA-selvityksen mukaan opiskelijoiden henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien (HOPS) laadinnassa on suuria oppilaitoskohtaisia eroja. Joissakin oppilaitoksissa opiskelijoiden henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laadinta kuuluu opinto-ohjaajalle, joissakin ohjaajalle ja joissakin opettajille yksin. Toisissa oppilaitoksissa siitä vastaavat opinto-ohjaaja ja opettaja tai opettaja ja opiskeluhuoltohenkilöstö yhteistyössä.

Pääsääntöisesti HOPS:in tiedot kirjataan haastattelun pohjalta eHOPS:iin, joka on osa opiskelijahallintajärjestelmää. HOPS-keskustelun pohjana voi olla opiskelijan etukäteen täyttämä lomake oppilaitoksen käytänteiden mukaan. Yleensä opiskelijan aiempaa koulutusta, työkokemusta ja osaamista kartoitetaan keskustelun aikana, mutta joissain oppilaitoksissa on käytössä myös lähtötason kokeita. Samalla kartoitetaan alustavasti opiskelijan jatko-opiskeluun liittyviä toiveita. Opiskelijoiden kanssa keskustellaan myös erityisen tuen ja ohjauksen tarpeista HOPS:in laadinnan yhteydessä.

Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen

Opiskelun henkilökohtaistamisella tehdään opiskelijan opiskelusta yksilöllisempää, omakohtaisempaa ja joustavampaa. Osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella motivoidaan opiskelijaa, koska se vähentää päällekkäistä kouluttautumista, lyhentää mahdollisesti opiskeluaikaa ja tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuksia keskittyä olemassa olevan osaamisen syventämiseen.

Lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakoulussa, yliopistossa, kansanopistossa, työväenopistossa tai ulkomailla suoritetut opinnot, joka vastaavat tutkinnon tavoitteita ja ammattitaitovaatimuksia voidaan tunnustaa suoritettavaan tutkintoon. Epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tuottamaa sekä työssä hankittua osaamista voidaan myös tunnistaa ja tunnustaa osaamiseksi.

Harjunpään ym. (2017, 32) selvityksen mukaan osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa ei ollut juurikaan eroa siinä, millä tavalla hankitusta osaamisesta oli kyse. Ongelmaksi muodostui se, että tunnistettua osaamista ei välttämättä pystytty aina tunnustamaan. Erityiseksi haasteeksi koettiin, että opettajilla ei ollut riittävästi aikaa eikä rohkeutta osaamisen tunnistamiseen. Keskeisenä kehittämisen kohteena nähtiin osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen yhtenäistäminen, johon kaivattiin konkreettisia työkaluja ja selkeämpää ohjeistusta.

NOPSA-selvityksen perusteella opettajat tunnistavat ja tunnustavat opiskelijoiden aiemmin hankkimaa osaamista monipuolisesti. Keskeisimpiä osaamisen tunnistamisen kohteita ovat toinen ammatillinen perustutkinto (n=46), lukio-opinnot (n=38) sekä työkokemus (n=38). Näiden lisäksi harrastusten ja ammattitaitokilpailujen kautta hankittu osaaminen on keskeistä.

Avoimissa vastauksissa nousi esiin se, että oppimista on kaikkialla, koska oppia voi missä ja milloin vaan. Osaamisen esiin saaminen vaatii opiskelijan henkilökohtaista haastattelua, jotta henkilökohtaistaminen toteutuu asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

TAULUKKO 3. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen

n=210 %
Lukio-opinnot 38 18,1
Toinen ammatillinen perustutkinto 46 21,9
Ammatti- tai erikoisammattitutkinto 18 8,6
Ulkomailla suoritetut tutkinnot 12 5,7
Avoin AMK tai avoin yliopisto 9 4,3
Kansanopisto tai työväenopisto 5 2,4
Ammattitaitokilpailut 19 9,1
Työkokemus 38 18,1
Harrastukset 21 10
Muu 4 1,9

Opiskelijoiden osaamisen arviointi

Opiskelijan osaamista arvioidaan sen jälkeen, kun hänellä on ensin ollut mahdollisuus hankkia tutkinnon perusteiden mukainen osaaminen. Osaamisen arviointia varten opetussuunnitelman tutkintokohtaiseen osaan laaditaan opiskelijan arvioinnin toteuttamissuunnitelma.

