Opiskelijan ohjaus henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä


Erilaiset digitaaliset tietokone- ja älypuhelinsovellukset ovat viime vuosikymmenen aikana nousseet jokapäiväisiksi, arjen käyttövälineiksi. Samalla nämä välineet ovat sulautuneet osaksi hiljaisen tiedon muodostuksen, yksilöllisen kehityksen ja elinikäisen oppimisen ympäristöjä.

1. Johdanto

Yksilöiden osaamisen näkyväksi tekeminen on nykyään haaste, sillä oppiminen sulautuu varsin monenlaisiin ympäristöihin. Henkilökohtaiset oppimisympäristöt ovat digitaalisia ja fyysisiä. Osaamista on kuitenkin pystyttävä tekemään näkyväksi digitaalisissa ympäristöissä, jotta siitä voi kertoa muille. Oma haasteensa tässä prosessissa kohdistuu opettajiin: kuinka ohjata ja kannustaa opiskelijaa digitaalisten välineiden käytössä samalla tukien yksilöllistä ja pitkäjänteistä kasvun ja kehityksen prosessia.

Henkilökohtaiset oppimisympäristöt (PLE) muodostuvat Attwellin (2007, 4) mukaan useista erilaisista sosiaalisen median digitaalisista sovelluksista, joita käytämme ollessamme sosiaalisessa kanssakäymisessä henkilökohtaisten verkostojemme kanssa. Näiden sovellusten ominaisuuksina voidaan nähdä sopeutuvuus ympäristöön sekä mahdollisuus paitsi hakea, myös yhteisöllisesti tuottaa ja jakaa uutta tietoa internetin verkostoissa. (Attwell 2007, 4; Halimi, Seridi-Bouchelaghem & Faron-Zucker 2014, 167.)

Tässä artikkelissa etsitään ja tarkastellaan henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä mahdollisia ohjauksen käytänteitä elinikäisen oppimisen kehyksessä. Tavoitteena on löytää ammatillisten opettajien käyttöön keinoja, joiden avulla opettajat voivat tukea opiskelijoiden yksilöllisen osaamisen todentumista erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä ja siten kehittää pitkäjänteisesti henkilökohtaisia ammatillisen osaamisen portfolioita digitaalisissa verkoissa myös oppilaitosympäristöjen ulkopuolella hyödynnettäviksi. Artikkelissa selvitetään henkilökohtaisen oppimisympäristön ohjaukseen liittyviä rooleja opiskelijalle, opettajalle ja molemmille yhteisesti.

Artikkelin aineistona on hyödynnetty alan kirjallisuuden lisäksi myös HAMKin ammatillisen opettajankoulutuksen digitaalisten välineiden käyttöön perehtyneiden opettajaopiskelijoiden lukuvuoden 2015−2016 ryhmän toteuttaman tulevaisuustyöpajan tuloksia.

2. Ohjauksen ympäristöt ja roolit

Käyttämällä yksilöllisiä, digitaalisia oppimisympäristöjä opiskelija voi rakentaa itselleen monimuotoisia digitaalisia portfolioita, joiden avulla on mahdollista arvioida ja todentaa hankittuja ammatillisia osaamisia. Lisäksi ePortfolioiden käyttö tukee erilaisissa yhteisöissä toteutuvaa opiskelijan omaa aktiivisuutta itsenäisen, uuden tiedonhankinnan prosessissa, myös opintojen jälkeen työelämässä. (Korhonen 2013, 77−79; Kalalahti 2011). Olennaista yksilölliselle oppimiselle ja kehitykselle on digitaalisten välineiden käytön joustava opiskelijalähtöisyys (Johnson & Sherlock 2014, 147). Tämä ilmenee ehkä parhaiten siinä, että opiskelija voi yksilöllisesti valita käyttämänsä sosiaalisen median palvelut ja sosiaaliset oppimisverkostot seuraten digitaalisten välineiden yleisiä kehityslinjoja, sekä samalla olla itse vastuullinen oman oppimisprosessinsa kontrolloija (Halimi ym. 2014, 165; Rahimi, van den Berg & Veen 2015, 235).

