Luonnon kantokyky on pettämässä – rakentamisen koko ketju on muutosten edessä

Kun kestävä kehitys nousi keskusteluihin Brundtlandin komission raportin vauhdittamana 1980-luvulla, sitä kuvattiin ikään kuin kolmijalkaisena jakkarana. Yksi jalka oli taloudellinen kestävyys, toinen sosiaalinen ja kolmas ekologinen kestävyys. Jos yksikin jalka pettäisi, kokonaisuus kaatuisi. 2020-luvulla on herätty ajattelemaan toisin: ekologinen kestävyys on kaiken perusta, ja jos se pettää, ei ole sen paremmin sosiaalista kuin taloudellistakaan kestävyyttä (kuva 1).

Vuoden alussa tuo tuore kestävän kehityksen kuvaus sai vankan tuen Sitralta, joka julkaisi megatrendit 2023. Sitran mukaan megatrendejä on viisi kappaletta, joista luonnon kantokyvyn mureneminen on se olennaisin. Sitra kirjoittaa asian näin: ”Kaiken keskiössä on ekologinen kestävyyskriisi ja luonnon kantokyvyn mureneminen. Ihmisten toiminta kuormittaa elollista ja elotonta luontoa yli kantokyvyn rajojen ja vaarantaa siten koko taloutemme ja hyvinvointimme pohjan.” (Sitra, 2023a)

Megatrendit-julkaisun jälkeen luonnon kantokyky on saanut runsaasti tilaa eri medioissa. Erittäin mielenkiintoista keskustelua on herännyt esimerkiksi talouden mittareiden toimivuudesta. Ihmiskunta on kasvattanut varallisuuttaan luonnon kustannuksella, ja esimerkiksi Luonnonvarakeskus on julkaissut artikkelin, jossa korostetaan talouden ja ympäristön välisten suhteiden mittaamisen tärkeyttä. Luonnon monimuotoisuus, ekosysteemipalvelut ja luontopääoma pitää jatkossa pystyä ottamaan päätöksenteossa talouden rinnalle myös yrityksissä. (Luke, 2023)

Merkittävissä asemissa olevat asiantuntijat aina Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehniä myöten ottivat luontokatoon kantaa helmikuun puolivälissä. Sitran julkaisemassa artikkelikokoelmassa todetaan, että talous on täysin riippuvainen luonnosta ja sen tarjoamista palveluista. Luonto tarjoaa ihmiskunnalle paitsi raaka-aineita ja muita resursseja niin myös esimerkiksi ravintokasvien pölytystä sekä hyvinvointia, joka edistää kansanterveyttä. Kaikki tämä pitää ottaa huomioon päätöksenteossa. Ja onhan luonto arvokas jo itsessään, hyödymme siitä tai emme. (Sitra, 2023b)

Ekologinen kestävyys riippuu monesta tekijästä

Ekologisen kestävyyden merkitys ihmiskunnan hyvinvoinnille käy ilmi useistakin käynnissä olevista ilmiöistä ja niitä koskevista tutkimuksista. Monet näistä ilmiöistä ovat jo nyt kestävyyden kannalta kriittisessä tilassa.

Ilmastonmuutos etenee

Noin 4,6 miljardia vuotta vanhan maapallon ilmasto on aina ollut muutosten kourissa. On ollut lämpimiä ja kylmiä ajanjaksoja, joihin ovat vaikuttaneet mm. asteroidien törmäykset ja tulivuorenpurkaukset. Nyt käynnissä olevan ja erittäin nopean ilmastonmuutoksen syynä on ennen kaikkea ihmisten toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen – etenkin hiilidioksidin – määrän lisääntyminen ilmakehässä. (Open ilmasto-opas, 2023)

