Heikkoja signaaleja henkilökohtaistamisesta

Kuva Joona Kotilainen, kuviasuomesta.fi


Vuoden 2018 alusta voimaan astuneen ammatillisen koulutuksen uuden lainsäädännön valmisteluvaiheessa kävi selväksi, että ammatillisen koulutuksen opettajilta vaaditaan uudenlaista osaamista. Erityisesti osaamisperustaisuus, asiakaslähtöisyys, joustavat opintopolut ja työpaikalla tapahtuva oppiminen edellyttävät osaamisen hankkimisen ja sen ohjaamisen henkilökohtaistamista, joka poikkeaa monin tavoin entisestä opettajajohtoisesta koulutusorientaatiosta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus ja ammatillisen koulutuksen järjestäjät sidosryhmineen olivat ennakoineet ja valmistelleet tulevia muutoksia usean vuoden ajan ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän kehittämisen TUTKE 1, 2 ja 3 osana. (Mm. Räisänen & Goman, 2018, ss. 7, 9–14; OPH, 2014, ss. 7–11) Kun tuleva ammatillisen koulutuksen infrastruktuuri – säädökset ja tutkintouudistus asianmukaisine käsitteineen – oli saatu valmiiksi, alkoi muutoksen jalkautus toimijatasolle.

Ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstön työ- ja toimintatapojen uudistumisen tukemista varten käynnistettiin vuonna 2017 valtakunnallinen Parasta osaamista -verkostohanke (2019). Nyt hankkeen lopussa on sopiva aika arvioida tehtyjä toimenpiteitä. HAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu toteutti henkilökohtaistaminen ja ohjaus -koulutuksia syksyn 2019 aikana. Artikkelissa tarkastellaan koulutusten tuloksia.

Osaamistarpeet kääntyvät koulutukseksi

Parasta osaamista -verkostohankkeessa (2017–2019) toteutettiin valtakunnallisesti ja laajasti erilaisia toimenpiteitä, joilla tuettiin ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstöä uuden lainsäädännön, työ- ja toimintatapojen sekä uudistusten haltuunotossa. Hankkeen alkuvaiheessa selvitettiin oppilaitosten opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamisvaatimuksia ja tarpeita osaamisen kehittämiselle. Tuloksissa nousi kuusi keskeistä osaamistarvetta; henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOKS) ohjaaminen, työelämä-, verkosto- ja asiakkuusosaaminen, ohjausosaaminen, uudet oppimisen tavat ja mahdollisuudet, oman työn johtaminen ja kehittäminen sekä koulutuksen järjestäjän laadunhallinta. (Parasta osaamista, 2019; Heinilä ym., 2018, ss. 10–15)

HAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu toteutti henkilökohtaistamisen ja ohjauksen koulutuskokonaisuuksia Raumalla, Porissa ja Hämeenlinnassa syksyn 2019 aikana. Raisiossa ja Loimaalla koulutukset toteutettiin yhteistyössä Haaga-Helia ammatillisen opettajakorkeakoulun kanssa. Koulutuksiin osallistui yhteensä 167 henkilöä tasaisesti eri koulutusaloilta. Koulutukset toteutettiin samalla rakenteella, mutta osallistujien toiveet ja tarpeet huomioitiin päivien sisällöissä kysyntä- ja asiakaslähtöisesti.

Koulutuksen sisältö yhteistyön tulos

Henkilökohtaistamisen ja ohjauksen koulutuskokonaisuuden kohderyhmä oli ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstö. Koulutuksen rakenne suunniteltiin yhdessä Parasta osaamista -alueryhmän toimijoiden kanssa (Winnova, Salpaus ja HAMK). Tavoitteena oli rakentaa mahdollisimman tarkoituksenmukainen sisältö ja kokonaisuus, joka tukee uudistuksen ja uusien toimintatapojen haltuunotossa. Koulutuksen rakenne toteutui kuvion 1 mukaisesti.

Kuvio 1. Henkilökohtaistamisen ja ohjauksen koulutusten rakenne ja eteneminen (HAMK, 2019).

