Positiivinen pedagogiikka – toiminnan idea Taitopajassa

Nuorelle, jonka opintopolku ei ole itsestään selvä, tarvitaan oppimisympäristö, jossa hän voi edelleen kehittää opiskelun perustaitoja ja vahvistaa identiteettiään osaajana. Joillekin nuorille perinteinen opiskelu koulussa ei ole motivoivaa, vaan luonteenomaisempaa on osaamisen hankkiminen toiminnan kautta (Pietikäinen, 2007). Opintojen keskeytysriskissä olevilla nuorilla on muita useammin heikohko opintomenestys, ja lisäksi heillä on usein perhe-elämään ja terveyteen liittyviä ongelmia (Eurofound, 2016, ss. 35–37; Hyggen, 2015). Nivelvaiheen oppimisympäristön tulee siis edistää oppimisvalmiuksia ja nuoren hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Pietikäisen (2007) mukaan keskeisenä nuorten tukemisen edellytyksenä on perinteisen sektoriajattelun ylittäminen. Lisäksi tärkeää on moniammatillinen yhteistyön edistäminen ja nuorten palvelujen sujuva ja saumaton liittyminen joustavien koulutusratkaisuiden kanssa sekä nuoren kokonaiselämäntilanteen tunteminen.

John Dewey oli ensimmäinen kasvatusteoreetikko, joka teki tunnetuksi käsitteen tekemällä oppiminen. Vuorinen (2001) määrittää tekemällä oppimisen eli toiminnallisen oppimisen ensimmäiseksi ihmisten väliseksi oppimismenetelmäksi, joka perustuu kokeilemiseen. Hänen mukaansa toiminnallinen oppiminen toteutuu tekemällä ja osallistumalla. Kyseessä ei ole yksittäinen opetusmenetelmä, vaan useita opetuksen keinoja, jotka mahdollistavat tekemiseen ja toimintaan liittyvän oppimisen. Keskeistä on konkreettisuus, kokeileminen, harjoittelu ja osallistuminen. Toiminnallisessa oppimisessa osaamisen karttuminen perustuu kokemukseen ja toiminnasta saatuun nopeaan palautteeseen. Erilaisten taitojen hankkimisessa toiminta on erinomainen oppimismenetelmä, joka voi vaikuttaa oppijan asenteisiin. (Vuorinen, 2001, ss. 180–181)

ESR-rahoitteisen Porstua-hankkeen (2019–2021) keskeisenä tavoitteena oli kehittää opintojen nivelvaiheessa tai koulutuksen ja työn ulkopuolella oleville nuorille toiminnallinen oppimisympäristö, mihin nuorten on helppo tulla ja missä he voivat mielenkiintonsa mukaisesti kokeillen ja toimien löytää omia vahvuuksiaan oppijoina. Keskeisenä tarkoituksena hankkeessa oli tukea nuorta löytämään hänelle sopiva koulutusala ja edistää nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia moniammatillisen ohjauksen keinoin. Toteutetussa hankkeessa rakennettu toiminnallinen oppimisympäristö (Taitopaja) tarjoaa nuorille turvallisen kasvu- ja kehitysympäristön lisäksi opiskeluun innostavan ja motivoivan mahdollisuuden tunnistaa omia vahvuuksiaan ja sitä kautta löytää oma ammatillinen suuntaus.

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata toiminnallisen oppimisympäristön pedagogiset lähtökohdat. Positiivista pedagogiikkaa kuvataan artikkelissa toiminnallisen oppimisympäristön taustateoriana. Lisäksi tarkastellaan motivaatioon liittyviä tekijöitä sekä ryhmän ja vuorovaikutuksen merkitystä osana osallisuuden kokemusta opiskeluympäristössä. Toiminta ja ympäristö tarvitsevat tuekseen vahvan pedagogisen perustan.

