Väitöslektio: Monialaisen ohjauksen ja yhteistyön lähtökohdat ja rakentuminen ohjauspalveluiden työmuodoksi

Esitä itsellesi kysymys: Milloin olet ollut tilanteessa, jossa olet kaivannut ja saanut ohjausta? Ehkä työelämässä? Vapaa-ajalla harrastuksissa, ystävien kanssa tai perheen parissa? Kenties omissa opinnoissasi? Toivon, että pystyt palauttamaan mieleesi jonkin tilanteen, sillä jokainen ihminen tarvitsee elämänsä aikana ohjausta. Teemme jatkuvasti valintoja, ratkaisuja ja päätöksiä, jotka vaikuttavat päivämme kulkuun tai siihen, millaiseksi tulevaisuutemme muotoutuu. Tyypillisesti kysymme apua ja neuvoja lähimmäisiltämme ja kollegoiltamme osana arkipäivän keskustelua. Usein kuitenkin isoissa, elämänkulkuun liittyvissä tilanteissa tarvitsemme apua ja ohjausta myös ammattilaisilta.

Väitöstutkimukseni tekemisen aikana olen lukuisia kertoja vastannut kysymykseen, ”mitä tutkit” ja ”minkä alan tutkimusta teet”. Näihin on periaatteessa ollut helppo ja selkeä vastata; tutkin monialaista yhteistyötä ohjauksessa. Tutkimukseni sijoittuu kasvatustieteen, ja tarkemmin, ohjauksen alalle. Vastatessani olen kuitenkin huomannut tarvetta selventää ja avata tutkimukseni aihetta hieman tarkemmin. Tämä johtuu siitä, että ”ohjaus” tai ”ohjausala” tuntuvat kovin laveilta ja epämääräisiltä ilman niiden tarkentamista. Olen siis kertonut, että tutkimuksessani ohjauksella tarkoitetaan opiskeluun, työhön ja arjen asioihin liittyvää tukemista. Tutkimuksessani olen kiinnostunut siitä, miten eri alojen asiantuntijat tekevät tämän kaltaista kokonaisvaltaista ohjausta yhdessä niin, että asiakkaiden ei tarvitse liikkua palvelusta toiseen, vaan ohjaajat työskentelevät samassa paikassa. Tätä kutsutaan monialaiseksi ohjaukseksi.

Tällaisia monialaisia ohjauspalveluita nimitetään Suomessa Ohjaamoiksi. Tällä hetkellä eri puolilla Suomea toimii noin 70 Ohjaamoa. Ohjaamoissa työskentelee esimerkiksi opinto-ohjaajia, nuorisotyöntekijöitä, ammatinvalintapsykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhoitajia. Ohjaamo on tarkoitettu kaikille alle 30-vuotiaille ja niissä voi asioida ilman ajanvarausta ja anonyymisti. (Ohjaamo, n.d.; TEM, 2018; Valtakari ym., 2020, 8) Työssäni pääsin tutustumaan Ohjaamoiden toimintaan ja se herätti minussa kiinnostusta, ihmetystä ja kysymyksiä. Halusin ymmärtää, miten eri aloja edustavat ohjaajat käytännössä tekevät ohjausta. Miten monialaisuus saadaan toimimaan? Mitä Ohjaamossa tapahtuu, kun asiakas astuu sisään? Mitä monialainen ohjaus oikeastaan on? Kysymykset johdattivat minut lopulta tekemään tutkimussuunnitelman ja aloittamaan väitöskirjatutkimukseni. Olin kiinnostunut erityisesti ohjaajien kokemuksista ja näkemyksistä, joten keräsin aineiston heiltä kyselyllä ja haastatteluilla sekä havainnoimalla ohjaajien toimintaa Ohjaamoissa.

