Luonto oppimisympäristönä ja kohtaamispaikkana

Luonnonvara-aloilla on aina ollut itsestään selvää, että luonto toimii tärkeänä oppimisympäristönä, mutta muilla aloilla sen käyttö on vähäisempää tai se on jopa unohdettu oppimisympäristönä. Tässä artikkelissa käsitellään luontoarvojen merkityksellisyyttä opettajan omaan hyvinvointiin ja kohtaamiseen nuorten kanssa.

Taustaa

Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu ja hyvinvointiosaamisen yksikkö sekä Humanistinen ammattikorkeakoulu toteuttivat yhdessä Opetushallituksen rahoittaman koulutuksen Luontoympäristöstä tukea nuorten kohtaamiseen Evon kampuksella. Koulutus koostui ennakkotehtävästä, lähipäivästä Evolla ja sen jälkeen pohdintatehtävästä. Osallistujina oli opettajia, ammatillisia ohjaajia, työpaikkaohjaajia sekä koulutuksen hallinnon toimijoita, yhteensä 13 henkilöä. Päivän tavoitteena oli perehdyttää osallistujat luontoarvoihin, niiden merkitykseen nuorten ja opettajien hyvinvoinnin tukemisessa sekä keskinäisessä kohtaamisessa valmennus- ja oppimistilanteissa.

Lähipäivä oli suunniteltu niin, että luonnossa vaellettiin koko päivä. Matkan varrella oli rasteja, joihin kouluttajat olivat suunnitelleet kokemukselliseen oppimiseen perustuvia suoritus- ja pohdintatehtäviä. Vaelluksen ajan rastilta toiselle perehdyttiin majavien elämään ja tarkasteltiin majavien aiheuttamia muutoksia luonnossa. Päivän jälkeen osallistujat saivat tehtäväkseen pohtia päivän antia, miten he olivat kokeneet luonnossa olemisen ja miten he voisivat ottaa luontoarvot huomioon omassa hyvinvoinnissaan sekä kohdatessaan nuoria ja eri-ikäisiä opiskelijoita työssään ja toimiesaaan heidän kanssaan. Koulutuksen jälkeen monet osallistujista olivat vieneet opiskelijaryhmänsä puistoon ja lähimetsään sekä toteuttaneet opetusta siellä.

Alla on yhteenvetoa osallistujien palauttamien tehtävien pohjalta.

Luontoarvojen merkitys koulutuksen lähipäivään osallistuneille

Luonto oppimisympäristönä oli monelta unohtunut ja siksi kokemus luonnossa oppimisesta oli monelle yllätys. Luontoympäristössä asiat monesti asettuvat helpommin oikeisiin mittasuhteisiin, koska ympäristö koetaan paineettomaksi ja neutraaliksi. Nykyään puhutaan paljon nuorten uupumisesta, jolloin metsään ja luontoon meneminen voisikin toimia hyvänä ennaltaehkäisevänä keinona. Nuorten vieminen pois perinteisestä luokkatilasta saa aikaan aidompia kohtaamisia, kun opiskelijoilla ei ole taakkanaan koulunmaailman heille asettamia rooleja.

Jotkut pohtivat sitä, miten luontoa voidaan hyödyntää kokouskäytännöissä ja mahdollisesti saada parempia päätöksiä ja tuloksia. Eräs erityisopettaja oli huomannut, miten erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat rauhoittuivat luonnossa ja oppivat paremmin asioita. Tätä kokemusta tuki myös tutkimustieto, jossa todettiin, että metsäympäristö lieventää myös esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivien lasten oireita ja parantaa keskittymiskykyä (Tyrväinen, Savonen & Simkin, 2017).

Kaikki osallistujat kokivat voimaantuneensa luonnossa. He kokivat virkistyneensä lähikoulutuspäivän aikana, koska pystyivät irrottautumaan normaalista työstä ja työympäristöstä. Jotkut osallistujat totesivat rauhoittuneensa päivän aikana, koska kiireettömyys mahdollisti sen. Luonnon ja erityisesti metsän psyykkisistä vaikutuksista on tehty ja todettu samanlaisia vaikutuksia, kuin koulutuspäivään osallistujillakin on. Luonnossa sijaitsevassa mielipaikassa on helpompi käsitellä aiemmin koettuja epämiellyttäviä tapahtumia, ja levoton mieli rauhoittuu. Stressistä elpymiselle on tunnusomaista esimerkiksi vihan ja pelon tunteiden väheneminen ja myönteisten tunteiden vahvistuminen sekä keskittymiskyvyn paraneminen. (Tyrväinen ym., 2017)