Positiivinen pedagogiikka toiminnallisessa oppimisympäristössä

Positiivinen pedagogiikka perustuu positiivisen psykologian suuntaukseen, ja sen menetelmiä ja periaatteita voi soveltaa sekä opetukseen että ohjaukseen. Positiivisessa pedagogiikassa on kyse nuoren hyvinvoinnin tutkimisesta ja tukemisesta, ja siinä kiinnostus kohdistuu hyvinvointiin, ympäristöön ja oppimiseen oppilaitoskontekstissa. Hyvinvoinnin ulottuvuudet kuvaavat sitä, millä toimenpiteillä ja millaisella sisällöllä kouluyhteisön jäsenten hyvinvointia voidaan lisätä. Ympäristöllä tarkoitetaan koulun ilmapiiriä, vuorovaikutusta, tavoitteita ja asenteita. Porstua-hankkeen kontekstina oli fyysinen toiminnallinen oppimisympäristö. Oppimiseen liittyvät sisällöt korostavat sitä, miten oppimiseen, tietoon, opiskelijoihin ja oppimisen seurantaan tulisi suhtautua positiivisen pedagogiikan keinoin. Hyvinvointiin tässä kontekstisissa liittyy myös nuoren sitoutuminen kouluun. (Avola & Pentikäinen, 2019, s. 30)

Positiivisessa pedagogiikassa hyvinvointiin liittyy kolme eri osa-aluetta, joita ovat emotionaalinen, sosiaalinen ja psykologinen hyvinvointi. Emotionaalisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan sitä, että elämässä on myönteisiä tunteita. Haastavat ja myönteiset tunteet ovat tasapainossa, ja näitä voidaan hyödyntää erilaisissa oppimistilanteissa. Sosiaalinen hyvinvointi tarkoittaa sitä, että elämässä on myönteisiä ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Oppimisympäristössä tähän liittyvät muun muassa kokemus arvostuksesta ja opiskeluryhmään kuulumisesta. Psykologinen hyvinvointi oppimisympäristössä tarkoittaa sitä, että nuori hyväksyy itsensä ja kykenee tunnistamaan omia vahvuuksia oppijana. Oppimisympäristön tulee tukea psykologista hyvinvointia, jotta nuori voi kokeilla erilaisia tapoja oppia ja tunnistaa ammatillisia mielenkiinnon kohteitaan ja sitä kautta edetä kohti tavoitteitaan. Tavoitteena on, että pedagogiikka ja oppimisympäristö vahvistavat nuoren emotionaalista, sosiaalista ja psykologista hyvinvointia. (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen, 2016)

Pedagogisesta näkökulmasta hyvinvointi tarkoittaa koko oppilaitosyhteisön oppimista ja hyvinvointia. Kyse on innostuksesta ja oppimista arjessa. Hyvinvointi lähtee sisäisestä motivaatiosta, opiskelun ja oppimisen imusta, merkityksellisyydestä ja omien vahvuuksien hyödyntämisestä sekä kyvykkyyden tunteesta. Hyvinvointi oppimisympäristössä syntyy jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa ja positiivisessa pedagogisessa toiminnassa. Hyvinvointiin liittyy vahvasti myös yhteisöllisyys ja kokemuksellisuus. (Wenström, 2020, ss. 24–25)

Positiivisessa pedagogiikassa kyseessä on positiivisen psykologian menetelmien ja periaatteiden soveltamisesta opetustoimintaan. Tällöin painopiste ja huomio on niissä tekijöissä, jotka oppimisympäristössä tai -tilanteissa vahvistaa nuorta ja hänen hyvinvointiaan. Tällöin kiinnitetään huomiota nuoren olemassa oleviin voimavaroihin, eli siihen, mikä sujuu hyvin. Tämä laajentaa nuoren kykyä toimia ja ajatella. Välittävällä vahvuusperustaisella pedagogiikalla voidaan edistää nuoren oppimisintoa ja tukea esimerkiksi koulutuspolun ja ammatin valinnassa. Nuoren vahvuuksien huomaaminen ja niiden sanoittaminen nuorelle on keskeistä. (Leskisenoja & Sandberg, 2019, ss. 17, 49–51)