Opiskelijoiden osaamisen näkyväksi tekemiseen ja arviointiin on olemassa NOPSA-selvityksen perusteella monenlaisia arviointimenetelmiä. Opettajat arvioivat opiskelijoiden osaamista eniten kirjallisilla tehtävillä (n=43), suullisilla täydennyksillä (n=37), kirjallisilla kokeilla (n=36), ammattiosaamisen näytöillä oppilaitoksessa (n=34) ja ammattiosaamisen näytöissä työpaikoilla (n=32). Kyselyn tulosten perusteella osaamista arvioidaan paljon kirjallisilla tehtävillä ja kokeilla, vaikka osaamisen keskeisin osoittamistapa pitäisi olla ammattiosaamisen näytöissä työpaikoilla.

Muissa vastauksissa painottuivat videot, jonka kautta osaamista voidaan todentaa sekä erilaiset muut työnäytteet, jotka voidaan todentaa opiskelijan tekemiksi. Lisäksi osa vastanneista opettajista toimi aikuiskoulutuspuolella opettajina, ja he arvioivat tutkinnon suorittajien osaamista tutkintotilaisuuksissa.

TAULUKKO 4. Opiskelijoiden osaamisen arviointi

Osaamisen arviointitapa n=234 %
Ammattiosaamisen näytöissä työpaikalla 32 13,7
Ammattiosaamisen näytöissä oppilaitoksessa 34 14,5
Kirjallisilla tehtävillä 43 18,4
Kirjallisilla kokeilla 36 15,4
Blogien avulla 9 3,9
Portfolioiden avulla 19 8,1
Suullisilla täydennyksillä 37 15,8
Vertaisarvioinnin avulla 15 6,4
Muu 9 3,9

Nivelvaiheyhteistyö

Ohjaus edistää opiskeluvalmiuksien kehittymistä ja tukee koulutukseen ja uranvalintoihin liittyvissä päätöksissä. Ohjaus tukee ammatti-identiteetin kehittymistä, auttaa urasuunnittelutaitojen muotoutumisessa ja antaa valmiudet jatko-opintoihin tai työelämään siirtymiselle. Riittävä ohjaus on perusta sille, että opiskelijat pystyvät aktiivisesti kehittämään taitojaan, suunnittelemaan koulutustaan ja uravalintojaan sekä tekemään itsenäisiä, itsensä kannalta merkityksellisiä valintoja tulevaisuutensa suhteen. (Opetushallitus 2014, 5.)

Ohjauksessa käsitellään monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti vaihtoehtoja opiskelijan omien suunnitelmien ja valintojen tueksi. Oppilaitoksen yhteistyö eri korkeakoulujen kanssa tukee opiskelijan sujuvaa siirtymistä jatko-opintoihin. (Opetushallitus 2014, 14‒16.)

NOPSA-selvityksessä tuli esiin monenlaisia kuvauksia opiskelijoiden yksilöllisistä opintopoluista korkeakouluopintoihin. Ne luokiteltiin laadullisen analyysin perusteella seuraaviin ryhmiin:

  • ammatillisella perustutkinnolla korkeakouluun
  • kaksoistutkinnolla korkeakouluun
  • kolmoistutkinnolla korkeakouluun
  • ammatillisella perustutkinnolla ja väyläopinnoilla korkeakouluun
  • ammatillisella perustutkinnolla ja työkokemuksella korkeakouluun
  • oppisopimuksella hankitulla perustutkinnolla korkeakouluun.

Opettajien vastauksista ilmeni, että osa jatkaa suoraan kohti korkea-asteen opintoja, mutta osa suorittaa välissä varusmiespalveluksen tai on töissä muutaman vuoden ennen opintojen jatkamista. Kaikissa tapauksissa on tärkeää, että ammatillista perustutkintoa suorittava opiskelija saa riittävästi ohjausta ja informaatiota jatko-opinnoista, joiden perusteella hän osaa toimia myöhemmin asioiden ollessa ajankohtaisia.

Opettajien omat arviot osaamisestaan opintopolkujen laatimisessa

NOPSA-selvityksen mukaan opettajat kokevat oman osaamisensa vaihtelevan erinomaisesta heikkoon avointen vastausten perusteella. Tämä kertoo koulutuksen järjestäjien tarpeesta kouluttaa ja perehdyttää opettajat paremmin HOPS:ien laadintaan, mikäli se kuuluu heidän tehtäviinsä. Avoimista vastauksista nousi toive tuesta opintopolkujen laatimisessa sekä osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa.

Seuraavassa on opettajien kommentteja omasta osaamisestaan:

  • ”Erinomainen. Johtuu laajasta työelämätuntemuksesta ja omista alemman ja ylemmän ammattikorkeakoulun suorittamisen kokemuksista sekä verkostoista.”
  • ”Hyvät, koska olen pitänyt tietoni ja osaamiseni ajan tasalla.”
  • ”Paljon kehitettävää.”
  • ”Heikko koko opintopolun laatimiseksi, mutta hyvä oman aineen kohdalla.”
  • ”En tiedä kovin monta vaihtoehtoista polkua.”

