Liiketoimintaa takaisinmallintamassa

Opiskeluihin kytkettävät projektit tuottavat oppimisen lisäksi uudenlaisia ratkaisumalleja. Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) konetekniikan, liiketalouden sekä tieto- ja viestintätekniikan koulutusten toteuttamassa monialaisessa projektissa opiskelijat loivat rakenteen asiakasyrityksen uuden liiketoiminnan kehittämiselle, joka perustui uuden tekniikan tehokkaalle hyödyntämiselle. Samalla projektissa tutkittiin uudenlaista liiketoiminnan takaisinmallintamista osana kehittämistyötä.

Mitä on takaisinmallinnus?

Opiskelijat saivat tammikuussa 2024 eräältä tekniikan alan yritykseltä projektitoimeksiannon toteuttaa innovatiivinen ratkaisu, jossa yhdistyvät alaan liittyvät tekniset vaatimukset, käyttöympäristön ymmärtäminen sekä uuden liiketoimintamallin hahmottaminen.

Monialaisessa projektissa havaittiin tarve takaisinmallintaa maanrakennuslaitteisiin liittyvää tiedonkeruun laitteistoa, mutta koska teknisten ominaisuuksien takaisinmallinnus on usein pitkä prosessi ja opintojakson kesto vain noin 8 viikkoa, ei sitä voitu kokonaisuutena toteuttaa. Projektissa päädyttiinkin rakentamaan markkinoilla jo valmiiksi olevista tuotteista yhdistelmä, joka ratkaisee projektin toimeksiantajan tämänhetkisen tarpeen ja vastaa osaltaan myös toimeksiantajan asiakkaiden vaihtuviin tarpeisiin. Takaisinmallinnuksen konkreettinen ongelma oli se, että takaisinmallinnettavia laitteita olisi ollut useita ja ne olisivat kaikki vaatineet omat tekniset ratkaisunsa, koska jopa saman valmistajan laitteissa on vuositasolla merkittäviä eroavaisuuksia.

Tekninen takaisinmallinnus eli reverse engineering tarkoittaa jonkin tietyn teknisen koneen purkamista, jotta nähdään, kuinka laite toimii ja miten se on rakennettu. Takaisinmallinnusta voidaan ajatella prosessina, jossa määritellään takaisinmallinnuksen tarve ja haluttava tieto, puretaan valittu laite, kerätään tietoa laitteen toiminnasta, ominaisuuksista sekä teknisistä ratkaisuista ja analysoidaan se, miten laitteen toimivuus voidaan mahdollisesti kopioida tai kuinka sitä voidaan parantaa uudella ratkaisulla (Lutkevich, 2021). Yksinkertaisesti takaisinmallinnuksen voi konkretisoida ajattelemalla jousitoimista kuulakärkikynää: toiminnan kannalta tärkeimmät osat ovat usein piilossa läpinäkymättömän kuoren sisällä, jolloin rakenteen ymmärtämistä varten kynä on ensin purettava osiin.

Palvelu- ja liiketoimintamuotoiluprosessien kautta päästään takaisinmallinnuksen konseptin käyttämiseen liiketoimintamuotoilun työkaluna. Siinä, missä takaisinmallinnus tekniikassa tarkoittaa jonkin tietyn laitteen purkamista osiin, on liiketoimintamuotoilussa ja palvelumuotoilussa työkaluna asiakkaan matkaa palveluiden käyttämisessä kuvaava blueprint (esimerkkinä tällaisesta kuva 1). Blueprint pohjautuu asiakaspolun varaan, ja se syventää ymmärrystä palvelun tuottamisen edellytyksestä. Asiakaspolku rakennetaan usein kronologisesti kuvaamaan matkaa, jonka asiakas käy siirtyessään ensimmäistä kertaa käyttämään jotain tiettyä tuotetta tai palvelua. Adobe (2023) on määritellyt palvelupolun vaiheiksi tietoisuuden, harkinnan, ostopäätöksen, palaamisen sekä suosittelijana toimimisen. Palvelun vaiheet on siis määritetty, mutta asiakaspolku ei vielä ota kantaa siihen, kuinka palvelu rakenteellisesti toteutetaan.

Takaisinmallinnus liiketoiminnan muotoilussa

Liiketoimintamuotoilun prosessi on ottanut merkittävästi vaikutteita palvelumuotoilun tuplatimantista (kuva 2), jossa on neljä vaihetta: Discover, Define, Develop sekä Deliver. Suomennettuna vaiheet ovat siis löytämisen, määrittelyn, kehittämisen ja toimittamisen vaiheet. Vaiheet sisältävät sekä divergenttiä että konvergenttia ajattelua. Divergentillä ajattelulla pyritään laajentamaan perspektiiviä ja avaamaan maailmaa valitun haasteen ympärillä, kun taas konvergentilla ajattelulla haetaan sopivinta yksittäistä ratkaisua valitun haasteen tai ongelman ratkaisemiseksi (Palvelumuotoilu Palo, 2016).