Tällä hetkellä yleisessä käytössä olevat digitaalisen ympäristön sovellukset, kuten Googlen eri palvelut, Facebook, Twitter, LinkedIn tai Instagram, ovat laajalti tunnettuja sosiaalisen median yhteisöjä ja ympäristöjä. Toisaalta digitaalisten ympäristöjen jatkuvan kehittymisen ja uudistumisen voidaan nähdä johtavan siihen, ettei yksilöllisiä oppimisympäristöjä ole mahdollista määritellä sitovasti sovellusten tai sovellusten hallinnan vaatimustasoilla. Tällöin yksilöllisen oppimisen tueksi on ohjauksen näkökulmasta etsittävä lisävälineitä, joilla elinikäinen oppiminen ja oman oppimisen reflektio ovat tuotavissa näkyviksi paitsi erilaisissa opetuksen instituutioissa, myös työelämän oppimisprosesseissa.

Opettajan läsnäolon, kannustuksen ja ohjauksen on ulotuttava digitaalisiin ympäristöihin, olkoon sitten kyseessä institutionaalinen verkko-oppimisympäristö tai informaali someyhteisö. Ohjauksella on oppimisprosesseissa useita ulottuvuuksia ja tarpeita. Ohjauksessa on päätettävä ohjauksen kanavat: käytetäänkö oppilaitoksen tarjoamia tietoteknisiä palveluita verkossa tai avoimia verkkoympäristöjä, kuten sosiaalista mediaa hyödyksi lähikontaktin lisäksi (Wheeler 2015, 124). Ohjaus rakennetaan strukturoidusti oppimisprosessin välittömään yhteyteen hyödyntäen erilaisia ohjauksen malleja. Tällaisia ovat esimerkiksi ad hoc -ohjaus (nopeaankin ohjaustarpeeseen reagoiva), push‑ ja pull ‑ohjaus (työnnetään ohjausta tai vedetään tietoa ohjattavalta) ja ohjauskeskustelut. Opettaja hyödyntää ohjauksen mallia opiskelijalähtöisesti ja henkilökohtaisesti valiten. (Koli 2008, 77.) Ulottuvuudeksi voidaan lisätä opiskelijan rooli itseohjautuvana oppijana, johon opettaja reagoi opiskelijan itseohjaavuuden tason huomioiden. Tavoitteena on saattaa opiskelija riippuvasta ja tarkkoja ohjeita vaativasta opiskelijasta itseohjautuvaksi, jolloin opettaja voi toimia delegoijana tai oppimisen ohjaajana. (Grow 1996.)

Opettajan roolia voidaan tarkastella verkkoympäristöissä tarkemmin esimerkiksi Salmonin (2003, 29) viiden kohdan verkko-ohjausmalliin (Five-stage model) avulla. Salmon (2003, 3) käyttää käsitettä ”emoderating”, jolla hän tarkoittaa verkossa oppimisen mahdollisuuksia, joita opettaja luo opiskelijoille. Mallin kohdat etenevät kronologisesti ja vaiheittain. Salmon esittää, että opettajan tulee olla rohkaiseva ja opettajan pitäisi toimia ikään kuin hyvänä emäntänä tai isäntänä opiskelijan verkko‑oppimisprosessissa aina alun tervetulotoivotuksista ja ‑tuntemuksista lähtien. Opettaja tutustuttaa opiskelijat toisiinsa huomioiden kulttuuriset, sosiaaliset ja oppimisen ympäristöt. Teknologian käyttöön on ohjattava, mutta erityisesti opettajan on luotava sensitiivinen ja sovelias verkko-oppimisen komponentti, jossa ohjaajan interventio luo sosiaalisen vuorovaikutuksen. Opettaja fasilitoi oppimistehtävissä ja ‑materiaaleissa opiskelijoita tiedon vaihtamisen vaiheessa varmistaen, että kaikilla opiskelijoilla on oma roolinsa ja tehtävänsä. Tiedon yhteisöllisen rakentamisen vaiheessa tärkeää on itse prosessi ja vertaisoppiminen. Opettaja tukee vastavuoroisesti vuorovaikutuksessa opiskelijan kanssa tämän kehittymistä. Tässä viimeisessä vaiheessa opiskelija on jo itseohjautuva ja hänelle olennaista on henkilökohtainen tiedonrakentelu ja reflektointi. Näissä vaiheissa tarvitaan teknistä tukea tilannekohtaisesti. Teknologia on toissijaisessa roolissa ohjausprosessin ollessa tärkein työkalu oppimisessa.

