Anu Raudasoja & Pirjo Kaitala
Ammatillisen koulutuksen opettajan ammatti on kaksoisprofessio, jonka kehittymiseen vaikuttavat monet asiat, kuten politiikkalinjaukset, lainsäädäntö, rahoitus, koulutuksen järjestäjien linjaukset, pedagoginen toimintakulttuuri ja työelämässä tapahtuvat muutokset. Näistä monet asiat ovat haastaneet opettajan ammatillisen toimijuuden viimeisten vuosien aikana, jolloin ammatillinen koulutus on uudistunut.
Tässä artikkelissa tarkastellaan ammatillisessa koulutuksessa työskentelevien opettajien (N=148) näkemyksiä omassa työssä vaadittavasta osaamisesta. Tutkimusaineisto kerättiin ammatillisille opettajille suunnatulla survey-kyselyllä alkuvuodesta 2019 osana OPEKE – ammatillisen opettajankoulutuksen uudistaminen -hanketta. Tulosten mukaan ammatillisten opettajien keskeisimmät osaamisvaatimukset ovat pedagoginen osaaminen, HOKSin laatimisosaaminen, arviointiosaaminen, ohjausosaaminen, oman alan substanssiosaaminen, erityiseen tukeen liittyvä osaaminen ja työelämäyhteistyöhön liittyvä osaaminen.
Ammatillisen opettajan kaksoisprofessio
Ammatillisen opettajan ammatti on kaksoisprofessio (Peel, 2005). Professiolla tarkoitetaan yhteiskunnallisesti arvostettua ammattia, jonka edustajalta edellytetään korkean koulutuksen ja käytännön harjoituksen myötä saavutettua osaamista ja asiantuntemusta (Konttinen,1998; Puustinen, 2006). Ammatillisen opettajan on kaksoisprofession edustajana oikeutettava toimintansa suhteessa lainsäätäjään, omaan organisaatioonsa ja siellä työskenteleviin ammattiryhmiin, työelämään sekä yleiseen mielipiteeseen (vrt. Pekkola, 2014, s. 95). Valtion ohjaus kytkee profession lainsäädännön, rahoituksen ja politiikkalinjauksien avulla osaksi valtiokeskeistä yhteiskuntakehitystä ja valtiorahoitteista toimintaympäristöä. (Pekkola, 2014, s. 67)
Profession edustajalla on työssään tavallista korkeampi autonomia, koska työtehtävät edellyttävät osaamisen ja asiantuntemuksen soveltamista sekä erityisen ammattietiikan mukaisella tavalla toimimista (Puustinen, 2006). Kaksoisprofessiota edustavalta ammatilliselta opettajalta edellytetään sekä pedagogista osaamista että oman ammattialan substanssiosaamista, jossa ammattitaito on rakennettu sosiaalisesti dynaamiseksi ja innovatiiviseksi konseptiksi. (Peel, 2005, ss. 123–125) Tästä johtuen ammatillinen opettajuus on koko ajan uuden ja tuntemattoman rajatilassa, koska työelämässä ja koulutuksessa tapahtuu jatkuvasti muutoksia (Luukkainen, 2004, s. 309).