Kuvio 1. Henkilökohtaistamisen ja ohjauksen koulutusten rakenne ja eteneminen (HAMK, 2019).

Koulutuksen kokonaiskesto oli noin 2–3 kk. Ennen ensimmäistä lähitapaamista osallistujat perehtyivät oman oppilaitoksensa henkilökohtaistamiseen liittyviin ohjeisiin ja opiskelijahallintojärjestelmään sekä laativat osaamiskartoituksen ja sen pohjalta oman kehittymissuunnitelmansa, jossa he pohtivat vapaamuotoisesti omia henkilökohtaistamiseen liittyviä vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Ensimmäisessä lähitapaamisessa reflektoitiin kehittymissuunnitelmassa esiin nousseita kohtia, perehdyttiin henkilökohtaistamiseen liittyviin käsitteisiin, normeihin ja prosesseihin sekä käsiteltiin mm. uraohjausta osana prosessia.

Toinen etäjakso oli käytännön työn jakso, jossa osallistujat syventyivät HOKS-ohjaamiseen. Jakson aikana osallistujat ohjasivat opiskelijoiden henkilökohtaisten osaamisen kehittämissuunnitelmien tekemistä ja päivittämistä. Lisäksi osallistujien tuli tutustua toisen alan opettajan tai toisessa roolissa olevan toimijan (esim. opintojenohjaaja, erityisopettaja, oppisopimustoimija) henkilökohtaistamiseen liittyvään HOKS-ohjaustyöhön. Etäjakson päättyessä, ennen toista lähitapaamista, osallistujien tuli uudelleen pohtia ja arvioida omia vahvuuksiaan, kehittymistään sekä sitä, mihin he seuraavaksi kiinnittävät huomiota oman henkilökohtaistamisosaamisensa kehittämisessä. Lisäksi osallistujien tuli kuvata havaitsemiaan hyviä käytäntöjä henkilökohtaistamiseen liittyen. Toisessa lähitapaamisessa käsiteltiin etäjakson aikana syntyneitä oivalluksia ja havaintoja, keskusteltiin henkilökohtaistamiseen liittyvistä erityiskysymyksistä, esiteltiin ja kirjattiin hyviä esimerkkejä, työtapoja tai käytänteitä. Koska osallistujat olivat eri koulutusaloilta, antoi tämä mahdollisuuden myös yli rajojen verkostoitumiseen ja oppilaitoksen sisällä eri toimijoiden tutustumiseen ja tuntemiseen.

Aineiston käsittelystä

Aineiston käsittelyssä on hyödynnetty laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Sisältöanalyysillä tarkoitetaan kirjoitettujen, kuultujen tai nähtyjen sisältöjen analyysiä väljänä teoreettisena viitekehyksenä. Analyysin kohteina voivat olla erilaiset dokumentit, mm. kirjat, artikkelit, haastattelut, puhe, keskustelu, dialogi, raportit tai melkein mikä tahansa kirjalliseen muotoon saatettu materiaali. Sisällönanalyysi sopii hyvin strukturoimattomankin aineiston analyysin, jossa pyritään saamaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. (Tuomi & Sarajärvi, 2018, ss. 78–81, 86–95) Tässä artikkelissa aineistona ovat osallistujien (n=167) suulliset ja kirjalliset pohdinnat, lähitapaamisten aineistot ja kirjaukset sekä kouluttajien omat havainnot ja muistiinpanot lähitapaamisista ja keskusteluista.

Aineistolähtöinen analyysi etenee useimmiten selkeiden vaiheiden kautta. Aineisto avataan ja tutkitaan sekä tehdään päätös, mitkä asiat ja kohteet ovat tutkimuksen kannalta kiinnostavimpia. Aineisto redusoidaan eli pelkistetään, teemoja ja aiheita luokitellaan, järjestellään uudelleen ja ryhmitellään samankaltaisiksi kokonaisuuksiksi. Tulokset esitetään ja tehdään johtopäätöksiä. (Alasuutari, 2018, ss. 90–100, 191–203; Tuomi & Sarajärvi 2018; ss. 78–80) Tässä aineistossa olevat kiinnostuksen kohteet liittyvät koulutuksen sisältöihin ja osallistujien henkilökohtaistamiseen liittyvään osaamiseen ja sen kehittymiseen.

