Ammatillisen opettajaopiskelijan uraohjaus kohti työelämää

Ammatillisessa opettajankoulutuksessa kannattaa nostaa uraohjaus käsitteenä selkeämmin ja tietoisemmin esiin, koska sillä voidaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti opiskelijoiden opintojen etenemiseen sekä työllistymiseen liittyvään tulevaisuuden ennakointiin ja suunnitteluun.
Tarkastelemme tässä tutkimuksessa ammatillisen opettajaopiskelijan uraohjausta osana ammatillista opettajankoulutusta. Tutkimusaineisto kerättiin kirjallisina dokumentteina ammatillisilta opettajankouluttajilta (n=35) syksyllä 2019. Aineisto analysointiin aineistolähtöisellä analyysillä. Tutkimustulosten perusteella luotiin ammatillisen opettajaopiskelijan uraohjauksen malli. Se voidaan tiivistää neljään uraohjausprosessin kannalta keskeiseen osa-alueeseen, jotka ovat henkilökohtaistaminen, puuttuvan osaamisen hankkiminen, osaamisen osoittaminen ja soveltaminen sekä työhön integroituminen.

Johdanto

Ammatillista opettajuutta voidaan pitää siirtymänä ammattialalla sekä henkilökohtaisen urakehityksen jatkona (Berger & D’Ascoli, 2012, s. 319). Valmistuessaan ammatillinen opettaja kohtaa uudenlaisen työelämän, johon häntä tulee uraohjata opintojen aikana, mikäli hän ei ole aiemmin toiminut ammatillisen opettajan tehtävässä. Siirtyessään työelämästä ammatillisen opettajaksi on henkilön omaksuttava opettajan tehtävissä edellytettävä pedagoginen ajattelu (Koski-Heikkinen, 2014, s. 35). Työelämän edustajien ja työpaikkaohjaajien yhteistyö opiskelijoiden koulutuksessa ja koulutusten suuntaamisessa on keskeistä ja merkityksellistä (Karusaari, 2020, s. 145). Ammatillisessa koulutuksessa, ml. ammattikorkeakouluissa toiminnan joustavuutta haetaan tiimimäisellä organisoitumisella ja verkostoitumisella työelämän kanssa.

Oppimisympäristöjen uudistumisen myötä työpaikoilla tapahtuvan osaamisen hankkimisen järjestäminen edellyttää ammatilliselta opettajalta erityistä yhteiskunta-, työ- ja yrityselämän tuntemusta ja aktiivista yhteistyötä näiden toimijoiden kanssa (Koski-Heikkinen, 2014, s. 31). Uutena oppimisympäristöstä nousevana haasteena ammatillisen opettajan taidoille on verkosto-oppiminen, jossa heiltä edellytetään kokonaan uutta kulttuuriosaamista, systeemiajattelua, tulevaisuusajattelua, arvojen hallintaa sekä kommunikaatiotaitoja (Halonen, 2019, ss. 111–115).

Osaamisen uudistaminen ei voi kuitenkaan tarkoittaa kaikissa tapauksissa uuden tutkinnon tai tutkinnon osan opiskelemista, vaan työnteon, kouluttautumisen sekä vapaa-ajan yhdistämistä tavoitteelliseksi oppimisen kokonaisuudeksi (Sitra, 2019, s. 12) Yrityksillä on halu kehittää oppilaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä, koska he saavat henkilöstölle uutta osaamista, uusia innovaatioita, asiantuntija-apua ja tukea, rohkeutta aloittaa uusia kehittämishankkeita, mistä seuraa kilpailuetua ja mahdollisuuksia kehittää uusia yhteistyömuotoja (Halonen, 2019, s. 121). Tässä ammatillisilla opettajilla on tärkeä sillanrakentajan rooli koulutuksen ja työelämän välissä.

Osaamisen kehittäminen ja kouluttautuminen hyödyttää koko yhteiskuntaa, joten myös vastuu osaamisen kehittymisestä kuuluu kaikille osapuolille (Sitra, 2019, s. 2). Koulutuksen suunnittelussa tulisi korostua opiskelija- ja työpaikkakohtainen koulutus ryhmälähtöisen sijaan (Karusaari, 2020, s.169). Koulutuspalvelun tuottaminen on perinteisesti liitetty koulutuspalvelua toisille tuottavien toimijoiden asiaksi, mutta yritys voi tuottaa tätä palvelua itse itselleen, opiskelijalle ja käytännössä myös yhteiskunnalle (Norontaus, 2016, s. 148). Tällöin ammatillisen opettajan keskeiseksi tehtäväksi voi muodostua osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen eli ammatillisen opettajan työ painottuu arviointitehtävään yrityksissä.