Osaamisperusteinen ammatillinen koulutus rakentuu seuraaviin periaatteisiin, joita ammatillinen opettaja kaksoisprofession näkökulmasta toteuttaa:
- tutkinnot perustuvat ydintehtäviin, työprosesseihin ja osaamiseen
- tutkinnot ovat joustavia
- suunnitelmat mukautetaan opiskelijan oppimistarpeisiin
- ammatilliset ydinongelmat ovat keskeisiä
- osaamisen hankkiminen tapahtuu erilaisissa konkreettisissa ja merkityksellisissä ammatillisissa tilanteissa
- tiedot, taidot ja asenteet liitetään oppimiseen ja arviointiin
- opiskelijaa arvioidaan säännöllisesti
- opiskelijaa haastetaan pohtimaan omaa oppimistaan
- opiskelijat ohjaavat oppimistaan entistä enemmän ja itsenäisemmin
- koulutuksessa kiinnitetään huomiota oppimis- ja uraosaamiseen sekä kansalaisena toimimiseen. (Sturing, Biemans, Mulder & De Bruijn, 2011, ss. 191–210)
Ammatillisen koulutuksen opiskelijat odottavat, että ammatilliset opettajat toimivat ammattialan esimerkkeinä, oppimisen asiantuntijoina ja ohjaajina. Kaksoiprofession näkökulmasta ammattialan esimerkkinä toimiminen tarkoittaa opettajan substanssin hallintaa, mitä vasten opiskelijat peilaavat omaa ammatillista toimijuuttaan ja identiteettiään. Oppimisen asiantuntijoina ja ohjaajina toimimisessa on kyse ammatillisten opettajien kaksoisprofession pedagogisesta kompetenssista (vrt. Tapani & Salonen, 2019, s. 53).
Ammatillisen opettajan ammatillinen toimijuus
Ammatillista koulutusta ja työelämää koskevassa muutoskeskustelussa ammatillinen toimijuus korostuu monella tapaa. Työelämässä toimijuus liittyy osallisuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin, mutta myös työkäytäntöjen kehittämiseen, innovatiivisuuteen ja ammatillisten identiteettien uudistumiseen. Uuden ammatillisen koulutuksen myötä opettajan on työstettävä käsityksiä itsestään ammatillisena toimijana. Hän joutuu vastaamaan itselleen kysymyksiin: kuka minä olen, mihin kuulun työssäni ja ammatillisessa opettajuudessani sekä millaisiin tavoitteisiin, eettisiin normeihin ja ihanteisiin sitoudun opetustyössäni osaamisperusteisessa ammatillisessa koulutuksessa. (Eteläpelto, Hökkä, Paloniemi & Vähäsantanen, 2014, ss. 18–19)
Ammatillisen toimijuus on oleellinen osa omasta työstä oppimista sekä opettajien, oppilaitosten ja työelämän uudistumista. Toimijuus ymmärretään eri tavoin eri tieteenaloilla, mutta useimmiten se liitetään osallisuuteen, aloitteellisuuteen, aktiivisuuteen, vaikutusmahdollisuuksiin sekä kokemuksiin omasta työstä ja elämän hallinnasta. Ammatillinen toimijuus voidaan nähdä prosessina, joka ilmenee, kun työntekijä vaikuttaa, ottaa kantaa työhönsä sekä ammatillisiin identiteetteihinsä ja tekee niihin liittyviä valintoja. (Eteläpelto, Hökkä, Paloniemi & Vähäsantanen, 2014, ss. 22–23)
Subjektikeskeinen sosiokulttuurinen lähestymistapa ammatilliseen toimijuuteen on tiivistetty seuraavaan seitsemään kohtaan:
- Työssä se merkitsee sitä, että toimijat tekevät valintoja, käyttävät vaikutusmahdollisuuksiaan ja ottavat kantaa tavoilla, jotka vaikuttavat heidän työhönsä ja/tai ammatillisiin identiteetteihinsä.
- Se kietoutuu ammatilliseen identiteettiin, joka on henkilön elämänhistoriaan perustuva käsitys itsestä ammatillisena toimijana. Se kuvaa suhdetta työhön ja ammatillisuuteen: mihin minä kuulun ja samastun työssäni, mitä minä pidän tärkeänä ja mihin sitoudun. Ammatilliseen identiteettiin kuuluvat työtä koskevat tavoitteet, eettiset sitoumukset, arvot ja uskomukset työssä. Toimijan käsitys siitä, millaiseksi haluaa ammatissaan ja työssään tulla sisältyy myös ammatilliseen identiteettiin.
- Työntekijöiden työhistoria ja -kokemukset, asiantuntijuus, kompetenssit ja osaaminen toimivat heidän kehityksellisinä resursseinaan ja varantoinaan ammatilliselle toimijuudelle.
