Freudilainen ihmiskäsitys

Ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen, useimmiten hypoteettinen näkemys siitä, mitä ja millainen ihminen on, mikä on hänen alkuperänsä ja miksi ihminen voi tulla. Ihmiskäsitys ilmentää ihmisen asemaa ympäristöön ja toisiin ihmisiin nähden. (Hirsjärvi, 1982, s. 1) Eri koulukuntien muodostamia ihmiskäsityksiä on tiedossa toistakymmentä. Yksi niistä on freudilainen ihmiskäsitys, joka tunnetaan myös psykoanalyyttisena ihmiskäsityksenä. Tässä artikkelissa tarkastellaan freudilaista ihmiskäsitystä sekä pohditaan sen merkitystä kasvatukseen ja opetukseen.

Freudilaisuuden pääkohdat

Freudilainen ihmiskäsitys on saanut alkunsa Sigmund Freudista, joka syntyi 6.5.1856 Freiburgin kaupungissa Määrissä. Freud tunnetaan psykoanalyysin ja freudilaisuuden luojana. Hän opiskeli lääketiedettä, koska oli kiinnostunut sen ajan Darwinin opeista. (Hänninen ym., 2001, s. 35) Freud hankki lisäoppia potilastyöhönsä ja päätyi kehittämään hypnoositaitojaan professori Charcot’n ja Nancyn koulukunnan avulla. (Hänninen ym., 2001, ss. 36–38)

1900-luvun alussa Freud alkoi kehittää psykoanalyyttistä ihmiskäsitystä Euroopassa. Samoihin aikoihin behaviorismi alkoi nostaa päätään Amerikassa. (Hirsjärvi, 1982, s. 96) Freudilainen ihmiskäsitys voidaan tiivistää Hirsjärven (1982) mukaan kahteen pääkohtaan. Ensimmäiseksi ihminen nähdään energiasysteeminä, mikä on ihmiskäsityksen ydin psykoanalyysissä.Toisekseen ihmisen henkisten voimavarojen suoritukset ovat tyydyttymättömien viettien ja seksuaalisten energioiden purkautumista. Mikäli seksuaalinen energia ei löydä purkautumisväylää, se kasautuu ihmisen sielunelämän tiedottomalle alueelle. Kaikki käyttäytymisen muodot ovat siis energian laukaisemista eli seksuaalisen mielihyvän tavoittelua. (Hirsjärvi, 1982, s. 178)

Freudilla oli useita teorioita. Hänen suurena tähtäimenään oli luoda psykologinen metateoria, joka jäsentäisi ihmismielen dynamiikan ja rakenteet. Freudin metateoria (kuva 1) koostui osateorioista sisältäen mm. ekonomiateorian, viettiteorian ja rakenneteorian. (Hänninen ym., 2001, ss. 39–41)

Ekonomiateoriassa Freudin mukaan libido eriytyy kohde- ja minävietteihin, mutta ihmisessä olevan viettienergian määrä on silti vakio. Viettienergiaa luonnehtii tasapainon periaate, ja tietyn ajanjakson sisällä ihminen voi huonosti tai hyvin, riippuen siitä vallitseeko tasapaino, energinen vajaus vai ylilataus. (Hänninen ym., 2001, s. 46)

Freudin vuonna 1920 julkaistun viettiteorian mukaan on olemassa elämän- ja kuolemanvietti. Elämänvietti sisältää kohde- ja minälibidon ja pyrkii rauhan kustannuksella nautintoon ja mielihyvään. Kuolemanvietti pyrkii kohti rauhaa, häiritsevästä ahdistuksesta poispäin, mielihyvän ja nautinnon kustannuksella. (Hänninen ym., 2001, ss. 44–46) Freudilaisuuden mukaan ihminen ja eläimet katsotaan viettiensä ohjaamiksi, ja vietit nähdään aggressiivisina ja seksuaalisina. Perusolettama Freudilla oli, että synnynnäiset, tiedostamattomat vietit määräävät ihmisen käyttäytymistä. Ihmisellä on uskomus, jonka mukaan järki vaikuttaa ensi sijassa tekoihimme ja ajatuksiimme, ja ihminen ei näe eikä ymmärrä piilotajunnasta kumpuavia ärsykkeitä. Ärsykkeet taas koostuvat komplekseista eli mielipahan värittämistä kielletyistä elämyksistä, jotka ovat saaneet alkunsa lapsuudessa, jolloin ihminen on ollut viettiensä kehittymisvaiheessa. (Hirsjärvi, 1982, s. 179)