Työllistymisen, osaamisen hyödyntämisen, aktiivisuuden ja oman oppimisuran rakentamisen kannalta on ratkaisevaa, että jokainen henkilö tuntee oman osaamisensa ja kykenee hyödyntämään sitä. Ymmärrys omasta osaamisesta auttaa häntä menestymään muuttuvassa työelämässä ja vastaamaan sen osaamistarpeisiin. Ajantasainen tieto osaamisen tilasta ja kehittämistarpeesta on olennaista myös yhteisöjen kehittymiselle. (Sitra, 2019, s. 18; Kepanen, 2018, s. 127)

Haemme tässä selvityksessä vastausta tutkimuskysymykseen, miten ammatillisen opettajan uraohjaus kohti työelämää tapahtuu ammatillisen opettajankoulutuksen aikana.

Uraohjaus ammatillisen opettajan ammatillinen kasvun tukena

Ammatilliseksi opettajaksi kasvaminen on kahden samanaikaisen prosessin tulosta, jossa kasvetaan ensin ulos nykyisestä substanssialan työstä ja sitten kasvetaan kiinni uuteen ammatillisen opettajan työhön siten, että ne muodostavat yhdessä uuden kaksoisprofession. Kaksoisprofessio kuvaa käsitteenä sitä, että ammatillinen opettajan tulee olla samaan aikaan sekä vahva substanssin että pedagogiikan ammattilainen, jotta hän kykenee välittämään ajantasaisen ammatillisen osaamisen pedagogisesti taitavasti uusille alle tulijoille. (Vrt. Berger & D’Ascoli, 2012, ss. 319–331; Peel, 2005)

Uraohjaus on ammatillisessa opettajakorkeakoulussa integroitu osaksi päivittäistä opetus- ja ohjaustoimintaa, jossa opettajankouluttajien vastuulla on opettajaopiskelijoiden ohjaus. Uraohjauksen avulla ammatillinen opettajaopiskelija rakentaa omaa uraansa ottaen huomioon opiskelun, työn, perheen ja muun elämän asettamat vaatimukset osana kokonaisuutta. Uraohjaukseen sisältyy myös oppilaitoksissa ja työpaikoilla tapahtuva mentorointi, joka tukee ammatillisen opettajan ammatillisen kasvun prosessia sekä työhöntulo- eli induktiovaihetta. (Vrt. Goodman, 2019, ix) Opettajankouluttajalla on ohjaajan ja valmentajan rooli opettajaopiskelijan luodessa itselleen yksilöllisiä oppimis- ja urapolkuja. (Vrt. Mittendorff, den Brok & Beijaard, 2011, s. 515)

Uraohjauksen ja -suunnittelun välineenä käytetään ammatillisen opettajaopiskelijan opintojen henkilökohtaistamista sekä henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimista. Kiljan (2018) tutkimuksen mukaan opintojen henkilökohtaistamisen kokemukset osoittavat, miten opettajankouluttajat ovat oman substanssialueensa ja opintojen henkilökohtaistamisen asiantuntijoita. Opintojen henkilökohtaistaminen purkaa valta-asetelmia, joissa opettajankouluttaja määräisi opintojen sisällöistä ja opiskelijan oppimisteoista tai esittäisi opintojen etenemiseen ehdottomia määräpäiviä, koska opettajaopiskelijalla on vapaus toimia omien opintojensa suhteen. Opintojen sisällöistä sekä ajoituksista voidaan neuvotella, joten opintojen henkilökohtaistaminen sitouttaa eri osapuolet toimimaan opettajaopiskelijan tarpeiden ja etujen mukaisesti. (Vrt. Kilja, 2018, s. 118)

Nuutinen (2018, s. 144) on kehittänyt Ammatillisen kasvun polku -mallin, jonka tavoitteena on opettajaopiskelijan opettajaksi kasvun tukeminen opettajaopintojen aikana. Malli on muotoiltu tätä artikkelia varten kuvioksi.

