Ammatillisen opettajuuden osaamisen kehittyminen ja täydentäminen – opettajan näkökulma


Ammatillisen opettajan työ on vaativaa ja edellyttää sekä oman substanssialan että pedagogisten taitojen jatkuvaa ylläpitämistä ja kehittämistä. Tämä on alati läsnä oleva haaste ammatillisille opettajille. Tämän suuntaisia havaintoja nousi esille myös tässä artikkelissa. Ammatillinen opettaja ei voi jättäytyä omassa kehittymisessään pelkästään aikaisemmin suoritetun ammatillisen opettajakoulutuksen varaan, vaan pysyäkseen jatkuvassa muutoksessa mukana hänen täytyy olla alati valmis kouluttamaan itseään.

Opettajien täydennyskoulutus

Täydennyskoulutustarjonta, jota yliopistot ja ammatilliset opettajakorkeakoulut tarjoavat, on monipuolista ja vaihtelevaa. Koulutukset voivat olla lyhytkestoisia täydennyskoulutuksia tai laajimmillaan uusia kelpoisuuksia tarjoavia kokonaisuuksia.

OPEKE-hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama valtakunnallinen kehittämishanke, jossa kehitetään sekä uudistetaan ammatillista opettajankoulutusta kokonaisuutena. Hankkeessa on viisi eri kehittämisosiota, joista tämä artikkeli kohdentuu ammatillisen opettajien työuran aikaisen osaamisen kehittämiseen ja uramallien kuvaamiseen (pilotti B2). Tämän artikkelin tarkoituksena on tuoda näkyväksi opettajuuden eri vaiheita opettajuuden kehittymisen näkökulmasta. Samalla tarkastelemme viimeisen viiden vuoden aikana tapahtuneita muutoksia opettajan työssä sekä tapoja, joilla opettajat ovat täydentäneet omaa osaamistaan. Lopuksi pohdimme haastatteluissa saamiamme tuloksia opettajien täydennyskouluttautumiseen.

Tässä selvityksessä aineiston muodostivat 17 teemahaastattelua, jotka nauhoitettiin analyysiä varten keväällä 2018. Haastateltavat olivat eri koulutuksen aloilla toimivia ammatillisia opettajia, opinto-ohjaajia, erityisopettajia tai koulutuspäälliköitä. Kaikilla haastateltavilla on opettajankoulutus ja he ovat toimineet opetusalan tehtävissä vähintään 5 vuotta. Selvitysaineiston analyysin teimme aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti. Aineiston analyysi eteni kolmivaiheisen prosessin mukaisesti. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto pelkistettiin, jolloin selvityksen kannalta epäolennaiset asiat karsittiin pois. Toisessa vaiheessa aineisto ryhmiteltiin samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien suhteen. Kolmannessa vaiheessa aineisto käsitteellistettiin, jolloin tulkitsimme löytämiämme samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. (Tuomi & Sarajärvi, 2011, ss. 112–114).

Opettajuuden kehittyminen

Kaikki haastateltavat totesivat, että ammatillinen opettajuus on ollut jatkuvassa muutoksessa ja se haastaa opettajaa kehittämään itseään monipuolisesti. Työssä kehitytään sitä tekemällä.

“Kehittynyt työn kautta. Opettajan työtä tehden. Monella tasolla; oma osa suunnitteluosaaminen, menetelmäosaaminen, arviointiosaaminen.” (haastateltava 3)

Opettajuuden voidaan sanoa muuttuneen opiskelijakeskeisemmäksi ja ohjaavammaksi. Opettaja on monessa suhteessa opetuksen valmentaja ja häneltä edellytetään kykyä oppia uutta ja muuntautumiskykyä.

“Opettajuus on kehittynyt ohjaavampaan suuntaan. Opettajuus on muuttunut opiskelijalähtöiseksi vuosien varrella.” (haastateltava 9)

“Opettajan edellytetään aina oppivan uutta ja toimia uudella tavalla.” (haastateltava 12)

Opettajan työtehtävä on monipuolinen, perinteinen luokkahuoneessa opettaminen ei enää ole ainoa työn tekemisen muoto, vaan opettajalta edellytetään panostuksia mm. projektityöhön ja selvityksen tekemiseen. Samalla opettajalta edellytetään uusia taitoja muuttuneen opiskelija-aineksen myötä. Opettajana kehittyminen vaatii aikaa.

