Hyvä ryhmä, parempi mieli

Ryhmätyöskentelystä voidaan kehittää pedagogisesti positiivinen ja antoisa oppimiskokemus selvittämällä opiskelijoiden toiverooleja ja heidän ajatuksiaan ryhmässä toimimisesta. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvailla, analysoida ja ymmärtää ammattikorkeakouluopiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia ryhmätyöskentelystä. Artikkeli pohjautuu fenomenografiseen tutkimukseen, joka tehtiin syksyllä 2021.

Erilaisia ryhmäroolimalleja ja luokitteluja on olemassa lukuisia. Repo-Kaarento (2007) listaa teoksessaan monia erilaisia ryhmässä oppimisen rooleja kuten kannustaja, selkiyttäjä, kirjuri, johtaja, kuuntelija ja kyseenalaistaja. Belbinin (2015) mukaan toimiva ryhmä syntyy erilaisista ihmisistä. Belbinin (2015) ryhmädynamiikan ja henkilöanalyysitutkimuksen tuloksena luomat yhdeksän tiimiroolia ovat keksijä, tiedustelija, takoja, tekijä, kokooja, viimeistelijä, arvioija, diplomaatti ja asiantuntija.

Tutkimusaineisto kerättiin Metropolia Ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelman toisen vuosikurssin opiskelijoilta sähköisten kyselylomakkeiden avulla syksyllä 2021. Aineistosta nostettiin teemoittelun ja luokittelun avulla esiin laadullisia ja määrällisiä eroja tiimirooleihin ja ryhmätyöskentelyyn liittyen. Tulosten mukaan opiskelijoista enemmistö koki olevansa ryhmän jäseninä ideoijia (72 %). Sen sijaan opiskelijat haluaisivat olla ryhmän jäseninä kuuntelijoita (67 %), kannustajia (61 %), koordinoijia (61 %), suorittajia (56 %) ja ideoija (44 %).

Sanallisista vastauksista voitiin luokittelun ja teemoittelun avulla päätellä, että opiskelijoiden omia vahvuuksia ryhmän jäseninä olivat hyvät vuorovaikutustaidot, aktiivisuus osallistua yhdessä tekemiseen sekä toisten huomioiminen. Heikkouksikseen opiskelijat arvioivat vetäytymisen ryhmän toiminnasta, toisen huomiotta jättämisen, keskittymiskyvyn puutteen ja uupumisen. Opiskelijoiden mielestä heidän kommunikaatiokykynsä, kärsivällisyytensä, raporttien kirjoittamistaitonsa, ajankäyttönsä hallinta ja johtamistaitonsa kehittyivät ryhmätyöskentelyssä.

Onko kaikkien kanssa tultava toimeen?

Ryhmätyöskentely edistää opiskelijalähtöistä opetusta ja lähtee yleensä liikkeelle annetusta tehtävästä, jonka selvittäminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ryhmäläisten kanssa (Kokki & Åberg, 2018; Repo-Kaarento, 2007). Kun opiskelijat työskentelevät ryhmässä, he oppivat keskustelemaan, kuuntelemaan ja jakamaan näkökulmia sekä ajattelemaan yhdessä (Kokki & Åberg, 2018; Repo-Kaarento, 2007). Ryhmätyöskentely kehittää kriittistä ajattelua ja parantaa ongelmanratkaisu-, päättely- ja arviointitaitoja, koska opiskelijalla on mahdollisuus aktiivisena ryhmän jäsenenä osallistua yhdessä suunnitteluun ja tekemiseen (Kokki & Åberg, 2018; Repo-Kaarento, 2007).