- Ammatillisilla toimijoilla on diskursiivinen, praktinen ja kehollinen suhde työn todellisuuteen. Nämä suhteet rakentuvat ajallisesti kattaen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.
- Sitä harjoitetaan tiettyä tarkoitusta varten historiallisesti muotoutuneissa työpaikan sosiokulttuurisissa ja materiaalisissa olosuhteissa. Nämä rajoittavat ja resursoivat ammatillista toimijuutta.
- Sitä tarvitaan oman työn ja työolojen kehittämiseen, työssä oppimiseen ja ammatillisen identiteetin neuvotteluun.
- Ammatillisen toimijuuden tutkimuksessa sosiaalinen ja yksilöllinen nähdään analyyttisesti erillisinä ja toisiaan vastavuoroisesti rakentavina. (Eteläpelto, Hökkä, Paloniemi & Vähäsantanen, 2014, ss. 24–25)
Ammatillisen koulutuksen ja työelämän kestävä kehittyminen mahdollistuu luomalla aikaa, tilaa ja paikkoja ammatillisten identiteettien uudistamiselle. Ammatillisten identiteettien uudistaminen ja uudistamisen tukeminen tulee olla nykyistä keskeisemmässä ja vahvemmassa roolissa työelämän kehittämisessä. Ennen kuin ulkoinen toiminta, kuten työkäytännöt ja pedagogiikka, voivat muuttua, niin tarvitaan sisäistä ammatillista uudistusta. Opettajan eheä ammatillinen identiteetti tukee työniloa, laatua, tuottavuutta sekä työhyvinvointia. (Vähäsantanen, Paloniemi, Hökkä & Eteläpelto, 2014, ss. 220–221)
Tavoitteet opettajan osaamiselle
Ammatillisessa koulutuksessa työskentelevän opettajan työn osaamisvaatimusten viitekehyksenä voidaan käyttää Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman Opettajankoulutusfoorumin laatimia tavoitteita tulevaisuuden opettajan osaamiselle. Ne toimivat osittain opettajan työtehtävistä tulevina vaatimuksina ja edellyttävät opettajan osaamisen kehittämistä kohti tavoitteita. (OKM, 2016, s. 17) Tavoitteet tulevaisuuden opettajan osaamiselle on tiivistetty seuraavasti:
Taulukko 1. Tavoitteet tulevaisuuden opettajan osaamiselle (OKM, 2016, s. 17).
Laaja-alainen perusosaaminen | Uutta luova asiantuntijuus ja toimijuus | Oman osaamisen ja yhteisön jatkuva kehittäminen |
---|---|---|
Syvällinen oman alan osaaminen | Opetussuunnitelmaosaaminen | Koulun toimintakulttuurin kehittäminen verkostoissa |
Pedagoginen taitavuus | Luovuus, uteliaisuus, kokeilu- ja kehittämisrohkeus | Oman osaamisen kehittäminen itsearviointeihin ja tutkimukseen perustuen |
Yhteiskunnalliset, globaalit ja eettiset kysymykset | Taito luoda yhdessä ja ottaa käyttöön uusia opetuksen innovaatioita | Verkostoituminen ja yhteisöosaaminen |
Arvo-osaaminen | Taito reflektoida ja arvioida | |
Tunne-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot | Taito muuttaa omaa toimintaa | |
Yritteliäisyys | Pystyvyys ja toimijuus | |
Muutososaaminen |
Ammatillisen opettajan pohjakoulutuksena on yleensä eurooppalaisen viitekehyksen (NQF) taso seitsemän, joka tarkoittaa ylempää korkeakoulututkintoa. Tällä tasolla opettaja:
- hallitsee pitkälle erikoistuneet ja laaja-alaiset oman alansa erityisosaamista vastaavat käsitteet, menetelmät ja tiedot, joita käytetään itsenäisen ajattelun ja / tai tutkimuksen perustana