Lähiopetukseen tottuneelle opiskelijalle verkko-opetus ja uusien oppimisstrategioiden käyttö voi aluksi olla haastavaa mm. fyysisen luokkahuoneen ja opiskelukavereiden läheisyyden puuttuessa. Opiskelijan tulee heti aluksi sisäistää, että hänen tulee ottaa enemmän vastuuta omasta toiminnastaan. (Viitala 2003, 3). Henkilökohtaisen oppimisympäristön luomisessa opiskelijan tulee kehittää oppimisympäristöstään sellainen, joka parhaiten tukee ja kehittää hänen oppimistaan. Opiskelija on itse vastuussa eri tekniikoiden ja työkalujen hallinnasta. Lisäksi opiskelijan tulee osata hallita osaamistaan erilaisissa konteksteissa sekä asettaa tavoitteet omalle oppimiselle. (Požgaj & Vukšic 2012, Korvan 2015 mukaan). Salmen (2003) mukaan Mannisenmäki (2001) esittää, että opiskelijan tulee kyetä oma-aloitteisesti määrittämään omat oppimisen tarpeensa ja tavoitteensa, sekä valita oppimisstrategiansa ja arvioida oppimistuloksiaan. Kun opiskelija luottaa omaan toimintaansa, hän pystyy sekä hakemaan että käyttämään uusia ratkaisumalleja (Vesisenaho 1998).Useat määrittelijät katsovat itseohjautuvuuden koostuvan neljästä perusulottuvuudesta: ensimmäinen on vastuullisuus ja halu oppia. Toinen ulottuvuus on luova ja itsenäinen ongelmanratkaisu, johon sisältyy oppijan avoimuus ja uteliaisuus uusille haasteille. Opiskelija on kriittinen, osaa kyseenalaistaa perinteisiä ratkaisuja ja kokeilee uusia. Kolmas ulottuvuus on itsenäisyys ja varmuus, sekä neljäs ulottuvuus on opiskelijan oma itseluottamus.

3. Tutkimusmenetelmät ja ‑aineisto: Digitaaliset ohjausvälineet ammatillisessa opettajankoulutuksessa

Tässä artikkelissa kuvattu kokeilu kohdentuu HAMKin ammatillisessa opettajakoulutuksessa opiskelevaan opettajaopiskelijaryhmään, joka opiskelee paitsi ammatillisten opettajaopintojen sisältöjä, myös digitaalisuuden hyödyntämismahdollisuuksia oppimisessa. Opettajaopiskelijat oppivat itse paitsi lähikontaktissa, myös verkossa etäjaksoilla yhteisöllisesti opintopiireissä työskennellen. Ryhmän opettajat käyttävät niin sanottua opettajan blogia ohjauksen kanavana. Sitä kautta paitsi kirjoitetaan reflektoivia ohjeistuksia opiskelijoille, myös jaetaan materiaaleja ja oppimistehtäviä avoimesti. Blogi on perustettu WordPress.com -ympäristöön. Lähes päivittäistä ohjausta ja tiedonvaihtoa tehdään salaisessa Facebook‑ryhmässä. Lisäksi käytössä ovat eri opintojaksoilla olleet mm. Twitter ja WhatsApp tiedonjaon ja tiedottamisen kanavina. Kaikki ryhmän jäsenet ovat vastuullisia kirjoittajia kaikissa yhteisöllisissä sosiaalisen median ympäristöissä. Oppimistehtävien yhteisöllinen työstäminen tapahtuu muun muassa Googlen eri sovelluksissa ja erilaisilla mindmap-sovelluksilla.

Tärkeimpänä työvälineenä kullakin opiskelijalla on oma henkilökohtainen portfolio, joka opiskelun aikana on erityisesti työportfolio ja josta opintojen päättyessä voi muodostaa erilaisia näyteportfolioita (Barret 2010). Osaaminen tulee näkyväksi digitaalisissa portfolioissa, sillä niihin viedään osaamisperusteisesti laadittuja oppimistehtävien tuotoksia. Tarkoituksena on näin edistää elinikäistä oppimista, joka seuraa opiskelijaa elämän eri vaiheissa mukana myös digitaalisessa muodossa, sekä saada opiskelija portfolion kautta tekemään omaa osaamistaan näkyväksi.

