Ammatillisten opettajien kokemuksia opetustyöstä ja ammatillisesta koulutuksesta korona-aikana

Korona-aika on muovannut koulutuksen toteutusta ja opetusta maaliskuusta 2020 lähtien. Pandemialla on ollut merkittävä vaikutus myös ammatilliseen koulutukseen, vaikka kansainvälisesti Suomen ammatillisen koulutuksen järjestelmän joustavuutta on pidetty pandemiatilanteessa vahvuutena (Unesco, 2021). Koulutusta pandemiatilanteessa on kansainvälisesti tutkittu runsaasti (ks. esim. Valtioneuvosto, 2021), ja myös Suomessa on ehditty tehdä jo useita tiedonkeruita, tutkimuksia ja selvityksiä (ks. esim. Opetushallitus, 2022), jotka osaltaan valottavat myös ammatillisen koulutuksen tilannetta korona-aikana.

Koulutuksen järjestäjien, johdon ja opetus- ja ohjaushenkilöstön näkökulmasta haasteina ovat korostuneet esimerkiksi työelämässä tapahtuvan oppimisen ja näyttöjen toteutus sekä erityinen tuki (Goman ym., 2021). Työpaikalla järjestettävän koulutuksen muutosten ja keskeytysten sekä näyttöjen muuttamisen tai siirtämisen vuoksi ammatillisessa koulutuksessa on ollut korostunut tarve päivittää henkilökohtaisia osaamisen kehittämissuunnitelmia (HOKS) (Owal Group, 2021). Selvitysten perusteella työpaikalla järjestettävän koulutuksen järjestäminen on ollut haastavaa erityisesti palvelualoilla, terveys- ja hyvinvointialoilla sekä kaupan ja hallinnon aloilla (AMKE, 2020; Goman ym., 2021, s. 79; Owal Group, 2021), mutta myös tekniikan aloilla (AMKE, 2020). Owal Groupin (2021) selvityksessä ammatillisen koulutuksen järjestäjistä (n=100) puolet arvioi koronatilanteen lisänneen koulutuksen keskeyttämisiä ainakin vähän ja suuri osa (82 prosenttia) arvioi opiskelijoiden opintosuoritusten vähentyneen ainakin vähän. Kokonaisuudessaan koulutuksen järjestäjät kuitenkin arvioivat, että koronatilanteen alkuvaiheessa opiskelijoiden etäopiskelu sujui pääasiassa hyvin ja opettajat sopeutuivat tilanteeseen hyvin (ks. Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys [AMKE], 2020).

Opiskelijoiden näkökulmasta korona on vaikuttanut erityisesti koulutuksen jatkuvuuteen sekä tulevaisuuden näkymiin. Keväällä 2020 toteutettu kysely (ks. Repo & Herkama, 2020) osoitti, että ammatillisista opiskelijoista (n=1240) noin viidennes vastasi työpaikalla järjestettävän koulutuksen keskeytyneen, näyttöjen vaikeutuneen sekä valmistumisen viivästyneen, minkä lisäksi kolmannes koki koronatilanteen heikentävän työllistymismahdollisuuksia. Vastaavasti Owal Groupin (2021) selvitykseen vastanneista ammatillisista opiskelijoista (n=2279) yli kolmannes koki koronatilanteen heikentävän työllistymismahdollisuuksia ja lähes puolet (43 prosenttia) tunnisti ammatillisen osaamisen jääneen heikommaksi poikkeustilanteen vuoksi. Koronapandemian keskellä huolta on herättänyt myös opiskelijoiden hyvinvointi. Turun yliopiston INVEST Psykologia -tutkimusryhmän (ks. Repo & Herkama, 2020) kyselyyn vastanneista toisen asteen valmistuvista opiskelijoista (n=5005) yli puolet koki itsensä ahdistuneemmaksi ja yksinäisemmäksi koronakriisin keskellä, ja erityisesti jo aiemmin tukea tarvinneet opiskelijat kokivat tilanteen raskaimmin.

Korona-aika on näkynyt väistämättä myös opettajien työssä ja hyvinvoinnissa. OAJ:n (2020) opetuksen poikkeusjärjestelyihin liittyneen opettajille suunnatun kyselyn (n=5500) perusteella valtaosa opettajista koki työhön kuluvan ajan lisääntyneen paljon, ja ammatilliset opettajat näkivät juuri käytännön työtehtävien opetuksen ja näyttöjen järjestämisen vaikeutuneen. Owal Groupin (2021) selvityksen mukaan ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstöstä (n=428) kolme neljäsosaa koki työssäjaksamisen ja hyvinvoinnin heikentyneen koronatilanteen aikana.

Tässä artikkelissa tarkastelemme erityisesti ammatillisten opettajien kokemuksia opettajan työstä ja opetuksesta sekä myös laajemmin ammatillisesta koulutuksesta korona-aikana. Opetuksen näkökulmasta kansainvälisissä selvityksissä ja tutkimuksissa huomiota ovat saaneet koulutuksen muutokset ja keskeytykset sekä tuen tarve (Blankstein ym., 2020; Crawford, 2020; Doreleyers & Knighton, 2020), mutta myös nopea siirtymä opetukseen, jota on kuvattu ”hätäetäopetuksena” (Hodges ym., 2020), joka painottuu tiedon siirtoon (Hall ym., 2020). Kansainvälisessä tarkastelussa (Cedefop, 2020) ammatillisen koulutuksen opettajien ja ohjaajien keskeisiksi haasteiksi on tunnistettu etäopetukseen tarvittavien välineiden puute, digitaalisen osaamisen ja digipedagogiikan puutteet, käytännön taitojen opettaminen etäopetuksena sekä tietosuojaan ja tekijänoikeuksiin liittyvät asiat. Myös Suomessa on tunnistettu etäopetukseen liittyviä täydennyskoulutustarpeita, vaikka ammatillisen koulutuksen opetus- ja ohjaushenkilöstön tiedetään hyödyntäneen monipuolisesti esimerkiksi opettajajohtoista video-opetusta, kirjallisia tehtävänantoja sekä digisovelluksia (Owal Group, 2021).