Teollinen vallankumous alkoi noin 200 vuotta sitten. Tuo vallankumous on edennyt kiihtyvällä tahdilla niin, että esimerkiksi ilmastovaikutukset ovat tilastoissa näkyvissä todella selkeästi viimeisen 50 vuoden ajalla. Elokuussa 2016 järjestetyssä geologian alan konferenssissa asiantuntijoiden ryhmä julisti, että ihminen on saanut teollisen vallankumouksen jälkeen aikaan niin suuria muutoksia maapallolla, että oikeastaan uusi geologinen epookki tulisi nimetä alkaneeksi ihmisen mukaan antroposeeniksi. (Open ilmasto-opas, 2023)

Suomen vuosikeskilämpötila on viimeisen 40 vuoden aikana kohonnut noin 1,2 astetta. Maapallon ilmaston lämpenemisen suuruus ja vaikutukset vaihtelevat maapallon eri osissa. Pohjoiset alueet lämpenevät enemmän kuin maapallo keskimäärin. Lämpenemistahti arktisilla alueilla on noin kaksinkertainen koko maapallon keskimääräiseen verrattuna. (Ilmatieteen laitos, 2023)

Ilmastonmuutosta on pyritty hillitsemään monin keinoin. Työ on kuitenkin ollut liian hidasta, eikä Pariisin vuoden 2016 ilmastokokouksen määrittämään 1,5 asteen (globaali keskiarvo) maksimiin tulla todennäköisesti pääsemään. Saattaa olla, että kahden asteen alittaminekin on liian vaikeaa. (Vanhalakka, 2023) Yksi merkittävä syy ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen tähtäävän työn hitauteen on päätöksentekijöiden usein liian rajoittunut näkökulma aiheeseen – vaikka tietoa on varmasti riittävästi olemassa. Hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen vaikutukset eivät jää yksittäisten valtioiden rajojen sisäpuolelle. Ja kuitenkin päätöksiä ja toimenpiteitä tehdään usein puhtaasti kansallisten tai jopa paikallisten intressien pohjalta. (Benzie & Persson, 2019)

Antautuminen ei luonnollisestikaan ole ratkaisu ilmastonmuutoksen edessä. Meidän tulee paitsi etsiä mahdollisimman tehokkaat keinot muutokseen sopeutumiseen, myös entistä aktiivisemmin ja isoin panoksin etsiä keinoja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Koska fossiilisista energialähteistä eroon pääseminen vie aikaa, myös hiilidioksidin sitominen ilmakehästä kasveihin, maaperään ja esimerkiksi erilaisiin rakenteisiin ansaitsee erityishuomion. Tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiot kaipaavat resursseja, kuten myös kestävät investoinnit.

Hiilidioksidin sitominen ilmakehästä, eli niin sanotut hiilinielut, onkin tällä hetkellä usean tutkimusprojektin suurennuslasin alla. Esimerkkinä voidaan mainita Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Carbon Smart Urban Green Infrastructure -projekti, jota toteuttavat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu, Ilmatieteen laitos ja Kööpenhaminan yliopisto. Tutkimus keskittyy kaupunkivihreän eli pihojen, puistojen, niittyjen ja muiden viheralueiden merkitykseen hiilensidonnassa. (Ryymin & Tahvonen, 2023)

Luonnon monimuotoisuus on uhattuna

Sitran megatrendit 2023 asetti siis luonnon kantokyvyn aivan avainasemaan kestävyyden turvaamisessa. Iso osa tuota kantokykyä on luonnon monimuotoisuus, jossa ihminen on vain yksi osanen. Ihmistoiminnan vaikutukset ulottuvat kuitenkin laajalti kaikkiin luontokappaleiden välisiin vuorovaikutuksiin ja yksittäisten eläin- ja kasvilajien menestymisen mahdollisuuksiin. Olennaista on huomata, että ihmiskunta on omalla toiminnallaan tuhoamassa myös oman lajinsa menestymisen mahdollisuuksia.