Tutkimukseni ytimessä on siis ohjaus, jota tarkastelen monialaisuuden näkökulmasta. Kuten alussa totesin, ohjaus voidaan ymmärtää monella tavalla ja sitä on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Ohjausalan tutkijoiden keskuudessa on sanottu, että ohjaus tuntuu pakenevan määrittelyä, tai että on oikeastaan helpompi sanoa, mitä ohjaus ei ole kuin mitä se on. Yksi usein käytetty tapa on kuvailla ohjausta ajan, huomion ja kunnioituksen antamiseksi toiselle ihmiselle. Mielestäni tämä kuvaa ohjauksen perusluonnetta hyvin. Ohjauksessa on pohjimmiltaan kyse arvostavasta kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta, jossa on läsnä ajan, huomion ja kunnioituksen antaminen.

Suomessa on panostettu ohjauksen kehittämiseen ja kattavien ohjauspalveluiden järjestämiseen siten, että voimme saada ohjausta koulutetuilta asiantuntijoilta. Suomalaisen koulutusjärjestelmän hienouksiin kuuluu kouluissa ja oppilaitoksissa toimiva oppilaan- ja opinto-ohjaus. Ohjaajat ovat oppimisen ja ohjauksen asiantuntijoita sekä vahvasti mukana opintojen arjessa. Uutta työtä tai alaa pohtivat voivat saada ohjausta ammattilaisilta työelämäpalveluista, jolla on Suomessa pitkät uraohjauksen perinteet. Näiden lisäksi ohjausta on saatavilla esimerkiksi useissa järjestöissä ja yksityisen sektorin palveluissa kaiken ikäisille ohjauksen tarpeessa oleville.

Vaikka Suomessa ohjauspalvelut ovat kattavia, ne eivät aina saavuta oikeita henkilöitä oikeaan aikaan. Nuorten syrjäytymisen lisääntyminen herätti laajaa huolta ja keskustelua 2010-luvun alussa. Tutkimukset osoittivat, että toisen asteen koulutuksen puuttuminen oli yhteydessä syrjäytymiseen. Tähän haettiin ratkaisua nuorisotakuusta, jolla alle 25-vuotiaille työttömille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille taataan kolmen kuukauden kuluessa töitä, koulutusta tai muita työllistymistä auttavia tukitoimia. Nuorisotakuun toteuttamiseksi kehkeytyi ajatus Ohjaamosta ja ratkaisua haettiin monialaisuudesta: kootaan siis eri alojen asiantuntijat samaan paikkaan!

Ohjaamoiden synty on signaali siitä, mikä on ollut nähtävissä jo pidempään. Ihmisen elämää ei voi pilkkoa osa-alueiksi, sillä se on kokonaisuus. Tämän kokonaisen ihmisen ohjaamisessa ja tukemisessa tarvitaan muita ihmisiä, jotka yhdessä voivat auttaa paremmin kuin yksin. Toisin sanoen jokainen ohjaaja tarvitsee työssään muita asiantuntijoita voidakseen tukea ja ohjata asiakkaitaan kokonaisvaltaisesti ja laadukkaasti. Mielestäni on harhakuvitelmaa ajatella, että voisimme yksin tarjota kaikkea sitä, mitä ohjattavamme tarvitsee. Uskon, että monialainen yhteistyö on tullut ohjauksen perustaksi jäädäkseen eikä paluuta yksintekemisen kulttuuriin enää ole. Tästä osoituksena ovat esimerkiksi tuoreet Opetushallituksen (2023) julkaisemat Hyvän ohjauksen kriteerit, joiden mukaan hyvä ohjaus on monialaista yhteistyötä. Sain itse olla mukana vaikuttamassa tämän kriteerin mukaantuloon kutsuttuna monialaisuuden asiantuntijana.

Myös valtioneuvoston (2020) julkaisemissa elinikäisen ohjauksen strategisissa tavoitteissa painotetaan monialaisuuden merkitystä ohjauksessa. Näiden kansallisten tavoitteiden mukaan ohjausta tulee jatkossa Suomessa kehittää ja toteuttaa monialaisesti ja koordinoidusti eri sektoreiden sujuvana yhteistyönä. Lisäksi juuri julkaistuissa ohjausalan ammattilaisten osaamiskuvauksissa monialainen verkostotyö on mukana yhtenä kaikkien ohjaustyötä tekevien henkilöiden osaamisalueena.