“Kehittynyt hurjasti, työnkuva ja tekeminen. Lehtori tekee nykyisessä työpaikassa kaikkea. Muun muassa projekteja, tutkimusta ja opettamista.” (haastateltava 13)

“Alussa suoritin opettajaopintoja ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja siellä todettiin, että aloittelevalla opettajalla menee 5–8 vuotta pelkästään selviytymiseen.” (haastateltava 15)

Joidenkin mielestä opettajana oppilaitoksessa toimiminen on kehittymisen kannalta vain osa opettajana kehittymistä. Kehittymistä tapahtuu myös opettajan työn ulkopuolella.

“Aluksi kehittyi töissä, myöhemmin aktiivinen itsensä kehittäminen nousi tärkeäksi.” (haastateltava 2)

“Ammattialaosaaminen tulee yleisenä ymmärryksenä ammattialalta. Jokaisella alalla tarvitaan ammattilaisuutta.” (haastateltava 17)

Opettajuuden muuttuminen viiden viime vuoden aikana

Kaikkien haastateltavien mielestä digitaalisuus on ollut suurin ja keskeisin muutos opettajuudessa viimeisen viiden vuoden aikana. Digitalisaation on kiihdyttänyt kehittämisen tahtia mm. koulutuksen saatavuuden ja toteuttamisen suhteen. Koulutuksen voidaan sanoa siirtyneen entistä enemmän markkinavetoiseen ja dynaamiseen muotoon, jossa jatkuvasti esitellään uusia toteutustapoja ja sovelluksia. Opetuksen sisällöt ovat kaikkien saatavilla digitaalisesti ja sisältöjen ajantasaistaminen on keskeistä.

“Digitalisaatio muuttanut koulutuksen sykliä, tekniikka ja talous määrää tahdin. Koulutus muuttunut markkinavetoiseksi.” (haastateltava 1)

“Oikeastaan enemmän järjestetään opetusta verkon kautta. Joko suoraan verkkokursseja ja valintamahdollisuus perinteisen tai verkon välillä läsnä. Tämä haastaa opettajaa sekä tekniikan ja pedagogiikan osalta.” (haastateltava 8)

“Digitalisaatio on muuttanut opetusta ja sisältöjä.” (haastateltava 10)

Digitalisaatio on muuttanut sekä opettajien että opiskelijoiden työtapoja. Tämä vaatii opettajalta valmiutta muuttaa aikaisempia toimintatapojaan. Tarjolla on koko joukko erilaisia digitaalisia toteutuksia ja oppimisen voidaan sanoa monipuolistuneen.

“Digitaalisuus on tullut, mutta opiskelijat tarvitsevat siihen valtavasti ohjausta ja määrätietoisuutta.” (haastateltava 17)

“Digitaalisuus on kasvanut, myös ohjauksessa. Runsaudenpula digitaalisuudessa.” (haastateltava 5)

“Nykyään olen enemmän ja enemmän tietokoneen ääressä opettamassa. Opiskelijat ovat etänä oppimistapahtumassa. Eri viestintävälineet ovat tulleet opetukseen mukaan.” (haastateltava 10)

Useat haasteltavista totesivat Suomen kansainvälistyneen merkittävästi. Kansainvälisyyden ymmärtäminen, monikulttuurisuuden haasteet sekä kielelliset esteet tulivat esille merkittävinä tekijöinä.

“Kansainvälisissä tiimeissä toimiminen.” (haastateltava 12)

“Maahanmuuttajataustaisten opettamiseen sekä perusopetuksen opetussuunnitelmiin perehtyminen.” (haastateltava 7)

Haastateltavat korostivat, että yksilöllisyys ja opiskelijat yksilölliset lähtökohdat oppimisessa ovat merkittävästi korostuneet. Joustavuus on opetuksen keskiössä. Samalla ymmärrys erilaisista opiskelijoista ja eri oppimistyyleistä on lisääntynyt.

“Joustavat opiskelujärjestelyt ovat ydinosaamista. Opiskelijalle vapaus valita oma tapa suorittaa opintoja. Pedagogisessa osaamisessani uskon aika pitkälti yksilöllisyyteen ja henkilökohtaiseen ohjaukseen.” (haastateltava 16)

“Todellisuus on kahtiajakautunut, esim. opiskelija, jolla on oppimisvaikeuksia, hänelle voidaan todeta hänen olevan tyhmä. Itselläni on suvaitsevuus lisääntynyt ja olen oppinut hyväksymään erilaista oppimista ja oppimistyylejä. Opiskelijoita käsitellään enemmän yksilöinä.” (haastateltava 14)

“Opetus on melkein kuin erityisopetusta.” (haastateltava 5)

Haastateltavien mielestä suurin muutos opettajuudessa on ollut kiihtynyt työn ja tekemisen tahti. Samalla huoli oman osaamisen ylläpitämisestä sekä omien opiskelijoiden kyvystä pysyä jatkuvassa muutoksessa mukana oli usean mielessä.

