Sairaanhoitajan ammatilliset osaamisvaatimukset maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutuksen kehittämisessä

Maahanmuuttajien kotoutumisen yksi keskeinen tekijä on työllistyminen, mikä on tärkeää niin yhteiskunnan kuin yksilönkin näkökulmasta. Korkeasti koulutetun maahanmuuttajan kohdalla työllistymiseen vaikuttaa merkittävästi tutkintojen ja osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Tässä artikkelissa selvitetään, miten maahanmuuttajasairaanhoitajat ymmärtävät suomalaiset sairaanhoitajan ammatilliset osaamisvaatimukset, sekä esitetään suosituksia osaamisvaatimusten huomioimisesta maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutuksessa.

Johdanto

Reitit maahanmuuttajien koulutukseen ja työelämään vaihtelevat. Niissä on usein päällekkäisyyksiä, tyhjäkäyntiä ja epätarkoituksenmukaisuuksia. Kotoutumiskoulutuksen jälkeen maahanmuuttaja ohjautuu koulutukseen sen tarjonnan, ei todellisen koulutustarpeen mukaan. Omaa osaamis- ja koulutustaustaa tukevia koulutuksia ei ehkä ole ja myös korkeat kielivaatimukset voivat katkaista maahanmuuttajan koulutuspolun. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016, 24.)

Maahanmuuttajille sairaanhoitajan pätevyyden hankkiminen Suomessa on tällä hetkellä vaihteleva prosessi. Pätevöitymisprosessiin osallistuvilta tahoilta puuttuu koordinointi sekä valtakunnalliset yhteneväiset käytännöt. Ammattikorkeakouluilla ei ole yhtenäistä käytäntöä, miten ulkomailla suoritettua sairaanhoitajakoulutusta arvioidaan ja arvotetaan. Vaihtelevat käytännöt asettavat jo suoritetut tutkinnot eriarvoiseen asemaan. (Nieminen 2011, 76.)

YAMK-opintoihin kuuluva kehittämisprojekti tukemassa maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutuksen suunnittelua

Turun ammattikorkeakoulussa vuosina 2016–2017 tehdyn kehittämisprojektin tarkoituksena oli selvittää, miten maahanmuuttajasairaanhoitajat ymmärtävät vuonna 2015 laaditut sairaanhoitajan ammatilliset osaamisvaatimukset (Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015). Tavoitteena oli antaa lisää tietoa Urareitti-hankkeessa kehitettävien maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutusmoduulien suunnitteluun. Täydennyskoulutusmoduulien suunnittelussa keskeistä on maahanmuuttajan aikaisemman koulutuksen hyödyntäminen ja osaamisen täydentäminen vastaamaan suomalaisia sairaanhoitajan osaamisvaatimuksia. Sairaanhoitajan ammatillisia osaamisvaatimuksia on esitelty kuviossa 1.

Kehittämisprojektissa käytetään termiä maahanmuuttajasairaanhoitaja. Termillä tarkoitetaan ulkomaalaista syntyperää olevia, Suomeen muuttaneita sairaanhoitajia, joilla on jo Suomeen muuttaessaan ollut sairaanhoitajan koulutus. Kehittämisprojektissa keskitytään EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulleisiin maahanmuuttajasairaanhoitajiin. Kehittämisprojektissa haastateltiin Turun ammattikorkeakoulusta vuoden 2017 lopussa valmistuneita ns. SATU-ryhmän (Sairaanhoitajia Turkuun maahanmuuttajista) opiskelijoita.

Aineisto kerättiin viideltätoista SATU-ryhmän opiskelijalta toukokuussa 2017. Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu, joka toteutettiin neljässä ryhmässä. Haastattelun teemoina olivat sairaanhoitajan yhdeksän ammatillista osaamisvaatimusta: 1) asiakaslähtöisyys, 2) hoitotyön eettisyys ja ammatillisuus, 3) johtaminen ja yrittäjyys, 4) kliininen hoitotyö, 5) näyttöön perustuva toiminta ja päätöksenteko, 6) ohjaus- ja opetusosaaminen, 7) terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, 8) sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö ja 9) sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja turvallisuus (Eriksson 2015, 36–47). Haastateltavat saivat vapaasti kertoa teemoihin liittyvistä asioista.

