Forumteatteri tehoaa virtuaalisestikin

Mitä tapahtui, kun draamaan perustuva lähiopetus johtamisen opinnoissa muuttui yllättäen hybridiksi? Luokkatilaan ilmestyi vain kaksi opiskelijaa ja suurin osa odotti Zoomissa, kun aamupäivällä tilanne oli ollut täysin päinvastainen ja noudattanut alkuperäistä suunnitelmaa. Tässä kuvataan, miten teema ja opetuksen rakenne toteutuivat myös hybridisti.

Työyhteisötaitojen oppimista forumteatteria soveltaen

Kolmannen vuosikurssin sosionomiopiskelijoiden kanssa opiskeltiin työyhteisötaitoja Johtaminen ja hallinto -moduulissa toiminnallisin menetelmin. Teemana oli kokemus epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tulemisesta työelämässä. Moduulin osaamistavoitteista poimittiin seuraavat:

• johtaa itseään sekä edistää omaa ja työyhteisön työhyvinvointia
• tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehittämistarpeitaan työyhteisötaidoissa
• toimia tavoitteellisesti johtamisen ja esimiestyön osaamista vaativissa viestintä-, vuorovaikutus- ja päätöksentekotilanteissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen kriisistä on puhuttu vuosia (Simoila, 1999, s. 9). Jo 2000-luvun alusta lähtien esimerkiksi valtakunnallisen hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelman yhtenä painopistealueena on ollut hoitotyön johtamisen kehittäminen (STM, 2003, ss. 3, 73, 75, 83). Sosiaalityössä johtaminen on nostettu keskiöön lähinnä lastensuojelun kriisien seuraamuksena (Kananoja, 2018, ss. 8, 10, 14, 16, 24). Sydänmaanlakan (2015) mukaan onnistunutta johtajuutta rakentaa vuorovaikutus, hyvinvointi, johtaminen, tehokkuus ja yleisosaaminen. Ne edellyttävät esihenkilöltä tai johtajalta tietoista itsensä ja toimintansa reflektointia. Itsensä johtamisessa tärkeänä nähdään vastuu omasta tehtävästä, tavoitteisiin sitoutumisesta ja esimerkiksi muutosvalmiudesta (Salmimies & Ruutu, 2014). Valmentava ote ja jaetun johtajuuden toimintatavat ovat nopeasti yleistyneet työyhteisöissä (mm. Ristikangas & Ristikangas, 2013; Collin & Lemmetty, 2019).

Perinteisten johtamisen mallien väistyessä modernimpien tieltä myös johtamistaitojen oppimiseen tarvitaan uudenlaisia, vuorovaikutusta ja itsetuntemusta edistäviä menetelmiä. Draama tarjoaa mahdollisuuden aiemman tiedon ja oman kokemuksen sitomiseen vaihtoehtoisia toimintamalleja kokeilemalla ja jakamalla näkökulmia dialogisesti toisten kanssa (Luoma-Kuikka, 2008, s. 104). Draamalla tarkoitetaan rituaalista toimintaa tai näytelmää (Heikkinen, 2004, ss. 18–19). Käsite on suomen kielessä vielä vakiintumaton pedagogiikan yhteydessä, ja asiaa selkiyttää, kun rinnalle tuodaan ilmaisu teatterilähtöiset menetelmät (ks. Korhonen, 2008, ss. 5–6; Kasslin-Portter, 2012, s. 13). Draamassa on erilaisia genrejä eli draamaperheitä, jotka kaikki ovat omanlaisiaan teatterilähtöisiä menetelmiä. Niiden käyttäjät ovat kuitenkin melko huonosti tietoisia toistensa toiminta- ja työtavoista. (Ks. Häkämies, 2007, ss. 47–49.) Draaman yhdistyessä opetukseen ja kasvatukseen käytetään usein käsitettä draamakasvatus. Opetusmenetelmänä draama kehittää kognitiivisia taitoja, metakognitiivisen ajattelun taitoja ja sosiaalisia taitoja sekä mahdollistaa tunteiden, asenteiden ja käsitysten kokemuksellisen tarkastelun (ks. esim. Heikkinen, 2005, ss. 8, 27—28; Rusanen, 2002, s. 7; Rusanen, 2008). Boltonin (1992, s. 115) mukaan yksi draamakasvatuksen tehtävä onkin lisätä ja syventää ymmärtämistä (Rusanen, 2002, s. 98). Tässä artikkelissa tarkasteltu genre on osallistujien draama, jota forumteatteri edustaa (Heikkinen, 2004, ss. 39, 49, 139–140). Forumteatteri soveltuukin erinomaisesti ilmiöiden tutkimiseen. Se herättää uusia kysymyksiä ja avaa uusia mahdollisuuksia.