Eskola ja Suoranta (2005, ss. 208-212) toteavat, että aineistolähtöisessä analyysissä on useita mahdollisuuksia virhetulkintoihin. Erityisesti laadullisessa tutkimuksessa tekijä joutuu jatkuvasti pohtimaan tekemiään ratkaisuja ja ottamaan yhtä aikaa kantaa sekä analyysin kattavuuteen että tulosten luotettavuuteen. Alasuutarin (2018, s. 95) mukaan aineistolähtöisessä analyysissä lähdekritiikki on osa analyysiä. Tätä artikkelia kirjoittaessa on pohdittu, ovatko aineistona olevat kertomukset, puheet, kirjoitetut ja kuvatut asiat totuudenmukaisia? Ovatko aineistot tai omat havainnot, muistiinpanot tai tulkinnat luotettavia? Onko saatuun tietoon vaikuttanut tapa, jolla se on kerätty? Esitettyjen tulosten luotettavuutta on lähdekritiikin lisäksi arvioitu pohtimalla tulkintojen ja tulosten uskottavuutta ja huomioitu tekijöiden omat ennakkokäsitykset asiasta. Koska tavoitteena oli alun perin löytää aineistosta vastauksia tiettyihin ilmiöihin ja kysymyksiin, ovat aineistoista erottuneet ne kohdat, joiden oletetaan kuvaavan ja perustelevan esimerkiksi osallistujien vahvuuksia tai henkilökohtaistamiseen liittyviä kehittymisen kohteita. Arvioitaessa uskottavuutta ei ole varmaa lisääntyisikö se, jos tulkinnat ja tulokset vietäisiin koulutusten osallistujien arvioitaviksi. Luotettavuutta arvioitaessa vahvistuvuus tarkoittaa sitä, että tehdyt tulkinnat saavat tukea toisista, vastaavaa ilmiötä tarkastelevista tutkimuksista. (Mukaillen Eskola & Suoranta, 2005, ss. 211–212)

Mitä opittiin – koulutusten yhteenveto

Aineistoista nousseet keskeiset teemat ja havainnot on koottu taulukkoon 1, 2 ja 3. Aineistosta nousseita selkeitä teemoja olivat osallistujien vahvuudet henkilökohtaistamisessa, koulutuksen aikana oman osaamisen kehittyminen sekä henkilökohtaistamisessa syntyneet ja vahvistuneet hyvät käytänteet. Aineiston käsittelyssä pyrittiin luokittelemaan eri teemojen alta usein toistuvia aiheita, väittämiä tai asioita, joita koulutukseen osallistujat raportoivat tai puhuivat. Näistä aiheista ja asioista muodostettiin havaintoluokkia, jotka nimettiin havaintoja kuvaavalla tavalla. Havaintoluokiksi muodostuivat kohtaaminen, tekniset järjestelmät, ammatillinen ja pedagoginen kokemus, yhteistyö ja kokonaisuuden hallinta.

Esimerkiksi kohtaaminen, osallistujien kiinnostus ja halu auttaa opiskelijoita, yhteistyö ja vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa nousivat jokaisessa teemassa. Havainnot, asiat ja aiheet, jotka jollain lailla käsittelivät vuorovaikutusta, kuuntelua, kiinnostusta opiskelijaan, yhteistyötä jne. nimettiin otsikolla kohtaaminen. Jokaiseen teemaan ei löytynyt aineiston perusteella mainintoja eri havaintoluokkiin. Esimerkiksi moniammatillinen yhteistyö, josta oli aineistoissa useita mainintoja sekä kehittymisessä että hyvissä käytänteissä, ei noussut osallistujien mielestä lähtötilanteessa erillisenä vahvuutena tai sitä ei mainittu tai kirjattu lähtökohtaisesti osallistujan vahvuutena.