Seligmanin (2012) mukaan hyvinvointi koostuu viidestä elementistä (kuva 1), joita ovat positiiviset emootiot, sitoutuminen, sosiaaliset suhteet, merkityksellisyys ja saavuttaminen. Porstua-hankkeessa kehitetyssä toiminnallisessa oppimisympäristössä (Taitopaja) edellä mainitut hyvinvoinnin osa-alueet muodostavat pedagogisen lähtökohdan, joita ohjaajat ja opettajat omalla toiminnallaan pystyvät toteuttamaan. (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen, 2016)

Taitopaja-oppimisympäristössä tärkeiksi tekijöiksi muodostuivat turvallinen ja vastaanottava vuorovaikutus, joka vahvistaa luottamusta ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Konkreettisen toiminnan tuottamat saavutukset ja niistä kerrytetty palaute voi parhaimmillaan innostaa ja tuottaa positiivisia tunteita ja oppimiskokemuksia. Mielekäs ja itse valittu tekeminen houkuttelee kokeilemaan ja sitoutumaan toimintaan, jonka myötä nuori voi tunnistaa omia vahvuuksiaan oppijana. Merkityksen ja mielekkyyden rakentuminen suhteessa oppimiseen ja taitojen hankkimiseen kehittyy innostavan ja itseä kiinnostavan tekemisen myötä. Jotta positiivinen kehityskulku toiminnallisessa oppimisympäristössä on mahdollista, tarvitaan siihen kaikkien hyvinvoinnin elementtien toteutumista oppimistilanteissa. Jokaista hyvinvoinnin elementtiä voi kuitenkin tarkastella erillisenä oppimisympäristön osatekijänä.

Oppimaan houkutteleva ympäristö

Ympäristö ja ilmapiiri vaikuttavat siihen, miten nuori viihtyy opiskelussa. Viihtyminen puolestaan edistää nuoren sisäistä motivaatiota. Lisäksi opettajat ja ohjaajat voivat vaikuttaa motivaatioilmastoon. Motivaatio syntyy yksilöllisten ominaisuuksien ja sosiaalisen ympäristön yhteisvaikutuksesta. Opettajat ja ohjaajat eivät pysty vaikuttamaan suoraan nuoren persoonaan liittyviin motivaatiotekijöihin, mutta he voivat muokata ohjaustilanteiden sosiaalista ilmapiiriä sellaiseksi, että se edesauttaa nuoren opintoihin kiinnittymistä ja sisäistä motivaatiota. Muita oppimisympäristöön liittyviä tekijöitä ovat nuoren psykologinen turvallisuudentunne ja autonomiaa edistävä ympäristö. (Arajärvi & Thesleff, 2020; Lähteenkorva, 2020)

Motivaatiota edistävä oppimisympäristö

Motivaatio on keskeinen tekijä oppimisen taustalla. Motivaatio ei ole kategorinen joko–tai-ilmiö, vaan prosessi, johon vaikuttavat monet ihmisen sisäiset ja ulkoiset tekijät. Motivaation muodostavat ne sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka saavat aikaan ihmisen toiminnan alkamisen, suunnan, voimakkuuden ja keston. Motivaatio on myös vaihteleva tila. (Arajärvi & Thesleff, 2020)

Itseohjautuvuusteoria on Decin ja Ryanin (2000) tunnetuksi tekemä ja keskeinen motivaatiota selittävä teoria. Teorian lähtökohtana on ajatus ihmisestä aktiivisena toimijana, joka pyrkii toteuttamaan valitsemiaan päämääriä. Itseohjautuvuusteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joiden läsnäolo on välttämätön optimaaliselle kehitykselle ja hyvinvoinnille. Teorian määrittämät perustarpeet ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Vapaaehtoisuus perustuu sisäiseen motivaatioon ja mahdollisuuteen valita toimintaa oman kiinnostuksen mukaan. Kyvykkyys ilmentää sitä, että yksilö hallitsee asiat ja toteuttaa niitä. Hän myös kokee kykenevänsä kokeilemaan ja oppimaan uutta. Yhteisöllisyys on yksilön tarvetta kokea yhteyttä toisiin: tunne siitä, että hänestä välitetään ja hän välittää toisista. Yhteenkuuluvuus on kokemus viihtymisestä ja arvostetuksi tulemisesta omana itsenään. (Deci & Ryan, 2000. ss. 227–228)

