Ohjelmistorobotiikka osana muuttuvaa työelämää

Ohjelmistorobotti käyttää erilaisia tietojärjestelmiä samoin kuin ihminen. Sen avulla voidaan automatisoida erilaisia työprosesseja. Mikäli työtehtävä sisältää usein toistuvia samankaltaisia asioita, kuten kirjanpidon tarkastuksia, ne voidaan automatisoida ohjelmistorobotin avulla. Näin työntekijältä vapautuu aikaa tuottavampien ja mielekkäämpien tehtävien tekemiseen. Ohjelmistorobotiikka tuo mukanaan muutoksia yritysten liiketoimintaprosesseihin sekä ihmisten ja ohjelmistorobottien tulevaisuuden työnjakoon.

Tämän artikkelin tavoitteena on pohtia ohjelmistorobotiikan vaikutuksia muuttuvaan työelämään ja esitellä ensimmäisen vuoden liiketalouden opiskelijoille tehdyn kyselyn vastauksia aiheesta. Kyselyn tavoitteena oli osaltaan selvittää, tarvitaanko liiketalouden tradenomin tutkintoon valmennusta ohjelmistorobotiikasta, ja miten tutkintoa tulisi jatkossa kehittää vastaamaan entistä paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeisiin.

Viime vuosikymmenen aikana on tutkittu, kuinka robotit ja ohjelmistorobotit muuttavat perinteisesti ihmisten tekemää työtä tai peräti syrjäyttävät ihmistyön. Monet ihmisen tekemät työt ovat jo muuttuneet teknologian kehittymisen seurauksena. Esimerkkeinä voidaan mainita kassat, puhelinoperaattorit ja kirjanpitäjät. Itsepalvelukassat ovat arkipäivää Suomessa jo useissa kauppaketjuissa, asiakaspalveluun soittaessamme puhelumme yhdistyy tavoittelemallemme henkilölle yhä useammin ilman ihmisen kanssa tapahtuvaa kommunikointia, ja kirjanpitäjän tekemä rutiininomainen manuaalinen työ on vähentynyt.

Tunnetuimman laajan tutkimuksen tekivät Frey ja Osborne, kun he tutkivat 702 eri ammatin haavoittuvuutta nykyteknologialle (Frey & Osborne 2013). Tutkimuksessa selvisi, että alttiimpia muutokselle ovat sellaiset ammatit ja työvaiheet, jotka sisältävät paljon rutiineja ja sääntöpohjaisia toimintoja. Ammatit luokiteltiin kolmeen ryhmään: korkean riskin (yli 70 % todennäköisyys automatisoitumiselle), keskitason riskin (30–70 % todennäköisyys automatisoitumiselle) ja matalan riskin (alle 30 % todennäköisyys automatisoitumiselle) ammatteihin (emt., 37). Tutkimuksen mukaan vuonna 2013 USA:n aineistossa 47 prosenttia ammateista kuului korkean riskin ryhmään eli voi automatisoitua seuraavan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana (emt., 38). Korkean riskin ryhmään kuuluvat kuljetus- ja logistiikka-ala, perustoimistotyö ja organisaatioiden hallintoa tukeva työ sekä tuotannon ammatit (emt., 44). Merkkejä on jo nähtävillä: Suomenkin liikenteessä kulkee jo robottiautoja ja ohjelmistorobotiikka tekee palkanlaskennan rutiiniajoja. Osborne ja Frey pitivät yllättävänä sitä, että monet palveluammatit kuuluvat korkean riskin ryhmään. Tätä tulosta tukee palvelurobottimarkkinoiden kasvu (emt., 38).