Maahanmuuttajasairaanhoitajien haastattelun tuloksia

Kehittämisprojektin aineisto on luokiteltu yhdeksään osa-alueeseen haastattelun teemojen mukaisesti. Tässä artikkelissa tarkastellaan niitä ammatillisia osaamisvaatimuksia, jotka nousivat esiin haastatteluissa. Haastattelun tulokset on kuvattu käyttämällä haastateltavien alkuperäisiä ilmauksia. (Tuomi & Sarajärvi 2013, 158).

Asiakaslähtöisyyden haastateltavat ymmärsivät hyvin. Aineistosta tuli muun muassa esille asiakkaan aktiivinen osallisuus hoidossaan ja hänen vaikutusmahdollisuutensa siihen. Haastateltavien kuvaukset asiakaslähtöisyydestä vastasivat pääasiallisesti sitä sisältöä, mitä sairaanhoitajan osaamisvaatimuksissa tarkoitetaan asiakaslähtöisyydellä.

…mun miellestä se tarkoitetaan että työ asiakkaan kanssa, potilaan kanssa jos se on sairaalassa se yhteistyö, ymmärtämys ja sitten, mikä — vuorovaikutus potilaan kanssa.

Ammatilliseen eettisyyteen yhdistyi aineistossa kulttuuriosaaminen. Tämä kuitenkin tuli esille vain yhdessä haastatteluryhmässä. Haastateltavien mukaan potilaita pitää kunnioittaa ja heidän kulttuuritaustansa ja uskontonsa tulee ottaa huomioon. Haastateltavat kokivat, että heidän muita kulttuureja ja uskontoja koskeva osaamisensa oli heikkoa. Kuitenkin he pitivät tärkeänä eri kulttuureista ja uskonnoista oppimista.

Asiakkaita voi olla niin erilaisia, erilaiset uskonto ja erilaiset maasta, monimuotoisuus kaikista tärkeintä.

— Potilas eri kulttuuri, eri uskonto. Kun sairaanhoitaja pukee valkoiset sukat hän itkee. Kaikki ihmettelee, mikä potilas on, onko hän kivut tai jotakin. Kun puhuu hän kanssa, hän ajattelee, että hän menee kuolemaan. Koska valkoiset sukat tarkoittaa, että hän menee, potilas kuolee, laittaa valkoinen sukat. Ja se on niin tärkeää tietää sairaanhoitajan vähän, yrittää oppia erilainen kulttuuri.

Kulttuuriosaaminen tuli heikosti esille aineistosta. Asiaa saatettiin pitää itsestäänselvyytenä, koska SATU-ryhmä on jo itsessään monikulttuurinen. Terveydenhuollon tulevaisuuden näkymät antavat aihetta kehittää monikulttuurisen hoitotyön koulutusta. Monikulttuurinen osaaminen korostuu, sillä eri kulttuureista tulevien asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Sairaanhoitajalta vaaditaan transnationaalista osaamista; tietoa ja taitoa auttaa ja hoitaa eri kulttuuritaustaisia potilaita ja asiakkaita. Tämä tulee olemaan sairaanhoitajan työn rikkaus ja haaste tulevaisuudessa. (Ks. Marine & Hart 2014, 84; Utley-Smith 2017, 160.)

Suurin osa haastateltavista ei ymmärtänyt näyttöön perustuvan toiminnan käsitettä. Näyttöön perustuva toiminta ymmärrettiin perushoitona, erilaisina näytteinä, esimerkiksi laboratorionäytteinä tai erilaisina tutkimuksina.

