Verkossa viihdytään, mutta oppiminen voi jäädä ohueksi

Olen opettanut viimeiset kymmenen vuotta liiketalousviestinnän opintojaksoa liiketalouden toisen vuoden päivä- ja monimuoto-opiskelijoille. Muutama vuosi sitten alkaneen hevosalan liiketoiminnan tutkintokoulutuksen opiskelijat opiskelevat hekin saman opintojakson, joten kokonaisuudessaan näiden kolmen koulutusalan opiskelijapoolin koko on noin 200 opiskelijaa. Kaikki kolme opiskelijaryhmää suorittavat kyseisen opintojakson samassa periodissa; käytännössä olen siis opettanut samat asiat kolmeen kertaan yhden moduulin aikana.

Tänä vuonna päätin kokeilla toteuttaa liiketalousviestinnän kaikille kolmelle opiskelijaryhmälle yhteisenä hybriditoteutuksena. Niihin koronapandemia opetusmaailman tutustutti, kun noin 1,5 miljardia koululaista ja opiskelijaa siirrettiin etäopetukseen keväällä 2020 (Bozkurt & Sharma, 2020). Halusin kokeilla, millaista on toteuttaa monelle ryhmälle tarkoitettuja hybriditoteutuksia ja samalla toivoin, että eri opiskelijaryhmät saisivat toisiltaan uusia näkökulmia tunnilla tapahtuvan keskustelun takia. Käytän nimitystä hybriditoteutus tässä tekstissä siten kuin se määritettiin ennen koronapandemiaa: merkittävä osa opintojaksosta on siirretty verkkoon, ja yleensä luokkahuoneessa vietetty aika vähenee, muttei välttämättä poistu kokonaan. Opetukseen voi osallistua joko verkossa tai luokkahuoneessa, mikä tarjoaa opiskelijoille joustavuutta. (Vaughan, 2007)

Opintojakso koostui vierailijaluennoitsijoiden puheenvuoroista, joista opiskelijat kirjoittivat ryhmässä raportin. Opintojakson tarkoituksena oli harjoitella sekä raportin kirjoittamista että tiedonhakua ja henkilöiden hyödyntämistä lähteenä. Lopputuloksena syntyi raportti, jossa oli samankaltaiset osat kuin opinnäytetyössäkin.

Joustavan verkko-opiskelumahdollisuuden kääntöpuoli

Toivoin monimuotoisen osallistujajoukon synnyttävän keskustelua ja oppijoiden siten saavan tukea toisistaan. Jossain määrin tämä tavoite onnistuikin, ja opiskelijat esittivät vierailijoille kysymyksiä ja olivat aktiivisia. Hybriditoteutus muuttui kuitenkin hyvin nopeasti verkkototeutukseksi, kun päivätutkinnon opiskelijat oivalsivat ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen, ettei heiltäkään edellytetä läsnäoloa, ja muutamalla viimeisellä opetuskerralla olin luokan ainoa osallistuja. Mikäli opintojaksolla tarjotaan verkkomahdollisuus, sen suosio tuntuu olevan suuri.

Tähän liittyen opiskelijapalaute olikin jossain määrin ristiriitaista: osa iloitsi verkko-osallistumisen mahdollisuudesta, osa olisi halunnut osallistua luokkahuoneopetukseen. Opiskelijoilla oli mahdollisuus tulla kampukselle, jossa itse olin joka kerta. Siitä huolimatta osallistujia oli viikosta toiseen vain kourallinen, kunnes lopulta olin luokkatilassa yksin. Tästä samasta ilmiöstä on kirjoitettu paljon myös mediassa: me nautimme oikeudesta tehdä työmme kotoa käsin, mutta samalla se aiheuttaa yksinäisyyttä ja saa kaipaamaan yhteisöllisyyttä lisääviä ja jaksamista edesauttavia työpaikan sosiaalisia kohtaamisia, mutta siitä huolimatta päätämme pysyä kotona ja kärsiä yksinäisyydestä (Lähteenmaa, 2022; Tyynysniemi, 2022).