Tutkimuksessa selvisi negatiivinen korrelaatio palkan ja työn automatisoitavuuden välillä (emt., 45). Tehtävät, jotka sisälsivät mm. monitahoista havainnointia sekä luovaa ja sosiaalista älykkyyttä vaativia tehtäviä, eivät todennäköisesti ole korvattavissa seuraavan vuosikymmenen aikana. Näihin kuuluivat mm. hoitajat, opettajat, lääkärit, kirurgit, lakimiehet ja tietokoneohjelmistoammattilaiset. Viimeksi mainituille onkin odotettavissa runsaasti työpaikkoja nyt ja tulevaisuudessa. Osbornen ja Freyn mukaan automatisoitavissa eivät voi olla alat, joiden tehtävät eivät sisällä koodattavissa olevia sääntöjä ja algoritmeja. Tällaiset ammatit sisältävät erilaista suostuttelua, neuvottelua ja toisista huolehtimista, ja näiden uskotaan pysyvän aidosti ihmistyönä vielä kauan (emt., 40).

Freyn ja Osbornen tulokset ovat saaneet osakseen kritiikkiä siksi, että eivät niinkään kokonaiset ammatit ole alttiina automatisoinnin ja digitalisoinnin uhkalle, vaan tietyt tehtävät ammatin sisällä (Arntz, Gregory, & Zierahn 2016). Kahdenkymmenenyhden OECD-maan aineistolla tehdyssä tutkimuksessa on tehtäväpohjainen lähestymistapa. Heidän lähestymistapansa lähtee ajatuksesta, että työntekijät tekevät tiettyjä ammattiin kuuluvia tehtäviä ja kuinka helposti nämä tehtävät ovat automatisoitavissa.

Etla samoilla linjoilla Osbornen ja Freyn kanssa

Vastaava tutkimus toistettiin Suomessa vuonna 2013 (ETLA 22 13/2014 Mika Pajarinen ja Petri Rouvinen). Siinä oli luokittelutekijöistä johtuen mukana 410 eri ammattia, jotka kattoivat 92 prosenttia suomalaisista työsuhteista. Korkean riskin ryhmään luokittelussa kuuluvat ammatit, joilla on yli 70 prosentin todennäköisyys korvautua tietokoneen hallitsemin laitteistoin (computer-controlled equipment), keskitason riskiryhmään 30–70 prosentin todennäköisyys ja alhaisen riskin ryhmään alle 30 prosentin todennäköisyys. Kun amerikkalaisessa tutkimuksessa 49,2 prosenttia työsuhteista olivat korkean riskin kategoriassa, vastaava osuus suomalaisessa aineistossa oli 35,7 prosenttia (Pajarinen & Rouvinen 2014). Suomalaisessa aineistossa automatisoitumiselle altteimmat ammatit olivat kauppa-apulaiset, sihteerit, pankkivirkailijat ja toimistotyöntekijät. Vähiten alttiiden ryhmään puolestaan kuuluivat hoitajat/sairaanhoitajat, lastenhoitajat, sosiaalityöntekijät ja neuvonta-ammattilaiset. Suomalaisessa aineistossa näkyi sama suuntaus kuin amerikkalaisessakin, eli parempipalkkaiset ammatit ovat vähemmän uhattuja. Yleisesti voidaan todeta molemmista tutkimusaineistoista se, että teollisuuden ammatit ovat uhatumpia kuin palveluammatit.

Tuloksista voisi tehdä sen johtopäätöksen, että tulevaisuudessa ihmisillä olisi vähemmän tehtävää työtä. Vaikka aiemmin teollistumisen myötä säästettiin työmäärässä valtavasti, on sille ajan mittaan poikkeuksetta löytynyt uutta käyttöä. Pajarinen ja Rouvinen (2014) toteavat kuitenkin, että jatkossa ei ole varmuutta siitä, että työpaikkojen syntymisen ja katoamisen välinen tasapaino säilyisi suotuisana. Ja jos pysyisivätkin, niin lisääntyvä myllerrys työmarkkinoilla saattaisi johtaa siihen, että kasvava osuus ihmisistä on työmarkkinoilla työnhakijoina tai hankkimassa uusia taitoja.

