Hevosenlanta kiertoon ja kuivikkeeksi

Hevonen tuottaa vuodessa noin 17 kuutiometriä kuivikelantaa. Hevosenlannan kuiva-ainepitoisuus on korkea, ja talleilla lantalaan päätyvä lanta pitää sisällään myös runsaasti kuiviketta. Yleisesti käytetyimmät kuivikkeet ovat turve ja erilaiset puupohjaiset kuivikkeet, kuten kutterinpuru, sahanpuru tai puupelletti. Vallitsevan geopoliittisen tilanteen sekä ilmastokriisin vuoksi erilaisten kuivikkeiden hinta sekä saatavuus saattavat vaihdella paljon ja koitua suureksi ongelmaksi kotieläintiloilla ja talleilla. Sama tilanne on nähtävissä myös lannoitteiden osalta. Uusia innovaatioita hevosenlannan ympärillä kaivataan, jotta hevostalleilta syntyvä lanta ja sen sisältämät ravinteet ja kuivikkeet saadaan takaisin käyttöön ja kiertoon.

Luonnonvara-alan innovaatioiden parissa toimivan konsulttiyritys IPFurin sekä Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) yhteinen Hygienisoitu lanta -hanke etsii uusia ratkaisuja hevostallien lantahuoltoon. Lannankäsittelyn ongelmana talleilla on usein koneellisen kaluston puute sekä käsittelyyn, varastointiin ja lannan hyödyntämiseen riittämättömät tilat ja pinta-ala. Lantalan tyhjentämisestä syntyy helposti merkittävä kuluerä vielä kuivikehankinnan ja karsinoiden siivoukseen käytettävän työpanoksenkin jälkeen. Hevostallit kaipaavat lannalle uusia vastaanottajia ja jatkokäyttäjiä. Näin lisättäisiin hevosyritysten kannattavuutta sekä parannettaisiin kiertotalouden toteutumista ja ravinteiden kiertoa.

Hevosen lannan saaminen ns. uloslaskukelpoiseksi edellyttää EU-asetuksen mukaisesti käsittelyn siten, että lämpötila nostetaan 70 celsiusasteeseen vähintään tunnin ajaksi. Asetuksen mukainen lämpötila on usein kompostointiprosessissa vaikeasti todennettavissa. Ruokavirasto myöntää luvan avokompostille käyttämällä omaa, kansallista säädöstä, jossa lämpötilan on alimmillaan noustava 55 celsiusasteeseen ja käsittelyaika on minimissään 2 viikkoa. Tällä menetelmällä lannan käsittely vaatii paljon tilaa, energiaa ja aikaa myös lantaa vastaanottavalta taholta.

Nyt kehitetyn menetelmän perusideana on lannan nopea hygienisointi eli virallisen EU-asetuksen mukainen käsittely, missä lannan lämpötilaa nostetaan hankkeessa testattavalla ManPas-laitteella. Käsittelyaika on lyhyt, koska tuore lanta itsessään kuumenee ja pysyy noin 60 celsiusasteen lämpötilassa useamman viikon. Asetuksen mukainen hygienisointi varmistetaan ajamalla lanta hygienisointilaitteen läpi, missä lämpötila nostetaan yli 70 celsiusasteeseen. Laite on termostaattiohjattu, ja yksinkertaisen teknologian avulla lämpötila ja käsittelyaika ovat helposti todennettavissa ja dokumentoitavissa.

Käsittelyn jälkeen hygienisoitu hevosenlanta muistuttaa ulkoisesti ja ominaisuuksiltaan hyvin paljon siinä mukana ollutta kuiviketta (kuva 1). Tuote on myös lähes hajutonta. Useampien kuukausien varastointikokeilu osoitti, että myös jälkikompostointi oli pysähtynyt. Hygienisoitu lanta ei suursäkeissä varastoituna kuumentunut eikä maatunut. Itävyyskokeilla sekä laboratoriotutkimuksilla pystyttiin myös osoittamaan, että menetelmä hävittää lannan huonot ominaisuudet eli itävät rikkakasvien siemenet. Menetelmän nähtiin myös vähentävän tautiriskiä.