Autonomia on kokemusta siitä, että toiminta on itse valittua ja se sisältää vaikutusmahdollisuuksia. Toiminnallisessa oppimisympäristössä nuori pystyy valitsemaan toiminnan kohteen mielenkiintonsa mukaan. Toiminnallinen oppiminen tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja osaltaan vahvistaa motivoitumista välittömän kokemuksen ja palautteen saamisen kautta. Edellä mainitut seikat on huomioitu Taitopajan ympäristön kehittämisessä. (Akola, 2020; Arajärvi & Thesleff, 2020; Lähteenkorva 2020; Vuorinen, 2001)

Toiminnallisen oppimisen mahdollistaa riittävän turvallinen ympäristö. Turvallisuutta nuori kokee, kun saa olla oma itsensä, riippumatta siitä, mitä hän osaa tai minkälainen hän on. Turvallisuudentunnetta ilmentää rento ja hyväksyvä ilmapiiri. Jokainen ryhmän jäsen luo olemisellaan ja toiminnallaan tällaista ilmapiiriä, vaikka ohjaajalla onkin suuri vastuu ilmapiirin synnyttämisessä. Turvallisuudentunne mahdollistaa myös sen, että nuori pystyy menemään epämukavuusalueelle ja kokeilemaan uusia haasteita, siis oppimaan. (Isokorpi, 2013)

Toimintatapa, jossa vahvistetaan osallistujien toimijuutta ja kokemusta itsemääräämisestä, sanotaan autonomiaa tukevaksi ympäristöksi. Se ottaa huomioon osallistujan näkökulman, hyväksyy hänen tunteensa, tarjoaa tietoa ja vaihtoehtoja, arvostaa oma-aloitteellisuutta ja tukee itsenäiseen ongelmanratkaisuun sekä päätöksentekoon. (Arajärvi & Thesleff, 2020)

Ohjaus ja vuorovaikutus toiminnallisessa oppimisympäristössä

Ohjaus on aina vastavuoroinen suhde. Jokainen oppii toiselta, myös aikuinen nuorelta. Toiminnallisessa oppimisympäristössä vahvistetaan nuoren itseohjautuvuutta. Elämässä jokainen ”joutuu” ohjaamaan itseään. Tätä on hyvä harjoitella jo opinnoissa. Ohjaajalla ja opettajalla on tärkeä rooli rinnalla kulkijana. Nuori ei suinkaan automaattisesti ole itseohjautuva, vaan siihen kasvetaan kiinnostuneisuuden ja sitoutumisen kautta. Myös ohjaajan ja opettajan työskentelyote muuttuu auktoriteetin ja avustajan rooleista kannustavaksi rinnalla kulkijaksi. Ohjaajan ja opettajan tehtävänä on tukea motivaation kehittymistä. Hän toimii niin, että nuori voi kokea autonomiaa, pätevyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta opinnoissaan. (Arajärvi & Thesleff, 2020; Lehtinen & Jokinen, 1996; Nivala & Ryynänen, 2019, ss. 63–64)

Ohjaajan ja opettajan tehtävän on tukea nuoren kehitystä ja motivoida ja innostaa oppimiseen ja oman koulutuspolun valintaan. Ohjauksessa luodaan sosiaalisia puitteita, tapahtumia ja ennen kaikkea toimintaympäristöjä, jotka mahdollistavat osallistumisen omien taitojen ja vahvuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen. Ohjaajan ja opettajan rooli on luoda edellytyksiä sosiaaliseen toimintaan ja vuorovaikutukseen. (Sayed & Helminen, 2017, ss. 67–70)