Kansainvälisissä ammatillisten opettajien kokemuksia tarkastelleissa tutkimuksissa on huomattu, että opetuksen haasteet ovat korostuneet erityisesti koronatilanteen alkuvaiheessa. Delcker ja Ifenthaler (2020) havaitsivat, että ammatilliset opettajat kokivat etäopetuksen helpottuneen opettajien keskinäisen verkostoitumisen ja oppimisen kautta, vaikka opettajien toimintatavat vaihtelivatkin paljon tehtävien lähettämisestä vuorovaikutteiseen opetukseen. Kim ja Asbury (2020) puolestaan huomasivat, että opettajat kuvasivat korona-aikaa epävarmuuden ja sopeutumisen kautta. Toisaalta heidän toteuttamansa tutkimus korosti myös opettajien kokemaa huolta heikommassa asemassa olevista opiskelijoista, vuorovaikutussuhteiden merkitystä, oman ammatillisen identiteetin muutosta sekä muutosten pohdintaa. Tämä artikkeli täydentää osaltaan aiempia opettajatutkimuksia, sillä vastaamme artikkelissa seuraavaan tutkimuskysymykseen: miten ammatilliset opettajat kokevat korona-ajan vaikuttaneen opetustyöhönsä sekä laajemmin ammatillisen koulutuksen toteutukseen?

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen toteutus osana opettajankoulutusta

Tutkimus toteutettiin osana ammatillisen opettajankoulutuksen opetussuunnitelman moduulia Pedagogisen asiantuntijuuden kehittäminen, johon sisältyy Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen (6 op). Tutkimuksen alustavaa teemaa esiteltiin kahdessa opiskelijaryhmässä, ja ammatilliset opettajaopiskelijat kutsuttiin mukaan tutkimukseen kansalais- ja kanssatutkijoiksi. Tutkimusprosessiin osallistui lopulta vapaaehtoisesti 7 ammatillista opettajaopiskelijaa. Kansalaistiede ja vuorovaikutus tutkijoiden ja kansalaistutkijoiden välillä voi toteutua hyvin eri tasoilla esimerkiksi aineistonkeruun joukkoistamisesta koko tutkimusprosessiin osallistumiseen. Tätä tutkimusta voitaisiin luonnehtia yhteiskehiteltynä (co-created) projektina, jossa tavoitteena oli ammatillisten opettajaopiskelijoiden osallistuminen tutkimukseen aineistonkeruusta analyysiin sekä yhteiskirjoittamiseen ja tulosten pohdintaan asti (Bonney ym., 2009; Shirk ym., 2012). Myös kansalaistieteessä hyvän tieteellisen käytännön noudattaminen on keskeinen periaate (Laine, 2018). Tässä tutkimuksessa tutkijan vastuulla oli hyvän tieteellisen käytännön periaatteiden noudattaminen ja näkyväksi tekeminen tutkimuksen eri vaiheissa. Ammatillisten opettajaopiskelijoiden panos esimerkiksi tunnustetaan tässä tutkimuksen perusteella rakentuneessa artikkelissa kirjoittajuutena (ks. Laine, 2018). Artikkelin kirjoittajajärjestys sovittiin ennen artikkelin kirjoitusta; 7 ensimmäistä kirjoittajaa ovat tutkimusprosessiin osallistuneita opettajaopiskelijoita aakkosjärjestyksessä lueteltuna, viimeinen kirjoittaja on tutkimukseen osallistunut ja tutkimusta ohjannut tutkija ja vastuullinen kirjoittaja.

Tutkimuskonteksti ja haastattelututkimuksen osallistujat

Kansalaistieteen on lähtökohdiltaan havaittu soveltuvan erityisen hyvin esimerkiksi ilmiökeskeiseen tutkimukseen (Laine, 2018). Tutkimuksessa tarkasteltiin koronapandemiaa ja ammatillista koulutusta ammatillisten opettajien näkökulmasta. Tutkimus keskittyi erityisesti kaupan ja hallinnon alalle sekä hotelli- ja ravintola-alalle. Tätä rajausta ohjasivat osaltaan myös aiemmat selvitykset, sillä ammatillisessa koulutuksessa koronan tiedetään vaikuttaneen koulutuksen järjestämiseen terveys- ja hyvinvointialojen lisäksi juuri kaupan ja hallinnon alalla sekä palvelualoilla (ks. esim. Goman ym., 2021; Owal Group, 2021).

Opettajien tavoittamiseksi näiltä aloilta tutkijat kontaktoivat ammatillisten oppilaitosten yhteyshenkilöitä eri puolilta Suomea. Tutkimukseen osallistuville kerrottiin tutkimuksen toteutuksesta, ja tutkimukseen osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 15 ammatillista opettajaa (14 naista, yksi mies), joista kolme toimi liiketoiminnan alalla ja 12 matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla. Osallistujien keskimääräinen ikä oli 51,7 vuotta, ja keskimäärin heillä oli 16,8 vuotta työkokemusta opettajan tehtävistä.

Aineisto ja analyysi

Aineisto kerättiin yksilöhaastattelujen avulla marraskuun 2020 ja tammikuun 2021 välisenä aikana. Haastattelut toteutettiin Teamsin välityksellä ja tallennettiin osallistujien luvalla. Haastatteluissa käytettiin puolistrukturoitua haastattelurunkoa, jonka avulla opettajilta kysyttiin ajatuksia korona-ajasta (esim. Miten korona-aika on näyttäytynyt opettajan työssä? Oletko saanut työhösi tarpeeksi tukea johdolta ja kollegoilta? Millaista tukea?), opiskelijoiden tilanteesta (esim. Miten koet korona-ajan vaikuttaneen opiskelijoihin? Miten työelämässä oppiminen on toteutunut korona-aikana?), digitaalisista ja teknologisista ratkaisuista (esim. Mitä digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja hyödynnät opetus- ja ohjaustyössä? Onko sinua tuettu teknologisten ratkaisujen hyödyntämisessä tai millaista tukea olisit kaivannut?) sekä tulevaisuuden näkymistä (Miten uskot koronapandemian vaikuttavan omaan työhösi tulevaisuudessa?). Haastattelut kestivät keskimäärin 29 minuuttia. Haastattelut litteroitiin sanatarkasti analyysia varten.