Osallistujat sekä opetuksen rakenne ja toteutus

Kolmannen vuoden sosionomiopiskelijoille oli ennakkoon annettu turvallisuusohjeet lähiopetukseen Covid-19-pandemian vuoksi. Luokassa läsnä oli kaksi opiskelijaa, kaksi opettajaa ja verkossa 12 opiskelijaa.
Teemana oli tuleminen epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Jos opiskelijalla ei ollut työyhteisöstä saatua kokemusta aiheesta, hänellä varmaankin oli sitä omasta arjestaan. Taulukossa 1 on esitetty opetuksen rakenne ja toteutus.

Rakenne	Toteutus
Esittelyt ja draamasopimus	Opettajien ja opiskelijoiden esittelyt Toiminnallisen menettelytavan kuvailu: forumteatteri, draaman kaari, käsiteltävän aiheen avautuminen, joskaan ei aina ratkeaminen Roolit: protagonisti uhri, antagonisti “sortaja”, jokeri ohjaa Draamasopimus: tärkeistä asioista sopiminen (luottamus)
Lämmittelyt	Lämmittelyharjoitukset: yhdyssanaharjoitus parin kanssa miimisesti yleisön arvatessa yhdyssanaa ja rauhoittumisharjoitus sanoen numerot 1:stä 20:een niin, ettei kukaan sano päällekkäin samaa numeroa
Työskentely teemassa ja ratkaisun harjoittelu	Teeman mukaisten käsitteiden ylös kirjaaminen Oman kokemuksen kertominen keskeytyksettä pienryhmissä (2 min/opiskelija) Jaettujen kokemusten pohjalta yhteisen tarinan (ei suoraan kenenkään oma) rakentaminen näytelmäksi (3–5 min) Näytelmien esittäminen ja yhden valinta tarkempaan käsittelyyn Näytelmän uusi esitys ja tarinan taustojen selvittäminen kuumassa tuolissa Protagonistin vahvistaminen roolihenkilön esittäjää vaihtamalla tai käyttämällä yleisöä apuna Käsittely päättyi positiivisen tulevaisuudenkuvan esittämiseen. Tulevaisuuskuvia voi olla useita: huonoin, todennäköisin ja paras mahdollinen.
Omasta tarinasta oppiminen	Ensimmäinen jana: sijoittuminen janalle sen mukaan, olisiko ottanut puheeksi epäoikeudenmukaisen kohtelun ennen draamaharjoitusta. Ääripäät: lähempänä omaa kameraa “olisi ottanut puheeksi”, kaukana kamerasta “ei olisi ottanut puheeksi” Toinen jana: Voimaannuttiko draamakokemus puheeksi ottoon? Sijoittuminen janalle uudelleen. Oppimiskokemuksen kirjaaminen itselle: Mikä alkuperäisessä tarinassa muuttui draamakokemuksen myötä?
Yhteisen päivän lopettaminen	Ympyrässä heilutellaan jäseniä, täristellään ja taputellaan kehoa rooliminän poistamiseksi Oman paikan ottaminen siten, että jokainen sanoo vuorotellen “minun nimeni on X ja minun paikkani on tässä” antaen katseen kiertää kollegoissaan. Kiittäminen ja päättäminen. Välitön toiminnan reflektointi kysymyksillä, mitä opit itsestäsi ja mitä otat mukaan

Opiskelijoiden palaute toteutuksesta

Aiheen ja menetelmän luonteen vuoksi opiskelijoilta kysyttiin lisäpalautetta noin kolme kuukautta toteutuksen jälkeen viivästettynä reflektointina. Tarkoituksena oli mahdollistaa omakohtaisen kokemuksen pohtiminen oppimisen varmistamiseksi ja siirtämiseksi omiin työyhteisötaitoihin työharjoittelujen aikana (vrt. Kolb, 1984).

Pedagogisena ratkaisuna forumteatteri simuloi todellisuutta, ja menetelmä aktivoi miettimään työyhteisötaitoja erityisesti johtamisen näkökulmasta. Esille tulikin aitoja työelämän epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tulemisen kokemuksia, joita saattoi hyödyntää draamassa. Opiskelijoiden mukaan keskeytyksettä kuunnelluksi ja kohdatuksi tuleminen oli arvokasta. He yllättyivät, miten rohkeasti jaettiin omakohtaisia, kipeitäkin tarinoita. Toisaalta pienryhmässä, jossa kaikki eivät jakaneet kokemuksiaan, tuntui pahalta, kun itse oli ollut aito ja avoin. Roolin oton koettiin hyödyttävän ja kehittävän omia työelämätaitoja: oli mahdollista asettua sekä protagonistin että antagonistin asemaan.