Ohjaus voidaan nähdä nuoren oman osallistumisen ja toimijuuden tukemisena. Prosesseihin kietoutuvat sekä sosiaalinen että kasvatuksellinen ulottuvuus. Tällöin nuoren toimijuuden edellytyksiä vahvistetaan kohtaamalla hänet subjektina. Lisäksi toiminnallisessa oppimisympäristössä tuetaan nuorta oman elämän valinnoissa ja vahvistetaan nuoren toimijuuden edellytyksiä. (Nivala & Ryynänen, 2019, ss. 196–198)

Porstua-hankkeessa kehitetyssä toiminnallisessa ympäristössä (Taitopaja) voidaan toteuttaa monialaista ja moniammatillista ohjausta. Sen mahdollistaa eri toimijoiden välinen vuorovaikutus. Monialaisessa ohjauksessa painottuvat eri toimijoiden välinen yhteistyö nuoren kanssa. Lisäksi yhteistyöhön sisältyy työskentelyn koordinoinnin, dokumentoinnin ja arvioinnin kokonaisuus. Tämä voidaan määritellä myös yhdessä tekemiseksi, missä kaikki yhteisön jäsenet tuovat yhteiseen työskentelyyn osaamisensa ja asiantuntijuutensa lisäksi myös ihmetteleviä kysymyksiä ja innostuksen aiheita. Kyse on yhteisistä tavoitteista ja päämääristä. (Helminen, 2017, ss. 19, 23–27)

Ryhmä toiminnallisessa oppimisympäristössä

Ryhmään kuulumisen tunne ja kokemus osallisuudesta sisältyvät toiminnallisen ympäristön lähtökohtiin. Pelkkä fyysinen ympäristö ja toimintamahdollisuuden tarjoaminen eivät sinällään lisää nuoren hyvinvointia, vaan lisäksi tarvitaan positiivisen pedagogiikan keinoja. Hyvinvoinnin kokeminen toiminnallisessa oppimisympäristössä edellyttää yhteenkuuluvuuden toteutumista. Parhaimmillaan ryhmään kuuluminen edistää nuoren emotionaalisista ja sosiaalista hyvinvointia. Yhteenkuuluvuuden tarve täyttyy nuoren tullessa hyväksytyksi ryhmässä, johon hän haluaa kuulua. Koulu- ja opiskeluympäristössä merkityksellisten ihmissuhteiden solmiminen opettajiin ja luokkakavereihin tuottaa sosiaalista hyvinvointia. Positiivinen oppimisympäristö tukee nuoren kasvua ja kehitystä sekä tuottaa korjaavia kokemuksia aiempiin negatiivisiin oppimiskokemuksiin nähden. (Leskisenoja ja Sandberg, 2019, ss. 29–39, 163)

Ryhmä on tärkeä oppimisen kannalta. Toimiva ryhmä luo yhteishenkeä, yhteisöllisyyttä ja voimaannuttaa ryhmän jäsenet. Luottamuksellinen ja hyväksyvä ilmapiiri edesauttavat opiskelumotivaatiota. Ryhmä toimii sekä tukena että peilinä nuoren omien opintojen suunnittelussa, toteutuksessa ja myöhemmin ammatillisessa kasvussa. Vertaistuen merkitys on suuri. On helpompaa jakaa asioita ja kysyä samassa asemassa olevalta henkilöltä kuin ohjaajalta. Vertaistuki vahvistaa omia ajatuksia ja näkemyksiä. (Isokorpi, 2013) Myös Nivala (2007, s. 78) korostaa sosiaalisten suhteiden merkitystä ja niiden tukemista.