Taulukosta 1 ilmenee koulutuksiin osallistujien nostamia vahvuuksia. Useilla osallistujilla oli pitkä kokemus joko opetustehtävistä tai oman ammattialan työtehtävistä, osa kertoi tehneensä henkilökohtaistamista, mm. näyttötutkintojen aikana.

Taulukko 1. Vahvuudet henkilökohtaistamisessa ja ohjauksessa koulutuksen alussa.

 Kohtaaminen Tekniset järjestelmätAmmatillinen ja pedagoginen kokemusKokonaisuuksien hallinta
VAHVUUDET HENKILÖKOHTAISTAJANAkiinnostus opiskelijaan,
aito halu auttaa
tekninen osaaminenpitkä työkokemus (ammatti- ja koulutuskokemus) perehtyneisyys HOKS-käytänteisiin
kuuntelutaidotjärjestelmällisyys, tarkkuuskiinnostus omaan alaan ja koulutukseenkokemus henkilökohtaistamisesta
dialogitaidotkoordinaatiokyky perehtyneisyys (oma ala, tutkinnon perusteet
vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ajanhallintapedagoginen osaaminen (opetus, ohjaus ja alakohtainen osaaminen, yhdistettynä tilanteeseen)

Osallistujat pitivät vahvuuksinaan sitä, että he ovat aidosti kiinnostuneita opiskelijoiden osaamisen kehittymisestä ja omasta alastaan. Useissa kommenteissa tuli esille aito halu auttaa nuorta opiskelussa, osaamisen hankkimisessa ja yleensäkin elämässä eteenpäin. Aineistossa korostuivat lisäksi vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot, perehtyneisyys tutkinnon perusteisiin, oman alan osaamisvaatimuksiin, HOKS-käytänteisiin ja järjestelmiin sekä kuuntelu- ja ohjaustaidot.

“Dialogitaidot, tutustumme yhdessä tutkinnon ammattitaitovaatimuksiin ja arviointikriteereihin. Pohdimme yhdessä mitä opiskelija jo osaa–“

“Kuuntelen opiskelijaa ja yritän tehokkaasti saada selville opiskelijan henkilökohtaisen tavoitteen ja yritän huomioida opiskelijan kokonaisvaltaisesti ja lähteä suunnittelemaan opiskelijan opintoja hänen tarpeet ja päämäärät ensisijaisesti huomioiden. Taustat kunnossa; tunnen tutkintojen perusteet, ammatillisen lain ja asetuksen.”

“Halu toimia nuorten kanssa ja tarvittaessa auttaa ja kannustaa heitä elämässä ja opinnoissa eteenpäin.”

“Laaja osaaminen ja tietämys erilaisista mahdollisuuksista (olen valman vastuukouluttaja, joten tästä on hyötyä). Henkilökohtaistamisen jatkuvuus ja kokoaikaisuus.”

Vaikka osallistujat näkivät selkeitä vahvuuksia edellä mainituissa tekijöissä, kokivat he myös kehittyneensä koulutuksen aikana näissä samoissa kohdissa. Taulukko 2 havainnollistaa aineistoista nousseet kehittymisen kohdat.

Taulukko 2. Kehittymisen kohteet henkilökohtaistamisessa ja ohjauksessa.

