Härkäpapu mukaan viljelykiertoon

Härkäpavun viljelyala on noussut merkittävästi viime vuosien aikana. Suunta on hyvä, sillä kotimaiselle kasvivalkuaiselle on nyt kysyntää. Talouslaskelmien perusteella härkäpapu kuului viime vuonna kannattavimpien viljelykasvien joukkoon (ProAgria 2017). Lisähyötyinä härkäpavulla on maata parantavia vaikutuksia, kyky sitoa typpeä ilmasta ja hyvä esikasviarvo. Viljelyyn liittyy kuitenkin yhä epävarmuutta, jonka poistamiseksi on tärkeää nostaa esiin viljelijöiltä saatuja myönteisiä kokemuksia.

Pelto ja viljelijä hyötyvät härkäpavusta

Härkäpavun syvä juuristo muokkaa tehokkaasti maan mururakennetta, edistää pieneliöstön elinoloja ja kuohkeuttaa maata. Peltoon jäävä runsas kasvustomassa puolestaan lisää maaperän orgaanisen aineksen määrää ja hiilipitoisuutta, joilla on positiivinen vaikutus maaperän rakenteeseen. (Peltonen 2011, 23.)

Viljelykierrolla voidaan ehkäistä kasvitauteja. Viljelyn monipuolistuessa yhteen isäntäkasviin erikoistuneiden taudinaiheuttajien määrä vähenee. (Jalli 2015, 32.) Palkokasveilla on erilainen tautikanta kuin viljoilla ja nurmilla, mikä osaltaan pienentää kasvintuhoojien riskiä (Peltonen 2011, 23). Hyötynä viljelyvarmuus paranee ja kemiallisen kasvinsuojelun tarve vähenee.

Palkokasveilla, kuten härkäpavulla, on kyky sitoa ilmasta typpeä, josta osa jää vielä seuraavan viljelykasvin käyttöön. Härkäpavun typensidontakyky vaihtelee 30 ja 150 kg/ha välillä. (Peltonen 2011, 23.) Kylvön yhteydessä härkäpavulle voidaan antaa pieni määrä starttityppeä hyvän alkuunlähdön varmistamiseksi, muutoin se on typpiomavarainen (Laine 2016, 53). Muiden ravinteiden, kuten fosforin ja kaliumin, riittävästä saannista tulee kuitenkin huolehtia (Farmit n.d.).

Maahan härkäpapu jättää typpeä 10–70 kg/ha (Peltonen 2011, 23). Tämä voidaan hyödyntää seuraavan vuoden viljelykasvin typpilannoitusta vähentämällä, jolloin saadaan säästöjä ostolannoitekustannuksissa. Se voidaan hyödyntää myös lisätyppenä tavoiteltaessa runsasta satoa ja valkuaispitoisuutta. Esikasviarvo kannattaa hyödyntää paljon typpeä vaativien kasvien, kuten kevätvehnän, viljelyssä. (Peltonen 2011, 23.)

Hämeen ammattikorkeakoulun vetämässä Valkuaisfoorumi-hankkeessa kerättiin kokemuksia härkäpavun viljelystä haastattelemalla kolmea viljelijää (Valkuaisfoorumi 2017). Haastatteluissa nousivat selkeästi esiin viljelijöiden kokemukset härkäpavun maata parantavista vaikutuksista. Härkäpavun viljelyn jälkeen pelto on kuohkea ja muokkautuu helposti. Peltoon jäävää härkäpavun biomassaa ei koettu ongelmaksi, sillä se maatuu hyvin talven aikana. Viljely onnistuu niin kevytmuokatussa kuin kynnetyssäkin maassa, ja kylvö voidaan tehdä myös suorakylvönä.

Viljelijät pitivät hyvänä, että härkäpapu on mukana viljelykierrossa monipuolistamassa kasvivalikoimaa. Erityisesti tiloilla, joilla ei viljellä nurmea, merkitys korostui. Härkäpavun hyvä esikasviarvo pyrittiin hyödyntämään ensisijaisesti viljelemällä vehnää, jonka typentarve on suuri. Härkäpapua ei suositeltu sellaisten viljelykasvien esikasviksi, joille sadon korkeasta valkuaispitoisuudesta on haittaa. Esimerkkinä mainittiin mallasohra.

Kolmen viime vuoden aikana härkäpavun keskisadot koko maassa ovat vaihdelleet 2360 ja 2500 kg/ha välillä (Luke n.d.) Haastatellut viljelijät pitivät hyvänä satotavoitteena 3000 kg/ha, eikä se heidän mukaansa vaadi mitään erikoistoimenpiteitä. Eniten sadon määrään vaikuttavat kasvukauden aikaiset sääolosuhteet. Hyvän taloudellisen tuloksen rajaksi riittää alhaisempikin satotaso, noin 2000 kg/ha.