Hybriditoteutus toimi opiskelijoiden mukaan sujuvasti. Kokemukset forumteatterin vaikuttavuudesta, heittäytymisestä ja oppimisesta olivat samansuuntaisia. Näytelmistä parhaiten oli jäänyt mieleen hybridinä toteutettu Kelan case, jossa kaksi osallistujaa oli luokkatilassa (Kelan asiakkaina) ja kaksi Zoomissa (Kelan virkailija ja hänen esihenkilönsä). Forumteatteri osoittautui toimivaksi kolmesta näkökulmasta: hybriditoteutus, johtaminen ja substanssiala. Vaikuttavaa oli sekä tekninen toteutus – fyysisesti läsnä olleiden sijoittuminen suhteessa etänä olleisiin, joiden kameranäkymä vaihtui roolin mukaisesti – että itse sisältö: miten protagonisti voimautui toimimaan niin, että epäoikeudenmukainen kohtelu oikaistaan rakentavan vuorovaikutuksen avulla.

Kyä mä vähän ehkä yllätyin, kuinka paljon sitä innostu – – Kuinka pienestä se sitten tuli. Oli olevinaan jotenkin niin suurta. Meillä oli niin hauskaa sen keksimisen kanssa. Pientä mutta niin suurta meille.

Parhaimmillaan innostus tarttui ja yhteisöllisyyden tunne lisääntyi. Tärkeintä oli turvallinen ilmapiiri, johon opettajien toiminnalla on suuri vaikutus. Forumteatterityöskentely toi kaivattua vaihtelua pandemian aikaiseen etäilyyn ja yksin työskentelyyn. Jaettu kokemus oli, että toiminnallisia menetelmiä voisi käyttää vielä enemmän, ja korostettiin, että on erilaisia oppijoita. Kameran käyttäminen koettiin jännittävänä mutta tarpeellisena. Hybridissä yhteisöllisyyttä luo se, että kaikki näkevät toisensa. Zoomilla osallistuneen opiskelijan kommentti todistaa, että hän ei oikeastaan edes mieltänyt osallistuneensa “vain” tietokoneella.

– – vaihtelua kaikkeen tietokoneen tuijotteluun. Vaikka oltiinhan tässäkin koneella mutta eri tavalla. Oli kiva nähdä muita. – – Oli ihana taas heittäytyä! Vaikka naurattikin ja muuta. Teki hyvää vähän päästä niinku hyppiin täällä kameran puolella.

Mitä opittiin opettajina?

Toiminnalliset menetelmät saattavat ennakkoon aiheuttaa opiskelijoissa arkuutta osallistua, ja kannattaakin aina miettiä, miten niistä viestitään. Opetus oli suunniteltu lähiopetukseksi, eikä opettajilla ollut kokemusta draaman käytöstä verkossa. Oli yllätys, kun luokkaan ilmestyi vain kaksi opiskelijaa ja Zoomissa odotti kaksitoista. Opettajaparina työskentely antoi kuitenkin tunteen selviytymisestä ja osaamistavoitteiden saavuttamisesta.

Draamasopimuksen merkitys korostuu hybridissä entisestään: on sovittava tilan rauhallisuudesta myös verkossa, jotta vakavalla leikillisyydellä saataviin kokemuksiin voidaan turvallisesti keskittyä. Koska lämmittelyharjoitukset luovat rohkeuden heittäytyä, valittujen harjoitusten tulee toimia hybridisti, samoin teeman käsittelyyn liittyvien harjoitustenja rauhoittumisen. Opetukseen tulee varata riittävän suuri tila, iso näyttö sekä hyvä äänentoisto. Opettajien on osattava hyvin valitun verkkotyökalun toiminnot ja harkittava esimerkiksi breakout-huoneiden käyttämistä. Kameroiden käyttämiseen tulee ehdottomasti rohkaista. Tärkeää on uskoa opiskelijoiden kekseliäisyyteen, teknisiin ratkaisuihin, tarinoiden jakamiseen ja roolin esittämiseen. Draaman keskeneräisyyden estetiikka (ks. Heikkinen, 2005, s. 175) kantaa myös verkon yli.

Tulevaisuudessa aiempaa useampi saattaa valita jäämisen verkossa tapahtuvaan opetukseen fyysisen läsnäolon sijaan. Turvallisesti läsnä voi olla myös etänä. Voidaankin todeta, että toiminnallinen hybridiopetus kannattaa:

Että pitää välillä ottaa vähän rennosti, yrittää chillaa. Tosi hyvä että tällaisia pidetään ja että näitä kuuluu opintoihin.