 Kohtaaminen Tekniset järjestelmätAmmatillinen ja pedagoginen kokemusYhteistyöKokonaisuuksien hallinta
KEHITTYMINENopiskelijakohtaamiset;
taustat, tarpeet, mahdollisuudet
prosessin hallinta eri tutkintojen, muiden koulutusalojen tuntemus eri toimijoiden välinen yhteistyöymmärrys kokonaisuudesta
opiskelijan kuuntelu
tilaa osaamiselle, opiskelijan mielipiteille, tuen tarpeille
järjestelmän (tekninen)
ymmärrys
varmuus ja uskallus henkilökohtaistamisen merkitys
aito halu auttaa opiskelijaa elämässä eteenpäinjärjestelmän käyttösuunnitelman laatiminen, vaihtoehtojen valintauskallus tehdä päätöksiä ja erilaisia ratkaisuja
tuen tarpeen tunnistaminen

Osallistujat olivat kiinnittäneet koulutuksen aikana huomiota opiskelijakohtaamisiin, ohjaustapoihin ja menetelmiin, vuorovaikutukseen ja kuunteluun. Kuuntelu- ja dialogitaidot nostettiin ohjausosaamisen ohella usein kehittymisen kohteeksi. Osallistujat raportoivat näistä lähitapaamisissa hyviä esimerkkejä, käytänteitä ja vinkkejä toisille jaettavaksi.

Koulutukseen osallistujat kokivat, että kehittymistä henkilökohtaistajana oli tapahtunut HOKS-prosessin hallinnassa, mikä näkyi uskalluksena ja varmuutena tehdä valintoja ja ratkaisuja. HOKSin laadinta teknisenä suorituksena, opiskelijan kohtaaminen ohjauksessa, erilaisten vaihtoehtoisten ja tarkoituksenmukaisten ratkaisujen mahdollisuudet, erityisen tuen tarpeen havaitseminen, tutkinnon perusteiden tunteminen sekä moniammatillinen yhteistyö mainittiin useimmiten kehittymisen kohteina.

“Opintohallintojärjestelmään kirjaamisen käytännöt vapauttavat minut kuuntelemaan enemmän opiskelijaa. Olen tullut henkilökohtaistamisessa myös rohkeammaksi tekemään ratkaisuja opiskelijan oppimisprosessin tai oppimisympäristöjen valintojen suhteen.”

“Olen kiinnittänyt enemmän huomiota opiskelijan kohtaamiseen sekä ottanut entistä enemmän selvää, mitä kaikkea opiskelijan on mahdollista valita opintoihin ja pyrkinyt vielä henkilökohtaisimpiin polkuihin opinnoissa.”

“Tuen tarpeen kartoittaminen ja tunnistaminen on entistä varmempaa. Myös erityisen tuen tarve ja tukitoimet helpompi tehdä.”

“Osaamisen kartoittamiseen kiinnitän entistä enemmän huomiota. Ja olen lisännyt yhteistyötä eri koulutusalojen välillä–“

Moniammatillisen yhteistyön tekeminen eri toimijoiden, mm. opintojen ohjaajan, erityisopettajan, oppisopimustoimijan tai työpaikkaohjaajan kanssa, ei noussut aineistoissa erityisesti osallistujien vahvuutena. Mutta koulutuksen aikana se nousi hyvien esimerkkien ja yhteistyöhön liittyvien hyvien käytänteiden kautta yhdeksi kehittymisen kohteeksi. Tulokset tukevat ammatillisen koulutuksen lainsäädännön (Laki ammatillisesta koulutuksesta 2017/531) ja uudistuneiden toimintatapojen ideologiaa ja tavoitteita. Sekä laissa että henkilökohtaistamista koskevissa ohjeissa (OPH n.d.) korostetaan eri toimijoiden osallisuutta opiskelijan ohjaamisessa sekä henkilökohtaistamisen toteuttamista eri toimijoiden välisenä yhteistyönä.

Taulukko 3 kokoaa aineistosta nousseet asiat ja tekijät, joista koulutukseen osallistujat raportoivat hyviä vinkkejä ja käytänteitä.

Taulukko 3. Hyvät käytänteet henkilökohtaistamisessa ja ohjauksessa.