Minä-vaiheessa opettajuuden rakentuminen ja ammatilliseksi opettajaksi kasvun sisäinen prosessi alkaa henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman laatimisella ja uraohjauskeskustelulla vastuuopettajan kanssa. Opettajankoulutuksessa on läsnä koko ajan vanhan ja uuden osaamisen rinnakkaiselo, johon liittyy opettajaopiskelijan oman kasvun hahmottuminen. Siihen liittyy myös selviytyminen, koska opettajankoulutus on monelle hyppy tuntemattomaan, jossa yhdistetään opinnot muuhun elämään. (Nuutinen, 2018, ss. 62–75)

Sinä-vaiheessa ammatilliseksi opettajaksi kasvuprosessi etenee, opettajaopiskelija alkaa luottamaan omiin kykyihinsä entistä enemmän ja samalla hänen ammattiroolinsa vahvistuu. Yhteisöllisyys kouluorganisaatioissa tukee kasvuprosessia tasavertaisen kollegiaalisen suhteen avulla tai vastaavasti heikko yhteisöllisyys saattaa aiheuttaa irrallisuuden tunnetta. (Nuutinen, 2018, ss. 75–83)

Me-vaiheessa kasvuprosessin keskiöön nousevat opettajan oma rooli sekä työhön liittyvät haasteet, kuten yhteiskunnalliset arvot, muuttuva opettajan työ ja johtajan tuki opettajan työssä. Lisäksi opettajan ammattietiikka ja oman työn arvot nousevat keskiöön opetusharjoittelujen kautta. Opettajan ammatillista kasvua haastavat myös opiskelijoiden arvot. (Nuutinen, 2018, ss. 84–94)

He-vaiheessa kasvuprosessissa korostuu substanssialan ja opettajan työn kehittäminen. Opettajat kokevat olevansa substanssitiedon välittäjiä, joten sen ylläpitäminen nähdään tärkeänä asiana. Näihin liittyy opettajan ammattietiikka sekä arvopohdinnat ja ammattieettisyys opetuksessa. Opettajaksi kasvussa näkyy myös yhteisöllisyys mm. muiden opettajaopiskelijoiden tuen ja kollegoiden arvostuksen kautta. (Nuutinen, 2018, ss. 96–75)

Nuutisen (2018) tutkimus osoittaa, miten opettajaksi opiskelevien ammatillinen kasvu käynnistyy ja etenee hyvin yksilöllisellä tavalla. Vaikka opiskelijoiden ammatillisen kasvun etenemisessä on yhtenevyyttä, niin kasvuprosesseista rakentuu kuitenkin yksilöllisiä kasvun polkuja. (Nuutinen, 2018, ss. 144) Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun toteutetaan ammatillisen opettajaopiskelijan uraohjausta.

Tutkimusaineiston hankinta ja menetelmät

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, tulkita ja pyrkiä ymmärtämään, miten ammatillisen opettajan uraohjaus kohti työelämää tapahtuu ammatillisen opettajankoulutuksen aikana. Edellä mainittu on myös tämän tutkimuksen tutkimuskysymys. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2019 ammatillisilta opettajankouluttajilta (n=35) tutkimusta varten järjestetyssä OPEKE-hankkeen työpajassa.

Tutkimusaineiston analyysissä yhdistettiin aineisto- ja teorialähtöistä menetelmää. Sisällönanalyysin tavoitteena oli saada tekstiaineistosta esille siinä esiintyvät merkitykset.
Sisällönanalyysi tehtiin teorialähtöisellä analysointimallilla, jossa yhdistyvät käytännössä saatu kokemusperäinen tieto ja teoria. Analyysin teorialähtöisyydestä ei ollut tehty päätöstä ennen haastatteluja, joten se ei ohjannut haastatteluteemoja. Teorialähtöisessä analyysissä on tiettyjä teoreettisia kytkentöjä, kuten tässä tutkimuksessa viitekehyksenä käytetyt Nuutisen (2018) Ammatillisen kasvun polku -malli, Kepasen (2018) oppimispolun vaiheet ja Kiljan (2018) opintojen henkilökohtaistamiseen liittyviä keskeisiä osia. (Vrt. Tuomi & Sarajärvi, 2002, s. 98–99)

Ensimmäisessä vaiheessa aineistoon perehdyttiin yleiskuvan saamiseksi. Toisessa vaiheessa aineistoa tarkasteltiin valittujen teoreettisen viitekehysten avulla ja arvioitiin niiden sopivuutta aineistoon. Kolmannessa vaiheessa aineistosta koodattiin ajatuskokonaisuuksia viitekehyksen yhteenvedon mukaisesti. Tämän jälkeen viitekehystä tarkasteltiin suhteessa koko aineistoon.

Tulokset

Tulokset jäsennettiin kolmeen ryhmään:
• henkilökohtaistaminen,
• opetusharjoittelu,
• työelämäyhteistyö sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta.