Ympäristöministeriö noteeraa luonnon monimuotoisuuden tärkeyden omilla kotisivuillaan: ”Luonnon monimuotoisuutta on suojeltava ja ylläpidettävä, jotta elämän edellytykset maapallolla voidaan turvata. Suojelua tarvitaan, sillä monet eliöt ja elinympäristöt ovat uhanalaistuneet ihmisen aiheuttamien haitallisten muutosten vuoksi. Luonnon monimuotoisuutta turvataan rauhoittamalla luonnonsuojelualueita sekä suojelemalla luontotyyppejä ja eliölajeja.” Ministeriö viittaa sivuillaan tutkimukseen, jonka mukaan maassamme joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen ja luontotyypeistä jopa joka toinen on vaarassa hävitä. (Ympäristöministeriö, 2023)

Suomen metsät ovat nousseet näkyvästi tiedotusvälineiden otsikoihin, poliitikoiden puheisiin, tutkijoiden työlistoille ja erilaisten keskustelujen aiheeksi viime aikoina. Vauhdittajana on ollut ilmastonmuutos, sen hidastaminen ja siihen sopeutuminen. Keskustelu metsätalouden ympärillä Suomessa on sekä ymmärrettävää että tarpeellista. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan metsäteollisuuden tuotannon arvo maassamme oli vuonna 2022 noin 20 miljardia euroa (Maa- ja metsätalousministeriö, 2023). Metsien merkitys luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä on kohun keskellä jäänyt tähän asti varjoon. Ja kuitenkin metsillä on merkittävä rooli luonnon kantokyvyn ylläpidossa.

Kaisu Suopanki on koonnut YLE:n verkkosivuille artikkelin Top-5 syyt, jotka uhkaavat luonnon monimuotoisuutta – ja miten niiltä vältytään. Artikkelissa todetaan: ”Metsien hakkaaminen ja harventaminen on suurin yksittäinen uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle. Suomen maapinta-alasta on metsätalousmaata noin 86 %. Metsätalous sekä pienentää lajien elinympäristön määrää että laskee sen laatua. Tapa, jolla metsätaloutta nykyisin toteutetaan, on monien lajien kannalta kestämätöntä.” (Suopanki, 2019)

Metsätalous ja se, miten sitä hoidetaan, on luonnollisesti avainasemassa niin ilmastonmuutoksen hillinnässä kuin luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Mutta metsien rooli näkyy myös muualla kuin varsinaisessa metsätaloudessa. Suopanki (2019) kirjoittaa: ”Tiet, sähkölinjat, talot, parkkipaikat ja muut ihmisen tekemät rakenteet ovat kaikki potentiaalisia uhkia eliölajeille.”

Hydrologinen kierto ja vesistöjen kunto muutoksen kourissa

Maapallon vesimäärä on käytännössä vakio. Vesimolekyylit kiertävät ikuisesti hydrologisessa kierrossa. Vaikka tätä kokonaisuutta ihmiskunta ei voi muuttaa, se kykenee vaikuttamaan veden kiertokulkuun paikallisesti ja alueellisesti.

Vettä läpäisemättömien pintojen lisääntyminen kaupunkien ja pienempienkin taajamien sisällä muuttaa sadannan, haihdunnan ja sekä pinta- että pohjavesivalunnan suhteita (kuva 2). Imeytyminen luonnollisesti pienenee, jolloin pintavalunta kasvaa. Haihduntaa tapahtuu enemmän kuin luonnonympäristössä, mutta samoin käy sadannalle. Etenkin rankat sadekuurot yleistyvät lisääntyneen haihdunnan vuoksi. Kaikesta tästä aiheutuu vahinkoja aiheuttavia kalliita kaupunkitulvia.