 Kohtaaminen Tekniset järjestelmätYhteistyöKokonaisuuksien hallinta
HYVÄT KÄYTÄNTEETopiskelijan tunteminen ihmisenä ja osaajanaopiskelijahallintojärjestelmään liittyvät oivallukset ja varmuusmoniammatillinen yhteistyöHOKS-prosessi (henkilökohtaistamisen prosessi)
ohjauksessa minäkuvan vahvistaminen ja
uskalluksen synnyttäminen
Osaan.fi hyödyntäminenyhteisten aineiden opettajat (yto), opinto-ohjaajat, erityisopettajat, oppisopimustoimijatopiskelijahallintaohjelman käyttö, kirjaaminen järjestelmään ja siihen liittyvät uudet toimintatavat
ohjauskeskustelujen luonne ja merkitys;
aika, tila, rauhallisuus
jatkuva vuorovaikutus
menetelmien ja työvälineiden hyödyntäminen ohjauksessa (kuvakortit, puhelin, sähköposti, excel)
onnistuessaan moniammatillinen yhteistyö flow-kokemusohjelman tarjoamat mahdollisuudet HOKS-kirjaamisessa
uraohjaus osana ohjaustatyöelämä oppimisympäristönä ja henkilökohtaistamisessa mukana

Hyvät käytänteet, ja osittain myös tulevaisuuden kehittämiskohteet, liittyivät ihmisläheiseen kohtaamiseen opiskelijan kanssa, moniammatilliseen yhteistyöhön oppilaitoksen sisällä, HOKS-prosessiin, opiskelijahallintojärjestelmän käyttöön ja tietojen kirjaamiseen, ohjauskeskustelujen järjestämiseen ja työelämään oppimisympäristönä.

“Nuorten perustutkintoa aloittavien hoksaamisessa edetään jaksoittain. Tunnistamisessa ja tunnustamisessa yhteistyö opon ja yto-hoksaajien kanssa.”

“Opettaja luonnikkaasti kertasi, mitä aiemmin oli sovittu ja opiskelija sai palautetta alkutaipaleeltaan. Opettajan ote oli varma, yhteisymmärrystä edistävä ja osaava, mutta kuitenkin sellainen, että opiskelija olisi voinut halutessaan vaikuttaa omiin valintoihinsa, koska opettaja korosti valinnaisuutta. Muutokset ja tarkennukset tehtiin suoraan koneelle ja lopuksi allekirjoitukset skriivailtiin HOKSiin. HOKSauksen jälkeen keskusteltiin huomioista ja löydettiin yhteisymmärrys.”

“Vahvuudet kyselyssä ja kuuntelussa. Kokonaisuuden avaamista (miten etenee, mihin asiat liittyvät, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi/jatkossa, sisällöt, ym.) sekä näiden merkityksellisyys opiskelijalle. Lopussa vielä klousaaminen. Keskustelua työstä ja tehtävistä, työympäristöstä, tutkinnon vaatimuksista ym. (taustaa, edellytyksiä) -> inhimillinen, aito ote ja vuorovaikutus (ei menty tekniikka edellä).”

“… opinto-ohjaajan työskentelyä, jonka laaja osaaminen ja vaihtoehtojen/ mahdollisuuksien ymmärtäminen on huipputasolla. Itse opin myös muiden vaihtoehtoisten opintopolkujen tarjoamisen mahdollisuuden.”

“Tuli erilaisia tapoja esiin, riippuen vähän roolista. … oli yhdellä kampuksella käytäntö, että ensimmäinen “HOKS -keskustelu” käytiin ryhmässä eli esitettiin asiat, jotka HOKSaaja käy jokaisen kanssa niin yhteisesti ja vasta tämän jälkeen käytiin henkilökohtainen HOKS -keskustelu.”

Eräs osallistuja kertoi onnistuneen esimerkin moniammatillisesta ohjauksesta, joka oli ollut suorastaan flow-kokemus. Useimmiten hyvät käytänteet olivat suhteellisen pieniä, teknisiä, prosessiin liittyviä tai ohjauksellisia oivalluksia, joiden kautta osallistujat kokivat kuitenkin merkittäviä onnistumisia.

