Monialaisuuden ytimessä – näkemyksiä monialaisen projektin toteuttamiseen

Mitä monialaisuus ammatillisessa korkeakoulussa on? Monialaisuus voi toteutua useilla eri tavoilla, joista Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) yhtenä ratkaisuna ovat eri koulutusten yhdessä toteuttamat projektit.

Vuonna 2023 aloitettu monialainen projektiyhteistyö HAMKin konetekniikan ja liiketalouden koulutusten kesken muuttui, kun tänä vuonna tieto- ja viestintätekniikan koulutuksen opiskelijat tulivat siihen mukaan. Monialaisuuden kasvattaminen tuo mukaan aina lisää muuttujia, kun kolmen koulutuksen opetusjaksojen sisältöihin rakennetaan yhteinen projektiosuus. Tässä artikkelissa käymme läpi projektin toteutumista ja sen aikana havainnoituja haasteita sekä opiskelijalähtöistä kehittämistä.

Toisin kuin vuoden 2023 toteutuksessa, vuonna 2024 liiketalouden opiskelijoista koottiin projektin liiketaloudellista suuntaa ohjaava tiimi. Liiketalouden tiimin tehtävänä oli luoda yhteinen ymmärrys projektin liiketoiminnan tavoitteista, joka perustuu sekä asiakkaan että loppukäyttäjien tarpeiden tutkimukseen. Liiketalouden asiantuntijatiimin vastinparit auttoivat kone- sekä tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoista koottuja monialaisia projektitiimejä, jotka rakensivat annettuun tekniseen haasteeseen ratkaisuja (kuvio 1).

Kuviossa 1 visualisoidaan toteutusmalli. Koulutuksista liiketalous on kuvion keskellä yhtenä entiteettinä, jonka tehtävä on vuorovaikuttaa aktiivisesti niin muiden koulutusten tiimeihin tiedonhaun kautta kuin myös kerätä tietoa asiakkaalta asiakashaastatteluiden muodossa. Teknisten alojen koulutusten opiskelijatiimit on merkitty visualisaatioon koulutuskohtaisesti vihreällä sekä violetilla värillä. Pääasiallista vuorovaikutusta tiimien ja muiden toimijoiden välillä kuvataan mustalla viivalla.

Opintojaksolle saatiin ulkopuolisen asiakkaan toimeksianto. Asiakkaalta tullut projektiaihio muokattiin koulutusten vastaavien opettajien sekä asiakkaan vastuuhenkilöiden kesken sopivaksi opintojaksolle – se sisälsi tarpeeksi tietoa kokonaiskuvan muodostamiseksi mutta ei tarjonnut vielä suoria vastauksia opiskelijoiden ratkaisuille. Avoimien haasteiden tarkoituksena onkin tarjota mahdollisuuksia, vaikka se saattaa joskus opintoprojekteissa kääntyä myös näennäiseksi tuskaksi.

Liiketalouden opiskelijoiden kokema tuska lähti siitä, että toisin kuin teknisessä toteutuksessa, ei liiketalouden projektissa ollut varsinaisesti selkeästi määriteltyä ja suoraan sisäistettävää toimeksiantoa. Liiketalouden näkökulmasta haasteeseen liittyvät sekä asiakkaan että asiakkaan tuotteen loppukäyttäjien tarpeet, jotka vaikuttavat liiketoimintamallin suunnitteluun. Näiden tutkimiseksi opiskelijoiden oli tehtävä sekä asiakkaan että loppukäyttäjien haastatteluita, jotka veivät oman aikansa. Tämä oli tarpeellista, jotta saatiin muodostettua parempi ymmärrys asiakkaan tilanteesta ja eri liiketoimintamallien kustannustehokkuudesta.

Teknisten alojen opiskelijoiden parametrit olivat paremmin selvillä: asiakkaan toivomiin haastepaikkoihin oli markkinoilla valmiina useita laitteita, joiden kautta mitattavaa dataa saatiin sekä kerättyä että lähetettyä. Kun tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat löysivät toimivan yhdistelmän laitteistoista ja ohjelmistoista, pystyivät konetekniikan opiskelijat aloittamaan oman ohutlevyn muotoiluun liittyvän projektinsa suunnittelun reaalitilanteen pohjalta ja näin ohittamaan epävarmuuden karikot. Projektissa konetekniikan opiskelijat joutuivat odottamaan tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoiden ratkaisua, koska laitteistojen koot ja liittimet vaihtelivat, jolloin tehtävänä olleen fyysisen ohutlevykotelon suunnittelu ilman laitteistotietoa oli mahdotonta.

