EU- tai ETA-maiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien osaamisen arviointi ammattikorkeakouluissa


On monta syytä, miksi ulkomailta tulevien sairaanhoitajien urapolkua pitää tukea. Sairaanhoitajatarvetta lisää esimerkiksi korkea poistuma alalta. Toisaalta potilaat tarvitsevat hoitajia huolimatta hoitomenetelmien kehittymisestä ja alan tuottavuuspaineista. Kuitenkin ulkomaalaisen on vaikea hankkia vaadittava osaaminen ja oikeus toimia ammatissaan Suomessa esimerkiksi riittämättömän kielikoulutuksen vuoksi. Tämä artikkeli käsittelee EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien aiemman osaamisen tunnistamista ja tunnustamista eli ahotointia ammattikorkeakouluissa. Artikkelissa pohditaan, miten ammattikorkeakouluissa käytäntöjä voitaisiin yhtenäistää ja ahotointia kehittää näiden sairaanhoitajien työllistymisen ja rekrytoinnin edistämiseksi.

Johdanto

Ulkomaalaisten osuus Suomen väestössä kasvaa. Vuonna 2016 Suomeen tulijoita oli 16 600 henkeä enemmän kuin lähtijöitä, mikä oli noin 6 000 henkeä enemmän kuin vuonna 2015. Maahanmuuttajista kolme neljännestä tulee muualta kuin EU:n alueelta. (Saastamoinen & Brewis 2016, 4–5.)

Tilastokeskuksen mukaan ulkomaalaistaustaisista naisista 20 prosenttia on ammatiltaan lähi- tai sairaanhoitajia. EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta Suomeen tulevien sairaanhoitajien määrästä ei ole julkisesti saatavilla täsmällistä tietoa. Määrää voi kuitenkin arvioida työllisten ulkomaalaistaustaisten naisten määrän perusteella. Suomessa oli vuonna 2014 noin 62 000 ulkomaalaistaustaista työllistä, 20–64-vuotiasta naista ja 81 000 miestä. Työssäkäyvän ulkomaalaistaustaisen naisen ammatti on usein sosiaali- ja terveydenhuollon alalta. (Turunen 2016.)

Tämä artikkeli käsittelee EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista (ahotointi) ammattikorkeakouluissa. Artikkelissa selvitetään, mitä muutos- tai uudistamistarpeita ahotointiin liittyy ja millaisia yhteisiä toimintaperiaatteita siihen koetaan tarvittavan. Selvitys kuuluu Urareitti-hankkeeseen. Tuotettu tieto hyödyttää maahan tulevia sairaanhoitajia, sairaanhoitajien työpanosta tarvitsevia organisaatioita ja sairaanhoitajakoulutusta järjestäviä korkeakouluja.

Maahanmuuttajasairaanhoitajien polut ammattia vastaavaan työhön

EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilla sairaanhoitajilla menee usein vuosia ennen kuin he saavat mahdollisuuden toimia omaa ammattiaan vastaavissa tehtävissä suomalaisessa sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa. Osaamisen hyödyntämättä jääminen on paitsi kansantaloudellinen tappio, myös epäedullista työvoimavajeesta oireilevalle maallemme (Lahtinen 2014). Suomen kielen osaamisen heikkous on yksi merkittävimmistä esteistä maahanmuuttajien opinnoille ja työllistymiselle. Usein haasteena on myös tietämättömyys suomalaisista sosiaali- ja terveysalan käytännöistä, järjestelmistä ja toimintakulttuureista.

Usein EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevat sairaanhoitajat hakeutuvat Suomessa sairaanhoitajakoulutukseen täydentääkseen aikaisempaa osaamistaan ja varmistaakseen työmahdollisuutensa. Koulutukseen pääsy edellyttää opiskelijavalinnan läpäisyä. Vasta opiskelijavalinnan jälkeen ammattikorkeakoulu voi opiskelijan pyynnöstä hyväksyä hänen aiemman osaamisensa tutkinnon vaatimuksia vastaavaksi tai sen osaksi. On myös mahdollista, että opiskelijaksi valittu sairaanhoitaja ei pyydä ahotointia, vaan suorittaa koko sairaanhoitajan tutkinnon uudestaan.