Litteroitu aineisto järjestettiin ja pilkottiin siten, että jokaisella tutkimusprosessiin osallistuvalla oli oma vastuualueensa analyysissa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysi keskittyi julkituotuihin ja ilmeisiin, ns. manifesteihin sisältöihin, ja analyysi oli tulkinnan sijaan kuvailevaa (ks. Graneheim ym., 2017). Kuvaileva analyysi näkyy myös siten, että ilmiöitä ei ole kuvattu abstraktilla tasolla, vaan analyysi keskittyi raportoimaan opettajien kokemuksia (ks. Vuori, 2021). Analyysivaiheessa tutkijat jäsentelivät ja koodasivat aineistoa esimerkiksi korostamalla tekstiä eri väreillä sekä kokoamalla ja jäsentelemällä koodeja esim. Google Jamboardin avulla. Analyysin tavoitteena oli aineiston jäsentely siten, että aineistosta hahmotettiin keskeisiä aihepiirejä ja teemoja, joiden sisältöjen avulla voitiin kuvata opettajien kokemuksia korona-ajasta. Kokonaisuutena analyysi pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman läpinäkyvästi, ja kaikilla kanssatutkijoilla ja vastaavalla kirjoittajalla oli pääsy aineistoihin sekä eri aihepiirien analyyseihin. Aineistoa ei kuitenkaan systemaattisesti koodattu kahden koodaajan toimesta, vaan analyysi toteutettiin yhteistyössä ja keskustellen. Tarkkojen frekvenssien sijaan tulososiossa tuodaan tekstin kautta esiin kokemuksien tyypillisyyttä tässä aineistossa (esim. yksi opettajista, suurin osa opettajista, puolet opettajista).

Tulokset

Työn muutos opettajien kokemana

Opettajat kokivat, että he joutuivat muuttamaan toimintatapojaan nopealla tahdilla, kun keväällä 2020 opetus siirrettiin etäopetukseen. Etäopetusvälineitä piti ottaa haltuun nopeasti, jolloin opettajat kokivat aikataulupaineita ja havaitsivat omien etäopetustaitojensa puutteellisuuden. Yksi haastatelluista opettajista oli huolissaan myös iäkkäämpien opettajien valmiuksista käyttää uusia etäopetuksen työtapoja. Opettajat kokivat haasteena etäopetukseen siirtymisen valmistautumisen ja niiden ennalta valmistelemisen. Vuorovaikutustilanteet koettiin hankalaksi toteuttaa, ja esiin nousi käytännönläheisten aineiden opettamisen vaikeus etäopetuksen verkkoympäristössä. Useampi haastateltava opettaja esitti myös huolensa erityisryhmille suunnatun opetussisällön perille saattamisesta.

Etäopetuksen koettiin lisänneen oppijoiden vastuuta oppimisesta. Opettajien huolta lisäsi opiskelijoiden tavoitettavuus etäyhteyden kautta sekä se, palauttaisivatko opiskelijat tehtävät ajoissa. Opiskelijoiden valmistumiseen liittyviä haasteita koettiin enemmän, ja erityisesti opettajat pelkäsivät pandemian heijastumista alaan sekä työpaikkojen ja työssäoppimispaikkojen vähenevän. Yksi haastateltava pohti myös, riittävätkö opettajaopiskelijat tulevaisuudessa koronan pitkittyessä.

Haastatteluissa esiin nousi lisäksi huoli opettajien jaksamisesta etäopetustyössä. Huomiota sai se, että kaikki opettajat eivät koe saavansa riittävää sosiaalisuutta virtuaalisesti, omissa kotiolosuhteissa on puutteellinen fyysinen ergonomia sekä se, että päivän rytmityksessä ja tauotuksessa on ongelmia. Moni opettajista näkikin kokonaistyömäärän kasvaneen etätyön myötä.

Olosuhteisiin nähden haastateltavat kokivat etäopetukseen siirtymisen sujuneen kuitenkin yllättävän hyvin. Positiivisena nähtiin mahdollisuus tehdä arviointeja etänä, digitaalisten etäyhteyksien käytön helppous sekä mahdollisuus opettaa verkossa. Uuden oppimisen mahdollisuus koettiin positiiviseksi, kun sähköisiä opetusmenetelmiä otettiin paljon käyttöön. Korona-aikana annettiin mahdollisuus siirtyä opetuksessa kokonaan etäopetukseen, ja hybridimallien hyödyntämisen mahdollisuus oli selkeämpää kuin ennen pandemiaa. Huomioita sai se, että sairastuneet tai kauempana asuvat opiskelijat saattoivat nyt helposti osallistua opetukseen kotoaan. Useampi haastateltava oli iloinen siitä, että myös opettajan omaa aikaa säästyi etäyhteyksien myötä. Aikaa pystyi käyttämään työmatkaliikenteeltä muihin toimintoihin, aamuisin saattoi nukkua pidempään, ja aamutoimet ja oma laittautuminen olivat helpottuneet. Yksi vastaaja mainitsi erikseen, että kotoa työskennellessä huomasi paremmin vuodenaikojen vaihtelut.