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opettajat haluavat jo nyt tietoa uudesta opiskelijan henkilökohtaisesta kehittymissuunnitelmasta eli HOS:ista, koska sen tekeminen ja sisällölliset vaatimukset askarruttavat. Opettajat odottavat tietoa siitä, millainen HOS on, miten ja mihin se tehdään, miten toteutumista seurataan sekä mikä on opettajan rooli ja resursointi.

Muutoin opettajat toivovat enemmän keskusteluja ja linjanvetoa, jotta ohjaus olisi saman tasoista koko oppilaitoksessa. Opettajat odottavat selkeää ohjeistusta tulevien HOS:ien tekemiseen. Raportointiin kiinnitettiin huomiota, jotta opiskelijoilla ja opettajilla on näkyvillä ja saatavilla samat tiedot.

Osa opettajista toivoi HOS:ien laatimiseen liittyvää koulutusta, kertausta ja vertaismentorointia. HOS:eja voisi käsitellä erilaisten case-esimerkkien kautta ja hahmottaa samalla tutkintojen kokonaisvaltaista ymmärtämistä siten, että opintopolkujen toteuttaminen on mahdollista.

Johtopäätökset

Yksilöllisten joustavien opintopolkujen rakentamiseksi korkea-asteelle tarvitaan yksilöllistä opinto-ohjausta kullekin opiskelijalle, koska heidän tarpeensa ja vahvuutensa ovat yksilöllisiä. Ohjauksen keskeisenä työvälineenä toimii tulevaisuudessa opiskelijan henkilökohtainen kehittymissuunnitelma (HOS), jonka opiskelijat laativat itselleen opettajien ohjauksessa. NOPSA-hankkeessa henkilökohtaista kehittymissuunnitelmaa tukee opiskelijoiden laatima digitaalinen oman elämän portfolio. Tähän prosessiin tulee kiinnittää erityistä huomiota Harjunpään ym. selvityksen pohjalta, jotta opiskelijoiden omaa osallisuutta ja vastuun ottamista omista asioistaan saadaan edistettyä.

Formaalin oppimisen lisäksi oppilaitoksissa on tullut tarve tunnistaa ja tunnustaa informaalia ja nonformaalia oppimista. Se vaatii opiskelijan osaamisen näkyväksi tekemistä esimerkiksi digitaalisissa ympäristöissä. Opettajien tulee kannustaa ja ohjata opiskelijoita työskentelemään heille sopivissa digitaalisissa oppimisympäristöissä (PLE, Personal Learning Environment), jotka eivät ole oppilaitosten suljettuja oppimisympäristöjä. Tavoitteena on, että opiskelija voi pitää mukanaan henkilökohtaista oppimisympäristöään koulutuksesta ja työpaikasta toiseen siirtyessään. Opettajien haasteena on ohjata portfoliotyöskentelyä siten, että oppimistehtävät perustuvat aidosti tutkintojen osaamisen tavoitteisiin ja arvointikriteereihin siten, että opiskelijan osaaminen tulee näkyväksi.

NOPSA-hankkeessa ammatillisten opettajien ohjaustyö voidaan määritellä NICE:n (Network for Innovation in Career Guidance & Councelling in Europe) eurooppalaisen viitekehyksen mukaan. Opettajat ovat uraohjaajia (Career Educator), jotka opettavat ja valmentavat opiskelijoita kehittymään ja saavuttamaan päämääränsä heidän vahvuuksiaan tukemalla. Uraohjaajat tukevat opiskelijoita valintojen ja päätösten tekemisessä, osaamisen hankkimisessa, uran suunnittelussa ja työllistymisessä. Uraohjaajat edistävät opiskelijoiden oppimista kehittämällä opetussuunnitelmia, suunnittelemalla opetusta, valmentamalla opiskelijoita erilaisissa ryhmissä ja yhteisöissä sekä tukemalla elinikäisen oppimisen valmiuksia. Uraohjaajat ovat oppimisprosessin asiantuntijoita sekä oppimisvalmiuksien sekä henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien kehittäjiä. (Schiersmann, Ertelt, Katsarov, Mulvey, Reid & Weber 2012, 45‒56.)