Koulutusjärjestelmissä ja työelämässä maahanmuuttajien ahotointi ei kuitenkaan suju parhaalla mahdollisella tavalla. On suositeltu, että asiaa käsittelevien tahojen välistä yhteistyötä lisätään ja maahanmuuttajien pääsyä työelämään ja virallisen koulutusjärjestelmän piiriin edistetään muun muassa kehittämällä silta- ja verkko-opintoja sekä työelämäprojekteja. Myös viestintää maahanmuuttajille ja heitä ohjaaville tahoille tulisi parantaa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017, 21–24.)

Ahotointi suomalaisissa korkeakouluissa

Asetus ammattikorkeakouluista (352/2003) määrittelee suomalaisten ammattikorkeakoulututkintojen laajuuden ja rakenteen. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmat, ja ammattikorkeakoulut päättävät itse koulutuksen sisällöstä ja opetussuunnitelmasta (Leveälahti, Järvinen & Vesterinen, 2009). Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet suosituksen eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä (European Qualifications Framework, EQF). Viitekehyksen tarkoituksena on lisätä eri maissa suoritettujen tutkintojen vertailtavuutta.

Kansallisesti tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä säädetään lailla. Viitekehyksen käyttöönottoa on perusteltu muun muassa elinikäisen oppimisen, työllistymisen, työllisten liikkuvuuden ja työelämän ja koulutuksen välisen kanssakäymisen näkökohdilla. Lain mukaan tutkinnot, oppimäärät ja muut laajat osaamiskokonaisuudet tulee rinnastaa vaativuustasonsa mukaan eurooppalaisten tutkintojen viitekehyksen tasoille. Esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnot ja alemmat korkeakoulututkinnot asettuvat tasolle 6. Tutkintojen osaamisperusteissa kuvataan vaaditut tiedot, taidot ja pätevyydet sekä niiden keskinäiset painotukset. (Opetushallitus 2017.)

Korkeakouluilla on valtuudet päättää ulkomaalaisen opiskelijan tutkinnon vastaavuudesta tai opintosuoritusten soveltuvuudesta suomalaiseen tutkintoon. Vastaavasti ulkomaalaisella opiskelijalla on oikeus pyytää arviointia osaamisensa vastaavuudesta koulutusohjelman opintoihin. Hankittu osaaminen voidaan hyväksyä osaksi suoritettavia opintoja, korvaavan osan tutkintovaatimuksen mukaisista opinnoista tai se voidaan hyväksyä osaksi tutkintoa esimerkiksi vapaavalintaisiksi opinnoiksi. Vastaavuusvertailu tehdään tutkintovaatimusten, opetussuunnitelmien ja opintojaksojen tai -kokonaisuuksien osaamistavoitteiden perusteella. (Mäkinen-Streng, Ojala & Haltia 2017, 10–11.)

Käytännössä ahotoinnissa hyödynnetään tutkinto- ja työtodistuksia, opintorekisteriotteita, pätevyyden todistavia asiakirjoja ja muita todistuksia. Osaamista voidaan arvioida myös muun muassa kirjallisin kokein, työnäytteinä ja näyttökokeina. Ahotoinnilla on ollut myönteisiä vaikutuksia kuten opiskeluajan lyheneminen, päällekkäisyyksien karsiutuminen, opiskelijan itseohjautuvuuden lisääntyminen ja keskeyttämishalukkuuden väheneminen. (Mäkinen-Streng, Ojala & Haltia 2017, 16, 32–33.)

EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien ahotointi Urareitti-hankkeessa

Urareitti-hankkeessa selvitettiin EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien ahotointia sekä siihen liittyviä muutos- ja uudistamistarpeita. Pyyntö osallistua selvitykseen lähetettiin yhdeksään hankkeeseen osallistuvaan ammattikorkeakouluun huhtikuussa 2016. Selvitykseen osallistui 12 henkilöä seitsemästä ammattikorkeakoulusta. Osallistujat kirjoittivat vapaasti ahotointia koskevia näkemyksiään ja kokemuksiaan Webropol-kyselyssä esitettyihin avoimiin kysymyksiin. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysilla.

Aineistosta ilmeni, että EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevat sairaanhoitajat saattoivat hakea sairaanhoitajan ammattioikeuden laillistusta Suomessa kahdella eri tavalla: TE-toimiston rahoittamissa pätevöitymiskoulutuksissa tai ammattikorkeakoulujen hoitotyön koulutusohjelmassa. TE-toimiston rahoittamien koulutusten kohdalla opiskelijavalinta tapahtui TE-toimiston ja oppilaitoksen yhteistyössä. Valinta perustui sairaanhoitajien aikaisempiin tutkintoihin. Valituksi tulleiden opiskelijoiden aiemmista opinnoista hyväksiluettiin 90 opintopistettä. Mikäli sairaanhoitaja haki yhteisvalinnan kautta tutkinto-opiskelijaksi hoitotyön koulutusohjelmaan, hakukelpoisuuden ja todistusten oikeellisuuden arvioi ammattikorkeakoulun hakutoimisto. Samalla otettiin huomioon myös mahdollinen Valviran kannanotto.

Hakutoimistojen henkilöstön lisäksi ammattikorkeakouluissa ahotointiin osallistui lehtoreita, ryhmävastaavia, opinto-ohjaajia, päälliköitä, aineenopettajia, tuutoreita, koulutusvastaavia jne. Ahotoinnin eri vaiheissa tehtiin päätöksiä hyväksiluettavista opinnoista, arviointiohjeista ja pätevöittävistä toimenpiteistä. Henkilöstön keskeisiin tehtäviin kuului myös ahotoinnista tiedottaminen, hyväksi luettavien opintojen selvittäminen ja henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) laadinta opiskelijan kanssa.

Kyselyyn osallistuneiden mukaan ahotointi käynnistyi opiskelijaksi hyväksytyn EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulleen sairaanhoitajan toimesta. Ahotointiin nähtiin kuuluvan aiempien tutkintotodistuksien tarkistaminen, HOPSin laadinta ja jatkuva osaamisen kehittymisen arviointi. HOPS perustui vertailuun, jossa aikaisempia tutkintoja, opintosuorituksia ja/tai opiskelijan aikaisempaa työkokemusta verrattiin suomalaiseen sairaanhoitajan (AMK) koulutusohjelman opetussuunnitelmaan. Osaamisen kehittymistä arvioitiin opetussuunnitelman mukaisten opintojen etenemisen ja edistymisen perusteella. Opintojaksot voitiin hyväksilukea joko kokonaan tai osittain. Osittaiseen hyväksilukuun liittyi vastaajien mukaan täydentävän tentin tai oppimistehtävien suorittaminen.

Osaamista arvioitiin käytännön harjoittelussa ja opintojakson tehtävien perusteella. Työelämän edustajilta saadun palautteen koettiin vahvistavan arviointitulosta. Opintojaksoilla arviointi tapahtui melko usein kirjallisen kokeen ja joskus simulaatio- tai laborointiharjoituksen perusteella. Jokseenkin yleistä oli, että aiempaa osaamista arvioitiin opintojaksojen toteutussuunnitelmien mukaisten tehtävien avulla. Tehtäviin kuului suullisia esityksiä, työnäyttöjä, yksilö- ja ryhmäkeskusteluja, ohjaushaastatteluja, tutustumiskäyntejä, opiskelijan itsearviointia ja monenlaisia kirjallisia tehtäviä. Alla olevassa kuviossa on kuvattu arviointitapoja niiden yleisyyden mukaisesti.