Työyhteisön toiminta ja opettajien saama tuki

Opettajien oli otettava käyttöön nopealla aikataululla uusia digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja opetus- ja ohjaustyöhön. Tästä nopeasta aikataulusta johtuen osa opettajista koki kaivanneensa enemmän apua digitaalisten työvälineiden käyttöön. Alku koettiinkin haastavaksi, ja osa opettajista harjoitteli etäopetuksen välineiden käyttöä myös vapaa-ajalla. Haastatelluista opettajista kuitenkin suurin osa oli sitä mieltä, että opetuksen ja ohjauksen digitaalisiin ja teknologisiin ratkaisuihin saatu tuki ja opastus oli ollut riittävää. Vain kaksi opettajaa olisi kaivannut enemmän tukea. Alun nopean etätyöhön siirtymisen jälkeen useimmat opettajat kokivat saamansa tuen riittäväksi. Eräs ammatillinen opettaja totesi:

”Oikeastaan se ensijärkytys viime keväänä jäi aika lyhyeksi, ja ilolla huomasin, miten kaikki tarttui niin tosissaan siihen hommaan ja rupesivat kehittämään etäopetusta.”

Opettajat olivat pääosin tyytyväisiä omaan ja työyhteisönsä toimintaan sekä siihen, miten nopeasti työyhteisössä reagoitiin muutoksiin korona-aikana. Usean opettajan mukaan oppilaitoksen IT-tuki (IT-asiantuntija, IT-henkilö, digimentori tai digitiimi) toimi hyvin, ja apua sai nopeasti. Kaikissa oppilaitoksissa ei kuitenkaan ollut erityisesti nimettyä henkilöä, keneltä olisi voinut pyytää tukea. Yksi opettaja kuvaili tilannetta siten, että ”joku kollegoista saattaa tietää ja osata enemmän, mutta kukaan ei ole vastuullinen ongelmatilanteissa”. Kaikissa oppilaitoksissa myöskään laitekanta ei välittömästi vastannut etäopetuksen tarpeita, mutta tilanne korjaantui nopeasti. Uusien digitaalisten ja teknologisten ratkaisujen käyttöönottoon oli tarjolla verkkokoulutuksia, jotka eivät olleet aika- tai paikkasidonnaisia, ja monessa organisaatiossa koulutukset alkoivat pyörimään säännöllisesti. Erityisen tyytyväisiä opettajat olivat juuri siihen, että koulutukset löytyvät pääasiassa tallenteina myös myöhempää käyttöä varten. Useat haastatellut opettajat kokivat, että työyhteisöissä järjestettiin riittävästi koulutuksia. Muutama opettaja kertoi digipajoista, joihin sai osallistua ja joista sai vinkkejä ja neuvoja. Yksi opettaja mainitsi, että opiskelijoidenkin kanssa ilmapiiri on ollut sellainen, että ”yhdessä näitä opiskellaan”.

Kollegoilta saatu tuki oli kaikkien opettajien mielestä korvaamatonta, ja kollegoiden kesken jaettiin hyviä käytäntöjä. Moni opettaja kuvaili tiiminsä toimintaa kannustavaksi, ja alun ”kuinka me tästä selvitään” -ajatus muuttui pääsääntöisesti positiiviseksi. Usean haastatellun opettajan mukaan tuki olisi kuitenkin alussa voinut olla laajempaa ja yhteisistä käytännöistä olisi voitu sopia, jotta olisi vältytty siltä, että kaikki kokivat samat epäonnistumiset. Haastattelujen perusteella työyhteisössä kaivattiin juuri yhteisten kokemusten jakamista. Osa opettajista kuitenkin näki nykyvälineiden, kuten Teamsin hallinnan, kuuluvan opettajuuteen. Yksi opettajista kuvaili, miten hän oli kollegan kanssa tehnyt Teamsin välityksellä oppimistehtäviä verkko-oppimisympäristöön. Haastatellut kokivat, että kollegoilta saatu henkinen tuki oli myös erittäin tärkeää. Osassa työyhteisöjä järjestettiin viikoittain ryhmätapaamisia, joissa jaettiin ajatuksia ja kokemuksia.

Johdon tuki koettiin ennen kaikkea koulutuksina, ja vain pieni osa haastatelluista opettajista koki, että johdolta ei saanut riittävästi tukea. Useimmat opettajat olivat säännöllisesti yhteydessä esimiehiin. Esimiehen tuki nähtiin useimmiten riittäväksi, vaikka muutaman opettajan mukaan tuki olisi voinut olla vielä henkilökohtaisempaa ja esimiestyöskentely vielä näkyvämpää.

Digitaaliset ja teknologiset ratkaisut osana opetus- ja ohjaustyötä

Kaikki haastatellut opettajat olivat käyttäneet jossain vaiheessa Teamsiä osana opetus- ja ohjaustyötä. Monet opettajista mainitsivatkin Teamsin olleen päivittäin käytössä ja olevan oleellinen osa heidän työtään. Muita käytössä olleita verkko-ohjausympäristöjä olivat Zoom ja Skype. Opettajat olivat valmiina toimimaan opiskelijoiden ehdoilla, jotta kaikki opiskelijat saataisiin pysymään mukana opetuksessa. Yksi opettaja kuvasi tilannetta näin:

“Hätätilanteissa vaikka Skaippia, vaikka se onkin niin kömpelö ja vanhanaikainen, niin käytetään sitä, mitä opiskelija pystyy käyttämään.”