Opiskelijoiden sosiaalisia taitoja pyritään usein parantamaan toteuttamalla periaatetta, että kaikkien on opittava tulemaan toimeen kaikkien kanssa (Nikkola & Löppönen, 2014). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pienryhmiä vaihdellaan opiskelijoiden kesken usein, jotta kaikki saisivat mahdollisuuden työskennellä kaikkien kanssa (Nikkola & Löppönen, 2014; Repo-Kaarento, 2007). Ryhmien alituinen vaihtaminen kuormittaa opiskelijoita, koska ryhmä ei milloinkaan ehdi kehityksessään alkua pidemmälle (Korpela, 2022). Ryhmän kehittyminen vaatii Nikkolan ja Löppösen (2014) mukaan ympärilleen tilaa, aikaa ja pysyvyyttä, joskus jopa joutokäynniltä näyttävää aikaa. Samassa pysyvässä pienryhmässä toimiminen antaa opiskelijalle mahdollisuuden tutustua syvällisemmin muihin ryhmäläisiin, omaan roolinsa ja omiin kykyihin niin hyvässä kuin pahassa (Nikkola & Löppönen, 2014; Repo-Kaarento, 2007).

Lehtisen (2022) haastattelussa ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemusten mukaan ryhmätyön pahimmat kompastuskivet etäopiskeluaikana ovat olleet: ryhmätyötaitojen opetuksen vähäisyys, opettajien avun ja tuen puute ryhmätöiden ohjaamisessa sekä ryhmän jäsenten poissaolot. Opiskelijat ovat kokeneet ulkopuolisuuden tunnetta etäopiskeluaikana, koska yhteydenpito toisiin opiskelijoihin on ollut poikkeuksellisen haastavaa.

Lähtökohtaisesti ajatellaan, kuten Lehtisen (2022) haastattelussakin tuli esiin, että ryhmän toiminta paranee ja konfliktit vähenevät, jos yksilöille opetetaan lisää ryhmätyötaitoja ja vuorovaikutusosaamista. Esimerkiksi ryhmätyötä on mahdollista edistää kokeilemalla erilaisia rooleja, jotka palvelevat ryhmän toimintaa (Repo-Kaarento, 2007). Ryhmäilmiöt, kuten kiusaaminen, syrjiminen tai kuppikuntien muodostuminen, liittyvät hyvin usein kuitenkin tiedostamattomiin tunteisiin. Ryhmätyötaitojen opetus ei siis välttämättä ole tae toimivasta ryhmästä ja ratkaisu ryhmän ongelmiin, sillä tunteiden tasolla opetuksella ei ole välttämättä vaikutusta (Nikkola & Löppönen, 2014). Ryhmän jäsenten välinen sosiaalinen tasa-arvo on tärkeää arvostavan, kunnioittavan ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen toteutumisen kannalta, mikä on merkittävä osa oppimisprosessia (Repo-Kaarento, 2007).

Työelämässä vuorovaikutus- ja ryhmätyötaidot korostuvat erityisesti ongelmanratkaisutilanteissa, kokouksissa, erilaisissa työryhmissä sekä kokeiluissa ja kehittämisprojekteissa (Kilpeläinen, 2013). Verkosto-, yhteistyö- ja vuorovaikutusosaaminen oli Kilpeläisen (2013) tutkimuksessa tärkein työntekijän henkilökohtaisista ominaisuuksista. Verkosto-osaamiseen liittyy kiinnostus erilaisia asioita ja ihmisiä kohtaan, taito hankkia ja käyttää tietoa, löytää oikeat henkilöt sekä kyky oppia muilta. Yhteistoiminnallisella ja tutkivalla otteella toteutetut projektit edistävät samalla työntekijöiden uuden oppimista, projektinhallintaa ja yhteistyötaitoja. Tiimityöskentelyssä työpaikan näkymättömät käytännöt ja ajattelutavat sekä epäviralliset arvoasemat tulevat näkyviksi (Kilpeläinen, 2013; Repo-Kaarento, 2007).