Opettajien ohjaukselliset valmiudet vaihtelevat selvityksen mukaan kohtuullisen paljon. Osalle opettajista on annettu ohjaustehtävä osaksi työnkuvaa perehdyttämättä heitä tehtäväänsä riittävästi. Toiset ovat saaneet hyvän perehdyttämisen ja hankkineet lisää osaamista esimerkiksi tiimityön kautta. Ohjauksen tueksi on laadittu oppilaitoskohtaisia ohjaussuunnitelmia, joissa on määritelty ohjaus sekä siihen liittyvät tehtävät ja tavoitteet. Toisilta oppilaitoksilta suunnitelma puuttuu tai se vaati päivittämistä reformin myötä. Kokonaisuutena ohjaus on keskeinen osa laadukasta opetus- ja ohjausprosessia, jonka varmistaminen on jokaisen koulutuksen järjestäjän tehtävä.

Lähteet

Harjunpää, K., Ågren, S. & Laiho, S. (2017). Sujuvuutta siirtymiin. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen siirtymä- ja nivelvaiheet. Opetushallitus Raportit ja selvitykset 2017:1. Haettu 6.6.2017 osoitteesta http://www.oph.fi/download/182497_Sujuvuutta_siirtymiin.pdf

Hintsanen, V., Juntunen K., Kukkonen, A., Lamppu, V.-M., Lempinen, P., Niinistö-Sivuranta, S., Nordlund-Spiby, R., Paloniemi, J., Rode, J.-P., Goman, J., Hietala, R., Pirinen, T. & Seppälä, H. (2016). Liikettä niveliin. Ammatillisesta koulutuksesta ammattikorkeakouluun johtavien opintopolkujen ja koulutusasteiden yhteistyön toimivuus. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 2:2016. Haettu 9.5.2017 osoitteesta https://karvi.fi/app/uploads/2016/02/KARVI_0216.pdf

Hotti, S. (2016). Oikealle alalle? Logistiikka-alan ammattikoulutuksen ja työelämän osaamisen todellisuuksien kohtaaminen. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 563. University of Jyväskylä. Haettu 10.5.2017 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6788-8

Numminen, U., Heino, J., Joronen-Vallin, K., Karlsson, R., Lerkkanen, J., Virtanen, R. & Pirttiniemi, J. (2005). Miten tuemme opiskelijaa oppilaitoksessamme? Opas ammatillisen oppilaitoksen opinto-ohjaussuunnitelman laatimiseen. Haettu 26.5.2017 osoitteesta http://www.oph.fi/download/47247_mitentuemme.pdf

Opetushallitus (2014). Hyvän ohjauksen kriteerit. Hyvän ohjauksen kriteerit perusopetukseen, lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Haettu 26.5.2017 osoitteesta http://oph.fi/download/158573_hyvan_ohjauksen_kriteerit.pdf

Opetushallitus (2016). Arvioinnin opas. Ammatilliset peruskoulutus ja näyttötutkinnot. Oppaat ja julkaisut 2012:9, päivitetty 2016. Haettu 6.6.2017 osoitteesta http://www.oph.fi/download/142318_Arvioinnin_opas.pdf

Paaso, A. & Korento, K. (2010). Osaava opettaja 2010–2020. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstön osaaminen. Haettu 11.5.2017 osoitteesta http://www.oph.fi/download/122130_Osaava_opettaja_2010-2020.pdf

Schiersmann, C., Ertelt, B-J., Katsarov, J., Mulvey, R., Reid, H. & Weber, P. (2012). NICE handbook for the Academic Training of Career Guidance and Counselling Professionals. Haettu 9.5.2017 osoitteesta http://www.nice-network.eu/wp-content/uploads/2016/11/NICE_Handbook_full_version_online.pdf

Kirjoittaja

Anu Raudasoja, KT, koulutuspäällikkö, ammatillinen erityisopettajien ja opinto-ohjaajien koulutus, HAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu

Viittausohje:
Raudasoja, A. (2017). Nopsasti ja ohjatusti ammattioppilaitoksesta korkeakouluun. HAMK Unlimited Journal 3.10.2017. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/ammattioppilaitoksesta-korkeakouluun/

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Ammatillinen opettajakorkeakoulu »

 

Print Friendly, PDF & Email

Tags:  ammatillinen koulutus opinto-ohjaus osaamisen tunnistaminen osaamisen tunnustaminen uraohjaus




Previous Post
Osaamisperusteisen opetuksen ja ohjauksen kehittäminen opetushenkilöstön yhteistyönä
Next Post
Datan visualisointi helpottaa tiedolla johtamista




You might also like




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Osaamisperusteisen opetuksen ja ohjauksen kehittäminen opetushenkilöstön yhteistyönä
Artikkelissa kuvataan yhden koulutuksen järjestäjän ammatillisen peruskoulutuksen kehittämishanketta, jossa kehittämisen...