Palvelumuotoilun tuplatimantista on johdettu liiketoimintamuotoilun tuplasilmukka, jossa vaiheiden sisältöä on hieman mukautettu ja niille on annettu uudenalaiset merkitykset (kuva 3). Liiketoimintamuotoilussa on myös rakennettu silmukkamainen rakenne, jossa ajattelu on tuotu konkreettisten toimenpiteiden tasolle (näkökulman valinta, ymmärryksen rakentaminen, ideointi, prototypointi sekä validointi) (Pijl ym. 2016, s. 18). Liiketoimintamuotoilun eri työvaiheissa käytetään usein valmiiksi rakennettuja kanvaaseja, visuaalisia työkortteja, joita esimerkiksi Futurice, Columbia Road ja Business Models inc. ovat tuottaneet omiin liiketoimintamuotoiluprosesseihinsa.

Palvelupolut rakennetaan usein ottamaan kantaa siihen, kuinka asiakkuus liikkuu palvelun sisällä visuaalisesti. Hämeen ammattikorkeakoulussa toteutetussa monialaisessa projektissa asiakkaat olivat jo olemassa olevia ja heihin saatiin toimeksiantajan kautta yhteys, jolloin varsinaista palvelun mallintamista ei lähdetty toteuttamaan. Opiskelijat lähtivät rakentamaan uutta liiketoimintaa jo olemassa olevien rakenteiden päälle, ja he samalla tekivät selvitystä palvelun elementeistä ja toteuttamisen edellytyksistä. Palveluita takaisinmallinnettiin synkronisesti asiakkailta kerrytetyn tiedon ja sen pohjalta tehdyn yleisen tiedonkeruun pohjalta.

Liiketalouden opiskelija kommentoi pitäneensä oppimisesta monialaisessa yhteistyössä ja siitä, että takaisinmallintaminen mahdollisti projektin tehokkaan pilkkomisen. Kokonaisuuden onnistumisen näkökulmasta opiskelija piti erityisen tärkeänä aktiivista ja jatkuvaa kommunikaatiota toimeksiantajan ja projektiryhmän kanssa – ilman kommunikaatiota projektiin liittyy opiskelijan näkökulmasta riski lähteä ajelehtimaan väärään suuntaan.

Havaintoja toteutuksesta

Asiakasyrityksen toimeksianto vaati opiskelijoilta heittäytymistä tekniikan alan toimialalle ja tunnistamaan toimialaan liittyvät erityispiirteet. Teoria tukee oppimista, ja esimerkiksi konetekniikassa tietyt sertifikaatit antavat jopa hyvinkin tarkat määräykset sille, miten tiettyjen rakenteiden tulee olla suunniteltu ja toteutettu. Tässä toteutuksessa päästiin myös tutustumaan fyysiseen laitteeseen, johon suunniteltu ratkaisu tulisi kiinnittää. Liiketalouden opiskelijoilla määrityksiä ei ollut, vaan he lähtivät mallintamaan uudenlaista palvelua niin sanotusti tyhjältä pohjalta.

Liiketalouden opiskelijat pääsivät nopealla aikataululla tutustumaan liiketoimintamuotoilun perspektiivistä liiketoimintaympäristöön ja käytettäviin resursseihin sekä haastattelemaan aitoja asiakkaita. Asiakastarpeiden kautta tuli mallintaa uudenlainen, asiakkaiden näkökulmasta haluttava palvelu soveltumaan asiakkaan nykyisen liiketoiminnan kanssa yhteen, jotta se olisi liiketaloudellisesti kannattava toteuttaa.

Projektin aikana havaittiin monialaisuuden tuomia hyötyjä: asiakkaalle kyettiin tuottamaan monialaisen tekemisen kautta kattava näkemys niin toimeksiantoon kytkettävästä fyysisestä laitteesta kuin myös laitteen varaan rakennettavasta liiketoiminnasta. Monialaiset opiskelijatiimit jakoivat projektin aikana omia kokemuksiaan ja projektin välituotoksia keskenään, mikä mahdollisti tehokkaamman yhteiskehittämisen. Liiketalouden opiskelijoiden tekemä asiakaskartoitus myös tuki tekniikan alojen opiskelijoiden fyysisten prototyyppien ominaisuuksien suunnittelua.

Projektissa otettiin HAMKin tasolla käyttöön myös uusi termi: liiketoiminnan takaisinmallintaminen. Kyseisestä termistä ei löydy paljoakaan aineistoa liiketoimintamuotoilun suomenkielisestä tai englanninkielisestä aineistosta. Tämä johtunee siitä, ettei palveluita ole välttämättä ajateltu kronologisina prosesseina vaan kokonaisuuksina. Tekniikan parissa toimiessa, varsinkin projekteissa, joissa teknisiä kokonaisuuksia joudutaan pohtimaan takaisinmallinnuksen kautta, olisi hyvä rakentaa palveluille samanlainen takaisinmallinnus – kuinka nykyinen palvelu on rakentunut ja mitkä elementit kytkeytyvät tekniikkaan. Se loisi kokonaisvaltaisemman ymmärryksen palvelusta osana teknistä liiketoimintakokonaisuutta.