Ryhmätyöskentelyyn sisältyvät oppimisen ja osallisuuden näkökulmat sekä turvallisuus ja hyväksytyksi tulemisen kokemus. Hyvin toimivassa ryhmässä keskustellaan, reflektoidaan ja opitaan yhdessä. Tällöin jokainen voi olla ryhmässä omana itsenään. Jotta ryhmä kehittyy hyvin toimivaksi ryhmäksi, ryhmän ohjaajalta edellytetään ryhmän kehityksen vaiheiden ja ryhmädynaamisten ilmiöiden tuntemista. (Naakka, Harakkamäki & Kanerva, 2020, ss. 13–15)

Toiminnallinen oppimisympäristö osallisuuden mahdollistajana

Osallisuuden ja sitoutumisen halu syntyy myönteisistä ryhmään kuulumisen ja oppimisen kokemuksista. Kyse on nuoren ja yhteisön välisestä suhteesta: kun nuori toimii, hän on ja kokee olevansa osa yhteisöä tai ryhmää. Osallisuus on nuoren kokemaa kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tunnetta. Se on kokemus siitä, että omalla tekemisellä on merkitystä, ja nuori kokee, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa yhteisönsä asioihin. Nuori kokee tulevansa kuulluksi, kun neuvotellaan ja sovitaan yhdessä asioista ja hän voi ottaa kantaa yhteisöä kehittävään toimintaan. Tavoitteena on, että nuorelle kehittyy tunne yhteenkuuluvuudesta ja merkityksestä yhteisön jäsenenä. Kyse on toiminnan ja vuorovaikutuksen vuoropuhelusta. (Nivala & Ryynänen, 2019, ss. 138–139, 201)

Osallistumisprosessissa oleellista on vahvistaa avoimia ja tasavertaisia suhteita vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on etsiä ja löytää yhteisiä tavoitteita. Positiiviset suhteet ryhmän ja yhteisön jäsenten välillä luovat pohjaa yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunteille. Olennaista on luoda mahdollisuuksia ja tarjota tukea sellaiseen osallistumiseen, jossa yhteisiin asioihin vaikutetaan toiminnallisesti sekä vuorovaikutteisesti. (Nivala & Ryynänen, 2019, ss. 138–139)

Toiminnallisessa oppimisympäristössä, kuten Taitopajassa, on nuoren mahdollista kokeilla erilaisia ammatillisia tehtäviä ja toimia vuorovaikutuksessa muiden nuorten kanssa non-formaalissa oppimisympäristössä. Porstua-hankkeessa ympäristön rakentumiseen on vaikuttanut nuorten omat mielipiteet ja toiveet tilan toiminnoista. Ympäristöön tuotiin vapaamuotoista vuorovaikutusta tukevia elementtejä muun muassa biljardipöytä, erilaisia sohvaryhmiä ja kahvila-alue.

Kun ryhmässä käytetään prosessuaalisia, vuorovaikutuksellisia ja toiminnallisia menetelmiä, se lisää osallisuuden kokemusta. Osallisuus on sosiaalista luottamusta ja vastavuoroisuutta. Ohjaus osallisuuteen on sosiaalisen luottamuksen kokemusten, ryhmään liittymisen valmiuksien ja mahdollisuuksien tarjoamista nuorelle. Maunu (2016) on eritellyt osallisuuden ja sosiaalisen luottamuksen etuja. Osallisuus ja sosiaalinen luottamus opiskelijaryhmässä integroi opiskeluun ja tukee opintomenestystä. Ne myös innostavat pitämään huolta itsestä ja parhaimmillaan suojaa sosiaalisilta ongelmilta. Lisäksi ne tuottavat resilienssiä kohdata kuormittavia elämäntilanteita ja palautua niistä.

Nuorilla voi olla eriasteisia kokemuksia osallisuudesta, erillisyydestä, irrallisuudesta ja ulkopuolisuudesta. Pedagogisena toimintana opiskelijoiden vuorovaikutuksen ja luottamuksen vahvistaminen on erittäin tärkeää toiminnallisessa oppimisympäristössä. Turvallinen oppimisympäristö ja opiskeluryhmä on osallisuuden ja oppimisen paikka. (Maunu, 2016)

Toiminnallinen oppimisympäristö ja positiivinen pedagogiikka Taitopajassa

Porstua-hankkeen aikana on rakennettu konkreettinen toiminnallinen oppimisympäristö, Taitopaja, Hämeenlinnaan Ammattiopisto Tavastian yhteyteen. Ympäristöä kehitettäessä on kiinnitetty huomiota siihen, että toimintaympäristöön on helppo ja turvallista tulla. Työskentely-ympäristöön ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin nuori voi halutessaan tutustua jo ennalta virtuaalisesti. Työskentelytilassa toimii nuorten kanssa ammatillinen ohjaaja ja/tai opettaja, jonka vastuulla on innostavan ja osallistavan ilmapiirin luominen ja toimintoihin ohjaaminen.