Opiskelijoiden kanssa käytiin keskustelua siitä, kuinka opintojaksoilla oli kahdenlaista toteutusmallia, jotka etenivät eri tavoin. Mallit olivat Kehitä-Tutki-Innovoi (KTI) ja Tutki-Kehitä-Innovoi. Ensimmäisessä mallissa, jonka tekniikan opiskelijat valitsivat, kehittäminen voitiin aloittaa heti. Silloin ratkaisu oli osin konseptivaiheessa jo ennen kuin asiakashaastatteluita oli tehty. Tämä malli mahdollistaa nopean konseptoinnin ja edesauttaa prototyypin pikaista toteuttamista valituilla parametreillä. Tekniikan opiskelijat pystyivätkin esittelemään niin tietoteknisiä kuin rakenteellisten osien malleja jopa kahden viikon sisällä toimeksiannon antamisesta, ja mallit vastasivat hyvin rakenteellisia määrityksiä.

Liiketalouden haasteeseen valittiin etenemismalliksi Tutki-Kehitä-Innovoi (TKI), jossa ensin piti rakentaa ymmärrys markkinoista, asiakkaan toiminnasta sekä liiketaloudellisesta toimintaympäristöstä. Tämä toimintamalli tarkoittaa sitä, että projektiin liittyvälle selvitystyölle ja nykytilanteen analysoinnille on annettava oma aikansa, jotta opiskelijat voivat kehittää aitoon tarpeeseen vastaavan ratkaisun asiakkaalle (Herrington & Oliver, 2000).

Vaikka KTI- ja TKI-toimintamallit vastaavat samaan haasteeseen, on niiden toteuttamisessa merkittäviä eroja. Suurin kohtaanto-ongelma opiskelijatekemisessä tuleekin vastaan heti projektin alussa, kun osa teknisten tiimien sisäisestä tekemisestä etenee nopeasti liiketalouden puoliskon vielä kerätessä materiaalia varsinaiseen ratkaisuun liittyen. Tämä epäsuhta voi aiheuttaa viestinnällisiä ongelmia projektitiimeissä, kun tekniikan opiskelijat odottavat nopeita ratkaisuja myös liiketalouden opiskelijoilta. Kun liiketalouden opiskelijat sitten pääsevät vauhtiin liiketoiminnallisten konseptien kanssa, on tekniikan opiskelijoiden fokus siirtynyt jo valitun kokonaisuuden tarkempaan mallintamiseen – koska oppimisen aikataulutus ja sisällöt niin edellyttävät.

Divergentistä konvergenttiin ajatteluun

Teorian lävitse katsottuna projektin kokemat haasteet voidaan tiivistää siihen, että opiskelijat ajattelevat eri tavalla eriaikaisesti. Samanaikaisesti aloitettavissa projekteissa, joissa osa haasteesta on nopeasti hahmotettavissa ja ratkaistavissa, voidaan siirtyä nopeasti konvergenttiin ajatteluun. Konvergentilla ajattelulla pyritään löytämään yksittäinen tai yksittäisiä selkeitä ratkaisuja. Konvergentissa ajattelussa lähtökohtana on se, että ongelma kyetään ratkaisemaan jo aiemmin luodun tiedon, tutun ympäristön ja tunnistettujen menetelmien avulla. Konvergentin ajattelun hyötynä on se, että ratkaisu on teemallisesti oikea: se luodaan selkeään haasteeseen ja vastaa annettuihin parametreihin. Toisaalta haasteen epävarmojen osioiden hahmottaminen edellyttää opiskelijoilta divergenttiä ajattelua, jotta epävarmasta osiosta voidaan erotella osio perustellusti kehittämisen kohteeksi. Divergentti ajattelu on konvergentin vastakohta. Siinä pyritään ymmärtämään yhdistämään kattavasti erilaista tietoa ja luomaan monia haasteeseen soveltuvia ratkaisuja. Divergentti ajattelu vaatii ajattelijaa myös määrittämään myös eri vaihtoehtojen arvon ratkaisun näkökulmasta. (Cropley, 2006, ss. 391–392)