Nikkolan & Löppösen (2014) ja Repo-Kaarennon (2007) mukaan opettajan on tärkeää ymmärtää ryhmäilmiöitä, koska muutoin opettaja saattaa olla itse osa ryhmän ongelmia eikä niiden ratkaisua. Opettajan tulee uskaltautua kokemuksellisesti uudelle alueelle ymmärtääkseen paremmin ryhmien toimintaa ja löytääkseen oikeat ratkaisut ryhmien haastaviin tilanteisiin eli niin sanottuihin jumeihin (Nikkola & Löppönen, 2014). Opettajan tulee hyväksyä epävarmuus ja ahdistus, jotka syntyvät, kun opetuksessa eteen tulevaa tilannetta ei pysty heti ymmärtämään ja/tai hallitsemaan, vaikka siitä on vastuussa (Nikkola & Löppönen, 2014). Turvallisella autoritaarisella johtamisen työotteella opettajan on vaikeaa päästä kiinni ryhmän piiloisiin puoliin ja dialogiseen työskentelyyn, ja siitä syystä Nikkola & Löppönen (2014) ehdottavat, että opettajan tulisi päästää ainakin osittain irti kontrollista.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ammattikorkeakouluopiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia ryhmätyöskentelyyn liittyen, jotta opettaja osaisi järjestää opiskelijoille positiivisen oppimiskokemuksen ryhmätöiden avulla.

Aineisto ja menetelmät – sähköinen kysely

Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisesti lokakuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana Microsoft Forms -ohjelmalla tehdyn alku- ja loppukyselyn avulla. Kyselyihin saivat osallistua Metropolia Ammattikorkeakoulun laboratoriotyökurssille osallistui 32 toisen vuosikurssin bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelman opiskelijaa. Kyselyihin vastaaminen oli vapaaehtoista ja anonyymia. Kurssi toteutettiin luento- ja laboratorio-opetuksena 25.10.–6.11.2021 välisenä aikana. Opiskelijat (n=18) vastasivat kurssin alussa lokakuussa 2021 alkukyselyyn, jonka vastausprosentti oli 56 koko laboratoriotyökurssin opiskelijoista. Loppukyselyyn opiskelijat (n=13) vastasivat kurssin lopuksi joulukuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana, ja sen vastausprosentti oli 41 koko kurssin opiskelijoista.

Kyselylomakkeiden kysymyksissä opiskelijat arvioivat muun muassa omaa rooliaan ryhmän jäsenenä, kokemuksiaan ja toiveitaan ryhmätyöskentelyyn liittyen ja ryhmätyöskentelyn mielekkyyttä sekä ryhmätyötaitojensa kehittymistä kurssin aikana. Tiimiroolivaihtoehdoiksi kyselyyn valittiin 11 erilaista roolia, jotka on esitetty taulukossa 1. Rooleiksi valittiin sellaisia rooleja, jotka koettiin opiskelijoille helpoiksi samaistua. Opiskelijan oli kyselyssä mahdollisuus valita useita rooleja itselleen.

Opiskelijat toimivat koko laboratoriokurssin ajan kolmen-neljän hengen pienryhmissä. Ryhmäjaon teki kurssin opettaja ja tavoitteena oli pystyä muodostamaan mahdollisimman heterogeeniset ryhmät. Kurssin arvosana muodostui 90-prosenttisesti neljän ryhmätehtävän ja 10-prosenttisesti yhden yksilötehtävän perusteella.

Tuloksia tarkasteltiin kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Kvantitatiivisesti tutkittiin ryhmätyöskentelyn miellyttävyyttä ja valittujen tiimiroolien prosentuaalista jakautumista vastaajien kesken. Tuloksissa esitetyt prosenttiosuudet laskettiin Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmalla ilmoitettua vastaajamäärää kohden. Fenomenografisen tutkimusotteen avulla aineistosta laadittiin kuvauskategorioita teemoittelun ja luokittelun avulla (Rissanen, 2006). Teemoittelun ja luokittelun avulla aineistosta muodostettiin erilaisia ryhmittelyjä, jotka kuvasivat kohdejoukon näkemyksiä ja kokemuksia liittyen ryhmätyöskentelyyn. Sanallisten vastausten ryhmittely suoritettiin Microsoft Wordin -tekstinkäsittelyn avulla käyttämällä tekstin korostusväri -toimintoa. Tuloksissa on esitetty kursivoidulla tekstillä kvalitatiivisessa tutkimuksessa löytyneitä näytepaloja eli sitaatteja.

