Opettajankoulutuksen kehittäminen Nepalissa

Nepal on yksi maailman köyhimpiä maita. Vuoden 2022 Human Development -indeksissä, joka perustuu elintasoon, koulutustasoon ja elinikäodotukseen, Nepal oli sijaluvulla 143 yhteensä 191 maasta (United Nations Development Programme, 2022). Nepalin yleisen koulutustason lisäksi erityisen kehittämisen kohteena on naisten asema koulutuksessa ja yhteiskunnassa. Alempien kastien naiset jäävät yleisesti koulutuksen ulkopuolelle ja esimerkiksi dalit-kastin tytöistä vain 11,8 % on toisen asteen koulutuksessa. Samoin lapsiavioliitot ja laissa kielletty, mutta syrjäseuduilla vielä elävä chhaupadi-perinne, eli naisten sulkeminen erillisiin majoihin ja pimeisiin huoneisiin kuukautisten ajaksi, heikentää tyttöjen mahdollisuutta osallistua koulutukseen. (Mm. Diwakar, 2022)

Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) tekemän pitkän yhteistyön tavoitteena on ollut kehittää nepalilaisten opettajien osaamista monella eri osa-alueella. Nyt käynnissä olevassa Developing Pedagogy for 21st Century Skills in Nepal (21stCSNepal) -hankkeessa on kolme kehityslinjaa: 1) uusi maisteriohjelma digitaalisesta pedagogiikasta, ohjauksesta ja kriittisen ajattelun opetuksesta, 2) opinto-ohjauksen koulutusmoduuli, ja 3) ICT-taitojen ja tulevaisuuden taitojen (21st century skills) kehittämisohjelma. Tässä artikkelissa kuvaamme erityisesti ensimmäistä toimintalinjaa, jossa HAMKilla on ollut vetovastuu.

Koulutuksen vienti ja opettajakoulutuksen kehittämisen prosessi

Koulutuksen vienti kehittyviin maihin on yksi tärkeimmistä keinoista vaikuttaa maailmanlaajuisiin ongelmiin. Sen avulla voidaan parantaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, vähentää korruptiota, tukea kestävää kehitystä ja ehkäistä kriisejä. Opettajankoulutuksen kehittäminen on yksi keskeisistä alueista, joissa Suomi voi olla mukana uudistamassa koulutusta opiskelijalähtöisemmäksi, kehittämässä opetussuunnitelmia ja tuomassa käytäntöä mukaan kehittyvissä maissa perinteisesti hyvin teoriapainotteiseen opettajankoulutukseen (Reinikka ym., 2018, s. 22).

Mikäli koulutuksen viennillä halutaan saada aikaan pysyviä muutoksia, on sen perustuttava kohdemaan oman toimintakulttuurin ja opettajien ajatustavan kehittämiseen. Nepalissa opettajat seuraavat tarkasti ylhäältäpäin annettua opetussuunnitelmaa ja valmistavat opiskelijansa koko yliopiston laajuisiin tenttitilaisuuksiin. Opiskelijat ovat tottuneet selkeisiin, teoriatietoa kertaaviin oppimistehtäviin, eikä henkilökohtaisia opintopolkuja tunneta. Vastaavasti Suomessa opettajilla on vapaus suunnitella omia kurssejaan ja arviointiaan, ja he antavat itse kurssiarvosanat opiskelijoilleen. Opiskelijat ovat tottuneet monipuolisiin, yhteisöllisiin ja soveltaviin tehtäviin ja he voivat tarvittaessa hyväksyttää tai osoittaa aiemmin hankittua osaamistaan välttääkseen saman sisällön opiskelun uudelleen.

Kulttuurien erilaisuudesta johtuen 21stCSNepal-hankkeessa kehittämistyön keskiössä ovat nepalilasten yliopistojen omat asiantuntijat. He ovat päävastuussa uusien opetussuunnitelmien kirjoittamisesta ja kurssien suunnittelusta. Suomalaisilta asiantuntijoilta he saavat ohjausta ja perehdytystä nykyaikaiseen pedagogiseen osaamiseen, sekä toimintaa ohjaavien ihmiskäsitysten ja oppimisteorioiden että käytännön yhteistoiminnallisten ja opiskelijalähtöisten toimintamallien osalta. Paikalliset toimijat ovat kuitenkin avainasemassa tulkitessaan ja muokatessaan oppeja oman kulttuurinsa näkökulmasta – he osaavat arvioida, miten pienin tai isoin askelin koulutuskulttuuria voi tai kannattaa kehittää.

Koska kohdeyliopistoissa ei ollut ennestään olemassa tulevaisuuden taitoihin ja verkko-opetukseen keskittyvää maisteriohjelmaa, oli suomalaisten asiantuntijoiden tehtävänä tämän osaamisen jakaminen ja kurssien suunnittelun tukeminen. Maisteriohjelmaan luotiin yhteistyössä kahdeksan uutta kurssia, joiden sisällöt kattoivat kasvatustieteitä, opetussuunnitelmien laadintaa, tutkimus-, arviointi- ja ohjausosaamista sekä opetusteknologian taitoja. Vahvaa tukea kaivattiin erityisesti verkko-oppimisympäristön suunnittelussa opiskelijalähtöiseksi rakenteen ja ohjeistuksen selkeyden osalta ja esimerkiksi vertaisarvioinnin toteuttamisesta verkkoympäristössä. Jokaisen kurssin luomiseksi nimettiin kehittäjät kohdeyliopistoista ja ohjaajat HAMKin ja JAMKin tiimistä.