- ymmärtää oman alan ja eri alojen rajapintojen tietoihin liittyviä kysymyksiä ja tarkastelee niitä sekä uutta tieto kriittisesti
- kykenee ratkaisemaan vaativia ongelmia tutkimus- ja/tai innovaatiotoiminnassa, jossa kehitetään uusia tietoja ja menettelyjä sekä yhdistetään ja sovelletaan eri alojen tietoja
- kykenee työskentelemään itsenäisesti alan asiantuntijatehtävissä tai yrittäjänä
- kykenee johtamaan ja kehittämään ennakoimattomia, monimutkaisia ja uusi strategisia lähestymistapoja sekä johtamaan asioita ja / tai ihmisiä
- kykenee arvioimaan yksittäisten ryhmien tai henkilöiden toimintaa
- kykenee kartuttamaan oman alansa tietoja sekä käytäntöjä ja / tai vastaamaan muiden kehityksestä
- on valmiudessa jatkuvaan oppimiseen
- osaa viestiä hyvin suullisesti ja kirjallisesti sekä oman alan että alan ulkopuoliselle yleisölle. Hän kykenee vaativaan kansainväliseen vuorovaikutukseen ja viestintään toisella kotimaille ja vähintään yhdellä vieraalla kielellä. (Auvinen ym., 2018)
Ammatillisen opettajan oman osaamisen ja yhteisön jatkuva kehittäminen nähdään opetus, oppimis- ja ohjausprosessiin liittyvänä. Opettajien ammatillinen kehittyminen riippuu suuresti heidän arvoistaan ja uskomuksistaan siihen liittyen, mitä tietämystä opettajilla on oltava ammatillisen koulutuksen parissa työskennellessään (Csíkos, Kovács & Kereszty, 2018, s. 3). Substanssin näkökulmasta ammatillisten opettajien on tärkeä kuulua ja osallistua myös alkuperäisen ammatin erilaisiin yhteisöihin, jotta työelämäyhteistyö ja sen kehittäminen on mahdollista (Anderson & Köpsen, 2018, 342).
Aineistonhankinta ja menetelmät
Aineisto muodostuu OPEKE-hankkeen kyselystä. Tavoitteena on uudistaa ammatillista opettajankoulutusta tarkastelemalla uuden ammatillisen koulutuksen opettajien näkemyksiä omassa työssä tarvittavasta osaamisesta.
Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivisena tutkimusmenetelmänä survey-tutkimusta, jossa aineisto kerättiin standardoitua lomaketta käyttäen. Tutkimusaineisto kerättiin satunnaisotantana ammatillisen koulutuksen opettajilta sähköisen kyselylomakkeen avulla. Linkki kyselyyn toimitettiin ammatillisen koulutuksen opettajien suljettuihin Facebook-ryhmiin tammi-helmikuussa 2019. Vastauksia saatiin yhteensä 148 kappaletta, mitä voidaan pitää riittävänä määränä, koska tuloksia tarkastellaan kokonaistasolla. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2004, ss. 123–149)
Kyselylomakkeessa vastaajilta kysyttiin heidän mielestään viittä (5) tärkeintä ammatillisen opettajan osaamisvaatimusta, jotka he valitsivat seitsemäntoista (17) kohdan luettelosta. Luettelon laadinnan pohjana on käytetty OKM:n laatimaa opiskelijan henkilökohtaistamisprosessin kuviota keskeisiltä osin siten, että se käännettiin ammatillisen opettajan osaamiseksi (OKM, 2016). Lisäksi otettiin huomioon ammatillisen koulutuksen lainsäädännön edellyttämä työelämäyhteistyö.