Henkilökohtaistaminen

Opettajaopiskelijoiden uraohjaus alkaa opintojen alussa tehtävällä henkilökohtaisella opiskelusuunnitelmalla, jossa opettajaopiskelija ja opettajankouluttaja tunnistavat ja tunnustavat aiemmin hankittua osaamista ja suunnittelevat puuttuvan osaamisen hankkimista. Opiskelusuunnitelman laatimisen yhteydessä visioidaan tulevaa opetusharjoittelupaikkaa ja mahdollisia tulevia työpaikkoja.

Opettajaidentiteetin kehittymistä voidaan tukea uraohjauksella läpi opintojen. Osalle opettajaopiskelijoista on epäselvää, mitä he voivat opettaa ja mihin he ovat kelpoisia opettajia valmistuessaan. Ohjauksessa voidaan kartoittaa myös kiinnostusta jatkuvaan oppimiseen ja lisäpätevyyksien hankkimiseen tulevaisuudessa (esim. ammatillinen erityisopettaja- tai opinto-ohjaajakoulutus). Opettajaopiskelijoiden on hyvä tiedostaa tuleva kaksoisprofessio, mikä tarkoittaa, että he ovat substanssin ja pedagogiikan ammattilaisia ja heillä voi olla erilaisia identiteettejä (esim. osaamis- ja työidentiteetti).

Vertaismentorointia voidaan käyttää myös uraohjauksen ja työllistymisen tukena. Mentori kannattaa valita oppilaitoksesta, jossa opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa opetusharjoittelu ja perehtyä siten tarkemmin oppilaitoksen toimintakulttuuriin. Uraohjaukseen liittyvät myös tutustumiskäynnit oppilaitoksiin (esim. oman opintopiirin kanssa) tai oppimistehtäviin kytkeytyvät, jo ammatissa toimivien opettajien haastattelut.

Uraohjauksessa tulee ottaa huomioon myös opettajan uran moninaisuus, jossa työtehtävät voivat olla pedagogiikkaan tai substanssiin liittyviä. Opettajien osaamista voidaan hyödyntää monenlaisissa työtehtävissä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.

Opetusharjoittelu

Opettajaopiskelijoiden työelämäyhteistyön keskiössä on opetusharjoittelu, joka voi toimia myös osana induktiovaihetta. Monet opiskelijat hyödyntävät harjoittelussa olemassa olevia verkostoja, jolloin heidän on helpompi saada kontakti oppilaitoksen henkilöstöön, joka päättää opetusharjoittelijoiden ottamisesta. Apuna opetusharjoittelupaikan löytymisessä voivat olla myös opiskelukaverit, jotka tuntevat esim. oman oppilaitoksensa käytännöt ja oikeat kontaktit. Harjoittelun voi tehdä myös esim. kahdessa oppilaitoksessa, kuten ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa, jotta saa paremman tuntuman mahdollisiin tuleviin työtehtäviin. Opettajankouluttajat voivat toimia myös harjoittelupaikan löytymisessä tukena, koska heillä on omat verkostonsa, johon kuuluvat esim. alumnit.

Opetusharjoittelun voi suorittaa myös muualla kuin oppilaitoksessa esim. omalla työpaikalla projektitehtävissä. Tällöin työtehtäviin tulee sisältyä henkilöstön kouluttamista. Opettajankouluttajat korostavat, että jokaisessa opetusharjoittelussa pitäisi olla vaatimuksena työelämäyhteistyö tai työelämässä tapahtuva opetusharjoittelu. Tähän kuuluvat esim. osaamisen hankkimisen ohjaaminen ja näytöt työpaikoilla. Samalla opettajaopiskelijat voivat haastatella työantajia työntekijöiden osaamisvaatimuksista ja päivittää omaa tietotaitoaan alan vaatimuksista.

Työelämäyhteistyö sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta

Uraohjaukseen kuuluu keskeisesti myös opettajaopiskelijoiden työelämäyhteistyö, johon he ottavat osaa tekemällä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI) esim. projekteja työpaikkojen kanssa. Projektit voivat koskea erilaisia menetelmiä, toimintatapoja, prosesseja tai sisällöllistä kehittämistä. Osallistuminen opintojen aikana hanketoimintaan ja -seminaareihin auttaa luomaan uusia kontakteja ja mahdollisesti auttaa näkemään uusia työllistymisen mahdollisuuksille esim. järjestökentällä.