Freudin kehittämässä rakenneteoriassa inhimillinen psyyke mielletään kokonaisuudeksi, jossa tietoisen, tiedostamattoman ja esitietoisen alueen toiminnot ja kerrostumat erottuvat (Hänninen ym., 2001, s. 49). Ihmisen psyykessä on tietoisten toimintojen alapuolella ja osittain arjen tietoisuuden saavuttamattomissa id-alue, joka toimii tiedostamatta. Id pyrkii mahdollisimman isoon tyydytykseen aina ja toimii vietinomaisesti, irrationaalisesti ja mielihyväperiaatteen mukaisesti. Tietoinen minä taas on ego, mikä pyrkii toimimaan rationaalisesti ja järkevästi. Ego kykenee pidättäytymään nopeasta ja suorasta tyydytyksestä. Kolmas tekijä ihmisen psyykessä on yliminä, eli superego. Yliminä saa muotonsa, monesti tiedostamattomasti, koulutuksen ja kasvatuksen avulla, ihmisen sisäistäessä sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön säännöt, arvot ja käyttäytymismallit. (Dunderfelt, 2011, s. 28)

Freudin mukaan ihminen ei osaa nimetä toimintojensa syitä, vaikka niillä kaikilla on syynsä. Yhteiskunta pakottaa ihmisen kontrolloimaan alttiuksiaan ja ihminen taistelee pakotteita vastaan. Freudin ajatus siitä, että ihmiskunta saisi joskus elää rauhassa, oli pessimistinen, koska Freudin mielestä ihmisen yksi perusvieteistä on aggressio. (Hirsjärvi, 1982, ss. 100–101) Ihminen on psykoanalyyttisen ihmiskäsityksen mukaan pohjimmiltaan epäsosiaalinen. Synnynnäisesti hän on aggressiivinen ja karkea ja häntä ohjaa mielihyvän (nautinnon) periaate, joka on yhteiskunnan jäsenilleen asettamien vaatimusten kanssa ristiriidassa. (Hirsjärvi, 1982, s. 179) Freudin mukaan rakenneteorian kolme tekijää ja ympäristö muokkaavat ihmisen persoonallisuutta psykoseksuaalisten kehitysvaiheiden kautta. Kehitysvaiheet, anaalinen-, oraalinen-, latenssi-, fallinen- ja genitaalinen vaihe, alkavat genitaalista vaihetta lukuun ottamatta jo varhaislapsuudessa. Genitaalinen vaihe alkaa nuoruudessa kestäen koko aikuisuuden ajan. (Dunderfelt, 2011, s. 28)

Freudin metateoria muodosti kokonaisuuden, jonka avulla yksittäiset käsitteet ja tekstit saivat merkityksensä. Teorian rakentumisen taustalla oli Freudin harjoittama kliininen potilastyö, joka vaikutti kokonaisuuden rakentumiseen. Tämän lisäksi Freud kirjoitti useita kirjoja, potilasselosteita ja tekstejä eläessään. (Hänninen ym., 2001, s. 40)

Jung ja Adler ovat kritisoineet Freudin teorioita liiallisesta seksuaalisuuden korostamisesta ja epätieteellisyydestä. Freudin oppeja tulkitaan ja hyödynnetään yhä nykypäivänä, vaikka ideoita ja teorioita on myöhemmin hylätty ja osa niistä on muuttanut muotoaan. (Sommar, 2014) On helppo ymmärtää, miksi varsinkin liiallinen seksuaalisuuden korostaminen on saanut osakseen kritiikkiä. Nykytutkimukset ovat osoittaneet ihmisen käytöksen pohjautuvan lukuisiin muihin asioihin kuin seksuaalisuuteen (Soinivirta, 2019, ss. 32–36).