Nämä tuoreet linjaukset osoittavat, että yhteiskunnassamme on nähtävissä hyvää pyrkimystä monialaisuuden toteuttamiseen. Ohjaamoiden lisäksi esimerkiksi sosiaalityön palvelut, kuten lapsiperheille suunnatut perhekeskukset, painottavat monialaisuutta toimintansa perustana. Lisäksi koulut ja oppilaitokset peruskoulun alaluokista alkaen ovat osoittaneet kiinnostusta monialaisuutta ja sen kehittämistä kohtaan. Olen saanut itse olla mukana lukuisissa perusopetuksen ja toisen asteen opettajien ja ohjaajien tilaisuuksissa pitämässä puheenvuoroja monialaisesta yhteistyöstä ja ohjauksesta. Olen huomannut, että teema puhuttelee koko koulun henkilökuntaa työtehtävästä ja -nimikkeestä riippumatta.

Monialaisuuden tultua yhä vahvemmin mukaan ohjaukseen ja opetukseen myös sitä koskeva tutkimus on hiljalleen lisääntynyt. Väitöstutkimukseni ohella olen saanut olla mukana kollegoideni kanssa muissa monialaisuutta koskevissa tutkimuksissa. Havaintona näistä tutkimuksista on ensinnäkin se, että monialaisuus ymmärretään hyvin monella eri tavalla. Monialaisuudeksi nimitetään usein kaikenlaisia työarjen tilanteita, joissa tehdään yhteistyötä muiden kanssa. Tämä ei mielestäni aina ole aidosti monialaista yhteistyötä. Väitöstutkimuksessani olenkin pyrkinyt määrittelemään monialaisen yhteistyön erotuksena muista yhteistyön muodoista.

Toisekseen tutkimukset osoittavat, että monialaisuus ei aina toteudu toivotulla tavalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että monialaisessa ohjauspalvelussa iso osa työskentelystä onkin itse asiassa yksilöohjausta. Tämä on toki sinällään tärkeää ja ohjaustyön ydintä, mutta ei varsinaista monialaista ohjausta. Tällöin monialaisuuden voimavara ja potentiaali jää hyödyntämättä, mikä näkyy ensisijaisesti asiakkaille. Niin sanottu yhden luukun periaate ei pääse toteutumaan, jos asiakkaan tulee tulla jokaiselle ohjauskäynnille erikseen, eri ihmistä tapaamaan. Väitöstutkimuksessani huomasin, että monialaisuus toteutuu muun muassa silloin, kun ohjausta tehdään työparina tai muina muiden osaamista hyödyntävinä työmuotoina.

Väitöstutkimuksessani korostan myös asiakkaan roolia ja asemaa monialaisessa ohjauksessa. Mielestäni on oleellista, että asiakas on tasavertainen toimija ohjaajien rinnalla eikä toiminnan kohde. Tämän huomioiminen on tärkeää, sillä aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että asiakkaan oma osallisuus ei aina toteudu monialaisessa ohjauspalvelussa. Asiakkaan rooli voi jäädä vain passiiviseksi läsnäoloksi tai pahimmillaan hän voi jäädä kokonaan osattomaksi. Tämä onkin yksi kaikkea ohjaustyötä läpileikkaava kysymys: miten tuemme asiakkaan omaa osallisuutta siten, että hän voi itse vaikuttaa oman ohjaustilanteensa kulkuun? Ja miten teemme tämän myös silloin, jos ohjaustilanteessa on mukana useampi ohjaaja? Myös tätä pohdin väitöstutkimuksessani puhuen monialaisen ohjauksen metaosaamisesta.

Tutkimuksellani haluan painottaa ohjausosaamisen merkitystä monialaisessa kontekstissa. Toivon, että ohjaajat kiinnittävät huomioita työotteeseensa, jotta ohjaustilanteet todella olisivat ohjauksellisia. Olen hieman huolestunut siitä, että monialaisissa ohjaustilanteissa ohjauksesta tuleekin hyvästä pyrkimyksestään huolimatta neuvojen antamista tai tiedon jakamista, mikä pahimmillaan passivoi asiakkaita. Toivon, että eri aloja edustavat työntekijät, jotka työskentelevät ohjauspalveluissa, voisivat jakaa yhteisen käsityksen siitä, mikä on ohjausta. Toivon myös, että yhteisen käsityksen jakamiseen ja siitä keskustelemiseen olisi yhteistä aikaa.

