Ammattikorkeakoulujen kieltenopetuksen tavoitteena on valmentaa opiskelijoita toimimaan eri kielillä työelämän monimuotoisissa vuorovaikutustilanteissa. Pystyykö opetus tällä hetkellä vastaamaan niihin haasteisiin, joita työelämän ja koko yhteiskunnan digitalisoituminen sille asettaa? Ovatko ammattikorkeakoulujen kieltenopettajat digitalisaation edelläkävijöitä vai perässähiihtäjiä?
Johdanto
Ammattikorkeakoulujen kieltenopetusta on kehitetty monissa valtakunnallisissa hankkeissa, ja viime vuosina yhä keskeisemmäksi teemaksi yhteisessä kehittämistyössä on noussut opetuksen digitalisoituminen (ks. tark. esim. Juurakko-Paavola 2014; Juurakko-Paavola 2016). Tähän suuntaukseen ovat osaltaan olleet myötävaikuttamassa peruskoulun ja lukion uudet opetussuunnitelmat, joissa digitaalisuus on nostettu keskeiseen asemaan (ks. tark. Opetushallitus 2014; Opetushallitus 2015). Lisäksi ylioppilastutkinnon sähköistyminen syksystä 2016 alkaen (ks. tark. Ylioppilastutkintolautakunta 2015) on tuonut esille tarpeen miettiä, miten ammattikorkeakoulujen kieltenopetuksessa huomioidaan, että opiskelijat ovat jo aikaisemmissa kieliopinnoissaan tottuneet käyttämään erilaisia digitaalisia ympäristöjä niin itse opiskelussa kuin koetilanteissa.
Digitaalinen amk-kieltenopetus avaa opettajalle ja opiskelijalle maailmanlaajuisen, monimediaisen ja monikulttuurisen oppimisympäristön. Digitaalisissa ympäristöissä kehittyvät sekä opettajan että opiskelijan monet taidot: viestintätaidot, digitaaliset luku- ja kirjoitustaidot, sosiaaliset ja kulttuuriset taidot, luovuustaidot, kriittisen ajattelun taidot ja ongelmanratkaisutaidot (ks. esim. Voogt & Roblin 2010). Näiden taitojen kehittyminen vie oppimismatkalle kohti autonomista oppijaa. Opettajan tehtävänä on rakentaa digitaalisella oppimisalustalla fasilitoitava oppimisprosessi siten, että aito sosiaalinen läsnäolo, jaettu osaaminen ja yhteistoiminnallisuus sekä riittävä palautteenanto ja palautteen käsittely tukevat oppimisprosessia.
Tässä artikkelissa kuvaamme, millaisen käsityksen saimme digitalisuuden käyttöasteesta ammattikorkeakoulujen kieltenopetuksessa ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajien neuvottelupäivillä 10.11.2016 vetämämme workshopin ”Digitaalinen amk-kieltenopetus – utopiaa vai arkipäivää?” yhteydessä keräämiemme kyselytulosten perusteella. Toteutimme workshopissa Kahoot-sovelluksella pikakyselyn, jonka tarkoituksena oli innostaa osallistujia keskusteluun ja kokemusten jakamiseen pienryhmissä. Keskustelu oli ilahduttavan vilkasta. Kyselyyn vastasi noin 30 osallistujaa.
Suosituimmat digitaaliset työkalut opetuksessa
Workshopin aluksi esittelimme sähköisten ylioppilaskokeiden lisäksi Jane Hartin uusimman listauksen käytetyimmistä digitaalisista palveluksista ja sovelluksista opetuksessa. Tämä lista kootaan vuosittain, ja uusin lista julkaistiin 3.10.2016. Sen mukaan suosituin sovellus opetuksessa tällä hetkellä on YouTube ‑videosaitti, joka palvelee sekä oppimisresurssina että käyttäjien omien videoiden jakelukanavana. Google Search ‑hakukone sekä yhteistoimintaa tukevat sovellukset Google Docs ja Google Drive sekä sosiaalisen median Twitter ja Facebook ovat 15 suosituimman sovelluksen joukossa vuonna 2016.
Taulukko 1. 50 suosituinta sovellusta opetuksessa vuonna 2016.
Sovellusten perässä olevat numerot viittaavat ko. sovelluksen sijoitukseen edellisvuoden listalla. Vaikka lista laaditaan yleisesti opetukseen, siinä on mukana myös useita erityisesti kieltenopetukseen soveltuvia ohjelmia, kuten esim. Kahoot, Powtoon ja Quizlet. Listauksen sivuilta löytyy lyhyt kuvaus kustakin sovelluksesta ja äänestäneiden perusteluja sovelluksen hyödyllisyydestä.