Härkäpapua pidettiin helppona viljelykasvina, joka vaatii vähän panoksia ja työtä. Lisäksi sen viljelyyn liittyviä riskejä pidettiin pieninä. Keväällä kylvön yhteydessä annettiin starttityppeä 20–30 kg/ha. Rikkakasveja torjuttiin vaihtelevasti eikä sitä pidetty välttämättömänä, jos pellon rikkakasvitilanne oli hallinnassa. Tautitorjuntaa ei juurikaan tehty. Näin ollen kylvöjen jälkeen seuraavat toimenpiteet olivat useimmiten vasta puinti ja sadon kuivaus.

Härkäpavun viljelyn hyötyjä pidettiin niin suurina ja siihen laitettuja panoksia niin pieninä, että vaikka sato jäisi peltoon, tappiot ovat silti pienemmät kuin esimerkiksi viljalla. Mikäli kylvö tehdään vielä omalla siemenellä, ei siemenkustannuskaan ole kovin suuri. Lisäksi härkäpavun peltoon tuomat positiiviset vaikutukset ja hyvä esikasviarvo kompensoivat mahdollisesti puimatta jäänyttä sadonmenetystä. Jos sato jää maahan, se toimii hyvänä viherlannoituskasvina. Sellaisia vuosia on kuitenkin tullut harvoin. Härkäpavun arvoa viljelykasvina kuvastaa hyvin erään useita vuosia härkäpapua viljelleen viljelijän kommentti: viljely olisi jo lopetettu, jollei se olisi kannattavaa.

Viljelijöiden vinkkejä härkäpavun viljelyyn

Moni pitää härkäpapua myöhäisenä kasvina ja pitkää kasvuaikaa yhtenä viljelyn haasteena. Viljelijähaastatteluissa asia nähtiin toisin. Viljelijöiden yleinen toteamus oli, ettei härkäpapu ole sen myöhäisempi kasvi kuin kevätvehnäkään. Puintiajankohtaan vaikuttavat kylvöajankohdan lisäksi paljon myös kasvukauden olosuhteet.

Härkäpavun hyvän alkuunlähdön varmistamiseksi kylvö tulee tehdä mahdollisimman kosteaan maahan. Kylvöille kannattaa lähteä heti, kun maa on sen verran kuivahtanut, ettei se enää tiivisty koneiden painosta. Hyvänä kylvösyvyytenä pidettiin 7–8 cm.

Kylvösiemenmäärän arvioinnissa kannattaa käyttää mieluummin kylvötiheyttä kuin kilomäärää, sillä tuhannen siemenen paino saattaa vaihdella huomattavastikin. Kylvötiheyssuosituksena on 70 kpl/m², jota viljelijät pitivät riittävänä. He suosittelivat mieluummin harvaa kuin tiheää kasvustoa. Tämä ehkäisee lakoutumista, vähentää tautipainetta ja edistää kasvuston tasaisempaa tuleentumista.

Puintia pidettiin kohtalaisen helppona, mikäli kasvusto on hyvin tuleentunutta ja pystyssä. Haastetta puintiin tuo epätasaisesti tuleentunut ja lakoutunut kasvusto sekä rikkakasvit, jos niitä on runsaasti. Puinti kannattaa tehdä mahdollisimman matalaan, koska alimmat palot ovat alhaalla. Näin vältetään satotappioita. Puinnin yleisohjeena oli, että puimurin seulat lähes auki ja paljon tuulta.

Jotkut suosittelevat härkäpavun kuivaukseen jaksottaista kuivausta lämminilmakuivurissa (Stoddard 2011, 47). Viljelijöiden kokemuksen perusteella kuivaus voidaan tehdä yhtäjaksoisestikin. Kuivauslämpötila voi olla vähän alhaisempi kuin viljojen kuivauksessa. Jos viljelee härkäpapua siemeneksi, on siemenen käsittelyssä oltava erityisen varovainen. Hyvän itävyyden säilyttämiseksi siemen ei saa vaurioitua missään vaiheessa.

Vaikka härkäpavulla on maata parantava vaikutus ja sitä voidaan käyttää pellon kunnostuksessa, ei sekään menesty missä tahansa maassa. Erityisen tärkeänä pidettiin pellon vesitaloutta, jonka on oltava kunnossa. Maan tulee säilyttää riittävä kosteus, mutta pellolla ei saa olla seisovaa vettä. Herkästi poutiville maille härkäpapua ei suositeltu. Maan pH:n tulisi olla kuuden paikkeilla, jotta se soveltuu härkäpavun viljelyyn.

Yhden viljelijän kannustimena muille oli, ettei härkäpavun viljely ole sen vaikeampaa kuin minkään muunkaan kasvin viljely. Rohkeasti vain kokeilemaan.