Tulokset ja pohdinta

Opiskelijoiden mieltymys ryhmätyöskentelyä ja yksintyöskentelyä kohtaan ei juuri muuttunut laboratoriokurssin aikana. Alkukyselyn perusteella opiskelijoista 66 prosenttia oli joko hieman samaa mieltä (22,2 %), samaa mieltä (22,2 %) tai täysin samaa mieltä (22 %) ”Pidän ryhmässä toimimisesta” -väittämän kanssa.

Loppukyselyn mukaan vastaajista 57 prosenttia halusi työskennellä mieluiten ryhmässä kuin yksin (43 %). Todennäköisesti siis osa opiskelijoista valitsisi mieluummin yksintyöskentelyn, jos siihen oli mahdollisuus, vaikka he ryhmässä toimimisesta pitäisivätkin.

Onko roolini vuorovaikutustaitoinen ideoija, uupunut suorittaja vai kannustava kuuntelija?

Taulukon 1 perusteella opiskelijoista enemmistö (72 %) arvioi olevansa ryhmän jäseninä ideoijia ja/tai suorittajia (56 %). Enemmistö opiskelijoista haluaisi kuitenkin olla ryhmän jäsenenä kuuntelijoita (67 %), kannustajia (61 %) ja/tai koordinoijia (61 %).

Ryhmän jäsenenä olen	Prosenttiosuus vastaajista	Ryhmän jäsenenä haluaisin olla	Prosenttiosuus vastaajista
Ideoija	72	Kuuntelija	67
Suorittaja	14	Kannustaja	61
Kannustaja	12	Koordinoija	61
Koordinoija	12	Suorittaja	56
Kuuntelija	10	Ideoija	44
Tarkkailija	10	Johtaja	7
Kirjuri	9	Kyseenalaistaja	6
Sovittelija	7	Sovittelija	6
Johtaja	4	Tarkkailija	6
Kyseenalaistaja	3	Kirjuri	3
Vetäytyjä	0	Vetäytyjä	1

Ideoijan roolin omakseen valinneista opiskelijoista vain vajaa puolet (46 %) halusi toimia kyseisessä roolissa jatkossakin. Suorittajan roolin omakseen valinneista opiskelijoista yli puolet (60 %) halusi toimia kyseisessä roolissa jatkossakin. Koordinoijan roolissa olisi halunnut toimia 70 prosenttia niistä opiskelijoista, jotka eivät kyseistä roolia omakseen kokeneet. Kuuntelijan roolissa olisi halunnut toimia 64 prosenttia niistä opiskelijoista, jotka eivät kokeneet olevansa kuuntelijoita.

Opiskelijat kokivat vahvuuksikseen ryhmän jäseninä hyvät vuorovaikutustaidot, aktiivisuuden osallistua yhdessä tekemiseen ja toisten huomioon ottamisen. Opiskelijoiden positiiviset kokemukset ryhmätyöskentelystä liittyivät heidän kokemiinsa vahvuuksiinsa. Vastuiden ja tehtävien tasapuolinen jakautuminen ryhmätöissä sekä hyvä vuorovaikutus ja toimiva keskusteluyhteys ryhmän jäsenten välillä olivat luoneet opiskelijoille positiivisia ryhmätyökokemuksia.