Opettajaopiskelijat voivat tehdä työpaikoilla myös työelämäjaksoja esim. varjostamalla alan ammattilaisia, jotta he pääsevät päivittämään omaa osaamistaan erilaisten työpaikkojen näkökulmista. Samalla he voivat kertoa työpaikoilla, mitä opettajalla olisi annettavana työpaikoille. Yritysten ongelma on usein se, ettei siellä ymmärretä, mitä yhteistyön mahdollisuuksia voisi olla. Opettajan työ oppilaitoksissa on muuttunut siten, että osa tekee kehitystehtäviä yritysyhteistyössä ja tätä näkökulmaa olisi hyvä tuoda esille vahvasti myös opettajaopintojen aikana.

Pohdinta

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada lisää tietoa ammatillisten opettajaopiskelijoiden uraohjauksesta osana ammatillisia opettajaopintoja. Tulosten mukaan ammatillisen opettajaopiskelijan uraohjaus kohti työelämää tapahtuu opintojen ohessa koko koulutuksen ajan.
Tutkimuksen tulokset on tiivistetty ja yleistetty Ammatillisen opettajaopiskelijan uraohjauksen malliksi (kuvio 2), jota ammatilliset opettajankouluttajat voivat hyödyntää uraohjauksen työvälineenä. Mallissa on sovellettu Nuutisen (2018) Ammatillisen kasvun polku -mallia, Kepasen (2018) oppimispolun vaiheita ja Kiljan (2018) opintojen henkilökohtaistamiseen liittyviä keskeisiä osia.

Henkilökohtaistamisvaiheessa ammatillisen opettajaopiskelijan oman kasvun prosessi käynnistyy ja osaamisperusteisteinen oppimisen sekä opettajuuden rakentuminen alkaa uraohjauksen tuella. Opiskelijan kannalta keskeisessä roolissa on oman kehittymissuunnitelman laatiminen ja oman osaamisen tunnistaminen, mikä avaa omaa ymmärrystä puuttuvasta osaamisesta ja sen hankkimistavoista. Opintojen alkuvaiheessa alumnien vierailut tai vierailut alumnien luona laajentavat näkökulmia ammatillisen opettajan työhön. Uraohjauksen näkökulmasta ammatillinen opettajaopiskelija pohtii tulevaa opetusharjoittelua ja oppimisympäristöä. Toteuttamisympäristö voi olla esim. oppilaitos, verkko-oppisympäristö tai työpaikka.
Puuttuvan osaamisen hankkimisen vaiheessa varmistetaan ammatillisen opettajaopiskelijan kasvuprosessin eteneminen ja ammatillisen opettajan ammattiroolin vahvistuminen. Ammatillinen opettajaopiskelija kohtaa opettajan työn haasteet aidossa työelämässä, mutta häntä tukevat työyhteisö, toimivat oppimisympäristöt, yhteyden kokeminen opiskelijoiden kanssa ja mahdollisuus kehittää uutta esim. TKI-töiden kautta. Ammatillisen opettajan identiteetti kehittyy pala kerrallaan kohti mosaiikkimaista osaamisidentiteettiä rekonstruktion avulla. Uraohjausta suunnataan kohti tulevaisuutta: minkälaista työtä haluaisin tehdä ja missä haluaisin työskennellä?

Osaamisen osoittamisen ja soveltamisen vaiheessa ammatillinen opettajaopiskelija on hankkinut puuttuvan osaamisen ja osoittaa osaamistaan opettajana. Hänelle on kehittynyt ammatillisen opettajan kaksoisprofessio siten, että hän on sekä oman alansa substanssin ammattilainen että pedagogiikan asiantuntija, joka kykenee soveltamaan osaamistaan uusiin ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöihin. Uraohjauksen näkökulmasta huomio kiinnitetään induktiovaiheeseen ja tulevaisuuden skenaarioiden rakentamiseen uran sekä jatkuvan oppimisen näkökulmista.

Työhön integroitumisen vaiheessa ammatillinen opettajaopiskelija aloittaa työt uudessa työpaikassa tai ammatillisessa positiossa, jolloin perehdyttäminen ja mentorointi ovat keskeisiä työhöntulovaiheen sisältöjä. Opettajan toiveiden mukaan mentorointi voi tapahtua joko oppilaitoksessa tai työelämässä jatkuvan oppimisen periaatteiden mukaan. Ammatillisen opettajan työssä korostuu työelämäyhteistyö, joten toimivat verkostot ovat työn tekemisen keskeisiä lähtökohtia, johon kannattaa panostaa mentoroinnissa ja perehdyttämisessä.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ammatillisessa opettajankoulutuksessa kannattaa nostaa selkeämmin ja tietoisemmin esiin uraohjaus käsitteenä, koska sillä voidaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti opiskelijoiden opintojen etenemiseen sekä työllistymiseen liittyvään tulevaisuuden ennakointiin ja suunnitteluun.