Oppilaitosten ja opettajien verkko-oppimisympäristöinä toimivat Moodle, DigiCampus tai Itslearning. Noin kolmasosa haastatelluista oli käyttänyt opetustyössään Google Drive tai MS OneDrive -pilvipalveluita. Verkossa saatavilla olevia materiaaleja, kuten webinaareja ja videoita, mainitsi käyttäneensä muutama opettaja. Oppimateriaali eKokki mainittiin kolmessa haastattelussa, ja muutama opettaja kertoi ottaneensa käyttöön blogialustan opetustyöhönsä. Whatsapp-viestipalvelua oli ohjaustyössään käyttänyt neljä opettajaa. Sosiaalisen median yhteisöpalveluista Facebook oli muutaman opettajan käytössä, ja yksi kertoi kokeilleensa opiskelijoiden kanssa Instagramia. Haastattelujen perusteella opettajat lähtivät ennakkoluulottomasti tekemään ohjaustyötä opiskelijoille ennestään tuttujen viestintä- ja somepalvelujen välityksellä. Kolme haastateltavaa mainitsi tehneensä videoita (Screencast-O-Matic, Panopto) verkko-opetuksen tueksi, ja samoin kolme mainitsi aikovansa ottaa tai jo ottaneensa käyttöön Kahootin opiskelijoiden aktivointimenetelmänä. Opiskelijoiden aktivointia etäopetuksessa tukivat myös yhteistyöalustat Flinga ja Jamboard, joita muutama opettaja kertoi käyttäneensä.

Digitaalisen viestinnän koettiin yleisesti lisääntyneen korona-aikana, mikä oli samalla tuonut opettajille lisää sisältöä opettamiseen sekä lisännyt yhteistyötä nuorten vanhempien kanssa. Lisäksi kollegoiden välisen yhteistyön koettiin lisääntyneen, ja koronapandemian positiivisiksi vaikutuksiksi mainittiin kollegoiden kanssa yhdessä tehty verkkomateriaali, jota saatettiin hyödyntää enemmän.

Korona-ajan vaikutukset opiskelijoihin

Pohdittaessa korona-ajan vaikutuksia opiskelijoihin vain muutama opettaja toi esiin positiivisia vaikutuksia. Positiivisia vaikutuksia näkyi erityisesti opiskelijoissa, jotka olivat jo ennestään aktiivisia ja motivoituneita, sillä opettajien mielestä he sisuuntuivat entisestään pandemian aikana. Yksi opettajista koki, että opiskelijat arvostivat lähiopetusta nyt enemmän kuin aiemmin.

Opettajat kokivat korona-ajan vaikuttaneen opiskelijoihin pääasiassa negatiivisesti. Useiden opettajien mielestä eniten huolta herätti jo valmiiksi heikossa asemassa olevien opiskelijoiden tilanne. Huolta koettiin esimerkiksi erityisryhmien ja heikommin menestyneiden opiskelijoiden riittävästä oppimisesta etäyhteyksien avulla. Opettajien mukaan muutama opiskelija onnistui parantamaan tuloksiaan, mutta usean heikosti menestyneen opiskelutulokset laskivat entisestään. Kaikki opettajat olivat sitä mieltä, että opiskelijoiden henkinen kuormitus lisääntyi. Tätä kuvailtiin muun muassa ahdistuksen ja turhautumisen lisääntymisenä. Henkistä kuormitusta lisäsivät etäopiskelun lisäksi myös henkilökohtaiseen elämään ja työelämään liittyvät ongelmat, kuten lomautukset ja perheiden sisäiset kriisit.

Opettajat mainitsivat opiskelijoilla olevan myös erilaisia opintoihin sitoutumisen ongelmia, ja opiskelijoiden ryhmäytyminen etäopetuksen aikana oli osittain puutteellista. Opettajien mielestä vaaroina näyttäytyivät yksittäisten opiskelijoiden yksinäisyys, mahdollinen syrjäytymisen riskin kasvu sekä motivaation puute. Opiskelijoiden poissaolojen koettiin lisääntyneen, ja motivaation heikentyminen näkyi etäopetukseen osallistuessa passiivisuutena. Suurin osa opettajista koki vuorovaikutuksen olleen heikompaa kuin lähiopetuksessa. Opiskelijoilta jäi esimerkiksi opettajien kertoman mukaan paljon tehtäviä tekemättä, ja niiden tekemiseen olisi kaivattu enemmän konkreettista tukea. Haastateltavien opettajien kokemuksen mukaan tämä opiskelijoiden tuen tarve lisääntyi etäopetuksen aikana, mutta he kokivat, ettei tukea kuitenkaan ollut mahdollista antaa tarpeeksi tai tuki ei ollut tarpeeksi konkreettista. Lisäksi muutaman opettajan mukaan opiskelijoiden digitaaliset valmiudet olivat eri tasoilla, ja osa opiskelijoista vaati opettajalta tukea ja opastusta etäyhteyksien käyttöön.

Haastattelujen perusteella useiden opiskelijoiden opinnot saattoivat venyä pandemian aikana. Opintojen venymistä aiheutti muun muassa työelämässä oppimisen siirtyminen. Opintojen keskeytymisen syynä puolestaan oli muun muassa oman alan töiden loppuminen, ja joillakin opiskelijoilla kuvattiin olleen pakko vaihtaa alaa ja hankkia töitä muualta.

Suurin osa haastateltavista opettajista koki, että tukitoimena toimi parhaiten opettajalähtöinen henkilökohtainen yhteydenotto puhelimitse. Tukena pystyi olemaan parhaiten, kun yhteydenpito oli säännöllistä ja opettajajohtoista. Osa opettajista piti yhteyttä tukea tarvitseviin opiskelijoihin viikoittain ja ohjasi eteenpäin opiskeluissa. Osa opiskelijoista tarvitsi konkreettista apua opintojen suorittamiseen, ja opettajat muun muassa auttoivat harjoittelupaikkojen järjestämisessä ja lähettivät tehtäviä paperisena opiskelijoille kotiin. Tarvittaessa opiskelijoita ohjattiin ammatillisten ohjaajien ja opiskelijahuollon piiriin. Moni opettajista kertoi, että opiskelijoita auttoi lähiopetukseen pääseminen.