 3.1 Oppimiskahvila tiedonluonnin menetelmänä

Aineistoa artikkeliin on tuotettu edellä kuvatun digitaalisten ympäristöjen käyttöön erikoistuvan opettajaopiskelijaryhmän kanssa HAMK ammatillisessa opettajakorkeakoulussa lukuvuonna 2015−2016.

Artikkelin tiedon luomisessa ja hankinnassa käytimme yhteistoiminnallista menetelmää; oppimiskahvila, (engl. learning café), joka soveltuu 12 hengen ja sitä suuremmille ryhmille. Menetelmässä osallistujat jaetaan pienempiin ryhmiin, joista kukin käsittelee samaa teemaa eri näkökulmista. Menetelmää voidaan käyttää siten, että ryhmän jäsenet siirtyvät aina vuorotellen kysymyksestä toiseen käyden kaikki kysymykset läpi ja osallistuen kuhunkin kysymykseen liittyvään keskusteluun. Keskustelujen tulokset kirjataan suurelle paperille. Menetelmän ohjaaja on määritellyt aikarajan, jonka umpeutuessa keskustelijat siirtyvät seuraavan kysymyksen äärelle. Siirtyminen voidaan tehdä joko satunnaisesti tai järjestelmällisesti. Tavoitteena on, että jokainen keskusteluryhmä käy jokaisen esitetyn kysymyksen luona. Menetelmän lopussa tulokset voidaan purkaa kunkin kysymyksen kohdalta yhteisesti. Tämä ei kuitenkaan aina ole välttämätöntä, sillä kaikki keskusteluryhmät ovat joka kysymyksen kohdalla käyneet keskustelua. (Oppimiskahvila Wikipedia 2016.)

Opintoryhmästämme osallistui 19 opiskelijaa oppimiskahvilatyöskentelyyn. Opintoryhmä jaettiin neljään pienryhmään työskentelyn helpottamiseksi. Teemaksi oli valittu henkilökohtaiset oppimisympäristöt. Henkilökohtaisiin oppimisympäristöihin liittyen opettaja oli laatinut neljä kysymystä, joihin kukin pienryhmä pääsi vuorollaan vastaamaan ja kirjaamaan ajatuksensa ylös paperille. Kysymykset joihin haluttiin vastauksia olivat:

  • miten oppimista johdetaan avoimissa ja henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä,
  • miten opiskelijasta tulee itseohjautuva henkilökohtaisten oppimisympäristöjen käytössä,
  • miten opettaja ohjaa henkilökohtaisia oppimisympäristöjä,
  • millaisia ohjausmenetelmiä- ja välineitä hän käyttää ja
  • mitä oppimisympäristöjä opiskelijat käyttävät omina henkilökohtaisina oppimisympäristöinä.

Työskentelyn päätteeksi tuotokset koottiin yhteen ja oppimiskahvilasta saatuja tuloksia hyödynnettiin tässä artikkelissa kolmen viimeisimmän kysymyksen osalta. Tuloksista laadittiin kaksi kuviota, jotka kuvaavat ammatillisen opettajan, opiskelijan sekä heidän yhteisiä mahdollisuuksia käyttää erilaisia yksilöllisiä oppimisympäristöjä opintojen ohjauksessa.

3.2 Ohjauksen rakentuminen

Seuraavassa kuviossa (kuvio 1) on ohjausympäristön toimijoiden roolit esitetty tiivistettynä. Kuvio osoittaa, miten sekä opettaja-ohjaaja että opiskelija yhdessä toimivat asiantuntijoina ja toinen toisiaan tukien suuntaavat yhdessä kohti yhteistä päämäärää.

Ohjausympäristö

Kuvio 1. Ohjausympäristön toimijoiden roolit.

Roolien sisällöt kuvataan tarkemmin kuviossa 2, jossa on kirjattu vastuiden yhteisöllistä jakautumista opettajan ja opiskelijan muodostamassa oppimistilassa.

roolit PLE:ssä

Kuvio 2. Roolien ja vastuiden jakautuminen PLE:ssä.