Halua auttaa ihmisistä. mitä teoria koulussa oppinut, ja käynyt harjoittelupaikoilla…

Perushoito. Perushoito ihmiselle. Mikä on kysymys? Näyttö sen minä ymmärrän, mitä se tarkoittaa? Voisiko se olla laboratorio esimerkiksi näyte, esimerkiksi mri-tutkimus. Vieras käsitys…

Omissa portfolioissaan opiskelijat olivat kirjoittaneet sujuvasti näyttöön perustuvan toiminnan käsitteestä, mutta sen todellinen ymmärtäminen oli jäänyt kuitenkin heikoksi. Straub-Morarend ym. (2015, 1) toteavat tutkimuksessaan, että näyttöön perustuvaan toimintaan perehtymistä pitäisi lisätä terveysalan koulutuksissa. Kehittämisprojektissa haastateltujen opiskelijoiden asenteet näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan olivat positiivisia, mutta vain noin puolet vastasivat näyttöön perustuvaa toimintaa koskeviin kysymyksiin oikein. Samaan päätelmään ovat tulleet Cardoso ym. (2017), Llasus, Angosta Clark (2014, 83) ja Fiset, Graham & Davies (2017, 534–541). Bahammam & Linjawi (2014, 1250–1256) toteavat, että näyttöön perustuvan toiminnan toteuttaminen on heikkoa, minkä vuoksi koulutukseen tulisi tehdä välittömiä muutoksia.

Muutama haastateltava kuitenkin ymmärsi, mitä näyttöön perustuva toiminta on. Tutkittu tieto tai toiminta on todettu hyväksi ja se on otettu käyttöön. Haastateltavat olivat ymmärtäneet, että uudet käytännöt ja ohjeet perustuvat tutkittuun tietoon ja toivat sen esille haastatteluissa. ”Ensin tutkitaan ja sitten käytetään käytännössä” -lause kuvaa hyvin muutamien haastateltavien ymmärrystä näyttöön perustuvasta toiminnasta.

Ohjaus- ja opetusosaamiseen kuuluvat ohjauksen ja opetuksen kontekstit ja ohjaus- ja opetusmenetelmät. Nämä eri osa-alueet tulivat hyvin ilmi aineistossa. Ohjaus- ja opetusosaamiseen liitettiin potilaan, omaisten ja opiskelijoiden ohjaus ja opetus.

Potilaalle, opiskelijalle, omaiselle.

Aineistossa eri opetusmenetelmiä kuvattiin selkeästi ja konkreettisesti. Eri ohjaus- ja opetusmenetelmiä mainittiin useita. Suullisessa ohjauksessa korostettiin selkeän kielen käyttöä, ammattisanaston välttämistä ja sitä, että varmistetaan ohjeiden ymmärtäminen. Kirjallisten ohjeiden käyttö on tarkoituksenmukaista ja esimerkillä ohjaaminen eli näyttäminen tuli hyvin esille aineistosta.

Paperissa kirjoitetaan, että miten tehdään. Ensin me teemme yhdessä ja sitten hän tekee ja sitten hän ymmärtää vähän ja toinen kerta ja kolmas sitten hän ymmärtää. Kaikki ei ymmärrä paperista.

Edellä mainittujen sairaanhoitajan osaamisvaatimusten lisäksi haastatteluista kävi selkeästi ilmi, että suomen kielen taito korostuu sairaanhoitajan ammatissa ja jokapäiväisessä elämässä. Yhtenä isona oppimista hankaloittavana tekijänä mainittiin kommunikaatiovaikeudet. Tämän hetkistä suomen kielen taitoa pidettiin riittämättömänä, etenkin harjoittelujaksoilla. Opiskelijoiden itsenäistä toimintaa rajoittivat vaikeudet ymmärtää asiakkaita ja kollegoita. Kommunikaatiotilanteessa maahanmuuttajaopiskelijoille tuotti vaikeuksia muiden sairaanhoitajien ja asiakkaiden puhekielen käyttö ja puhumisen nopeus. (Ks. Hevor & Ojala 2016; Kyhä 2011; Soinne 2005.) Kela ja Komppa (2011) ovat tutkineet sairaanhoitajan työkieltä ja sen haasteita, kun suomea käytetään äidinkielen sijaan toisena kielenä. He toteavat, että suurimmat haasteet ovat kommunikoinnin seuraaminen monenkeskisessä vuorovaikutustilanteessa, spontaanius ja reagointi puhelinkeskustelutilanteessa sekä kirjaaminen (Kela & Komppa 2011, 182). Mikkosen ym. (2015) laadullisia tutkimuksia koskevassa kirjallisuuskatsauksessa todetaan, että ei-äidinkieliset opiskelijat tarvitsevat lisäopintoja vieraaseen kulttuuriin ja kieleen liittyen.