Digitalisaatio Suomen palveluyrityksissä

PALTAn (2016) keväällä 2016 tekemässä tutkimuksessa haastateltiin 70 suomalaisen palveluyrityksen johdon edustajia digitalisaation vaikutuksista ja pullonkauloista. Tutkimus toteutettiin yhdessä Deloitten kanssa, ja mukana olivat Paltan päätoimialajaon mukaisesti logistiikka, informaatio ja viestintä, huolto- ja kunnossapito, yritys- ja asiantuntijapalvelut, hallinto- ja tukipalvelut sekä viihde ja virkistys. Ensinnäkin tutkimuksessa tuotiin esille palvelualojen merkitys Suomen taloudelle, sillä Suomen talouden 2000-luvun 15 prosentin kasvusta 60 prosenttia on tapahtunut palvelualoilla ja viennin kasvusta 68 prosenttia on ollut palveluvientiä. Selvityksessä kävi ilmi, että tutkimuksessa mukana olleista Suomen palveluyrityksistä 58 prosenttia ei ole määrittänyt liiketoimintansa digitalisoimista strategiseksi tavoitteekseen, ja että 30 prosenttia palveluyrityksistä oli diginukkujia eli oli sitä mieltä, että digitalisaatiokehityksellä ei ole heidän kannaltaan merkitystä.

Ohjelmistorobotiikan yleisyydestä suomalaisissa yrityksissä

Rainmakerin ja Digital Workforcen toteuttamaan Talousjohtajabarometritutkimukseen vastasi reilut sata talousjohtajaa valitusta 350 yrityksen joukosta. Barometri tehtiin heinä-elokuussa 2017. Tutkimuksen ajankohtaisteemana oli robotisaatio. Tutkimuksen mukaan 88 prosenttia talousjohtajista tunnistaa robotisaation hyödyn, mutta vasta 19 prosenttia hyödyntää ohjelmistorobotiikkaa. Isommissa yrityksissä ollaan robotisaation käyttöönotossa pidemmällä, ja pienemmissä yrityksissä vasta pohditaan asiaa. Yritysten tietotyön automatisoinnissa käytettiin kahdessa prosentissa tekoälyä, kahdeksassa prosentissa digityöntekijää, yhdeksässä prosentissa kumpaakin ja 81 prosentissa ei kumpaakaan.

Kesällä 2017 Rainmakerin (2017) tekemän Talousjohtajabarometri-tutkimuksen vastauksista voidaan tulkita myös, että robotisaation myötä henkilöstövähennyksiä ei ole tulossa, mutta toimenkuvat tulevat muuttumaan. Esimerkkeinä mainittiin eräitä osaamisintensiivisiä alueita, kuten kirjanpito, raportointi ja datan hallinta, jotka tulevat vaatimaan sekä talouden että robotiikan kovaa osaamista.

Opiskelijoiden mielikuvia digitalisaatiosta, roboteista ja robotiikasta

Hämeen ammattikorkeakoulun liiketalouden ensimmäisen vuoden päiväopiskelijoille tehtiin kysely digitalisaatioon ja robotiikkaan liittyen. Kyselyllä haluttiin selvittää, kuinka paljon opiskelijoilla on jo tietoa tai mielikuvia siitä, miten digitalisaatio ja ohjelmistorobotit vaikuttavat heidän tuleviin työtehtäviinsä. Kyselystä saatavaa tietoa haluttiin myös hyödyntää opetussisältöjen kehittämisessä.

Kysely toteutettiin strukturoidulla Webropol-lomakkeella. Osaan kysymyksiä tai väittämiä liittyi avoin jatkokysymys tai perustelu valitulle vastaukselle. Vastauksia saatiin 80 kappaletta. Tyypillisesti opiskelijat olivat iältään 20–23-vuotiaita. Jatkoanalyyseissä vastaajista muodostettiin kolme ikäryhmää: alle 20-vuotiaat, 20–23-vuotiaat ja yli 23-vuotiaat. Naisia vastanneista oli noin 59 prosenttia, ja miehiä 41 prosenttia.