Henkilökohtaisessa oppimisympäristössä ammatillinen opettaja on asiantuntija ja kuvaa ohjaajana näkyviksi erilaiset toimintaympäristön haasteet. Tärkeää on tuoda opiskelijalle tietoon tavoitteet ja kriteerit, joilla tavoitteet tulevat saavutetuiksi. Opettaja-ohjaaja tuo esille erilaisia oppimisen tiloja, ympäristöjä sekä välineitä opiskelijoiden käyttöön. Opettajan rooli on merkittävä sosiaalisen median ja digitaalisten perusvälineiden käytön ohjauksessa, etsimisessä ja kokeilemisessa. Opettaja-ohjaajan rooliin kuuluu olla sosiaalisen median aktiivisena toimijana ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa ohjattavien opiskelijoiden kanssa. Ammatillisen opettajan rooliin henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä lukeutuu myös kannustajan, kyseenalaistajan ja tarkkailijan asema. Opettaja-ohjaaja jakaa omaa tietämystään opiskelijoille ja antaa heille palautetta heidän työskentelystä.

Yhteistyössä opettaja ja opiskelija määrittelevät opiskelijalle yksilölliset työskentelyn tavoitteet, parhaat henkilökohtaiset tavat oppia ja välineet oppimisen mahdollistamiseksi. Opettaja ja opiskelija yhdessä yhteistyössä luovat ja rakentavat yhteisöllistä toimintaa ja tietoa sekä jakavat osaamistaan, jolloin uutta tietoa syntyy molemmille osapuolille. Molempia osapuolia tarvitaan vuorovaikutuksen ylläpitämiseen ja ohjauksen mahdollistamiseen. Opettaja ja opiskelija arvioivat koko ajan tiedon laatua ja etsivät yhdessä uusia keinoja oppimisen mahdollistamiseksi ja tavoitteiden asettamiseksi.

Opiskelijan rooliin saatujen tulosten perusteella liittyy oleellisesti pyrkimys sitoutua itselleen asetettuun tavoitteeseen. Yhtä lailla merkityksellistä on, että opiskelija etsii ja hyödyntää erilaisia itselleen sopivia oppimisen tiloja ja mahdollisuuksia. Opiskelijan roolina on toimia aktiivisena uuden etsijänä, testaajana ja tutkijana. Kerätyn tiedon perusteella opiskelija jakaa omaa osaamistaan ja tietoa, tunnistaa omia tarpeitaan, tuottaa uutta tietoa ja arvioi kriittisesti luotua tietoa. Opiskelijan rooliin kuuluu ohjauksen avulla myös toimia palautteen antajana.

4. Yhteenveto

Tarkasteltaessa henkilökohtaisia oppimisympäristöjä ei voida kokonaan erotella opettajan ja opiskelijan rooleja toisistaan. Molemmat roolit ovat yhtä tärkeässä osassa, ja usein ne limittyvät ja yhdistyvät toisiinsa. Opettajan on kuitenkin otettava vastuu opiskelijoidensa oppimisprosessin ohjauksesta ja esimerkiksi Salmonin (2003) Five-stage -mallia voi noudattaa toteuttaessaan vaiheittaista ja strukturoitua ohjausprosessia. Henkilökohtaiset oppimisympäristöt ovat loistava keino edesauttaa itseohjautuvuutta ja opiskelijan omaa tiedonhankintaa omien intressiensä perusteella, mikä motivoi aina parempaan suoritukseen ja oppimiskokemukseen.

Oppimisympäristöjen luominen ja käytön mahdollistaminen digitaalisesti on opettajan suurin haaste. Opettajan on löydettävä yhteistyössä opiskelijan kanssa oikeat kanavat, jotta ohjaus tavoittaa kaikki yhdessä ja erikseen. Jokaisen opiskelijan yksilöllisyys, kyvyt ja taidot sekä kiinnostuksen kohteet on huomioitava, jotta voidaan ohjata jokaista opiskelijaa omaa tavoitettaan kohti. Tärkeää on yhdessä etsiä ja kehittää jatkuvasti uusia ohjauksen kanavia ja välineitä. Digitalisoituminen ja tieto- ja viestintätekniikkataidot antavat opettajalle valtavasti mahdollisuuksia löytää uusia ohjauksen muotoja. Henkilökohtaisten oppimisympäristöjen avulla opettajan on helpompi tavoittaa opiskelija ja siten edesauttaa oppimisprosessin etenemistä. Opetuksesta tulee näin myös henkilökohtaisempaa ja se tukee jokaista opiskelijaa tämän omassa tavoitteessa.