Olen tällä hetkellä mukana hankkeessa, jossa tutkitaan valtakunnallisesti elinikäisen ohjauksen toteutumista Suomessa. Haastatellessani ohjauksen toteuttajia koulutus-, nuoriso- ja työllisyyssektoreilta olen kuullut, että monialaisuus toteutuu arjen työssä pääosin hyvin ja joustavasti. Suurimpana syynä tähän ovat toimivat henkilösuhteet. Työntekijät siis tuntevat toisensa, jolloin yhteistyön tekeminenkin on helppoa. Kysyn kuitenkin, mitä tapahtuu henkilösuhteiden varaan perustuvalle yhteistyölle, jos ja kun työntekijöissä on vaihtuvuutta. Tulisiko silloin yhteistyön olla ennemminkin toiminnan rakenteissa niin, että vaihtuvuus ei haavoita ja horjuta yhteistyön tekemistä? Tässä tarvitaan yhteistyön hyvää koordinointia, joka on väitöstutkimukseni perusteella haasteellista. Näen tässä olevan tärkeän jatkotutkimusaiheen.

Laajennan monialaisen yhteistyön merkityksen myös muille aloille kuin ihmisten ohjaamista ja tukemista tuottaviin palveluihin. Esimerkiksi teollisuuden, lääketieteen ja turvallisuuden aloilla tarvitaan monialaisuutta laadukkaan ja onnistuneen lopputuloksen tai asiakaskokemuksen tuottamiseksi. Tämä kertoo siitä, että yhteiskunnassa on kyse yhä monimutkaisempien asioiden ratkaisemisesta, jotka eivät enää voi perustua yhden tieteenalan tai ammattiryhmän osaamiseen. Lopulta kyse on siis työelämässä tapahtuneesta muutoksesta ja murroksesta. Tulevaisuuden asiantuntijoiden opettamisessa ja kouluttamisessa olisikin tärkeää huomioida alan ydinosaamisen ja yleisten työelämätaitojen rinnalla myös monialaisuuden taidot. Voisiko monialainen yhteistyö olla kaikilla aloilla tarpeellinen yleinen työelämätaito? Jos siihen kiinnitettäisiin huomiota jo varhain eri alojen koulutuksissa, se voisi siirtyä työelämään luontaisena työn tekemisen tapana. Toivonkin, että tutkimukseni tuloksilla olisi annettavaa myös muille tieteenaloille.

Lopuksi haluan vielä palata ohjauksen maailmaan ja sen tärkeyteen. Ohjaus on aina ainutlaatuinen tilanne, sillä ohjauksessa työskennellään henkilökohtaisten ja yksilöllisten asioiden parissa. Kahta samanlaista ohjaustilannetta ei ole. Yksilötason vaikuttavuuden lisäksi ohjauksella on myös laajoja, yhteiskunnallisesti merkittäviä tavoitteita ja tehtäviä. Ohjauksella on potentiaalia ja voimaa edistää yhdenvertaisuuden toteutumista. Parhaimmillaan ohjauksella voimme ylittää ajan myötä itse rakentamiamme raja-aitoja ja esteitä sekä luoda uusia mahdollisuuksia, jotta eri lähtökohdista tulevilla ihmisillä olisi mahdollisimman yhdenvertaiset mahdollisuudet rakentaa omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan. Kaikki lähtee kuitenkin inhimillisestä toiminnasta eli kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja läsnäolosta. Teoillamme, katseillamme ja sanoillamme on väliä. Niillä edistämme hyväksyvää ja turvallista ilmapiiriä, jota koko maailma tällä hetkellä tarvitsee.

Päivi Pukkilan kasvatustieteen (OKL) väitöskirja ”Monialaisen ohjauksen ja yhteistyön lähtökohdat ja rakentuminen ohjauspalveluiden työmuodoksi: Monimenetelmällinen tutkimus Ohjaamoista” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 16.12.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Satu Uusiautti (Lapin yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Mira Kalalahti (Jyväskylän yliopisto). Väitös on luettavissa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/91932.