Opiskelijaprojekteissa, jotka perustuvat autenttiselle haasteelle, kaivataan sekä divergenttiä että konvergenttia ajattelua, ja ne muodostavatkin luontaisen kokonaisuuden etenemisessä. Koska konvergentti ja divergentti ajattelu kulkevat osittain yhtäaikaisesti opiskelijoiden tekemisessä, ei ole selkeää asteikkoa siitä, kuinka ajattelumallit virtaavat projektityön aikana. Eriaikaisuuden hahmottaminen onnistuu parhaiten kokonaisuuden aikataulutuksen näkökulmasta, jolloin voidaan tunnistaa merkittäviä ajatteluun vaikuttavia tekijöitä. Kuviota 2 katsoessa on hyvä tunnistaa myös opettajien ja opetussisältöjen vaikutus ajatteluun: eri koulutusten eteneminen on määritelty opetusohjelmien omissa opetussuunnitelmissa, eivätkä opiskelijat voi vaikuttaa merkittävästi opiskelunsa sisältöihin. Koulutusten sisällöt aiheuttavat kuviossa 2 esille nostetun kohtaanto-ongelman opiskelijoiden ajattelutyylien eriaikaisuudessa. Käsiteltävässä opintojaksossa liiketalouden ja tekniikan koulutusten väliset ajattelutyylit eivät kohdanneet. Emme voi kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä siitä, kuinka merkittävästi opetuksen laatuun ja tuloksiin vaikuttaisi se, jos opetus laadittaisiin niin, että kaikkien koulutusten tehtävissä divergentti ja konvergentti ajattelu yhdenaikaistettaisiin.

Kuviossa 2 näkyy aikajanalla keskeisiä projektin vaiheita (vko 1. projektitoimeksianto, vko 3. asiakashaastattelut ja konseptointi, vko 5. liiketalouden prototyyppi 1) ja niiden edellyttämää divergenttiä ja konvergenttia ajattelua käyrällä kuvattuna. Siinä missä konetekniikan ja tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat pääsivät ensimmäisestä viikosta lähtien työskentelemään selkeästi määritellyn haasteen kanssa, saivat liiketalouden opiskelijan autenttisen haasteen, jonka hahmottaminen ja määrittely edellytti asiakkaan ja loppukäyttäjien näkemyksen tutkimusta. Viikolla 3 tekniikan opiskelijoiden jatkaessa konseptointia liiketalouden opiskelijat vasta toteuttivat asiakas- ja loppukäyttäjähaastatteluita. Viikolla 5 liiketalouden opiskelijat saivat valmiiksi ensimmäisen prototyypin ratkaisusta, jolloin heillä varsinaisesti vasta alkoi konvergentti ajattelu, joka tekniikan alan opiskelijoilla oli ollut käynnissä ensimmäisestä viikosta lähtien. Tämän seurauksena ei voitu myöskään syöttää projektin loppuvaiheessa uusia vaatimuksia teknisistä ratkaisuista konetekniikan ja tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoille, sillä he etenivät ensimmäisillä viikoilla saatujen määrityksen pohjalta.

Kehittämistä kohti tulevaisuutta

Projektilähtöisen oppimisen näkökulmasta opinnoissa onnistuttiin ongelman määrittämisessä, ideoiden tuottamisessa sekä prototypoinnissa. Aitoon ympäristöön projektiaihioita ei opintojakson aikana ehditty viemään, koska aikataulullisesti se oli haastavaa toteuttaa kahdeksan viikon aikana (Boston University, n.d.). Opetuksen ja oppimisen näkökulmasta projektiyhteistyö toimi erinomaisesti, joskin projektin kokonaisaikataulutuksen suunnittelua voisi muokata niin, että eri koulutusten opiskelijoiden divergenttiä ja konvergenttia ajattelua vaativat tehtävät kohtaisivat paremmin kuin vuoden 2024 toteutuksessa. Muutos mahdollistaisi sen, että monialaisessa projektissa opiskelijatiimien tehtävät ja käsiteltävät sisällöt onnistuisivat paremmin. Kun siirrytään projektilähtöisestä oppimisesta täysin muotoilulähtöiseen oppimiseen, joka sisältää sekä käyttäjäymmärryksen luomisen, ongelman määrittelyn, ideoinnin, prototypoinnin ja testaamisen vaiheet (Jussila ym., 2013), tämä edellyttäisi lisäksi sitä, että myös konetekniikan ja tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat kävisivät läpi divergentin ajattelun syklin läpikäymistä.