Lapsuuden merkitys freudilaisuudessa

Freudilainen ihmiskäsitys muodostuu perusajatuksista, että lapsuudella on suuri merkitys yksilön kehittymisen kannalta ja että ihmisellä on tiedostamattomia toimintoja. Freudilaisen näkemyksen mukaan nuoruuden vaiheiden jälkeen ihmisessä ei tapahdu enää kehitystä. Lapsuuden tapahtumat ja ihmisen tiedostamattomat toiminnot ohjaavat käyttäytymistä. (Dunderfelt, 2011, ss. 28–29)

Sigmund Freud korosti koko elämän perustana varhaiskasvatuksen merkitystä. Freudin mukaan kaikki tapahtumat varhaislapsuudessa, varsinkin traumaattiset kokemukset, jäivät lapsen alitajuntaan. Lapsi saattaa torjua epämiellyttävät muistot, mutta myöhemmin eteen tuleva ristiriitainen tai uhkaava tilanne voi nostaa epämiellyttävät muistot pintaan, mikä aiheuttaa psyykkisiä häiriöitä ja ahdistusta. (Vilkko-Riihelä & Laine, 2013, s. 9)

Lapsuuden merkitys ihmisen elämän kannalta on yksi Freudin suurimmista ja tärkeimmistä oivalluksista. Freud erotteli ajatuksistaan monia erilaisia puolia. Lapsilla on luonnostaan muun muassa seksuaalisia, libidon aiheuttamia pyrkimyksiä, joita Freud tutki. Freudin aikakaudella vallitsi käsitys siitä, että lapsi on viaton, eikä näin ollen voi tietää mitään seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Tämän käsityksen lisäksi ei ollut tietoutta varhaislapsuuden kokemusten merkityksestä lapsen luonteen kehityksen kannalta ja siten koko hänen kohtalonsa kannalta. (Fromm, 1980, ss. 75–76)

Freudin tutkimusten kautta käsitykset lapsista ja lapsuudesta kokivat mullistuksen. Freud kykeni osoittamaan kliinisin esimerkein, miten lapsuuden varhaiskokemukset, nimenomaisesti traumaattiset kokemukset, vaikuttivat niin vahvasti lapsen luonteen muodostumiseen, että voitiin olettaa vain harvoin luonteen olevan lopullisessa muodossaan ennen puberteettia. Freud pystyi osoittamaan, miten paljon lapset ymmärtävät ja kuinka herkkiä he ovat. Kuinka aikuisen näkökannalta pienillä asioilla saattoi olla suuri merkitys lapsen kehitykselle sekä myöhemmin esiin tulevien neuroosien syntyyn. Freudin ansiosta ensi kertaa lapset ja heidän kokemuksensa otettiin vakavasti. Alettiin uskoa, että on löytynyt avain kaikkeen myöhemmin tapahtuvaan kehitykseen. (Fromm, 1980, s. 76)

Freud on kuitenkin sivuuttanut teoriassaan yksilön perittyjen taipumusten merkityksen. Freudilaisuus langetti vastuun lapsen koko kehityksestä perheelle. Ajattelutapa johti siihen, että psykoanalyytikot ja lasten vanhemmat uskoivat lapsen huonojen ominaisuuksien, kuten neuroottisuuden tai pahuuden, olevan vanhempien syytä.  Jos lapsi taas on onnellinen ja terve, se on tulosta siitä, että hänellä on ollut terve ja onnellinen ympäristö. Vanhemmat kantoivat harteillaan taakkaa lapsen epäterveestä kehityksestä tai toisaalta ottivat kunnian tämän menestyksekkäästä kehityksestä. Freudilaisuuden mukaan yksilön luonne oli saanut lähes lopullisen muotonsa seitsemän tai kahdeksan vuoden iässä. Merkittävät muutokset lapsen käytöksessä tai kehityksessä eivät olisi siis enää mahdollisia myöhemmällä iällä. (Fromm, 1980, ss. 77–78)