Kuvio 1. Osaamisen tunnistamistavat ja niiden yleisyys.

Monipuolinen ja tarkka osaamisen arviointi koettiin hyväksi ja toimivaksi. Toisaalta taas kyselyyn vastanneet tunnistivat omassa toiminnassaan epävarmuutta ja liiallista yksityiskohtaisuutta. Opiskelijoita haluttiin valmentaa ensisijaisesti perinteisiin sairaanhoitajien tehtäviin, joissa nähtiin tarvittavan etenkin ammatillista suomen kielen taitoa, lääkehoidon ja kliinisen hoitotyön osaamista sekä suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän ja sen ohjauksen tuntemusta. Alla olevasta kuviosta ilmenee, miten ahotointi ulotettiin kaikkiin yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan direktiivin mukaisiin osaamisalueisiin. Nämä osaamisalueet on kuvattu Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus -hankkeessa (Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015).

Kuvio 2. Ahotoinnissa käsitellyt yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan osaamisalueet.

Vastaajat kokivat onnistuneensa, kun opiskelijat edistyivät opinnoissaan, olivat omatoimisia ja asennoituvat opiskeluun myönteisesti. Tyytyväisyyttä lisäsivät opiskelijoiden innostuneisuus, perehtyminen opetussuunnitelmaan sekä vuorovaikutustaitojen ja suomen kielen kehittyminen. Iloa tuottivat myös HOPSin laadinnan sujuminen ja onnistuneet pedagogiset ratkaisut. Lisäksi muiden maiden kulttuurien ja koulutusjärjestelmien oppiminen lisäsi myönteistä tunnetta. Toisaalta epäonnistumisen tunnetta vastaajissa aiheutti päätöksenteon epävarmuus ja osaamattomuus. Ristiriitaisiksi koettiin tilanteet, joissa jouduttiin vastakkain opiskelijoiden työharjoittelutarpeen ja potilaiden suomenkielisen ohjaustarpeen kanssa. Myös kollegojen kielteiset asenteet EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevia sairaanhoitajia kohtaan harmittivat.

Vastausten mukaan EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien ahotointi oli erityisosaamista vaativaa työtä, joka edellytti siihen liittyvien käytäntöjen ja taitojen ylläpitoa. Ahotoinnin tehostamiseksi esitettiin todistusten arvioinnin keskittämistä, kansallisten ja yhtenäisten ohjeiden laadintaa sekä näyttökokeiden ja tälle ryhmälle kohdennettujen opintokokonaisuuksien kehittämistä. Ahotointia katsottiin helpottavan, jos saatavilla olisi luettelo maista sekä arvioita eri maiden koulutuksissa saavutettavista osaamistasoista eurooppalaisen tasoon verrattuna. Vastaajien mielestä vieraan kulttuurin tuntemus lisäsi ymmärrystä opiskelijaa hämmentävistä asioista. Kulttuurintuntemuksen parantamiseksi kaivattiin vieraita kulttuureita sekä eri maiden sairaanhoitajakoulutusta ja terveydenhoitojärjestelmiä käsittelevää koulutusta.

Johtopäätökset

EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien aiempaa osaamista ei tunnisteta ja tunnusteta yhdenmukaisesti. Tämän selvityksen mukaan ahotointia voitaisiin kuitenkin tehostaa selkiyttämällä ja yhtenäistämällä ammattikorkeakoulujen ja eri virastojen menettelytapoja ja keskittämällä tehtäviä, joissa rutiini on eduksi. Tulos on samansuuntainen kuin aikaisemmat huomiot, joiden mukaan korkeakouluihin opiskelijaksi hyväksyttyjen maahanmuuttajien ahotointi on koko maan tasolla vielä melko epäsystemaattista ja strukturoimatonta (Opetus- ja kulttuuriministeriön maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan ohjausryhmä 2017, 29).