Aineisto analysoitiin Excel-ohjelmalla. Analysoinnissa tarkastellaan viittä tärkeintä osaamisvaatimusta erikseen sekä painotetun keskiarvon avulla laadittua yhteenvetoa, joka tiivistää opettajien näkemykset.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksella selvitettiin ammatillisen koulutuksen opettajien näkemyksiä omassa työssä vaadittavasta osaamisesta tammi-helmikuussa 2019. Kyselyyn osallistui yhteensä N=148 opettajaa. Heidän edustamansa koulutusalat ovat kuvattuna kuviossa 1. Koulutusaloista suurimmat vastaajien määrät ovat tekniikan aloilta 26,4 % (n=39), palvelualoilta 23,6 % (n=35) ja terveys- ja hyvinvointialoilta 15,5 % (n=23).
Vastaajien opetuskokemus on kuvattu vuosina kuviossa 2. Opettajina 0–9 vuotta toimineita oli 32,4 % (n=48), 10-19 vuotta toimineita 41,9 % (n=62), 20-29 vuotta toimineita 20,3 % ja yli 30 vuotta toimineita 5,4 % (n=8).
Ammatillisen koulutuksen opettajan tärkeimmäksi osaamisvaatimukseksi (kuvio 3) nousee opiskelijan henkilökohtaisen kehittymissuunnitelman (HOKS) laatiminen (36,5 %). Opiskelijan olemassa olevan osaamisen tunnistaminen ja tunnistaminen (17,6%) tehdään osana henkilökohtaistamista, jotta HOKS:aan voidaan kirjata suunnitelma osaamisen hankkimisesta (17,6 %).
Ammatillisen koulutuksen opettajan toiseksi tärkeimmäksi osaamisvaatimukseksi (kuvio 4) nousee työelämäyhteistyö (22,5 %), joka on työelämä- ja asiakaslähtöisen ammatillisen koulutuksen perusta. Lisäksi keskeisenä alueena painottuu opettajien arviointiosaaminen, johon kuuluvat osaamisen arviointi (21,1 %), osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (16,3 %) sekä palautteen antaminen osaamisen kehittymisestä (15,0 %).
Ammatillisen koulutuksen opettajan kolmanneksi tärkeimmäksi osaamisvaatimukseksi (kuvio 5) nousee pedagoginen osaaminen (38,8 %), johon sisältyy monipuolisten oppimisratkaisujen ja -ympäristöjen hyödyntäminen opiskelijan yksilöllisen opintopolun suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tähän liittyy kiinteästi työelämäyhteistyö (20,4 %), jonka avulla opiskelijalle voidaan tarjota aitoja työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä.
Ammatillisen koulutuksen opettajan neljänneksi tärkeimmäksi osaamisvaatimukseksi nousee ohjausosaaminen (28,7 %), jonka merkitys korostuu henkilökohtaistamiskeskusteluissa. Opettajan pedagogiseen osaamiseen (26,7%) liittyy kiinteästi myös erityisen tuen antamisen osaaminen (18,5 %), joka on opiskelijan pedagogista tukea ja ohjausta osana inklusiivista ammatillista koulutusta.
Ammatillisen koulutuksen opettajan kaksoisprofession mukaisesti viidenneksi tärkeimmäksi osaamisvaatimukseksi nousee oman alan substanssiosaaminen (55,9 %). Substanssiosaaminen on keskiössä, jotta opettajat pystyvät opettamaan ja ohjaamaan tutkinnon perusteiden mukaisia ammatillisia tutkinnon osia.
Vastauksista laskettiin painotetun keskiarvon mukaiset tärkeimmät osaamisvaatimukset (kuvio 8), joita ovat pedagoginen osaaminen, HOKSin laatiminen (sis. osaamisen hankkimisen ja osoittamisen suunnittelu), arviointisaaminen (sis. osaamisen arviointi, osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä palautteen antaminen), työelämäyhteistyö, ohjaus- ja uraohjausosaaminen, oman alan substanssiosaaminen ja erityiseen tukeen liittyvä osaaminen.