Kyselytuloksia
Suurin osa workshopin työskentelyajasta käytettiin digitaalisuutta koskevien väittämien läpikäymiseen KAHOOT-kyselytyökalulla sekä väittämiä koskevaan keskusteluun. Tässä luvussa raportoimme lyhyesti kyselyn tuloksia ja keskustelussa esille nousseita näkökulmia. Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetusta on perinteisesti pidetty hyvin oppikirjasidonnaisena kolmella suurimmalla alalla (tekniikka, liiketalous sekä sosiaali- ja terveysala). Lähes neljäsosa vastaajista ilmoitti, että heillä ei ole ollenkaan käytössä oppikirjaa, ja vain 10 prosenttia kertoi käyttävänsä aina oppikirjaa. Sähköisiä oppimisympäristöjä käytti puolestaan aina 72 prosenttia vastanneista ja vain yksi vastaajista käytti niitä harvoin.
Ammattikorkeakoulujen tarjoamien sähköisten oppimisalustojen (esim. Optima ja Moodle) kautta opiskelijoille avautuu useita monimediaisia ja monikulttuurisia oppimisympäristöjä, jotka tukevat ammattikorkeakoulujen kieltenopetuksen tavoitteita.
Useimmat kyselyn väittämistä arvioitiin asteikolla usein – joskus – harvoin – ei koskaan. Kuvioon 2 on koottu kaikki nämä väittämät ja vastausten prosenttijakaumat.
Vastausten perusteella arkipäivää ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajien työssä näyttää olevan, että opiskelijat tekevät suullisia esityksiä videoina ja opettelevat sanastoa erilaisten sovellusten avulla. Reilut neljä viidesosaa opiskelijoista tekee suullisia esityksiä videoina usein tai joskus, mistä päätellen ne ovat suosittuja matalan kynnyksen oppimistehtäviä. Myös kirjallisten kokeiden järjestäminen sähköisessä ympäristössä on jo tuttua opettajille. Ammattikorkeakoulujen valmiudet tarjota sähköisiä tenttimismahdollisuuksia vaihtelevat kuitenkin selkeästi: reilu puolet ilmoitti käyttäneensä sähköisiä kokeita usein tai joskus, vajaat 30 prosenttia harvoin ja noin viidesosa ei koskaan. Sähköiset tenttimismahdollisuudet lisääntynevät, sillä yksi niiden eduista on joustava kokeiden suorittamismahdollisuus pidemmällä aikavälillä, esim. kahden viikon ajanjaksolla.
Utopiaa useimmille ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajille on sen sijaan vielä, että he antaisivat henkilökohtaista palautetta opiskelijoille videona tai äänitiedostona. Keskusteluissa tuli esille, että monet pitävät suullisen palautteen antamista vielä työläämpänä muotona kuin kirjallista palautteenantoa. Myös opiskelijoiden tekstien julkaiseminen on vielä melko harvinaista: reilu kolmasosa vastauksista oli myönteisiä (usein tai joskus). Bloggausta käyttävät opettajat mainitsivat sen eduiksi blogien monipuoliset käyttömahdollisuudet, mm. mahdollisuuden videoiden ja kuvien käyttöön sekä blogikirjoitusten julkisuuden joko täysin julkisesti tai ryhmän sisällä, mikä mahdollistaa vertaispalautteen.
Opetusvideoiden tekemisestä osallistujilta kysyttiin asteikolla todella paljon – useita – muuutaman – en yhtään. Peräti 62 prosenttia vastaajista ei ollut tehnyt yhtään opetusvideota itse, ja paljon tai useita videoita oli tehnyt vain kolme opettajaa. Videoiden hyödyntäminen kieltenopetuksessa nousee selkeäksi kehittämiskohteeksi näiden vastausten perusteella.
Viimeinen kysymys koski opiskelijapalautteen keräämistä opintojakson aikana. Siihen vastattiin seuraavasti: 74 prosenttia kerää yhden kerran, 11 prosenttia kaksi kertaa ja 16 prosenttia useammin kuin kolme kertaa. Palautteen kerääminen ja dokumentointi palautekeskustelua varten on ketterää esim. Kahoot- tai Google Forms ‑palautesovelluksilla. Palautteen kerääminen taajaan ja palautteesta keskustelu sekä sen perusteella tehtävät toimenpiteet edesauttavat opiskelijan positiivista kokemusta oman oppimisensa omistajuudesta sekä opettajan sosiaalisesta läsnäolosta erityisesti virtuaalisella opintojaksolla.
Ideoita jatkoyhteistyöhön
Workshopin lopuksi osallistujat vielä pohtivat pienryhmissä, miten ammattikorkeakoulujen kieltenopettajat voisivat kehittää digitaalista kieltenopetusta yhdessä ja jakaa hyviä käytänteitä keskenään. Valtakunnallisen yhteistyön digifoorumeiksi esitettiin amk-kieltenopettajien suljettua fb-ryhmää ja amk-kielten ja viestinnän asiantuntijatiimin Kivi-foorumia. Tällaisilla yhteisillä keskustelualueilla voitaisiin jakaa ideoita sekä ylläpitää esim. amk-kieltenopetuksen Top 100 ‑sovelluslistaa. Lisäksi esitettiin, että amk-kieltenopettajille voisi järjestää webinaareja, joissa perehdyttäisiin yhdessä jonkun asiantuntijan johdolla tiettyjen sovellusten käyttöön. Toisaalta toivottiin myös valtakunnan tasolla lisää face to face ‑tapaamisia, joita voitaisiin järjestää esim. kielikohtaisesti. Keskusteluissa nousivat myös esille muutamassa ammattikorkeakoulussa apuna olevat digimentorit, jotka tarjoavat asiantuntija-apua digitaalisten sovellusten käyttöönotossa.