Opiskelijoiden työelämässä oppimisen toteutuminen

Opettajat kertoivat, että työssäoppiminen (koulutus- tai oppisopimuksena) toteutui osin myös normaalisti. Suurempi osa opettajista kuitenkin kuvasi, että työssäoppimisen toteuttamisessa oli ollut erilaisia haasteita. Yleinen vaikeus työssäoppimisessa oli, että opiskelijat eivät päässeet työpaikalle. Yritykset eivät esimerkiksi halunneet ottaa ulkopuolisia työpaikoille tartuntariskin takia. Lisäksi haasteena nähtiin työssäoppimisen keskeytyminen; vaikka opiskelija sai työssäoppimispaikan, harjoittelu saattoi silti keskeytyä koronan takia. Työssäoppiminen myös hidastui monien haastateltujen mukaan, mutta opettajien haastatteluissa näkyi alakohtaisia eroja. Työssäoppiminen oli hitaampaa erityisesti hotelli- ja ravintola-alalla niissä tutkinnon osissa, jotka liittyivät suoraan asiakaskontaktiin. Koska asiakkaita oli rajoitusten takia vähemmän, opiskelijalla oli harvemmin harjoittelutilaisuuksia ja oppiminen oli näin ollen hitaampaa. Osa opettajista kertoi, että oppimisen hidastumisen lisäksi tiettyjä taitoja ei voitu ollenkaan harjoitella. Tällaisia taitoja olivat esimerkiksi paineensietokyky kiiretilanteessa tai kielitaidon hyödyntäminen ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa. Muutamat opettajat kertoivat, että työssäoppiminen vaikeutui niin paljon, että se vaikeutti selvästi näyttöön valmistautumista. Esimerkiksi yhdessä tilanteessa näytöt siirtyivät keväästä 2020 seuraavaan syksyyn. Valtaosalla opiskelijoista työssäoppimisen haasteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet valmistumisaikatauluun.

Mikäli opiskelijan työssäoppimisjakso peruuntui kokonaan, lyheni tai vaikeutui esimerkiksi asiakaspuutteen takia, osa opettajista pyrki edistämään opintojen etenemistä ja ratkomaan työelämässä oppimisen haasteita joustavuudella ja luovilla ratkaisuilla. Opettajat kertoivat teettäneensä opiskelijoilla etätehtäviä. Moni tosin totesi, että etätehtävien tekeminen soveltui huonosti tiettyihin tutkinnon osiin, eivätkä ammattiopinnoissa oleelliset kädentaidot ja palveluammattien asiakaspalvelutaidot karttuneet etäopinnoissa. Useampi kertoi siirtyneensä opiskelijan etäohjaukseen tilanteessa, jossa opiskelija sai mennä työpaikalle, mutta opettajaa ei sinne päästetty ylimääräisten kontaktien välttämiseksi. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen etäohjaukseen opettajat olivat suhteellisen tyytyväisiä. Yhtenä positiivisena seikkana näyttäytyi myös se, että asiakkaiden vähyyden takia työpaikkaohjaajalla koettiin olevan enemmän aikaa ohjata opiskelijaa.

Ammattiosaamisen näytöt toteutuivat haastateltujen opettajien mukaan vaihtelevasti. Kuitenkin valtaosa opettajista kertoi, että mikäli näyttöön valmistautuminen oli onnistunut, näytöt pystyttiin suorittamaan. Näyttöjen suorittamisessa oli erilaisia tapoja. Osassa tapauksista näytöt voitiin suorittaa normaalisti työpaikoilla. Osa puolestaan oli ratkaissut tilanteen niin, että opiskelija suoritti näyttöä työpaikalla työpaikkaohjaajan valvonnassa ja opettaja oli etäyhteyden päässä. Mikäli näyttöä ei pystytty tekemään kokonäyttönä työpaikalla, se voitiin jakaa kahteen tai useampaan osanäyttöön. Osanäytöt toteutettiin työpaikalla ja oppilaitoksessa kirjallisilla tehtävillä täydentäen.

Koronan jälkeinen aika – uhkia ja mahdollisuuksia?

Kun opettajat pohtivat tulevaisuutta ja koronapandemian vaikutuksia ammatilliseen opetukseen, päällimmäisenä esiin nousi opettajien huoli. Muuttuneessa tilanteessa pelot ja epävarmuudet lisääntyivät. Opettajilla oli huoli omasta työstään ja sen jatkuvuudesta, opiskelijoidensa hyvinvoinnista sekä ammattitaitovaatimusten muuttumisesta. Lomautukset ja asennemuutos tiettyjä aloja kohtaan koettiin huolestuttavaksi erityisesti matkailu- ja ravitsemisalalla. Konkurssit ja opiskelijoiden heikkenevät työllistymismahdollisuudet koettiin myös uhaksi omaa alaa kohtaan. Samanaikaisesti kuitenkin erilaiset innovaatiot ja kekseliäisyys työelämässä avarsivat mahdollisuuksia, matkailu- ja ravitsemusalalla mainittiin erityisesti take away -tarjonnan kasvu ja virtuaalimatkailu. Keittiöalalla oltiin myös tyytyväisiä siihen, että hygieniaohjeiden noudattaminen oli tullut entistä tärkeämmäksi korona-aikana.