Tila tarjoaa mahdollisuuden vapaamuotoiseen yhdessä olemiseen, jolloin nuoret voivat vain olla tai luoda sosiaalisia kontakteja muihin nuoriin ja ohjaajiin. Ympäristössä on toimintapisteitä, joissa voidaan kokeilla erilaisia ammatillisia taitoja ja tehtäviä joko yksin, työparin kanssa tai pienryhmässä. Nuori voi kiinnostuksensa mukaan valita, millaista tekemistä hän haluaa kokeilla. Hän voi työskennellä ohjatummin eri toimintapisteissä ja siten löytää itselle mielekästä tekemistä. Tekeminen ja aikaansaannokset muodostuvat välittömiksi palautteiksi. Nuori saa palautetta ohjaajilta ja halutessaan muilta ryhmäläisiltä. Keskestä on nuoren vahvuuksien löytäminen, kannustaminen ja kehittymisen mahdollisuuksiin uskominen.

Ohjaajan ja opettajan tehtävänä on yksilöllisten oppimispolkujen mahdollistaminen. Toiminnallisuutta rakennetaan erilaisten toimintarastien kautta, missä nuoret voivat käydä ohjatusti ja myöhemmin oman kiinnostuksen mukaan. Keskeistä on vahvistaa ryhmään kuulumisen tunnetta ja osallisuutta toiminnan ja vuorovaikutuksen keinoin. Ohjaus- ja palautekeskustelut tai pienryhmäkeskustelut voidaan käydä erillisessä tilassa. Taitopajan tiloissa sijaitsee ohjausmökki, johon on sujuva siirtyä tarvittaessa. Keskustelutilaa voi hyödyntää myös muut ohjauksen ammattilaiset, jotka työskentelevät nuoren kanssa.

Non-formaalien oppimisympäristöjen hyödyntäminen tukee nuoren sosiaalista kasvua ja kehitystä. Tarkoitus on, että Taitopajaan jokainen voi tulla omana itsenään ja tulla hyväksytyksi ryhmään. Keskeistä kuitenkin on, että tilassa voidaan simuloida ja turvallisesti harjoitella ammatillisessa koulutuksessa ja työelämässä vaadittavia taitoja. Hankkeen aikana tilassa ovat työskennelleet valmentavan koulutuksen nuoret ja heidän opettajansa ja ammatilliset ohjaajat. Työskentely on perustunut valmentavan koulutuksen opetussuunnitelmaan. Lisäksi hankkeessa on tuotettu verkko-oppimisympäristö (Osaamispolulle), mitä nuori voi hyödyntää esimerkiksi itsetuntemuksen ja oppimistaitojen vahvistamiseen. Verkko-oppimisympäristössä nuori voi myös kerryttää valmentavan koulutuksen osaamispisteitä.

Taitopajassa positiivinen pedagogiikka, osallisuus ja vuorovaikutus monialaisessa ohjauksessa tukevat nuoren kokonaisvaltaista hyvinvoinnin kehittymistä. Nuori saa tukea omaan ammatilliseen kasvuunsa ja mahdollisuuden vahvistaa sisäistä motivaatiotaan. Mielekkään toiminnan ja kokeilemisen kautta nuori voi tunnistaa vahvuuksiaan ja löytää merkitystä tekemiselle ja oppimiselle ja sitoutua opiskeluun. Tekemällä oppiminen voi tuottaa onnistumisen kokemuksia sekä positiivisia tunteita. Parhaimmillaan Taitopajan kautta nuorella on mahdollisuus hakeutua itselle sopivaan ammatilliseen koulutukseen.