Muotoilulähtöisen oppimisen yhteisö perustuu säännöille ja suunnittelulle

Muotoilulähtöinen oppiminen eli Design-Based Education (DBE) on pedagoginen malli, jonka Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) on ottamassa käyttöön lähitulevaisuudessa. Loppuvuodesta 2023 HAMKin henkilökuntaa tutustui DBE-pedagogiikkaan ja sen toteuttamiseen käytännössä vierailemalla Hollannissa NHL Stendenin ammattikorkeakoulussa, jossa mallia hyödynnetään laajasti eri koulutuksissa. Viikon aikana perehdyimme malliin ja aloimme hahmotella näkemystä siitä, kuinka malli soveltuisi HAMKin liiketalouden koulutuksen tarpeisiin, miten sitä voitaisiin käytännössä soveltaa ja kuinka sen avulla voisimme edelleen kehittää opetusta ja oppimista.

Muotoilulähtöisessä oppimisessa on kyse muotoiluajattelun soveltamisesta käytäntöön. NHL Stendenissä malli tarkoittaa sitä, että opiskelijat upotetaan kattavasti opintojen aikana erilaisiin ulkopuolisilta toimeksiantajilta tuleviin projekteihin. Toimintamalli opettaa opiskelijat ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan ja samalla kytkeytymään työelämään – pitkälti siis juuri niitä tavoitteita mitä ammattikorkeakoulussa halutaan opiskelijoiden oppivan!

Mahdollisuuksia muotoilulähtöisestä oppimisesta

Muotoilulähtöinen oppiminen on siitä erinomainen toteutustapa, ettei siinä lähdetä liikkeelle yksittäisen alan näkökulmasta, vaan prosessi lähtee avautumaan ja etenee usean eri elementin avulla. HAMK Design Factoryn mallissa (kuva 1) muotoilulähtöinen oppiminen on jaoteltu erillisiin elementteihin (Lahdenperä & Jussila, 2023). Elementteihin kuuluvat autenttiset haasteet, korkeakoulun ja organisaatioiden välinen yhteistyö, monialaisuus, muotoilumenetelmät, tulevaisuuden työelämätaidot, opettajat oppimisyhteisön osana, hyvinvoiva oppimisympäristö, joka on rakennettu psykologisesti turvalliseksi tilaksi, sekä tutkimusperustaisuus. Elementit ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, ja niiden kokonaisuutena syntyy muotoilulähtöisen oppimisen malli, joka on mahdollista jakaa tasojen kautta ydintoimintoihin, tekemiseen sekä muotoutuvaan perustaan.

NHL Stendenissä muotoilulähtöinen oppiminen on sisällytetty laajalti koulutusohjelmien opetukseen. Monialaisuutta tuetaan esimerkiksi tuomalla yhteen matematiikan ja historian opettajiksi opiskelevat opiskelijat. Kun opiskelijat työskentelevät yhteisissä projekteissa ja tuovat oman erikoistumisensa kautta muodostuvan näkemyksen projektiin, perspektiivi laajenee. Vastaavat monialaiset projektit sopisivat myös HAMK liiketalouden koulutukseen, ja niitä voisi hyödyntää toimeksiannoissa, jotka vaativat taloushallintoon ja markkinointiin erikoistuvien opiskelijoiden osaamisen yhdistämistä. Koulutusten sisäiset projektit toimisivat hyvin lähtötason projekteina, joissa toimintatavat otetaan haltuun. Sen jälkeen tekeminen voisi edetä kohti laajempia toteutuksia, joissa päästäisiin ratkomaan viheliäisiä ongelmia monialaisesti eri koulutusten välisenä yhteistyönä.

Yhteiset säännöt rakentavat yhteisöä?

NHL Stendenin ammattikorkeakoulussa muotoilulähtöistä oppimista raamittavat oppimisyhteisön (opiskelijat, opettajat sekä yhteistyökumppanit) yhteiset säännöt. Sääntöihin sisältyvät muun muassa ajankäyttöön ja tavoitteisiin liittyvät ohjeistukset. Eräs mielenkiintoinen tapa luoda yhteisiä sääntöjä on kuvassa 2 esitetty malli siitä, miten NHL Stendenin Meppelin kampuksella oppimisympäristöön on luotu säännöt, jotka perustuvat hyvän oppimisympäristön keskeisiin elementteihin.