Opiskelijoille esitettiin väittämä: ”Uutisoinnin perusteella minulla on käsitys siitä, kuinka digitalisaatio, robotit ja robotiikka ovat jo muuttaneet ja edelleen muuttavat Suomessakin tehtävää ihmisten työtä.” Tähän 75 prosenttia vastasi ”Kyllä” ja 25 prosenttia ”Ei”. Miesten ja naisten vastauksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja.

Kun tutkittiin vastausten jakaumaa ikäluokittain, havaittiin, että ikäluokkaan 1 (alle 20-vuotiaat) kuuluvista 64 prosentilla oli käsitys tapahtuneesta tai tulevasta muutoksesta. Ikäluokassa 2 (20–23-vuotiaat) ihmisten tekemän työn muuttumisesta oli kuullut ja käsityksensä muodostanut jo 75 prosenttia ja yli 23-vuotiaiden ikäluokassa jo 83 prosenttia.

Jatkokysymyksenä oli: ”Jos vastaisit kyllä, miten uskot sen vaikuttavan tradenomien tulevaisuuden työhön?” Tähän saatiin 60 vastaajalta seuraavia mielikuvia:

• Ei juurikaan, ei hirveästi, ei vaikuta, ei paljoa (n=20).
• Vie kaikki työpaikat, vähentää työpaikkoja, (n=10).

Noin puolet vastanneista epäili seuraavia vaikutuksia:

• sähköistyy, digitalisoituu ja automatisoituu lisää
• vaikuttaa positiivisesti, rutiinityö voi siirtyä digitaaliseksi, on paljon työtä, jossa tarvitaan ihmisen harkintakykyä, helpottaa, vaaditaan asiantuntijuutta enemmän
• vaikuttaa vähentävästi kirjanpidon, laskentatoimen ja palkanlaskennan tehtäviin automatisoinnin takia
• tulee käyttöön entistä enempi itsepalvelukassoja, vähentää asiakaspalvelua, tulee käyttöön automaattivastaajat ja automaattikyselyt, kauppojen työpaikat saattavat vähentyä tai muuttua.

Tulevilta liiketalouden tradenomeilta kysyttiin myös, pelkäävätkö he robottien vievän heiltä työn. Opiskelijat eivät tunnu olevan tästä erityisen huolissaan, sillä 80 vastaajasta noin 14 prosenttia pelkäsi robottien vievän ihmisiltä työtä. Osa vastanneista ei halunnut perustella kantaansa.

Ihmistyön vähenemiseen uskovat vastaajat antoivat esimerkiksi seuraavia perusteluja:

• kirjanpidon, tilinpäätöksen ja palkanlaskennan automatisoituminen
• robotit ovat tehokkaampia
• [robotit] tekevät tulevaisuudessa saman halvalla.

Ihmistyön kysyntään uskovat vastaajat perustelivat kantaansa esimerkiksi robottien kyvyttömyydellä asiakaspalveluun, sosiaaliseen kanssakäymiseen, tunteisiin, empatiaan ja innovointiin.

Seuraavaksi opiskelijoille esitettiin väittämä: Tiedän jo työpaikkoja ja työtehtäviä, joissa on robotteja mukana. Kaikista kyselyyn vastanneista robotteja tiesi olevan työkäytössä hieman vajaa puolet.

Ikäluokittain tarkasteltuna vastaukset jakautuivat seuraavasti: Nuorimmassa ikäluokassa (Alle 20-vuotiaat) 57 prosenttia tiesi työpaikkoja ja työtehtäviä, joissa on robotteja mukana, 20–23-vuotiaiden luokassa 46 prosenttia ja yli 23-vuotiaissa 44 prosenttia. Kysymyksenasettelu ehkä johdatteli vastaajat ajattelemaan fyysisiä robotteja, sillä lähes kaikki olivat maininneet teollisuuden, ja useat vielä autoteollisuuden.
Liiketaloudessa aloittaneet opiskelijat eivät pääsääntöisesti pitäneet kovinkaan mahdollisena, että heidän työkaverinaan toimisi joko fyysinen robotti tai ohjelmistorobotti. Koko aineistossa (n=80) vastaukset todennäköisyydestä jakautuivat kuviossa 1 esitetyllä tavalla.