Luonnossa liikkumisen tuomat fysiologiset vaikutukset tukevat myös tutkimustuloksia. Patikointi metsässä tuotti mielihyvää ja tervettä väsymystä. Osallistujat kokivat voimaantuneensa ja virkistyneensä. Tutkimuksen mukaan luontokäyntien fysiologisina vaikutuksina on puolestaan havaittu verenpaineen ja stressihormoni kortisolin pitoisuuden laskeminen, pulssin hidastuminen, lihasjännityksen väheneminen, immuunipuolustusjärjestelmän tehostuminen (veren tiettyjen valkosolujen – muun muassa syöpäsoluja ja viruksia tuhoavien NK-solujen – lisääntyminen). Luontoympäristön vaikutus näkyy fysiologisissa mittauksissa jo melko pian metsässä oleskelun jälkeen, jo 15–20 minuutissa. (Tyrväinen ym., 2017)

Voimaantumisen yhdeksi elementiksi koettiin kohtaaminen muiden ammattilaisten kanssa keskustelujen ja yhdessä työskentelyn kautta. Luonnon keskellä toisiin tutustuminen yhteisen tekemisen äärellä on hyvä tapa tutustua tai kohdata toinen ihminen. On varsin erilaista toteuttaa parikeskusteluja formaalissa koulutustilassa kuin nuotion ääressä. Luonnossa pääsee syvemmälle sekä asiassa että henkilöön tutustumisessa, koska avautuminen on luontevampaa. Luonnossa ihmisestä tulee esiin ehkä eri piirteitä kuin luokka- tai työtilassa, siellä on mahdollisuus nähdä ihminen eri vahvuuksin. Koettiin myös, että tämänkaltaisessa koulutuksessa oikeassa ympäristössä itselle aiemmin vieraat ihmiset tulivat nopeasti jollain tavalla tärkeäksi ja lisäksi uusien ihmisten kohtaaminen opettaa meille aina jotakin itsestämme.

Kohtaamisen yhteydessä kirjoitettiin myös osallisuuden merkityksestä. Monelle oli merkittävää olla osallisena ryhmässä ja jakaa yhteinen kokemus. Rentoutuminen auttaa muun muassa työroolien purkamisessa ja se onnistuu mukana olleiden mukaan hyvin luonnossa.

Luonto oppimisympäristönä ja kokemuksellisena oppimismenetelmänä oli osallistujien mielestä antoisa. Erityisesti rasteilla tehdyt harjoitukset koettiin hyviksi. Koettiin, että rastitehtävät kiinnittivät kokemukselliset elementit ja koulutuksen teemat miellyttävällä, ei liian akateemisella tavalla yhteen. Tällä tavalla toteutettu lähipäivä koettiin elämykselliseksi; tiedollisen, toiminnallisen sekä erilaisten aistien yhdistelmäksi.

Päivän aikana osallistujat kokivat saaneensa vahvistusta jo olemassa olleille toimintatavoilleen ja tukea niiden kehittämiseen. Ohjattujen tehtävien kautta he saivat myös uusia menetelmiä ja tapoja, joita voi hyödyntää omassa työssään.

Lopuksi

Koulutuspäivä luontoympäristössä tuotti osallistujissa runsaasti positiivisia kokemuksia. Herääkin kysymys, miksi emme siirtäisi koulutusta useammin luontoympäristöön ja käyttäisi kokemuksellista oppimismenetelmää opiskelijoiden oppimisen tehostamiseksi. Varmasti nämä samat positiiviset kokemukset, joita tässä artikkelissa osallistujat olivat kokeneet, voitaisiin havaita nuorissa opiskelijoissa.

Tämän artikkelin tuloksia tukee hyvin myös Suomen partiolaisille tehty tutkimus, jossa partiolaiset kuvasivat metsäsuhdettaan erilaisen toiminnan kautta. Vastaajat pitivät metsää myös tärkeänä paikkana rentoutumiselle ja rauhoittumiselle, kaverien kanssa yhdessäololle sekä yhteisöllisyydelle. (Pynnönen, Nippala & Lähtinen, 2018) Partion perusajatuksena on ollut, että luonto toimintaympäristönä auttaa nuoria oppimaan erilaisia käytännön- ja vuorovaikutustaitoja tehokkaasti.

Miksi luontoympäristöä ei sitten käytetä kovinkaan paljon oppimisympäristönä? Eräs osallistuja pohti asiaa näin: ”Koulumaailma tuo omat haasteensa luonnossa tapahtuvaan opetukseen. Miten löytää koulupäivistä se aika metsään menemiseen? Ja toinen haaste on opiskelijat itse. Heidän asenteensa luonnossa liikkumista kohtaan ja se kylmä tosiasia, että todella monella toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijalla ei ole sellaista vaatetusta, että metsässä tapahtuva opetus olisi heille mielekästä.” Varmasti on myös opettajia, jotka eivät koe luontoympäristöä itselleen luontevana oppimisympäristönä.

Kuten tässä tapausesimerkissä, myös aikaisemmista tutkimuksista on näyttöä, että luonto oppimisympäristönä on paikka, jolla on positiivisia vaikutuksia oppimiselle. Suomessa, jopa kaupunkioloissa, luonto on lähellä, joten annetaan mahdollisuus itsemme, työkaverimme ja opiskelijoidemme yllättyä.