Meitä workshopin vetäjinä ilahdutti suuresti, että työskentelytavaksi valitsemamme digitaalisen Kahoot-kyselyn ja pieryhmäkeskustelujen yhdistäminen onnistui erinomaisesti. Käyttämämme sovellus oli osalle osallistujista uusi, eli he näkivät samalla yhden esimerkin siitä, miten tätä sovellusta voisi käyttää omassa opetuksessa. Oma käsityksemme digitalisaation kehittämisestä on, että opettaja saa lisää valmiuksia nimenomaan kokeilemalla eri sovelluksia rohkeasti omassa opetuksessa, kuten esim. DigSkriv-hankkeessa mukana olevat opettajat tekevät. Olemme myös olleet työstämässä uusia hankehakemuksia, joissa ammattikorkeakoulujen kieltenopettajille tarjoutuisi mahdollisuus saada räätälöityä ohjausta ja koulutusta omien opetuksen kehittämishankkeiden tueksi.
Workshop osoitti selkeästi, että ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajat ovat kiinnostuneita kehittämään digitaalista kieltenopetusta, valmiita jakamaan hyviä käytänteitä ja innokkaita tekemään yhteistyötä. Nyt on vain kyse siitä, miten kaikki hyvät ideat saadaan toteutettua käytännössä ja erilaisten digitaalisten sovellusten käytöstä saadaan arkipäiväisempää nykyistä useammalle ammattikorkeakoulun kielten ja viestinnän opettajalle.
Lähteet
Juurakko-Paavola, T. (toim.) 2014. Ammattikorkeakoulujen ruotsin opettajuus muutoksessa – Kohti motivoivaa ohjaamista. Helsinki: Okka-säätiö. Haettu 2.12.2016 osoitteesta http://www.okka-saatio.com/liitetiedostot/AMKruotsi.pdf
Juurakko-Paavola, T. (toim.) 2016. Ammatilliset ruotsin opettajat opetuksen kehittäjinä – Digitalisaatio ja yhteistyö fokuksessa. Helsinki: Okka-säätiö. Haettu 2.12.2016 osoitteesta http://www.okka-saatio.com/liitetiedostot/Amm._ruotsin_opett._kirja_2016.pdf
Opetushallitus (2015). Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Määräykset ja ohjeet 2015: 48. Helsinki: Opetushallitus. Haettu 2.12.2016 osoitteesta http://www.oph.fi/download/172124_lukion_opetussuunnitelman_perusteet_2015.pdf
Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Haettu 2.12.2016 osoitteesta http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Voogt, J. & Roblin, N. (2010). 21st century skills. Discussion Paper. University of Twente. Haettu 2.12.2016 osoitteesta http://archief.kennisnet.nl/fileadmin/contentelementen/kennisnet/Bestanden_Feddo/21st-Century-Skills.pdf
Ylioppilastutkintolautakunta (2015). Digabi ylioppilastutkinto. Haettu 2.12.2016 osoitteesta https://digabi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2014/02/flyer2015.pdf
Kirjoittajat
Taina Juurakko-Paavola, FT, toimii tutkijayliopettajana HAMKissa Ammatillisen osaamisen tutkimusyksikössä. Hän on vetäjänä Ammatillinen kieltenopetus -tutkijaryhmässä. Hän työskentelee projektipäällikkönä useassa valtakunnallisessa kieltenopetuksen kehittämishankkeessa, joissa digitaalisuus on noussut yhdeksi tärkeimmistä kehittämiskohteista (esim. DigSkriv-hanke).
Tarja Haukijärvi on Tampereen ammattikorkeakoulun kielipalvelujen päällikkö, ruotsin kielen opettaja ja opettajaopiskelijoiden ohjaava opettaja. Hän on jäsenenä ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän asiantuntijatiimissä, jossa kehittämisen painopistealueita ovat digiopetuksen ja hanketoiminnan edistäminen.
Viittausohje:
Juurakko-Paavola, T. ja Haukijärvi, T. (2016). Digitaalinen amk-kieltenopetus – utopiaa vai arkipäivää? HAMK Unlimited Professional 12.12.2016. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/digitaalinen-amk-kieltenopetus-utopiaa-vai-arkipaivaa/
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111991914
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
[button href=”http://www.hamk.fi/tyoelamalle/tutkimusyksikot/ammatillinen-osaaminen/Sivut/default.aspx” target=”_blank” bg_color=”#FF0066″ text_color=”#ffffff”]Ammatillisen osaamisen tutkimusyksikkö »[/button]