Opettajan kannustava ja rohkaiseva ohjaus sekä opiskelijan kysymykset ja tiedonhankinta yhteistyössä saavuttavat parhaan oppimistuloksen. Opettajan tulee tarkkaan miettiä, mitä ohjauksen välinettä hän aikoo käyttää, jotta vuorovaikutus toteutuu ja syntyy aitoa dialogista keskustelua. Opettajan tulee huolehtia vuorovaikutuksen ylläpidosta ja lisätä oppimisen haasteita ja tunnistaa opiskelijan kiinnostuksen kohteita, jotta opiskelijan motivaatio säilyy ja lisääntyy ja opiskelija saavuttaa itselleen asettamansa oppimisen tavoitteet. Positiivinen asenne oppimiseen syntyy, kun opiskelija kohtaa sopivasti haasteita ja on motivoitunut saavuttamaan omat tavoitteensa opettajan ohjauksessa.

Artikkeli on osa Oppimisen digiagentit II -kokoelmaa.

Lähteet:

Attwell, G. (2007). Personal Learning Environments – the Future of Learning? eLearning Papers 2(1). Haettu 14.3.2016 osoitteesta http://digtechitalia.pbworks.com/w/file/fetch/88358195/Atwell%202007.pdf

Barrett, H. (2010). Balancing the Two Faces of ePortfolios. Educação, Formação & Tecnologias 3(1), 6−14. Haettu 26.6.2015 osoitteesta http://eft.educom.pt/index.php/eft/article/viewFile/161/102

Grow, G. O. (1991/1996). Teaching Learners to Be Self-Directed. Adult Education Quarterly 41(3), 125−149.

Halimi, K., Seridi-Bouchelaghem, H. & Faron-Zucker, C. (2014). An enhanced personal learning environment using social semantic web technologies. Interactive Learning Environments, 22(2), 165−187. Haettu 16.3.2016 osoitteesta http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/10494820.2013.788032

Johnson, M. W. & Sherlock, D. (2014). Beyond the Personal. Learning Environment: attachment and control in the classroom of the future. Interactive Learning Environments, 22(2), 146−164. Haettu 16.3.2016 osoitteesta http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/10494820.2012.745434

Kalalahti, J. (2011). Avoimet verkostot oppimiseen. HH3-koulutus, kalvosarja 23.5.2011. Tampereen yliopisto. Haettu 16.3.2016 osoitteesta http://wiki.eoppimiskeskus.fi/download/attachments/5472532/HH_portfoliot_joanna_kalalahti_23052011.pdf?version=1&modificationDate=1337690945000

Koli, H. (2008). Verkko-ohjauksen käsikirja. Helsinki: Finn Lectura.

Korhonen, A-M. (2013). Henkilökohtainen oppimisympäristö (PLE) ja ePortfolio yhteistyössä keskenään – uusia näkökulmia oppimisen ohjaukseen. Teoksessa I. Kunnari & S. Niinistö-Sivuranta (toim.) Tekoja, tunnetta ja toimintaa urapolulle. Hamkin e-julkaisuja 24/2013. Haettu 26.4.2016 osoitteesta http://www.fuas.fi/fuas/Materiaalipankki/FUAS_Tekoja-tunnetta-toimintaa-urapolulle_2013_ekirja.pdf

Korva, J. (2015). Henkilökohtaiset oppimisympäristöt digitaalisessa maailmassa. Pro gradu ‑tutkielma. Tietojenkäsittelytiede, Itä-Suomen yliopisto. Haettu 26.4.2016 osoitteesta http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20150883/urn_nbn_fi_uef-20150883.pdf

Oppimiskahvila (2016). Wikipedia-artikkeli. Haettu 26.3.2016 osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Oppimiskahvila