Johtopäätökset

Koulutukseen osallistujat olivat lähtökohtaisesti kiinnostuneita kehittämään omaa osaamistaan. Osaamiset ja kehittymisen kohteet menivät monesti ristiin; sen, minkä joku toinen koki vahvuudekseen, joku toinen koki sen omaksi kehittymisen kohteekseen. Yleinen huomio oli, että koulutuksiin osallistuneet olivat varsin hyvin perillä ammatillisen koulutuksen uudistuksen suuntaviivoista, periaatteita ja toimintatavoista. Voidaan kuitenkin pohtia, tavoittiko koulutus juuri ne henkilöt, joille sisällöistä olisi ollut suurin hyöty. Osallistujat, jotka olivat aktiivisia ja mukana sekä panostivat koulutukseen, kokivat saaneensa työkaluja omaan ohjaustyöhön. Osallistumisissa näkyi toisaalta ammatillisen koulutuksen murrosvaihe; epävarmuus uusien toimintatapojen kanssa, kiire ja aikapaineet sekä oppilaitoksissa käynnissä olevat monet samanaikaiset muutokset. Koulutuksen vaikuttavuutta arvioitaessa edellä olevat huomioiden, tulokset osallistujien osaamisen kehittymisessä vaihtelivat merkittävästi.

Henkilökohtaistamiseen liittyvässä osaamisessa ja käytänteissä koulutuksen järjestäjät ja opettajat ovat keskenään hyvin eri tasoilla. Useilla opettajilla ja ohjaushenkilöillä olisi valmiuksia toteuttaa henkilökohtaistamista ja henkilökohtaisia opintopolkuja avarakatseisemminkin. Esteenä koettiin olevan koulutuksen järjestäjän rakenteet tai uskallus, mikä oli kuitenkin koulutuksen aikana selvästi lisääntynyt. Tuloksissa korostuivat onnistuneet kokemukset henkilökohtaistamisessa sekä useat maininnat moniammatillisen yhteistyön hyödyistä, samoin erityisen tuen tarpeiden havaitseminen, tietämys vaihtoehdoista ja ratkaisujen tekemisestä. Henkilökohtaistamisen prosessi ja merkitys korostui, samoin tutkintojen tuntemus ja oman ammattialan vahva osaaminen. Kaiken keskiössä on kuitenkin opiskelija, “opiskelijan tunteminen ihmisenä ja osaajana”.

Hyvin toteutettu henkilökohtaistaminen takaa osaamisperusteisuuden ja asiakaslähtöisyyden toteutumisen. Osallistujien kokemana hyvin toteutettu henkilökohtaistaminen vaatii moniammatillista yhteistyötä ja kaikkien toimijoiden sitoutumista, vuorovaikutusta ja osallistumista. Yhteisenä havaintona kaikkien on oltava täysillä mukana, muuten henkilökohtaistamisesta tulee näennäistä.

Yhteiskunnan ja toimintaympäristöjen muuttuessa ammatillisen opettajan osaamisvaatimukset ovat laajat ja osaamisen jatkuva päivittäminen edellytys työssä onnistumiselle. Näissä koulutuksissa kerätyt havainnot ja tulokset osaamisen kehittymisestä saavat vahvistusta mm. Raudasojan ja Kaitalan (2019) kokoamista ammatillisen koulutuksen opettajan osaamisvaatimuksista; pedagoginen osaaminen, HOKSin laatiminen, arviointiosaaminen, työelämäyhteistyö, ohjaus- ja uraohjausosaaminen, oman alan substanssiosaaminen ja erityiseen tukeen liittyvä osaaminen. Nämä ovat myös tämän artikkelin tulosten perusteella ammatillisen opettajan osaamisen kovaa ydintä.

Abstract in English

The reforms in Vocational Education and Training (VET) in Finland have been operational since 1 January 2018. The key areas of competence of the VET teachers are in pedagogical guidance and support in the students individual study and career planning. In this article, we present the results of competence development through educational modules carried out during the autumn 2019. The data consists of participants’ oral and written material, discussions, observations and notes of the writers. The article was written as a part of the Parasta osaamista project aiming at supporting and helping VET teachers to adapt to the reforms.