Kolmen ryhmän yhdistäminen oli kokonaisuuden kannalta järkevää, sillä aikaisemmin osa ryhmistä on aina katsonut vierailijaluennoista tallenteen, eikä heillä ole ollut mahdollisuutta esittää reaaliaikaisia kysymyksiä. Monimuoto-opiskelijat ovat pääasiassa työssäkäyviä aikuisia ja heille on tyypillistä olla tunnilla hyvin aktiivisia (Panacci, 2015), minkä ajattelin tuovan myös mukana oleville päiväopiskelijoille lisää uusia näkökulmia sekä rohkeutta.

Yleensä monimuoto-opiskelijoiden tunnit on totuttu aloittamaan joko iltapäivällä tai illalla, jotta työssäkäyvien opiskelusta saadaan tehtyä mahdollisimman joustavaa (Kasworm, 2018), ja näin on pääosin ollut tapana myös liiketalouden koulutuksessa. Kun lukujärjestykset julkaistiin, muutama monimuoto-opiskelija otti minuun yhteyttä ja kysyi, miksi aikataulu on niin poikkeava, ts. miksi tunnit järjestetään keskellä päivää. Huolimatta keskellä päivää tapahtuvasta opetuksesta osallistujamäärä oli jokaisella opetuskerralla sata opiskelijaa tai enemmän, ja joukossa oli suuri määrä monimuoto-opiskelijoita. Luennot tallennettiin, ja ne olivat katsottavissa jälkeenpäin, mutta oli positiivista havaita monimuoto-opiskelijoiden osallistuvan niin runsaslukuisesti. Tähän opiskelumalliin liittyen onkin hyvä pohtia, voiko oppimista paloitella pienempiin osiin esimerkiksi siten, että osa luennoista tarjotaan päiväaikaan ja illalla opiskelijoilla on mahdollisuus työskennellä ryhmänä oppimistehtävien parissa. Opiskelukuormaa saatetaan näin saada pienemmäksi ja kannustaa oppijoita hyödyntämään myös muita opiskeluaikoja kuin heidän keskuudessaan normiksi miellettäviä iltatunteja (Ho ym., 2022).

Ihan hyvä, mutta

Kokeilu oli hyvä ja auttoi hahmottamaan sitä, miten suuri verkko-opiskelun vetovoima on. Jatkoa ajatellen en enää tarjoa samankaltaista mahdollisuutta kaikille, sillä huomasin, että monet opiskelijat tarvitsisivat opintojaksoon liittyen keskustelua ja ideoiden pallottelua opettajan kanssa. Siihen on syynsä, miksi osa opiskelijoista on alun perin hakeutunut verkko-opiskelijoiksi. Kaikille tuo sama opiskelumuoto ei kuitenkaan sovi. Vaikka verkko-opiskeluun tottumattomia opiskelijoita kannustaa ottamaan yhteyttä opettajaan, heistä ei välttämättä kuulu mitään, vaan ongelmien kanssa jäädään yksin.

Aikaisemmin olen edellyttänyt raportin etenevän tietyllä viikkoaikataululla, mutta jätin tämän vaatimuksen pois siksi, että monimuotoryhmien kanssa kyseinen toimintatapa ei välttämättä olisi toiminut, ja kokonaisuuden piti olla kaikille yhtenäinen. Tämä oli huono ratkaisu: tekstin muotoilu, raportin rakenne tai kokonaisuuden hahmottaminen eivät olleet edellisten vuosien tasolla.

On hienoa, että meillä on monipuolisia opiskelumahdollisuuksia ja keinoja osallistua opetukseen monikanavaisesti. Koronan aloittamassa hybridihuumassa pitää kuitenkin muistaa, että osalle opiskelijoista verkko-opiskelu toimii erinomaisesti, mutta siinä on samat sudenkuopat kuin etätyössäkin: me ihmiset tarvitsemme toisiamme, yhteistä vuorovaikutusta, kasvokkaista keskustelua ja näiden tuomaa henkistä hyvinvointia, joka lisää sekä työssä että opiskelussa jaksamista mutta myös lukuisia uusia oivalluksia.