Vastaajia pyydettiin myös miettimään, että jos tulevaisuudessa ”työkaverina” työpaikalla on ”robotti” (joko fyysinen robotti tai ohjelmistorobotti), mitä tehtäviä robotti tekee ja mitä tekee ihminen. Tähän kysymykseen saatiin seuraavia vastauksia:

Robottien tehtävinä esiin nousivat rutiinitehtävät, tehdastyö, kokoonpano ja linjaston työt sekä laskenta ja laskelmointi. Yksittäisiä mainintoja tuli tarkkuutta vaativista töistä, asioiden järjestämisestä ja ihmisten auttamisesta. Vastauksista näkyy, että opiskelijat mieltävät robotit useimmiten fyysisiksi tehtaassa toimiviksi robotteiksi. Vastanneista neljä ei osannut luetella robottien tehtäviä.

Ihmisten tekemiä tehtäviä reilun 30 vastaajan mielestä olivat sosiaalisiin suhteisiin, asiakaspalveluun ja yleensä ihmisten kesken tapahtuvaan kanssakäymiseen liittyvät tehtävät. Moni vastaaja liitti ihmisten työt mielenkiintoiseen työhön, suunnitteluun, luovuuteen ja innovointiin. Osa vastaajista ei osannut luetella ihmisten töitä eritellymmin tai vastasi vain, että kaikki muut työt ja haastavammat työt.

Viimeisenä kysymyksenä tiedusteltiin, millaisen osaamisen tai millaisten taitojen uskot olevan tärkeitä, jos tulevaisuudessa ”työkaverinasi” on robotti tai ohjelmistorobotti? Kysymys oli avoin, ja siksi siihen tuli paljon erilaisia vastauksia. Lähes puolet vastaajista koki tärkeiksi taidoiksi ohjelmointiin, tietotekniikkaan, robotin käyttämiseen ja sen korjaamiseen liittyvät taidot. Osa vastaajista mainitsi järkeen ja tunteeseen, sosiaalisuuteen, asiakaspalveluun, luovuuteen ja ihmisläheisyyteen liittyviä taitoja. Reilu 15 prosenttia ei nimennyt lainkaan tarvittavia taitoja.

Vastanneista 32 prosenttia uskoi saavansa robottien kanssa työskentelyyn tarvittavat taidot HAMKin tradenomiopinnoista. Hieman yli puolet vastaajista, 54 prosenttia, katsoi, että osaamisen saa työpaikalla, ja 14 prosenttia arveli saavansa tarvittavan tiedon muuten, kuten omalla ajalla.

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu työelämän murroksesta ja lisääntyvän digitalisaation hyödyntämisen osuudesta tähän murrokseen. Liiketalouden opiskelijoille tehdyn kyselyn tutkimustuloksista voidaan päätellä se, että heidän opintoihinsa tulee sisältyä sellaista valmennusta, että opiskelijat tiedostavat sen, kuinka digitalisaation lisääntyminen ja ohjelmistorobotiikka muuttavat heidän tulevia työtehtäviään. Positiivinen tulos oli se, että vastaajista lähes puolet koki tulevaisuuden osaamisen liittyvän tietotekniikkaan, ohjelmointiin ja robotin käyttämiseen. Tätä osaamista he tulevat tarvitsemaan työelämään siirtyessään.

Artikkeli on kirjoitettu Hämeen ELY-keskuksen rahoittamassa DigiReWork-hankkeessa (ESR). Hämeen Ammattikorkeakoulu on osallisena konsortiossa, jossa on mukana Tampereen Teknillinen Yliopisto, Tampereen Ammattikorkeakoulu, Turun Ammattikorkeakoulu, Seinäjoen Ammattikorkeakoulu, Kajaanin Ammattikorkeakoulu ja Lapin Yliopisto.