Vocational teachers felt that their strengths lay in their genuine interest in students, willingness and motivation to help students, conversing, listening and interaction skills coupled with an extensive career in vocational and educational work. During the education there was development in the confidence in decision making within student guidance, in use of technical software and in observing special needs and alternatives. The better the process of individual study planning is understood, the greater the degree of freedom there is to focus on the student. Experiences of cross-department cooperation inside the school and work places were also highlighted and emphasized as key elements in the success of the guidance and career planning process. The strengths that teachers reported at the beginning were further strengthened during the education.

Best practices were documented and shared especially in encounters with students, within the process of guidance and support itself and in how the technical administration software was used.

Lähteet

Alasuutari, P. (2018). Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.

Eskola, J. & Suoranta, J. (2005). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu. (2019). Henkilökohtaistaminen ja ohjaus -koulutusesite.

Heinilä, H., Holmlund-Norrén, C., Kilja, P., Niskanen A., Raudasoja A., Tapani A. & Turunen K. (2018). Rohkeasti uudistumaan! Opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamistarpeet -raportti. Parasta osaamista -verkostohanke 3/2018. OKM. Haettu 18.3.2020 osoitteesta https://jaofi.sharepoint.com/sites/3/Parasta_osaamista/Jaetut%20asiakirjat/8%20Toimintaprosessit%20Tavoitekohdat/Tavoite%201%20raportti/Vanhoja/Rohkeasti%20uudistumaan%20-osaamistarveselvitysten%20raportti%203.2018.pdf

Laki ammatillisesta koulutuksesta 11.8.2017/531. Haettu 30.10. 2019 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170531

Opetushallitus. (2014). Osaamisperusteisuus todeksi. Askelmerkkejä koulutuksen järjestäjille. TUTKE2-toimeenpanon tukimateriaali. Oppaat ja käsikirjat 2014:8.

Opetushallitus. (n.d.). Henkilökohtaistaminen. Haettu 29.10.2019 osoitteesta https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/henkilokohtaistaminen

Parasta osaamista-verkostohanke. (2019). Tietoa hankkeesta. Haettu 1.11.2019 osoitteesta https://blogit.gradia.fi/parasta_osaamista/hankekuvaus

Raudasoja, A. & Kaitala, P. (2019). Ammatillisen koulutuksen opettajan osaamisvaatimukset. HAMK Unlimited Journal 21.11.2019. Haettu 22.11.2019 osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/ammatillisen-koulutuksen-opettajan-osaamisvaatimukset

Räisänen, A. & Goman, J. (2018). Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus, asiakaslähtöisyys ja toiminnan tehokkuus – Politiikkatoimien vaikutusten arviointi (ex ante). Sähköinen tietoaineisto. Valtioneuvoston kanslia 23.1.2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-496-2

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. E-kirja. Haettu 27.11.2019 osoitteesta https://ellibslibrary.com/hamk/9789520400118

Kirjoittajat

Arja Puustinen toimii lehtorina HAMK ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja asiantuntijana Parasta osaamista -hankkeessa.

Tomi Raitanen toimii lehtorina HAMK ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja asiantuntijana Parasta osaamista -hankkeessa.

Viittausohje:
Puustinen, A. & Raitanen, T. (2020). Heikkoja signaaleja henkilökohtaistamisesta. HAMK Unlimited Journal 27.3.2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003259255

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

HAMK Edu »
Print Friendly, PDF & Email

Tags:  ammatillinen koulutus henkilökohtaistaminen ohjaus Parasta osaamista




Previous Post
Muuttuva työ ilmastonmuutoksen aikana – miten ammattikorkeakoulutus reagoi?
Next Post
Tavoitteena asiakkaan ajan säästäminen




You might also like




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
Muuttuva työ ilmastonmuutoksen aikana – miten ammattikorkeakoulutus reagoi?
Hämeen ammattikorkeakoulun henkilöstöpäivillä elokuussa 2019 järjestetty workshop työn muutoksesta ilmastonmuutoksen...