“Opettajan työ on muuttunut merkittävästi – työtahti on kiihtynyt, vähenevät resurssit samasta työstä, uusia koulutusohjelmia tulee sekä digitaalisuus muuttaa tilannetta jatkuvasti. Opetusmenetelmät ovat muuttuneet enemmän perinteisestä uusiin toimintamuotoihin.” (haastateltava 10)

“…. kiireen tuntu ja päällekkäisyys.” (haastateltava 3)

“Heikkoja opiskelijoita ja kaikkia pitäisi ohjata samaan aikaan. Aika mahdottomaksi ja kuormittavaksi mennyt. Ihmiset kuitenkin kaipaavat apua.” (haastateltava 5)

“Paljon muutoksia, joista ei vielä tiedä ja se luo tukalia tilanteita, kun en aina tiedä oikeaa vastausta.” (haastateltava 7)

Viime vuosina toteutettu ammatillisen koulutuksen reformi koettiin haastateltavien parissa uutena haasteena. Reformin katsottiin edellyttävän opettajalta lisää työelämätietoutta, joustavuutta, rohkeutta kokeilla uutta sekä uskallusta luottaa oppimiseen koulutusorganisaation ulkopuolella. Toisaalta kaikki eivät olleet vakuuttuneita muutoksen toteutustavasta ja aikataulusta.

“Reformi on suurin muutos – pyyhkäisee kaiken yli. Haastaa opettajia tosi tosi paljon.” (haastateltava 8)

“Aikuis- ja nuorisopuolen ammatillisten koulutusten yhdistyminen. Tämä jatkuu edelleen ja toimintatavoissa sekä erityisesti toimintakulttuurissa on valtavia muutoksia.” (haastateltava 7)

“Oikea työelämälähtöisyys haastaa opettajia. Vaatii toimenpiteitä -ennen ei ole ollut oikeasti työelämälähtöistä. Arviointi, näytöt työssäoppiminen – sulavasti sekaisin kaikki – vaatii tosi paljon prosessin avaamista ja selkeyttämistä. Milloin työpaikalla tapahtuva toiminta muuttuu oppimisesta näytöksi, jota arvioidaan – haastava kysymys. Ei ole välttämättä selkeää.” (haastateltava 8)

Oman osaamisen täydentäminen

Oman osaamisen täydentäminen ja sen jatkuva ylläpitäminen oli haastateltavilla selkeä tavoite omassa toiminnassaan. Haastateltavien voidaan todeta olevan valveutuneita yhteiskunnan asioista ja etenkin koulutukseen liittyvistä muutoksista.

“Kiinnostus maailmalla, Suomessa ja opetusalalla tapahtuvista muutoksista on kova. Luen lukuisia lehtiä, myös internet ja postituslistat keskeinen tiedonlähde. (haastateltava 6)

“Valmis lähtemään kaikkeen mukaan työpaikalla. Opettajan tulee jatkuvasti seurata muutoksia ja uusia asioita.” (haastateltava 9)

Osaamisen ylläpitäminen ja itsensä kehittäminen oli monitahoista. Joillekin osaamisen kehittäminen oli elämäntapa, toiset mielsivät sen oman työnsä tekemisellä. Useat tiedostivat kehittymistarpeensa, mutta eivät aika tai resurssipulan vuoksi pystyneet kehittämään itseään.

“Elämäntapa, luen pedagogisia julkaisuja ja erilaisia tutkimuksia.” (haastateltava 15)

“Enemmänkin voisi itseänsä kehittää esim. lukemalla. Uudet artikkelit ja tutkimukset ovat jääneet itseltään lukematta. Koko ajan toimiessani kouluttajana perehdyn uusiin asioihin. Substanssin ajan tasalla pitäminen on keskiössä, mutta muu kehittäminen on jäänyt vähemmälle.” (haastateltava 4)

Opettajan osaaminen on haastateltavien mukaan kaksijakoinen. Jokainen haastateltava koki tarvetta kehittää itseään sekä omaan substanssialaan että pedagogisiin taitoihin liittyen. Kuitenkin moni oli huolissaan kollegoiden kehittymisestä.