Pohdinta ja johtopäätökset
Ammatillisen koulutuksen uudistuttua ammatillisen koulutuksen opettajiin ja heidän ammatilliseen toimijuuteensa on kohdistunut muutospaineita lainsäädännön, tutkinnon perusteiden ja rahoituksen uudistuksen myötä. Tässä tutkimuksessa ammatillisen koulutuksen opettajien osaamisvaatimuksiksi nousivat pedagoginen osaaminen, HOKSin laatiminen, arviointiosaaminen, työelämäyhteistyö, ohjaus- ja uraohjausosaaminen, oman alan substanssiosaaminen ja erityiseen tukeen liittyvä osaaminen.
Ammatillisen koulutuksen opettajan osaamisvaatimukset on yhdistetty OKM:n (2016, s. 17) asettaman Opettajankoulutusfoorumin laatimiin tulevaisuuden opettajan osaamistavoitteisiin huomioiden ammatillisen opettajan kaksoisprofession mukanaan tuomat vaatimukset sekä pedagogisesta että substanssiosaamisesta (kuvio 9).
Ammatillisen koulutuksen opettajan pedagoginen osaaminen
Pedagogisessa osaamisessa korostuu tutkinnon perusteiden hyvä tuntemus, jotta opettajat pystyvät laatimaan opiskelijan HOKSin ja suunnittelemaan siihen liittyvät yksilölliset opintopolut ja osaamisen hankkimisen menetelmät erilaisiin oppimisympäristöihin. Pedagoginen tuki ja ohjaus korostuu inklusiivisessa ammatillisessa koulutuksessa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohdalla.
Opettajien arviointiosaaminen merkitys korostuu osaamisperusteisessa ammatillisessa koulutuksessa, jossa opiskelijan aiemmin hankittu osaaminen tulee tunnistaa ja tunnustaa, jotta opiskelija voi keskittyä puuttuvan osaamisen hankkimiseen. Arviointiosaamiseen kuuluu myös palautteen antaminen opiskelijalle osaamisen hankkimisen edistymisestä sekä osaamisen arviointi työelämässä toteutettavissa näytöissä.
Uusi ammatillinen koulutus haastaa opettajan ammatillisen toimijuuden ohjaus- ja uraohjausosaamisen kohdalla. Ammatillisen koulutuksen opettajat ohjaavat opiskelijoita HOKS:an eri vaiheissa ja tarvitsevat tietoa erilaisista vaihtoehdoista toimintansa tueksi. Lisäksi ohjauksessa korostuu opiskelijan aktiivisen toimijuuden tukeminen erilaisissa toimintaympäristöissä sekä tulevaisuuden skenaarioiden rakentaminen työllistymisen ja / tai jatkokoulutusten näkökulmista. Näihin asioihin osa ammatillisen koulutuksen opettajista ei ole saanut koulutusta, joka koulutuksen järjestäjien on hyvä tiedostaa.
Ammatillisen opettajan substanssiosaaminen
Substanssiosaamista voidaan tarkastella sekä syvällisenä oman alan osaamisena että työelämäyhteistyönä. Syvällistä oman alan osaamista ammatillinen opettaja tarvitsee, jotta hän kykenee opettamaan tutkinnon perusteiden vaatimusten mukaisesti. Opiskelijat hankkivat osaamistaan työpaikoilla aidoissa oppimisympäritöissä, joten ammatillisen opettajan tulee kyetä asettamaan tavoitteet tutkinnon perusteiden pohjalta opiskelijan oppimiselle suhteessa työpaikan tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Ammatillisen toimijuuden haasteeksi nousee ammatillisen koulutuksen opettajien työelämäyhteistyö. Se ymmärretään hyvin eri tavoin opettajien keskuudessa. Monessa oppilaitoksessa on määrittelemättä se, mitä työelämäyhteistyö heillä tarkoittaa. Kapeimmillaan se on koulutus- tai oppisopimuksen mukaista opiskelijan osaamisen hankkimista, kun taas laveammin määriteltynä siihen liittyy esim. yhteistyöprojekteja, koulutuksen kehittämistä ja / tai asiantuntijavaihtoja.