Rahimi, E., van den Berg, J. & Veen, W. (2015). Facilitating student-driven constructing of learning environments. Using Web 2.0 personal learning environments. Computers & Education 81, 235−246. Haettu 14.3.2016 osoitteesta http://dx.doi.org/10.1016/j.compedu.2014.10.012

Salmi, E. (2003). Roolit ja yhteisöllisyys verkko-oppimisympäristössä. Oppimisportfolio, Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Haettu 27.4.2016 osoitteesta http://www.oamk.fi/amok/pro_forma/Elina_Salmi_04.pdf

Salmon, G. (2003). eModerating. The Key to Teaching & Learning Online. Oxon: Taylor & Francis Books.

Vesisenaho, M. (1998). Itseohjautuvuuden kehitys monimuoto-opinnoissa: tutkimus Joensuun yliopiston avoimen yliopiston psykologian approbatur-opiskelijoista lukuvuonna 1996−1997. Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A17.

Wheeler, S. (2015). Learning with ’e’s: Educational theory and practice in the digital age. Bethel: Crown House Publications.

Kirjoittajat

Katariina Kilpi

Katariina Kilpi on työskennellyt vuodesta 2008 lähtien yksityisellä sektorilla kouluttajana ammatillisiin näyttötutkintoihin valmistavissa koulutuksissa sekä valmentaja-kouluttajana erilaisissa työelämä- ja urasuunnitteluvalmennuksissa. Elinikäinen työnohessaopiskelija, jota kiinnostaa mediakasvatus sekä aikuisopiskelijoiden opetuksen kehittäminen ja uusien käytäntöjen soveltaminen. Ammatillinen historia: yo-kutoja, toimistosihteeri-dokumentoija. Koulutus: AmO, NTM, KK. https://fi.linkedin.com/in/katariina-kilpi-ab233060

Mari Sundholm

Mari Sundholm työskentelee tällä hetkellä koulukuraattorina Tammelan kunnassa. Hän on työskennellyt aiemmin pitkään lastensuojelussa. Koulutukseltaan hän on sosionomi YAMK ja AmO. https://fi.linkedin.com/in/mari-sundholm-016994108

Kristiina Lehtola

Kristiina Lehtola on työskennellyt äidinkielen opettajana (ruotsi), maahanmuuttajien opettajana sekä erityisopettajana. Koulutukseltaan filosofian maisteri, AmO. https://fi.linkedin.com/in/kristiinalehtola

Marjaana Kuusivaara

Marjaana Kuusivaara toimii tarkastajana Patentti- ja rekisterihallituksessa. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden kandidaatti ja psykoterapeutti, AmO. https://fi.linkedin.com/pub/marjaana-kuusivaara/103/4a2/801

Anne-Maria Korhonen

Anne-Maria Korhonen, KTM, työskentelee HAMK Ammatillisella opettajakorkeakoululla lehtorina. Hän kehittää ja opettaa oppimisen uusia digitaalisia ympäristöjä ammatillisille opettajille. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat sosiaalinen media opetuksessa ja ohjauksessa, mobiiliulottuvuuden tarkastelu oppimisessa sekä niihin kytketty pedagoginen oppimis- ja ohjausprosessin suunnittelu. https://fi.linkedin.com/in/annemariakorhonen

Viittausohje:
Kilpi, K., Sundholm, M., Lehtola, K., Kuusivara, M. ja Korhonen A.-M. (2016). Opiskelijan ohjaus henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä. Teoksessa A.-M. Korhonen & S. Ruhalahti (toim.) Oppimisen digiagentit II. HAMK Unlimited Professional 9.6.2016. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/opiskelijan-ohjaus-henkilokohtaisissa-oppimisymparistoissa/

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

digitaalisuus hamkissa »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  henkilökohtainen oppimisympäristö ohjaus PLE

Bookmark and Share




Previous Post
Ensikokemuksia cMOOC-kursseista digitaalisen nuorisotyön opetuksessa
Next Post
Osaamismerkit osaamisen tunnustamisessa




You might also like






More Story
Ensikokemuksia cMOOC-kursseista digitaalisen nuorisotyön opetuksessa
Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) ja Metropolia ammattikorkeakoulu (Metropolia) yhdessä työelämäkumppaneidensa...