“Oppilaitoksessa on hyvä tilanne ja koulutuksiin saa osallistua aika paljon. Pedagogisen osaamisen kehittäminen ja ylläpito on tärkein. Ammattiosaaminen on jäänyt enemmän harrastustasolle.” (haastateltava 7)

“Osaamisen ylläpitäminen onkin haaste – tuntuu, että tämä on kovin omalla vastuulla ja työajan ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa.” (haastateltava 11)

“Toisaalta se kasaantuu tietyille henkilöille.” (haastateltava 3)

“Joillekin opettajista on riittänyt se, kun on saanut gradun valmiiksi ja koulutus oli siinä. Usealla oma ammatillinen kehitys on pysähtynyt täysin.”(haastateltava 2)

Useat haastateltavista olivat kehittäneet omaa ammatillista opettajan osaamistaan hankkimalla lisäkelpoisuuksia opetusalalta.

“Jossakin vaiheessa tuntui, että pelkkä ammatillinen opettajan osaaminen ei riitä. Siksipä olen tehnyt ammatillisen opinto-ohjaajan opinnot sekä ammatillisen erityisopettajan opinnot.” (haastateltava 16)

Haastateltavat esittivät monia eri toiveita täydennyskoulutuksen järjestämistavaksi. Useat halusivat lyhytkestoisia ns. täsmäkoulutuksia ajankohtaisiin koulutuksen muutoksiin liittyen. Koulutuksen ei saisi rasittaa liikaa osallistujia ja mieluiten siihen osallistuminen ei tulisi vaatia poistumista omalta paikkakunnalta. Digitaaliset ratkaisut olivat toteutustapana tervetulleita. Toisaalta tietoa ja osaamista voi hankkia myös omaehtoisesti mm. Internetissä tarjolla olevista ratkaisuista.

“Itsenäistä opiskelua, valmiita konsepteja. (haastateltava 15)

“Digitaalisuuden, yksilöllisyyden suuntaan, aikataulutonta.” (haastateltava 3)

“Maailman huippuosaajat helposti saavutettavissa esim. videoiden välityksellä.” (haastateltava 11)

Lisäksi täydennyskoulutuksen anti tulisi pystyä sitomaan suoraan omiin työtehtäviin ja työpaikkaan. Lisäksi osa näki, että täydennyskouluttautuminen tulisi olla jopa pakollista.

“Tulisi olla säännönmukaista, jatkuvaa, työelämäläheistä, enemmän yhdessä asiakaskunnan kanssa kehitettävää juttua.” (haastateltava 4)

“Jos liian kuormittava, niin ei jaksa lähteä. Koulutuksen pitää olla yhteydessä käytännön työhön ja työtehtäviin. Täydennyskoulutuksissa olevat tehtävät tulisi pystyä tekemään työajan ja työtehtävien puitteissa.” (haastateltava 5)

“Opettajan työuran aikaista tulisi pitää velvoitteena. Liian vapaaehtoista.” (haastateltava 4)

Yhteenveto

Selvitystuloksina havaittiin, että haastateltavat kokivat itsensä kehittämisen ja täydennyskoulutuksiin hakeutumisen omissa koulutusorganisaatioissa tärkeäksi. Usein koulutuksiin hakeuduttiin oma-aloitteisesti ja tietoa koulutuksista saatiin osittain organisaation sisäisten kanavien kautta, mutta ulkoisten kanavien merkitys oli myös korostunutta. Yllättäen hakijat kuitenkin kuvasivat organisaation ulkopuolelta hankitun ja omaehtoisesti valitun koulutuksen paremmaksi kuin oman koulutusorganisaation tarjoaman koulutuksen. Jokainen haastateltava oli oman uransa aikana osallistunut onnistuneeseen täydennyskoulutukseen, mutta myös täysin epäonnistuneeseen. Osa haastatelluista koki aikapulan esteenä täydennyskoulutuksiin hakeutumisessa. Tämän selvityksen tulosten perusteella voidaan todeta, että täydennyskoulutuksen taso sekä koulutuksesta saatu hyöty yksilötasolla vaihtelevat.

Suurin osa haastatelluista hakeutui omaehtoisesti täydennyskoulutuksiin ja tätä menettelyä tuettiin hyvin työnantajan toimesta muun muassa tiedottaen eri koulutustarjonnasta. Työnantajalle tulee aina esittää hakeutumisvaiheessa perustelut koulutukseen osallistumisesta sekä siihen liittyvien kustannusten kattamisesta. Lyhytkestoisiin organisaation sisäisiin täydennyskoulutuksiin saattaa tulla erityisiä kehotuksia osallistua. Sisäisiä täydennyskoulutuksia on runsaasti sekä lukuisia mahdollisuuksia osallistua ilmaisiin koulutuksiin on tarjolla. Itse valitut omaehtoiset täydennyskoulutukset koettiin mielekkäimpinä. Kuten eräs haastateltava totesi: “Jos taasen koulutuksiin määrättiin, niin niitä en välttämättä koe antoisina”. Toisaalta eräs haastateltava totesi, että opettajille ei ole helppoa myöntää, että työnantajan järjestämä koulutus olisi hyvää. Eräs haastateltava toteaa, että opettajien tulisi korjata omaa asennettaan työnantajan tarjoamaa täydennyskoulutusta kohtaan.