Freud korosti lapsen ja vanhempien välistä luottamusta sekä lapsen tarpeiden tyydyttämisen tärkeyttä. Se, että vanhemmat korostavat arvovaltaansa, on vain piilotajunnan prosessi. Jos aikuiset kohtelevat lapsiaan liian ankarasti, kyseessä on tiedostamaton vallan- ja käskemisen halu. Kaikki käskyvallan muodot ovat Freudin mukaan savuverhoja, joiden varjoissa haluamme pakottaa muut omaksumaan meidän mielipiteemme. Freud on korostanut vanhempien ja sisarusten tehtävän vastuullisuutta lapsen kasvattamisessa aikuiseksi. Freudin psykoanalyysin on kritisoitu korostavan liian paljon vanhempien osuuden merkitystä lapsen kasvatuksessa. Lisäksi Freudilaista teoriaa on arvosteltu varhaislapsuuden merkityksen korostamisesta persoonallisuuden muotoutumisen kannalta. (Hirsjärvi, 1985, ss. 182–183)

Freudilainen ihmiskäsitys osana kasvatuksellista ajattelua

Freudin teorian mukaan yliminää edustavat vanhemmilta, kasvattajilta ja yhteiskunnalta tulevat vaatimukset. Freudilaisuuden mukaan ikuinen ongelma kasvavalla lapsella on se, ollako kiltti vai paha lapsi. Kiltti lapsi on haluistaan luopuva ja alistuvainen, kun taas paha on halujaan tyydyttävä, puoliaan pitävä lapsi. Lapsen minä alkaa kehittyä heti syntymän jälkeen. Itse syntymätapahtumassa lapsella on ensimmäisiä kokemuksia ahdistuksesta ja hän pyrkii heti pääsemään irti jännityksistä. Varhaislapsuudessa koetut patoumat estävät kehittymisen normaalin kehityksen mukaan, joten tämä ikäkausi on merkittävä vaihe koko persoonallisen kehittymisen kannalta. (Hirsjärvi, 1982, ss. 102–103) Lapsi tarvitsee rajoja. Riippuu lapsen iästä, minkälaisia rajat kulloinkin ovat. Kasvatuksella lapsi oppii oikean ja väärän eron, velvollisuudentunto kehittyy ja hän oppii erottamaan, mikä on sopivaa. Traumat lapsuudessa voivat aiheuttaa pitkäksi aikaa seuraamuksia ja vaikutuksia persoonaan, tunteiden kokemiseen ja kiintymyssuhteisiin.

Tekojen ymmärtämiseen ja ohjailuun on saatu uusia ulottuvuuksia Freudin opeilla. Kasvatuksella voidaan vaikuttaa puolustusmekanismeihin psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan. Koska puolustusmekanismin käyttö ei yleensä ole järkevin tai paras tapa reagoida eteen tulevaan ongelmaan, on kasvattajan tehtävä ohjata lapsen tai oppilaan reaktioita järkevämpään suuntaan. Kasvattaja tai opettaja voi ohjata oppijaa vaikkapa loogiseen ajatteluun. Toimiessamme näin, emme syytä lasta epäonnistumisesta, vaan tarjoamme hänelle vaihtoehtoja ja analysoimme tilanteen rehellisesti. (Hirsjärvi, 1985, s. 181) Lapsi saattaa peitellä puolustusmekanismeilla turvattomuuden tunnetta. Loogiseen ajatteluun ohjaaminen ja opettaminen ikätasoisesti laajentaa tietoisuutta asioista ja antaa eväitä pärjäämiseen ja lisää näin turvallisuuden tunnetta.  