Positiiviseksi asiaksi koettiin myös toisilta saatu tuki ja kannustus sekä toisten samankaltaiset tavoitteet ja kiinnostuksen taso ryhmätöihin liittyen. Saadun tuloksen perusteella oli hieman yllättävää, etteivät opiskelijat kokeneet toisten tukemista, auttamista ja kannustamista kuitenkaan omiksi vahvuuksikseen. Sen sijaan opiskelijat kokivat vahvuuksikseen toisten kuuntelemisen ja huomioon ottamisen, jotka luovat varmasti opiskelukavereille tunteen tuen ja kannustuksen osoituksesta, kuten seuraavista vastauksista ilmenee.

”Otan kaikki huomioon ja kuuntelen kaikkien ideat. Olen myös yleensä aktiivinen keskustelija. Toimivaa on ollut, kun työt ovat jakautuneet tasaisesti ja jokaisella on ollut oma osa-alue työstettävänä. On tärkeää, että kaikki ideoivat, kuuntelevat toisiaan, ovat oma-aloitteisia ja ottavat kantaa. Samanhenkisten ihmisten kanssa työskentely on ollut mukavaa.”

Heikkouksikseen opiskelijat arvioivat vetäytymisen ryhmän toiminnasta, toisen huomiotta jättämisen, keskittymiskyvyn puutteen ja uupumisen. Vetäytymiseksi luokiteltiin kuuntelijan rooliin jääminen ja pelko tuoda omia ideoitaan esille. Kuuntelemattomuuteen liitettiin liika puheliaisuus ja osaamattomuus kannustaa hiljaisempia jäseniä osallistumaan keskusteluun. Keskittymiskyvyn puute ja uupuminen, väsymys ja stressi tuli vastauksissa sellaisinaan esiin.

Negatiiviset kokemukset ryhmätyöskentelyyn liittyivät hyvin vahvasti edellä mainittuihin koettuihin heikkouksiin eli vapaamatkustamiseen, toiminnasta vetäytymiseen ja/tai hiljaisuuteen, heikkoon vuorovaikutukseen ja uupumiseen suuren työtaakan kuormittavuuden takia.

”Ylisuorittaminen ja siitä johtuva väsymys ja jaksamisen puute.”

”En uskalla tuoda aina omia ideoitani esille.”

”Täytyisi opetella kysymään ja kannustamaan myös hiljaisempia henkilöitä tuomaan työhön myös heidän näkemyksiänsä.”

Muutoshalukkuus – halu haastaa itseään ja oppia uutta

Opiskelijoiden omat tavoitteet tulevaa ryhmätyöskentelystä kohtaan liittyivät vuorovaikutukseen ja aktiivisuuteen, eli samoihin aiheisiin, jotka oli arvioitu omina vahvuuksina ja koettu positiivisiksi asioiksi. Muutoshalukkuus oli myös yksi mielenkiintoinen teema, joka nousi selkeästi esiin kysyttäessä opiskelijoiden ryhmätyöskentelyyn liittyviä tavoitteita. Opiskelijat halusivat toimia ryhmässä uudella tavalla, ja he tavoittelivat oman perinteisen roolin ja/tai mukavuusalueen ulkopuolelle menoa.

”Haastan itseäni erilaisissa rooleissa ryhmässä.”

”Voisin tällä kertaa kokeilla vetäytyä enemmän taka-alalle, koska olen usein vetäjän roolissa. ”

”Yritän luoda mahdollisimman avoimen ja luottamuksen ilmapiirin jotta viestintä toimii ja pystytään toimimaan yhdessä.”

”Ehkä sitten olemaan se kannustaja ja kuuntelija, etten liika höpöttele niitä näitä.”

Opiskelijoiden odotukset ja toiveet tulevan ryhmätyöskentelyn suhteen liittyivät ryhmätyöskentelyn sujuvuuteen, ryhmäläisten samankaltaisuuteen ja kuormittavuuteen. Opiskelijat toivovat ryhmäänsä samanhenkisiä ryhmäläisiä, joiden työpanos ja kiinnostuksen taso on yhtä suuri kuin itsellä. Kuormittavuuteen liitettiin odotukset isosta työmäärästä ja toiveet siitä, ettei työmäärä kasaannu itselle.