Kehitetyt kurssit pilotoitiin ensin työryhmän kesken ja lisäkehityksen jälkeen uudelleen molemmista yliopistoista valikoidun 30 opettajan kanssa. Näiden pilotointien jälkeen koulutusohjelmat avattiin yleiseen hakuun molemmissa yliopistoissa.

Kokemukset kehittämisestä

Kurssien laatimista tuettiin säännöllisesti järjestetyillä etätyöpajoilla sekä Nepalissa että Suomessa toteutetuissa lähitapaamisissa. Pandemiasta johtuen nepalilaiset ovat päässeet vain kerran opintomatkalle Suomeen, jolloin he työpajojen lisäksi tutustuivat kahden viikon ajan HAMKin ja JAMKin kampuksiin ja opetusjärjestelyihin. (Korkealehto & Lindroos, 2023) Suomalaiset asiantuntijat ovat tähän mennessä järjestäneet kolme intensiiviviikkoa Kathmandussa. Näillä intensiiviviikoilla keskiössä on ollut kurssien kehittäminen; sparrauksen lisäksi vertaisarviointi ja niistä saadut palautteet ovat edistäneet kurssien kehittämistä. Samoin suomalaisen eAMKin verkkototeutusten arviointikriteeristöä on hyödynnetty soveltuvin osin.

Eri organisaatioiden välille rakennettavassa yhteistyössä tulee aina vastaan oppimiskokemuksia, joita suunnitteluvaiheessa ei osattu ottaa huomioon. Näin myös 21stCSNepal-hankkeessa. NOU oli suomalaisille toimijoille uusi yhteistyökumppani ja vaikka TU ja NOU olivat tehneet yhteistyötä – ja osa henkilökunnasta toimii molemmissa organisaatioissa – eivät toimintakulttuurit ja tarpeet olleet täysin yhteneväiset. TU:n kampuksia on ympäri Nepalia ja ne toimivat hyvin erilaisissa olosuhteissa: osa kampuksista on syrjäseudulla vaikeiden taipaleiden päässä, joissa moottoriajoneuvoja näkee vain harvoin ja verkkoyhteydet ovat vielä kehittymässä, kun taas toiset sijaitsevat Kathmandussa – keskellä miljoonakaupunkia. NOU on puolestaan vahvasti verkko-opetukseen keskittynyt toimija, johon hakeutuvat opiskelijat ovat usein jo jossain määrin tuttuja verkkotyövälineiden kanssa.

Yhteistyön alkupuolella yliopistojen erot aiheuttivatkin sen, että molemmat yliopistot esittivät halunsa rakentaa omat erilliset maisteriohjelmansa. Tilanne jatkui jonkin aikaa ja yhteistyötä koetettiin rakentaa vähitellen uudelleen – tänä aikana ohjaukseen ja tukeen meni kuitenkin ennakoitua enemmän resursseja. Lopulta yhteistyö yliopistojen välillä saatiin uudelleen käyntiin Nepalissa järjestetyssä workshopissa, jossa kummankin yliopiston saman kurssin tekijät tarkastelivat kursseja konkreettisesti Moodlessa antaen vertaispalautetta toisilleen.

Koulutuksen vienti opettaa myös viejää itseään

Yksi keskeisistä tulevaisuuden taidoista on globaali kansalaisuus, eli kulttuurienväliseen toimintaan liittyvät taidot. 21stCSNepal-hankkeessa suunniteltiin tapoja, joilla tätä osaamista koulutetaan opiskelijoille, mutta samaan aikaan taidot kehittyivät myös kaikilla tähän hankkeeseen osallistuneilla. Nepalissa järjestetyt workshopit mahdollistivat suomalaisille asiantuntijoille tutustumisen maan infrastruktuuriin ja työskentelykulttuuriin. Oman asiantuntemuksen sanallistaminen ja tulkinta toisen kulttuurin edustajille sai meidät itsekin pohtimaan omaa pedagogista näkemystämme syvemmin. Nepalilaiset kouluttajat hyötyivät, kun he pääsivät näkemään suomalaista toimintaympäristöä ja ymmärsivät paremmin, miten ja miksi pedagoginen ajattelu on Suomessa kehittynyt tietyllä tavalla.

---

HAMK on ollut pitkäjänteisesti mukana kehittämässä Nepalin opettajankoulutusta. Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa tehty koulutuksen viennin yhteistyö käynnistyi vuosina 2012–2015 ToT Nepal -hankkeella ja jatkui 2017–2020 TPP-Nepal -hankkeella. Näiden jatkoksi rakennettiin Developing Pedagogy for 21st Century Skills in Nepal (21stCSNepal), joka käynnistyi vuonna 2020 ja päättyy vuonna 2024. Tässä viimeisimmässä hankkeessa paikalliset yhteistyökumppanit ovat Tribhuvan University (TU) ja Nepal Open University (NOU).