Sairaanhoitajan aiempaa osaamista tulisi verrata sairaanhoitajan osaamisalueisiin. Tämän selvityksen mukaan aiemman osaamisen vertailukohtana pidettiin ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmia. Ahotointi toteutettiin perinpohjaisesti ja päätöksenteossa koettiin epävarmuutta. Aiemmin on todettu, että aikaisemman osaamisen tunnistamattomuudesta tai tunnustamattomuudesta johtuen maahanmuuttaja voi joutua suorittamaan aikaisemman tutkinnon kanssa päällekkäisiä opintoja tai jopa opiskelemaan päällekkäisen tutkinnon. Onkin suositeltu, että maahanmuuttajien osaaminen tunnistetaan laajemmin kuin pelkkien tutkintotodistusten ja opintosuoritusten perusteella. Lisäksi on tuotu esille maahanmuuttajien tarve henkilökohtaiseen ohjaukseen ja jatkuvaan opintojen etenemisen seurantaan. (Opetus- ja kulttuuriministeriön maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan ohjausryhmä 2017, 28–29.)

Sairaanhoitajan koulutus edellyttää suomen kielen taitoa. Tämän selvityksen mukaan suomen kielen osaamattomuus saattoi estää opintojen etenemisen. Tämä turhautti myös opettajia. Vastaava tulos on saatu myös muista tutkimuksista. Niissä on todettu, että suomen kielen taito on edelleen yksi tärkeimpiä tekijöitä maahanmuuttajien työllistymiselle. Tämän asian edistämiseksi on toivottu korkeakoulujen tekevän yhteistyötä. Lisäksi on esitetty, että viestinnän parantamiseksi ja ammatillisen osaamisen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi maahanmuuttajille tarjottaisiin myös englanninkielisiä opintoja. (Opetus- ja kulttuuriministeriön maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan ohjausryhmä 2017.)

Maahanmuuttajan osaaminen selviää todellisissa työtilanteissa. Tämän selvityksen mukaan kokonaisvaltaisen käsityksen saaminen opiskelijan osaamisesta mahdollistui parhaiten käytännön harjoittelun yhteydessä ja yhdessä työelämän edustajien kanssa tehdyissä arvioinneissa. Kyseisen ryhmän pätevöitymistä ja sijoittumista työelämään katsottiin voitavan nopeuttaa koulutuksella, jossa paneudutaan keskeisiin osaamisalueisiin kuten kielitaito, kliininen hoitotyö, lääkehoito ja palvelujärjestelmän tuntemus. Tällaiselle koulutukselle ei kuitenkaan tiedetty olevan rahoitusmallia. Tähän tulokseen on päädytty myös aiemmin (ks. Opetus- ja kulttuuriministeriön maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan ohjausryhmä 2017, 28–29).

Myös maahanmuuttajien henkiseen tukemiseen ja toiveikkuuden ylläpitämiseen tarvitaan toimenpiteitä. Tässä selvityksessä nostettiin esille maahanmuuttajan oman toiminnan, innostuneisuuden ja aloitekyvyn tärkeys ammatillisen osaamisen kehittymisessä. Myös aiemmin on todettu, että maahanmuuttajan omilla asenteilla ja toiminnalla on tärkeä osa opinnoissa menestymisessä. Ohjaustarve määräytyy kunkin maahanmuuttajan taustan, oma-aloitteisuuden, Suomessa oloajan, elämäntilanteen ja ammatillisten jatkosuunnitelmien mukaan. (Opetus- ja kulttuuriministeriön maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnan ohjausryhmä 2017, 26.)

Myös ahotoinnin parissa työskentelevät tarvitsevat apua, tukea, ohjausta ja koulutusta. EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien ahotointiin osallistuneet kokivat tehtävän haasteellisena vieraiden kulttuurien ja koulutusjärjestelmien tuntemattomuuden, tehtävän satunnaisuuden sekä tilanteiden tapauskohtaisuuden vuoksi. Näihin asioihin he toivoivat lisää osaamista ja toivat esille, että heidän osaamistaan kehittämällä voitaisiin myös hälventää koulutusorganisaatiossa koettuja maahanmuuttajiin kohdistuneita ennakkoluuloja.