Aina kun ihminen käyttää vettä tarkoitukseen tai toiseen, veden laatu muuttuu. Ja valitettavasti tuo muutos on lähes poikkeuksetta huonompaan suuntaan. Hämeen ammattikorkeakoulu toteutti vuosien 2021–2023 aikana tutkimushankeen Huleveden hallinta kaupunkivaluma-aluelähtöisessä turvallisuussuunnittelussa (HULVATTU, n.d.). Ympäristöministeriön rahoittamassa projektissa kehitettiin resurssiviisasta työmenetelmää valuma-alueilla esiintyvien riskien löytämiseen ja poistamiseen. Olennainen havainto on, että maankäytön suunnittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa sekä riskien estämiseen että erilaisten valumavesien hallintamenetelmien toteuttamismahdollisuuksiin.

Maankäytön suunnittelu ja rakentamisen koko ketju merkittävässä asemassa

Edellä on käsitelty erilaisia rakennettuun ympäristöön ja luontoon kohdistuvia haasteita. Maankäytön suunnittelu ja erilaiset rakentamiseen liittyvät toiminnot näyttelevät merkittävää roolia noihin haasteisiin vastaamisessa – aina suunnittelusta infrastruktuurin toteuttamiseen ja edelleen ylläpitoon saakka. Niin sanottu vihreä siirtymä näkyykin selkeästi EU:n direktiivien ja kansallisen lainsäädännön ja strategioiden lisäksi esimerkiksi rakentamisen ammattilehdissä.

Vähähiilistä ja ympäristöystävällistä rakentamista

Rakennusprojektien suunnittelu- ja toteutusvaiheen vihertymisestä kertoo esimerkiksi Hannu Lättilä (2023) Rakennuslehdessä otsikolla ”Helsinki varasi ison alueen vähähiiliselle rakentamiselle”. Lättilän mukaan Sfääri Group ja Mangrove suunnittelevat Helsingin Kalasataman Verkkosaareen vähähiilisiä ja energiatehokkaita rakennuksia. Alueelle on tulossa esimerkiksi viherkatto ja viljelylaatikoita paikalliseen ruoantuotantoon.

Taru Taipaleen Rakennuslehteen kokoamassa hulevesiä käsittelevässä artikkelissa todetaan, että hulevesien hallinta on otettu kaupunkisuunnitteluun mukaan liian myöhään. Vuoden 2014 muutokset maankäyttö- ja rakennuslakiin toivat eväitä hulevesisuunnitteluun. Mutta enemmänkin olisi voitu tehdä. Hulevesien kanssa pitkään töitä tehnyt Sitowisen Noora Sillanpää sanoo artikkelissa: ”Kestävyyden näkökulmasta kaikkia alueita pitäisi suunnitella niin, että katsotaan ensin, missä vesi haluaa kulkea, ja rakennetaan sitten kaupunki sen ympärille”. Samaisessa Taipaleen artikkelissa todetaan myös, että hulevesien hallinnan lisäksi viherrakentamisesta on muitakin hyötyjä. Vihreät alueet muun muassa vaimentavat melua ja erilaisista lähteistä peräisin olevaa tärinää. Lisäksi ne parantavat ilmanlaatua ja esimerkiksi viherkatot tasaavat rakennusten lämpötiloja. (Taipale, 2020) Tekstin alussa mainittu Carbon Smart Urban Green Infrastructure -projekti keskittyykin kaupunkivihreän vaikutuksiin laajasti – mukana ovat myös esimerkiksi ihmisten käyttäytymistä ja viheralueiden vaikutuksia asukkaisiin tutkivat ryhmät (Co-Carbon, 2023).

