Ketterä kokeilu polkupyörien paikannukseen

HAMKin WhatsUP-hankkeessa edistetään kokeilukulttuuria. Kokeiluilla autetaan alueen yrityksiä kehittämään palveluitaan. Samalla haastetaan omaa organisaatiota toimimaan nopeasti, joustavasti ja monialaisessa yhteistyössä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Iittalaan tehty kyläpyörien paikannuskokeilu.

Toiminnan kehittämistä voi lähestyä kahdella tapaa: huolellisen suunnittelun kautta tai vaiheittain kokeilujen kautta (Ala-Mutka 2008, 18; Hassi, Paju & Maila 2015, 19). Huolellinen suunnittelu sisältää taustatyötä ja riskianalyysejä, mikä vie aikaa ja resursseja. Kokeilemalla kehittäminen on nopeatempoisempaa ja riskialttiimpaa, mutta sillä voidaan saada tuntumaa kehityskohteeseen huomattavasti nopeammin ja edullisemmin. On kuitenkin huomioitavaa, että kriittisiin toimintoihin tai kehittämistehtäviin, joissa tarpeet ja tarvittava toteutus ovat tarkasti selvillä, ketterät kokeilut eivät välttämättä ole paras toteutustapa.

Kokeileva kehittäminen ei ole sattumanvaraista ja villiä, vaikka se kokeilu-sanasta voisi tulla mieleen. Kokeilulla on suunnitelma, mutta se ei ole kovin tarkka, ja se saa muuttua uuden tiedon valossa. Kokeilulla on oltava tavoite ja sille asetetaan hypoteesi eli paras arvaus siitä, mikä on kokeilun lopputulos. Lopputulos ei aina määritä sitä, onko kokeilu onnistunut vai epäonnistunut, ja kokeilukulttuuriin kuuluukin oleellisena osana epäonnistumiset ja niistä oppiminen. Johtopäätösten tekemisessä on tärkeää miettiä tutkijan tavoin, onko kokeilu ollut oikea-aikainen, riittävän laaja ja oikealle kohderyhmälle suunnattu.

Case Iittalan kyläpyörien paikannuskokeilu

Iittalassa toteutettiin uutta teknologiaa hyödyntävä kokeilu kesällä 2018. Alkuperäinen idea oli auttaa matkailijoita seuraamaan, ovatko asemalle hankitut kyläpyörät matkalla takaisin rautatieasemalle, jos niitä ei näy telineessä. Tähän kokeiluun tarvittiin pyöriin kiinnitettävissä olevat paikannuslaitteet, näyttötaulu kyläpyörien liikkeiden seuraamiseen sekä karttasovellus, jossa paikannuslaitteiden keräämä tieto on yhdistettynä karttaan ja katsojan ymmärrettävissä.

Ennen kokeiluun ryhtymistä tehtiin pikainen arvio, olisiko idea toteutettavissa nopeasti ja halvalla. Keskeistä oli löytää henkilöt, joilla on riittävästi ymmärrystä aiheesta, näkemystä toteutustapaan, päätösvaltaa resurssien käyttöön sekä intoa nopeaan toimintaan. Koordinoivan porukan HAMKissa muodostivat idean keksinyt lehtori Hannu Rossi, projektipäällikkö Marjo Vaalgamaa sekä tutkimuspäällikkö Joni Kukkamäki. Kokeiluaikatauluksi sovittiin palvelun lanseeraus Lasimäen avajaisten yhteydessä, johon oli aikaa vain 10 päivää. Kokeilun kokonaiskestoksi suunniteltiin kesä-elokuuta, jolloin on matkailijoita eniten liikkeellä ja laitteisiin liittyvät lämpötilavaatimukset helpoin varmistaa.

Kuten ketterään kokeilemiseen kuuluu, käytännön haasteita ryhdyttiin pureskelemaan pala palalta. Ensimmäinen haaste oli löytää tekninen tarpeisto. Siinä hyödynnettiin työelämäsuhteita. Näyttö saatiin lainaksi forssalaisesta Teleste Oy:stä ja paikannuslaitteet tarjosi tamperelainen Yepzon Oy. Toinen haaste oli löytää tekijöitä sovelluskehitykseen sekä laitteiden kiinnityksiin. Tietojenkäsittelyn opiskelijat olivat jo kesätöissä muualla, mutta onneksi Älykkäät palvelut -tutkimusyksikössä oli vielä pari päivää brasilialaiset vaihto-opiskelijat Willian Pereira dos Anjos ja Eduardo Bitencourt. He innostuivat tehtävästä ja saivat sen valmiiksi juuri ennen lähtöään muun henkilöstön avustuksella. Heidän tekemisensä pohjana oli toki kolmen kuukauden projekti, jota pystyttiin soveltamaan sellaisenaan tässä projektissa. Lisäksi projektissa oli jonkin verran muuta teknistä toteutettavaa, kuten sopivan mobiililiittymän hankinta, laitteiden alustusta ja testausta. Hannun intoa projektin toteuttamiseen kuvastaa se, että projektiin osallistettiin oma poika ja kodin työpaja. Kesälomastakin meni osa projektin seuraamiseen, huoltotoimiin ja polkupyörien jäljittämiseen.

Pyöräpaikannuskokeilu saatiin toteutuskelpoiseksi Iittalan Taideaseman avajaisiin mennessä. Käytännön kokemus toi eteen pieniä kehittämistarpeita mm. paikannuslaitteiden akkujen lataamisessa, mutta ne saatiin hoidettua. Pyörät palvelivat rautatieasemalta Iittalan vierailukohteisiin tulijoita, mutta valitettavasti niitä joutui myös hukkateille. Sinne niistä osa olisi jäänytkin, ellei pyörissä olisi ollut runkoon kiinnitettyjä paikantimia. Paikantimien avulla pyöriä löydettiin Iittalasta asuintalon vajan takaa ja jopa Hämeenlinnan kantakaupungista, jossa joku kulki kyläpyörällä omia menojaan. Pyörä käytiin hakemassa takaisin Aulankojärven uimarannalta yhdessä poliisin kanssa. Siihen loppui Hannun into jatkaa paikannuskokeilua, ymmärrettävästi.

Mitä tästä kokeilusta opittiin?

Iittalan pyöräpaikannuskokeilu osoitti, että nopeita kokeiluja toteutettaessa tärkeää on osaava ja toimiva tiimi. Teknisiä ratkaisuja toteutettaessa jouduttiin tekemään nopeita päätöksiä ja soveltaen toteuttamaan uutta. Koska ryhmän jäsenillä ei ollut kaikkea vaadittua tietoa ennestään, aihetta piti opiskella kokeilun aikanakin. Kokeiluissa oleellista ei olekaan tietää kaikkea valmiiksi, vaan se, että tiimi on kykenevä sopeutumaan tilanteeseen ja hankkimaan tarvittavan tiedon nopeasti. Hyvä tiimi on myös koordinoitu, ja sen jokaisen jäsenen vahvuusalueet ja osaaminen ovat tiedossa. Lisäksi tiimin tulee olla sitoutunut, motivoitunut ja joustava sekä kykenevä kommunikoimaan tehokkaasti.