Artikkeli on tuotettu ESR-rahoitteisessa ”Urareitti – korkeasti koulutetun maahan muuttaneen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen viitekehys -hankkeessa”. Rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen päätoteuttaja on Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK ja osatoteuttajat ovat Centria-ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän kristillinen opisto, Lapin ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sedu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2015–30.9.2018.

Lähteet

Eriksson, E., Korhonen, T., Merasto, M. & Moisio, E. (2015). Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen: Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus. Ammattikorkeakoulujen terveysalan verkosto ja Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Porvoo: Bookwell. Haettu 25.4.2018 osoitteesta https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2015/09/Sairaanhoitajan-ammatillinen-osaaminen.pdf

Lahtinen M. (2014). Suomi houkuttelee heikosti ulkomaalaisia työntekijöitä. Keskuskauppakamari 1.12.2014. Haettu 12.1.2018 https://kauppakamari.fi/2014/12/01/suomi-houkuttelee-heikosti-ulkomaalaisia-tyontekijoita

Leveälahti, S., Järvinen, J. & Vesterinen, N. (2009). Selvitys ammatillisten osaamistarpeiden ennakointimalleista. Foredata. Haettu 25.4.2018 osoitteesta http://www.oph.fi/download/117285_VOSE-selvitys_Ammatillisten_osaamistarpeiden_ennakointimallit.pdf

Mäkinen-Streng, M. Ojala, K. & Haltia, N. (2017). Opitulle tunnustusta – Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen (AHOT) yleisyys, käytännöt ja kokemukset korkeakouluopiskelussa. Eurostudent VI –tutkimuksen artikkelisarja. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:35. Haettu 23.4.2018 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-496-2

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017). Maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:38. Haettu 12.1.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-502-0

Opetushallitus (2017). Tutkintojen viitekehys. Haettu 12.1.2018 http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/tutkintojen_tunnustaminen/tutkintojen_viitekehys

Saastamoinen, J. & Brewis, K. (2017). Vuosittainen maahanmuutto- ja turvapaikkaraportti SUOMI 2016. Euroopan muuttoliikeverkosto 2017. Haettu 12.1.2018 http://emn.fi/files/1522/Politiikkaraportti_FI_EN_final.pdf

Turunen, V. (2016). Suomi avaa pääsyn työelämään. Uutinen. Tehy-lehti. Haettu 12.1.2018 https://www.tehylehti.fi/fi/uutiset/suomi-avaa-paasyn-tyoelamaan

Kirjoittaja


Sirkka Saranki-Rantakokko, THM, HTT, toimii yliopettajana ja TKI-osaajavalmennuksen koordinaattorina Hyvinvointipalvelujen osaamisalalla Lapin ammattikorkeakoulussa sekä Urareitti-hankkeen osatoteuttajan projektivastaavana.

Viittausohje:
Saranki-Rantakokko, S. (2018). EU- tai ETA-maiden ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien osaamisen arviointi ammattikorkeakouluissa. Teoksessa T. Hirard & A. Eskola-Kronqvist (toim.) Maahanmuuttajien urareitit. HAMK Unlimited Journal 26.4.2018. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/eu-ulkopuolellta-tulevien-sairaanhoitajien-ahot

Print Friendly, PDF & Email

Tags:  ammattikorkeakoulu osaamisen tunnistaminen osaamisen tunnustaminen sairaanhoitajakoulutus urareitti

Bookmark and Share




Previous Post
Ammatillisen opettajan osaaminen täydennyskoulutuksessa
Next Post
Maahanmuuttajasairaanhoitajien näkemyksiä suomalaisista työyhteisöistä




You might also like




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Ammatillisen opettajan osaaminen täydennyskoulutuksessa
Monet Urareitti-hankkeen toimintoja ja tuloksia esittelevistä artikkeleista käsittelevät maahanmuuttajien urareittejä,...