Ilmastoon liittyvät ongelmat ovat ohjanneet myös hiiltä sitovien rakennustekniikoiden ja -materiaalien tutkimiseen, tuotekehitykseen ja käyttöön. Daniel Wallenius käsittelee biohiilen tuotantoa ja käyttöä Rakennuslehden artikkelissaan ”GRK aloittaa biohiilen tuotannon”. GRK aikoo käyttää metsätalouden tähteitä, kuten oksia ja kantoja sekä esimerkiksi työmaiden valujen muoteista purettavaa puutavaraa. Olennaista biohiilen käytössä on, että tonni biohiiltä sitoo noin 3–5 tonnia hiilidioksidia. (Wallenius, 2022)

Rakennusinsinööriliiton uusi varapuheenjohtaja Kaisa Vähänen haluaa edistää rakennusalan vihreää siirtymää. Rakennustekniikka 1/2023 -lehdessä hän alleviivaa ilmastoriskien huomioimista kiinteistö- ja rakennusalalla, mutta sanoo myös: ”Ilmastoriskien kanssa käsi kädessä kulkee biodiversiteetti, joka on vielä ilmastoriskejäkin suurempi asia.” (Hellström, 2023) Rakennetun ympäristön merkitys luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja luonnonvarojen kestävässä kuluttamisessa on huomattava. Paitsi että rakentamisella on näihin molempiin negatiivisia vaikutuksia, sillä on myös taitavan ja riittävän monitieteisen suunnittelun ja toteutuksen myötä mahdollisuus luoda uusia elinympäristöjä. (Opoku, 2019)

Maankäytön suunnittelu on avainasemassa

Kaikki edellä kirjoitettu asettaa rakentamisen koko ketjulle melkoisia muutospaineita. Rakennusalan aikakauslehtiä ja viimeisimpiä tutkimuksia lukiessa voi tyytyväisyydellä todeta, että vihreä siirtymä on otettu tosissaan rakentamisen suunnittelussa, toteutuksissa ja materiaalikehityksessä. Esimerkkinä voidaan mainita vaikka luonnon monimuotoisuutta edistävä konsepti Elonkirjotalo. Kyse on vielä konseptista, mutta hankkeen ideasta ja arkkitehtisuunnittelusta vastannut arkkitehti Pekka Pakkanen korostaa suunnittelun lähtökohtana olevan pyrkimyksen realismiin. (Lättilä, 2022)

Maankäytön suunnittelun merkitystä taajamien hulevesien hallinnassa on monissa yhteyksissä korostettu, koska olennaisin osa hallinnasta on hulevesien syntymisen estäminen ja hillintä. Taajama-alueille on siten varattava riittävästi pinta-alaa hulevesien imeyttämiseen ja viivyttämiseen niiden syntypaikalla. Koska ennusteiden mukaan ilmastonmuutos lisää rankkasateiden todennäköisyyttä, hulevesien aiheuttamiin mahdollisiin ongelmiin tulee varautua. Varautuminen puolestaan edellyttää eri alojen suunnittelijoiden yhteistyötä. (Kankaanpää & Niinimäki, 2022) Ilmeistä on, että maankäytön suunnittelu on tässä työssä avainroolissa.

Entä sitten maankäytön suunnittelu ja luonnon monimuotoisuus (biodiversiteetti), joka on olennainen osa tämän artikkelin alussa käsitellystä luonnon kantokyvystä? Kaikki rakentaminen muuttaa luontoa, ja siksi biodiversiteetin varjeleminen pitäisi ottaa näkyvämmin mukaan kaikkeen maankäytön suunnitteluun. Avaimet ovat jo valtakunnan tason suunnittelutyössä ja etenkin maakuntakaavoituksessa.