Usein omaehtoisiin täydennyskoulutuksiin, varsinkin pitkäkestoisiin ja lisäpätevyyden antaviin täydennyskoulutuksiin, osallistuminen oli palkatonta ja osa oli maksanut itse myös koulutuksen hinnan täysimääräisenä. Tuki oli lähinnä ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen osallistumislupa. “Jokainen saa mennä, jos haluaa omakustanteisesti ilman palkkaa osallistua”.

Tyypillisimmillään haastateltavat osallistuivat täydennyskoulutuksiin ainakin kerran vuodessa. Osa haastelluista oli erittäin aktiivisia itsensä kehittäjiä ja osallistuivat jopa 4–5 eri koulutukseen vuoden aikana. Eräs haasteltava totesi, että “on tunne, että on pakko kehittää itseään koko ajan”. Kuitenkin monet haastateltavat totesivat, että heidän omissa organisaatioissaan on myös opettajia, jotka eivät osallistu lainkaan täydennyskoulutuksiin, ellei niihin ole pakko osallistua. Haastatteluista nousi vahvasti esille näkemys tulevaisuuden opettajista siinä, miten ne opettajat pärjäävät, jotka kykenevät ajattelemaan toisin ja jotka pystyvät muuttamaan omaa näkemystään. Dogmaattisten opettajien katsottiin jäävän syrjään. Jaksaminen, aikapula sekä jatkuva opetustyön muutos selittävät haasteltavien mukaan täydennyskoulutukseen osallistumisen haasteellisuuden.

Haasteltavien vastauksista ei pystynyt selkeästi erottelemaan heidän omia käsityksiä siitä, mitä pidetään opettajien täydennyskoulutuksena. “En osallistu täydennyskoulutuksiin, nykyään koulutukset enemmän johtamiseen ja muutosjohtamiseen liittyviä sisäisiä koulutuksia”.

Haastateltavat nostivat täydennyskoulutustarpeen teemoiksi digitaalisuuden, ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvät asiat, aikuis- ja nuorisopuolen ammatillisen koulutuksen yhdistämisen, opetuksen siirtymisen verkkoon, heikkojen opiskelijoiden erityisen tuen, yksilöllisyyden oppimisessa sekä koulutuksen monimuotoisen järjestämiseen liittyvät osaamistarpeet.

Selvityksen perusteella voidaan todeta, että täydennyskoulutus on tärkeä ja keskeinen elementti ammatillisten opettajien työn ja toimintatapojen kehittämisessä. Täydennyskoulutusta tulee kehittää vielä enemmän yksilöllisempään ja jokaisen osallistujan henkilökohtaisten tarpeiden suuntaan. Näin osallistuminen voitaisiin kokea entistä mielekkäämmäksi. Täydennyskoulutukseen osallistumisesta tulisikin pohtia erilaisia kannustimia sekä tarkasti analysoida täydennyskoulutukseen osallistumattomien syitä koulutuksista poisjäämiseen.

Artikkelin pääkuva Gerd Altmann, Pixabay

Lähteet

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2011). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Kirjoittajat

Vesa Parkkonen, KM, KTM, toimii opinto-ohjaajankoulutuksen lehtorina HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Ulla Nuutinen, KT, TtL, toimii lehtorina ja opettajankouluttajana HAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja lukuisissa eri hankkeissa.

Viittausohje:
Parkkonen, V. & Nuutinen, U. (2019). Ammatillisen opettajuuden osaamisen kehittyminen ja täydentäminen – opettajan näkökulma. HAMK Unlimited Journal 3.10.2019. Haettu [pvm] osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/ammatillisen-opettajuuden-osaamisen-kehittyminen

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

OPEKE »

Print Friendly, PDF & Email

Tags:  ammatillisen opettajan täydennyskoulutus onnistunut täydennyskoulutus opettajan osaaminen

Bookmark and Share




Previous Post
The Importance of Advertising Tourism Services on the Internet
Next Post
Ammatillinen koulutus elää muutoksesta




You might also like




0 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *



More Story
The Importance of Advertising Tourism Services on the Internet
The purpose of the promotion of goods and services is to create demand for these products. It is also to answer the demand...