Freudin oppien positiivisina asioina pidetään ymmärryksen lisääntymistä lapsen kehittymiseen ja lapsen ymmärtämiseen liittyen, ja näin se antaa varsin realistisen kuvan lapsesta.  Freud korosti lapsen ja vanhempien välistä luottamussuhdetta, lapsen tarpeiden tyydyttämistä sekä sisarusten ja vanhempien vastuuta lapsen kasvattamisessa. (Hirsjärvi, 1982, ss. 104–105) Nykypäivänä koulutuksessa meidän tulee edelleen ottaa huomioon ihmisten erilaiset lähtökohdat ja vaikuttimet käyttäytymiseen. Kasvatuksella ja perheellä on suuri merkitys ihmisen itsetuntemuksen, puolustusmekanismien ja minäkäsityksen muodostumisessa.

Hirsjärvi (1985) kiteyttää kasvatuksellista ajattelua freudilaisuudessa seuraavasti: “Psykoanalyyttisen teorian mukaan pieni lapsi toimii kokonaan mielihyväperiaatteen pohjalta. Kasvatuksessa tulisi välttää kaikkea sellaista toimintaa, mikä voisi edistää liian tiukan moraalisen minän kehittymistä.” Lapsen aggressioiden tulisi voida purkautua ulospäin siten, että ne eivät pääsisi patoutumaan sielunelämän tiedostamattomaan osaan sisäisesti. Mikäli kasvatuksessa edellä mainitun osalta onnistutaan, ajatus on, että kasvatuksen tulos on neurooseista ja ahdistuksesta vapaa ihminen, joka pystyy nauttimaan elämästä ilman, että sisäiset ristiriidat raastavat häntä. (Hirsjärvi, 1985, s. 181) On tärkeää, että lapsi saa kohdata ja kokea haastavia tunteita, kuten uhmaa ja pettymyksiä, ja oppia pärjäämään niiden kanssa. Pitää kuitenkin muistaa, että lapsi vasta harjoittelee näitä taitoja, joten hän tarvitsee aikuisten tukea niiden käsittelyssä.

Freudin tuomat opit ovat avanneet uusia näkökulmia ihmisten tekojen ymmärtämiselle ja myös niiden ohjailuun. Myönteistä on se, että Freudin teoria on auttanut nimenomaan ymmärtämään lasta ja lapsen kehittymistä. Freudin teorian ansiosta romanttinen näkemys lapsesta muuttui realistiseksi. (Hirsjärvi, 1985, ss. 181–182)

Freudilaisuus nykypäivän koulutuksessa

Freudilaisen ihmiskäsityksen perustana on ajatus, jossa ihminen vapautuu estoista ja laajentaa toimintavapauttaan (Hirsjärvi, 1985, s. 178). Nykypäivänä, kun opetus on muuttunut entistä enemmän siihen suuntaan, että opettaja toimii lähinnä ohjaajan roolissa, Freudin laajempi toimintavapaus toteutuu opiskelijan kohdalla. Opiskelijat ovat nykyään entistä enemmän vastuussa omien opintojensa etenemisestä.

Freudilaisuuden vaikutukset voidaan nähdä nykypäivän koulutuksessa sen ensiaskelista lähtien. Lapsuuden merkitys on ymmärretty ja siihen on panostettu jo ennen varsinaisen koulutien alkamista. Varhaiskasvatuslaki astui voimaan heinäkuussa 2018 (Varhaiskasvatuslaki 540/2018).  Lain 26 pykälässä määritelty varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuusvaatimus kertoo lukijalleen, kuinka tärkeänä lapsen varhaista lapsuutta pidetään nykypäivänä. Varhaiskasvatuksen opettajalta vaaditaan kasvatustieteen kandidaatin tutkinto, johon tulee sisältyä ammatillisia valmiuksia kehittävät opinnot (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 § 26). Laissa todetaan lisäksi, että jokaisen kunnan velvollisuutena on järjestää varhaiskasvatusta (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 § 5). Kyseessä ei siis ole vapaaehtoinen toiminta, vaan asiasta on säädetty lailla.