Otetaan esimerkiksi viime aikoina näkyvästi esillä ollut Tampereen läntisen ohikulkutien ruuhkia helpottamaan ja kolmostien sujuvuutta parantamaan suunniteltu ns. Puskiaisten oikaisu Pirkkalan Linnakorvesta Lempäälän Kuljuun. Uusi tielinjaus on merkittävästi esillä Pirkanmaan maakuntakaavassa, ja sen positiivisia vaikutuksia etenkin alueen kuntien elinvoimaan tuodaan vahvasti esiin. (Pirkanmaan maakuntakaava 2040, n.d.) Vaikutusarviot luonnon kantokykyyn jäävät vähemmälle huomiolle, kun otetaan huomioon kuvassa 1 esitetty uusi käsitys kestävän kehityksen elementeistä. Toki tielinjauksesta on laadittu myös ympäristövaikutusten arviointiselostus, mutta sen painopiste on kuitenkin liikenteen vaikutuksissa ihmisiin (meluhaitat ja virkistysalueiden pirstoutuminen), ja luonnon monimuotoisuus jää vähemmälle huomiolle – siitä todetaan, että vaikutukset ovat kohtalaisia. (ELY-keskus, 2021) Tiehanke pitäisi haudata siihen saakka, kunnes kaikki mahdolliset nykyisiä liikenneverkkoja ja -linjauksia hyödyntävät vaihtoehdot liikenteen sujuvoittamiseksi on perusteellisesti selvitetty. Tätä tukee myös esimerkiksi viime vuoden marraskuussa julkaistu, WSP Finlandin toteuttama Alueiden tutkimus, jossa korostetaan olemassa olevien tieverkostojen kunnossapitoa ja uusien tie- ja ratahankkeiden ympäristövaikutusten huolellista selvittämistä – erityisesti mainitaan luonnonympäristön menetykset. Tie- ja rataverkoilla on korjausvelkaa, jonka poistamista korostetaan myös elinkeinoelämän väylävisiossa. (Lyytinen, 2022)

Alun piirroksessa esitetty kokonaisuus kestävän kehityksen elementeistä pitäisi ottaa vakavasti rakentamisen koko ketjussa. Ja luonnon elinvoiman turvaamisen tulee olla kaiken tasoisen maankäytön suunnittelun lähtökohtana. Olemassa olevat rakennetut alueet – liikenteen linjaukset mukaan luettuna – pitää hyödyntää ennen uusien alueiden uhraamista.

Muutosta tarvitaan sekä asenteissa että käytännön teoissa

Luonnon kantokyvyn huomioon ottaminen rakentamisen koko ketjussa, aina maankäytön suunnittelusta rakennusten pintakäsittelyyn ja kaiken infrastruktuurin ylläpitoon saakka, edellyttää ennakkoluulotonta asennetta vanhojen käytänteiden kestävyyden arvioinnissa. Tiedossa on, että ihmisluonto suhtautuu varauksellisesti kaikkeen muutokseen. Käynnissä olevat ilmiöt ilmastonmuutoksesta luontokatoon ovat kuitenkin vakuuttaneet tiedemaailman muutoksen tarpeellisuudesta. Kun nuo maailmanlaajuiset ilmiöt alkavat vaikuttaa yhteiskuntiin näkyvästi, myös päätöksentekijöiden ja lopulta kaikkien kansalaisten on sopeuduttava muutoksiin.

Hyvin pitkään liikenteen ja nimenomaan autoliikenteen sujuvuuden turvaaminen on ollut maankäytön suunnittelun merkittävänä painopisteenä. Näin merkittäviäkin luontoarvoja on jäänyt liikenteen jalkoihin. Toinen iso ongelma rakentamisen kestävyyttä pohdittaessa liittyy kuntien ja kaupunkien keskinäiseen kilpailuun. Sen sijaan, että yhteiskunnan eri toimintoja ja toisaalta suojeltavia alueita katsottaisiin maankäytön kannalta laajasti kuntarajat unohtaen, kilpailu asukkaista ja yrityksistä haittaa kestävää rakentamista. Esimerkiksi uusia asuinalueita tulisi suunnitella olemassa olevien liikenneyhteyksien varsille sen sijaan, että tarpeettomasti raivataan metsiä tai uhrataan tuotannossa olevia peltoalueita rakentamisen tieltä. Myös uusiin liikenneväylien linjauksiin pitäisi suhtautua kriittisesti. Olemassa olevien väylien – ovat ne sitten maanteitä tai rautateitä – kunnossapidon ja välityskyvyn parantamisen on oltava ensisijainen vaihtoehto.