Myös opettajan rooli on murroksessa, kun pedagogiikka muuttuu. Viimeisetkin rippeet opettajasta kaiken tietävänä portinvartijana katoavat, kun oppiminen nähdään yhteistoiminnallisena prosessina: opettaja on fasilitaattorina osa monialaista oppimisyhteisöä, jossa opiskelijat, asiantuntijat, yhteistyökumppanit ja muut sidosryhmät työskentelevät kaikki yhteiskehittämisen alaisuudessa. Liiketalouden koulutuksessa mallia on kokeiltu jo esimerkiksi käännetyn oppimisympäristön mahdollistavassa cSchoolissa, jossa sidosryhmät, opiskelijat ja opettajat nähdään kaikki omien rooliensa kautta oppimisympäristön kehittämisestä vastuullisina toimijoina.

Yhteisten sääntöjen luominen herättää toki myös kysymyksen siitä, voidaanko DBE-pedagogiikkaa hyödyntävä opetusmalli rakentaa tasapuolisesti eri opiskeluryhmille, joita HAMKin liiketalouden koulutuksessa ovat muun muassa tutkintoa opiskelevat monimuoto- ja päiväryhmät sekä avoimen ammattikorkeakoulun kautta opiskelevat muiden korkeakoulujen opiskelijat.

Malli vaatii siis opettelua paitsi opiskelijoilta myös opettajilta: yhteisen säännöstön lisäksi nykyisiä oppimistavoitteita ja vakiintuneita toimintatapoja tulee tarkastella uuden pedagogiikan linssien läpi, jossa erityisesti opettajan läsnäolon merkitys vaikuttaisi korostuvan entistä enemmän. Opiskelijat nimittäin tarvitsevat tukea toimiessaan muotoiluajatteluprosessiin liittyvien epävarmuuksien ja keskeneräisyyden sietämisen kanssa.

Sääntöjen lisäksi olennaisia ovat myös osaamisen arviointikäytännöt: mitkä ovat arvioitavat ominaisuudet, miten arviointi toteutetaan käytännössä ja mitkä ovat arviointikriteerit. Opiskelijaa arvioidaan toki oman substanssin teemojen kautta, mutta arviointi ulottuu myös kaikille aloille yhteiseen työelämässä olennaiseen geneeriseen osaamiseen, kuten viestintään ja projektityöhön, jotka ovat muotoilulähtöisen oppimisen näkökulmasta tärkeitä kehittymisen kohtia.

Oman mausteensa kokonaisuuteen tuo monialaisuus, jota lisätään opintoihin pikkuhiljaa opiskelijan osaamisen kehittyessä esimerkiksi yhä haasteellisempien projektien muodossa. Monialaisten projektien toteuttaminen edellyttää, että projektien ajallinen kesto on tarkkaan suunniteltu ja projektit kehittävät jokaisen osallistuvan koulutuksen opetussuunnitelman mukaista ydinosaamista. Projekteissa kehittyvän osaamisen tulee siis olla sidottu kunkin koulutuksen ominaispiirteisiin, joista osa tulee suoraan lainsäädännöstä. Laki määrittää mm. rakennustekniikan sekä hoitotyön koulutuksia, kun taas esimerkiksi liiketalouden koulutuksessa projektien sitouttaminen opintoihin on huomattavasti joustavampaa. Yhteisten toteutusten osalta keskeisessä roolissa tekemisen suunnittelussa ovat yhteisesti rakennettavat säännöt. Ne paitsi sitouttavat, myös tuovat turvaa ja selkeyttä tekemiselle. Yhteisten pelisääntöjen avulla startti tapahtuu samalta lähtöviivalta, ja yhteistä kehittämistä voidaan lähteä rakentamaan realistisista lähtökohdista.