Opiskelijoiden mukaan heidän kommunikaatiokykynsä, kärsivällisyytensä, raporttien kirjoittamistaitonsa, ajankäytön hallinta ja johtamistaidot kehittyivät kurssin aikana. Kurssilla toteutunutta ryhmätyöskentelyä kommentoitiin sekä positiivisesti että kriittisesti. Vastaajista vajaa puolet arvioi sanallisesti, että heidän ryhmätyötaitonsa kehittyivät kurssilla, ja päinvastaisesti noin kolmasosan mukaan heidän ryhmätyötaitonsa eivät kehittyneet kurssin aikana.

”Parasta oli loistava ryhmä ja opettavaiset esitelmät.”

”Kaikkien ryhmäläisten panos ei ole aina yhtä suuri, mutta kukaan ei uskaltanut sormea osoittaa, että henkilö x ei tehnyt yhtä paljon kuin muut.”

”Opiskelen mieluiten ryhmässä, mutta jotta se olisi mielekkäintä, täysin satunnainen ryhmäjako ei aina toimi. Monesti ryhmissä on opiskelijoita, joiden tavoitteet kurssin suorituksesta ja arvosanasta eroavat huomattavasti, tämä ei ollut reilua kummallekaan ääripäälle. Ryhmässä kuitenkin yleisesti oppii paremmin jakamalla oivalluksia. ”

Johtopäätökset

Toimiva ryhmä, jäsenten samanhenkisyys ja ryhmätöiden pieni kuormittavuus nousivat opiskelijoiden tärkeimmiksi toiveiksi tulevalle ryhmätyöskentelylle. Opiskelijat tiedostivat hyvin erilaisia ryhmän jäsenten rooleja, ja heillä oli tavoitteena toimia ryhmässä itselleen uudella tavalla. Epävarmuus, epätietoisuus ja uupuminen koettiin ryhmätyöskentelyn haittapuoliksi. Opiskelijoista vain hieman yli puolet opiskelisi mieluiten ryhmässä kuin yksin.

Ryhmätyöskentelystä positiivinen oppimiskokemus

 Opintojen aikana syntyneet onnistumiset ja positiiviset ryhmätyökokemukset sekä omien vahvuuksien tunnistaminen ovat opiskelijoiden voimavara työelämässä (Repo-Kaarento, 2007; Sanoma Pro Oy, n.d.). Positiivisissa pedagogiikassa huomioidaan opiskelijan vahvuudet ja vahvuuksia hyödyntämällä pyritään vahvistaa opiskelijan itsetuntemusta (Repo-Kaarento, 2007; Sanoma Pro Oy, n.d.; Savijärvi, 2016).Positiivisen pedagogiikan avulla voidaan luoda kannustava opiskeluilmapiiri, joka vahvistaa opiskelijoiden ryhmätyötaitoja, aktivoi myönteisiä tunteita ja edistää jäsenten tasapuolisista osallistumista (Repo-Kaarento, 2007; Sanoma Pro Oy, n.d.; Savijärvi, 2016).

Tämän tutkimuksen mukaan ryhmätyöskentely kehittää opiskelijoiden työelämätaitoja kuten ajankäytön hallintaa sekä vuorovaikutusosaamista ja yhteistyötaitoja. Vastaavia tuloksia ovat saaneet Kokki & Åberg (2018) ja Kilpeläinen (2013), joiden mukaan keskustelu kehittää kriittistä ajattelua, ongelmaratkaisutaitoja ja arviointikykyä. Vuorovaikutustaitoja ovat muun muassa aktiivinen ja tarkkaavainen kuuntelu, selkeät puheenvuorot, omien ja toisten ajatuksien kehittely ja kyseenalaistaminen, toisten näkökulmien huomioon ottaminen ja kompromissien tekeminen (Repo-Kaarento, 2007).