Kuivituskoe Mustialan navetalla

Marras-joulukuussa 2022 toteutettiin HAMKin Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilan navetassa mielenkiintoinen käytännön koe, jossa hygienisoitua hevosenlantaa testattiin lypsylehmien kuivikkeena. Kokeessa käytetyssä hevosen lannassa käytettiin kuivikkeena turvetta. Normaalisti navetan parsissa käytetään kuivikkeena turvetta sekä jonkin verran kutterinpurua. Kierrätyskuiviketta testattiin makuuparsiin yhteensä neljän viikon ajan. Verrokkina kokeessa toimivat puhtaalla turpeella kuivitetut parret. Yhteensä kuivikekokeessa oli käytössä 26 makuupartta. Mustialan navetalla parsien pehmikkeenä toimivat parsipedit, ja kuiviketta niissä käytetään poistamaan virtsan ja ulosteen parsiin tuomaan liukkautta, kosteutta sekä bakteereja.

Kuivikekokeessa seurattiin lehmien suhtautumista kierrätyskuivikkeeseen (käyttävätkö ne parsia ja miten), kierrätyskuivikkeen menekkiä sekä yleisiä kuivitusominaisuuksia.

Normaalitilanteessa kuiviketurve lisätään parsiin koneellisesti, mutta kokeen ajan kaikki siinä mukana olleet makuuparret kuivitettiin käsin. Lähtötilannetta varten koneen levittämä määrä mitattiin ja kierrätyskuivikkeen määrää suhteutettiin siihen. Kokeen käytännön toteutusta navetalla valvoi navetan henkilökunta sekä agrologiopiskelija Mia Palosaari. Kaikki koejakson aikana navettavuorojaan tehneet HAMKin ja Hämeen ammatti-instituutin (Hami) opiskelijat pääsivät osallistumaan kuivituskokeen tiedonkeräämiseen ja havainnointiin. Seurantalomakkeet ja työohjeet käännettiin englanniksi kansainvälisiä opiskelijoita varten.

Hevostalleilla lantalaan saattaa päätyä esimerkiksi käytävien lakaisun yhteydessä kengitysnauloja tai muita vierasesineitä, joten kaikki lehmien parsiin lisätty kierrätyskuivike käytiin läpi suuren magneetin avulla. Magneettikäsittelyllä haluttiin varmistaa, ettei mitään asiaankuulumatonta päädy lehmien saataville.

Uusi kierrätyskuivike herätti paljon mielenkiintoa lehmissä varsinkin kokeen alussa. Lehmät maistelivat sitä innokkaasti. Kokeen edetessä lehmät eivät enää juurikaan olleet kiinnostuneita uudesta kuivikkeesta ja käyttivät makuuparsiaan täysin, kuten turpeellakin kuivitettuja – makaillen ja märehtien niissä. Lehmien terveydentilassa ei maidon soluluvun perusteella havaittu mitään poikkeavaa. Tarkempaa tarkastelua kierrätyskuivikkeen mahdollisesta vaikutuksesta lehmien utaretulehduksiin jatketaan kokeen jälkeen, ja sen pohjalta tehdään yhdessä navetan henkilökunnan kanssa päätökset mahdollisista jatkokokeista mm. koneellisen levittämisen suhteen. Jatkokokeita on suunniteltu vuodelle 2023.

Kierrätyskuivikekokeen seurantatietoja tullaan vielä analysoimaan tarkemmin, mutta jo nyt tehdyt havainnot osoittivat, että ainakin lehmät suhtautuivat uuteen kuivikkeeseensa täysin neutraalisti: sitä ei ihmetelty tai sillä kuivitettujen parsien käyttöä ei vältelty. Määrällisesti kierrätyskuivikkeen menekki ylitti tavallisen kuivikkeen käyttömäärän, sillä sen todettiin tarttuvan turvetta tiiviimmin parsimattojen pintaan. Kovilla pakkasilla kierrätyskuivike kosteampana jäätyi, mutta niin tapahtuu ulkoilmassa varastoidulle turpeellekin, mikäli sen nosto-olosuhteet ovat olleet kosteat.

Ensimmäiset hygienisoidulla hevosenlannalla tehdyt kuivituskokeet osoittivat sillä olevan selvää potentiaalia kierrätyskuivikkeena, varsinkin jos talli, hygienisointiyksikkö sekä jatkokäyttökohde sijaitsevat logistisesti järkevien etäisyyksien päässä toisistaan. Ideaalitilanne olisi, jos talli tai hevoskeskittymä itse pystyisi hygienisoimalla kierrättämään siellä syntyvän lannan takaisin kuivikkeeksi omaan käyttöönsä.