Substanssiosaamiseen kuuluu niin oppilaitoksissa kuin työpaikoillakin laadunhallintaan, kestävään kehitykseen ja eettisiin kysymyksiin liittyvä osaaminen ja ratkaisut. Ammatillisen opettajan tulee huomioida myös yhteiskunnalliset ja globaalit alakohtaiset, mutta myös yleisemmät kysymykset esim. työllistymisen tukemisen näkökulmasta.
Uutta luova asiantuntijuus
Uutta luova asiantuntijuus vaatii opettajalta vahvaa ammatillista toimijuutta, jonka pohjalta he kykenevät toimimaan yritteliäästi ja tuloksellisesti työelämästä nousevien kehittämistarpeiden äärellä. Ammatillisella opettajalla tulee olla kyky reflektoida ja arvioida omaa toimintaansa sekä kyky kehittää sitä vaatimusten mukaisesti. Tämä vaatii luovuutta, uskallusta sekä kokeilu- ja kehittämisrohkeutta toimia sekä yksin että yhdessä muiden kanssa, kun uusia innovaatioita otetaan käyttöön. Uutta luotaessa ammatillisen koulutuksen opettaja joutuu käymään myös henkilökohtaisia identiteettineuvotteluja muokatessaan omia käsityksiään kehittyvistä asioita.
Oman osaamisen ja yhteisön jatkuva kehittäminen
Ammatillisen opettajan oman osaamisen ja yhteisön jatkuva kehittäminen kytkeytyy monilta osin työelämäyhteistyöhön, mutta myös lainsäädännön, rahoituksen ja politiikkalinjausten kautta osaksi valtiokeskeistä yhteiskuntakehitystä. Siten omaan osaamisen ja yhteisön kehittäminen tulevat osittain ulkopuolisina vaatimuksina, joista ammatillisen koulutuksen opettajien tulisi olla riittävän tietoisia. Nämä ulkopuolelta tulevat muutokset haastavat koulutuksen järjestäjän toimintakulttuurin ja sitä kautta yksittäisen opettajan toimijuuden, jota voidaan tukea osaamisen johtamisen kautta.
Tavoitteet ammatillisen koulutuksen opettajan osaamiselle ovat hyvin laaja-alaiset ja vaativat opettajalta jatkuvaa oppimista, joka koulutuksen järjestäjän tulee ottaa huomioon osana sekä pedagogisen toiminnan että osaamisen johtamista. Ammatilliset opettajat ovat vahvoja ammatillisia toimijoita, jotka kykenevät muutokseen, kun he saavat työlleen selkeät tavoitteet.
Abstract in English
Vocational teachers’ skills
In this article, we present what kind of skills are required of a vocational teacher in Finland after reforms to Vocational Education and Training (VET). This research was carried out as a part of the OPEKE – Reform of vocational teacher education project. Data was collected by a survey (N=148).
All the students have a personal competence development plan, which also includes guidance and support services, and each student only studies areas in which he or she has no prior competence. The students study flexibly at workplaces, at the education institution and increasingly also in virtual environments.
The vocational teacher shares expertise and cooperates with the world of work, in various learning environments. The vocational teacher goes to workplaces to provide guidance. Guiding and coaching students are emphasised in teachers’ work.
This survey indicates that vocational teachers should be able to draw up an individual study plan for the student. The pedagogical competence of the vocational teacher is emphasised when planning the student’s learning in different learning environments and assessing the learning and competences. The vocational teacher should provide pedagogical support and guidance for special needs students. He or she should guide the student through the various stages of study and support in employment or transition to education. Students must acquire a good knowledge of their profession and ability to work in various working environments.
Kirjoittajat
Anu Raudasoja toimii projektipäällikkönä OPEKE -hankkeessa.
Pirjo Kaitala toimii asiantuntijana OPEKE-hankkeessa.