Toiveroolien avulla toimiva ryhmä

Opiskelijoiden halu vaihtaa omaa rooliaan ryhmässä näkyi selkeästi saaduissa tuloksissa. Esimerkiksi vain alle puolet ideoijista halusi toimia kyseisessä roolissa jatkossakin. Opiskelijat saattavat kokea, että ideoijina heidän täytyy myös kantaa vastuu ideoidensa toteuttamisesta, mikä saattaa tuntua kuormittavalta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen saattaa olla opiskelijasta myös jännittävää ja kokemus sinällään saatetaan kokea opettavaiseksi ja hyödylliseksi (Repo-Kaarento, 2007). Muutoshalukkuuden syyn taustalla saattaa olla myös aiemmat negatiiviset ryhmätyökokemukset, joiden seurauksena opiskelija ajattelee, että omaa toimintaansa muuttamalla uusi ryhmä voisi toimia paremmin.

Ihminen pystyy vaihtelemaan tiimirooliaan tilanteen ja ryhmän mukaan (Maaseudun sivistysliitto, 2022; Repo-Kaarento, 2007). Rooliteorian hyödyntäminen voikin olla kannattavaa opetuksessa; kun tiimi koostuu mahdollisimman erilaisista rooleista, säilyy ryhmässä hyvä tasapaino (Repo-Kaarento, 2007). Tunnistamalla erilaisia tiimirooleja opettaja onnistunee kokoamaan toimivia ja erilaisista rooleista koostuvia ryhmiä sekä edistämään opiskelijoiden oppimista. Toimivassa ryhmässä vastuu jakautuu tasaisesti, yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy ja ryhmähenki on hyvä (Maaseudun sivistysliitto, 2022; Repo-Kaarento, 2007; Savijärvi, 2016).

Tulosten perusteella huomattiin, että opiskelijoiden omimmikseen kokemansa roolit olivat ideoija (luova) ja suorittaja (käytännöllinen). Opiskelijat halusivat toimia ryhmässä kuitenkin eniten kuuntelijan, kannustajan ja/tai koordinoijan rooleissa. Koordinoijan roolissa olisi halunnut toimia 70 prosenttia niistä opiskelijoista, jotka eivät kyseistä roolia omakseen kokeneet. Koordinoijan eduiksi saatetaan kokea kokonaiskuvan hallinta ryhmätyön edistymisestä ja vaikutusmahdollisuudet tasapuoliseen työnjakoon. Ryhmätyön sujuvuuden ja hyvän ryhmähengen muodostumisen kannalta kuuntelijan ja kannustajan roolit saatetaan mieltää kaikista merkityksellisimmiksi. Lisäksi kuuntelijan ja kannustajan roolit saatetaan kokea myös vähiten kuormittaviksi.

Opiskelijoiden toiveroolit tämän tutkimuksen perusteella on koottu taulukkoon 2. Opiskelijoiden omien tiimiroolien selvittäminen ennen ryhmien muodostamista voisi olla ratkaisu toimivan ryhmän ja sujuvan ryhmätyöskentelyn luomiseen. Toiveroolit saattaisivat olla yksi avain toimivan ryhmän luomiseksi.

Lempiroolit

Ideoija

Suorittaja

Koordinoija

Kyseenalaistaja

Kannustaja

Kuuntelemisen tärkeyttä viestintätilanteissa ei voida liikaa korostaa, siksi kuuntelijan roolin tulisi mielestäni sisältyy kaikille ryhmän jäsenille. Johtajan rooli taasen kannattaa jakaa kahdelle ryhmäläiselle, koska tällöin he pystyvät samanaikaisesti toimimaan sekä omissa rooleissaan että täydentämään toisiaan johtajanroolissa (Keeler, 2014). Toimivan viiden hengen ryhmän voisi koota opiskelijoiden lempirooleista, jotka olivat ideoija, suorittaja, koordinoija, kyseenalaistaja ja kannustaja.