Uhkakuvina nähtiin kuitenkin opiskelijoiden alisuoriutuminen, heidän heikkenevät vuorovaikutustaitonsa ja riittämättömästä tuesta johtuva syrjäytyminen. Huoli opiskelijoiden tulevaisuudesta tuli ilmi monen eri opettajan kokemuksissa. Oppivatko opiskelijani? Kuinka saada pudonneet opiskelijat mukaan kelkkaan? Saavatko erityisesti nuoret tarpeeksi tukea ja ohjausta? Työllistyvätkö opiskelijani? Löytyykö tulevaisuudessa harjoittelupaikkoja? Tässä esimerkkejä kysymyksistä, joita useampi opettaja pohti haastattelun aikana. Opettajat kokivat, että tulevaisuudessa nuorille täytyy keksiä erilaisia keinoja päästä eteenpäin. Haastatelluista opettajista moni lisäsi, että on huolissaan myös opettajien jaksamisesta ja kuormittumisesta. Haastattelujen perusteella moni opettaja oli uupunut, stressaantunut ja työmäärä suuri. Haastateltujen mukaan opettajien hyvinvointiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Eräs opettaja totesi haastattelussa, että ”kun tästä säikähdyksestä ja vähän negatiivisesta ajatuksesta selvittiin, niin aika nopeasti päästiin positiivisiin juttuihin”. Opettajat kokivat pandemian myös positiiviseksi haasteeksi. Muuttuneessa tilanteessa opettajien oli pakko kokeilla eri asioita sekä olla rohkeita ja luovia. Erilaisia opetus- ja ohjausmenetelmiä oli pitänyt pohtia, ja haastateltavat kokivat, että täten omakin ajatusmaailma oli laajentunut. Haastateltujen mukaan opetus ja koulutus monipuolistui, ja erityisesti digipedagogiikan tuomat mahdollisuudet opetustyössä alettiin oivaltaa yhä paremmin. Verkko-oppimisympäristöjen sekä etäopetuksen ja -ohjauksen nähtiin olevan pysyvä muutos ammatillisessa koulutuksessa ja jäävän käyttöön pandemian jälkeenkin. Myös työelämän nähtiin jatkossa vaativan tiiviimpää yhteistyötä ja mahdollisuutta hoitaa asiat digitaalisten yhteyksien kautta. Oppilaitoksissa oli myös kehitetty yrityksiin suoraan vietävää koulutusta. Haastateltavien mukaan tulevaisuus vaatiikin ennakkoluulottomuutta, yritysyhteistyötä sekä heittäytymistä erilaisiin toteutustapoihin.

Nämä koronapandemian tuomat moninaiset muutokset heijastuvat haastateltujen opettajien mukaan myös laajemmin ammatilliseen opetukseen. Koulutuksen sisältöjä tulee esimerkiksi pohtia uudestaan alan vaatimusten ja työelämän muuttuessa, ja tutkintojen perusteet vaativat tarkastelua. Erään opettajan mukaan tutkinnon suorittamisen muuttuminen ei kuitenkaan ole vain hyvä asia, ja kun ammattitaitovaatimuksia ei enää vaadita samassa suhteessa, voi moni tutkinto kokea inflaation. Moni haastateltavista opettajista koki, että maailma on jo muuttunut, eikä paluuta entiseen ole. Yhteistyö eri organisaatioiden välillä on tiivistynyt, ja yhteistyön nähtiin lisääntyvän entisestään tulevaisuudessa. Kokonaisuudessaan opettajat kokivat, että vaikka ei päästäisi samanlaiseen maailmaan kuin missä on oltu aikaisemmin, niin yhdessä tästä selvitään.

Pohdinta ja johtopäätökset

Artikkelissa tarkasteltiin haastatteluaineiston avulla ammatillisten opettajien kokemuksia opetustyöstä ja ammatillisesta koulutuksesta korona-aikana. Haastattelujen alkaessa korona-aikaa oli takana jo reilut kahdeksan kuukautta, ja opettajilla oli perspektiiviä vallitsevaan tilanteeseen varsin hyvin. Haastatteluiden perusteella näytti kuitenkin siltä, että ammatillinen opetus ja koulutus korona-aikana oli ollut monelle opettajalle huomattavan kuormittavaa. Samoin kuin muissa maissa toteutetuissa opettajatutkimuksissa (Delcker & Ifenthaler, 2020; Kim & Asbury, 2020), myös Suomessa haasteita koettiin erityisesti etäopetuksen alkuvaiheessa, minkä jälkeen tilanne tasapainottui.

Opettajat kantoivat huolta opiskelijoiden riittävästä ammattitaidon karttumisesta, valmistumisesta sekä pudokkaista, joiden opiskelut uhkasivat jäädä tai jäivät kesken. Opettajilla kuitenkin oli luja tahto pitää opiskelijat mukana opinnoissa etäopetuksen aikana, sillä opettajat esimerkiksi lähtivät ennakkoluulottomasti tekemään ohjaustyötä opiskelijoille ennestään tuttujen viestintä- ja somepalvelujen välityksellä. Erityisesti käytännön taitojen opetus nähtiin haastavana, mikä vastaa sekä Euroopan unionin ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen raportin (Cedefop, 2020) että OAJ:n (2020) opettajakyselyn löydöksiä. Huolta aiheuttivat myös työssäoppimisen haasteet sekä työssäoppimisen järjestämisessä eteen tulleet ongelmat (ks. myös Goman ym., 2021).

Suhteessa aiempiin tutkimuksiin ja selvityksiin tuo tämä tutkimus osaltaan esiin myös koronapandemian positiivisia puolia. Opetuksen ja koulutuksen katsottiin monipuolistuneen, ja digiosaamisen ja -pedagogiikan mahdollisuudet havaittiin paremmin. Esille nousi myös työyhteisön, esihenkilön tai organisaation tuen merkitys uusien digitaalisten ja teknologisten ratkaisujen käyttöönotossa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen raportissa (Goman ym., 2021, s. 102) opetus- ja ohjaushenkilöstö on vastaavasti nostanut esiin digitaalisten ympäristöjen hyödyntämisen ja digiosaamisen ja -pedagogiikan kehittymisen keskeisenä hyvänä käytänteenä. Tässä haastattelututkimuksessa havaittiin, että nopeasti muuttunut tilanne myös pakotti opettajat kokeilemaan uusia asioita, oppimaan ja laajentamaan ajatusmaailmaa, mutta myös lisäämään yhteistyötä kollegoiden, työelämän ja vanhempien kanssa. Myös AMKE:n (2020) selvityksessä havaittiin yhteistyön ja viestinnän tärkeys oppilaitoksen sisällä, mutta myös laajemmin suhteessa koulutuksen sidosryhmiin.