Lähteet
Andersson, P. & Köpsén, S. (2018). Maintaining Competence in the Initial Occupation: Activities among Vocational Teacher. Vocations and Learning 11(2), 317–344. Haettu 15.5.2019 https://link.springer.com/article/10.1007/s12186-017-9192-9
Auvinen, P., Heikkilä, J., Ilola, H., Kallioinen, O., Luopajärvi, T., Raij, K. & Roslöf, J., (2018). Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. ARENE ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto. Haettu 19.11.2019 osoitteesta http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_nqf.pdf
Csíkos, C., Kovács, Z. & Kereszty, O. (2018). Hungarian vocational education teachers’ views on their pedagogical knowledge and the information sources suitable for their professional development. Empirical Research Vocational Education an Training 10(2). Haettu 8.9.2019 https://doi.org/10.1186/s40461-018-0063-x
Eteläpelto, A., Hökkä, P., Paloniemi, S. & Vähäsantanen, K. (2014). Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen: Hankkeen taustaa ja lähtökohtia. Teoksessa P. Hökkä, S. Paloniemi, K. Vähäsantanen, S. Herranen, M. Manninen & A. Eteläpelto (toim.), Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä University. Haettu 28.9.2019 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/44975/978-951-39-6020-9.pdf
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2004). Tutki ja kirjoita. Jyväskylä: Gummerus.
Konttinen, E. (1998). Professioiden aikakausi? Teoksessa toim. J. Mykkänen & I. Koskinen (toim.), Asiantuntemuksen politiikka – professiot ja julkisvalta Suomessa. Helsinki: Yliopistopaino – Helsinki University Press.
Luukkainen, O. (2004). Opettajuus – Ajassa elämistä vai suunnan näyttämistä? Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 986. Haettu 25.9.2019
http://urn.fi/urn:isbn:951-44-5885-0
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2016). Opettajankoulutuksen kehittämisen suuntaviivoja. Opettajankoulutusfoorumin ideoita ja ehdotuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja, 34. Haettu 29.9.2019 https://minedu.fi/documents/1410845/4583171/Opettajankoulutuksen+kehittämisen+suuntaviivoja+-+Opettajankoulutusfoorumin+ideoita+ja+ehdotuksia
Peel, D. (2005). Dual professionalism: facing the challenges of continuing professional development in the workplace. Reflective Practice 6(1), February 205, 123–140. Routledge Taylor & Francis Group.
Pekkola, E. (2014). Korkeakoulujen professio Suomessa. Ajankuvia, käsitteitä ja kehityskulkuja. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 2003. Haettu 15.9.2019 https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/96343/978-951-44-9654-7.pdf
Puustinen, S. (2006). Suomalainen kaavoittajaprofessio ja suunnittelun kommunikatiivinen käänne Vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet suurten kaupunkien kaavoittajien näkökulmasta. Teknillinen korkeakoulu. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja A 34. Haettu 17.9.2019 https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/11897/isbn9789526036625.pdf
Sturing, L., Biemans, H. J. A., Mulder, M. & De Bruijn, E. (2011). The nature of study programmes in vocational education: evaluation of the model for comprehensive competence-based vocational education. Vocations and learning 4(3), 191–210. Haettu 19.11.2019 osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1007/s12186-011-9059-4
Tapani, A. & Salonen, A. O. (2019). Myönteisten oppimiskokemusten tekijät ja uudistuva opettajuus ammatillisessa koulutuksessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 21. vuosikerta, numero 2, kesäkuu 2019. Tampere: PunaMusta.
Vähäsantanen, K., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A. (2014). Kohti ammatillisen toimijuuden monikytkentäistä vahvistamisohjelmaa. Teoksessa P. Hökkä, S. Paloniemi, K. Vähäsantanen, S. Herranen, M. Manninen & A. Eteläpelto (toim.), Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylä University. Haettu 28.9.2019 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/44975/978-951-39-6020-9.pdf