Johtopäätöksiä ja suosituksia täydennyskoulutusmoduuleille

Aineistossa korostuivat ne ammatilliset osaamisvaatimukset, joista haastateltavilla oli hyvä tai erittäin hyvä ymmärrys. Toisaalta esiin nousi myös osaamisvaatimuksia, joista haastateltavilla oli heikko ymmärrys. Kehittämisprojektin pohjalta syntyneet johtopäätökset ja suositukset maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutusmoduuleille tukevat hyvin Urareitti-hankkeessa kehitettyä moduulimallia.

Kehittämisprojektin tulosten mukaisesti täydennyskoulutusmoduuleissa pitäisi integroida sairaanhoitajien ammatillisia osaamisvaatimuksia toisiinsa. Maahanmuuttajasairaanhoitajalle on myös annettava mahdollisuus osoittaa osaamisensa esimerkiksi tenttimällä tai näyttökokeella, ilman että hän joutuu suorittamaan jokaista koulutusmoduulia. Esimerkiksi lääkehoidon opinnoista osan voisi suorittaa verkossa ja osan näyttöjen kautta. Nämä suositukset tulevatkin toteutumaan tulevissa täydennyskoulutusmoduuleissa.

Kehittämisprojektin tulosten mukaan ammatillisista osaamisvaatimuksista erityistä huomiota vaativat näyttöön perustuva toiminta ja opetus- ja ohjausosaaminen. Näyttöön perustuva toiminta omana koulutusmoduulinaan vahvistaisi maahanmuuttajasairaanhoitajien ymmärrystä siitä ja sen merkityksestä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Koulutusmoduuli voisi sijoittua opiskelujen alkuvaiheeseen, minkä lisäksi asiaa voitaisiin kuljettaa myös muiden koulutusmoduulien mukana. Opetus- ja ohjausosaamisen maahanmuuttajasairaanhoitajat ymmärsivät hyvin. Sairaanhoitajan työ tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Jatkossa potilaiden neuvonta ja ohjaus ovat yhä suurempi osa sairaanhoitajan työtä, ja sillä voidaan hyvin tukea terveyden ja toimintakyvyn edistämistä. Teknologian kehityksen myötä myös erilaiset digitaaliset palvelut lisääntyvät. Sähköisten palvelujen kehittyminen luo mahdollisuuksia potilaan ja asiakkaan omahoitoon. Sairaanhoitajilta vaaditaankin monenlaista opetus- ja ohjausosaamista digitaalisten palvelujen tuodessa omat haasteensa osaamiseen.

Täydennyskoulutusmoduuleissa suomen kielen opinnot tulisi toteuttaa integroituna muuhun opetukseen, mikä onkin yksi kehittämisprojektin tärkeimmistä suosituksista. Kielitaito kohenee sitä käyttämällä, ja opiskelijoita tulisikin kannustaa käyttämään aktiivisesti suomen kieltä ja lukemaan suomenkielistä kirjallisuutta. Lisäksi maahanmuuttajasairaanhoitajien opetus tulisi mahdollisuuksien mukaan integroida suomalaisten opiskeluryhmien opetukseen. Tämä onnistunee myös verkkopohjaisissa täydennyskoulutusmoduuleissa. Ammattikielen opiskelu on tehokkainta työpaikalla, sillä kieli opitaan vuorovaikutuksessa (Heimala-Kääriäinen 2015, 65–66.)

Artikkeli on tuotettu ESR-rahoitteisessa ”Urareitti – korkeasti koulutetun maahan muuttaneen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen viitekehys -hankkeessa”. Rahoittajana toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen päätoteuttaja on Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK ja osatoteuttajat ovat Centria-ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän kristillinen opisto, Lapin ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sedu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2015–30.9.2018.