Kokonaisuutena tutkimukseen ja tutkimuksen toteutukseen liittyy useita seikkoja ja rajoitteita, jotka on syytä huomioida tuloksia tulkittaessa. Ensinnäkin tutkimus on lähtökohdiltaan kansalaistieteeseen perustuva. Tästä lähtökohdasta tutkimuksessa on myös tarkasteltu laajasti korona-aikaa ilmiönä, vaikka erilaiset teoriat ja viitekehykset voisivat tarjota syvemmän tarkastelunäkökulman aiheeseen. Toiseksi laadullisen tutkimuksen toteutuksen luotettavuutta on syytä arvioida kriittisesti (ks. esim. Stenfors ym., 2020). Tutkimus perustuu harkinnanvaraiseen otantaan yhteyshenkilöiden avulla sekä opettajien vapaaehtoiseen osallistumiseen. Tulosten tulkinnan kannalta on huomattava, että analyysi on luonteeltaan kuvailevaa, eikä analyysissa tuoda tarkasti esiin ala- tai opettajakohtaisia eroja esimerkiksi koetun digiosaamisen tai opettajakokemuksen näkökulmasta. Analyysin heikkoutena on se, ettei sitä ole kuvattu tarkkojen koodausrunkojen tai frekvenssien avulla abstraktilla tasolla, vaan analyysi pysyy kuvailevalla tasolla. Ilmiön eri aihepiireihin liittyvän analyysin luotettavuutta on kuitenkin pyritty vahvistamaan aineiston huolellisella sanatarkalla litteroinnilla sekä yhteisen työskentelyn avulla. Tutkimuksen uskottavuutta lisää osaltaan myös tulosten vastaavuus muissa selvityksissä ja raporteissa esiin tuotuihin samansuuntaisiin havaintoihin. Vaikka tutkimuksen tulokset eivät suoraan ole siirrettävissä kontekstista toiseen, myös muualla on korostettu esimerkiksi opettajien keskinäistä verkostoitumista, sopeutumista tilanteeseen, muutosten pohdintaa sekä opettajien kantamaa huolta opiskelijoista (Delcker & Ifenthaler, 2020; Kim & Asbury, 2020).

Aiheen ajankohtaisuus ja koronavuoden merkitys tulevaisuuteen huomioiden on selvää, että etätyön ja etäopetuksen kuormittavuutta sekä opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta korona-aikana tutkitaan parhaillaan, ja saamme kuulla tuloksista erilaisista medioista lähitulevaisuudessa. Tämän haastattelututkimuksen perusteella tuomme esiin joitakin huomioita ja suosituksia esimerkiksi koulutusta järjestävien pohdittavaksi:

• Toimiva, joustava ja muutoksiin valmis työyhteisö on ensisijaisen tärkeä nykypäivän alati muuttuvassa yhteiskunnassa.
• Koulutuksen järjestäjän olisi hyvä kartoittaa opiskeluiden alussa opiskelijoiden tietotekninen osaaminen ja digitaaliset valmiudet, jotta opiskelijoiden pysyminen opetuksessa mukana pystyttäisiin turvaamaan paremmin. Myös opettajien vastaavat taidot ja valmiudet kannattaisi kartoittaa, ja tarvittaessa tulisi tarjota lisäkoulutusta ja opastusta niitä tarvitseville. Lisäksi käytössä oleva laitekanta tulisi käydä läpi ja tarvittaessa päivittää.
• Opettajien ammattitaidon ylläpitämiseen kuuluu myös uusien työkalujen, kuten Teamsin tai Zoomin tai vaikka Flingan ja Jamboardin, opettelu ja käyttöönotto. Opettajien kokemuksien perusteella olisi tärkeää yhdessä pohtia, mihin kaikkeen digiosaamisen ja -pedagogiikan ja eri työkalujen avulla pystytään, ja millaisia työkaluja voitaisiin ottaa käyttöön. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti siihen, kuinka tukea tarvitsevat opiskelijat huomioidaan.
• Korona-aika on kuormittanut ja haastanut opettajia monilla eri tavoilla, ja opettajien eteen on noussut uusia osaamis- ja oppimistarpeita. Vaikka korona-aika on tarjonnut opettajille myös positiivisia uuden oppimisen haasteita, nähdään tulevaisuudessa myös huolia ja epävarmuutta. Opettajien hyvinvoinnin tukemiseksi työmäärää ja kuormitusta olisi hyvä ja tärkeää seurata. Opettajien kokemusten perusteella esimerkiksi raskaiden ja haastavien kokemusten purkaminen ja jakaminen yhdessä toisten kanssa voisi tarjota tukea sekä edistää jaksamista.
• Etäopetuksen lisääntyminen on herättänyt arvostamaan läsnäolon, vuorovaikutuksen ja lähiopetuksen merkitystä oppilaitoksissa entistä enemmän. Oppilaitoksissa voitaisiin pohtia, miten yhteisöllisyyttä, ryhmään kuulumista ja sosiaalisia suhteita voidaan tukea ja vahvistaa koko oppilaitosyhteisössä.

Tässä tutkimuksessa käsitellyistä aihepiireistä löytyy useita ideoita ja aiheita lisätutkimuksille. Tulosten perusteella esiin voisi nostaa esimerkiksi hybridimallien hyödyntämisen mahdollisuudet ammatillisessa opetuksessa ja toisena työssäoppimisen haasteet korona-aikana – niin opettajan kuin opiskelijankin näkökulmasta. Olisi varmasti myös tarpeellista selvittää, miten korona-aika ja etäopetus on vaikuttanut opetuksen ja koulutuksen laatuun sekä oppimiseen kokemuksien, mutta myös määrällisten mittarien mukaan. Tätäkin on keskeistä tutkia useasta näkökulmasta, jotta kokonaisuudesta saadaan tarpeeksi kattava kuva koulutuksen kehittämistä varten.