Opetushallituksen sivuilla on linjattu nykypäivän tukitoimista, jotka liittyvät oppilaalle annettavaan tukeen ja erityiseen tukeen.  Monet lapset tarvitsevat tukea oppimiseensa. Perusopetuslain mukaan jokaisella lapsella on oikeus saada oppilaanohjausta sekä koulunkäynnin ja oppimisen tukea. Tarvittaessa lapsella on oikeus saada myös erityistä tukea, joka muodostuu erityisopetuksesta, oppimisen tuesta ja muusta oppilaan tarvitsemasta tuesta, kuten koulunkäynnin tuesta. Erityisopetus ja oppilaan saama muu tuki täydentävät toisiaan ja muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. (OPH, 2022)

Freudilaisuuden vaikutteita voimme löytää nykypäivänkin kasvatusajattelusta. Käsittelemme kahdessa seuraavassa kappaleessa satunnaisotannalla kahden eri peruskoulun opetussuunnitelmien sisältöä, joissa näkemyksemme mukaan freudilaisuuden vaikutuksia on havaittavissa. Freudilainen ajatus lähtee siitä, että varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat läpi elämän, pitkälle aikuisuuteen ja muokkaavat lapsen käsitystä itsestään. Laadukkaalla opetuksella ja lapsen oikealla huomioimisella voidaan luoda hyvä pohja aikuisuudelle, ja siihen kiinnitetään huomiota nykyisissä opetussuunnitelmissa.

Valkeakosken perusopetuksen opetussuunnitelmassa lukuvuosille 2020–2021 todetaan seuraavaa: Oppilaalla on oikeus hyvään opetukseen ja perusopetuksen lähtökohtana on ajatus, että jokainen lapsi on ainutkertainen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Lapsi tarvitsee yksilöllistä tukea ja kannustusta sekä kokemuksia siitä, että kouluympäristössä häntä arvostetaan, kuunnellaan ja hänen hyvinvoinnistaan ja oppimisestaan välitetään. Oppiessaan lapsi rakentaa maailmankuvaansa, ihmiskäsitystään, identiteettiään, elämänkatsomustaan ja paikkaansa maailmassa. Samaan aikaan lapsi luo suhdetta toisiin ihmisiin, itseensä, luontoon ja yhteiskuntaan. (Valkeakosken kaupunki, 2020, s. 18)

Helsingin kaupungin Laakavuoren ala-asteen koulun opetussuunnitelmassa todetaan muun muassa seuraavaa: Opetus tulee järjestää lapsen ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Opetuksen tulee edistää lapsen kasvua, kehitystä ja terveyttä. Lapsella on oikeus saada opetusta ja koulunkäynnin tukea, mikäli lapsi sitä tarvitsee. Opetussuunnitelman pohjana on yhdenvertaisuuden periaate, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus huolenpitoon, suojeluun ja kehittymiseen ja näkemyksiensä ilmaisuun. Kyseisiä periaatteita noudatetaan kaikissa Helsingin kaupungin peruskouluissa. (Helsingin kaupunki, n.d.)

Lapsuuden merkitys ihmisen koko loppuelämän kannalta on Freudin oppien mukaan merkittävä, ja se ajatus näkyy nykypäivänkin koulutuksessa. Jo oppimisen alkutaipaleilta lähtien pyritään rakentamaan hyvä pohja elämälle ja auttamaan turvallisen lapsuuden luomisessa. Freudin tulkinnat ovatkin jättäneet jälkipolville arvokkaan perinnön, josta voimme ammentaa jatkossakin. Toisaalta nykypäivän perusopetus ei perustu viettiteoriaan eikä seksuaaliseen energiaan, joten kaikkia Freudin oppeja ei tänä päivänä voida hyödyntää.