Mikromuovit viherrakentamisessa

Muovi keksittiin 150 vuotta sitten, ja siitä on kestävyytensä ja helppokäyttöisyytensä vuoksi tullut kaikilla elämänaloilla käytetty materiaali. Viime vuosina on kuitenkin havahduttu muoveista irtoavien mikromuovien ympäristöhaittoihin. EU:n tulevien rajoitusten tavoitteena on vähentää mikromuoveja ympäristössä jopa 500 000 tonnilla (Valtioneuvosto, 2023).

Tänä syksynä Hämeen ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön koulutuksessa on tutustuttu Lempäälän Halkolannotkon liikuntapuiston rakentamiseen. Kohteessa käytetään nykyisen rakentamistavan mukaan muovimateriaaleja muun muassa monitoimikenttien pinnoissa, leikkialueen putoamisalustoissa sekä liikenteen melulta suojaamaan rakennettavan meluvallin rakenteissa autonrengasrouheen muodossa. Opiskelijatiimimme on pohtinut, miten rakentamista voidaan ohjata kestävää kehitystä edistäväksi.

Mikromuovit päätyvät luonnon kiertokulkuun

Mikromuoveilla tarkoitetaan pieniä muovinkappaleita, jotka ovat läpimitaltaan alle viiden millimetrin kokoisia, eikä niitä voi helposti havaita paljaalla silmällä. Muodoltaan ne ovat erilaisia: palloja, hiukkasia tai kuituja. Näitä mikroskooppisia muovipartikkeleita päätyy ympäristöön pääasiassa teollisista prosesseista, kosmetiikasta, vaatekuiduista ja rakennusmateriaaleista. Kaikki muovilaadut hajoavat hitaasti kulumisen, auringonvalon ja sään vaikutuksesta, ja ne kulkeutuvat vesien ja tuulen mukana ympäristöön. Istutusalueilla käytettyjä katekankaita (kuva 1) on erityisen vaikea korjata pois maaperästä ehjinä, jolloin mikromuoveja voi jäädä maaperään runsaasti, ja näidenkin hajoaminen voi kestää vuosikymmeniä.

Vaihtoehtoja mikromuovin käytön vähentämiseksi

Muovit ovat yleinen osa viherrakentamisen materiaaleja. Viherrakentamisessa muovia sisältävät materiaalit ovat yleisesti käytettyjä. Muoveja on muun muassa kastelujärjestelmissä, istutusten rajausmateriaaleissa, leikkipaikkojen turva-alustoissa, liikuntapaikkojen pinnoitteissa, kalusteissa, katekankaissa ja viherkattorakenteiden eristeissä (Karjalainen 2021).

Yleisesti jo tiedetään, että mikromuovien päätymistä ympäristöön rakennetuilta alueilta voidaan torjua monin eri keinoin. Hulevesien hallinta voidaan järjestää siten, että muoviperäisistä materiaalia sisältäviltä rakennetuilta pinnoilta vesi johdetaan imeytettäväksi maaperään siten, ettei muovipartikkeleita pääse vapaasti valumaan sadevesijärjestelmään. Muoveja käytetään paljon esimerkiksi leikki- ja liikuntapaikkojen alustamateriaaleissa sekä leikkivälineiden runko-osissa. Käytöstä poistettavien leikkialueiden ja urheilukenttien asianmukainen jätteenkäsittely vähentää merkittävästi elinkaarensa loppupäässä olevien mikromuovin lähteiden päästöjä.

Mikromuovien kerääminen pois ympäristöstä on kuitenkin parhaimmillaankin paikkaava toimenpide. Paras hoito tähänkin ongelmaan on ennaltaehkäisy – viherrakentamisessa on hyvä suosia materiaaleja, joissa mahdolliset mikromuovipäästöt on huomioitu. Mikromuovien käyttö esimerkiksi urheilukenttien katteessa ollaankin kieltämässä EU-tasoisella asetuksella kahdeksan vuoden siirtymäajan päätyttyä vuonna 2031. Tulevat rajoitukset on hyvä huomioida jo nyt, jotta vältytään kalliilta muutostöiltä muutaman vuoden kuluttua.

Ekologisuus on kestävän viherrakentamisen kivijalka

Kestävä viherrakentaminen nojaa ekologisiin periaatteisiin, joissa haitalliset vaikutukset ympäristölle pyritään minimoimaan. Vastuulliset materiaalivalinnat ottavat huomioon rakennetun ympäristön koko elinkaaren. Suosimalla ekologisia ja biohajoavia materiaaleja voidaan varmistaa, että viherrakentamisen seurauksena ympäristön tila kohentuu heikkenemisen sijaan. Ajankohtaisista tutkimuksista ja selvityksistä saadaan lisätietoa. Esimerkiksi viheralalla on kartoitettu käytettäviä muovimateriaaleja ja niitä korvaavia kasvipohjaisia materiaaleja (Karjalainen, 2021)

Halkolannotkon meluvallin rakenteena pohdittiin mm. vaahtolasia autonrengasmurskeen muovittomana vaihtoehtona. Vaahtolasin haasteena kuitenkin ovat sen valmistuksen suuret hiilipäästöt. Muovittomien materiaalien kehittämiselle olisi edelleen tilausta, vaikka erilaisia kasvipohjaisia ja kierrätysmateriaaleista jalostettuja vaihtoehtoja on jo tarjolla. Leikkipaikoille turva-alustoihin vaihtoehtoina on kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, mutta näitä ei Halkolannotkossa käytetty. Muovittomat ratkaisut tulevat kuitenkin jatkossa olemaan rakennuttajien työpöydillä entistä enemmän.

Aika näyttää, miten tuleva EU:n komission hyväksymä rajoitus mikromuovien vähentämiseksi vaikuttaa viherrakentamiseen. Muoviperäisiä materiaaleja ei tulla kokonaan kieltämään, sillä kaikki muovit eivät ole mikromuovin lähteitä. Muovilla on myös tulevaisuudessa paikkansa osana ekologista rakentamista, mutta käyttökohteissa ja -tavoissa tulee varmasti tapahtumaan muutoksia. Ekologisempien vaihtoehtojen noustessa yhä enemmän esille myös niiden hinnat laskevat, joten seurauksena voi olla uusi, vähintäänkin vähämuovinen ekologisen viherrakentamisen aika. Rakennuttaja voi viisailla valinnoillaan vaikuttaa mikromuovien käytön vähentämiseen ja kestävän kehityksen strategioiden toteutumiseen.